Toinen nainen

Ap kuule, olen kokenut saman. Muuta en halua sanoa, kuin että älä usko ukon lirkutteluja. Ihan varmasti se paniikissa nyt lepertelee ja lupailee, maalailee yhteistä tulevaisuutta. Mutta se tekee sen vain hädissään ja itsekkäästi, koska pelkää omaisuuden ja statuksen menetystä.

Ihsn varmana vannoo miten unohtaa ja hylkää toisen naisen, miten rakastaa vain sinua.

Älä usko.

Jos uskot ja otat ukon takas, niin pian huomaat että peli selän takana jatkuu, se vaan salataan paremmin. Hehän ovat jo suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta!

Mä rikkoisin sen naisen perheen heti tuntematta sääliä yhtään.

Minä miettisin onko mies sellainen ihminen, jonka kanssa oikeasti haluan jakaa loppuelämäni. Eropäätöksen tein miehen pettämisen jälkeen sillä ettei hänen luonteensa miellyttänyt minua niin paljon, että jatkaisin liittoa. Ex-mieheni oli hauska mutta ei kykenevä sielukkaaseen rakkauteen - en tiennyt mitä halusin mutta tiesin ettei ainakaan tätä samaa. Ja pahiten minua häiritsi ajatus, että jatkaessani tätä samaa menettäisin mahdollisuuden elämäni rakkauteen, 50-50 saumat.

Ja 7 vuoden satunnaisten suhteiden kolahti, tapasin Elämäni Rakkauden, itsestäni miespuolisen version, rohkean, raivorehellisen, jämäkän, itsepäisen, jalat maassa olevan tulisieluisen mahdottoman komean miehen. Ollaan naimisissa jo 10 vuotta, rakastan, rakastan, rakastan <3 viisas päätös, säkällä.

Selkeä kuvio. Ap on kaunis,varakas,uraputkessa onnistunut laatuyksilö. Rakastava ja ihana tiukkaperseinen nainen jota moni havittelee mutta ei saa omaks. Mies taas kiipijä,tavisperheen poika löysi itelleen helmen koska on komee.

Nyt iski paniikki,ku on menossa autot,huvilat,veneet ja desing sohvat. Ja kakkosnainen kyllästynyt kilttiin kaljamahamiehee,halus sporttisen panon ja miehen joll on kultakello joka vaimon ostama ja bemari jonka vaimo hankki. Mut nainen ei tiiä sitä. Se nainen ei tullu mökille omal autol koska niil ei oo ku yks auto ja sitä hävettää niitten corolla. Se käväs prismas ostamas lapsilisillä alusvaatteet että sais vokoteltuu itellee seksii ja rahaa. Mut saiki vaa junalipun kotii. Hahahahaha

Kävin keväällä juttelemassa ensimmäistä kertaa elämässäni parisuhdeterapeutin kanssa. Ongelmani oli uskottomuuteen liittyvä. Olen vahvasti siinä luulossa, että ilman ammattilaisen vuosien kokemusta en olisi selvinnyt tilanteesta näin vähin haavoin.

Kriisi voi päättyä eroon tai suhteen muuttumiseen. Kummassakin tapauksessa parisuhdeterapeutista on ihan mieletön hyöty jatkoelämän kannalta.

Parisuhdeterapeutilla voi ja kannattaa käydä yksinkin jos puoliso ei sinne halua lähteä.

Hyi mikä ällöttävä ukko. Ja mikä viiraa kaista joka kehtaa raahata lapsensa pettämisreissuille mukaan!

Voimia niin paljon ap! Olet uskomattoman kylmäpäinen tuossa tilanteessa.

Ap on aivan jumalaisen kaunis, fiksu ja koulutettu nainen.

Mies komea ja välittävä, mutta villi ja vähän vallaton. Luulen tietäväni ketkä kaksi kyseessä.

T. Kytät on pahimpii

Veikataanko mitä tapahtuu kun ap:n pettäjä mies tuli tiluksille?

Saako anteeksi? Jatkavatko yhdessä? Tuleeko ap vielä kertomaan tilanteesta? Muuttaako pari erilleen? Saako mies jäädä yöksi? Antaako ap sovintopesää? Onko anoppi ojentanu poikaansa? Tuleeko parille riitaa? Lähteekö ap vetämään tiluksilta?

Rasittavia tällaset tekastut stoorit, joissa on muka tilanne just päällä. Vaikka hyvinhän tuo ap tarinaa tuottaakin. Tositilanteessa ihmiset ei ihan oikeesti tee jatkuvia tilannepäivityksiä kriisistään av:lle. Saahan tällä toki ketjun pysymään tunti- tai jopa päivätolkulla kun aina vähän värittää eteenpäin

Vierailija kirjoitti:

Mä rikkoisin sen naisen perheen heti tuntematta sääliä yhtään.

No ethän sinä se rikkoja olisi, jos vain kertoisit ihan tasavertaisuuden nimissä totuuden. On kai sielläkin kumppanilla oikeus tietää millaisessa liitossa elää? Lapsiakin sentään heillä mukana tässä pelissä.

Näin minäkin tekisin, kalliit ovat salapanojen ja pettämisen lunnaat. Miksi jotkut saisivat jotain armoa tai helpotusta, kun ihan suunnitellusti ovat tuon irstailunsa toteuttaneet. Jos se niin ihanaa oli, niin kai sen voi muillekin paljastaa? Ehkä menetysten myötä tajuaisi alkaa kunnioittaa mahdollista uutta kumppania, eikä ehkä enää pettäisi?

Puhtaat pöydät kaikille, niin päästään uuden alkuun. Jospa vaikka joku oppisi jotain?

Tyhmät ja katkerat ovat äänessä eniten, huomaan. En tarkoita ap:ta, hänen ulosantinsa on sujuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän ap:n tavasta kirjoittaa, jatka ihmeessä kirjoittamista ja kirjoita kesänovelli johonkin lehteen. Ihmiset, tuntuu siltä, että naiset, tarvitsevat tarinoita käydäkseen läpi omia pettymyksiään "Ai kauheeta, hänellekin kävi näin". Osa on jopa polttamassa roviolla entisen miehensä. Sillä ei ole merkitystä onko ap:n tarina totta vai ei, hän tietää erosta ja kuvaa tunteet hyvin. Minä toivon ap:lle kaikkea hyvää ja voimia tämän hetkiseen tilanteeseen selvitä tästä normaaliin elämään. Teksti on balsamia loukatun naisen hipiälle ja ap on hieno ihminen, hän ajattelee loogisesti, säilyttää maltin, ei huuda, raivoa, kiroile koska ei näe sille vastaavaa hyötyä. Mutta hienotkin ihmiset petetään koska ihmisten luonteissa ja käytöksessä, valinnoissa on eroja. Toinen ihminen ei ole sinun peilisi.

Minut on petetty kuten varmaan aika moni ihminen elämänsä aikana. Minä pääsin yli, nyt jopa olen vaihtanut satunnaisia kuulumisia ex-mieheni kanssa, molemmat olemme uusissa naimisissa. Hän sanoi eron alussa ettei olisi halunnut, että asiat menevät näin mutta asioilla on alkunsa ja loppunsa. Tuhahdin vain. Myöhemmin muistin, että minä olin uhannut erolla kun halusin muutosta elämäämme, liikaa riitoja ja erimielisyyksiä, hän haki huomiota toisesta naisesta. Olin myös oman sisarukseni tukena vaikeassa tilanteessa ja omat voimat vähissä. Hermot kireänä.

Pettäminen voi tapahtua vaikka kaikki olisi hyvin. Tietääkö kukaan enää liittoja, jotka kestävät 60 vuotta, 10 vuotta yhdessä on jo pitkä aika. En tiedä mikä pettämisessä on hirveintä, itse olin niin ylpeä, että minulle oli loukkaavinta ajatella, että joku muu olisi minua parempi, rakkaampi. En kestänyt ajatusta niin lähdin heti, en siis enää rakastanut ex-miestäni niin paljon kuin itseäni ja sainkin kärsiä reilun vuoden verran ylpeyteni kolahtamista.

Jollekin se, että on luottanut mieheen, rakentanut onnellisen elämän turvasataman ja perheen ja sitten toinen rikkoo turvallisuuden, luottamuksen jne. on pahinta. En kuitenkaan katkeroituisi. Yhdessä pysyminen on aina riski, elämä ja kuolema erottaa ihmiset. Ihminen on yksin. "Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot. Ainoa uskollinen on oma varjosi vain." Kannattaa siis ottaa koira jos haluaa pyyteetöntä rakkautta ja uskollisuutta, ihmisellä on muuttuva mieli.

Olen uusissa naimisissa ja ollut liittomme aikana joka päivä onnellinen, sain harvinaisen lahjan lainaksi. En pelkää mitään, koska olen rakastavainen, kaiken elämässä toivomani lainaksi saanut, joten minulla ei enää koskaan ole mitään menetettävää.

En pitänyt pettämistä ja eroa niin suurena murheena, että olisin murentunut, suistunut suunniltani tai katkeroitunut. Menetin vanhempani nuorena niin suurimmat surut surin silloin ja minulla ei ole lapsia. Johtuu varmaan siitä, että olen tuntenut itseni aina yksinäiseksi ja en haluaisi lapsilleni samaa. Sisaruksillani on lapsia. Olen kiitollinen yhteisestä ajasta, se sitten loppuu kun loppuu. Ihmisiä, rakkauksia ja pettymyksiä, petoksia ja eroja tässä maailmassa riittää ja niin monet miljoonat ihmiset kokevat samaa, kukaan ei ole kovin uniikki näissä asioissa. Elämään ei pidä suhtautua niin vakavasti, se on lyhyt. Olisin omassa erossanikin päässyt helpommalla jos en olisi niin kirotun ylpeä luonteeltani. Ylpeys teki minut haavoittuvaisemmaksi, nöyränä taipuu korsi aaltojen mukaan.

Vaikka tätä palstaa parjataan niin joukosta löytyy aina välillä helmiä. AP:llä osaa kirjoittaa hyvin. Sinä kirjoitat myös hyvin, mutta kirjoituksestasi huokuu ennen kaikkea kypsyys ja kyky nähdä asioita laajemmin, mikä on täällä taas usein vähemmistönä. Ilahdutti ajatuksella kirjoitettu. Teki mieli poimia  talteen.

AP:lle antaisin neuvon, että asiaa kannattaa käydä läpi etenkin itsensä kanssa, mutta on oltava kärsivällinen eikä tehtävä liian nopeita päätöksiä. Ja tässä tilanteessa, kun omat tunteet ovat pinnassa niin on vaikea muutenkaan käsitellä asiaa. Sitten, kun pahimmat tunnekuohut on käyty kaikessa skaalassaan läpi niin on päätösten aika. Parisuhdeterapiaa kannattaa harkita, yksin tai yhdessä, jos kokee sen auttavan tilanteessa. (ja löytää osaavan terapeutin)

Vierailija kirjoitti:

Tyhmät ja katkerat ovat äänessä eniten, huomaan. En tarkoita ap:ta, hänen ulosantinsa on sujuvaa.

Kyllä siinä kuule jopa useamman kerran petetyksi tulemisen jälkeen itse kukakin saattaa hieman katkeroitua, mikä ei ole tyhmyyttä. Onko se sitten fiksuutta, jos ollaan niin ylevää ja jalomielistä ja käännetään se kuuluisa toinenkin poski?

Pettäjä ei paljon omaansa mieti, kun vierasta jyystää menemään. Ja tuollaiselle sialle pitäisi olla jotenkin "sivistyneesti arvokas" ja sievisteleväkäytöksinen?

Huvittaa aina joissain elokuvissa ja tv-sarjoissa, kun joku yllättää kotiin tullessaan kumppaninsa ns. rysän päältä, eli sängystä panoilta. Siinä sitä "sivistyneenä" hiivitään vain hiljaa pois, annetaan pettäjän jatkaa nautintojaan ja mennään uhriutuneena ystävän luo itkemään.

Mä olen niin brutaali ja suorasanainen, että vetäisin peitot ja lakanat pitkin kämppää ja huutaisin niin hel*etisti. Loppuisi ne soidinmenot siihen paikkaan. (Olen normaaliälyinen. Mulla on koulutus, ammatti ja työpaikka. En ole lompakkoloinen.)

Ap, heti aluksi sanon, että älä ota viestiäni ilkeytenä, se ei ole sellaiseksi tarkoitettu.

Mainitsit jossain viestissä pitkävihaisuudestasi. Todennäköisesti et pysty koskaan antamaan täysin anteeksi miehellesi hänen käytöstään. Ja miksi pitäisikään. Etkä tule unohtamaan näitä tapahtumia. Pitkävihaisuuteen lisäksi usein linkittyy katkeruus. Suhteen jatkaminen teidän kohdalla voi olla aika riskialtista, koska vaikka olet järkevä ihminen, voi olla että esim. riidoissa, elämän suvantokohdissa tuot tapahtuneen jollain tapaa esiin. Ja tämä tietenkin vaikuttaisi mieheesi.

Lisäksi vaikuttaa siltä että olet pitänyt elämääsi jollain tapaa täydellisenä (niinkuin varmasti aika monet meistä) ja siksi tapahtuma hajottaa elämääsi hyvin monella tapaa.  Kun aikaa kuluu tarpeeksi niin näet näilläkin tapahtumilla olleen hyvät puolet. Joku aiemmin sanoi täällä ettei tämä ole puhdasta pahuutta mieheltäsi. Lisäisin että on vain itsekkäitä ja vähemmän itsekkäitä ihmisiä. 

Mitä mieheesi tulee, epäilen jos pidätte taukoa, niin hän tapailee naista sinä aikana, ellei nainen sitä estä. Perustuu ihan jo todennäköisyyksiin. Erilaisuus viehättää, jos sinä olisit ollut tatuoitu äiti, todennäköisesti lapseton jakkupukunainen olisi vienyt miestäsi ja kovaa. Mutta ei aina näinkään, huvittavaa joskus nähdä kun eksä ja nyksä voisivat olla kaksosia.

Miksi sotkea toisen naisen perhe tähän? Joku ehdotti paljastamista. Tässä on Ap:n elämästä kyse. Koston tie on pitkä ja kivinen, ja jos joku luulee että kosto tuo helpostusta, niin ei pahemmin voisi olla väärässä. Lisäksi kyseessä lapsia.

Olen itse kulkenut kivistä tietä. Pääsin pois, ja opin elämään yksin tyytyväisenä. Vuosien kuluttua löysin helmen elämääni ja olen kiitollinen. Kaikki entiset tapahtumat kulkee ikäänkuin oppaana nykyisessä elämässäni. Ne tuntuvat pahoilta unilta, mutta ne pitää pitää mielessä tarpeellisina tapahtumina. Lisäksi jälkeenpäin tapahtumat ovat järkeenkäypiä, vuosien kuluttua kun tunteet eivät häiritse, tajuaa miksi asiat menivät niinkuin menivät. Onko se sitten kohtalon hakemista vai onko kaikki sattumankauppaa, kukin päättää itse. Useimmat haluavat kuitenkin merkityksen elämälleen. 

Ap, saat elämältä varmasti tämänkin tapahtuman kautta hyviä asioita elämääsi. Et vain tiedä vielä niitä.

Nyt pidät huolta itsestäsi ja jaksamisesta. Anna surun ja vihan tulla.

Vierailija kirjoitti:

Rasittavia tällaset tekastut stoorit, joissa on muka tilanne just päällä. Vaikka hyvinhän tuo ap tarinaa tuottaakin. Tositilanteessa ihmiset ei ihan oikeesti tee jatkuvia tilannepäivityksiä kriisistään av:lle. Saahan tällä toki ketjun pysymään tunti- tai jopa päivätolkulla kun aina vähän värittää eteenpäin

Väittäisin, että ne ihmiset joilla on malttia olla turvautumatta raivareihin ja kostotoimiin, käsittelevät tunteita puhumalla ja kirjoittamalla. Hakevat heijastuspintaa, puhuvat pahaa oloa pois, etsivät sanoja ja löytävät niitä. Silloin kun on jotain mikä järkyttää myös lähipiiriä, on helpompi aloittaa kertominen tuntemattomammista ja kirjoittaa menemään. Sanat ovat hiotumpia kuin keskivertoviesteissä, koska ihminen kiteyttää siihen koko hetken.

Uskottomuustarinat on tunteella ja ajatuksella kirjoitettu. Suurin osa muista avauksista on hätäistä tylsyyden purkamista ja itsekeskeisempää tuubaa, joten ei ihme että kunnon perusteltu kokemus kuulostaa ihan ammattitoimittajan työltä.

Itse aloin kirjoitella palstalle vasta, kun tulin petetyksi. Tiesin, että on "aihe vapaa" jossa on joku aina päivisin kuulolla ja jossa on naisnäkökulmaa. Halusin tietää ennenkaikkea, mikä tekee naisesta Toisen naisen. Vieläkin etsin vastausta. Eteen tulee aina tällaisia ketjuja ja vastaan ja kannustan ensimmäisiä naisia. Tämä tulee aina olemaan kipeä ja läheinen asia itselleni ja on lohdullista ajatella että omista kokemuksista voi olla tukea ja seurata jotain hyvää.

Valitettavasti näitä uskottomuustarinoita on jokaiselle päivälle.  Hyvä on kuitenkin, että ei tarvitse yksiin jäädä miettimään, vaan jakaa ajatukset. Ehkä voisi perustaa kokonaisen sivuston aiheelle? Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi moderaattoriksi, jos sellainen tehdään :)

Mä olen kanssa tilanne päällä kirjoittelija taustaltani. Mun tarina oli sillon eri,mutta se helpotti kun sai purkaa asioita tänne. Vaikka oli se vähän absurdia enkä myöhemmin ketjua lukiessa ees muistanut kirjottaneeni kaikkea mitä olin kirjottanut niissä fiiliksissä.

Saiko joku muu ap kirjottajasta sellasen kuvan,että kyseessä on nainen joka ei pysty turvautuu ystäviin? En haluu olla ilkee mut mä mietin jo eilen et onkohan kirjottajalla ystävii muita kuin sen kumppani? Vai onks nainen vaan lojaali ettei haluu puhuu yhteisille frendeille mitään? Mä säälin naista ja ihan tosissaa toivon et asiat menisi hyvin ku mies tulee juttelee. Mä oon niin uteliaset haluisin olla kärpäsenä katossa. Noloo mut oon vaa ihminen

Täällähän meno alkaa olla todella sielukas, empaattinen ja sopuisa. Ja millaisia kirjoittajia löytyykään, kun ei tule turhia haukkumisviestejä vaan annetaan ajattelevien ihmisten rauhallisesti kertoa kokemuksistaan, ajatuksistaan ja tunteistaan. Vau! Ihan mahtavaa. Kiitos! Voi, kun edes tämän ketju pysyisi tällaisena.

Mies kantilta katson ketjua ja ajattelen että vau mikä nainen sä petetty nainen olet. Sääli että sun kumppani ei arvostanut sun älykkyyttä. Herää tunne että olisin sulle turvakainalo mielelläni. Harva nainen on nuin fiksu ja verbaalinen kuin sinä. Itte en ollut noin viisas kun oma tilanne oli päällä ja naiseni lähti toisen matkaan. Alennuin haukkuu molemmat ja väsytin itteni vihalla. Onneks kaikesta oppii ja selviää.

T. M41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmät ja katkerat ovat äänessä eniten, huomaan. En tarkoita ap:ta, hänen ulosantinsa on sujuvaa.

Kyllä siinä kuule jopa useamman kerran petetyksi tulemisen jälkeen itse kukakin saattaa hieman katkeroitua, mikä ei ole tyhmyyttä. Onko se sitten fiksuutta, jos ollaan niin ylevää ja jalomielistä ja käännetään se kuuluisa toinenkin poski?

Pettäjä ei paljon omaansa mieti, kun vierasta jyystää menemään. Ja tuollaiselle sialle pitäisi olla jotenkin "sivistyneesti arvokas" ja sievisteleväkäytöksinen?

Huvittaa aina joissain elokuvissa ja tv-sarjoissa, kun joku yllättää kotiin tullessaan kumppaninsa ns. rysän päältä, eli sängystä panoilta. Siinä sitä "sivistyneenä" hiivitään vain hiljaa pois, annetaan pettäjän jatkaa nautintojaan ja mennään uhriutuneena ystävän luo itkemään.

Mä olen niin brutaali ja suorasanainen, että vetäisin peitot ja lakanat pitkin kämppää ja huutaisin niin hel*etisti. Loppuisi ne soidinmenot siihen paikkaan. (Olen normaaliälyinen. Mulla on koulutus, ammatti ja työpaikka. En ole lompakkoloinen.)

Onhan se katkeruus tyhmää koska se kohdistuu sinuun itseesi eniten, ei se pettäjää niinkään vaivaa. Myrkytät itsesi ajatuksillasi ja se tie on loputon. Ajatuksesi ovat pieni puro ja kaivavat syvän uoman, lopulta vuolaan virran.

Huonompi homma, sinulle itsellesi. Sievistelevä käytös on eri kuin hyvä käytös, jos ihminen on luonteeltaan hyvä ja hyväkäytöksinen niin miksi hänen pitäisi muuttaa oma luonteensa joutuessaan petetyksi? Jos ihminen on luontaisesti törkyturpa ja sotanorsu niin sitten ymmärrän kiroilun, huutamisen, väkivallan ja aggression joutuessaan pettymään tai petetyksi mutta en minä sellaista käytöstä hyväksy.

Ihmiset toimivat eri tilanteissa luonteensa mukaisesti, jotkut ovat taipuvaisia ajattelemaan ja harkitsemaan, jotkut pettämään ja jotkut aggressioon. Kukin käyttäytyy sen mukaan, sinä puhut huvittuneen halveksivasti hyväkäytöksisistä ihmisistä muka raukkkoina ja pidät hyvänä tienä raivoamista. Minä luonteeltani harkitsevaisempana pidän hillitöntä raivoamista luonteen heikkoutena ja itsehillinnän puutteena, tilanteen hallinnan menetyksenä ja kehittymättömyytenä.

Minä varmaan tilanteesta järkyttyneenä kääntyisin hiljaa pois ja katsoisin olevan liian arvokas yksilö alentumaan nujakointiin, valintahan on jo tehty kun petos tapahtuu ja ei ole mitään mistä pitää kynsin hampain kiinni, mitään taisteltavaa, mitään minkä edestä jäädä siihen suhteeseen. Se meni jo, aika vaihtaa maisemaa. Kaikki tai ei mitään ihmiset saattavat olla rakkaudessaan ehdottomia niin päätökset tehdään nopeasti ja niitä ei vatvota, niitä ei riehuta. Jäätävä raivo on hiljaista ja sen on vaan annettava valua itsekseen yksikseen pois ajatuksista ja sormenpäistä kunnes sen saa pois mielestä, ajatuksista ja ennen kaikkea ettei se muutu katkeruudeksi, joka vahingoittaa vain ihmistä itseään.

Jos alat sinkuksi ap niin ilmoita.

Jos olet todellisuudessa edes puolet siitä mitä kirjoitusten perusteella annat ymmärtää,olet unelmieni nainen.

💓 sinkkumies stadista