Lue keskustelun säännöt.
Ero vauvavuotena?
Kuinka paha ihminen olen, jos otan eron miehestäni vauvavuoden aikana? Meillä on 3 kk ikäinen vauva. Isyyttä en mieheltä estäisi vaan saisi olla lapsensa kanssa niin paljon aikaa kuin vain haluaisi. Mutta en usko, että pystyn hänen kanssaan enää parisuhteessa olemaan. Onko virhe erota vauvavuoden aikana?
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Kun minä olin vasta muutama kuukausi sitten synnyttänyt, oli ihan samat tunteet. Vasta kun lapsi oli puolivuotias, aloin sietämään läheisyyttä ja vasta imetyksen loputtua esim seksihalut palasivat. Seksiä kyllä harrastettiin ennen sitäkin, mutta en tehnyt aloitteita, kun ei mieli tehnyt. Miehen tehdessä aloite, kyllä lopulta kiihottuikin ja nautti seksistä. Hormonit tekevät kyllä kurjn tempun. Suosittelen odottamaan ja kertomaan miehelle, että ei nyt pysty sen kummempaan hormonien takia. Tuo on ihan tavallista, en suosittelisi eroa.
Ei minun tarvitse kertoa miehelle, että en pysty nyt kummempaan, koska mies ei ole raskauden aikana (paitsi ihan alussa) eikä vauvan synnyttyä tehnyt yhtään aloitetta seksiin tai muuhun läheisyyteen. Senkin vuoksi tunnen itseni hyvin yksinäiseksi. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas itsekäs nainen pilaamassa kolmen ihmisen elämän. Eipä yllätä. Miksi te ette vain hanki niitä lapsia spermapankin avulla, ja jättäisitte miehet oikeasti rauhaan?
Vierailija kirjoitti:
Taas itsekäs nainen pilaamassa kolmen ihmisen elämän. Eipä yllätä. Miksi te ette vain hanki niitä lapsia spermapankin avulla, ja jättäisitte miehet oikeasti rauhaan?
Kertoisitko millä tavalla olen itsekäs? Ap.
Vierailija kirjoitti:
Taas itsekäs nainen pilaamassa kolmen ihmisen elämän. Eipä yllätä. Miksi te ette vain hanki niitä lapsia spermapankin avulla, ja jättäisitte miehet oikeasti rauhaan?
Sitten voi aloittaa uusperhehelvetin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän naisen, joka lähti raskaushormoneissaan toisen miehen perään. Erosi entisestään, mutta sitten tuli ongelmia uuden miehen kanssa.
Hae apua.
Ei minulla ole mitään toista miestä, ei ole ollut mitään toisia miehiä koko kuuden yhteisen vuotemme aikana.
Mistä voisin hakea apua? Rahaa ei ole mihinkään yksityisiin kalliisiin terapioihin.
Ap.
Apua voit hakea neuvolasta ja oman kuntasi psykiatrian poliklinikalla käynnit eivät maksa erikoislääkärikäyntejä lukuunottamatta mitään. Apua on saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ap jutellut näistä tuntemuksistasi miehen kanssa?
En. Olen yrittänyt, mutta hän ei halua keskustella mistään. Tai en tiedä haluaako, mutta ei ainakaan keskustele, vaan poistuu paikalta jos alan puhumaan jostain. Tämä alkoi jo ollessani raskaana ja on jatkunut lapsen synnyttyä. Vielä puoleen väliin raskautta meillä oli läheiset välit. Nyt tunnen oloni täysin yksinäiseksi kun en ole yli puoleen vuoteen saanut mieheeni mitään yhteyttä, vaikka hän kotona paljon onkin. Ap.
Ensinnäkin puoli vuotta on todella lyhyt aika tehdä eropäätös väliaikaisen kriisin vuoksi.
Ja toiseksi, tämän puolen vuoden aikana elämänne on muuttunut täysin, onhan se odotettavaa että menee hetki ennen kuin asiat alkavat hakeutua omiin uusiin uomiinsa.
Puhu asiasta miehesi kanssa. Puhu neuvolassa. Ota mieskin mukaan sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän naisen, joka lähti raskaushormoneissaan toisen miehen perään. Erosi entisestään, mutta sitten tuli ongelmia uuden miehen kanssa.
Hae apua.
Ei minulla ole mitään toista miestä, ei ole ollut mitään toisia miehiä koko kuuden yhteisen vuotemme aikana.
Mistä voisin hakea apua? Rahaa ei ole mihinkään yksityisiin kalliisiin terapioihin.
Ap.
Apua voit hakea neuvolasta ja oman kuntasi psykiatrian poliklinikalla käynnit eivät maksa erikoislääkärikäyntejä lukuunottamatta mitään. Apua on saatavilla.
Ei meidän kunnassa psykiatrian poliklinikalle pääse siksi että haluaa erota tai tuntee olonsa yksinäiseksi. Neuvolasta varmaan saisin jotain lisäaikoja jotta voisin siellä jutella sen neuvolan ihmisen kanssa. Taidan ottaa siellä seuraavalla kerralla puheeksi asian. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Masennus vaivaa?
Kumpaa meistä, minua vai miestä?
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei, et todellakaan eroa nyt. Odota pari vuotta tai edes yksi, jos edelleen olet eron kannalla sen jälkeen niin sitten ehkä.
Meillä on molempien lasten syntymän jälkeen ollut isot kriisit. Molemmilla. Asiat tasaantuu kun lapsi kasvaa, molemmat tottuu uuteen rooliinsa ja hormonit naisella tasoittuu. Sun hormonit ja vaistot on tällä hetkellä ohjelmoitu pitämään jälkeläinen hengissä. Mies taas varmaan on pihalla kuin lumiukko.
Kannattaa sitä miestä silti koittaa muista huomioida koska mies jää alussa kolmanneksi pyöräksi väkisinkin, mutta kertoa sille myös että tarvitset nyt hieman tilaa ja aikaa kun vauva verottaa jaksamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat erota?
Minulta on hävinnyt kaikki halu olla hänen kanssaan parisuhteessa ja avioliitossa. Liikaa yksinäisyyttä, liikaa pettymyksiä. Tunteet kuolleet puoleltani. Ap.
Ei todellakaan kannata erota tuon takia, ellei yksinäisyydet ja pettymykset johdu siitä, että mies jättää sinut täysin yksin vauvan kanssa eikä tee kotona mitään ja käyttäytyy ilkeästi.
Muussa tapauksessa: keskity vauvaan ja omaan hyvinvointiisi. Älä mieti lainkaan suhdettasi seuraaviin vaikka 6 kuukauteen, vaan ajattele, että elätte nyt tässä kämppiksinä ja vanhempina lapsellenne. Lupaa itsellesi, että ajattelet asiaa uudelleen sitten. Jos tunteesi ovat samat, puhu asiasta miehellesi ja pyydä häntä pariterapiaan. Jos sekään ei auta niin sitten voit alkaa harkita eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu ei, et todellakaan eroa nyt. Odota pari vuotta tai edes yksi, jos edelleen olet eron kannalla sen jälkeen niin sitten ehkä.
Meillä on molempien lasten syntymän jälkeen ollut isot kriisit. Molemmilla. Asiat tasaantuu kun lapsi kasvaa, molemmat tottuu uuteen rooliinsa ja hormonit naisella tasoittuu. Sun hormonit ja vaistot on tällä hetkellä ohjelmoitu pitämään jälkeläinen hengissä. Mies taas varmaan on pihalla kuin lumiukko.
Kannattaa sitä miestä silti koittaa muista huomioida koska mies jää alussa kolmanneksi pyöräksi väkisinkin, mutta kertoa sille myös että tarvitset nyt hieman tilaa ja aikaa kun vauva verottaa jaksamista.
Tämä. Keskustele neuvolassa tuntemuksistasi (toivottavasti on hyvä neuvolatäti). Tarvitset tukea👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat erota?
Minulta on hävinnyt kaikki halu olla hänen kanssaan parisuhteessa ja avioliitossa. Liikaa yksinäisyyttä, liikaa pettymyksiä. Tunteet kuolleet puoleltani. Ap.
Ei todellakaan kannata erota tuon takia, ellei yksinäisyydet ja pettymykset johdu siitä, että mies jättää sinut täysin yksin vauvan kanssa eikä tee kotona mitään ja käyttäytyy ilkeästi.
Muussa tapauksessa: keskity vauvaan ja omaan hyvinvointiisi. Älä mieti lainkaan suhdettasi seuraaviin vaikka 6 kuukauteen, vaan ajattele, että elätte nyt tässä kämppiksinä ja vanhempina lapsellenne. Lupaa itsellesi, että ajattelet asiaa uudelleen sitten. Jos tunteesi ovat samat, puhu asiasta miehellesi ja pyydä häntä pariterapiaan. Jos sekään ei auta niin sitten voit alkaa harkita eroa.
Jos nainen keskittyy vain vauvaan ja alkaa elää kuin kämppis, niin eikö mies etäänny siitä vain lisää? Siitähän aina varoitellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus vaivaa?
Kumpaa meistä, minua vai miestä?
Ap.
Kumpaa tahansa/ kumpaakin. Synnytyksen jälkeinen masennus on tavallista, jopa miehilläkin. https://www.terve.fi/artikkelit/68780-isi-on-nyt-vahan-vasynyt
Vauvan syntymä on iso kriisi elämässä (positiivisetkin isot muutokset lasketaan kriiseiksi), eikä akuutissa vaiheessa kannata tehdä isoja ratkaisuja. Tunnen monta naista, jotka ovat tunteneet jopa vihaa miestään kohtaan vauvan synnyttyä, mutta kunhan hormonit tasoittuu, rakkauden tunteetkin tuntuvat uudelleen. Kärsivällisyyttä!
On virhe erota vauvavuotena. Äidillä pää sekaisin (ainakin itselläni oli) hormoneista. Kaikki miehen tekeminen ärsyttää ja mieleen mahtuu vain vauva. Molemmat vanhemmat kipuilevat osaltaan vanhemmuuteen kasvamisya, mikä helpottaa vauvavuoden jälkeen. Mielestäni alle 3-vuotiaiden lasten vanhempien ei pitäisi erota, koska pikkulapsi aika verottaa parisuhdetta. Kun lapsi täyttää 3 niin omaan puolisoon ehtii keskittyä taas ihan eritavalla ja muistaa mihin toisessa rakastui.
Annan itsestäsi vain tyhmän kuvan, jos eroat ennen kuin lapsi on kolme. Kai sä nyt sen verran miestäsi tunnet, että tiedät, miten hänet saa puhumaan? Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin miehen kanssa keskustelu.
vuosi ja 9kk vielä pitäisi jaksaa sinun tuota suhdetta. Alle kaksivuotiaiden vanhempia tulisi kieltää eroamasta ilman pätevää sytä, ja tuo sinun hormonimyrskysi ei ole sellainen. Usko vain, kun viisaammat, ja tuon kokeneet sinulle kertovat, että toisille naisille tulee tuollainen "miehen hylkäys vietti" synnytyksen jälkeen. Tuo menee ohi kyllä. Siihen asti puhu miehesi kanssa, selitä hänelle mikä on homman nimi, ja ano että haluat nyt olla rauhassa häneltä, että joilleikin tuoreille äideille nyt vain käy näin, eikä se ole hänen eikä sinunkaan vikasi.
Itse koin myös syvää inhoa miestäni kohtaan ensimmäisen vuoden lapsen saannin jälkeen. Seiitä se pikkuhiljaa lähti paranemaan neutraalille tasolle, ja ennen kuin lapsi oli 2v, olimme jo "yhdessä" uudestaan. Tämän takia en tosin uskaltanut tehdä enempää lapsia, joten nyt jo 16 v poika jäi ainokaiseksemme. Tsemppiä! Älä luovuta!
Vierailija kirjoitti:
vuosi ja 9kk vielä pitäisi jaksaa sinun tuota suhdetta. Alle kaksivuotiaiden vanhempia tulisi kieltää eroamasta ilman pätevää sytä, ja tuo sinun hormonimyrskysi ei ole sellainen. Usko vain, kun viisaammat, ja tuon kokeneet sinulle kertovat, että toisille naisille tulee tuollainen "miehen hylkäys vietti" synnytyksen jälkeen. Tuo menee ohi kyllä. Siihen asti puhu miehesi kanssa, selitä hänelle mikä on homman nimi, ja ano että haluat nyt olla rauhassa häneltä, että joilleikin tuoreille äideille nyt vain käy näin, eikä se ole hänen eikä sinunkaan vikasi.
Itse koin myös syvää inhoa miestäni kohtaan ensimmäisen vuoden lapsen saannin jälkeen. Seiitä se pikkuhiljaa lähti paranemaan neutraalille tasolle, ja ennen kuin lapsi oli 2v, olimme jo "yhdessä" uudestaan. Tämän takia en tosin uskaltanut tehdä enempää lapsia, joten nyt jo 16 v poika jäi ainokaiseksemme. Tsemppiä! Älä luovuta!
Itse asiassa luulen, että mieheni haluaisi erota minusta vielä enemmän kuin minä hänestä. Ap.
Kun minä olin vasta muutama kuukausi sitten synnyttänyt, oli ihan samat tunteet. Vasta kun lapsi oli puolivuotias, aloin sietämään läheisyyttä ja vasta imetyksen loputtua esim seksihalut palasivat. Seksiä kyllä harrastettiin ennen sitäkin, mutta en tehnyt aloitteita, kun ei mieli tehnyt. Miehen tehdessä aloite, kyllä lopulta kiihottuikin ja nautti seksistä. Hormonit tekevät kyllä kurjn tempun. Suosittelen odottamaan ja kertomaan miehelle, että ei nyt pysty sen kummempaan hormonien takia. Tuo on ihan tavallista, en suosittelisi eroa.