Lue keskustelun säännöt.
Toinen nainen
30.07.2018 |
Siinä se seisoi, mieheni kanssa huoltoaseman pihalla. Nuori ja kaunis, muodokas ja tatuoitu.
Miten suurta ivaa voi olla että me törmäämme täysin vieraalla paikkakunnalla huoltoasemalla.
Laitoin miehelleni kuvaviestin whatsappiin. Ja itkin. Onneksi meillä ei ole lapsia, vain hoitoja jotka eivät tuota tulosta.
Kamala paniikki miehellä, yritti soittaa kymmeniä kertoja. Ja pyysi treffejä. Käytiin äsken ajelulla,oli vienyt naisen vuokramökille siksi aikaa että jutellaan. Naista kuulemma pelotti olla siellä ja odottaa miten kauheita tapahtuu kun asiat selvisivät.
En tunne naista kohtaan mitään, en vihaa enkä raivoa. Katsellessani miestäni suru iski lävitseni niin lujaa etten kyennyt sanomaan juuri mitään. Istun vieläkin tässä parkkipaikalla, hän lähti hakemaan toista naista ja vie kuulemma sitten kotiin. Siis naisen kotiin.
Ajaa illasta sitten meidän kotiimme. Minunkin pitäisi. Olenko mä jotenkin tunnevammainen kun kaikki tuntuu harhaiselta puurolta??
Olen kyllä rauhallinen ihminen,enkä nalkuta ja skitsoile mutta nyt aivan jäässä.
Mies laittoi äsken vielä viestiä,jossa kehotti ajamaan varovasti. Ja sanoi tekevänsä kaikkensa,että suhteemme säilyy.
Miten ihmeessä mä tämän selvitän?
Tai voin antaa anteeksi. Olivat tavanneet kesäkuun alussa työn merkeissä. Kuulemma kolmas kerta kun näkivät. Ovat rakastelleet kuulemma kaksi kertaa, eilen ja tänä aamuna.
Millainen mies avaa rehellisesti kaiken,kertoo naisen nimenja hänen lapsensa iän eikä edes selittele peitetarinoita?
Auttakaa mua jäsentämään ajatuksia. En tiedä kenelle soittaisin.
Kommentit (424)
Vierailija kirjoitti:
Pimpula44 kirjoitti:
Syrjähypyt piristää arkista suhdetta.
Tuo kipinää vuosia kestäneeseen suhteeseen.
Muutenkin mukavaa vaihtelua.
Mun maailmani ei kaadu parisuhteen sivupolkuihin.
Nuorena maailmankuvani oli mustavalkoisempi.
Nyt 44vuotiaana nautin parisuhteestani ja sivusuhteista.No kun jäät kiinni niin etpä nauti enää. Oletko ylpeä itsestäsi?
Onko nimimerkkisikin Pimpula eli niinku etupylly;) No sellainen kyllä oletkin. Kävelevä pimpula, hah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies pani kuukausia työkaveriaan meidän aviovuoteessa, ruokatunnilla monta kertaa viikossa kun lapset oli hoidossa ja minä töissä. Naapuri mulle tuli lopulta kertomaan ja yks päivä sitten sain heidät verekseltään kiinni. Meidän sängyssä olivat täydessä touhussa. Voin kertoa että en käyttäytynyt aikuismaisesti ja kadonnut hiljaa takavasemmalle. Mies katui ja katui ja suri ja otin takaisin, mutta vuotta myöhemmin selvisi että edelleen oli suhteessa työkaveriinsa. Ero tuli, jäin 4 lapsen yh:ksi ja mies asuu nykyään yhdessä työkaverinsa kanssa ja heille on tulossa vauva. Uusi emäntä ei siedä lapsiamme, joten minulle jäi kaikki hoidettavaksi.
Se olis niin viikko-viikko - systeemi, mutta ihailen sinua.
Niinpä, mutta lapsillamme ei ole mitään asiaa isänsä ja uuden puolison kotiin. Noin kerran kahdessa kuukaudessa, jos silloinkaan, isä ottaa lapset, mutta joutuu menemään niiden kanssa muualle kun kotiinsa ei saa viedä. Loukkasi minua niin syvästi ja uusi nainen meni lastenkin edelle, että minulle käytännössä koko ukko on kuollut. Tuskinpa edes myöhemmin osaa katua kuinka hylkäsi lapsensa.
Oliko tämä nyt sitten totta vai tarua???
No kun jäät kiinni niin etpä nauti enää. Oletko ylpeä itsestäsi?