Lue keskustelun säännöt.
Toinen nainen
30.07.2018 |
Siinä se seisoi, mieheni kanssa huoltoaseman pihalla. Nuori ja kaunis, muodokas ja tatuoitu.
Miten suurta ivaa voi olla että me törmäämme täysin vieraalla paikkakunnalla huoltoasemalla.
Laitoin miehelleni kuvaviestin whatsappiin. Ja itkin. Onneksi meillä ei ole lapsia, vain hoitoja jotka eivät tuota tulosta.
Kamala paniikki miehellä, yritti soittaa kymmeniä kertoja. Ja pyysi treffejä. Käytiin äsken ajelulla,oli vienyt naisen vuokramökille siksi aikaa että jutellaan. Naista kuulemma pelotti olla siellä ja odottaa miten kauheita tapahtuu kun asiat selvisivät.
En tunne naista kohtaan mitään, en vihaa enkä raivoa. Katsellessani miestäni suru iski lävitseni niin lujaa etten kyennyt sanomaan juuri mitään. Istun vieläkin tässä parkkipaikalla, hän lähti hakemaan toista naista ja vie kuulemma sitten kotiin. Siis naisen kotiin.
Ajaa illasta sitten meidän kotiimme. Minunkin pitäisi. Olenko mä jotenkin tunnevammainen kun kaikki tuntuu harhaiselta puurolta??
Olen kyllä rauhallinen ihminen,enkä nalkuta ja skitsoile mutta nyt aivan jäässä.
Mies laittoi äsken vielä viestiä,jossa kehotti ajamaan varovasti. Ja sanoi tekevänsä kaikkensa,että suhteemme säilyy.
Miten ihmeessä mä tämän selvitän?
Tai voin antaa anteeksi. Olivat tavanneet kesäkuun alussa työn merkeissä. Kuulemma kolmas kerta kun näkivät. Ovat rakastelleet kuulemma kaksi kertaa, eilen ja tänä aamuna.
Millainen mies avaa rehellisesti kaiken,kertoo naisen nimenja hänen lapsensa iän eikä edes selittele peitetarinoita?
Auttakaa mua jäsentämään ajatuksia. En tiedä kenelle soittaisin.
Kommentit (424)
Vierailija kirjoitti:
Täällähän meno alkaa olla todella sielukas, empaattinen ja sopuisa. Ja millaisia kirjoittajia löytyykään, kun ei tule turhia haukkumisviestejä vaan annetaan ajattelevien ihmisten rauhallisesti kertoa kokemuksistaan, ajatuksistaan ja tunteistaan. Vau! Ihan mahtavaa. Kiitos! Voi, kun edes tämän ketju pysyisi tällaisena.
Siis olihan tää sarkasmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, voimia jaksaa suuren päätöksen kanssa. Aikalisä on varppina paras ratkaisu tohon sotkuun.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä se kertoo kommentoijasta itsestään, ei kovin hyvää. Mielellään aina palstalla pettäjä ja pettäjän seura haukutaan alimpaan kattilaan. Joten ammattienkin täytyy olla "huonoja" ammatteja, ei ainakaan kovin koulutettuja ihmisiä. Mietin mistä tämä junttimainen ajattelutapa johtuu, vastako eilen me poltettiin kaskessa nauriita ja syötiin räkää?
Te tulette tarvitsemaan jossain vaiheessa lähihoitajia vaihtamaan paskavaippanne, syöttämään velliä ja pyyhkimään suupielistä kuolaa ja rupisen ahterinne. Puhukaa nätemmin heidän ammateistaan ja kunnioittakaa toisia ihmisiä koska olette täysin heidän armonsa varassa, kohtsilleen. (Ei, en ole lähihoitaja.)
En ymmärrä, miten ammattien veikkaajien kirjoituksista muka paistaisi arvostamattomuus lähihoitajan työtä kohtaan? Tätähän nyt mietitään ihan vain mahdollisimman analyyttisesti ja objektiivisesti pohtien kerrottuja faktoja. Ehkäpä jossakin viestissä tuli arvostelevaa tekstiä lääkärien tai lakimiesten yksityiselämän moraalista, mutta ei heidänkään ammattitaitoa kyseenalaistettu tai halveksittu.
Kalikkako kalahti ja et koe saavasi työssäsi arvostusta, olit sitten ammatiltasi mikä tahansa? Relaa nyt vähän. Tämä ammattiveikkaus ei tässä ketjussa todellakaan ole mikään vakava asia. Ap:n tilanne sensijaan on jo toinen juttu, mutta noin huippuna tyyppinä selviää tästäkin omilla ansioillaan.
Höpsis, et ole ketjun tai tilanteen tasalla.
Kommentti 240 Itse pitäisin ap:tä oikkiksen käyneenä. Mies on opistotason eli AMK insinööri. Toinen nainen joku vielä alemmin koulutettu kuin ap:n mies, mutta ennen tätä tapausta ihan ok:sti perheensä kanssa elelevä. Ehkä lähihoitajatasoa tms.
Hauskaa päivää!
Mikä helv. on lähihoitajataso? Kommentoija paljastaa ajatusmaailmansa kautta itsestään idiootin.
Minä muuten Vauva-palstalla miettisin kannattaako käyttää sanoja analyyttinen, objektiivinen ja fakta, olisiko höpsismi lähinnä tieteellisin termi. No kommentti tai kannanotto on ok mutta näkemys jo pomppaa.
Minun ammattini tai siitä saamani arvostus ei liittynyt ärsytykseeni siihen, miten ihmisiä lokeroidaan ja lokeroidaan ammatin perusteella vaan ärsytykseni johtui lokeroinnista. En minä ole koirankasvattaja tai aliarvostettu koirankasvattaja jos ärsyttää jos näen koiraa potkaistavan. Sinun kommenttisi oli taas esimerkki lokeroinnista ja kommentoin sitä öööööö koska se ärsyttää.
Hauskaa päivää!
Voi jeesus.. "ap on oikkis ja mies on AMK insinööri ja toinen nainen on alemmin koulutettu ehkä lähihoitajatasoa.
Hauskaa päivää!"
Ap on varakkaan perheen ainokainen, joka ei kestä kun lasikenkä olikin vähän liian ahdas. Ajattelitko olevasi niin täydellinen, että miehesi palvoo sinua hedelmättömyydestäsi huolimatta lopun ikää? Tule alas norsunluisesta tornistasi, tällästä on todellinen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voinut kuitenkaan peukuttaa koska minua häiritsi kertomuksessa muutama seikka.
Onnistunut illanvietto kollegan kanssa ja loistava emännöinti esimerkkinä tästä kaikestako mies luopuisi on pintaa ja materiaa. Ihan kuin olisit tuntilaskutuksella pitopalvelun emäntä. No, useat liitot ovat. Minusta karseaa, olen nuorempi nainen ja ajatusmaailma on eri.
En myöskään pidä ajatuksesta, että pettäjän on ansaittava luottamus rakkaudenteoilla ja tavallaan löysässä hirressä sovitettava rikkomuksensa pitkällä aikavälillä.
Samoin en pitänyt ajatuksesta, että olit toisen naisen yläpuolella, potkujen mahdollisuus siinä hänelle uhkana ja pelotteena. Tuo on vain väärin tehty, kosto, vääryyttä kohdanneena jatkaa vääryyttä.
Pari kommenttia sinulle:
1. Kommentoinasi illanvieton suhteen paino oli sanalla muunmuassa.
2. Tässä olen eri mieltä. Menetetty luottamus todellakin pitää ansaita uudelleen, ei se tapahdu sormia napsauttamalla.
3. Mielestäni minulla oli oikeus tuntea ylemmyydentunnetta säilyttääkseni itsetuntoni. Ylemmyydentuntoa siitä, että mies kuitenkin itsestäänselvästi valitsi minut.
Sille en voi mitään mitään, että nainen pelkäsi, minä en millään tavalla uhkaillut enkä siis jatkanut vääryyttä. Päinvastoin suhtauduin viileän kohteliaasti ja keskustelin asiallisesti, kun tilanne niin vaati. Hän vain tiesi, että asemani perusteella olisin siihen kyllä pystynyt. Mutta ei tullut mieleenikään kuten ei kertoa hänen miehelleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reilu puoli vuotta.
M43
Etkä koko tuona aikana tajunnut rakastavasi sitä kotona odottavaa ihmistä? Kun menit kotiin panoreissuiltasi, et tuntenut huonoa oloa etkä katumusta? Ymmärsit siis suuren rakkautesi puolisoa kohtaan sen jälkeen, kun hän oli jättänyt sut. Sun tarinassa jokin haisee ja pahasti.
Perus tuomitsija joka tulee itse lopulta lankeamaan, vaikka kuinka uhosi "en ikinä".
En tuomitse. Tämän miehen tarina vaan on täysin epälooginen. Kävi paneskelemassa vierasta naista puoli vuotta, mutta väittää samalla että kotona odotti elämänsä rakkaus ja panot tuon vieraan kanssa oli kuin olisi tupakalla käynyt. Täyttä potaskaa. Jos siellä kotona olisi niin rakkauspakkaus, niin eiköhän se kerta vieraan kanssa olisi riittänyt parantamaan ”ikäkriisin” ja avaamaan silmät suuresta rakkaudesta vaimoa kohtaan.
Minä veikkaan että vaimosta oli tullut tuolle miehelle äidinkorvike jonka selän takana on kivaa tehdä tuhmuuksia jotta voi tuntea itsensä jälleen kapinalliseksi nuoreksi kolliksi. Tyypillistä.
Vierailija kirjoitti:
Ap on varakkaan perheen ainokainen, joka ei kestä kun lasikenkä olikin vähän liian ahdas. Ajattelitko olevasi niin täydellinen, että miehesi palvoo sinua hedelmättömyydestäsi huolimatta lopun ikää? Tule alas norsunluisesta tornistasi, tällästä on todellinen elämä.
Hetkinä jolloin elämä näyttää varjopuoliaan, oli ne sitten ihmissuhteiden,terveyden tai minkä tahansa asian saralla, olemme me kaikki alkuperästämme,perheen koosta tai ammatistamme huolimatta aika paljasjalkaisia ja suojattomia.
Yksikään tausta,koulutustaso tai varakkuusmäärä ei voi eikä saa estää ihmistä tuntemasta inhimillisiä tunteita kriisien tai ylipäätänsä elämän edessä.
Myös näsäviisastelu, saivartelu ja piikittely ovat sallittuja. Sen olitkin jo oivaltanut.
En ole koskaan nostanut itseäni niin tärkeäksi tai korvaamattomaksi tai erityiseksi ettei minulle voisi käydä näin.
Silti tämä yllätti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on aivan uskomaton nainen.
T. M41
Vierailija kirjoitti:
Ap on aivan uskomaton nainen.
T. M41
Mieluummin uskomaton kuin uskoton!
Kiitos.
😊 Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täyttä provoa koko tarina. Miten uskotte tuollaista. Kukaan toinen nainen ei ota lastaan mukaan miehen kanssa mökille kun kuhertelevat vaan täytyy olla tuolle miehelle tuo lapsi tai tunteneet jo tosi kauan. Toisekseen ap:llä on tarinassaan virheitä, joita lipsautti. Aluksi lapsi ei ollut mukana mökillä ja sitten taas oli.
Kukaan tuossa tilanteessa ei kriisin ollessa päällä kirjoittelisi koko ajan täällä vaan hakisi apua muualta.
Surkeaa ja teatraalista tarinaa.
Mä uskon aidoksi tapaukseksi. Lapsettomuudesta kärsineenä käy erityisesti sääliksi ap kakkosnaisen lapsen takia.
Ap kuulostaa akateemiseltä ja pärjäävältä ja sivistyneestä taustasta tulevasta ja ehkä jopa perinyt rahaa. Pärjäävä, mutta myös herkkä, on tottunut luottamaan ihmisiin elämässään.
Mies kuulostaa huonommin koulutetulta, joka pärjää komealla ulkonäöllään ja nainut statusta ap:n kautta. Suuret luulot otsestään ja narsistinen. Työ ehkä myyntitykkinä tms eli valehtelee ammatikseen ja on siksi valehtelussa kuin kala vedessä.
Toinen nainen vielä köyhempi kuin mies ja vähemmän koulutettu, luulee miehellä olevan omaisuutta, koska mies antaa ymmärtää, että hän on se rahakas, vaikka elelee vaimonsa viivellä.
Ja melkein voisin kallistua siihen, että miehen suhde on jatkunut pitkään ja tämä nuorempi naisen lapsi on hänen lapsensa!
Päätitpä sitten mitä vaan niin pitkä toipumis aika on edessä. Itse päätin jatkaa avioliittoa vaikka mies petti. Tapahtuneesta on kulunut jo kuusi vuotta, luottamusta on rakennettu hiljalleen, en jaksa uskoa että se koskaan palaa siihen mitä se on ollut, mutta sen kanssa on elettävä niin kauan kuin avioliitto pysyy kasassa. Hetkittäin edelleen tulee ahditusta ja epätoivoa. On niin vaikea ymmärtää miten itselle tärkeä ihminen voi tehdä näin, rikkoa se kaikista tärkein asia. Ei sitä mikään koskaan täysin korjaa, jotain meidän välillä on mennyt rikki ja muuttunut täysin. Käypä lukemassa väestöliiton nettisivuilta uskottomuudesta. Mulle siitä oli paljon apua ja opin ymmärtämään omia tunteita. Olet kokenut valtavan trauman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdollista on se, että seksi tatuoidun kolmekymppisen muodokkaan nuoren naisen kanssa on tyydyttävämpää kuin keski-ikäisen järkinaisen kanssa.
Olet siis vanha lapseton varakas nainen
mies upea 30v uros....
lifestyle, mökki, asunto ym ylläpito kiinnosti
ajatteli et voi välillä vähän nauttia nuoresta naisesta
lomaa frouvan panemisesta:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voinut kuitenkaan peukuttaa koska minua häiritsi kertomuksessa muutama seikka.
Onnistunut illanvietto kollegan kanssa ja loistava emännöinti esimerkkinä tästä kaikestako mies luopuisi on pintaa ja materiaa. Ihan kuin olisit tuntilaskutuksella pitopalvelun emäntä. No, useat liitot ovat. Minusta karseaa, olen nuorempi nainen ja ajatusmaailma on eri.
En myöskään pidä ajatuksesta, että pettäjän on ansaittava luottamus rakkaudenteoilla ja tavallaan löysässä hirressä sovitettava rikkomuksensa pitkällä aikavälillä.
Samoin en pitänyt ajatuksesta, että olit toisen naisen yläpuolella, potkujen mahdollisuus siinä hänelle uhkana ja pelotteena. Tuo on vain väärin tehty, kosto, vääryyttä kohdanneena jatkaa vääryyttä.
Pari kommenttia sinulle:
1. Kommentoinasi illanvieton suhteen paino oli sanalla muunmuassa.
2. Tässä olen eri mieltä. Menetetty luottamus todellakin pitää ansaita uudelleen, ei se tapahdu sormia napsauttamalla.
3. Mielestäni minulla oli oikeus tuntea ylemmyydentunnetta säilyttääkseni itsetuntoni. Ylemmyydentuntoa siitä, että mies kuitenkin itsestäänselvästi valitsi minut.Sille en voi mitään mitään, että nainen pelkäsi, minä en millään tavalla uhkaillut enkä siis jatkanut vääryyttä. Päinvastoin suhtauduin viileän kohteliaasti ja keskustelin asiallisesti, kun tilanne niin vaati. Hän vain tiesi, että asemani perusteella olisin siihen kyllä pystynyt. Mutta ei tullut mieleenikään kuten ei kertoa hänen miehelleenkään.
Kunnioitan rauhallisuuttasi ja harkintaa vaikeassa tilanteessa, se ei ole helppoa äärimmäisen loukattuna ja silti on punnittava asiat.
Esimerkkinä kollegan illanvietto ja hyvä emännöinti, kysymys tästäkö kaikesta olet valmis luopumaan on kaukana omasta arvomaailmastani edelleen. Hyvän elokuvakohtauksen siitä kyllä saisi, pääosassa Liisamaija Laaksonen niin on tarpeeksi arvovaltaa ja draamaa.
Varmasti myös puolletaan ajatusta, että luottamus täytyy ansaita, extrahuomio ja palkitsevat kokemukset hoivaavat itsetuntoa.
Minun ajatusmaailmani on vain erilainen, minun käsitykseni ihmisluonteesta, valinnoista, itseluottamukseni on erilainen. Minua riipisi jos näkisin puolisoni virheen tehtyään riutuvan katumuksesta ja anovan anteeksi, pelkäävän menettävänsä perheensä ja en haluaisi vallan kauhutasapainoilun jatkuvan. Se menee niin, että tehdään valinta, annanko anteeksi ja jatketaan vai enkö pysty/halua antaa anteeksi ja erotaan. Sen jälkeen sovitaan ja normalisoidaan tilanne. Ei tarvitse vatvoa, tehdään vain päätös. Keräilen sitten itseni ja selvitän asian pääni sisässä, kyse on minun valinnasta ja miten ajattelen, miten v a l i t s e n ajatella, puolisoni balsami ei auta ellen ole itse jäsennellyt asiaa ja sopinut asian itseni kanssa.
Samalla tavalla tunnen tarvetta selkeyttää tilanne myös toisille osapuolille, päästää piinasta. "Se oli yksi yö eikä mieheni kertoman mukaan merkinnyt mitään. Minulla ei ole tarvetta kertoa tästä miehellesi tai olla sinulle millään tavalla uhka. Vääriä valintoja tehdään, ihmiset eivät ole täydellisiä."
Ehkä en pääse elämässäni kovin helpolla kun tunnen tarvetta tehdä asiat isossa mittakaavassa mielestäni oikein mutta se antaa minulle rauhan. Luultavasti olen rationaalisesti ajatteleva ja voimakkaasti oikeudenmukainen nainen. Tämä ei tarkoita että olisin kenenkään kynnysmatto. Virheiden toistaminen on tyhmyyttä.
Hyvää jatkoa teidän perheelle, älä tästä vuodatuksesta pahastu, helle saa ihmiset filosofoimaan sohvalla kunnes ilta on tarpeeksi viileä ulkoiluun. Peace & love.
Ap:llä on fyffee..tekeek se vanhasta rouvasta jotenkin uskomattoman ?
Ostanut rahalla rakkautta ja...kuinkas sitten kävikään
Vierailija kirjoitti:
Mahdollista on se, että seksi tatuoidun kolmekymppisen muodokkaan nuoren naisen kanssa on tyydyttävämpää kuin keski-ikäisen järkinaisen kanssa.
Muuten hyvä, mutta en usko että on kamalasti väliä sänkytaitojen kannalta onko nainen esim.32 vai 39. Lienee naisesta kiinni iästä riippumatta. Siitä olen samaa mieltä, että ap vaikuttaa vähän tylsältä ja järki-ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä eilen alkanut draamamme on saanut palstalla avautumiseni myötä melkoisia arvuutteluja ja käänteitä. En ole ihan kaikkia viestejä viimeisimmän kirjoitukseni jälkeen lukenut, mutta sen mitä luin toi päähäni yhden ajatuksen.
Sen,etten tiedä mitä ajattelisin.
Samainen ajatus on ollut päällä suhteessa mieheeni ja kaikkeen tapahtuneeseen. Sekava olo, hämmennyksestä ahdistukseen. Ja surusta sairaanloiseen ärtymykseen.Tämän päivän näkeminen oli itkua täynnä enkä kyennyt mitenkään säilyttämään itselleni tyypillistä rauhallisuutta. Poltin hermoni monessa kohtaa, en halunnut yhtäkään lohtusanaa,kosketusta tai rakkaudentunnustusta.
Mies oli häpeissään olevan oloinen, paikoin ahdistunut ja itkuinen. Olemme kyllä riidelleet ennenkin,mutta näin raivona hän ei ole minua nähnyt koskaan.
Tapaamisen lopputulos on se,että minä palaan huomenna kotiini. Ja hän etsii itselleen asunnon jostakin. Haluan tilaa ja aikaa ja rauhaa.
Hän vakuutteli ettei aio tapailla eilistä naista enään, sanoin että minulle ei tarvitse todistella mitään tai lupailla. Usko häneen ja puheisiin on tapahtuneen jälkeen nolla.
Sydän oli tulla rinnasta monta kertaa, välillä teki mieli heittää kahvikupilla ja välillä itkeä olkaa vasten ja kysyä MIKSI? Pääasiassa minä puhuin ja hän kuunteli.
En oikein tiedä mitä muuta kertoisin äskeisestä. Sellainen elämä,jossa minä vielä pari päivää sitten elin on poissa.
Suomeksi vituttaa ja väsyttää. Vaikkei se kovin sensuellisti ( kuten joku kuvasi ) olekkaan sanottu.
Ap
Sääli et ikäisesi hyvätuloiset miehet ottaa ennemmin semmoisen muodokkaan ja tatuoidun naisen, joka ei käytä vagisan emätin voidetta
Vierailija kirjoitti:
Ap on aivan jumalaisen kaunis, fiksu ja koulutettu nainen.
Mies komea ja välittävä, mutta villi ja vähän vallaton. Luulen tietäväni ketkä kaksi kyseessä.T. Kytät on pahimpii
Tähän täytyy nyt kommentoida. Kyllä, kytät on pahimpii..! : /
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voinut kuitenkaan peukuttaa koska minua häiritsi kertomuksessa muutama seikka.
Onnistunut illanvietto kollegan kanssa ja loistava emännöinti esimerkkinä tästä kaikestako mies luopuisi on pintaa ja materiaa. Ihan kuin olisit tuntilaskutuksella pitopalvelun emäntä. No, useat liitot ovat. Minusta karseaa, olen nuorempi nainen ja ajatusmaailma on eri.
En myöskään pidä ajatuksesta, että pettäjän on ansaittava luottamus rakkaudenteoilla ja tavallaan löysässä hirressä sovitettava rikkomuksensa pitkällä aikavälillä.
Samoin en pitänyt ajatuksesta, että olit toisen naisen yläpuolella, potkujen mahdollisuus siinä hänelle uhkana ja pelotteena. Tuo on vain väärin tehty, kosto, vääryyttä kohdanneena jatkaa vääryyttä.
Tuo ei koske rahalla ostettuja nuoria miehiä
Pari kommenttia sinulle:
1. Kommentoinasi illanvieton suhteen paino oli sanalla muunmuassa.
2. Tässä olen eri mieltä. Menetetty luottamus todellakin pitää ansaita uudelleen, ei se tapahdu sormia napsauttamalla.
3. Mielestäni minulla oli oikeus tuntea ylemmyydentunnetta säilyttääkseni itsetuntoni. Ylemmyydentuntoa siitä, että mies kuitenkin itsestäänselvästi valitsi minut.Sille en voi mitään mitään, että nainen pelkäsi, minä en millään tavalla uhkaillut enkä siis jatkanut vääryyttä. Päinvastoin suhtauduin viileän kohteliaasti ja keskustelin asiallisesti, kun tilanne niin vaati. Hän vain tiesi, että asemani perusteella olisin siihen kyllä pystynyt. Mutta ei tullut mieleenikään kuten ei kertoa hänen miehelleenkään.
Kunnioitan rauhallisuuttasi ja harkintaa vaikeassa tilanteessa, se ei ole helppoa äärimmäisen loukattuna ja silti on punnittava asiat.
Esimerkkinä kollegan illanvietto ja hyvä emännöinti, kysymys tästäkö kaikesta olet valmis luopumaan on kaukana omasta arvomaailmastani edelleen. Hyvän elokuvakohtauksen siitä kyllä saisi, pääosassa Liisamaija Laaksonen niin on tarpeeksi arvovaltaa ja draamaa.
Varmasti myös puolletaan ajatusta, että luottamus täytyy ansaita, extrahuomio ja palkitsevat kokemukset hoivaavat itsetuntoa.
Minun ajatusmaailmani on vain erilainen, minun käsitykseni ihmisluonteesta, valinnoista, itseluottamukseni on erilainen. Minua riipisi jos näkisin puolisoni virheen tehtyään riutuvan katumuksesta ja anovan anteeksi, pelkäävän menettävänsä perheensä ja en haluaisi vallan kauhutasapainoilun jatkuvan. Se menee niin, että tehdään valinta, annanko anteeksi ja jatketaan vai enkö pysty/halua antaa anteeksi ja erotaan. Sen jälkeen sovitaan ja normalisoidaan tilanne. Ei tarvitse vatvoa, tehdään vain päätös. Keräilen sitten itseni ja selvitän asian pääni sisässä, kyse on minun valinnasta ja miten ajattelen, miten v a l i t s e n ajatella, puolisoni balsami ei auta ellen ole itse jäsennellyt asiaa ja sopinut asian itseni kanssa.
Samalla tavalla tunnen tarvetta selkeyttää tilanne myös toisille osapuolille, päästää piinasta. "Se oli yksi yö eikä mieheni kertoman mukaan merkinnyt mitään. Minulla ei ole tarvetta kertoa tästä miehellesi tai olla sinulle millään tavalla uhka. Vääriä valintoja tehdään, ihmiset eivät ole täydellisiä."
Ehkä en pääse elämässäni kovin helpolla kun tunnen tarvetta tehdä asiat isossa mittakaavassa mielestäni oikein mutta se antaa minulle rauhan. Luultavasti olen rationaalisesti ajatteleva ja voimakkaasti oikeudenmukainen nainen. Tämä ei tarkoita että olisin kenenkään kynnysmatto. Virheiden toistaminen on tyhmyyttä.
Hyvää jatkoa teidän perheelle, älä tästä vuodatuksesta pahastu, helle saa ihmiset filosofoimaan sohvalla kunnes ilta on tarpeeksi viileä ulkoiluun. Peace & love.
Toivoisin, että Ap siististi kielenkäyttöään. V-alkuiset sanat eivät kuulu tämänkään palstan kirjoituksiin.