Toinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollista on se, että seksi tatuoidun kolmekymppisen muodokkaan nuoren naisen kanssa on tyydyttävämpää kuin keski-ikäisen järkinaisen kanssa.

Muuten hyvä, mutta en usko että on kamalasti väliä sänkytaitojen kannalta onko nainen esim.32 vai 39. Lienee naisesta kiinni iästä riippumatta. Siitä olen samaa mieltä, että ap vaikuttaa vähän tylsältä ja järki-ihmiseltä.

Onko sillä väliä että on mökki ja ulkogrillausmahdollisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täyttä provoa koko tarina. Miten uskotte tuollaista. Kukaan toinen nainen ei ota lastaan mukaan miehen kanssa mökille kun kuhertelevat vaan täytyy olla tuolle miehelle tuo lapsi tai tunteneet jo tosi kauan. Toisekseen ap:llä on tarinassaan virheitä, joita lipsautti. Aluksi lapsi ei ollut mukana mökillä ja sitten taas oli.

Kukaan tuossa tilanteessa ei kriisin ollessa päällä kirjoittelisi koko ajan täällä vaan hakisi apua muualta.

Surkeaa ja teatraalista tarinaa.

Mä uskon aidoksi tapaukseksi. Lapsettomuudesta kärsineenä käy erityisesti sääliksi ap kakkosnaisen lapsen takia.

Ap kuulostaa akateemiseltä ja pärjäävältä ja sivistyneestä taustasta tulevasta ja ehkä jopa perinyt rahaa. Pärjäävä, mutta myös herkkä, on tottunut luottamaan ihmisiin elämässään.

Mies kuulostaa huonommin koulutetulta, joka pärjää komealla ulkonäöllään ja nainut statusta ap:n kautta. Suuret luulot otsestään ja narsistinen. Työ ehkä myyntitykkinä tms eli valehtelee ammatikseen ja on siksi valehtelussa kuin kala vedessä.

Toinen nainen vielä köyhempi kuin mies ja vähemmän koulutettu, luulee miehellä olevan omaisuutta, koska mies antaa ymmärtää, että hän on se rahakas, vaikka elelee vaimonsa viivellä.

Ja melkein voisin kallistua siihen, että miehen suhde on jatkunut pitkään ja tämä nuorempi naisen lapsi on hänen lapsensa!

Ap ei ole akateeminen, koska kirjoittaa edellisellä sivulla ”sairaanloinen” ja ”enään”. Pelkästään köyhä provo vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollista on se, että seksi tatuoidun kolmekymppisen muodokkaan nuoren naisen kanssa on tyydyttävämpää kuin keski-ikäisen järkinaisen kanssa.

Muuten hyvä, mutta en usko että on kamalasti väliä sänkytaitojen kannalta onko nainen esim.32 vai 39. Lienee naisesta kiinni iästä riippumatta. Siitä olen samaa mieltä, että ap vaikuttaa vähän tylsältä ja järki-ihmiseltä.

Onko sillä väliä että on mökki ja ulkogrillausmahdollisuus?

Ap! täällä köyhä pälvikaljuinen isomahainen suomalaismies..grilli kuumaksi tuon omat "makkarat#

Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun mies jäi kiinni. En usko millään, että oli ensimmäinen kerta, kun petti. On voinut pettää jo seurustelun alkuajoista saakka. Kuvittelen mielessäni komeaa narsistista ja itsekeskeistä miestä, joka on myös hyväksikäyttäjä luonteeltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täyttä provoa koko tarina. Miten uskotte tuollaista. Kukaan toinen nainen ei ota lastaan mukaan miehen kanssa mökille kun kuhertelevat vaan täytyy olla tuolle miehelle tuo lapsi tai tunteneet jo tosi kauan. Toisekseen ap:llä on tarinassaan virheitä, joita lipsautti. Aluksi lapsi ei ollut mukana mökillä ja sitten taas oli.

Kukaan tuossa tilanteessa ei kriisin ollessa päällä kirjoittelisi koko ajan täällä vaan hakisi apua muualta.

Surkeaa ja teatraalista tarinaa.

Mä uskon aidoksi tapaukseksi. Lapsettomuudesta kärsineenä käy erityisesti sääliksi ap kakkosnaisen lapsen takia.

Ap kuulostaa akateemiseltä ja pärjäävältä ja sivistyneestä taustasta tulevasta ja ehkä jopa perinyt rahaa. Pärjäävä, mutta myös herkkä, on tottunut luottamaan ihmisiin elämässään.

Mies kuulostaa huonommin koulutetulta, joka pärjää komealla ulkonäöllään ja nainut statusta ap:n kautta. Suuret luulot otsestään ja narsistinen. Työ ehkä myyntitykkinä tms eli valehtelee ammatikseen ja on siksi valehtelussa kuin kala vedessä.

Toinen nainen vielä köyhempi kuin mies ja vähemmän koulutettu, luulee miehellä olevan omaisuutta, koska mies antaa ymmärtää, että hän on se rahakas, vaikka elelee vaimonsa viivellä.

Ja melkein voisin kallistua siihen, että miehen suhde on jatkunut pitkään ja tämä nuorempi naisen lapsi on hänen lapsensa!

Ap ei ole akateeminen, koska kirjoittaa edellisellä sivulla ”sairaanloinen” ja ”enään”. Pelkästään köyhä provo vain.

Onneksi lompakkoloinen ei enään pääse grillin ääreen

Vierailija kirjoitti:

Varaa aika itsellesi ammattiauttajalle. Sulta vietiin juuri iän takia mahdollisuus äitiyteen. Tuohon suhteeseen ei voi lapsia tehdä ja kenenkään uuden kanssa ei heti aleta lapsia värkkäämään. Niin iso asia, että tarvitset apua.

Lapsen voi hommata yksinkin, tosin ei hyvä niin.

Kiitos ihanista kommenteista.

Kyllä se petturi katuu kun näkee miusta kuvia uuden grillin äärellä..

Aion laittaa sisäfilettä ja uusiaperunoita.

Aina löytyy uusi grillimestari

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaa aika itsellesi ammattiauttajalle. Sulta vietiin juuri iän takia mahdollisuus äitiyteen. Tuohon suhteeseen ei voi lapsia tehdä ja kenenkään uuden kanssa ei heti aleta lapsia värkkäämään. Niin iso asia, että tarvitset apua.

Lapsen voi hommata yksinkin, tosin ei hyvä niin.

Grillata voi myös nainen..ap..siihen ei tarvita miestä!!!

Lihat saat prismasta, grilli sulla on jo!

voimia, ap.

minulla on ollut samansuuntaisia kokemuksia parisuhteessani, niistä aikaa nyt muutamia vuosia. meillä on lapsia, joten asuimme tapahtumien jälkeen edelleen yhdessä, mutta tavallaan taas niin kaukana toisistamme. minkäänlaista fyysistä taikka henkistä yhteyttä ei välillämme ollut aikoihin.

pikkuhiljaa asiat korjaantuivat, se vaati todella paljon aikaa ja halua molemmilta. halua oli miehen puolelta alusta asti kyllä, itse en tiennyt haluanko. tai itse asiassa tiesin, välillä en todellakaan edes halunnut. pelkäsin, että kun annan anteeksi, mies ajattelee että hyväksyn hänen tekonsa, ja jatkaa samaan malliin. lasten takia kuitenkin yritin kaikkeni, ja se kannatti. haluankin sanoa, että vaikka ilman lapsia suhteemme olisi todennäköisesti ohi, kova vaivannäkö suhteen eteen palkittiin. mieti kaksi kertaa, voisitteko tapahtuneesta huolimatta asua yhdessä? jos vaikka mies majailisi alkuun muualla, jotta saisit hengähtää ja aikaa ajatuksillesi? uskon vahvasti, että jos me olisimme vastaavassa tilanteessa muuttaneet kokonaan erillemme, olisimme molemmat luovuttaneet. minä ainakin. asunnon hankkiminen ja muutto jo itsessään on niin suuri asia, että siinä tilanteessa ehkä helpommin tulee ajateltua "katsotaan, miten suhteen käy, eli huonosti" -tyyliin. luovutettua.

meidän suhteemme voi nykyään hyvin, ja olemme läheisempiä kuin koskaan. elämme tasapainoista arkea, meillä on ihana yhteinen ystäväpiiri, ihanat sukulaiset, yhteisiä harrastuksia ja tekemistä yhdessä ja erikseen. projekteja, lomareissuja. kaikesta tästä olisin jäänyt paitsi, jos olisin luovuttanut. vaikka meidän suhteessamme yritysprosentti nousi lasten vuoksi, toivon, että lapsettomana olisin tehnyt saman ratkaisun ja yrittänyt yhtä kovasti.

me saimme apua myös pariterapiasta. pohdimme ammattilaisen kanssa suhdettamme, ja hänen avullaan saimme selvitettyä kipukohtia, jotka varmasti vaikuttivat myös miehen ratkaisuihin aikoinaan. toki se ei tee pettämisestä hyväksyttävää. mies katui ja katuu edelleen tekojaan syvästi ja aidosti. anteeksiantaminen oli vaikeaa, mutta myös sen arvoista. mieti tarkkaan, oletko valmis tapahtuneen takia luopumaan kaikesta yhteisestä, mitä teillä on ollut?

varmasti tässä vaiheessa olet todella vihainen. se ehkä vaihtuu hiljalleen pettymykseen ja turhautumiseen. miksi toisen piti mennä ja pilata kaikki? kaikki ne tunteet ovat enemmän kuin oikeutettuja. mieti rauhassa ja pohdi asiaa, mutta jos sinulla on pieninkään ripaus toivoa jäljellä, ehkä halua jatkaa, ikävää toista kohtaan? jos rakkaus voittaa vihan edes hetkittäin? silloin toivon, ettet luovuta.

Vierailija kirjoitti:

En ota kantaa siihen onko alkuperäinen teksti totta vai tarua. Haluan kuitenkin kertoa teille, jotka heti ensimmäiseksi huudatte ”jätä se sika” ja vaaditte eroamaan heti, että toisenlaisiakin ratkaisuja on. Jopa onnistuneita.

Tässä vanhemman naisen kertomus:

Olimme olleet naimisissa 15 v, yhdessä teinistä asti. Meillä oli lapsia ja avioliittomme oli hyvä, oli rakkautta, hellyyttä ja seksiä yllin kyllin ja mies oli erittäin hyvä isä lapsille. Miehellä meni lujaa uraputkessa. Hän alkoi kai kuvitella, että hänellä on mahdollisuus saada kaikki ja hän pystyy mihin tahansa.

Tämä johti siihen, että eräänä iltana hän päätyi seksiin työpaikalta tuntemansa naisen kanssa. Ja jäi kiinni samana yönä kotiin tullessaan, kai minulla oli joku kuudes aisti. En sanonut yöllä mitään, mutta aamulla totesin kylmän rauhallisesti, että tämä selvitetään nyt; miten saatoit tehdä minulle näin! Melkein samaan hengenvetoon totesin, että kyllä me tästä yli päästään, jos molemmat haluamme. Rakastin miestäni ja hän minua.

Meillä oli kuitenkin niin hyvä avioliitto, että en todellakaan ollut valmis iskemään hanskoja naulaan samantien, enkä rikkomaan ihanien lastemme kotia. (Nyt joku sanoo, että mieshän se rikkoisi - niin kai, mutta päätös oli silti minun, koska mies ei missään tapauksessa halunnut erota.)

Sinä iltana meille oli tulossa miehen kollega vierailulle ja mies oli tietysti valmis perumaan sen, mutta totesin, että ei ole tarvetta, tämä kollega oli minunkin hyvä ystäväni. Purin hammasta ja tein parhaani onnistuneen illan eteen (kuten tapanani on) ja illan päätteeksi kysyin, että tästä kaikestako muunmuassa sinä olet valmis luopumaan? Mies purskahti itkuun.

Tapauksen käsitteleminen vei aikaa ja vaati mieheltä paljon rakkautta ja rakkaudentekoja minua kohtaan, jotta saimme suhteemme kuntoon ja luottamuksen palautettua. Kyllä se palasi, mutta en ehkä ollut enää ihan niin sinisilmäinen kuin silloin joskus. Tein myös selväksi, että virheitä tekee jokainen, toiset isompia ja toiset pienempiä, mutta samaa virhettä ei pidä toistaa. Koska jos niin tekee, on yksinkertaisesti tyhmä enkä minä tyhmällä miehellä tee mitään.

Jouduin olosuhteiden pakosta silloin tällöin tapaamaan tätä naista työtilaisuuksissa, mutta tunsin pelkkää ylemmyydentuntoa enkä missään vaiheessa edes ajatellut kertoa hänen miehelleen, jokainen selvittäköön itse omat sotkunsa. Tämä nainen kuitenkin pelkäsi minua, sillä hän tiesi, että olisin halutessani pystynyt järjestämään hänelle potkut, jotka olisi naamioitu siirroksi toiseen firmaan.

Nyt tästä kaikesta on kulunut aikaa jo yli 20 vuotta ja olemme edelleen onnellisesti naimisissa. Meillä on upea avioliitto ja olemme myös toistemme parhaat ystävät. Ikä on tuonut tullessaan myös monenlaista fyysistä kremppaa, mutta niille on hyvä yhdessä nauraa ja yhdessä päästä niidenkin yli.

Olen jälkeenpäin joskus miettinyt, että mitä jos olisin päättänyt toisin? Onneksi en päättänyt. En voisi edes kuvitella, että elämäni olisi ollut jotenkin parempaa tai että olisin löytänyt lähellekään yhtä ihanan uuden miehen, mitä rakas mieheni on. Tällä hetkellä minulla on ihan kaikki, mitä toivoa saattaa: hyvä ja rakas aviomies, pitkä onnellinen avioliitto tätä yhtä kuoppaa lukuunottamatta, ei taloudellisia huolia ja mahdollisuus nauttia elämästä yhdessä vanheten.

Tällä tahdoin vain kertoa, että elämässä ei ole vain yhtä ainoata oikeata ratkaisua missään tapauksessa tai tilanteessa. Näin pitkällä aikavälillä silloin suurelta ja musertavalta tuntunut tapaus on menettänyt merkityksensä täysin. Ei kai sitä koskaan täysin unohda, mutta ei se toisaalta tule mieleenkään kuin joskus tällaisia juttuja lukiessa ja silloinkin vain siten, että haluaa kertoa muille mahdollisesta vaihtoehtoisesta onnellisesta ratkaisusta.

Ap on jo näyttänyt miehelleen uuden grillin

Mies oli purskahtanut itkuun grillipihan nähdessään...

been there done that kirjoitti:

Ota rauhallisesti. Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Pyörremyrskyn silmässä ei koskaan kannata tehdä merkittäviä päätöksiä. Juttele ammattiauttajalle. Tai ystävälle, jos hän osaa olla puolueeton, reilu ja suora. Kaunistelut ei auta eikä kenenkään syyttelyt. Usko huomiseen. Jaksamista!

Syyttely olisi luonnollista tuossa tilanteessa.

Itse en tiedä mitä tekisin, en varmaan syyttelisi, pitäisin vihan sisälläni (ei hyvä), menisin ammattiauttajalle... Tsemppiä.

En malta olla oikomatta paria asiaa, kun spekulointi menee niin metsään niin monissa kohti.

1. Minä ja mies olemme saman ammatin omaavia ihmisiä. Emme riippuvaisia toistemme tuloista, kuten joku arveli.

2. Minulla on ikäeroa toisen naisen kanssa 2 vuotta. Hän on minua nuorempi. Itse olen 39 vuotias.

3. Mieheni on minua 5 vuotta vanhempi. Ei siis mikään nuorikko.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiselle naiselle puhuminen oli varmasti ajatus, että hän vakuuttaisi sulle olevansa vaan hetken hairahdus ja sua se mies rakastaa + et kertois samat asiat kuin miehesi eli voisit luottaa miehen kertomukseen.

Joo, tyhmä ajatus mutta mies selvästi hädissään.

Oi tätä sinisilmäisyyden määrää! Kyllä se mies nyt ap:ta rakastaa, kun narahti. Kummasti se sama rakkaus ei ollut mielessä, kun toista naista nai.

Voi hyvin rakastaakin. Miehet ovat kautta aikojen olleet kovia paneskelemaan muita naisia ja hakemaan huomiota vaikka rakastavaisitkin vaimojaan. Sellaista se nyt vaan on. Testosteronit jyllää ja muna vie ihan vaan siksi, että saisi lauettua. Ei sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.

Samaa naiset tekee, ei tosin perinteisesti niinkään, mutta ei tuossa ole mitään sukupuolieroja. 

Vierailija kirjoitti:

En malta olla oikomatta paria asiaa, kun spekulointi menee niin metsään niin monissa kohti.

1. Minä ja mies olemme saman ammatin omaavia ihmisiä. Emme riippuvaisia toistemme tuloista, kuten joku arveli.

2. Minulla on ikäeroa toisen naisen kanssa 2 vuotta. Hän on minua nuorempi. Itse olen 39 vuotias.

3. Mieheni on minua 5 vuotta vanhempi. Ei siis mikään nuorikko.

Ap

4.tatuoitu nainen on miestäni 7 vuotta nuorempi

Vierailija kirjoitti:

En malta olla oikomatta paria asiaa, kun spekulointi menee niin metsään niin monissa kohti.

1. Minä ja mies olemme saman ammatin omaavia ihmisiä. Emme riippuvaisia toistemme tuloista, kuten joku arveli.

2. Minulla on ikäeroa toisen naisen kanssa 2 vuotta. Hän on minua nuorempi. Itse olen 39 vuotias.

3. Mieheni on minua 5 vuotta vanhempi. Ei siis mikään nuorikko.

Ap

Mikä on ammattisi?

Onko miehellä tatuointeja?

Onko miehellä prätkä ja kitara?

Ensimmäinen avioliittoni perustui yhdessä tekemiseen, tehtiin kaikkea, matkoja, lapsia, mökkejä, remontteja, töitä, juhlia. Jossain siinä kaikessa tekemisessä unohdimme katsoa toisiimme silmiin ja kysellä kuka sinun rakkaasi on ja mitä meille kuuluu. Silmiin katsominen oli vaikeampaa ja keskustelu nyt koskaan ollut mitään syvällistä.

Toisessa avioliitossa kaikki perustuu yhdessäolemiseen. Tekeminen ei koskaan ole runsaampaa kuin yhdessäoleminen. Minä tiedän kysymällä joka päivä kuka on minun rakkaani, sanon ketä minä rakastan ja me emme tiedä vaan kyselemme toisiltamme mitä meille kuuluu.

Neuvoksi niille pareille, joiden lapset eivät ole vielä lähteneet pesästään tai joiden lapset ovat vielä pieniä - jos et varmista tietä puolisosi luokse niin tie on yllättävän pitkä ja kivinen kun on lähdettävä kävelemään toista puolitiehen vastaan. Olet ihan uuden ääressä ja jalat rakoilla ellet ole varautunut matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En malta olla oikomatta paria asiaa, kun spekulointi menee niin metsään niin monissa kohti.

1. Minä ja mies olemme saman ammatin omaavia ihmisiä. Emme riippuvaisia toistemme tuloista, kuten joku arveli.

2. Minulla on ikäeroa toisen naisen kanssa 2 vuotta. Hän on minua nuorempi. Itse olen 39 vuotias.

3. Mieheni on minua 5 vuotta vanhempi. Ei siis mikään nuorikko.

Ap

4.tatuoitu nainen on miestäni 7 vuotta nuorempi

Mistä ap tietää naisen iän????eikös naisenn pitänyt olla 30v?

Mikä siinä seksissä muiden kanssa niin outoa on? Ei mela siitä kulu, ja aina saattaa oppia jotain uusia temppujakin muikkelin kanssa joita voi hyödyntää oman eukon kanssa.

-M52-

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen avioliittoni perustui yhdessä tekemiseen, tehtiin kaikkea, matkoja, lapsia, mökkejä, remontteja, töitä, juhlia. Jossain siinä kaikessa tekemisessä unohdimme katsoa toisiimme silmiin ja kysellä kuka sinun rakkaasi on ja mitä meille kuuluu. Silmiin katsominen oli vaikeampaa ja keskustelu nyt koskaan ollut mitään syvällistä.

Toisessa avioliitossa kaikki perustuu yhdessäolemiseen. Tekeminen ei koskaan ole runsaampaa kuin yhdessäoleminen. Minä tiedän kysymällä joka päivä kuka on minun rakkaani, sanon ketä minä rakastan ja me emme tiedä vaan kyselemme toisiltamme mitä meille kuuluu.

Neuvoksi niille pareille, joiden lapset eivät ole vielä lähteneet pesästään tai joiden lapset ovat vielä pieniä - jos et varmista tietä puolisosi luokse niin tie on yllättävän pitkä ja kivinen kun on lähdettävä kävelemään toista puolitiehen vastaan. Olet ihan uuden ääressä ja jalat rakoilla ellet ole varautunut matkaan.

Mulla ei oo lapsia..piruiletko mulle?

Seksi kuuluu avioliittoon, tämä simppeli totuus pääsi unohtumaan mieheltä.