Ero vauvavuotena?

Todellinen virhe oli ap se, että himoissasi unohdit laittaa ukollesi kumin ennen kuin hän tyrkkäsi kepakkonsa sisääsi. Tämä kaikki muu on vain seurausta siitä pienestä unohduksesta.

Taas tätä. Ap:lle ei mikään neuvo kelpaa. Huoh!

Epäilen että ap on masentunut. Hanki apua.

Vierailija kirjoitti:

Todellinen virhe oli ap se, että himoissasi unohdit laittaa ukollesi kumin ennen kuin hän tyrkkäsi kepakkonsa sisääsi. Tämä kaikki muu on vain seurausta siitä pienestä unohduksesta.

Sinä et ole ikinä tainnut haluta lapsia. Sinulle saattaa tulla yllätyksenä, että moni mies haluaa ihan itse ja oikeasti itselleen lapsia, ei vain naiset. Ap.

Jätätkö vauvaa koskaan miehelle jotta pääset harrastamaan tai käymään ystäviesi luona? Näin miehesi saisi jakaa vastuuta ja näkisi kuinka paljon vauvassa on työtä mutta myös iloa., Ehkä hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat erota?

Minulta on hävinnyt kaikki halu olla hänen kanssaan parisuhteessa ja avioliitossa. Liikaa yksinäisyyttä, liikaa pettymyksiä. Tunteet kuolleet puoleltani. Ap.

Ei todellakaan kannata erota tuon takia, ellei yksinäisyydet ja pettymykset johdu siitä, että mies jättää sinut täysin yksin vauvan kanssa eikä tee kotona mitään ja käyttäytyy ilkeästi.

Muussa tapauksessa: keskity vauvaan ja omaan hyvinvointiisi. Älä mieti lainkaan suhdettasi seuraaviin vaikka 6 kuukauteen, vaan ajattele, että elätte nyt tässä kämppiksinä ja vanhempina lapsellenne. Lupaa itsellesi, että ajattelet asiaa uudelleen sitten. Jos tunteesi ovat samat, puhu asiasta miehellesi ja pyydä häntä pariterapiaan. Jos sekään ei auta niin sitten voit alkaa harkita eroa.

Jos nainen keskittyy vain vauvaan ja alkaa elää kuin kämppis, niin eikö mies etäänny siitä vain lisää? Siitähän aina varoitellaan.

Voi olla, mutta jos naisella on tunteet kuolleet, ero mielessä JA vastasyntynyt vauva hoidettavana + hormonit sekaisin, niin olisi mielestäni liikaa vaadittu, että nainen aloittaisi tässä samalla jonkinlaisen parisuhteen parantamiskampanjan.

Missä vaiheessa nämä inhotukset miestä kohtaan alkoi? Tuskin yhdessä yössä. Mitkä voisi olla syyt tällaiseen inhoon? Jos ennen ollut läheisyyttä ja vauvakin noin kauan toivottu niin todella kummalliselta tuntuu tuollainen äkillinen inho miestä kohtaan. Jotain on nyt tapahtunut jonka jätät kertomatta.

Tai, luonnollisempi syy - hormonit. Olet saanut hyviä neuvoja ja myös itse olen samaa mieltä, odota ainakin vuosi vielä ja keskity vauvasi. Mieti sen jälkeen tilanne uudestaan.

Tinderiin vaan ilmoitusta. Jonkin asteen hörhöstä kertoo kun vauvan äiti etsii uutta suhdetta.

Parisuhdeterapia. Miksi rikkoa lopullisesti sitä minkä ehkä voi vielä korjata?

Ei kannata erota, tilanne kannattaa selvittää. Aika lyhyt aika kulunut siitä että päätitte hankkia lapsen, nyt pohdit jo eroa. Mitä on tapahtunut että kaikki muuttui?

Jos kuulut kirkkoon, sieltä saa ilmaiseksi parisuhdeapua tai keskusteluapua, jos haluat mennä ensin yksin.

Huomioi että hormonisi ovat ihan sekaisin, imetys ym. vaikuttavat asiaan.

Luin tämän ketjun mutta selvää ei ole vieläkään mikä konkreettinen asia on pielessä? Ehkä se ei ole sinullakaan selvää? Tämä voi olla merkki esim. synnytyksen jälkeisestä alakulosta.

Jos perusasiat ovat kunnossa, ei ole pahoinpitelyä, vakavia riitoja, tai muuta uhkaa hyvinvoinnille, kannattaa alkaa purkamaan tilannetta vähitellen. Kenties muutama päivä erossa voisi auttaa, tiivis yhdessäolo voi olla aika iso muutos entiseen jos olet esim. käynyt töissä ennen äitiyslomaa. Mene vaikka kaverin tai vanhempiesi luo lapsen kanssa ja tunnustelee tilannetta. Myös kahdenkeskinen aika puolison kesken esim. elokuvailta, ravintolaan syömään, voi auttaa kun olisitte hetken kahdestaan ilman vauvaa. ”Perheen muodostumiseen” menee aikaa. Voisi myös olla hyötyä ajatella voisitko olla puolisosi kanssa kaveri, eli olla hieman armollisempi odotusten ja yhteiselon suhteen.

En ymmärrä mikä pakko niitä lapsia on aina vängällä pykätä kun vaikuttaa siltä että se on parisuhteen loppu. Ei oo loppuun asti mietitty lapsenteko jos heti tulee ero.

Eroa pois. Lapsi on niin pieni että ei ymmärrä vielä.Kohta se sitten vaikeeta tulee olemaan.

Kerro ap mikä on oikea syy tuohon inhoon miestäsi kohtaan, niin voidaan paremmin auttaa ja neuvoa. Ei tunteet yhtäkkiä noin vain romahda

Ap! Olen ollut tilanteessasi! Minusta tuntui, että raskausaika vei minut ja mieheni todella kauas toisistamme ja tunsin itseni niin yksinäiseksi. Ensimmäinen vauvavuosi oli yhtä helvettiä, emme olleet läheisiä ja hoisin vauvan vain ja ainoastaan yksin. Kun aikaa kului pari vuotta esikoisen syntymästä, alkoivat tunteet pikkuhiljaa miestäni kohtaan palaamaan. Väsymys, hormoonit ja iso elämänmuutos tekevät melkoisen myrskyn perheeseen, ei vain naiselle. Itse odotin onnettomassa suhteessa muutaman vuoden, annoin miehelleni aikaa kasvaa isäksi, vain ja ainoastaan siksi että koin olevani velkaa sen lapselleni. Tunteita minulla ei tuolloin miestäni kohtaan ollut. Mutta nykyään elämme onnellista perhe-elämää, en voisi kuvitellakaan ettemme olisi kokonainen perhe :) Rakastan miestäni ja lastani ja kiitän muutaman vuoden takaista itseäni siitä, että jaksoin sinnitellä. Se tuotti aivan valtavasti tulosta :) kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! Miehelläsi on varmasti myös ollut vaikeaa hyväksyä kaikki se muutos ja vastuu, mitä lapsi on saanut elämässänne aikaan. Itse koitin tuolloin muistella niitä asioita, mitkä saivat minut alunperin rakastumaan mieheeni. Koitin ajatella että jossain tuolla ärsyttävyyden alla on se maailman ihanin ihminen, joka oli minua kohtaan hyvä. Ehkä hän vielä joskus osaisi olla taas minua kohtaan hyvä. Ja hän osasi :) kunhan sai hyväksyttyä uuden elämänmuutoksen! Tsemppiä!

Älä eroa! Katso lastasi ja mieti, että mitä lapsesi mahtaisi ajatella eronneista vanhemmistaan. Ero pakottaa lapsen myöhemmin kasvamaan nopeasti nuoreksi aikuiseksi. Sanotte, mitä sanotte, niin näin silti on. Nopesti aikuiseksi kasvamisessa on myös hyviä puolia, mutta riskit tunne-elämän ja seksuaalisen minän ongelmille ovat isommat. Kaikkein parasta, mitä voit lapsellesi antaa, on ehjä perhe. Vaikka riitoja olisi, kuuluvat ne elämään ja lapsen on syytä nähdä myös huonot ajat vanhempien välillä, lapsen iästä riippumatta. Eri asia on sitten väkivalta, alkoholismi, henkeä uhkaavat mielenterveyden ongelmat, ja näistä ei ap anna viitteitä.

Olenko mä ainoa kp jonka mieleen tulee, että se ukko on käynyt vieraissa ja on siksi nyt niin mykkä piilotellessaan syyllisyyttään?

Vierailija kirjoitti:

Olenko mä ainoa kp jonka mieleen tulee, että se ukko on käynyt vieraissa ja on siksi nyt niin mykkä piilotellessaan syyllisyyttään?

Olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat erota?

Minulta on hävinnyt kaikki halu olla hänen kanssaan parisuhteessa ja avioliitossa. Liikaa yksinäisyyttä, liikaa pettymyksiä. Tunteet kuolleet puoleltani. Ap.

Ero kuulostaa järkevältä. Ei minulla ole vauvavuosina ollut tuollaista oloa. Tuo on ihan eri juttu kuin normaali väsymyksestä johtuva ärtymys. Ei elämää kannata hassata huonossa parisuhteessa.

Tilastollisesti yksi iso eropiikki on silloin, kun lapsi on noin yksi vuotias. Se johtuu vauvavuoden rankkuudesta ja yllättävyydestä. Näiden asioiden kanssa tekemisissä olevana sanoisin, että älä eroa vauvavuotena. Kestä siihen, että lapsi on kolme ja katso sitten asiaa uudestaan.

Mua niin sylettää tuo "puhukaa, menkää pariterapiaan, keskustelkaa!"

Itse olin kuin kivenmöhkäleen kanssa, joku sille miehelle tuli, mutta se ei puhunut, ei mulle, ei läheisilleen, otti kuppia työkaverien kanssa ja oli öitä pois. Miten pakotat haluttoman aikuisen ihmisen keskustelemaan tai pariterapiaan? Seksi kelpasi kuitenkin loppuun saakka.

Minä kävin sitten yksin puhumassa ja tajusin, etten halua, jaksa enkä kestä sitä enää hetkeäkään, että se tuska loppuu joko eroon tai miehen muutokseen. Mies ei muuttunut.

Nyt tuntuu, että hyvä yhteinen aikamme on kuorrutettu sillä loppuajan paskalla.

 sanoisin että anna tilanteelle vielä aikaa. keho on ihan sekaisin synnytyksen jälkeen ja lapsen saaminen on suurin elämänmuutos mitä ihmiselle voi tulla. myös siis miehellesi tilanne on täysin uusi.