Lue keskustelun säännöt.
Sain selville, että äitini on tappanut nuoruudessaan vauvan
30.07.2018 |
Kyseessä hänen oma esikoisensa, ei-toivottu ja yksinhuoltajana saatu lapsi. Äiti asui eri maassa silloin, sittemmin muutti takaisin Suomeen, avioitui ja sai minut ja sisarukseni. Ikinä ei ole kertonut eikä me olla kuultu tuosta kuolleesta sisaruksesta.Nyt äiti jo vanha ja oli suunnitelmissa että alan omaishoitajaksi. Tilattiin äidin terveyspapereita ja äidin sisko avautui myt vasta tuosta "luurangosta kaapista". Äiti oli tuomittu joksikin lyhyeksi ajaksi vankilaan/hoitoon, sen jälkeen muutti pois ja jatkoi elämäänsä.
Mua ällöttää, en osaa enää nähdä äitiä samoin, itse pienten lasten äitinä. Onko tämmöinen syy "riittävä" purkaa hoitosopimus? tarkoitan moraalista puolta, juridisestihan en ole velvoitettu äitiä hoitamaan mitenkään.
Kommentit (355)
jos saisin selville että äiti tai isä olisi rikollinen..
Niin rakastaisin heitä silti.
Jokaisen kuuluu rakastaa vanhempiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se ainakin teoriassa mahdollista, että suhtautuisit asiaan hieman toisin, jos äitisi olisi vielä keskustelukunnossa ja hän selittäisi sinulle, miksi on tehnyt tekonsa. Nyt hän on vanha ja avuton ja tarvitsee joka tapauksessa jonkun huolehtimaan itsestään. Jos sinä et huolehdi, niin jonkun muun täytyy. Tunnet kuitenkin äitisi ja tiedät, millainen ihminen hän on. Jos hän on kauhea ihminen, niin olet varmasti ollut siitä tietoinen jo ennen tätä.
Eli jos jonkun vanhempi on joskus ollut sarjamurhaaja, mutta on oikein ihanna vanhempi lapsilleen, se poissulkee sen rikoksen ja pahuuden siinä ihmisessä?? Mitä vtun logiikkaa tämäkin taas.
Suomalaiset ovat kovia puolustelemaan omiaan.
Sama logiikka pätee sitten rais kareihin ja terr oristeihin. Kyllähän hekin ovat varmasti hyviä isiä ja äitejä OMILLE LAPSILLEEN.
valkopestään oikein urakalla.
Minä sain aikuisena tietää isäni olleen hyväksikäyttäjä. Oli käyttänyt hyväksi omaa pikkusiskoaan. Asia ei tullut minulle sinällään järkytyksenä, isäni on omasta lapsuudestaan vakavasti traumatisoitunut ja toiminut minunkin suhteen niin, että hakeuduin teini-ikäisenä ennemmin laitokseen asumaan, kuin että olisin asunut kotona. Aikani vihasin, mutta omien traumojen työstäminen on antanut myös armoa.
Traumat muuttavat aika paljon ihmisiä, etenkin lapsuustraumat. Ei ennen ollut sellaista tietämystä ja hoitoa mitä nykyään, nykyään ihmisillä on paremmat mahdollisuudet muuttaa omaa elämäänsä ja tehdä tietoisempia valintoja. En jaksa enää vihata ja syytellä isääni, näen hänet pienenä poikana joka ei koskaan saanut rakkautta ja turvaa osakseen. Hän on uhri siinä missä minäkin.
Pointti tässä on se, että viha tappaa myös kantajan sisältä. Jos ap:n äiti olisi oikeasti ollut täysin tunnekylmä lastentappaja, ap olisi sisimmässään tiennyt tämän asian aina. Ap:n järjyttyminen kertoo siitä, että asia ei ole näin ja ap:han ei todellakaan tiedä kuin pienen osan mitä hänen äitinsä on käynyt läpi ja millaisessa henkisessä mielentilassa äiti on tuolloin ollut. Kaikki me ihmiset pystymme käsittämättömiin ja raakoihin tekoihin oikeissa olosuhteissa vaikka kykenisimme empatiaan ja sympatiaan. Hyvyys ja pahuus ei ole niin mustavalkoista.
Ap:n järjyttyminen ja mustavalkoisuus kertoo minulle siitä, että ap on elänyt aika turvattua elämää. Toisenlaiset elämän realiteetit - sellaiset missä valtaosa maailman ihmisistä elävät - eivät ole tulleet tutuiksi.
Hae ap apua itsellesi. Tekee sinullekin hyvää päästä sinuiksi asian kanssa, joka ei käytännössä koske elämääsi millään tavalla. Ei kannata tuhlata elämäänsä ahdistumalla ja järkyttymällä asioista, jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten ja eivät ole sattuneet sinulle.
Me olemme ihmisinä hyvin erilisia. Itse en ymmärrä ajatustapaasi ollenkaan. Minä en näe omia pahantekijöitäni uhreina tai pikkulapsina, joita on itseään satutettu. Enkä usko hetkeäkään, että kaikki ihmiset pystyvät kamalimpiin tekoihin. Jotkut pystyvät ehkä suurin osakin, mutta eivät kaikki.
Toisaalta en vihaakaan niitä, jotka ovat tehneet minulle lapsena pahaa. He kuuluvat luokkaan pahat ihmiset, ihmiset, jotka itse valitsivat pahuuden. En vihaa heitä, joskus tunsin sääliä, mutta sekin loppui. Ei pahuudessa ole mitään säälimistä.
Ei kaikista tule hirveimmilläkään kokemuksilla omia lapsiaan kohtaan väkivaltaisia. Osasta tulee, eikä heitä palvele se, että heidät nähään uhreina. He ovat 100% syyllisiä tekoihinsa.
Olen siis mustavalkoinen vaikken ole elänyt turvattua elämää. Aikuisena menin vielä naimisiin väkivaltaisen ihmisen kanssa. Se oikeastaan vahvisti näkemykseni siitä, että ihminen itse valitsee pahuutensa. Joillekin se vain tuo mielihyvää.
Olen sikäli sovussa menneisyyteni kanssa, etten muistele sitä tai haudo kostoa tai vihaa. Joskus jos kohtaan julman ihmisen joudun taistelemaan, etten "putoa" enää traumaani.
Vierailija kirjoitti:
jos saisin selville että äiti tai isä olisi rikollinen..
Niin rakastaisin heitä silti.
Jokaisen kuuluu rakastaa vanhempiaan
Sairas ajattelutapa. Ei ole mitään tuollaista velvollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se ainakin teoriassa mahdollista, että suhtautuisit asiaan hieman toisin, jos äitisi olisi vielä keskustelukunnossa ja hän selittäisi sinulle, miksi on tehnyt tekonsa. Nyt hän on vanha ja avuton ja tarvitsee joka tapauksessa jonkun huolehtimaan itsestään. Jos sinä et huolehdi, niin jonkun muun täytyy. Tunnet kuitenkin äitisi ja tiedät, millainen ihminen hän on. Jos hän on kauhea ihminen, niin olet varmasti ollut siitä tietoinen jo ennen tätä.
Eli jos jonkun vanhempi on joskus ollut sarjamurhaaja, mutta on oikein ihanna vanhempi lapsilleen, se poissulkee sen rikoksen ja pahuuden siinä ihmisessä?? Mitä vtun logiikkaa tämäkin taas.
Suomalaiset ovat kovia puolustelemaan omiaan.
Sama logiikka pätee sitten rais kareihin ja terr oristeihin. Kyllähän hekin ovat varmasti hyviä isiä ja äitejä OMILLE LAPSILLEEN.
valkopestään oikein urakalla.
Minä sain aikuisena tietää isäni olleen hyväksikäyttäjä. Oli käyttänyt hyväksi omaa pikkusiskoaan. Asia ei tullut minulle sinällään järkytyksenä, isäni on omasta lapsuudestaan vakavasti traumatisoitunut ja toiminut minunkin suhteen niin, että hakeuduin teini-ikäisenä ennemmin laitokseen asumaan, kuin että olisin asunut kotona. Aikani vihasin, mutta omien traumojen työstäminen on antanut myös armoa.
Traumat muuttavat aika paljon ihmisiä, etenkin lapsuustraumat. Ei ennen ollut sellaista tietämystä ja hoitoa mitä nykyään, nykyään ihmisillä on paremmat mahdollisuudet muuttaa omaa elämäänsä ja tehdä tietoisempia valintoja. En jaksa enää vihata ja syytellä isääni, näen hänet pienenä poikana joka ei koskaan saanut rakkautta ja turvaa osakseen. Hän on uhri siinä missä minäkin.
Pointti tässä on se, että viha tappaa myös kantajan sisältä. Jos ap:n äiti olisi oikeasti ollut täysin tunnekylmä lastentappaja, ap olisi sisimmässään tiennyt tämän asian aina. Ap:n järjyttyminen kertoo siitä, että asia ei ole näin ja ap:han ei todellakaan tiedä kuin pienen osan mitä hänen äitinsä on käynyt läpi ja millaisessa henkisessä mielentilassa äiti on tuolloin ollut. Kaikki me ihmiset pystymme käsittämättömiin ja raakoihin tekoihin oikeissa olosuhteissa vaikka kykenisimme empatiaan ja sympatiaan. Hyvyys ja pahuus ei ole niin mustavalkoista.
Ap:n järjyttyminen ja mustavalkoisuus kertoo minulle siitä, että ap on elänyt aika turvattua elämää. Toisenlaiset elämän realiteetit - sellaiset missä valtaosa maailman ihmisistä elävät - eivät ole tulleet tutuiksi.
Hae ap apua itsellesi. Tekee sinullekin hyvää päästä sinuiksi asian kanssa, joka ei käytännössä koske elämääsi millään tavalla. Ei kannata tuhlata elämäänsä ahdistumalla ja järkyttymällä asioista, jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten ja eivät ole sattuneet sinulle.
Me olemme ihmisinä hyvin erilisia. Itse en ymmärrä ajatustapaasi ollenkaan. Minä en näe omia pahantekijöitäni uhreina tai pikkulapsina, joita on itseään satutettu. Enkä usko hetkeäkään, että kaikki ihmiset pystyvät kamalimpiin tekoihin. Jotkut pystyvät ehkä suurin osakin, mutta eivät kaikki.
Toisaalta en vihaakaan niitä, jotka ovat tehneet minulle lapsena pahaa. He kuuluvat luokkaan pahat ihmiset, ihmiset, jotka itse valitsivat pahuuden. En vihaa heitä, joskus tunsin sääliä, mutta sekin loppui. Ei pahuudessa ole mitään säälimistä.Ei kaikista tule hirveimmilläkään kokemuksilla omia lapsiaan kohtaan väkivaltaisia. Osasta tulee, eikä heitä palvele se, että heidät nähään uhreina. He ovat 100% syyllisiä tekoihinsa.
Olen siis mustavalkoinen vaikken ole elänyt turvattua elämää. Aikuisena menin vielä naimisiin väkivaltaisen ihmisen kanssa. Se oikeastaan vahvisti näkemykseni siitä, että ihminen itse valitsee pahuutensa. Joillekin se vain tuo mielihyvää.
Olen sikäli sovussa menneisyyteni kanssa, etten muistele sitä tai haudo kostoa tai vihaa. Joskus jos kohtaan julman ihmisen joudun taistelemaan, etten "putoa" enää traumaani.
Näin juuri. Jokainen valitsee tekonsa. Valitsee mille impulsseilleen antautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos saisin selville että äiti tai isä olisi rikollinen..
Niin rakastaisin heitä silti.
Jokaisen kuuluu rakastaa vanhempiaan
Sairas ajattelutapa. Ei ole mitään tuollaista velvollisuutta.
Pitääkö syvästi kehitysvammaista lasta rakastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on menneisyys, mutta hän on äitisi. Tietysti teko on ehdottoman väärin, mutta mitä jos äitisi oli tosi tosi ahdistunut asiasta ja ei halunnut lasta tuolloin..?
No jos hän oli tosi tosi ahdistunut, niin miksei tappanut myös itseään? Ja jos ongelma oli ettei halunnut lasta, niin sitten se lapsi annettiin pois eikä hirtetty kun rikas elättäjä katkaisee rahahanat.
Oikeasti, tää ketju tekee ihan oksettavan olon, hyi saatna...
Jos itse olisin seonnut niin että lapseni olisin tappanut, olisin tappanut itseni heti perästä enkä pyöräytellyt niitä uusia lisää ja elänyt kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Äitihän sai tuosta teostaan rangaistuksen. Älä anna trollin hämätä. Suurin osa ihmisistä suhtautuu lapsenmurhaan samoin kuin lakikin: äärimmäisen vakavana rikoksena.
Jos äitini olisi tehnyt useampia abortteja, pitäisin häntä moraalittomana sarjamurhaajana. Tuskin olisin hänen kanssaan missään tekemisissä. Onneksi äitini ei ollut lapsenmurhaaja.
Nykypäivän naiset raappauttavat sikiöt kohdustaan kuin kakan pyllystään. Ovat sitten niin kuin ei mitään. Joku julkea heistä vielä vinkuu lapsettomuuttaan abortin jälkeen.
Tuohon sanon "Hyi olkoon"! - Ja olen ihan tavallinen nainen ja äiti. Osaan ehkäistä, nykyään se on helppoa!
Hirveä vimma koko ajan kuljettaa keskustelua pois alkuperäisestä aiheesta?
Ei tässä mitään vimmaa ole. Abortti on murha ja äidiltä erittäin raukkamainen teko.
Nykypäivänä hyvinvointimaiden naisilla on hyvä ehkäisyvalistus ja -keinot.
Puolivuotiaan tappaminen tietysti myös tosi rankka juttu.Ketjun alussa ap pohti miten suhtautua äitiinsä puolivuotiaan vauvan murhan paljastuttua. Sinun aborttipohdintasi ovat aivan irrallisia kommentteja juuri tätä aihetta koskien.
Vauvantappo tai lapsenmurha se on aborttikin. Ei tuossa mitenkään aiheesta poikettu. Ehkä jollekin vaan kolahti pahasti.
Sinulla on vain jokin ongelma itsesi kanssa. Siksi jauhat täällä puuta heinää. Lainsäätäjän näkökulmasta noissa tilanteissa ei ole mitään samaa. Ja pääosin laki heijastelee sen
aikakauden yleistä moraalikäsitystä.On tullut harvinaisen selväksi, ettei vauvapalstan mammoille tuota vähäisintäkään ongelmaa lapsentappo sikiöasteella. Eivät onnettomat ole kuulleet miten ehkäistä ei-toivottu raskaus.
Tai sitten muuten vaan huolimattomia naisia.
Minun "ongelmani" on se, etten hyväksy lapsenmurhaa missään muodossa. Tunnen muitakin äitejä joilla on sama "ongelma".
Vinkki: kierukkaa, pilleriä ym.😉Ap'n ei kannata alkaa äitinsä hoitajaksi. Ammattiauttaja nyt ainakin ensin.
Katoliset ovat sitä mieltä, että kaikki ehkäisy on syntiä! Älä jätä ajattelutapaasi puolitiehen!
En ole katolinen vaikka asun Espanjassa. Siispä ehkäisen. En jätä mitään puolitiehen; alulle pannut lapsetkin olen synnyttänyt ihan täysiaikaisina.
Minäkin ehkäisen, mutta ymmärrän silti sen, ettei mikään ehkäisy ole 100 % suoja ei-toivottuja raskauksia vastaan.
Hienoa, että me molemmat sen ymmärrämme! Meillä oli jo lapsiluku täynnä, mutta kierukan pettäessäkään ei jätetty puolitiehen. Syntyi ihana terve pikkuveli.
Sorry jos ollaan abortista eri mieltä. Minä en ottanut vaikka tarjottiin. Moni käyttää ehkäisykeinona. Meitä on moneksi.
Ei kannata kinastella.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma että äitiä puolustellaan ja etsitään syitä! Vaikka olisi ollut masentunut, niin suomessa asiat ovat niin hyvin että sen vauvan voi antaa turvaan tai adoptioon. Mikään masennus ei poissulje aivojenkäyttöä ja tee sinusta murhaajaa.
Palstalaisten moraali on täysin sekaisin.
Totta! Jos ei olisi kyennyt hoitamaan sitä lasta niin olisi laittanut adoptioon ja vauva oisi voinut elää hyvän elämän ja rakastavassa perheessä. Ja ajatella, että vauva oli jo puoli vuotta niin ois mieluummin tappanut jo kun se syntyi, koska silloin puolivuotiaana vauva ehkä jo ymmärsi hiukan koki varmasti tuskaa. Ihan kamala teko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi on varmasti kärsinyt teostaan monella tavalla, konkreettisesti olemalla vankilassa ja luultavasti tuntien syyllisyyttä ehkä koko elämänsä. Älä hylkää häntä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma että äitiä puolustellaan ja etsitään syitä! Vaikka olisi ollut masentunut, niin suomessa asiat ovat niin hyvin että sen vauvan voi antaa turvaan tai adoptioon. Mikään masennus ei poissulje aivojenkäyttöä ja tee sinusta murhaajaa.
Palstalaisten moraali on täysin sekaisin.
Totta! Jos ei olisi kyennyt hoitamaan sitä lasta niin olisi laittanut adoptioon ja vauva oisi voinut elää hyvän elämän ja rakastavassa perheessä. Ja ajatella, että vauva oli jo puoli vuotta niin ois mieluummin tappanut jo kun se syntyi, koska silloin puolivuotiaana vauva ehkä jo ymmärsi hiukan koki varmasti tuskaa. Ihan kamala teko!
Tämä ketju on koskettanut minua, koska aikuisena kuulin nyt edesmenneeltä äidiltäni, että naapurissa oli ikäiseni tyttö, jonka annetttin tarkoituksella kuolla puolivuotiaana. Lapsen mummo oli puhunut asiasta äidilleni.
Tämä edeltävä viesti kosketti lisää, sillä tytön äiti oli adoptoitu. Oliko äidin varhaislapsuudessa jotakin, joka altisti myöhemmille tapahtumille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on varmasti kärsinyt teostaan monella tavalla, konkreettisesti olemalla vankilassa ja luultavasti tuntien syyllisyyttä ehkä koko elämänsä. Älä hylkää häntä nyt.
Mahtaako äiti haluta omaishoitajakseen ihmistä, jossa hänen kanssaan tekemisissä oleminen herättää hyvin vaikeita tunteita? Tuskin itse nimittäin haluaisin. Omaishoitajan ja hoidettavan suhteen olisi hyvä olla toimiva ja selkeä, jotta kaikki sujuisi hyvin. Niin iso vastuu siinä roolissa toisen hyvinvoinnista on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se ainakin teoriassa mahdollista, että suhtautuisit asiaan hieman toisin, jos äitisi olisi vielä keskustelukunnossa ja hän selittäisi sinulle, miksi on tehnyt tekonsa. Nyt hän on vanha ja avuton ja tarvitsee joka tapauksessa jonkun huolehtimaan itsestään. Jos sinä et huolehdi, niin jonkun muun täytyy. Tunnet kuitenkin äitisi ja tiedät, millainen ihminen hän on. Jos hän on kauhea ihminen, niin olet varmasti ollut siitä tietoinen jo ennen tätä.
Eli jos jonkun vanhempi on joskus ollut sarjamurhaaja, mutta on oikein ihanna vanhempi lapsilleen, se poissulkee sen rikoksen ja pahuuden siinä ihmisessä?? Mitä vtun logiikkaa tämäkin taas.
Suomalaiset ovat kovia puolustelemaan omiaan.
Sama logiikka pätee sitten rais kareihin ja terr oristeihin. Kyllähän hekin ovat varmasti hyviä isiä ja äitejä OMILLE LAPSILLEEN.
valkopestään oikein urakalla.
Minä sain aikuisena tietää isäni olleen hyväksikäyttäjä. Oli käyttänyt hyväksi omaa pikkusiskoaan. Asia ei tullut minulle sinällään järkytyksenä, isäni on omasta lapsuudestaan vakavasti traumatisoitunut ja toiminut minunkin suhteen niin, että hakeuduin teini-ikäisenä ennemmin laitokseen asumaan, kuin että olisin asunut kotona. Aikani vihasin, mutta omien traumojen työstäminen on antanut myös armoa.
Traumat muuttavat aika paljon ihmisiä, etenkin lapsuustraumat. Ei ennen ollut sellaista tietämystä ja hoitoa mitä nykyään, nykyään ihmisillä on paremmat mahdollisuudet muuttaa omaa elämäänsä ja tehdä tietoisempia valintoja. En jaksa enää vihata ja syytellä isääni, näen hänet pienenä poikana joka ei koskaan saanut rakkautta ja turvaa osakseen. Hän on uhri siinä missä minäkin.
Pointti tässä on se, että viha tappaa myös kantajan sisältä. Jos ap:n äiti olisi oikeasti ollut täysin tunnekylmä lastentappaja, ap olisi sisimmässään tiennyt tämän asian aina. Ap:n järjyttyminen kertoo siitä, että asia ei ole näin ja ap:han ei todellakaan tiedä kuin pienen osan mitä hänen äitinsä on käynyt läpi ja millaisessa henkisessä mielentilassa äiti on tuolloin ollut. Kaikki me ihmiset pystymme käsittämättömiin ja raakoihin tekoihin oikeissa olosuhteissa vaikka kykenisimme empatiaan ja sympatiaan. Hyvyys ja pahuus ei ole niin mustavalkoista.
Ap:n järjyttyminen ja mustavalkoisuus kertoo minulle siitä, että ap on elänyt aika turvattua elämää. Toisenlaiset elämän realiteetit - sellaiset missä valtaosa maailman ihmisistä elävät - eivät ole tulleet tutuiksi.
Hae ap apua itsellesi. Tekee sinullekin hyvää päästä sinuiksi asian kanssa, joka ei käytännössä koske elämääsi millään tavalla. Ei kannata tuhlata elämäänsä ahdistumalla ja järkyttymällä asioista, jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten ja eivät ole sattuneet sinulle.
Pystyihän se yks oululainennainenkin elelee normisti pakastin täynnä synnyttämiään lapsia
Sinä taikka minä emme tiedä tämänkään oululaisnaisen menneisyydestä tai psyykeen rakenteesta yhtään mitään. On niin helppo vain tuomita ja kauhistella ja unohtaa kätevästi se, että 99% ns. ihmishirviöistä on kokenut lapsuudessaan sellaisia asioita, että kauhuelokuvat jäävät kakkosiksi tosielämän rinnalla. Pienellä osalla kyse on pelkästään synnynnäisistä aivovaurioista.
Jokaisella on moraalinen velvollisuus kasvaa ihmisenä ja kantaa vastuu teoistaan.
Kukaan ihminen ei kasva eikä kehity traumoistaan ilman konkreettista muiden ihmisten apua. Kukaan ei parane maagisesti itsestään. Ja jos olet yhtään perillä siitä, miten sosiaali- ja terveydenhoito hoitaa traumatisoituneita ihmisiä niin ihmettelisit sitä, että miksi ihmispe_rseitä ei ole tämän enempää. Pelkästään vakavasti itsetuhoiset ihmisetkin käännetään luukulta pois, määrätään korkeintaan psyykelääkkeitä ja that’s it.
Kasvaminen ihmisenä tarkoittaa myös sitä, että ihmisellä on velvollisuus hakea itselleen apua. Tarvittaessa kerta toisensa jälkeen.
Voihan sitä hakea ja moni hakeekin. Eri asia sitten saako sitä apua - ajoissa.
Ap:n äidin tapauksen aikoihin tuskin sai mitään apua. Kuten e-pillerit, terapia jne.
Helppoa elämää elävien on helppoa kivittää naista jonka tarinaa eivät edes tunne.Silti vain harvat tuolloin murhasivat avioiliiton ulkopuolella syntyneet lapsensa.
menee kyllä tässä ihmisessä pakollinen oppivelvolisuus täysin hukkaan..
Montako lasta sinä tapoit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis sait tietää äidilläsi olleen erittäin vakavia mielenterveyden ongelmia kauan sitten menneisyydessä ja nyt tämän tiedon kirkastamana haluat hylätä hänet kuolinvuoteellaan. Noh. Tätä täytyy nyt pohtia mikä tässä mahtaisi olla moraalisesti oikein...
Toki voi olla vielä synnytyksen jälkeisestä masennuksestakin kyse. Silloin ei ihminen todellakaan tiedä mitä tekee.
Ennen vanhaan vauvanmurha oli ihan tavallinen juttu, suomessakin vauvoja tapettiin jatkuvasti.
En ap. sinuna olisi pahana äidillesi, et voi ymmärtää mitä joku nuori tyttö on kokenut sen aikaisessa maailmassa, jossa ei esim. abortteja saanut turvallisesti ja helposti.
Lapsenmurha on iso osa ihmisyyden historiaa, siitä ei vaan haluta puhua. Meillä on nykyään onneksi abortit ja ehkäisy, joka on vähentänyt tuota.
Abortti on vain syntymättömien lasten murhien laillistaminen. Yhtä kaikki se on henkirikos kuten sukkapuikolla tehdyt murhat menneisyydessä.
Ei sellasta voi mitenkään mur-hata, mikä ei ole koskaan edes syntynyt.
Kuolla voi vasta, kun on ensin syntynyt.
Just! Eli alkio ei voi kuolla. Kuolemaa ei siis teoriasi mukaan ole kohdussa?
No ei tietenkään voi.
Minä rakastaisin äitiäni, vaikka ois sarjamurhaaja.
Ei koskaan ole minua kuin rakastanut ja tukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos saisin selville että äiti tai isä olisi rikollinen..
Niin rakastaisin heitä silti.
Jokaisen kuuluu rakastaa vanhempiaan
Sairas ajattelutapa. Ei ole mitään tuollaista velvollisuutta.
Pitääkö syvästi kehitysvammaista lasta rakastaa?
En ota kantaa tuohon. Koetko sinä, että ihmisen on ylipäätään mahdollista pakottaa itsensä rakastamaan jotain toista ihmistä? Minulla ei ole ainakaan ikinä kehittynyt rakkauden tunteita ketään kohtaan tuollaisella tavalla.
menee kyllä tässä ihmisessä pakollinen oppivelvolisuus täysin hukkaan..