Ne jotka sanovat, ettei isovanhempien tehtävä ole hoitaa lapsia tai auttaa, ovat väärässä.

Mua kiinnostaisi vielä kuulla se, että miten nämä, jotka nyt saavat paljon apua ja välittämistä, toimisivat jos heidän vanhempansa muuttuisivat yhtäkkiä ketjussa kuvatun kaltaisiksi. Eli piittaamattomiksi ja välinpitämättömiksi eivätkä pitäisi yhteyttä/ haluaisi tavata lastenlapsia.

Mitä tekisit? Anelisitko ja pyytäisit muutosta? Suuttuisitko?

Up

Just tänään tätä mietin miten onnekas olen. Makaan kotona oksennustaudissa ja äitini ja isäni kävivät hakemassa lapseni (2) syömään ja HopLoppiin 4 tunniksi että sain levätä. Ei todellakaan olisi ollut pakko mutta luulen että tämän(kin) tulen muistamaan siinä vaiheessa kun vanhempani seuraavan kerran tarvitsevat apua. Miehen vanhemmat eivät ole koskaan auttaneet lastenhoidossa, "koska ovat omat lapsensa jo hoitaneet".

Vierailija kirjoitti:

Just tänään tätä mietin miten onnekas olen. Makaan kotona oksennustaudissa ja äitini ja isäni kävivät hakemassa lapseni (2) syömään ja HopLoppiin 4 tunniksi että sain levätä. Ei todellakaan olisi ollut pakko mutta luulen että tämän(kin) tulen muistamaan siinä vaiheessa kun vanhempani seuraavan kerran tarvitsevat apua. Miehen vanhemmat eivät ole koskaan auttaneet lastenhoidossa, "koska ovat omat lapsensa jo hoitaneet".

Tässä ei niin onnekas, mun vanhemmat ei ole koskaan auttaneet mitenkään. Todella harvoin pyysinkään apua, mutta kerran norossa (koko perhe yhtä aikaa rajun noron kynsissä) soitin ja itkien pyysin että voisiko yhden kerran auttaa ja käydä kaupassa meille, maksaisin ostokset.

Eivät voineet. Kuulemma periaatekysymys että ei ollenkaan aleta auttamaan kun pian pitää auttaa toistekin. Sanoivat että nyt vaan pitää pärjätä itse, mitäs leikkiin on lähdetty.

No, ruokaa sai pizzataksista mutta maitoa mun piti lähtee itse hakemaan norossa, 39,5c kuumeessa tajunnan rajamailla horjuen. Paskoin neljä kertaa housuun kauppareisulla.

Nyt naurattaa mutta silloin ei!

Vierailija kirjoitti:

Olen todella pahoillani puolestasi. Itsellä kaksi pientä lapsenlasta, 3,5 v ja 10 kk. Aina autetaan ja tullaan hoitamaan tai otetaan yökylään, jos vanhemmat pyytävät. Pienempi vielä imetyksessä, mutta isompi ollut paljon meidän kanssa. Olen 56-vuotias ja aktiivisesti työelämässä. Aina löytyy kuitenkin aikaa näille pienille mummin murusille. Ihana seurata vierestä lapsen kehittymistä ja persoonallisuutta. Meillä vanhempi lapsenlapsi kuin ilmetty isänsä, luonnetta ja ulkonäköä myöten.

Kiitos. Ap tässä. Kuulostat juuri sellaiselta ihanalta mummolta, jonka minäkin haluaisin lapselleni. Minun äitini on 53 vuotias, joten uskoisin hänenkin silloin tällöin jaksavan viettää lapseni kanssa aikaa. Kirjoituksestasi huokuu rakkaus lapsenlapsiasi kohtaan ja ovat hyvin onnekkaita saadakseen sinut mummokseen. Vaikka täällä paljon on kommenttia että hoida itse lapsesi. Ei tosiaan kyse ole siitä, että haluaisin kokoajan lasta hoitoon laittaa. Mekin ollaan arkisin töissä ja tarhassa ja haluan itsekkin viikonloppuna tehdä perheen kesken asioita, mutta olisi joskus apu kivaa, ilman että sitä itse tarvitsisi pyytää ja että isovanhemmat olisi kiinnostuneita omista lapsenlapsistaan ja itse haluaisi heitä myöskin nähdä.

Minä hoidan lapsenlastani silloin tällöin koska rakastan häntä ja toivon että hänelle tulee hyvä elämä.

Jos edes hiukan pystyn sitä edistämään , niin se on minulle palkinto .

Ei se että hän ehkä tulisi minua joskus hoitokotiin katsomaan.

Saan tyydytystä siitä että saan vaikka sivusta seurata että hän pärjää ja on onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis huh huh ihme vastauksia täällä. Tulee sellainen vaikutelma että lapset ja lapsenlapset ovat ihmisille jotain pakkopullaa. Pyöräytetään pari lasta vaan sen takia että oma suku ei katkea. Kyllä lapset ja lapsenlapset ovat muutakin kuin jatkoa suvulle. Jos on tuollainen asenne, että ”hoitakaa omat lapsenne” niin ehkä ei kannata jatkaa sitä sukua ollenkaan jos ei ole valmis ylläpitämään välejä ja osallistumaan lastensa elämään sen täysi-ikäisyyden jälkeenkin. Ei ihme että Suomessa ihmiset syrjäytyvät ja ovat sosiaalisesti epälahjakkaita eivätkä osaa sanoa juuta eikä jaata kun tuntee lapsuudesta asti että lähimmäiset ei välitä.

Etkö sinä todellakaan ymmärrä, että se joka niitä lapsia vapaaehtoisesti hankkii, myös hoitaa ne? Kukaan muu kuin vanhempi ei ole velvoitettu niistä huolehtimaan. Joillekin äideille tämä näyttää olevan mahdotonta ymmärtää.

Mä en tainnut kirjoittaa viestissäni hoitamisesta mitään. Pääpointtini oli ihmisten tollanen suhtautuminen ja negatiivinen asenne. ”Hoitamisen” lisäksi on niin paljon muuta mitä lapsi tarvitsee. Hoitamiseen ainakin omasta mielestäni kuuluu muun muassa sen turvallisen ympäristön takaaminen lapselleen, johon kuuluvat isovanhemmat ja tunne siitä, että löytyy tukiverkko. Luulisi niiden isovanhempienkin olevan iloisia lapsenlapsia nähdessään, eikä pitävän sitä jonkinlaisena ”tehtävänä” tai ”hoitamisena”. Ei ihme että vanhukset mätänevät vanhainkoteihin eikä kukaan käy katsomassa, jos käyttäydytään noin välinpitämättömästi lastenlasten ja isovanhempien välien ylläpitämiseen ja pienestä asti eristetään sen syyn nojalla, että vanhemmat hoitaa omat lapset ja piste.

Kuule, vuosien vanhainkotikokemuksella, yhtä lailla sinne saavat mädäntyä ne kaikkensa antaneet äidit ja mummot. Lapset käyvät jouluna, lapsenlapset eivät silloinkaan, elleivät sitten perinnönkiilto silmissä.

Kuule, kyllä mä sen tiedän, että ihmisiä on joka lähtöön ja mätiä ihmisiä kasvaa myös hyviin perheisiin. Mutta se, että sun vuosien vanhainkotikokemuksella oot törmännyt surullisiin tapauksiin ei poissulje sitä faktaa että lapsi tarvitsee isovanhempiaan, joten mikä ihme sun kirjoituksen pointti nyt oli? Se, että kaikkien perheenjäsenien pitäisi jo aikaisessa vaiheessa erkaantua toisistaan ettei tule sitten vanhainkodissa yksinäisyys yllätyksenä, vai mikä?

Mihin se tuo sinun faktasi perustuu, että lapsi tarvitsee isovanhempiaan?  Minä ainakaan en ole isovanhempiani ikinä tarvinnut mihinkään.  Hyvin harvoin heitä näinkään, asuivat niin kaukana kaikki.  Enkä koe mitään traumaa siitä saaneeni.  Toista  mummoani en ole milloinkaan edes nähnyt, kuoli jo paljon ennen syntymääni.  

Totta kai on hieno asia, jos on hyvin keskenään toimeen tuleva ja paljon yhdessä viihtyvä lähisuku, myös on hienoa jos on ne lasta hoitavat isovanhemmat.  Mutta jos ei vaan ole, niin onko jotenkin itsestään selvää, että lapsesta ei voi kasvaa onnellista ja normaalia ihmistä sitten?  En minä ainakaan koe mitään menettäneeni, tosiasiat oli minulla tiedossa jo hyvin varhain ja elettiin ilman mitään isovanhempien hoivaa ihan hyvää ja mukavaa lapsuutta.

Faktani perustuu siihen, että isovanhemmiltaan lapsi muun muassa oppii historiasta, siitä miten asiat olivat ennen, ja sen avulla maailmankuva luonnollisesti avartuu mikä auttaa asioiden tarkastelemista useammalta kannalta.

Itse olen poiminut todella paljon tietoa omilta isovanhemmiltani enkä vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Ymmärrän että kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta, itsekään en koskaan kerennyt tapaamaan isäni vanhempia siinä iässä jolloin jo jotain ymmärsin, mikä harmittaa suunnattomasti.

Minä olin koulussa haka historiassa.  Lukion päästötodistuksessa kymppi ja hyvä arvosana reaalissa.   Eikä ollut niitä isovanhempia.  Joten...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis huh huh ihme vastauksia täällä. Tulee sellainen vaikutelma että lapset ja lapsenlapset ovat ihmisille jotain pakkopullaa. Pyöräytetään pari lasta vaan sen takia että oma suku ei katkea. Kyllä lapset ja lapsenlapset ovat muutakin kuin jatkoa suvulle. Jos on tuollainen asenne, että ”hoitakaa omat lapsenne” niin ehkä ei kannata jatkaa sitä sukua ollenkaan jos ei ole valmis ylläpitämään välejä ja osallistumaan lastensa elämään sen täysi-ikäisyyden jälkeenkin. Ei ihme että Suomessa ihmiset syrjäytyvät ja ovat sosiaalisesti epälahjakkaita eivätkä osaa sanoa juuta eikä jaata kun tuntee lapsuudesta asti että lähimmäiset ei välitä.

Etkö sinä todellakaan ymmärrä, että se joka niitä lapsia vapaaehtoisesti hankkii, myös hoitaa ne? Kukaan muu kuin vanhempi ei ole velvoitettu niistä huolehtimaan. Joillekin äideille tämä näyttää olevan mahdotonta ymmärtää.

Mä en tainnut kirjoittaa viestissäni hoitamisesta mitään. Pääpointtini oli ihmisten tollanen suhtautuminen ja negatiivinen asenne. ”Hoitamisen” lisäksi on niin paljon muuta mitä lapsi tarvitsee. Hoitamiseen ainakin omasta mielestäni kuuluu muun muassa sen turvallisen ympäristön takaaminen lapselleen, johon kuuluvat isovanhemmat ja tunne siitä, että löytyy tukiverkko. Luulisi niiden isovanhempienkin olevan iloisia lapsenlapsia nähdessään, eikä pitävän sitä jonkinlaisena ”tehtävänä” tai ”hoitamisena”. Ei ihme että vanhukset mätänevät vanhainkoteihin eikä kukaan käy katsomassa, jos käyttäydytään noin välinpitämättömästi lastenlasten ja isovanhempien välien ylläpitämiseen ja pienestä asti eristetään sen syyn nojalla, että vanhemmat hoitaa omat lapset ja piste.

Kuule, vuosien vanhainkotikokemuksella, yhtä lailla sinne saavat mädäntyä ne kaikkensa antaneet äidit ja mummot. Lapset käyvät jouluna, lapsenlapset eivät silloinkaan, elleivät sitten perinnönkiilto silmissä.

Kuule, kyllä mä sen tiedän, että ihmisiä on joka lähtöön ja mätiä ihmisiä kasvaa myös hyviin perheisiin. Mutta se, että sun vuosien vanhainkotikokemuksella oot törmännyt surullisiin tapauksiin ei poissulje sitä faktaa että lapsi tarvitsee isovanhempiaan, joten mikä ihme sun kirjoituksen pointti nyt oli? Se, että kaikkien perheenjäsenien pitäisi jo aikaisessa vaiheessa erkaantua toisistaan ettei tule sitten vanhainkodissa yksinäisyys yllätyksenä, vai mikä?

Mihin se tuo sinun faktasi perustuu, että lapsi tarvitsee isovanhempiaan?  Minä ainakaan en ole isovanhempiani ikinä tarvinnut mihinkään.  Hyvin harvoin heitä näinkään, asuivat niin kaukana kaikki.  Enkä koe mitään traumaa siitä saaneeni.  Toista  mummoani en ole milloinkaan edes nähnyt, kuoli jo paljon ennen syntymääni.  

Totta kai on hieno asia, jos on hyvin keskenään toimeen tuleva ja paljon yhdessä viihtyvä lähisuku, myös on hienoa jos on ne lasta hoitavat isovanhemmat.  Mutta jos ei vaan ole, niin onko jotenkin itsestään selvää, että lapsesta ei voi kasvaa onnellista ja normaalia ihmistä sitten?  En minä ainakaan koe mitään menettäneeni, tosiasiat oli minulla tiedossa jo hyvin varhain ja elettiin ilman mitään isovanhempien hoivaa ihan hyvää ja mukavaa lapsuutta.

Faktani perustuu siihen, että isovanhemmiltaan lapsi muun muassa oppii historiasta, siitä miten asiat olivat ennen, ja sen avulla maailmankuva luonnollisesti avartuu mikä auttaa asioiden tarkastelemista useammalta kannalta.

Itse olen poiminut todella paljon tietoa omilta isovanhemmiltani enkä vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Ymmärrän että kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta, itsekään en koskaan kerennyt tapaamaan isäni vanhempia siinä iässä jolloin jo jotain ymmärsin, mikä harmittaa suunnattomasti.

Minä olin koulussa haka historiassa.  Lukion päästötodistuksessa kymppi ja hyvä arvosana reaalissa.   Eikä ollut niitä isovanhempia.  Joten...?

Eih.. nyt joku ei tainnut ymmärtää lukemaansa. :)

Vierailija kirjoitti:

Minä hoidan lapsenlastani silloin tällöin koska rakastan häntä ja toivon että hänelle tulee hyvä elämä.

Jos edes hiukan pystyn sitä edistämään , niin se on minulle palkinto .

Ei se että hän ehkä tulisi minua joskus hoitokotiin katsomaan.

Saan tyydytystä siitä että saan vaikka sivusta seurata että hän pärjää ja on onnellinen.

Just näin sen tulisi mennäkin, ”koska rakastan häntä”.

Valitettavasti jotkut pystyy rakastamaan vain itseään :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis huh huh ihme vastauksia täällä. Tulee sellainen vaikutelma että lapset ja lapsenlapset ovat ihmisille jotain pakkopullaa. Pyöräytetään pari lasta vaan sen takia että oma suku ei katkea. Kyllä lapset ja lapsenlapset ovat muutakin kuin jatkoa suvulle. Jos on tuollainen asenne, että ”hoitakaa omat lapsenne” niin ehkä ei kannata jatkaa sitä sukua ollenkaan jos ei ole valmis ylläpitämään välejä ja osallistumaan lastensa elämään sen täysi-ikäisyyden jälkeenkin. Ei ihme että Suomessa ihmiset syrjäytyvät ja ovat sosiaalisesti epälahjakkaita eivätkä osaa sanoa juuta eikä jaata kun tuntee lapsuudesta asti että lähimmäiset ei välitä.

Etkö sinä todellakaan ymmärrä, että se joka niitä lapsia vapaaehtoisesti hankkii, myös hoitaa ne? Kukaan muu kuin vanhempi ei ole velvoitettu niistä huolehtimaan. Joillekin äideille tämä näyttää olevan mahdotonta ymmärtää.

Mä en tainnut kirjoittaa viestissäni hoitamisesta mitään. Pääpointtini oli ihmisten tollanen suhtautuminen ja negatiivinen asenne. ”Hoitamisen” lisäksi on niin paljon muuta mitä lapsi tarvitsee. Hoitamiseen ainakin omasta mielestäni kuuluu muun muassa sen turvallisen ympäristön takaaminen lapselleen, johon kuuluvat isovanhemmat ja tunne siitä, että löytyy tukiverkko. Luulisi niiden isovanhempienkin olevan iloisia lapsenlapsia nähdessään, eikä pitävän sitä jonkinlaisena ”tehtävänä” tai ”hoitamisena”. Ei ihme että vanhukset mätänevät vanhainkoteihin eikä kukaan käy katsomassa, jos käyttäydytään noin välinpitämättömästi lastenlasten ja isovanhempien välien ylläpitämiseen ja pienestä asti eristetään sen syyn nojalla, että vanhemmat hoitaa omat lapset ja piste.

Kuule, vuosien vanhainkotikokemuksella, yhtä lailla sinne saavat mädäntyä ne kaikkensa antaneet äidit ja mummot. Lapset käyvät jouluna, lapsenlapset eivät silloinkaan, elleivät sitten perinnönkiilto silmissä.

Kuule, kyllä mä sen tiedän, että ihmisiä on joka lähtöön ja mätiä ihmisiä kasvaa myös hyviin perheisiin. Mutta se, että sun vuosien vanhainkotikokemuksella oot törmännyt surullisiin tapauksiin ei poissulje sitä faktaa että lapsi tarvitsee isovanhempiaan, joten mikä ihme sun kirjoituksen pointti nyt oli? Se, että kaikkien perheenjäsenien pitäisi jo aikaisessa vaiheessa erkaantua toisistaan ettei tule sitten vanhainkodissa yksinäisyys yllätyksenä, vai mikä?

Mihin se tuo sinun faktasi perustuu, että lapsi tarvitsee isovanhempiaan?  Minä ainakaan en ole isovanhempiani ikinä tarvinnut mihinkään.  Hyvin harvoin heitä näinkään, asuivat niin kaukana kaikki.  Enkä koe mitään traumaa siitä saaneeni.  Toista  mummoani en ole milloinkaan edes nähnyt, kuoli jo paljon ennen syntymääni.  

Totta kai on hieno asia, jos on hyvin keskenään toimeen tuleva ja paljon yhdessä viihtyvä lähisuku, myös on hienoa jos on ne lasta hoitavat isovanhemmat.  Mutta jos ei vaan ole, niin onko jotenkin itsestään selvää, että lapsesta ei voi kasvaa onnellista ja normaalia ihmistä sitten?  En minä ainakaan koe mitään menettäneeni, tosiasiat oli minulla tiedossa jo hyvin varhain ja elettiin ilman mitään isovanhempien hoivaa ihan hyvää ja mukavaa lapsuutta.

Faktani perustuu siihen, että isovanhemmiltaan lapsi muun muassa oppii historiasta, siitä miten asiat olivat ennen, ja sen avulla maailmankuva luonnollisesti avartuu mikä auttaa asioiden tarkastelemista useammalta kannalta.

Itse olen poiminut todella paljon tietoa omilta isovanhemmiltani enkä vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Ymmärrän että kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta, itsekään en koskaan kerennyt tapaamaan isäni vanhempia siinä iässä jolloin jo jotain ymmärsin, mikä harmittaa suunnattomasti.

Minä olin koulussa haka historiassa.  Lukion päästötodistuksessa kymppi ja hyvä arvosana reaalissa.   Eikä ollut niitä isovanhempia.  Joten...?

Eih.. nyt joku ei tainnut ymmärtää lukemaansa. :)

Ei, kyllä ymmärsin.  Tarkoitit oman suvun lähihistoriaa, mistä on tultu ja miten on asetuttu mihinkin ja sitä isovanhempien aikaista elämänmenoa.  Miten asiat tehtiin heidän nuoruudessaan ja mitä ei silloin tehty tai ollut.  Murresanoja ja sananparsia, erilaisia vanhojen ihmisten käyttämiä ilmaisuja.  Kaikenlaisia käytännön töitä, onkimisia, soutamisia, vihdantekoja ja hillojen keittoa ym ymv.  Jostain kumman syystä kaikkea tätä olen pystynyt omaksumaan ympäristöstäni ja ihmisistä siinä ihan ilman isovanhempiakin.  Maailma on täynnä tietoa ja kyllä se vanhempien kuin myös koululaitoksen tehtävä on herättää kiinnostus näitä asioita kohtaan.  Kaikkia ei kiinnosta vaikka olisi miljoona isovanhempaa siinä opastamassa.  Eikä kaikki isovanhemmat ole sellaisia, että he tällaisia osaisivat tai ymmärtäisivät lapsenlapsilleen kertoa ja jakaa, siitä huolimatta vaikka kuinka paljon heitä hoitaisivat. 

Ja nämä, jotka muistelevat niitä "mummolassa koko kesä" -aikoja, ovat enimmäkseen itsekin jo isovanhempi-iässä.    Eipä olisi tullut mieleenikään laittaa lastani vanhemmilleni koko kesäksi kerrostaloon, jonne he muuttivat heti eläkkeelle päästyään.  Pitkiin täihinhän se lapsi olisi siellä tullut. 

No kyllä 80- luvulla ja vielä 90-luvulla oltiin koko kesä mummoilla, ei ole mikään 40-luvun juttu! Ja siis mummot hoiti koko vuoden aina vähintään 1-2 krt viikossa. Hoitamispäiviä tuli parhaillaan koulujen lomat mukaan lukien 12 vkoa ja siihen 40-50 irtopäivää päälle.

Tässä valossa vaikea nähdä miten nää omat vanhemmat ei jaksa yhtäkään tuntia vuodessa. Meillä nyt 10v ollut lapsia ja isovanhempien kiinnostus nolla, auttamissaldo 0 minuuttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis huh huh ihme vastauksia täällä. Tulee sellainen vaikutelma että lapset ja lapsenlapset ovat ihmisille jotain pakkopullaa. Pyöräytetään pari lasta vaan sen takia että oma suku ei katkea. Kyllä lapset ja lapsenlapset ovat muutakin kuin jatkoa suvulle. Jos on tuollainen asenne, että ”hoitakaa omat lapsenne” niin ehkä ei kannata jatkaa sitä sukua ollenkaan jos ei ole valmis ylläpitämään välejä ja osallistumaan lastensa elämään sen täysi-ikäisyyden jälkeenkin. Ei ihme että Suomessa ihmiset syrjäytyvät ja ovat sosiaalisesti epälahjakkaita eivätkä osaa sanoa juuta eikä jaata kun tuntee lapsuudesta asti että lähimmäiset ei välitä.

Etkö sinä todellakaan ymmärrä, että se joka niitä lapsia vapaaehtoisesti hankkii, myös hoitaa ne? Kukaan muu kuin vanhempi ei ole velvoitettu niistä huolehtimaan. Joillekin äideille tämä näyttää olevan mahdotonta ymmärtää.

Mä en tainnut kirjoittaa viestissäni hoitamisesta mitään. Pääpointtini oli ihmisten tollanen suhtautuminen ja negatiivinen asenne. ”Hoitamisen” lisäksi on niin paljon muuta mitä lapsi tarvitsee. Hoitamiseen ainakin omasta mielestäni kuuluu muun muassa sen turvallisen ympäristön takaaminen lapselleen, johon kuuluvat isovanhemmat ja tunne siitä, että löytyy tukiverkko. Luulisi niiden isovanhempienkin olevan iloisia lapsenlapsia nähdessään, eikä pitävän sitä jonkinlaisena ”tehtävänä” tai ”hoitamisena”. Ei ihme että vanhukset mätänevät vanhainkoteihin eikä kukaan käy katsomassa, jos käyttäydytään noin välinpitämättömästi lastenlasten ja isovanhempien välien ylläpitämiseen ja pienestä asti eristetään sen syyn nojalla, että vanhemmat hoitaa omat lapset ja piste.

Kuule, vuosien vanhainkotikokemuksella, yhtä lailla sinne saavat mädäntyä ne kaikkensa antaneet äidit ja mummot. Lapset käyvät jouluna, lapsenlapset eivät silloinkaan, elleivät sitten perinnönkiilto silmissä.

Kuule, kyllä mä sen tiedän, että ihmisiä on joka lähtöön ja mätiä ihmisiä kasvaa myös hyviin perheisiin. Mutta se, että sun vuosien vanhainkotikokemuksella oot törmännyt surullisiin tapauksiin ei poissulje sitä faktaa että lapsi tarvitsee isovanhempiaan, joten mikä ihme sun kirjoituksen pointti nyt oli? Se, että kaikkien perheenjäsenien pitäisi jo aikaisessa vaiheessa erkaantua toisistaan ettei tule sitten vanhainkodissa yksinäisyys yllätyksenä, vai mikä?

Mihin se tuo sinun faktasi perustuu, että lapsi tarvitsee isovanhempiaan?  Minä ainakaan en ole isovanhempiani ikinä tarvinnut mihinkään.  Hyvin harvoin heitä näinkään, asuivat niin kaukana kaikki.  Enkä koe mitään traumaa siitä saaneeni.  Toista  mummoani en ole milloinkaan edes nähnyt, kuoli jo paljon ennen syntymääni.  

Totta kai on hieno asia, jos on hyvin keskenään toimeen tuleva ja paljon yhdessä viihtyvä lähisuku, myös on hienoa jos on ne lasta hoitavat isovanhemmat.  Mutta jos ei vaan ole, niin onko jotenkin itsestään selvää, että lapsesta ei voi kasvaa onnellista ja normaalia ihmistä sitten?  En minä ainakaan koe mitään menettäneeni, tosiasiat oli minulla tiedossa jo hyvin varhain ja elettiin ilman mitään isovanhempien hoivaa ihan hyvää ja mukavaa lapsuutta.

Faktani perustuu siihen, että isovanhemmiltaan lapsi muun muassa oppii historiasta, siitä miten asiat olivat ennen, ja sen avulla maailmankuva luonnollisesti avartuu mikä auttaa asioiden tarkastelemista useammalta kannalta.

Itse olen poiminut todella paljon tietoa omilta isovanhemmiltani enkä vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Ymmärrän että kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta, itsekään en koskaan kerennyt tapaamaan isäni vanhempia siinä iässä jolloin jo jotain ymmärsin, mikä harmittaa suunnattomasti.

Minä olin koulussa haka historiassa.  Lukion päästötodistuksessa kymppi ja hyvä arvosana reaalissa.   Eikä ollut niitä isovanhempia.  Joten...?

Eih.. nyt joku ei tainnut ymmärtää lukemaansa. :)

Ei, kyllä ymmärsin.  Tarkoitit oman suvun lähihistoriaa, mistä on tultu ja miten on asetuttu mihinkin ja sitä isovanhempien aikaista elämänmenoa.  Miten asiat tehtiin heidän nuoruudessaan ja mitä ei silloin tehty tai ollut.  Murresanoja ja sananparsia, erilaisia vanhojen ihmisten käyttämiä ilmaisuja.  Kaikenlaisia käytännön töitä, onkimisia, soutamisia, vihdantekoja ja hillojen keittoa ym ymv.  Jostain kumman syystä kaikkea tätä olen pystynyt omaksumaan ympäristöstäni ja ihmisistä siinä ihan ilman isovanhempiakin.  Maailma on täynnä tietoa ja kyllä se vanhempien kuin myös koululaitoksen tehtävä on herättää kiinnostus näitä asioita kohtaan.  Kaikkia ei kiinnosta vaikka olisi miljoona isovanhempaa siinä opastamassa.  Eikä kaikki isovanhemmat ole sellaisia, että he tällaisia osaisivat tai ymmärtäisivät lapsenlapsilleen kertoa ja jakaa, siitä huolimatta vaikka kuinka paljon heitä hoitaisivat. 

Ja nämä, jotka muistelevat niitä "mummolassa koko kesä" -aikoja, ovat enimmäkseen itsekin jo isovanhempi-iässä.    Eipä olisi tullut mieleenikään laittaa lastani vanhemmilleni koko kesäksi kerrostaloon, jonne he muuttivat heti eläkkeelle päästyään.  Pitkiin täihinhän se lapsi olisi siellä tullut. 

Anteeks, mutta mitä sä oikein selität? Sä jos joku olisit selvästikin kaivannut sitä kesänviettoa mummolassa ja sen myötä enemmän onnellisia lapsuudenmuistoja - ehkä et näkisi kaikkia asioita noin mustavalkoisina ja olisi noin negatiivinen ja katkeroitunut. Et selvästikään ole kokenut sitä aitoa isovanhempi-lapsenlapsi-suhdetta jos kuvittelet keskustelujen olevan tota luokkaa eikä mitään muuta. Mut hei, turha jauhaa asiasta, se ei ole multa pois jos olet tota mieltä. Onnea ja hyvää koulumenestystä jälkeläisillesi, toivottavasti perivät sun historiantaidot ;-)

Vierailija kirjoitti:

Miehen vanhemmat on niin introvertteja, erakoita, ettei läheisistä väleistä voi edes haaveilla. Koskaan eivät tarjoa oma-aloitteisesti apuaan, kutsu kylään tai muutakaan. Olen päättänyt olla välittämättä. Antaa heidän nyhjöttää keskenään.

Minun vanhempani ovat myös tällaisia. Olen antanut sitten olla keskenään omassa rauhassaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä väittelyissä ihmiset aina katsoo asiaa vain omien linssien läpi, varsinkin ne joilla elämä ollut rakkaudentäyteistä ja joilla ollut rakastavat tukevat vanhemmat. Silloin maailma näyttää ruusunpunaiselta eikä ole mitään tajua, millaisia kohtaloita on olemassa. Eikä osaa katsoa että toisilla on hyvinkin erilaiset vanhemmat jotka isovanhempinakin toimii täysin erilailla.

Rikolliset saa lapsia. Pedofiilit saa lapsia. Psykopaatit saa lapsia. Narsistit saa lapsia. Kiihkouskovaiset saa lapsia. Tunnekylmät sadistit saa lapsia.

Tällaiset vanhemmat ei isovanhempinakaan ole sellaisia kilttejä ja rakastavia niinkuin pumpulissa kasvaneen kultapallerolapsen omat vanhemmat ovat. Siksi pitää aina nähdä laajempi konteksti kuin vain oma kokemus.

Onko se sitten suuri menetys, jos rikollinen/pedofiili/narsisti/kiihkouskovainen/tunnekylmä sadisti isovanhempi ei ota sinun lastasi hoitoon?

On. Se menetys jota siinä aikuinen suree on se, että hänellä itsellään ei ole rakastava vanhempaa eikä omilla lapsilla rakastavaa isovanhempaa.

Ei kukaan tietenkään lasta pedofiilille hoitoon vie, mutta ei se suru poistu sillä itsestään. Rakkaudetta jääminen lapsena - aikuisenakin lapsena - on aina tragedia. Tätä ne hyvissä perheissä kasvaneet eivät tunnu lainkaan ymmärtävän.

Näin juuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis huh huh ihme vastauksia täällä. Tulee sellainen vaikutelma että lapset ja lapsenlapset ovat ihmisille jotain pakkopullaa. Pyöräytetään pari lasta vaan sen takia että oma suku ei katkea. Kyllä lapset ja lapsenlapset ovat muutakin kuin jatkoa suvulle. Jos on tuollainen asenne, että ”hoitakaa omat lapsenne” niin ehkä ei kannata jatkaa sitä sukua ollenkaan jos ei ole valmis ylläpitämään välejä ja osallistumaan lastensa elämään sen täysi-ikäisyyden jälkeenkin. Ei ihme että Suomessa ihmiset syrjäytyvät ja ovat sosiaalisesti epälahjakkaita eivätkä osaa sanoa juuta eikä jaata kun tuntee lapsuudesta asti että lähimmäiset ei välitä.

Etkö sinä todellakaan ymmärrä, että se joka niitä lapsia vapaaehtoisesti hankkii, myös hoitaa ne? Kukaan muu kuin vanhempi ei ole velvoitettu niistä huolehtimaan. Joillekin äideille tämä näyttää olevan mahdotonta ymmärtää.

Mä en tainnut kirjoittaa viestissäni hoitamisesta mitään. Pääpointtini oli ihmisten tollanen suhtautuminen ja negatiivinen asenne. ”Hoitamisen” lisäksi on niin paljon muuta mitä lapsi tarvitsee. Hoitamiseen ainakin omasta mielestäni kuuluu muun muassa sen turvallisen ympäristön takaaminen lapselleen, johon kuuluvat isovanhemmat ja tunne siitä, että löytyy tukiverkko. Luulisi niiden isovanhempienkin olevan iloisia lapsenlapsia nähdessään, eikä pitävän sitä jonkinlaisena ”tehtävänä” tai ”hoitamisena”. Ei ihme että vanhukset mätänevät vanhainkoteihin eikä kukaan käy katsomassa, jos käyttäydytään noin välinpitämättömästi lastenlasten ja isovanhempien välien ylläpitämiseen ja pienestä asti eristetään sen syyn nojalla, että vanhemmat hoitaa omat lapset ja piste.

Kuule, vuosien vanhainkotikokemuksella, yhtä lailla sinne saavat mädäntyä ne kaikkensa antaneet äidit ja mummot. Lapset käyvät jouluna, lapsenlapset eivät silloinkaan, elleivät sitten perinnönkiilto silmissä.

Kuule, kyllä mä sen tiedän, että ihmisiä on joka lähtöön ja mätiä ihmisiä kasvaa myös hyviin perheisiin. Mutta se, että sun vuosien vanhainkotikokemuksella oot törmännyt surullisiin tapauksiin ei poissulje sitä faktaa että lapsi tarvitsee isovanhempiaan, joten mikä ihme sun kirjoituksen pointti nyt oli? Se, että kaikkien perheenjäsenien pitäisi jo aikaisessa vaiheessa erkaantua toisistaan ettei tule sitten vanhainkodissa yksinäisyys yllätyksenä, vai mikä?

Mihin se tuo sinun faktasi perustuu, että lapsi tarvitsee isovanhempiaan?  Minä ainakaan en ole isovanhempiani ikinä tarvinnut mihinkään.  Hyvin harvoin heitä näinkään, asuivat niin kaukana kaikki.  Enkä koe mitään traumaa siitä saaneeni.  Toista  mummoani en ole milloinkaan edes nähnyt, kuoli jo paljon ennen syntymääni.  

Totta kai on hieno asia, jos on hyvin keskenään toimeen tuleva ja paljon yhdessä viihtyvä lähisuku, myös on hienoa jos on ne lasta hoitavat isovanhemmat.  Mutta jos ei vaan ole, niin onko jotenkin itsestään selvää, että lapsesta ei voi kasvaa onnellista ja normaalia ihmistä sitten?  En minä ainakaan koe mitään menettäneeni, tosiasiat oli minulla tiedossa jo hyvin varhain ja elettiin ilman mitään isovanhempien hoivaa ihan hyvää ja mukavaa lapsuutta.

Faktani perustuu siihen, että isovanhemmiltaan lapsi muun muassa oppii historiasta, siitä miten asiat olivat ennen, ja sen avulla maailmankuva luonnollisesti avartuu mikä auttaa asioiden tarkastelemista useammalta kannalta.

Itse olen poiminut todella paljon tietoa omilta isovanhemmiltani enkä vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Ymmärrän että kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta, itsekään en koskaan kerennyt tapaamaan isäni vanhempia siinä iässä jolloin jo jotain ymmärsin, mikä harmittaa suunnattomasti.

Minä olin koulussa haka historiassa.  Lukion päästötodistuksessa kymppi ja hyvä arvosana reaalissa.   Eikä ollut niitä isovanhempia.  Joten...?

Eih.. nyt joku ei tainnut ymmärtää lukemaansa. :)

Ei, kyllä ymmärsin.  Tarkoitit oman suvun lähihistoriaa, mistä on tultu ja miten on asetuttu mihinkin ja sitä isovanhempien aikaista elämänmenoa.  Miten asiat tehtiin heidän nuoruudessaan ja mitä ei silloin tehty tai ollut.  Murresanoja ja sananparsia, erilaisia vanhojen ihmisten käyttämiä ilmaisuja.  Kaikenlaisia käytännön töitä, onkimisia, soutamisia, vihdantekoja ja hillojen keittoa ym ymv.  Jostain kumman syystä kaikkea tätä olen pystynyt omaksumaan ympäristöstäni ja ihmisistä siinä ihan ilman isovanhempiakin.  Maailma on täynnä tietoa ja kyllä se vanhempien kuin myös koululaitoksen tehtävä on herättää kiinnostus näitä asioita kohtaan.  Kaikkia ei kiinnosta vaikka olisi miljoona isovanhempaa siinä opastamassa.  Eikä kaikki isovanhemmat ole sellaisia, että he tällaisia osaisivat tai ymmärtäisivät lapsenlapsilleen kertoa ja jakaa, siitä huolimatta vaikka kuinka paljon heitä hoitaisivat. 

Ja nämä, jotka muistelevat niitä "mummolassa koko kesä" -aikoja, ovat enimmäkseen itsekin jo isovanhempi-iässä.    Eipä olisi tullut mieleenikään laittaa lastani vanhemmilleni koko kesäksi kerrostaloon, jonne he muuttivat heti eläkkeelle päästyään.  Pitkiin täihinhän se lapsi olisi siellä tullut. 

Anteeks, mutta mitä sä oikein selität? Sä jos joku olisit selvästikin kaivannut sitä kesänviettoa mummolassa ja sen myötä enemmän onnellisia lapsuudenmuistoja - ehkä et näkisi kaikkia asioita noin mustavalkoisina ja olisi noin negatiivinen ja katkeroitunut. Et selvästikään ole kokenut sitä aitoa isovanhempi-lapsenlapsi-suhdetta jos kuvittelet keskustelujen olevan tota luokkaa eikä mitään muuta. Mut hei, turha jauhaa asiasta, se ei ole multa pois jos olet tota mieltä. Onnea ja hyvää koulumenestystä jälkeläisillesi, toivottavasti perivät sun historiantaidot ;-)

No tuosta ei kyllä ota susikaan selvää mitä selität itse.  Juu, hyvät koulumenestykset on olleet lapsillani,  ja jo lapsenlapsillanikin.  Olet nyt itse jotenkin hakoteillä.  Ihan kuin et itse tietäisi, että maailmassa on leegioittain lapsia, joilla ei syystä tai toisesta ole isovanhempia lähellään, jos heitä on ollenkaan.  Aika yksioikoisesti asetat nyt jonkun kesänvieton mummolassa arvoon arvaamattomaan ; jos sitä ei ole, tulee mielestäsi ihmisestä mustavalkoinen, negatiivinen ja katkeroitunut.  Olet aika julma nyt niille lapsille, joilla ei ole isovanhempia.  Sinäkö olet joku väittämään, että näillä lapsilla ei olisi hyvä lapsuus?  Et tainnut edes huomata, että kirjoitin itsekin tuolla aiemmin eläneeni oikein hyvää ja mukavaa lapsuutta.  Sinä et voi väittää vastaan, vaikka minulla ei isovanhempia siinä ollutkaan.

Ei tietenkään minulla ole ollut sitä "aitoa isovanhempi-lapsenlapsi -suhdetta," koska se ei ollut mahdollista.  Mutta minulla paljon niitä aitoja ihmissuhteita, ensisijaisesti tietenkin omat vanhempani.  Outoja ajatuksia sinulla. 

Vierailija kirjoitti:

No kyllä 80- luvulla ja vielä 90-luvulla oltiin koko kesä mummoilla, ei ole mikään 40-luvun juttu! Ja siis mummot hoiti koko vuoden aina vähintään 1-2 krt viikossa. Hoitamispäiviä tuli parhaillaan koulujen lomat mukaan lukien 12 vkoa ja siihen 40-50 irtopäivää päälle.

Tässä valossa vaikea nähdä miten nää omat vanhemmat ei jaksa yhtäkään tuntia vuodessa. Meillä nyt 10v ollut lapsia ja isovanhempien kiinnostus nolla, auttamissaldo 0 minuuttia.

Huh, kauhistus.  Valtava määrä hoitotyötä vanhenevalle ihmiselle.  En oikein tiedä onko totta.  Oliko ne sen ajan mummot jotain kotirouvia, kun ne pystyi niin paljon lapsenlapsia hoitamaan?  Olitko sä siis itse mummon hoidossa noin paljon vai mistä tiedät noin laskea?  No, onneksi sun lapset saa runsaasti vapaapäiviä lastenhoitamisesta sitten aikanaan kun sinä hoidat niitten lapset tuon saman määrän sitten kun olet vanha nainen. 

Vierailija kirjoitti:

No kyllä 80- luvulla ja vielä 90-luvulla oltiin koko kesä mummoilla, ei ole mikään 40-luvun juttu! Ja siis mummot hoiti koko vuoden aina vähintään 1-2 krt viikossa. Hoitamispäiviä tuli parhaillaan koulujen lomat mukaan lukien 12 vkoa ja siihen 40-50 irtopäivää päälle.

Tässä valossa vaikea nähdä miten nää omat vanhemmat ei jaksa yhtäkään tuntia vuodessa. Meillä nyt 10v ollut lapsia ja isovanhempien kiinnostus nolla, auttamissaldo 0 minuuttia.

Aijaa, mun mummuni olivat 80-luvulla 40-vuotiaita ja 90-luvulla 50-vuotiaita, työelämässä olevia ihmisiä, joilla ei olisi ollut noin paljon lomaakaan käytössä lastenlasten hoitamista varten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä 80- luvulla ja vielä 90-luvulla oltiin koko kesä mummoilla, ei ole mikään 40-luvun juttu! Ja siis mummot hoiti koko vuoden aina vähintään 1-2 krt viikossa. Hoitamispäiviä tuli parhaillaan koulujen lomat mukaan lukien 12 vkoa ja siihen 40-50 irtopäivää päälle.

Tässä valossa vaikea nähdä miten nää omat vanhemmat ei jaksa yhtäkään tuntia vuodessa. Meillä nyt 10v ollut lapsia ja isovanhempien kiinnostus nolla, auttamissaldo 0 minuuttia.

Huh, kauhistus.  Valtava määrä hoitotyötä vanhenevalle ihmiselle.  En oikein tiedä onko totta.  Oliko ne sen ajan mummot jotain kotirouvia, kun ne pystyi niin paljon lapsenlapsia hoitamaan?  Olitko sä siis itse mummon hoidossa noin paljon vai mistä tiedät noin laskea?  No, onneksi sun lapset saa runsaasti vapaapäiviä lastenhoitamisesta sitten aikanaan kun sinä hoidat niitten lapset tuon saman määrän sitten kun olet vanha nainen. 

Joi tulen auttamaan lapsiani ja paljon! Mutta sun logiikka ei nyt tainnut ymmärtää että ihmettelyn aihe oli ne mun vanhemmat jotka siis oli vanhempia 80-90 luvulla. Ne kahmi kaikki sadattuhannet tunnit apua, rahallista tukea ja muuta avustusta. Vastineeksi tästä avusta eivät ole auttaneet yhtään niitä omia vanhempiaan eivätkä sukupolvien auttamisketjuna sekuntiakaan omia lapsiaan. Minä niitä vanhoja isomummoja eniten autoin.

Jännää että palstalla on ihan OK että yksi sukupolvi perseilee ja ahnehtii mutta niissä ei ole lainkaan vikaa, vikaa on vaan siinä joka asiasta huomauttaa eikä pidä sitä reiluna menona.

Tuttavapiirin pikaotanta: 10 lapsiperheestä vain kahdella on osallistuvat ja välittävät isovanhemmat. Joten ei nämä isovsnhemmat joita lapset & lapsenlapset ei yhtään nappaa, ole kuitenkaan ehkä niin suuri poikkeus...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä 80- luvulla ja vielä 90-luvulla oltiin koko kesä mummoilla, ei ole mikään 40-luvun juttu! Ja siis mummot hoiti koko vuoden aina vähintään 1-2 krt viikossa. Hoitamispäiviä tuli parhaillaan koulujen lomat mukaan lukien 12 vkoa ja siihen 40-50 irtopäivää päälle.

Tässä valossa vaikea nähdä miten nää omat vanhemmat ei jaksa yhtäkään tuntia vuodessa. Meillä nyt 10v ollut lapsia ja isovanhempien kiinnostus nolla, auttamissaldo 0 minuuttia.

Huh, kauhistus.  Valtava määrä hoitotyötä vanhenevalle ihmiselle.  En oikein tiedä onko totta.  Oliko ne sen ajan mummot jotain kotirouvia, kun ne pystyi niin paljon lapsenlapsia hoitamaan?  Olitko sä siis itse mummon hoidossa noin paljon vai mistä tiedät noin laskea?  No, onneksi sun lapset saa runsaasti vapaapäiviä lastenhoitamisesta sitten aikanaan kun sinä hoidat niitten lapset tuon saman määrän sitten kun olet vanha nainen. 

Joi tulen auttamaan lapsiani ja paljon! Mutta sun logiikka ei nyt tainnut ymmärtää että ihmettelyn aihe oli ne mun vanhemmat jotka siis oli vanhempia 80-90 luvulla. Ne kahmi kaikki sadattuhannet tunnit apua, rahallista tukea ja muuta avustusta. Vastineeksi tästä avusta eivät ole auttaneet yhtään niitä omia vanhempiaan eivätkä sukupolvien auttamisketjuna sekuntiakaan omia lapsiaan. Minä niitä vanhoja isomummoja eniten autoin.

Jännää että palstalla on ihan OK että yksi sukupolvi perseilee ja ahnehtii mutta niissä ei ole lainkaan vikaa, vikaa on vaan siinä joka asiasta huomauttaa eikä pidä sitä reiluna menona.

Tuttavapiirin pikaotanta: 10 lapsiperheestä vain kahdella on osallistuvat ja välittävät isovanhemmat. Joten ei nämä isovsnhemmat joita lapset & lapsenlapset ei yhtään nappaa, ole kuitenkaan ehkä niin suuri poikkeus...

Se on ihan normaalia sukupolvien kulkua, että ajatellaan omien vanhempien olleen tai olevan jotenkin vääränlaisia, ja enemmän samaistutaan isovanhempien sukupolveen. Kyllä sinäkin sen jossain kohtaa opit. Itse en ole ihan nuori äiti ikäluokkaa enää, mutten vielä aivan isovanhempi-iässäkään, ja omaan silmään tämän hetken nuoret vanhemmat tuntuvat kovin vaativilta ja itsekkäiltä, eivätkä kunnioita sitä työtä, jonka heidän omat vanhempansa ovat heidän eteensä tehneet.

Sellaista se on, kauempana olevia on aina helpompi ymmärtää, mutta tosiasiassa mitä kauempana ollaan, sitä erilaisempi maailmantilanne on ollut. Esim meidän isovanhemmista mummot ovat olleet aika pitkälle kotiäitejä ja kulttuurikin on ollut enemmän yhteisökeskeinen kuin nykyään. Omat vanhemmat taas olivat kumpikin työelämässä täysillä ja ydinperhekeskeisyys oli kovasti muotia heidän aikanaan.

Ne paljon parjatut suuret ikäluokat ovat jo 70-vuotiaita. Oikeastiko sen ikäisiltä odotatte kovin aktiivista pikkulasten hoitoa? Ja olisiko kannattanut tehdä lapset vähän nuorempana, jos hoitoa tarvitsevia pikkulapsia on kovasti tuon ikäluokan lapsilla?

Sellaiset ns normaalin ikäiset pikkulasten isovanhemmat ovat 50-65v. Eikä heillä ole mitään tekemistä suurten ikäluokkien kanssa. Ja yleensä viiskymppisellä terveys on ihan eri kastissa kuin 70+.