Mies lähti toisen naisen matkaan- jäin viiden lapsen yksinhuoltajaksi..

sinä sen miehen kai aikanaan valitsit? Katkeruus syö kuin syöpä..

Minä olen vastikään eronnut viiden lapsen äiti ja ihan itse tätä eroa halusin.

Elämä ei lapsilukumäärään hajoa. Hienosti pärjäämme ja tästähän se vasta kunnon elämä alkoi ;)

Tottahan uuden miehen saan jos oikea osuu kohdalle, ei se lasten lukumäärästä kiinni ole synkkaako jonkun kanssa. Jos viisi lasta on jotenkin liikaa niin eipä ole mun tyylinen mies sitten muutenkaan. En etsi isää lapsilleni vaan parisuhdetta, yhteenkään ei tarvitse muuttaa. Miten joku voi olla katkera siitä että jäi lasten kanssa. Parempi niin kuin ihan yksin, rakkaat pienet, ne ilahduttaa aina.

Kyllä se mies on ihan yhtä lailla ollut niitä lapsia tekemässä. Jostain kumman syystä hän kuvittelee olevansa hossain asemassa vain lähtemään?

Saa toki, siitä vaan. Katso että elatusmaksut alkaa pyöriä ja tapaamiset paperille. Sitten vaan onnellista loppuelämää hänelle😂

Ansaitset, ja saat, paremman.

Ei kai niitä muksuja 300 km päähän voi rahdata vuoroviikoin. Onhan tarha ja koulu oltava sama. Mutta kesällä laitat kk exälle menemään onnibussilla; saavat maistaa arkea ronanssin keskellä😉

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin seuraavaa.

Nainen joka haluat tehdä 5-10 lasta.

Liity lesta tai helluntaikirkkoon, voit teeskennellä ,jos et usko joulupukkiin, palavaan pensaaseen, ym.

Valkkaa joku rikas mies.

Sit vaan lisääntymään...uskonnon paine estää avioron ja saat pitää lastesi isän

Bonus : TAIVASPAIKKA!!!!!

Väärin. Ainakin helluntaiseurakunnissa mennään naimisiin usein tosi nuorena, ja avioerot ovat yleisiä vaikka niitä paheksutaankin. Koska miespula, niin eronneille miehille löytyy joku epätoivoinen ottaja mutta eronneet naiset ovat "käytettyjä", pohjasakkaa. Muutenkin se että miehiä on alusta alkaen naisille vähemmän ei varsinaisesti tee yhteisössä kasvavista pojista mitään herrasmiehiä.

Seurakunnassa jossa olin, oli hyvinkin tämänkaltainen tapaus, sillä erolla että mies oli tehnyt nyxän kanssa salaa yhden lapsen lisää. Ilmoitti tästä samalla kuin siitä että hänellä on uusi nainen jonka luo muuttaa. 

Kaipa näitä naisia vaan on jotka pitävät itseään jotenkin erityisinä kun mies rikkoo perheensä heidän takiaan. Kukaan nainen jonka päässä on hitustakaan älliä ei tuollaiseen äijään sekaantuisi. Tavalla tai toisella, paha saa kuitenkin aina palkkansa. Tämän tietämäni perheen mies taisi nauttia tempustaan sen puolisen vuotta, nykyään katkeroitunut tuplaeronnut käppänä jota kaikki hänen lapsensa vihaavat.

t. ex-helluntailainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa isältäni. Hän hylkäsi meidät ja äitimme kun olimme pieniä. Meitä oli neljä lasta. 

Kymmenen vuotta nuori villitys jaksoi, kunnes tahtoikin yllättäin omia lapsia. Isä (joka meitä ei juurikaan koskaan tapaillut, korkeintaan kerran tai kaksi vuodessa) sanoi, että hänellä on omia lapsia eikä halua lisää. Akka lähti kävelemään ja isä jäikin yksin. Hänellä oli pari (oman ikäistään) tyttöystävää sen jälkeen, mutta olivat lyhyt aikaisia. Yritti sen jälkeen vielä äitiä takaisin, "ei olisi koskaan pitänyt jättää sinua, olitte parasta mitä minulla on koskaan ollut... yms" Äiti ei huolinut takaisin vaikka olikin vielä yksin. Emme mekään halunneet olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Veli teki sen hänelle erittäin selväksi. Haukkui hänet pataluhaksi kaikkien edessä. Me loput nyökyttelimme ja olimme samaa mieltä.

Sitten hän sairastui maksasairauteen alkoholin vuoksi. Soitteli vielä sairaalasta ja pyyteli meitä katsomaan, emme menneet. Sanoimme, että hän hylkäsi meidät kun olimme pieniä, ja nyt me hylkäämme hänet. Tuli sitten soitto jonkun ajan kuluttua sairaalasta, kuoli yksin siellä. 

Me lapset jaomme hänen omaisuutensa. Sitä oli yllättävän paljon. Ilmeisesti kaikki se mikä meille olisi lapsina kuulut ruuan ja vaatteiden muodossa. 

Luuseri miehille käy surkeasti. Usko sinä vaan että lapsesi kostavat tulevaisuudessa.

Ehkä isä tiesi, millaisia olette ja jätti teidän luonteen takia. Kirjoituksesta voi päätellä paljon asioita. Harva ihminen hylkää toista viimeisinä päivinä. Isä on kuitenkin aina isä, vaikka olisi loukannut. Ehkäpä katui tekoaan ja olisi viimeisinä päivinä tahtonut hyvittää asioita, mutta ette antaneet mahdollisuutta. Ihminen tekee elämässään virheitä. Kirjoituksesi on kyllä todella ikävä isääsi kohtaan. Varo, ettei pilkka osu omaan nilkkaan.

Eli kun isä jättä 3, 5,7 ja 8 vuotiaat lapset, se on lasten vika? Hän ei koskaan halunnut olla kanssamme, aina rillutteli ulkomailla. Kun äiti kysyi ottaisiko meidät viikonlopuksi, hän sanoi että haluaa "omaa aikaa". Me olimme viattomia ja hän oli paha ihminen. Sinä taidat olla samanlainen rakkaudeton lasten hylkääjä. Lapsesi eivät voi rakastaa sinua, jos et ensin rakastanut heitä. Veli nautti siitä, että isä kärsi sairaalassa. Sanoikin, että toivoo hänen kärsivän. Oli oiken hänelle ja me olemme onnellisia. Niin tulee sinunkin lapsesi kostamaan sinulle. Olet varmaan myös alkoholisti ja pelästyit kirjoitusta.

Lasten vikahan vanhemman lähtö ei koskaan ole. Silti minullakin pistää korvaan tuo asenne, että anteeksi ei anneta. Olen itse tilanteessa, jossa vanhempani tekee kuolemaa, oltuaan koko elämänsä ajan aivan kamala akka. Viimeisinä vuosina emme ole olleet tekemisissä. Kun tieto hänen sairaudestaan tuli, päätin unohtaa menneet, ja nyt olen apuna ja tekemisissä minkä välimatkalta pystyy. En vaan koe, että anteeksiantamattomuudella olisi mitään positiivisia vaikutuksia minuun. Tämä hänen loppuelämänsä on kuitenkin vain muutaman kuukauden mittainen, kyllä minä mieluumminen olen armollinen kuin armoton, tässä tilanteessa, kun voittajia ei ole, on vain surullisia perhesuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Profiili vaan tinderiin niin saat ainakin seksiseuraa. Usein mies sinun tilanteessa ei saisi edes sitä

No kenen luulet lähtevän polkemaan tollasta kurppaa, ei niin epätoivoista olekaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa isältäni. Hän hylkäsi meidät ja äitimme kun olimme pieniä. Meitä oli neljä lasta. 

Kymmenen vuotta nuori villitys jaksoi, kunnes tahtoikin yllättäin omia lapsia. Isä (joka meitä ei juurikaan koskaan tapaillut, korkeintaan kerran tai kaksi vuodessa) sanoi, että hänellä on omia lapsia eikä halua lisää. Akka lähti kävelemään ja isä jäikin yksin. Hänellä oli pari (oman ikäistään) tyttöystävää sen jälkeen, mutta olivat lyhyt aikaisia. Yritti sen jälkeen vielä äitiä takaisin, "ei olisi koskaan pitänyt jättää sinua, olitte parasta mitä minulla on koskaan ollut... yms" Äiti ei huolinut takaisin vaikka olikin vielä yksin. Emme mekään halunneet olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Veli teki sen hänelle erittäin selväksi. Haukkui hänet pataluhaksi kaikkien edessä. Me loput nyökyttelimme ja olimme samaa mieltä.

Sitten hän sairastui maksasairauteen alkoholin vuoksi. Soitteli vielä sairaalasta ja pyyteli meitä katsomaan, emme menneet. Sanoimme, että hän hylkäsi meidät kun olimme pieniä, ja nyt me hylkäämme hänet. Tuli sitten soitto jonkun ajan kuluttua sairaalasta, kuoli yksin siellä. 

Me lapset jaomme hänen omaisuutensa. Sitä oli yllättävän paljon. Ilmeisesti kaikki se mikä meille olisi lapsina kuulut ruuan ja vaatteiden muodossa. 

Luuseri miehille käy surkeasti. Usko sinä vaan että lapsesi kostavat tulevaisuudessa.

Ukko olisi voinut tehdä teidät perinnöttömiksi , nostamalla rahat pankista ja polttamalla ne juhannuskokossa.

Minä olisin tehnyt niin, sinä ilkeä kylä, sydämmetön p.askiainen

Eli sinun mielestäsi mies joka hylkää 3, 5,7 ja 8 vuotiaat lapsensa on hyveellinen ihminen, jota pitää paapoa ja sääliä, mutta lapset sen sijaan eivät ansaitse sitä? Mitä lapset tekivät ansaitakseen hylätyksi tulemisen. Lapset ovat viattomia. Kun aikuinen ihminen osallistuu ihmiskehon tekemiseen ja tuo lapsia maailmaan,  hän ottaa vastuun huolehtia näistä aikuisikään saakka. Lapsilla ei ole mitää velvollisuutta ihmistä kohtaan, joka hylkäsi heidät lapsena. Hänellä ei ollut oikeutta olettaa, että kukaan heistä tulisi hänen luoksensa. Kenties ymmärsi tämän, eikä tehnyt lapsiaan perinnöttömiksi. Nämä jakoivat perintönsä ja tarina on ohi. Ainakin  lasten hylkääjän osalta. Hyvä näin.

Oikeus toteutui ja kaikki ovat onnellisia. Ainakin ne, jotka ansaitsevat olla.

Jos olisit ollut kyseinen mies ja lapsesi eivät tulisi katsomaan sinua, pitäisikö niille vielä syytää rahaakin?

Tuo osoittaa, että isä rakasti lapsiaan. Mikä lie saanut lapset noin katkeraksi isää kohtaan, oma mielihän sellaisessa katkeruudessa ja kostonhimossa myrkyttyy. Minulla on myös ns."luuseri"-isä, mutta en minä häntä vihaa tai ole katkera. Vain ihmisiähän me kaikki ollaan, kuka milläkin tapaa epätäydellisiä ja tunnevammaisiakin suurin osa.

Sanot "isä rakasti lapsiaan". Hänen poikanaan voin sanoa ettei todellakaan rakastanut meitä. Meitä oli kolme poikaa ja tyttö. Mikä aiheutti meidän vihamme häntä kohtaan oli se, että hän todellakin hylkäsi meidät. Hän ei koskaan soitellut, ei edes lähettänyt korttia syntymäpäivinä. Korkeintaan kerran tai kaksi vuodessa näimme hänet, ja silloinkin hän oli penseä meitä kohtaa. Sen olisimme kai voineet antaa anteeksi, mutta se mitä emme antaneet (emmekä vieläkään) on se, mitä hän teki viikolla ennen lähtöään. Hän istui pöydän ääressä  ja kolmevuotias pikkusiskomme yritti kiivetä hänen syliinsä ja hän työnsi hänet pois niin että tämä kaatui lattialle. Hämmentynyt pikkusisko kysyi "mitä nyt?" Siihen emme koskaan saaneet vastausta, emmekä halunneetkaan. Sisko ei muista tuota tapahtumaa, koska oli niin pieni, ja nuorempi veli muisti vasta kun isoveljen kanssa puhuimme asiasta. Hän pudotti 3-vuotiaan lattialle tylysti, eikä edes puhunut tälle mitään. Sitten hän lähti, eikä kuulunut koskaan mitään. Päätimme aikuisina, että jos hän koskaan palaisi, emme huolisi häntä takaisin. Siitä pidimme kiinni. Hän ei jättänyt varsinaista testamenttia, jossa olisi antanut omaisuutensa juuri meille, mutta kukaan muu ei tullut perunkirjoille, joten jaoimme omaisuutensa keskenämme. Hän ei "jättänyt rahojaan meille rakkaudesta". Hän oli itsekäs loppuun saakka. Kuvitteli, että palvelisimme häntä kun hän on sairaalassa. 

Onpas taas tylsä provo. Miten tämäkin on saanut 13 sivua vastauksia aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Onpas taas tylsä provo. Miten tämäkin on saanut 13 sivua vastauksia aikaan?

Sinä se tylsä olet.

Sinulla on vain mahdollisuus asettua tuon kaiken yläpuolelle. Sinulla on lapset, sinulla on oma elämä. Anna lasten tavata isäänsä, jos isästä on siihen. Älä enää ikinä katsoikaan ex-miehesi perään. Katso uusien miesten perään. Harrasta muutama irtosuhde. Suomi on täynnä eronneita miehiä, 60 % miehistä eroaa, joten heitä on sinulle vaikka kuinka paljon. Rohkeasti laita profiilit nettiin ja mielellään heti. Ala sivutoimiseksi yrittäjäksi ja nosta tulosi korkeammalle, mitä ex-miehellä ja uudella naikkosella. Tässä vaiheessa eksä koittaa takaisin paluuta, mutta älä ikinä missään nimessä ota häntä, vaan ota sinulle uskomikseni, komeampi, sängyssä parempi ja käsitöissä parempi. Usko minua, sellainen löytyy. Sinulla on hyvä suunta menossa, se on ylöspäin. 5 vuoden kuluttua, jos aloitat taistelun paremmasta elämästä nyt, olet kiitollinen miehellesi että hän jätti sinut.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on exän kanssa viisi lasta. Ex- mies lähti puoli vuotta sitten nuoren 27v naisen matkaan. Jäin yksin viiden lapsen kanssa. Minulla ei ole mitään tukijoukkoja. Ex-Mies näkee lapsia vain harvoin, koska asuu 300 km: n päässä tämän uuden naisen kanssa.

Kaikkein kamalinta on miehen käytös minua kohtaan, nimittäin kun erosimme, niin mies juhli sitä " saavutusta" , että sai jätettyä minut viiden lapsen kanssa yksin. Oikein exän kaveritkin rehvastelivat " kuinka rohkea veto tuo oli". En voi käsittää.

Tuo ex- miehen uusi nainen on inhottava minua kohtaan. Rehvastelee omalla kauneudellaan instassa ja laittelee minulle viestejä kuinka ihanaa exällä ja hänellä on, kun lapsetkin ovat vain harvoin tiellä ja kuinka heillä on nyt vapaa- aikaa ja rakkaus kukoistaa. Oksettavaa. Olen täynnä vihaa. En edes pysty sanoin kuvailemaan.

En varmaan ikinä tule löytämään enää suhdetta. Kuka tahtoo viiden lapsen äidin? Ei varmasti kukaan. Kai mä vanhenen vain yksin. Eikai tässä muu auta.

Ex Mies ilmoitti, että muuttaa ulkomaille uuden naisen kanssa.

AP.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli hoitanut evolutiivisen tehtävänsä ja uudet haasteet odottivat, mitä ihmeellistä siinä nyt muka on?

Hyvä syy, miksi lapset kannattaa hankkia yksin spermapankin kautta. Suomalaiset miehet pettävät aina ja heidän ei ole syytä lisääntyäkään. Kuolkoon yksin sukupuuttoon.

Lähetä sille viesti että säkin oot tavannu Pertsan ja suakaan ei kiinnosta lastenhoito. Ehdota että annatte lapset adoptioon.

Siitä luulis heräävän😀

Vierailija kirjoitti:

Lähetä sille viesti että säkin oot tavannu Pertsan ja suakaan ei kiinnosta lastenhoito. Ehdota että annatte lapset adoptioon.

Siitä luulis heräävän😀

Mä voin olla Pertsa :D

No ei mitään pertsoja. Sikäli kun exän tarvitsee tietää, ap:lla on vähän sutinaa yhden Carlin, Henrikin tai Mikaelin kanssa. Isin vuoro ottaa lapset viikonlopuksi kun Mikael meni varaamaan kuherteluviikonlopun kylpylään.

Sille instabeibelle estot kaikkiin sosiaalisen media vehkeisiin.

Lopetat myös yhteydenpidon mieheen. Asioit vain pakollisen.

Kerto neuvolassa tilanteestasi ja kysy mahdollisuudesta tukiperheeseen. Sitten koitat vaan selviytyä. Lapset kasvavat ja elämä helpottuu. Tsemppiä.

Tai kokeile Pertsan, Carlin ja muiden sijaan vaikka Abdullahia tai Mohamedia :)

Vierailija kirjoitti:

Tai kokeile Pertsan, Carlin ja muiden sijaan vaikka Abdullahia tai Mohamedia :)

Sinänsä komea Abdullah voisi olla hyvä, mutta ap:n mies on todennäköisesti myös rasisti kun on muutenkin niin ääliö. Abdullah ei uhkaisi tarpeeksi hänen mahtisonniharhojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai kokeile Pertsan, Carlin ja muiden sijaan vaikka Abdullahia tai Mohamedia :)

Sinänsä komea Abdullah voisi olla hyvä, mutta ap:n mies on todennäköisesti myös rasisti kun on muutenkin niin ääliö. Abdullah ei uhkaisi tarpeeksi hänen mahtisonniharhojaan.

Rassethan juuri huutaa, kuinka Abet vie kaikki naiset. Josko edes lapsiensuojeluvaisto heräisi?