Lue keskustelun säännöt.
Ero vauvavuotena?
Kuinka paha ihminen olen, jos otan eron miehestäni vauvavuoden aikana? Meillä on 3 kk ikäinen vauva. Isyyttä en mieheltä estäisi vaan saisi olla lapsensa kanssa niin paljon aikaa kuin vain haluaisi. Mutta en usko, että pystyn hänen kanssaan enää parisuhteessa olemaan. Onko virhe erota vauvavuoden aikana?
Kommentit (257)
Älkää erotko! Meillä meinasi tulla ero, kun lapsi oli 6 kk. Syynä raskauden jälkeinen. masennus, hormonit ja valvottava koliikkivauva. Kumpikaan ei ollut oma itsensä ja elämä meni tiuskimiseksi. Nyt lapsi 2,5 ja kaikilla on taas kivaa meidän perheessä. Olkaa yhdessä vaikka väkisin ainakin vuoden ikään, lupaan ettet kadu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä jaksaa, edes muutama kuukausi. Kun lapsi oppii liikkumaan ja ymmärtämään asioita, hän alkaa viihtyä enemmän myös isänsä kanssa ja sinäkin saat välillä levätä.
Teidän elämä on muuttunut nyt täysin ja hormonit hyrrää vielä pitkään tästä edespäin. Lapsella on oikeus saada elää vanhempien kanssa yhdessä vai mitä?
Uskon todella että ajatukset ja tunteet rauhoittuu sinunkin osalta kun yrität vielä jaksaa jonkun aikaa. Tsemppiä!
Kaikki miettivät eroa juuri tuossa vaiheessa. Sinnittele. Tilanne menee hetkellisesti vielä pahemmaksi. Jaksa, kunnes lapsi on vajaa 2-vuotias tai 1/2 vuotta imetyksen lopettamisen jälkeen, kumpi myöhempi. Harkitse tilannetta uudelleen.
Jos mies on väkivaltainen, lähde heti.
Vierailija kirjoitti:
Yritä jaksaa, edes muutama kuukausi. Kun lapsi oppii liikkumaan ja ymmärtämään asioita, hän alkaa viihtyä enemmän myös isänsä kanssa ja sinäkin saat välillä levätä.
Teidän elämä on muuttunut nyt täysin ja hormonit hyrrää vielä pitkään tästä edespäin. Lapsella on oikeus saada elää vanhempien kanssa yhdessä vai mitä?
Uskon todella että ajatukset ja tunteet rauhoittuu sinunkin osalta kun yrität vielä jaksaa jonkun aikaa. Tsemppiä!
Lapsella on oikeus saada enää onnellisessa perheessä. Hampaat irvessä väen väkisin yhdessä kitkuttelevat vanhemmat eivät ole tällainen perhe. Vanhempien ero voi olla rakastava teko myös lapsen näkökulmasta. T: avioeroperheen lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä jaksaa, edes muutama kuukausi. Kun lapsi oppii liikkumaan ja ymmärtämään asioita, hän alkaa viihtyä enemmän myös isänsä kanssa ja sinäkin saat välillä levätä.
Teidän elämä on muuttunut nyt täysin ja hormonit hyrrää vielä pitkään tästä edespäin. Lapsella on oikeus saada elää vanhempien kanssa yhdessä vai mitä?
Uskon todella että ajatukset ja tunteet rauhoittuu sinunkin osalta kun yrität vielä jaksaa jonkun aikaa. Tsemppiä!
Lapsella on oikeus saada enää onnellisessa perheessä. Hampaat irvessä väen väkisin yhdessä kitkuttelevat vanhemmat eivät ole tällainen perhe. Vanhempien ero voi olla rakastava teko myös lapsen näkökulmasta. T: avioeroperheen lapsi
* elää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on todella kriittinen vaihe jos mietit eroa. Vaikka teillä olisi nyt tunteet kuolleet, se johtuu mitä luultavimmin teidän molempien hormoneista. Lapsenne on vielä niin pieni, teistä riippuvainen ja ero voi pahimmassa tapauksessa olla haitaksi varsinkin isän ja lapsen kiintymyssuhteen muodostumiselle. Ja varsinkin tuollaiset on-off -suhteet ja eri kotien välillä sählääminen heikentävät perusturvallisuuden tunnetta. Jos suinkin mahdollista, antakaa lapsen kasvaa varhaislapsuus teidän huomassa, sillä hän on elänyt tiivisti teidän kanssanne jo ennen syntymää.
Miten sen teen? En siedä miestä enää silmissäni, en pysty nukkumaan samassa huoneessa koska tulee niin huono olo hänen läsnäolosta, en halua nähdä häntä enkä kuulla häntä. Ap.
Mitä teidän välillä on tapahtunut, jos ajattelet miehestäsi noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä jaksaa, edes muutama kuukausi. Kun lapsi oppii liikkumaan ja ymmärtämään asioita, hän alkaa viihtyä enemmän myös isänsä kanssa ja sinäkin saat välillä levätä.
Teidän elämä on muuttunut nyt täysin ja hormonit hyrrää vielä pitkään tästä edespäin. Lapsella on oikeus saada elää vanhempien kanssa yhdessä vai mitä?
Uskon todella että ajatukset ja tunteet rauhoittuu sinunkin osalta kun yrität vielä jaksaa jonkun aikaa. Tsemppiä!
Lapsella on oikeus saada enää onnellisessa perheessä. Hampaat irvessä väen väkisin yhdessä kitkuttelevat vanhemmat eivät ole tällainen perhe. Vanhempien ero voi olla rakastava teko myös lapsen näkökulmasta. T: avioeroperheen lapsi
Et taida ymmärtää, että totaalisen väsymyksen ja uupumuksen keskellä onnellisistakin ihmisistä tulee onnettomia?
Mitä ihmettä se mies tekee kotona? Itse en pysty välttelemään vaimoa / olemaan keskustelematta. Jos alat aina huutaa ja syytellä sitä miestä niin ei sitä kyllä puolen vuoden jälkeen kiinnosta jutella. Oletko kokeillut hankkia apua. Nukkua yhden yön ja olla normaali. Itsellä vaimo välillä uhriutui niin pahasti eikä suostunut olemaan sekuntiakaan ajattelematta lasta että häntä olisi voinut mitenkään auttaa kun kuuntelu kyky meni pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kadun sitä varmasti ikuisesti etten eronnut eksästä silloin vauvavuotena tai jo raskausaikana. Pysyttiin yhdessä kun muiden mielestä asiat paranee sitten. Ei ne parantuneet, se vauvavuosi meni persiilleen, en voinut keskittyä vauvaan vaan mies piti huolen siitä että oli koko ajan kaikenlaista. Ja siitä se vaan paheni. Jos susta tuntuu että haluat erota niin tee se. Mutta älä tee sitä siksi että kaipaat heti uutta suhdetta. Lapsi on tärkein.
Jos olet yksinäinen ja parisuhde on hirveä ja kuormittava on parempi erota. Ei se siitä muutu. Pahimmillaan nitkutat väkisin eteenpäin ja hankit vielä toisenkin lapsen. Kyllä sen itse tietää onko kyse vain väsymyksestä ja arken raskaudesta vai siitä, että parisuhde ottaa enemmän kuin antaa. Pärjäät paremmin yksin kuin huonossa suhteessa. Isä voi pitää isyysvapaansa ennen päivähoidon aloitusta ja kun on tiheät tapaamiset niin heillekin muodistuu hyvä suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, nyt on aika moni täyspäinen ihminen sanonut täällä, että hae apua. Ensiksi otat asian puheeksi kun menet seuraavan kerran neuvolaan. Ne tietää nämä tilanteet, te ette ole ensimmäinen pariskunta, joka ajautuu kriisiin lapsen myötä. Neuvola tietää, mihin teidän kannattaa ottaa yhteyttä. Jos mies ei heti lämpene pariterapialle, voit aloittaa sen yksin.
On luultavaa, että teidän olisi kannattanut mennä terapiaan jo raskausaikana, kun kerran kerroit, että ongelmat alkoivat jo silloin. Koska mitä aiemmin ongelmiin puututaan, sitä nopeammin niihin löydetään ratkaisu.
Voi olla, että kun menette saamaan apua, lopputuloksena on lopulta kuitenkin se, että te eroatte. Mutta ainakin te olette käsitelleet asian. Nythän et oikein edes tiedä, mikä ongelma on. Menkään puhumaan ammattilaisille, ne tietää.
Olen itse totaaliyksinhuoltaja. Ihan satavarmasti sinun elämäsi ei muutu helpommaksi sillä, että isä katoaa vierestä. Et hormonihöyryissäsi pienen vauvan kanssa edes ymmärrä, miten pitkään lapset on pieniä ja miten pitkään elämä niiden kanssa sitoo. Yksin kaikki on vaikeampaa monta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Mä kadun sitä varmasti ikuisesti etten eronnut eksästä silloin vauvavuotena tai jo raskausaikana. Pysyttiin yhdessä kun muiden mielestä asiat paranee sitten. Ei ne parantuneet, se vauvavuosi meni persiilleen, en voinut keskittyä vauvaan vaan mies piti huolen siitä että oli koko ajan kaikenlaista. Ja siitä se vaan paheni. Jos susta tuntuu että haluat erota niin tee se. Mutta älä tee sitä siksi että kaipaat heti uutta suhdetta. Lapsi on tärkein.
Mutta haitteko te apua tilanteeseen? Vai annoitteko teidän laivan vaan seilata kohti karikkoa. Koska kyllähän se sinne saattaa tosiaan ajautua, jos ei itse tee mitään, sehän on ihan selvää.
Ap, tämä on juuri hyvä esimerkki siitä, miten asiat vaan vaikeutuu, jos perhe ei hae ajoissa apua. Siitä tulee vaan katkeria ihmisiä. Ole sinä fiksumpi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää erotko! Meillä meinasi tulla ero, kun lapsi oli 6 kk. Syynä raskauden jälkeinen. masennus, hormonit ja valvottava koliikkivauva. Kumpikaan ei ollut oma itsensä ja elämä meni tiuskimiseksi. Nyt lapsi 2,5 ja kaikilla on taas kivaa meidän perheessä. Olkaa yhdessä vaikka väkisin ainakin vuoden ikään, lupaan ettet kadu!
Et sä tuollasta voi luvata. Voi olla, että ap:lla menee hormonihöyryt ohi ja vauva rauhoittuu yms, mutta mikään ei takaa sitä, että mies muuttuu entiselleen.
Kannattaa erota. Luota tunteeseen, koska se ei voi olla väärässä. Kadut loppuelämäsi, koska sitä katuu mitä ei tehnyt, eikä sitä minkä teki.
Tottakai voit erota miehestäsi, jos siltä tuntuu. Miksi siihen täältä hyväksyntää haet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kadun sitä varmasti ikuisesti etten eronnut eksästä silloin vauvavuotena tai jo raskausaikana. Pysyttiin yhdessä kun muiden mielestä asiat paranee sitten. Ei ne parantuneet, se vauvavuosi meni persiilleen, en voinut keskittyä vauvaan vaan mies piti huolen siitä että oli koko ajan kaikenlaista. Ja siitä se vaan paheni. Jos susta tuntuu että haluat erota niin tee se. Mutta älä tee sitä siksi että kaipaat heti uutta suhdetta. Lapsi on tärkein.
Mutta haitteko te apua tilanteeseen? Vai annoitteko teidän laivan vaan seilata kohti karikkoa. Koska kyllähän se sinne saattaa tosiaan ajautua, jos ei itse tee mitään, sehän on ihan selvää.
Ap, tämä on juuri hyvä esimerkki siitä, miten asiat vaan vaikeutuu, jos perhe ei hae ajoissa apua. Siitä tulee vaan katkeria ihmisiä. Ole sinä fiksumpi!
Olin miehen kanssa 10v suhteessa ennenkuin päätimme lapsesta. Luulin että mieskin halusi, ei vaan uskaltanut sanoa ei kun itse sitä halusin. En silloin sitä ymmärtänyt ja AV palsta minut tästä lynkkaa, miksi sikisit miehen kanssa!!
Joka tapauksessa kaikki tuo tuli ilmi synnytyksessä ja kuvittelin tunteeni&tietoni väärksi. Hormonien aikaan saaduksi epätasapainoksi.
Erottiin lapsen ollessa 10v ja ainoa mitä kadun, etten lähtenyt vauva vuotena. Turhaan siedin kaiken poissaolot, vieraantumiset,kiinnostuksen puutteen.
Tee se minkä oikeaksi tunnet. Lapsi voi pahoin vanhempien kyräillessä toisiaan.
Asiat järjestyy ja onhan paljon perheitä jossa puoliso lähtee vauva vuotena ja hyviä aikuisia kasvanut.
Odota nyt sen verran, että vauva on vähintään vuoden ja hormoonitoimintasi on normalisoitunut.
Tekstiäsi perusteella teillä on kuitenkin ollut hyvä parisuhde pohjalla jota ei kannata haaskata kun pää ei pelitä kunnolla.
Itselläni oli sama tilanne juuri, 5 kk toivottu lapsi ja todella hyvä sekä pitkä parisuhde takana. Tästä huolimatta välillä en edes siedä ajatusta miehestäni samassa huoneessa. Yritän kuitenkin olla näyttämättä tätä miehelleni, koska hormoonien takana toimiva pieni rationaalonen järjenääni sanoo, että nyt hormoonit sanelevat ajatuksiani ja paras vaan pitää yllä status quo- tilanne kunnes pää selkiää. Ja helpottaa kyllä jo nyt, 3 kuun tienoolla oli vaikeinta.
Älä eroa ellei miehellä ole päihdeongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa erota. Luota tunteeseen, koska se ei voi olla väärässä. Kadut loppuelämäsi, koska sitä katuu mitä ei tehnyt, eikä sitä minkä teki.
Kuulostaa erittäin hyvältä elämänohjeelta. Tehdään kaikki hetkessä fiiliksen perusteella. Koskaan ei voi mennä vikaan.
Ilmeisesti et ole äiti itse, koska et ymmärrä, että ne tunteet todellakin voi hormonimyrskyssä hetkessä romahtaa.
Perheneuvolaa suosittelen minä, tai srk:n perheterapiaa. Ja myös sitä, että nyt rauhassa annatte ajan kulua ja tilanteen tasoittua, vaatimukset minimiin, hötkyily pois!