Sain selville, että äitini on tappanut nuoruudessaan vauvan
Kyseessä hänen oma esikoisensa, ei-toivottu ja yksinhuoltajana saatu lapsi. Äiti asui eri maassa silloin, sittemmin muutti takaisin Suomeen, avioitui ja sai minut ja sisarukseni. Ikinä ei ole kertonut eikä me olla kuultu tuosta kuolleesta sisaruksesta.Nyt äiti jo vanha ja oli suunnitelmissa että alan omaishoitajaksi. Tilattiin äidin terveyspapereita ja äidin sisko avautui myt vasta tuosta "luurangosta kaapista". Äiti oli tuomittu joksikin lyhyeksi ajaksi vankilaan/hoitoon, sen jälkeen muutti pois ja jatkoi elämäänsä.
Mua ällöttää, en osaa enää nähdä äitiä samoin, itse pienten lasten äitinä. Onko tämmöinen syy "riittävä" purkaa hoitosopimus? tarkoitan moraalista puolta, juridisestihan en ole velvoitettu äitiä hoitamaan mitenkään.
Kommentit (355)
Vierailija kirjoitti:
KOSTOMURHA.
Ja täällä puhutaan psykooseista vaikka AP ei ole maininnutkan asiasta.
Pystyi vielä hankkimaan uuden miehen ja uudet lapset tuollaisen jälkeen. Jatkoi vielä omaa elämäänsä , olisi edes hirttänyt itsensä.
Sulla on outo Kuvitelma asiasta. Se kertoo vain sinusta. Eikä kuva ole kaunis.
Tai ehkä olet lukenut liian vähän. Ei ole kykyä kuvitella muuta kuin mustaa ja valkoista
Tässä se toki on samantekevää koska juttu on huono provo
Vierailija kirjoitti:
Voin vaan kuvitella sen hädän mikä puolivuotiaalla on kun äiti on aloittanut kuristamisen ja käyttänyt kaiken voimansa, onnistumatta tappaa lasta. Sen jälkeen päästänyt irti ja lapsi on niin kauhuissaan ja itkee jo kivuista ja pelosta ja toivoo että se on ohi, kunnes äiti kylmäverisesti raahaa lapsen tupaan ja kietoo silmukan lapsen kaulan ympärille ja hirttää puolustuskyvyttömän lapsen. Lapsi jonka pitäisi kokea olevansa turvassa äitinsä kanssa. Äiti johon lapsi eniten luottaa.
Ja tuo teko ei ole nopea vaan erittäin kivulias, harkittu ja suunnitelmallinen jo siinä vaiheessa kun ruvetaan tekemään hirttosilmukkaa. Psykooseista on ihan turha puhua, kun lapsi on jo puolivuotias ja selvästi syy lapsen murhaan oli miehen jättäminen.
Ja täällä vaan ymmärretään.
Tämä kuvittelusi kertoo sinusta. Pahuutta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että tuomio ja rangaistus valkopesevät esim. henkirikoksen? On myös järjetöntä vedota mihinkään vuosilukuihin.
No se heittäköön ekan kiven, joka siihen kykenee. Antaa mennä vaan!
Heitän. Vaikka kaksi. En ole murhannut ketään tai joutunut vankilaan mistään niin suuresta kuin toisen elämänviemisestä/murhasta noinkin julmalla tavalla. En tosin ole ikinä joutunut vankilaan yhtään mistään asiasta. Ikinä en puolustuskyvytöntä murhaisi, enkä edes aikuista ihmistä.
Tällaiset ihmiset on jotenkin pelottavia. Puuttuu täysin kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Kyky nähdä mahdollisia tapahtumia jotka johtaa toiseen.
Itse säälin kovasti sitä teinisurmaajaa.
Tätä äitiä en sääli, koska tässä on kyse huonosta provosta.
Kaikista pelottavimpia on ihmiset kuin sinä, jotka ymmärtävät murhaajia. Ja ymmärrät seinäjoen (?) teinimurhaajaakin ? Siis sitä joka kylmästi puukotti toisen tytön vain koska oli mustasukkainen?
Olikohan niitä iskuja yli 70? Erittäin raaka murha ja puukotti jo elotonta ruumista huvikseen.
Olet todellakin pelottava ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin vaan kuvitella sen hädän mikä puolivuotiaalla on kun äiti on aloittanut kuristamisen ja käyttänyt kaiken voimansa, onnistumatta tappaa lasta. Sen jälkeen päästänyt irti ja lapsi on niin kauhuissaan ja itkee jo kivuista ja pelosta ja toivoo että se on ohi, kunnes äiti kylmäverisesti raahaa lapsen tupaan ja kietoo silmukan lapsen kaulan ympärille ja hirttää puolustuskyvyttömän lapsen. Lapsi jonka pitäisi kokea olevansa turvassa äitinsä kanssa. Äiti johon lapsi eniten luottaa.
Ja tuo teko ei ole nopea vaan erittäin kivulias, harkittu ja suunnitelmallinen jo siinä vaiheessa kun ruvetaan tekemään hirttosilmukkaa. Psykooseista on ihan turha puhua, kun lapsi on jo puolivuotias ja selvästi syy lapsen murhaan oli miehen jättäminen.
Ja täällä vaan ymmärretään.
Tämä kuvittelusi kertoo sinusta. Pahuutta
Eli kuvitteluni kertoo minusta pahuutta , mutta äidin tekotapa (fakta AP:N mukaan) Ei kerro äidin pahuudesta. Oletko trolli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, äitisi on muistisairas eikä sanojesi mukaan pysty enää käymään järjellistä keskustelua. Mutta olet kai tietoinen, että vaikka nykyhetki muistisairaalta katoaa hetkessä, niin vanhat asiat pysyvät muistissa. Toisin sanoen äitisi kyllä muistaa, mitä silloin nuorena tapahtui ulkomailla asuessa, ellei hän sitten ole pystynyt torjumaan tuota kipeää muistoa mielestään. Mietin sitä, voisiko häneltä varovasti kysellä, mitä silloin tapahtui. Toisaalta olisiko se moraalisesti tai eettisesti oikein? Se täytyy kyllä sanoa, että vaikka tapaus ei ole kovin tavallinen, niin kyllä sellaisia on tapahtunut. Joskus ennen pikkuvauvoja kuoli mm. äitinsä rintojen alle tukehtumalla, vai ehkä kuitenkin tukehduttamalla. On myös muistettava, että vaikka vanha ja sairas äiti muistaisikin asian, niin onko teillä lapsilla oikeus vaatia selitystä. Mikähän lienee ollut äitisi sisaren motiivi, kun hän nyt avautui teille asiasta, joka oli tapahtunut äitinne nuoruudessa ennen teidän syntymää? Jos et itse kykene alkamaan omaishoitajaksi, niin hanki joku ulkopuolinen, ellei joku toinen sisaruksistasi halua siihen ryhtyä.
Ja lopuksi: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Äitinne on sovittanut tekonsa. Olisikohan keskustelu sielunhoitajan kanssa paikallaan ja mahdollinen, toisaalta äidin keskustelu (ilman teitä lapsia) ja toisaalta teidän lasten keskustelu. Saisitte ehkä synninpäästön ja sielunrauhan asiasta, jota ei saa tekemättömäksi.
Just joo mitä pskaa. Muistathan tämän myös muiden kohdalla ja kaikkien murhaajien kohdalla jotka tekevät rikoksen. Kyllä meillä on täysi oikeus tuomita puolustuskyvyttömän MURHASTA. Saat*anan äitienpuolustaja.
Ei täällä kukaan ole sanonut etteikö teko olisi ollut väärin. Mutta ei ole minun asiani sitä enää tuomita, oikeuslaitos on sen jo tehnyt. Ne bis in idem
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ällöttää mutta keskustelisin äitin kanssa ennen kuin tekisin mitään suurempia päätöksiä, hän on kuitenkin teistä ilmesesti pitänyt hyvää huolta eikä kuolemaa tarvinnut toivottavasti pelätä?
Äidin muistisairaus on jo niin pitkällä, ettei aiheesta ole enää mahdollista järkevästi keskustella. Meistä on kyllä pitänyt hyvää huolta, mutta ei se poissulje tai pyhitä tuota tekia, mielestäni melkein päinvastoin.. Myös tädilleni olen vihainen ettei kertonut meille asiasta aiemmin, edes (jo edesmennyt ) isäni ei kuulemma tiennyt totuutta vaimostaan. Kylmäävää, millaisia asioita ihmiset voivatkaan salailla! Ap
Ei tietenkään poista/pyhitä mutta en kyllä ymmärrä miten teistä huolehtiminen tekisi asiasta pahempaa kuten melkein koet. Täti tuskin on kokenut oikeudekseen kertoa eteenpäin tuollaista asiaa, varsinkaan perheenjäsentä harvoin petetään kertomalla tällaisia asioita muille. Osaako täti kertoa miten tämä kaikki tapahtui ja miksi?
Oikeasti pahat ihmiset, kuten omia lapsiansa tappavat kuuluu todellakin häpäistä julkisesti, ettei uhreja tule lisää.
Mikä on ”oikeasti paha” ihminen? Tekee pelkkää pahaa? Murhaajat on häpäisty kautta aikain, mutta edelleen murhia tehdään. Ei se häpäisy niitä murhia estä, vaan oikeanlainen ennakolta ehkäisy! Esimerkiksi aviottoman lapsen stigma on ennen ollut hirveää julmuutta ja täysin moraalitonta käytöstä naista ja lasta kohtaan. Vähemmästäkin tulee lapsivuodepsykoosia ja masennusta.
Jos murhaat, olet murhaaja.
Jos raiskaat, olet raiskaaja.
Jos pahoinpitelet, olet pahoinpitelijä.
Teot määrittelevät ihmisen.
Rahvaan etiikka on toki tuollainen, mustavalkoinen ja yksioikoinen. Mikä on ihminen, joka pelastaa yhden hengen tappamalla toisen? Esimerkiksi väkivaltaisen aviomiehen surmannut perheenäiti? Pelkkä halpamainen murhaaja, joka pitää häpäistä kuolinvuoteelle saakka?
Noh, kuvaamasi tilanne on minusta ainakin täysin ymmärrettävä, ja laskettavissa itsepuolustukseksi, ainakin ns. vanhoina aikoina/maassa, jossa ei ole sosiaaliturvaa eikä apua perheväkivallan uhreille. Puolivuotiaan vauvan tappaminen ei taas mitenkään voi olla puolustettavissa tai ymmärrettävissä tai laskettavissa itsepuolustukseksi. Tilanne on varmasti ollut hirveän vaikea, mutta vauvan olisi voinut vaikka jättää jonnekin sairaalan aulaan. MUTTA toki ap:n äidin tekoa on turha nyt vatvoa, käsillä oleva ongelma lienee miten ap pääsee tästä koskaan yli.
Viittasin esimerkillä siihen väitteeseen että ”teot määrittelevät ihmisen: murhaaja on murhaaja”. Murhaaja voi olla myös paljon muuta, ei yksi teko määritä koko ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyajan lapsentappajat tuomitaan ja menneisyydessä tapahtuneille asioille pitäisi antaa hyväksyntä?
Esim. tulee mieleen kaksi lasta surmannut mielenterveysongelmainen joogaohjaaja. Hänelle ei riittänyt ymmärrystä ja toivottiin ettei hän perustaisi enää koskaan perhettä.
Ei sitä mennyttäbtarvitse hyväksyä, mutta lapsen on turha tuomita vanhempaansa asiasta jonka tämä on tehnyt vuosia ennen lapsen syntymää, ei vaikuta hänen elämäänsä mitenkään, ei ainakaan enää 50 vuotta tapahtuman jälkeen. Turha itkeä kaatunutta maitoa, se on jo pyyhitty (murhaaja saanut rangaistuksensa).
Ap varmaan märehtii myös sellaisia asioita kun joku sanoi tai katsoi häntä pahasti joskus vuosikymmen sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyajan lapsentappajat tuomitaan ja menneisyydessä tapahtuneille asioille pitäisi antaa hyväksyntä?
Esim. tulee mieleen kaksi lasta surmannut mielenterveysongelmainen joogaohjaaja. Hänelle ei riittänyt ymmärrystä ja toivottiin ettei hän perustaisi enää koskaan perhettä.Ei sitä mennyttäbtarvitse hyväksyä, mutta lapsen on turha tuomita vanhempaansa asiasta jonka tämä on tehnyt vuosia ennen lapsen syntymää, ei vaikuta hänen elämäänsä mitenkään, ei ainakaan enää 50 vuotta tapahtuman jälkeen. Turha itkeä kaatunutta maitoa, se on jo pyyhitty (murhaaja saanut rangaistuksensa).
Ap varmaan märehtii myös sellaisia asioita kun joku sanoi tai katsoi häntä pahasti joskus vuosikymmen sitten.
Oletko se sama trolli?
Miten pystytkään vesittämään lapsenmurhan ja vertaaman jonkun katseeseen.
Ei ole merkitystä milloin murha tapahtui, koska lapsi kävi sen kivun ja kuoleman läpi jokatapauksessa. Ja AP menetti perheenjäsenen. Ja koska kyseessä ei ole psykoosi vaan suunnitelmallinen murha (syy: Mies jätti! , niin se määrittelee hyvin pitkälle miten AP kokee äitinsä tuon tiedon saatuaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyajan lapsentappajat tuomitaan ja menneisyydessä tapahtuneille asioille pitäisi antaa hyväksyntä?
Esim. tulee mieleen kaksi lasta surmannut mielenterveysongelmainen joogaohjaaja. Hänelle ei riittänyt ymmärrystä ja toivottiin ettei hän perustaisi enää koskaan perhettä.Ei sitä mennyttäbtarvitse hyväksyä, mutta lapsen on turha tuomita vanhempaansa asiasta jonka tämä on tehnyt vuosia ennen lapsen syntymää, ei vaikuta hänen elämäänsä mitenkään, ei ainakaan enää 50 vuotta tapahtuman jälkeen. Turha itkeä kaatunutta maitoa, se on jo pyyhitty (murhaaja saanut rangaistuksensa).
Ap varmaan märehtii myös sellaisia asioita kun joku sanoi tai katsoi häntä pahasti joskus vuosikymmen sitten.
Eli esim. Tyrnävällä sattunut tapaus, jossa isä poltti talon ja lapset psykoosissa on ok kun tuomio on kärsitty. Miksi sitäkin asiaa paheksuttiin?
Onko esim. Erikan vanhemmilla oikeus aloittaa uusi perhe-elämä kunhan tuomio on vaan istuttu ja sovitettu? Ensikertalaisina ovat jo varmaan vapaalla. Tai Oulun lapsisurmaaja, joka piilotti viisi lasta pakastimeen? Hänelläkin oli mielenhäiriö ja tuomio varmaankin kohta sovitettu. Hänen tulevilla lapsilla ei ole oikeutta kyseenalaistaa äitinsä menneisyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi on saattanut olla lapsivuodepsykoosi, ennen ei ole tiedetty sellaisesta varmaan niin paljon kuin nykyään.
Th-opiskelija
Lapsivuodepsykoosiin sairastutaan alle pari viikkoa synnytyksestä, viimeistään 6 viikkoa synnytyksen jälkeen. Tämä äiti hoiti lastaan puolivuotiaaksi, psykoosissa ei olisi siihen pystynyt ja kyllä ympäristö olisi puuttunut, jos hän psykoosissa olisi ollut.
Ap:n tilanteeseen, toteen tai taruun, sen enempää ottamatta kantaa, on mulla tuttavapiirissä nainen joka sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen jossa psykoottisia oireita. Ei tapahtunut ihan heti syntymän jälkeen, mutta ennen kuin lapset täyttivät vuoden.
Normaalitilassa mitä ihanin ihminen, mutta sairauden ollessa päällä kuin varjo entisestään, eikä häntä voinut tietyissä tilanteissa jättää laisinkaan lasten kanssa. Hoitojaksojakin oli pahimpina itsetuho yms. aikana.
Rankkaa aikaa koko perheelle, sukulaisille ja muille. Iso kumarrus aviomiehelle, joka hoiti lapset, pysyi rinnalla, tuki ja auttoi, otti vaimoaan mukaan ihmisten ilmoille silloinkin kun ei vielä ollut kunnossa, mutta vointi sillä hetkellä parempi. Ylä- ja alamäkeä oli, aviomies aina puhui hänestä hyvin kauniisti, nyt kunnossa ja jälleen onneksi työkykyinen. Taitaa perheen lapset kuitenkin olla tässä, rumba oli melkoinen.
Mieli kun järkkyy, mitä vain voi olla odotettavissa, tekoa/tekoja ei tarvitse hyväksyä tai ymmärtää, mutta sairas on sairas ja sairaudesta voi onneksi usein parantuakin. Minun tehtävä ei kuitenkaan ole tuomioita langetella, ne tekee joku muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ällöttää mutta keskustelisin äitin kanssa ennen kuin tekisin mitään suurempia päätöksiä, hän on kuitenkin teistä ilmesesti pitänyt hyvää huolta eikä kuolemaa tarvinnut toivottavasti pelätä?
Äidin muistisairaus on jo niin pitkällä, ettei aiheesta ole enää mahdollista järkevästi keskustella. Meistä on kyllä pitänyt hyvää huolta, mutta ei se poissulje tai pyhitä tuota tekia, mielestäni melkein päinvastoin.. Myös tädilleni olen vihainen ettei kertonut meille asiasta aiemmin, edes (jo edesmennyt ) isäni ei kuulemma tiennyt totuutta vaimostaan. Kylmäävää, millaisia asioita ihmiset voivatkaan salailla! Ap
Ei tietenkään poista/pyhitä mutta en kyllä ymmärrä miten teistä huolehtiminen tekisi asiasta pahempaa kuten melkein koet. Täti tuskin on kokenut oikeudekseen kertoa eteenpäin tuollaista asiaa, varsinkaan perheenjäsentä harvoin petetään kertomalla tällaisia asioita muille. Osaako täti kertoa miten tämä kaikki tapahtui ja miksi?
Oikeasti pahat ihmiset, kuten omia lapsiansa tappavat kuuluu todellakin häpäistä julkisesti, ettei uhreja tule lisää.
Mikä on ”oikeasti paha” ihminen? Tekee pelkkää pahaa? Murhaajat on häpäisty kautta aikain, mutta edelleen murhia tehdään. Ei se häpäisy niitä murhia estä, vaan oikeanlainen ennakolta ehkäisy! Esimerkiksi aviottoman lapsen stigma on ennen ollut hirveää julmuutta ja täysin moraalitonta käytöstä naista ja lasta kohtaan. Vähemmästäkin tulee lapsivuodepsykoosia ja masennusta.
Jos murhaat, olet murhaaja.
Jos raiskaat, olet raiskaaja.
Jos pahoinpitelet, olet pahoinpitelijä.
Teot määrittelevät ihmisen.
Rahvaan etiikka on toki tuollainen, mustavalkoinen ja yksioikoinen. Mikä on ihminen, joka pelastaa yhden hengen tappamalla toisen? Esimerkiksi väkivaltaisen aviomiehen surmannut perheenäiti? Pelkkä halpamainen murhaaja, joka pitää häpäistä kuolinvuoteelle saakka?
Noh, kuvaamasi tilanne on minusta ainakin täysin ymmärrettävä, ja laskettavissa itsepuolustukseksi, ainakin ns. vanhoina aikoina/maassa, jossa ei ole sosiaaliturvaa eikä apua perheväkivallan uhreille. Puolivuotiaan vauvan tappaminen ei taas mitenkään voi olla puolustettavissa tai ymmärrettävissä tai laskettavissa itsepuolustukseksi. Tilanne on varmasti ollut hirveän vaikea, mutta vauvan olisi voinut vaikka jättää jonnekin sairaalan aulaan. MUTTA toki ap:n äidin tekoa on turha nyt vatvoa, käsillä oleva ongelma lienee miten ap pääsee tästä koskaan yli.
Viittasin esimerkillä siihen väitteeseen että ”teot määrittelevät ihmisen: murhaaja on murhaaja”. Murhaaja voi olla myös paljon muuta, ei yksi teko määritä koko ihmistä.
No kun tuo hypoteettinen väkivallasta kärsivä perheenäiti ei olisi minun kirjoissa murhaaja, korkeintaan tappaja. Itsepuolustukseksi tappaminen tai epätoivoisessa tilanteessa tappaminen on varsin eri asia kuin murha. Ymmärrän että ap:n äiti on voinut kokea tilanteensa epätoivoiseksi, mutta kuten sanottu, vaihtoehtoja oli, esimerkiksi vauvan jättäminen turvalliseen paikkaan ja häipyminen.
Niih, ymmärretään nyt sitten oikein urakalla. Se ''ranskalaistaustainen'' (musta) isäkin joka mur-hasi 3-v poikansa teki sen vaan psykooseissaan ja ihan varmasti oli OMASTA MIELESTÄÄN hyvät syyt. Mitäpä me muut tuomitsemaan ,sen tekee oikeuslaitos.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis sait tietää äidilläsi olleen erittäin vakavia mielenterveyden ongelmia kauan sitten menneisyydessä ja nyt tämän tiedon kirkastamana haluat hylätä hänet kuolinvuoteellaan. Noh. Tätä täytyy nyt pohtia mikä tässä mahtaisi olla moraalisesti oikein...
Ei kyllä syytä ole hylätä, vaikka äiti teki mitä teki. Ehkä oli psyyken ongelmia kun kerran joutui hoitolaitokseen.
Se olis pahempi juttu jos ei olisi mitään seurauksia ollut aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ällöttää mutta keskustelisin äitin kanssa ennen kuin tekisin mitään suurempia päätöksiä, hän on kuitenkin teistä ilmesesti pitänyt hyvää huolta eikä kuolemaa tarvinnut toivottavasti pelätä?
Äidin muistisairaus on jo niin pitkällä, ettei aiheesta ole enää mahdollista järkevästi keskustella. Meistä on kyllä pitänyt hyvää huolta, mutta ei se poissulje tai pyhitä tuota tekia, mielestäni melkein päinvastoin.. Myös tädilleni olen vihainen ettei kertonut meille asiasta aiemmin, edes (jo edesmennyt ) isäni ei kuulemma tiennyt totuutta vaimostaan. Kylmäävää, millaisia asioita ihmiset voivatkaan salailla! Ap
Miten voi olla mahdollista, ettei isäsi tiennyt äitisi lapsesta, vaikka he olivat naimisissa! Kun lapsi on merkitty virkatodistukseen, vaikka hän on syntynyt toisessa maassa ja kuollut.
Jos isäsi on kuollut, eikö asia tullut teille lapsille ilmi perunkirjoitustilaisuudessa, jossa vaaditaan puolison (äidin)virkatodistus, jossa lapset syntymäjärjestyksessä eli lasten nimi, syntymä aika ja kuolinpäivä.
Ja nyt tämö tuli yllätyksenä suvun tädin kertomana. Eikö hälytyskellot soi jo lujaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että tuomio ja rangaistus valkopesevät esim. henkirikoksen? On myös järjetöntä vedota mihinkään vuosilukuihin.
No se heittäköön ekan kiven, joka siihen kykenee. Antaa mennä vaan!
Heitän. Vaikka kaksi. En ole murhannut ketään tai joutunut vankilaan mistään niin suuresta kuin toisen elämänviemisestä/murhasta noinkin julmalla tavalla. En tosin ole ikinä joutunut vankilaan yhtään mistään asiasta. Ikinä en puolustuskyvytöntä murhaisi, enkä edes aikuista ihmistä.
Tällaiset ihmiset on jotenkin pelottavia. Puuttuu täysin kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Kyky nähdä mahdollisia tapahtumia jotka johtaa toiseen.
Itse säälin kovasti sitä teinisurmaajaa.
Tätä äitiä en sääli, koska tässä on kyse huonosta provosta.
Hienoa että sinulla riittää sääliä Hanna Valtoselle (Seinäjoen murhaaja ei surmaaja) eikä hänen uhrille.
Samoin hienoa että jos tämä ei olisi provo niin säälisit äitiä etkä sitä lasta joka kävi läpi helvetin.
Et kuulosta yhtään pelottavalta itse.
Vierailija kirjoitti:
KOSTOMURHA.
Ja täällä puhutaan psykooseista vaikka AP ei ole maininnutkan asiasta.
Pystyi vielä hankkimaan uuden miehen ja uudet lapset tuollaisen jälkeen. Jatkoi vielä omaa elämäänsä , olisi edes hirttänyt itsensä.
Miksi hirttää itsensä kun on jo rangaistuksensa kärsinyt? Koska hoitoon joutui, oli varmasti mt-ongelmia. Jumala on jokaisen tuomari, ei ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Onko esim. Erikan vanhemmilla oikeus aloittaa uusi perhe-elämä kunhan tuomio on vaan istuttu ja sovitettu? Ensikertalaisina ovat jo varmaan vapaalla. Tai Oulun lapsisurmaaja, joka piilotti viisi lasta pakastimeen? Hänelläkin oli mielenhäiriö ja tuomio varmaankin kohta sovitettu. Hänen tulevilla lapsilla ei ole oikeutta kyseenalaistaa äitinsä menneisyyttä?
Näissäkin tapauksissa pätee sama ”Puuttuu täysin kyky asettua toisen ihmisen asemaan.”
Erikan vanhemmat olivat varmasti hyvin väsyneitä sekä Oulun 5 vauvaa surmannut äiti.
Minusta asia on täysin selvä. Jos et enää pysty hoitamaan äitiäsi sillä kunnioituksella ja rakkaudella, jota jokaista vanhusta tulisi hoitaa, niin et ala omaishoitajaksi hänelle.
Omaishoitajuus on raskasta, todella raskasta. Mikäli omaishoitajalla on esimerkiksi paljon stressiä ja hän ei saa vapaata tarpeeksi, niin laiminlyönnin riski nousee. Ja näitä omaishoitajan laiminlyömiä vanhuksia on yllättävän paljon.
Mitä siis luulet, kun olet uupuneimmillasi, niin jaksatko hoitaa äitiäsi kunnioittavasti? Miten tämä uusi tieto vaikuttaa omaan toimintaasi, löydätkö itsestäsi tarpeeksi rakkautta? Omaishoidettu on pitkälti yhden ihmisen varassa. Tuo ihminen ei saa halveksua ja vihata häntä. Tässä vaiheessa sinun on tärkeää olla itsellesi rehellinen, ennen kuin päätät mitään.
Siis elää.