Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ne jotka sanovat, ettei isovanhempien tehtävä ole hoitaa lapsia tai auttaa, ovat väärässä.
29.07.2018 |
Itseäni harmittaa todella paljon lapseni ja itsenikin puolesta, kun vanhempani eivät ole kiinnostuneita lapsestani. Hän on jo 4 v ja alkaa itsekkin ymmärtämään tämän. Harmittaa, kun eivät pidä yhteyttä, ei kutsu kylään ja muiden lapset leikkipuistossa kertoilee mummoista ja papoista. Oma lapseni ei ole koskaan mummon kanssa mitään tehnyt ja miehenikin vanhemmat asuvat kaukana, eivätkä ole myöskään kiinnostuneita. Ja siis mielestäni isovanhempien kuuluu auttaa ja ihan sillä perusteella, että ovat vanhempiani. Jos eivät olisi lapsenlapsia halunnut, eikä auttaa, niin olisi ihan alunperin jättänyt minutkin tekemättä. Ja vanhempani ovat n. 55v, että vielä jaksavat, tosin kun esim. Yli 70v, niin eriasia sekin. Ja nyt en tarkoita avulla hyväksikäyttöä tai joka viikko lapsi hoitoon, vaan aivan normaalia kanssakäymistä lapsenlapsen kanssa. Jos lapsia tekee, niin kyllä pitäisi jo tietää, että suurella todennäköisyydellä sinustakin tulee isovanhempi.
Kommentit (566)
Otsikossa ja jutussa on ihan pikkuinen ristiriita. Otsikossa esität, että isovanhempien pitäisi hoitaa lapsenlapsiaan, mutta jutussasi sitten kaipaat ihan vaan yhteydenpitoa. MITÄ siis loppujen lopuksi haluat?
Ja itse asiassa isovanhemmilla ei ole mitään varsinaista velvollisuutta kumpaankaan. On todella ikävää, että vanhempasi eivät halua pitää yhteyttä lapsenlapseensa, ja vähän omituistakin minun mielestäni. Tietenkään ei oikein voi asiaan ottaa kantaa, kun ei tiedä asioiden todellista taustaa, mutta kyllä minä haluaisin ehdottomasti olla yhteydessä lapsenlapsiini ja jopa hoitaa heitä, jos minulla sellaisia olisi. Mutta minä nyt haluan pitää lapsiinikin yhteyttä koko ajan, vaikka osa on jo muuttanut pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen mummot ja vaarit saivat osallistua kasvatukseen ja mummoloissa oltiin talon tavoilla. Nykyään ollaan heti laittamassa välejä poikki, jos mummo komentaa lasta, ei laita oikeaa luomuvegaanipöperöä tai unohtaa aurinkolasit ulkoillessa. Ollaan niin yksilöä, ja silti huudetaan yhteisöä apuun. Ei se oikein niin toimi.
Tukkapölly ja piiskaaminen ei kuulu enää kasvatustapoihin, eikä olisi pitänyt kuulua silloinkaan kun mummo oli äiti.
Komentaminen = piiskaaminen ja tukkapölly. No voi elämä...
Piiskalla ja tukkapölyllä uhkailu kuuluu äitini kasvatustapoihin.
No kuului tai ei, niin tarkoitin normaalia sanallista komentamista, joka myös tuntuu olevan nykyvanhemmille kamalaa, jos isovanhemmat sellaista tekevät.
Minä en sulata väkivallala uhkailua alle kouluikäiselle, enkä kyllä minkään ikäiselle. Onko sinusta ok?
Missä niin sanoin?
Tarkoitan edelleen ihan normaalia kurinpitoa. Että lasta saa käskeä istumaan paikoillaan ruokapöydässä, odottamaan puheenvuoroa ja kaikkea ihan normaalia ilman että vanhemmalla menee palkokasvi nenään.Riippuu miten asia hoidetaan. Kaikilta isovanhemmiltakaan ei onnnistu normaalit käytöstavat.
Ohiksena väännän sinulle rautalangasta, sitten et vie sinne isovanhemmille kun eivät kerta osaa käyttäytyä niin kuin sinä haluaisit.
Hyvä että sinä olet silti oppinut jostain ne oikeat käytöstavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen mummot ja vaarit saivat osallistua kasvatukseen ja mummoloissa oltiin talon tavoilla. Nykyään ollaan heti laittamassa välejä poikki, jos mummo komentaa lasta, ei laita oikeaa luomuvegaanipöperöä tai unohtaa aurinkolasit ulkoillessa. Ollaan niin yksilöä, ja silti huudetaan yhteisöä apuun. Ei se oikein niin toimi.
Aijaa? En ole törmännyt vastaavaan ilmiöön. Jos mummo syöttää väkisin vegaaniperheen muksuille lihaa, en kyllä ihmettele välien poikki laittoa. Onneksi on myös mummoja jotka kunnioittavat aikuisia lapsiaan ja osaavat pitää terveet rajat,puolin ja toisin.
Ei tässä tarkoitettu, että väkisin syöttää lihaa tms mutta jos ei itse luontevasti vaikka sitten vegaaniruokaa laita, kyllä se on vanhempien tehtävä tuoda jotain lapsille kelpaavaa mukana. Tai jos ulkoilusta tehdään hirveää hifistelyä, miksi olettaa että mummot ja vaarit jaksavat.
Ne mummolamuistot mitä tämän hetken vanhemmilla on, ovat pääsääntöisesti aika paljon rennompaa menoa olleet. Ei maailma on pyörinyt lasten viihdyttämisen ympärillä.
Mutta silti se olennaisin asia on, että jos odottaa apuja, on oikeus myös puuttua ja sanoa. Jos haluaa tehdä kaiken täsmälleen tietyllä tavalla, on parempi nököttää oman perheen kesken.
Niin samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Tietyt peruslinjat on hyvä sopia hoitoon viedessä, ja toki allergiat ja sairaudet huomioida, mutta ei se kenellekään ole kivaa hoitaa sitä lasta, jos on sekunnintarkat kellonajat kaikelle ja koko ajan joutuu varomaan, ettei tee "virheitä" lapsen kanssa. Maksetulle hoitajalle voi sitten tehdä ne tarkat listat.
Kun tarkoitus oli kai, että isovanhempi haluaa hoitaa lasta ja viettää tämän kanssa aikaa.
Tiedän perheen jossa äiti lateli tarkkoja ohjeita omalle äidilleen lapsen hoidosta.
Hoitoa tarvi usein.
Huuto tuli jos jotain meni " väärin" tyyliin ei ollut huomannut päiväkodista hakiessaan kysyä jotain tiettyjä lapsen kuulumisia tms . Kyse siis ei ollut mistään ruumiillisesta kurituksesta tms. vakavasta asiasta.
Lopulta mummo pani pelin poikki, sanoi että hoito loppuu nyt.
On sen jälkeen hoitanut vain harvoin ja satunnaisesti lyhyitä hetkiä ja lapsen äiti harmittelee tilannetta.
Meillä isovanhempien puuttuminen lastenlasten elämästä johtuu heidän tunnekylmyydestään. He ovat olleet jo vanhempina etäisiä ja tunnekylmiä, eivätkä isovanhempina pysty sen parempaan. Heille ovat tärkeitä harrastukset ja matkustaminen, omien tarpeiden tyydyttäminen eivätkä läheiset suhteet lapsiin ja lapsenlapsiin.
Mietin miksi heistä on tullut sellaisia, kuuluvat suureen ikäluokkaan joiden vanhemmat ovat sodankäyneitä. Todennäköisesti ovat lapsuudessaan itse jääneet vaille ja siksi ovat niin itsekkäitä, aina vahtimassa omaa etuaan ja saamisiaan. Piirre joka leimaa koko suurta ikäluokkaa. He kahmivat kaikki edut itselleen ja nuorempi ikäpolvi maksaa maksaa laskun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti täällä puhutaan velvollisuudesta. Eihän sitä ihmisen tarvi mitään muuta kun syntyä ja kuolla jos tolle linjalle lähdetään. Ihmettelen vaan sitä, että ei ole mitään HALUA olla mukana, auttaa.
Ehkä se johtuu siitä, että tosiasiassa sitä rakkautta ei ole paljoakaan. Nämä tämän päivän mummut tunkivat lapsensa AINA kun mahdollista (eli usein) omalle äidilleen hoidettavaksi, viikkokausiksi kesälläkin, kotipalvelu käynyt monia auttamassa jne. Ja usein kun lapsi oli 6-7-v niin sai jo tyyliin pärjätä omillaan. Itse ainakin sain. Ei kukaan odottanut koulusta kotiin tai katsonut läksyjä tai oliko ruokaa. Itsekseni sain olla.
Niin nämä eivät ymmärrä mitä on rakkaus lasta kohtaan, saatika lasten lapsia kohtaan.
Nyt ollaan asian ytimessä. Suuri osa suuren ikäluokan ihmisistä oli aivan rakkaudettomia, julmia ja välinpitämättömiä vsnhempia, niin omanikin. Mut jätettiin jo 3-4v iässä yöksi yksin kotiin kun vanhemmat liehui tansseissa ja ravintoloissa. Piiskattiin, lyötiin, ivattion ja pilkattiin, aina haukuttiin ja mitään kaunista ei sanottu koskaan. Hoidattivat mut ja veljeni omilla vanhemmillaan.
Nämä itsekkäät rakkaudettomat paskakasat pystyy rakastamaan vain itseään, kellekään ei mitään rakkauttaheru. Eivät auta ketään, eivät ole ystävällusiä kellekään, eivät viitsi olla edes kohteliaita, eivät pidä yhteyksiä tai huomioi ketään sukulaisian. Eikä myöskään omia aikuisia lapsiaan.
Ei tällaisista ihmisperseistä saa mitään rakastavia idovanhempia.
Mutta, vaikka tän tietäminen järjen tasolla on vesiselvää niin TUNTEEN tasolla asia vaivaa. Se kalvaa ja suututtaa miten välinpitämättömoä ja rakkaudettomia omst vanhemmat voi olla.
Uskonkin että moni tässä ketjussa kaipaakin sitä vsnhempiensa rakkautta. Kun sitä ei ole, niin pahalta tuntuu.
Se, että yleistät omien kokemustesi perusteella kaikki suurten ikäluokkien edustajat samanlaisiksi p*skakasoiksi kuin omat vanhempasi, on anteeksiantamattoman törkeää ja tyhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton ja silloin tällöin joku pyytää, että hoidan heidän lapsiaan.
En sun lapsia lahjo sokerilla tai anna katsoa televisiota koko aikaa, mutta en ala noudattaa kenenkään pilkun tarkkaa käskytystä mitä lasten kanssa tulisi tehdä. Se on mulla hoidossa, mä teen sen hyvää hyvyyttäni, mutta ei ole mun tehtävä alkaa toteuttaa niitä juttuja mitä sun pitäis itse tehdä. Mä pidän sen hengissä, ruokin ja esim. Käyn pihalla lapsen kanssa, mutta siinä se.
Muutama ystäväni ymmärtää tämän ja heidän lasten kanssa on ilo hengata (ja heiltä saa vaatia hyviä käytöstapoja ja komentaa esim. Ruokapöydässä jos ei ole kunnolla),muutama luuli, että olen heidän palkollinen. Voitte arvailla kumpi autan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti täällä puhutaan velvollisuudesta. Eihän sitä ihmisen tarvi mitään muuta kun syntyä ja kuolla jos tolle linjalle lähdetään. Ihmettelen vaan sitä, että ei ole mitään HALUA olla mukana, auttaa.
Ehkä se johtuu siitä, että tosiasiassa sitä rakkautta ei ole paljoakaan. Nämä tämän päivän mummut tunkivat lapsensa AINA kun mahdollista (eli usein) omalle äidilleen hoidettavaksi, viikkokausiksi kesälläkin, kotipalvelu käynyt monia auttamassa jne. Ja usein kun lapsi oli 6-7-v niin sai jo tyyliin pärjätä omillaan. Itse ainakin sain. Ei kukaan odottanut koulusta kotiin tai katsonut läksyjä tai oliko ruokaa. Itsekseni sain olla.
Niin nämä eivät ymmärrä mitä on rakkaus lasta kohtaan, saatika lasten lapsia kohtaan.
Nyt ollaan asian ytimessä. Suuri osa suuren ikäluokan ihmisistä oli aivan rakkaudettomia, julmia ja välinpitämättömiä vsnhempia, niin omanikin. Mut jätettiin jo 3-4v iässä yöksi yksin kotiin kun vanhemmat liehui tansseissa ja ravintoloissa. Piiskattiin, lyötiin, ivattion ja pilkattiin, aina haukuttiin ja mitään kaunista ei sanottu koskaan. Hoidattivat mut ja veljeni omilla vanhemmillaan.
Nämä itsekkäät rakkaudettomat paskakasat pystyy rakastamaan vain itseään, kellekään ei mitään rakkauttaheru. Eivät auta ketään, eivät ole ystävällusiä kellekään, eivät viitsi olla edes kohteliaita, eivät pidä yhteyksiä tai huomioi ketään sukulaisian. Eikä myöskään omia aikuisia lapsiaan.
Ei tällaisista ihmisperseistä saa mitään rakastavia idovanhempia.
Mutta, vaikka tän tietäminen järjen tasolla on vesiselvää niin TUNTEEN tasolla asia vaivaa. Se kalvaa ja suututtaa miten välinpitämättömoä ja rakkaudettomia omst vanhemmat voi olla.
Uskonkin että moni tässä ketjussa kaipaakin sitä vsnhempiensa rakkautta. Kun sitä ei ole, niin pahalta tuntuu.
Se, että yleistät omien kokemustesi perusteella kaikki suurten ikäluokkien edustajat samanlaisiksi p*skakasoiksi kuin omat vanhempasi, on anteeksiantamattoman törkeää ja tyhmää.
Mutta totuus. Se sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton ja silloin tällöin joku pyytää, että hoidan heidän lapsiaan.
En sun lapsia lahjo sokerilla tai anna katsoa televisiota koko aikaa, mutta en ala noudattaa kenenkään pilkun tarkkaa käskytystä mitä lasten kanssa tulisi tehdä. Se on mulla hoidossa, mä teen sen hyvää hyvyyttäni, mutta ei ole mun tehtävä alkaa toteuttaa niitä juttuja mitä sun pitäis itse tehdä. Mä pidän sen hengissä, ruokin ja esim. Käyn pihalla lapsen kanssa, mutta siinä se.
Muutama ystäväni ymmärtää tämän ja heidän lasten kanssa on ilo hengata (ja heiltä saa vaatia hyviä käytöstapoja ja komentaa esim. Ruokapöydässä jos ei ole kunnolla),muutama luuli, että olen heidän palkollinen. Voitte arvailla kumpi autan.
Jep. Itse hoidan omien tyttärieni lapsia melko paljon. Vanhempi tytär kertoo rennosti suurinpiirtein nukkuma-ajat ja antaa ohjeeksi, että nauttikaa. Toisen tyttären lapsella kaikki on pilkuntarkkaa.
Olen ihan perus maalaisjärkinen ihminen, joka mielellään viettää aikaa lasten kanssa ja huolehtii normaalin hoidon, mutta ihan rehellisesti sanoen, kyllä vanhemman lapsen lasten kanssa on huomattavasti mukavampaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhempien puuttuminen lastenlasten elämästä johtuu heidän tunnekylmyydestään. He ovat olleet jo vanhempina etäisiä ja tunnekylmiä, eivätkä isovanhempina pysty sen parempaan. Heille ovat tärkeitä harrastukset ja matkustaminen, omien tarpeiden tyydyttäminen eivätkä läheiset suhteet lapsiin ja lapsenlapsiin.
Mietin miksi heistä on tullut sellaisia, kuuluvat suureen ikäluokkaan joiden vanhemmat ovat sodankäyneitä. Todennäköisesti ovat lapsuudessaan itse jääneet vaille ja siksi ovat niin itsekkäitä, aina vahtimassa omaa etuaan ja saamisiaan. Piirre joka leimaa koko suurta ikäluokkaa. He kahmivat kaikki edut itselleen ja nuorempi ikäpolvi maksaa maksaa laskun.
Meillä sekä omat että appivanhemmat just samanlsisia. Molemmat ehkä hieman köyhistä oloista, joka ehkä selittää jotain.
Mutta just tuo että muista ei piitata yhtään (ei edes omista lapsista / lapsenlapsista), ollaan tosi aggressiivisia omien etujen vahtijia, riitautetaan kaikki (jos saatu esim huonoa hoitoa lääkärissä, huono päätös jostain kelasta, kunta aurannut tien väärin jne). Koko elo on yhtä vihamielistä omien etujen maksimointia toisia polkien ja toisia vähäarvoisina pitäen. Vain minä, minä, minä ja minun tarpeeni ja haluni!! Mulle kaikki!! Mulle ensin!!
Kummatkasn ei pidä mitään yhteyksiä eikä viitsi tavata lastenlapsia. Appikset pitäneet yhteyttä 3v sitten ja omat 2v sitten. Kummatkasn ei ole mähneet nuorinta 1,5v lastsmme. Se kun ei ole kiinnostava niinkuin ei yhdenkään aikuisen lapsen elämä muutenkaan.
Koska minä, minä, huumaavan ihana minä!!
Ps. Vanhempani eivät ole ikinä auttaneet mua mitenkään. Vastivat sitten itse apua multa. Olen ammatissa josta he eräällä tapaa voivat hyötyä. Aina kun heillä on oman edun maksimointi huipussaan saattavat ottaa yhteyttäja vaatia apua. Huom vaatia, ei pyytää.
Kaikenlaisia maa päällään kantaa. Ei voi kun ihmetellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti täällä puhutaan velvollisuudesta. Eihän sitä ihmisen tarvi mitään muuta kun syntyä ja kuolla jos tolle linjalle lähdetään. Ihmettelen vaan sitä, että ei ole mitään HALUA olla mukana, auttaa.
Ehkä se johtuu siitä, että tosiasiassa sitä rakkautta ei ole paljoakaan. Nämä tämän päivän mummut tunkivat lapsensa AINA kun mahdollista (eli usein) omalle äidilleen hoidettavaksi, viikkokausiksi kesälläkin, kotipalvelu käynyt monia auttamassa jne. Ja usein kun lapsi oli 6-7-v niin sai jo tyyliin pärjätä omillaan. Itse ainakin sain. Ei kukaan odottanut koulusta kotiin tai katsonut läksyjä tai oliko ruokaa. Itsekseni sain olla.
Niin nämä eivät ymmärrä mitä on rakkaus lasta kohtaan, saatika lasten lapsia kohtaan.
Nyt ollaan asian ytimessä. Suuri osa suuren ikäluokan ihmisistä oli aivan rakkaudettomia, julmia ja välinpitämättömiä vsnhempia, niin omanikin. Mut jätettiin jo 3-4v iässä yöksi yksin kotiin kun vanhemmat liehui tansseissa ja ravintoloissa. Piiskattiin, lyötiin, ivattion ja pilkattiin, aina haukuttiin ja mitään kaunista ei sanottu koskaan. Hoidattivat mut ja veljeni omilla vanhemmillaan.
Nämä itsekkäät rakkaudettomat paskakasat pystyy rakastamaan vain itseään, kellekään ei mitään rakkauttaheru. Eivät auta ketään, eivät ole ystävällusiä kellekään, eivät viitsi olla edes kohteliaita, eivät pidä yhteyksiä tai huomioi ketään sukulaisian. Eikä myöskään omia aikuisia lapsiaan.
Ei tällaisista ihmisperseistä saa mitään rakastavia idovanhempia.
Mutta, vaikka tän tietäminen järjen tasolla on vesiselvää niin TUNTEEN tasolla asia vaivaa. Se kalvaa ja suututtaa miten välinpitämättömoä ja rakkaudettomia omst vanhemmat voi olla.
Uskonkin että moni tässä ketjussa kaipaakin sitä vsnhempiensa rakkautta. Kun sitä ei ole, niin pahalta tuntuu.
Se, että yleistät omien kokemustesi perusteella kaikki suurten ikäluokkien edustajat samanlaisiksi p*skakasoiksi kuin omat vanhempasi, on anteeksiantamattoman törkeää ja tyhmää.
Osaatko dille lukea? Tossa sanottiin että suuri osa suuresta ikäluokasta, ei kaikki!!! Idiootti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti täällä puhutaan velvollisuudesta. Eihän sitä ihmisen tarvi mitään muuta kun syntyä ja kuolla jos tolle linjalle lähdetään. Ihmettelen vaan sitä, että ei ole mitään HALUA olla mukana, auttaa.
Ehkä se johtuu siitä, että tosiasiassa sitä rakkautta ei ole paljoakaan. Nämä tämän päivän mummut tunkivat lapsensa AINA kun mahdollista (eli usein) omalle äidilleen hoidettavaksi, viikkokausiksi kesälläkin, kotipalvelu käynyt monia auttamassa jne. Ja usein kun lapsi oli 6-7-v niin sai jo tyyliin pärjätä omillaan. Itse ainakin sain. Ei kukaan odottanut koulusta kotiin tai katsonut läksyjä tai oliko ruokaa. Itsekseni sain olla.
Niin nämä eivät ymmärrä mitä on rakkaus lasta kohtaan, saatika lasten lapsia kohtaan.
Nyt ollaan asian ytimessä. Suuri osa suuren ikäluokan ihmisistä oli aivan rakkaudettomia, julmia ja välinpitämättömiä vsnhempia, niin omanikin. Mut jätettiin jo 3-4v iässä yöksi yksin kotiin kun vanhemmat liehui tansseissa ja ravintoloissa. Piiskattiin, lyötiin, ivattion ja pilkattiin, aina haukuttiin ja mitään kaunista ei sanottu koskaan. Hoidattivat mut ja veljeni omilla vanhemmillaan.
Nämä itsekkäät rakkaudettomat paskakasat pystyy rakastamaan vain itseään, kellekään ei mitään rakkauttaheru. Eivät auta ketään, eivät ole ystävällusiä kellekään, eivät viitsi olla edes kohteliaita, eivät pidä yhteyksiä tai huomioi ketään sukulaisian. Eikä myöskään omia aikuisia lapsiaan.
Ei tällaisista ihmisperseistä saa mitään rakastavia idovanhempia.
Mutta, vaikka tän tietäminen järjen tasolla on vesiselvää niin TUNTEEN tasolla asia vaivaa. Se kalvaa ja suututtaa miten välinpitämättömoä ja rakkaudettomia omst vanhemmat voi olla.
Uskonkin että moni tässä ketjussa kaipaakin sitä vsnhempiensa rakkautta. Kun sitä ei ole, niin pahalta tuntuu.
Se, että yleistät omien kokemustesi perusteella kaikki suurten ikäluokkien edustajat samanlaisiksi p*skakasoiksi kuin omat vanhempasi, on anteeksiantamattoman törkeää ja tyhmää.
Mutta totuus. Se sattuu.
Näköjään jotain itsekästä suurta ikäluokkalaista sattui, se koira älähtää jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella pahoillani puolestasi. Itsellä kaksi pientä lapsenlasta, 3,5 v ja 10 kk. Aina autetaan ja tullaan hoitamaan tai otetaan yökylään, jos vanhemmat pyytävät. Pienempi vielä imetyksessä, mutta isompi ollut paljon meidän kanssa. Olen 56-vuotias ja aktiivisesti työelämässä. Aina löytyy kuitenkin aikaa näille pienille mummin murusille. Ihana seurata vierestä lapsen kehittymistä ja persoonallisuutta. Meillä vanhempi lapsenlapsi kuin ilmetty isänsä, luonnetta ja ulkonäköä myöten.
Näissä väittelyissä ihmiset aina katsoo asiaa vain omien linssien läpi, varsinkin ne joilla elämä ollut rakkaudentäyteistä ja joilla ollut rakastavat tukevat vanhemmat. Silloin maailma näyttää ruusunpunaiselta eikä ole mitään tajua, millaisia kohtaloita on olemassa. Eikä osaa katsoa että toisilla on hyvinkin erilaiset vanhemmat jotka isovanhempinakin toimii täysin erilailla.
Rikolliset saa lapsia. Pedofiilit saa lapsia. Psykopaatit saa lapsia. Narsistit saa lapsia. Kiihkouskovaiset saa lapsia. Tunnekylmät sadistit saa lapsia.
Tällaiset vanhemmat ei isovanhempinakaan ole sellaisia kilttejä ja rakastavia niinkuin pumpulissa kasvaneen kultapallerolapsen omat vanhemmat ovat. Siksi pitää aina nähdä laajempi konteksti kuin vain oma kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen todella pahoillani puolestasi. Itsellä kaksi pientä lapsenlasta, 3,5 v ja 10 kk. Aina autetaan ja tullaan hoitamaan tai otetaan yökylään, jos vanhemmat pyytävät. Pienempi vielä imetyksessä, mutta isompi ollut paljon meidän kanssa. Olen 56-vuotias ja aktiivisesti työelämässä. Aina löytyy kuitenkin aikaa näille pienille mummin murusille. Ihana seurata vierestä lapsen kehittymistä ja persoonallisuutta. Meillä vanhempi lapsenlapsi kuin ilmetty isänsä, luonnetta ja ulkonäköä myöten.
Ihana mummo! Tämä teksti kuvaa erityäin hyvin juuri sen että rakkaus omaa lasta kohtaan heijastuu lapsenlapsiin ja näkyy haluna auttaa, hoivata, helliä ja rakastaa.
Tällaiseen vaan ei läheskään kaikki isovanhemmat kykene.
Mun anoppi ei oo kiinnostunu omien lapsien lapsista eikä yöksikkään voi ottaa.
Hokee vain "olen itse omat lapset kasvattanut"
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi ei oo kiinnostunu omien lapsien lapsista eikä yöksikkään voi ottaa.
Hokee vain "olen itse omat lapset kasvattanut"
...ja oikeesti suurimmaksi osaksi aikanaan muilla omat lapsensa hoidattanut...
Mietin itse tätä vähän toisinpäin. Millainen aikuinen lapsi olettaa, että hänen vanhemmillaan on jotain velvollisuuksia häntä kohtaan vielä? Enkä nyt tarkoita, etteikö olisi luonnollista välittää lapsistaan ja auttaa ihan auttamisen ilosta aikuisenakin, tai että 18v ulos potkiminen olisi korrektia sekään. Mutta nyt puhutaan jo perheen perustaneista ilmeisen omatoimisista aikuisista, jotka vaativat vielä asioita vanhemmiltaan, koska heillä on joku mystinen velvollisuus auttaa hautaan saakka. Kannattaisiko katsella peiliin näiden ajatusten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Mietin itse tätä vähän toisinpäin. Millainen aikuinen lapsi olettaa, että hänen vanhemmillaan on jotain velvollisuuksia häntä kohtaan vielä? Enkä nyt tarkoita, etteikö olisi luonnollista välittää lapsistaan ja auttaa ihan auttamisen ilosta aikuisenakin, tai että 18v ulos potkiminen olisi korrektia sekään. Mutta nyt puhutaan jo perheen perustaneista ilmeisen omatoimisista aikuisista, jotka vaativat vielä asioita vanhemmiltaan, koska heillä on joku mystinen velvollisuus auttaa hautaan saakka. Kannattaisiko katsella peiliin näiden ajatusten kanssa?
No minäpä mietin vielä yhdeltä kantilta. Kun mulla on omia lapsia, olen valvollinen hoitamaan lapseni hyvin ja rakastavasti. Olen velvollinen myös moraalisesti auttamaan heitä aikuisinakin. Lisäksi jo lapsia tehdessäni varauduin siihen että lapsenlapsia tulee aikanaan jolloin mulla on ilman muuta velvollisuus auttaa ja hoitaa myös niitä lapsenlapsia.
Minulla on siis itselläni velvollisuus olla hyvä äiti ja isoäiti läpi koko elämäni.
Kylläpä tässä kontekstissa tuntuu ”jännittävälle” että mun onilla vanhemmilla ei ollut velvollisuutta olla edes siedettävä vanhempi tai välttävä isovanhempi. Mun vanhemmilla oli velvollisuutena vain täyttää omat tarpeensa ja halunsa lapsista piittaamatta.
Olisi kiinnostava tietää, että miten nämä ulisijat ”isovanhemmilla ei ole mitään syytä tai velvoitetta osallistua aikuisten lastensa ja lastenlastensa elämään” toimivat aikanaan itse. Vissiin hylkäävät lastensa perheet kokonaan?
Sanotaanpa virlä selkokielellä. Kun teet lapsia, SITOUDUT niihin läpi elämän. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin itse tätä vähän toisinpäin. Millainen aikuinen lapsi olettaa, että hänen vanhemmillaan on jotain velvollisuuksia häntä kohtaan vielä? Enkä nyt tarkoita, etteikö olisi luonnollista välittää lapsistaan ja auttaa ihan auttamisen ilosta aikuisenakin, tai että 18v ulos potkiminen olisi korrektia sekään. Mutta nyt puhutaan jo perheen perustaneista ilmeisen omatoimisista aikuisista, jotka vaativat vielä asioita vanhemmiltaan, koska heillä on joku mystinen velvollisuus auttaa hautaan saakka. Kannattaisiko katsella peiliin näiden ajatusten kanssa?
No minäpä mietin vielä yhdeltä kantilta. Kun mulla on omia lapsia, olen valvollinen hoitamaan lapseni hyvin ja rakastavasti. Olen velvollinen myös moraalisesti auttamaan heitä aikuisinakin. Lisäksi jo lapsia tehdessäni varauduin siihen että lapsenlapsia tulee aikanaan jolloin mulla on ilman muuta velvollisuus auttaa ja hoitaa myös niitä lapsenlapsia.
Minulla on siis itselläni velvollisuus olla hyvä äiti ja isoäiti läpi koko elämäni.
Kylläpä tässä kontekstissa tuntuu ”jännittävälle” että mun onilla vanhemmilla ei ollut velvollisuutta olla edes siedettävä vanhempi tai välttävä isovanhempi. Mun vanhemmilla oli velvollisuutena vain täyttää omat tarpeensa ja halunsa lapsista piittaamatta.Olisi kiinnostava tietää, että miten nämä ulisijat ”isovanhemmilla ei ole mitään syytä tai velvoitetta osallistua aikuisten lastensa ja lastenlastensa elämään” toimivat aikanaan itse. Vissiin hylkäävät lastensa perheet kokonaan?
Sanotaanpa virlä selkokielellä. Kun teet lapsia, SITOUDUT niihin läpi elämän. Piste.
Sitoudut, vaikka terveys menisi, vaikka lapsi käyttäytyisi kuinka huonosti, vaikka olosuhteet olisivat mitä? Et saa muuttaa kauemmas, et saa matkustella, et saa harrastaa aikaa vieviä asioita? Mielestäni tuo on aika kieroutunut tapa katsoa asioita.
Siinä vaiheessa kun ollaan aikuisia, se yhdessäolo perustuu haluun olla yhdessä. Ja tasavertaisuuteen.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä meillä tehdään muutakin kuin hoidetaan lasta. Meillä on esimerkiksi kummallakin koiria ja niitä koulutetaan ja kävelytetään tyttären kanssa yhdessä. Se vaan on nyt niin että hyvät välit vaatii panostusta kaikilta osapuolilta. Isovanhemmatkaan eivät voi vain poimia rusinoita pullasta.