Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies lähti toisen naisen matkaan- jäin viiden lapsen yksinhuoltajaksi..
06.07.2018 |
Meillä on exän kanssa viisi lasta. Ex- mies lähti puoli vuotta sitten nuoren 27v naisen matkaan. Jäin yksin viiden lapsen kanssa. Minulla ei ole mitään tukijoukkoja. Ex-Mies näkee lapsia vain harvoin, koska asuu 300 km: n päässä tämän uuden naisen kanssa.
Kaikkein kamalinta on miehen käytös minua kohtaan, nimittäin kun erosimme, niin mies juhli sitä " saavutusta" , että sai jätettyä minut viiden lapsen kanssa yksin. Oikein exän kaveritkin rehvastelivat " kuinka rohkea veto tuo oli". En voi käsittää.
Tuo ex- miehen uusi nainen on inhottava minua kohtaan. Rehvastelee omalla kauneudellaan instassa ja laittelee minulle viestejä kuinka ihanaa exällä ja hänellä on, kun lapsetkin ovat vain harvoin tiellä ja kuinka heillä on nyt vapaa- aikaa ja rakkaus kukoistaa. Oksettavaa. Olen täynnä vihaa. En edes pysty sanoin kuvailemaan.
En varmaan ikinä tule löytämään enää suhdetta. Kuka tahtoo viiden lapsen äidin? Ei varmasti kukaan. Kai mä vanhenen vain yksin. Eikai tässä muu auta.
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonko saat elareita, olisiko mahdollista vaatia korotusta.
Todella pienen minimaalisen määrän. Ei paljon lohduta. Korotusta olen hakenut, mutta tuli kielteinen päätös.
AP.Tää nyt kuulostaa provolta. Kelasta voi saada kielteisen päätöksen elatustukeen, mutta elatusavusta sovitaan lastenvalvojalla vanhempien kesken. Lastenvalvoja voi tehdä laskelmia, mikä on sopiva summa tuloihin ja menoihin suhteutettuna. Oikeudessa voi myös saada pääätöksen elatusmaksuista, mutta siitäkään ei ap puhu mitään.
Lisäksi ap varmaan osaisi sanoa, että heillä on yhteishuoltajuus. Harvemmin parisuhteessa, jossa on viisi lasta, vain toisella vanhemmalla on lasten huoltajuus.
Mistä näitä sikiää?! Mistä sinä tiedät, mitä kaikkea AP on käynyt läpi?? Ehkä AP ei ihan koko elämän kertaa tahdo tänne kirjoittaa. Ja kyllä siskollani on 7 lasta ja hänellä on yksinhuoltajuus. Tiedän myös isän, jolla on neljä lasta ja hänellä on yksinhuoltajuus. Mistä näitä tällaisia kirjoittajia sikiää?!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua tätä. Ollaan jonkun luonnevikaisen narsistin kanssa suhteessa, joka pihtaa, lyttää ulkonäön ja on varmaan muutenkin tosi ”ihana”. Sitten tehdään jumalaton määrä lapsia, jonka jälkeen mies lähtee (ylläri), jäädään lasten kanssa yksin (kun ei se mies halua niitä ottaa), kituutetaan taloudellisesti, ollaan lamassa henkisesti ja siinä se elämä sitten meneekin.
Miksi ihmiset ajautuvat tällaisiin tilanteisiin?! Siis eikö kukaan ajattele enää omilla aivoilla, suunnittele asioita realistisesti ja ennakoi miten se oma elämä kannattaa rakentaa? Kaikkeen ei tietysti voi vaikuttaa mutta aika moneen asiaan näistä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin ne lapset olivat se miehen lähdön syy.
Niin. Jos nainen lähtee nuoren kollin perään ja jättää miehen viiden lapsen kanssa, se on kevytkenkäinen, vastuuton [tähän haluamasi alatyylinen, halveksiva sana], ja yh-mies on SANKARI, jota kaikki säälii ja kannustaa ja suorastaan pyhimykseksi julistaa.
Jos mies jättää vaimonsa nuoremman takia, syy on vaimossa. Mitäs on semmonen.
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä. Ollaan jonkun luonnevikaisen narsistin kanssa suhteessa, joka pihtaa, lyttää ulkonäön ja on varmaan muutenkin tosi ”ihana”. Sitten tehdään jumalaton määrä lapsia, jonka jälkeen mies lähtee (ylläri), jäädään lasten kanssa yksin (kun ei se mies halua niitä ottaa), kituutetaan taloudellisesti, ollaan lamassa henkisesti ja siinä se elämä sitten meneekin.
Miksi ihmiset ajautuvat tällaisiin tilanteisiin?! Siis eikö kukaan ajattele enää omilla aivoilla, suunnittele asioita realistisesti ja ennakoi miten se oma elämä kannattaa rakentaa? Kaikkeen ei tietysti voi vaikuttaa mutta aika moneen asiaan näistä kyllä.
Kävikö mielessä, että ehkäpä se mieskin on halunnut niitä lapsia paljon? Ei niin voi elää, että odottaa kokoajan vain jotain pahaa tapahtuvaksi. Esimerkiksi sen, että mies vaan ottaa ja jättää sekä unohtaa lapsensa, joita tekemässä on kuitenkin ollut mukana (harva meistä on kaksineuvoinen). Eli täytyy ottaa huomioon sekin vaihtoehto, että myös mies haluaa katraan lapsia, ei niistä voi koko syytä vierittää naisen/äidin niskoille. Ja VAIKKA ei olisi halunnutkaan, ei vastuu poistu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten niin mies ei voi ottaa lapsia? Eikö sen yhteishuoltajuuden voi ihan oikeusteitse hakea? Itse tekisin niin. En haluais jäädä yksin pelkkien lasten kanssa ja ex leikkii uutta elämää uuden kumppanin kanssa. Hae yhteishuoltajuus, niin saat itsekin tilaisuuden etsiä uuden miehen!
Mies ei suostu siihen. Sanoi, että jättää kokonaan lapset, josta haen yhteishuoltajuutta. En tahdo sitäkään!
AP.Miten mies voi jättää kokonaan lapset? :D Suomen lakikin jo velvoittaa lasten isää. Ei mies voi jotenkin "irtisanoutua" lapsistaan ja jättää niitä. Niin kuin joku jo sanoikin, vaimon voi jättää, mutta ei lapsia.
Voi kuule. Ihan vain siten, ettei koskaan ilmesty lasta hakemaan silloin, kun on sovittu. Aina mitä lie selityksiä, lopulta ei niitäkään. Minkäs teet. Kyllä miehenä on helppo livistää edelleen ja jättää kaikki naisen vastuulle. - Kokemuksen rintaäänellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä. Ollaan jonkun luonnevikaisen narsistin kanssa suhteessa, joka pihtaa, lyttää ulkonäön ja on varmaan muutenkin tosi ”ihana”. Sitten tehdään jumalaton määrä lapsia, jonka jälkeen mies lähtee (ylläri), jäädään lasten kanssa yksin (kun ei se mies halua niitä ottaa), kituutetaan taloudellisesti, ollaan lamassa henkisesti ja siinä se elämä sitten meneekin.
Miksi ihmiset ajautuvat tällaisiin tilanteisiin?! Siis eikö kukaan ajattele enää omilla aivoilla, suunnittele asioita realistisesti ja ennakoi miten se oma elämä kannattaa rakentaa? Kaikkeen ei tietysti voi vaikuttaa mutta aika moneen asiaan näistä kyllä.
Meillä menee miehen kanssa nyt vähän huonosti kolmen lapsen jälkeen. Missä myydään kristallipalloja? Harmi, ettei tullut ostetuksi sellaista . Olisin saanut ennustettua tämän ja lapsia ei olisi tehty.
Muistakaa nyt ihmiset,että ostatte tuon kristallipallon ja ennustakaa millaista teidän parisuhde on lapsienkin aikana!!
Kylläpä te osaatte hyviä miehiä valita.
Kantsis varmaan petrata tuota ihmistuntemusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa isältäni. Hän hylkäsi meidät ja äitimme kun olimme pieniä. Meitä oli neljä lasta.
Kymmenen vuotta nuori villitys jaksoi, kunnes tahtoikin yllättäin omia lapsia. Isä (joka meitä ei juurikaan koskaan tapaillut, korkeintaan kerran tai kaksi vuodessa) sanoi, että hänellä on omia lapsia eikä halua lisää. Akka lähti kävelemään ja isä jäikin yksin. Hänellä oli pari (oman ikäistään) tyttöystävää sen jälkeen, mutta olivat lyhyt aikaisia. Yritti sen jälkeen vielä äitiä takaisin, "ei olisi koskaan pitänyt jättää sinua, olitte parasta mitä minulla on koskaan ollut... yms" Äiti ei huolinut takaisin vaikka olikin vielä yksin. Emme mekään halunneet olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Veli teki sen hänelle erittäin selväksi. Haukkui hänet pataluhaksi kaikkien edessä. Me loput nyökyttelimme ja olimme samaa mieltä.
Sitten hän sairastui maksasairauteen alkoholin vuoksi. Soitteli vielä sairaalasta ja pyyteli meitä katsomaan, emme menneet. Sanoimme, että hän hylkäsi meidät kun olimme pieniä, ja nyt me hylkäämme hänet. Tuli sitten soitto jonkun ajan kuluttua sairaalasta, kuoli yksin siellä.
Me lapset jaomme hänen omaisuutensa. Sitä oli yllättävän paljon. Ilmeisesti kaikki se mikä meille olisi lapsina kuulut ruuan ja vaatteiden muodossa.
Luuseri miehille käy surkeasti. Usko sinä vaan että lapsesi kostavat tulevaisuudessa.
Viiden lapsen elatusmaksut miehellä tekee hänestä todellisen saaliin naisten silmissä, oujee sanon minä. Laittaisin asioita järjestykseen, enkä keskittyisi ex mieheen tai uuteen instabeibeen. Elatussopimus, tapaamissopimus (mustaa valkoisella, niin asioista pidettävä kiinni) liekkö teillä yhteishuoltajuus? Lapsilla on oikeus vanhempiinsa, jos isää ei kiinnosta niin yksinhuoltajuus sinulle, jolloin isältä ei tarvitse kysellä mitään. Tukiperhe, väh. Kerran kuussa 1 viikonloppu, jolloin saat levähtää ja tehdä itseksesi asioita. Olisiko mahdollista saada lapsiperheille suunnattua apua, neuvolassa tietävät tästä, lastensuojeluasiakkaille ilmaista ja ei-asiakkaille suht edullista. Tsemppiä, ei ole helppo rasti. Ja muistutuksena kaikille, emme voi koskaan tietää miten puoliso päättää elämässä elää, voihan olla että meidänkin täydellinen parisuhde kariutuu, kun toinen alkaa säätämään. Ja sitten vielä yksi asia, älä ikinä ota miestäsi takaisin, siis ikinä, missään tilanteessa, painotan vielä älä ikinä, sillä sen jälkeen olet itsestäänselvyys ja huomaat kohta olevasi uudestaan samassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa isältäni. Hän hylkäsi meidät ja äitimme kun olimme pieniä. Meitä oli neljä lasta.
Kymmenen vuotta nuori villitys jaksoi, kunnes tahtoikin yllättäin omia lapsia. Isä (joka meitä ei juurikaan koskaan tapaillut, korkeintaan kerran tai kaksi vuodessa) sanoi, että hänellä on omia lapsia eikä halua lisää. Akka lähti kävelemään ja isä jäikin yksin. Hänellä oli pari (oman ikäistään) tyttöystävää sen jälkeen, mutta olivat lyhyt aikaisia. Yritti sen jälkeen vielä äitiä takaisin, "ei olisi koskaan pitänyt jättää sinua, olitte parasta mitä minulla on koskaan ollut... yms" Äiti ei huolinut takaisin vaikka olikin vielä yksin. Emme mekään halunneet olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Veli teki sen hänelle erittäin selväksi. Haukkui hänet pataluhaksi kaikkien edessä. Me loput nyökyttelimme ja olimme samaa mieltä.
Sitten hän sairastui maksasairauteen alkoholin vuoksi. Soitteli vielä sairaalasta ja pyyteli meitä katsomaan, emme menneet. Sanoimme, että hän hylkäsi meidät kun olimme pieniä, ja nyt me hylkäämme hänet. Tuli sitten soitto jonkun ajan kuluttua sairaalasta, kuoli yksin siellä.
Me lapset jaomme hänen omaisuutensa. Sitä oli yllättävän paljon. Ilmeisesti kaikki se mikä meille olisi lapsina kuulut ruuan ja vaatteiden muodossa.
Luuseri miehille käy surkeasti. Usko sinä vaan että lapsesi kostavat tulevaisuudessa.
On se nyt hienoa " rehvastella" kuolleen isän kustannuksella. Sietäisit hävetä kirjoituksiasi.
Miksi viisi lasta? Miksi asutte paikassa, jossa ei ole saatavilla tukea ystäviltä tai sukulaisilta? Miksi tuli ero -pystyikö sitä ennakoimaan? Onko sinulla koulutus, ammatti, työpaikka ja varoja (säästöjä, puskurirahasto)?
Luin noin kolmannelle sivulle, ehkä olet jo vastannut samoihin kysymyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa isältäni. Hän hylkäsi meidät ja äitimme kun olimme pieniä. Meitä oli neljä lasta.
Kymmenen vuotta nuori villitys jaksoi, kunnes tahtoikin yllättäin omia lapsia. Isä (joka meitä ei juurikaan koskaan tapaillut, korkeintaan kerran tai kaksi vuodessa) sanoi, että hänellä on omia lapsia eikä halua lisää. Akka lähti kävelemään ja isä jäikin yksin. Hänellä oli pari (oman ikäistään) tyttöystävää sen jälkeen, mutta olivat lyhyt aikaisia. Yritti sen jälkeen vielä äitiä takaisin, "ei olisi koskaan pitänyt jättää sinua, olitte parasta mitä minulla on koskaan ollut... yms" Äiti ei huolinut takaisin vaikka olikin vielä yksin. Emme mekään halunneet olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Veli teki sen hänelle erittäin selväksi. Haukkui hänet pataluhaksi kaikkien edessä. Me loput nyökyttelimme ja olimme samaa mieltä.
Sitten hän sairastui maksasairauteen alkoholin vuoksi. Soitteli vielä sairaalasta ja pyyteli meitä katsomaan, emme menneet. Sanoimme, että hän hylkäsi meidät kun olimme pieniä, ja nyt me hylkäämme hänet. Tuli sitten soitto jonkun ajan kuluttua sairaalasta, kuoli yksin siellä.
Me lapset jaomme hänen omaisuutensa. Sitä oli yllättävän paljon. Ilmeisesti kaikki se mikä meille olisi lapsina kuulut ruuan ja vaatteiden muodossa.
Luuseri miehille käy surkeasti. Usko sinä vaan että lapsesi kostavat tulevaisuudessa.
Ehkä isä tiesi, millaisia olette ja jätti teidän luonteen takia. Kirjoituksesta voi päätellä paljon asioita. Harva ihminen hylkää toista viimeisinä päivinä. Isä on kuitenkin aina isä, vaikka olisi loukannut. Ehkäpä katui tekoaan ja olisi viimeisinä päivinä tahtonut hyvittää asioita, mutta ette antaneet mahdollisuutta. Ihminen tekee elämässään virheitä. Kirjoituksesi on kyllä todella ikävä isääsi kohtaan. Varo, ettei pilkka osu omaan nilkkaan.
Eli kun isä jättä 3, 5,7 ja 8 vuotiaat lapset, se on lasten vika? Hän ei koskaan halunnut olla kanssamme, aina rillutteli ulkomailla. Kun äiti kysyi ottaisiko meidät viikonlopuksi, hän sanoi että haluaa "omaa aikaa". Me olimme viattomia ja hän oli paha ihminen. Sinä taidat olla samanlainen rakkaudeton lasten hylkääjä. Lapsesi eivät voi rakastaa sinua, jos et ensin rakastanut heitä. Veli nautti siitä, että isä kärsi sairaalassa. Sanoikin, että toivoo hänen kärsivän. Oli oiken hänelle ja me olemme onnellisia. Niin tulee sinunkin lapsesi kostamaan sinulle. Olet varmaan myös alkoholisti ja pelästyit kirjoitusta.
Vierailija kirjoitti:
On se nyt hienoa " rehvastella" kuolleen isän kustannuksella. Sietäisit hävetä kirjoituksiasi.
Ei tuossa ollut mitään rehvastelua, oli karu esimerkki elämästä miten paskahousuille käy. Kyllä mä eron jälkeen halusin pitää lapset vuoroviikoin itselläni, ja näin on edelleen. Sitä saa mitä tilaa. M47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa isältäni. Hän hylkäsi meidät ja äitimme kun olimme pieniä. Meitä oli neljä lasta.
Kymmenen vuotta nuori villitys jaksoi, kunnes tahtoikin yllättäin omia lapsia. Isä (joka meitä ei juurikaan koskaan tapaillut, korkeintaan kerran tai kaksi vuodessa) sanoi, että hänellä on omia lapsia eikä halua lisää. Akka lähti kävelemään ja isä jäikin yksin. Hänellä oli pari (oman ikäistään) tyttöystävää sen jälkeen, mutta olivat lyhyt aikaisia. Yritti sen jälkeen vielä äitiä takaisin, "ei olisi koskaan pitänyt jättää sinua, olitte parasta mitä minulla on koskaan ollut... yms" Äiti ei huolinut takaisin vaikka olikin vielä yksin. Emme mekään halunneet olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Veli teki sen hänelle erittäin selväksi. Haukkui hänet pataluhaksi kaikkien edessä. Me loput nyökyttelimme ja olimme samaa mieltä.
Sitten hän sairastui maksasairauteen alkoholin vuoksi. Soitteli vielä sairaalasta ja pyyteli meitä katsomaan, emme menneet. Sanoimme, että hän hylkäsi meidät kun olimme pieniä, ja nyt me hylkäämme hänet. Tuli sitten soitto jonkun ajan kuluttua sairaalasta, kuoli yksin siellä.
Me lapset jaomme hänen omaisuutensa. Sitä oli yllättävän paljon. Ilmeisesti kaikki se mikä meille olisi lapsina kuulut ruuan ja vaatteiden muodossa.
Luuseri miehille käy surkeasti. Usko sinä vaan että lapsesi kostavat tulevaisuudessa.
On se nyt hienoa " rehvastella" kuolleen isän kustannuksella. Sietäisit hävetä kirjoituksiasi.
'
En häpeä. Sinä olet myös alkoholiin menevä lasten hylkääjä ja puolustelet lasten hylkääjiä. Paha saa palkkansa ja hyvä voittaa. Olemme onnellisia ja kerromme tarinamme hyvillä mielin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa isältäni. Hän hylkäsi meidät ja äitimme kun olimme pieniä. Meitä oli neljä lasta.
Kymmenen vuotta nuori villitys jaksoi, kunnes tahtoikin yllättäin omia lapsia. Isä (joka meitä ei juurikaan koskaan tapaillut, korkeintaan kerran tai kaksi vuodessa) sanoi, että hänellä on omia lapsia eikä halua lisää. Akka lähti kävelemään ja isä jäikin yksin. Hänellä oli pari (oman ikäistään) tyttöystävää sen jälkeen, mutta olivat lyhyt aikaisia. Yritti sen jälkeen vielä äitiä takaisin, "ei olisi koskaan pitänyt jättää sinua, olitte parasta mitä minulla on koskaan ollut... yms" Äiti ei huolinut takaisin vaikka olikin vielä yksin. Emme mekään halunneet olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Veli teki sen hänelle erittäin selväksi. Haukkui hänet pataluhaksi kaikkien edessä. Me loput nyökyttelimme ja olimme samaa mieltä.
Sitten hän sairastui maksasairauteen alkoholin vuoksi. Soitteli vielä sairaalasta ja pyyteli meitä katsomaan, emme menneet. Sanoimme, että hän hylkäsi meidät kun olimme pieniä, ja nyt me hylkäämme hänet. Tuli sitten soitto jonkun ajan kuluttua sairaalasta, kuoli yksin siellä.
Me lapset jaomme hänen omaisuutensa. Sitä oli yllättävän paljon. Ilmeisesti kaikki se mikä meille olisi lapsina kuulut ruuan ja vaatteiden muodossa.
Luuseri miehille käy surkeasti. Usko sinä vaan että lapsesi kostavat tulevaisuudessa.
Ehkä isä tiesi, millaisia olette ja jätti teidän luonteen takia. Kirjoituksesta voi päätellä paljon asioita. Harva ihminen hylkää toista viimeisinä päivinä. Isä on kuitenkin aina isä, vaikka olisi loukannut. Ehkäpä katui tekoaan ja olisi viimeisinä päivinä tahtonut hyvittää asioita, mutta ette antaneet mahdollisuutta. Ihminen tekee elämässään virheitä. Kirjoituksesi on kyllä todella ikävä isääsi kohtaan. Varo, ettei pilkka osu omaan nilkkaan.
Eli kun isä jättä 3, 5,7 ja 8 vuotiaat lapset, se on lasten vika? Hän ei koskaan halunnut olla kanssamme, aina rillutteli ulkomailla. Kun äiti kysyi ottaisiko meidät viikonlopuksi, hän sanoi että haluaa "omaa aikaa". Me olimme viattomia ja hän oli paha ihminen. Sinä taidat olla samanlainen rakkaudeton lasten hylkääjä. Lapsesi eivät voi rakastaa sinua, jos et ensin rakastanut heitä. Veli nautti siitä, että isä kärsi sairaalassa. Sanoikin, että toivoo hänen kärsivän. Oli oiken hänelle ja me olemme onnellisia. Niin tulee sinunkin lapsesi kostamaan sinulle. Olet varmaan myös alkoholisti ja pelästyit kirjoitusta.
Millainen ihminen nauttii toisen kärsimyksestä? Kertoo paljon ihmisestä. En kyllä yhtään ihmettele, vaikka isäsi jätti teidät. Kuka tulee oikeasti rehvastelemaan toisen kuolemalla? Jotain rajaa vihallakin on. Vaikka isäsi teki väärin, niin se ei tarkoita sitä, että sinulla on oikeus nauttia toisen kivuista. Empaattinen ihminen osaa hallita myös vihantunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonko saat elareita, olisiko mahdollista vaatia korotusta.
Todella pienen minimaalisen määrän. Ei paljon lohduta. Korotusta olen hakenut, mutta tuli kielteinen päätös.
AP.Tää nyt kuulostaa provolta. Kelasta voi saada kielteisen päätöksen elatustukeen, mutta elatusavusta sovitaan lastenvalvojalla vanhempien kesken. Lastenvalvoja voi tehdä laskelmia, mikä on sopiva summa tuloihin ja menoihin suhteutettuna. Oikeudessa voi myös saada pääätöksen elatusmaksuista, mutta siitäkään ei ap puhu mitään.
Lisäksi ap varmaan osaisi sanoa, että heillä on yhteishuoltajuus. Harvemmin parisuhteessa, jossa on viisi lasta, vain toisella vanhemmalla on lasten huoltajuus.
Mistä näitä sikiää?! Mistä sinä tiedät, mitä kaikkea AP on käynyt läpi?? Ehkä AP ei ihan koko elämän kertaa tahdo tänne kirjoittaa. Ja kyllä siskollani on 7 lasta ja hänellä on yksinhuoltajuus. Tiedän myös isän, jolla on neljä lasta ja hänellä on yksinhuoltajuus. Mistä näitä tällaisia kirjoittajia sikiää?!!
Mitä ihmettä. Kyllä minäkin olen kahden lapsen yksinhuoltaja. Tarkoitin vaan sitä, että harvemmin parisuhteessa yhdessä lapsia tekevät haluavat vain toiselle vanhemmalla huoltajuuden. Jos yhdessä asutaan ja lapsia hoidetaan ja ollaan vanhempia tasapuolisesti, myös huoltajuus on molemmilla. Eron tullessa toki voi yksinhuotajuus tulla vain toiselle. Minä olen ollut kummankin lapseni yksinhuoltaja alusta saakka. Ensimmäisen lapsenni isä jätti minut raskausaikana. Toisen lapsen isä lähti ulkomaille töihin ja opiskelemaan raskausaikana. Huono tuuri joo, mutta ei nuo ole sitä yhteishuoltajuutta kaipailleet, enkä myöskään minä.
Toki tässä on voinut käydä niin, että lastenvalvojalla ovat jo käyneet sopimassa huoltajuudesta ja elatusmaksuista. Ap:n kirjoitukset ei vaan kuulosta siltä minun mielestäni, että näin olisi, kun niin oudosti kirjoittaa asioista.
No voi voi, elämä on valintoja. Kuitenkin nämä lapsi ja puoliso valinnat on täysin omia ja vapaaehtoisia, niistä ihan turha avautua. Mitäs teit??!
Onnittelut vaan viiden lapsen tekemisestä huonoon avioliittoon, eiköhän vähempikin olisi riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa isältäni. Hän hylkäsi meidät ja äitimme kun olimme pieniä. Meitä oli neljä lasta.
Kymmenen vuotta nuori villitys jaksoi, kunnes tahtoikin yllättäin omia lapsia. Isä (joka meitä ei juurikaan koskaan tapaillut, korkeintaan kerran tai kaksi vuodessa) sanoi, että hänellä on omia lapsia eikä halua lisää. Akka lähti kävelemään ja isä jäikin yksin. Hänellä oli pari (oman ikäistään) tyttöystävää sen jälkeen, mutta olivat lyhyt aikaisia. Yritti sen jälkeen vielä äitiä takaisin, "ei olisi koskaan pitänyt jättää sinua, olitte parasta mitä minulla on koskaan ollut... yms" Äiti ei huolinut takaisin vaikka olikin vielä yksin. Emme mekään halunneet olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Veli teki sen hänelle erittäin selväksi. Haukkui hänet pataluhaksi kaikkien edessä. Me loput nyökyttelimme ja olimme samaa mieltä.
Sitten hän sairastui maksasairauteen alkoholin vuoksi. Soitteli vielä sairaalasta ja pyyteli meitä katsomaan, emme menneet. Sanoimme, että hän hylkäsi meidät kun olimme pieniä, ja nyt me hylkäämme hänet. Tuli sitten soitto jonkun ajan kuluttua sairaalasta, kuoli yksin siellä.
Me lapset jaomme hänen omaisuutensa. Sitä oli yllättävän paljon. Ilmeisesti kaikki se mikä meille olisi lapsina kuulut ruuan ja vaatteiden muodossa.
Luuseri miehille käy surkeasti. Usko sinä vaan että lapsesi kostavat tulevaisuudessa.
On se nyt hienoa " rehvastella" kuolleen isän kustannuksella. Sietäisit hävetä kirjoituksiasi.
Niin että vanhempiaan pitää kunnioittaa, vaikkei ne ole tehneet mitään sen kunnioituksen ansaitakseen? Paitsi laittaneet lapset alulle. Taisi osua jollakin kohdalle ja panna miettimään, kannattiko lapset hylätä ja lähteä sen nuoremman matkaan...
Alue: Aihe vapaa
Odota ap rauhassa. Noin 2-6kk:n sisällä miehesi vasta oikeasti tajuaa tekonsa ja tulee itkemään itseään takaisin. Tulee ikävä lapsia, yhteisiä jouluja, yhteisiä puuhia. Nuorikko antaa elämänsisältöä vain vähäksi aikaa.
Ghostaa ukko ja vosu kokonaan niin nopeutat prosessia. Takas ei oo pakko ottaa mutta sit saat sovittua elarit ja tapaamiset paremmin.
Nimim. Minulle kävi samoin