Lapsellinen mies - JSS?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaapas "trauma bonding". Mies ei ole elämäsi rakkaus, vaan olet koukussa siihen vuoristoratamaisuuden ja jatkuvien pettymysten ja niitä seuraavien hyvien hetkien aiheuttamaan hormoni- ja välittäjäainemyrskyyn. Lisäksi tunnetta ylläpitää omat haaveesi ja kuvitelmasi, "jos mies olisi vaan koko ajan sellainen kuin hyvinä hetkinä niin kaikki olisi täydellistä". Eroaminen tuntuu lähes mahdottomalta, mutta on oikeastaan ainut vaihtoehto jos haluaa säilyttää oman terveytensä, niin henkisen kuin fyysisenkin.

T: Persoonallisuushäiriöisen alkoholistin eksä

En ole ap, mutta minulla on myös ollut kuvatun kaltainen suhde, täytyypä perehtyä tuohon trauma bondingiin.

Koukussa vuoristorataa kuvaa sitä hyvin, varsinkin nuorempana nautin dramaattisesta elämästä. Ajayterttelin, että normaali suhde olisi tylsä.Tosin en suostunut muuttamaan virallisesti yhteen, lapsista en voinut edes haaveilla.

Kun ikä alkoi olla lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä, aloin kaivata tasaisempaa elämää, mutta em pystynyt jättämään sitä sikaa, kun olin panostanut suhteeseen niin paljon ja hyvät hetket olivat tosi hyviä. Suhde päättyi kumppanin kuolemaan.

Nyt olen seurustellut vuoden verran normaalin miehen kanssa, etsimme yhteistä asuntoa ja lapsia on tarkoitus hankkia lähivuosina.

Eli ymmärrän, miksi aloituksessa kuvailtu nues on vaikea lempata, mutta jos ja kun sellaisesta pääsee eroon, elämänlaatu kohenee huomattavasti.Ap:kin on vielä sen ikäinen, että ehtii helposti löytää tuleville lapsilleen hyvän isän, ei tuollainen tilanne puhumalla parane.

Toivotaan ettei tämä suhde kuolemaan pääty sentään :D Ikävä kuulla että teillä meni noin, kiitos kuitenkin tarinastasi! Se, että olet löytänyt rinnallesi uuden, "paremman" miehen valaa kyllä toivoa minuunkin että jos lähteminen tulee kyseeseen eikä hän halua/pysty muuttumaan, voisi minullakin olla toivoa. Kaikkea hyvää teille ja toivottavasti asunto löytyy pian! 

aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuulla ap:n tilannekatsaus!

Lupaan kyllä pitää tämän keskustelun päivitettynä niin kauan kun tilanteet elää ja muuttuu ja kunnes saan edes jonkinlaisen päätöksen tälle. 

Eilen kotiin päästyäni mies oli normaaliin tapaansa tietokoneella pelailemassa ystäviensä kanssa. Hän ei edes viitsinyt tervehtiä vaan oli kun en olisi kotiin tullutkaan. Siitäpä sitten sisuunnuin ja vessassa käytyäni lähdin samalla oven avauksella sanaakaan sanomatta ystäväni luokse. Kerroin hänelle juurta jaksaen kaiken. Hän oli kovin järkyttynyt. Hän on tuntenut mieheni kauemmin kuin minä ja osasi kertoa, että mieheni on aina ollut kovin äkkipikainen ja omapäinen tapaus. Tieto ei kyllä valanut varsinaisesti valoa tälle päätösten taipaleelle, mutta antoi lohtua siitä että se en ole minä kenen takia hän on tälläinen. Hän myöskin ehdotti, että juttelisin asiasta mieheni parhaan ystävän kanssa (on myös minun hyvä ystäväni). 

Kotiin tultuani hyppäsin suoraan sohvalle ja en mennyt lähellekkään pahamaineista tietokonehuonetta. Minulla oli ystävälle kertomisen ja huonojen yöunien takia kovin uupunut olo, ja päätin että tänään en jaksa alkaa vääntämään tästä asiasta vielä miehenkin kanssa. 

Tänään on pakko uskaltaa puhua. Tämä ei saa olla taas yksi niistä kerroista kun kiltisti unohdan kaiken ja annan hänen liiskata minut maan rakoon... Nyt pitää vain olla rohkea! Tulen kertomaan miten juttelu meni. Pitää varmaan kirjoittaa ylös jotain asioita mitä haluaa käsitellä ettei mene sormi suuhun ja kissa vie kieltä vahvan ja sanavalmiin, dominoivan mieheni mahdollisesti loukkaantuessa. 

HYVÄ AP! Teit jo ison harppauksen eteenpäin, ja valintasi levätä loppuilta oli varmasti oikea. Aina, aina pidä itsestäsi ensimmäisenä huolta! Pidän sulle peukkuja loppupäivän :)

1/2

Noniin, ap täällä. Ei mennyt ihan niinkuin strömsössä tuo eilinen... 

Mies oli kuin mitään riitaa ei koskaan olisi ollutkaan ja hyvällä tuulella kun tulin töistä kotiin (eli perinteinen unohdetaan kaikki-taktiikka). Olin siinä vähän allapäin ja koitin kerätä rohkeutta, kunnes sainkin sitä yllättävästä paikasta. Aloin tehdä ruokaa ja mies oli sitten vedellyt ruokaan tarkoitetun tuorejuuston aamupalaleipiensä päällä. Menetin malttini ja sain hyvää pontta keskustelun aloitukseen (toivoin kyllä että olisin voinut aloittaa sen aikuismaisemmin, mutta tässä vaiheessa varmaan sama. Pääasia että aloitin). 

Keskustelu meni niin penkin alle kuin jokainen voi odottaa. Selitin hänelle juurta jaksain, kuinka paljon minua satuttaa hänen käytöksensä ja kuinka raskasta minulla on. Sanoin myös rehellisesti, että jos hän olisi aina sellainen kuin "lapsellisuuskohtauksessaan" on, olisin lähtenyt aikapäiviä sitten. Paljastin myös kaikki "ässät" hihastani, eli typerät valheet ja muut mitä olen saanut tietää mutta olen pitänyt aseena jos tulee huono paikka ja hän alkaa olla mahdoton. Hän ei edes katunut, että jäi valheista kiinni vaan kaikkeen oli selitys mikä jotenkin kääntyi minun viakseni. Hän huusi päälleni eikä antanut minun puhua, käänti kaikki kysymykset bumerangina takaisin minulle ja keskustelun lopputulema on nyt se, että HÄN ei jaksa sitä kun vainoan häntä ja vahdin kuin äiti... Vahtiminenhan tarkoittaa meillä sitä, että kun hän tulee neljältä aamuyöstä sänkyyn ja herään siihen, sekä satun katsomaan kelloa = olen ilmeisesti kokoajan vainonnut häntä ja odottanut kello kädessä että pääsen valittamaan hänelle.

En tajua miten hän voi nähdä minut tuollaisena koko kansan syntipukkina ja miten kritiikin ottaminen on niin vaikeaa. Miten kaikki voi aina olla toisen vika?? Hän myös vertasi meitä keskenään, kuinka hän ei koskaan valita minulle mistään ja että minä vingun joka asiasta. Hän ottaa yksinketaisen sanomisen tai pyynnönkin valittamisena ja ilmeisesti kuvittelee oikeuttavansa itselleen täysin velvoitevapaan elämän olemalla valittamatta minulle. Sen lisäksi en kyllä ymmärrä mitä valittamisen aihetta minun touhuistani edes löytyisi kun hoidan astioita lukuunottamatta koko kodin :D. Huoh. 

Riita meni siihen pisteeseen, että kun oltiin pari tuntia hakattu päätä seinään ja hän ei vain nähnyt vikaa itsessään (oli kyllä rauhallisiakin hetkiä ja sellaisia että ajattelin että nyt tulee jotain järkeä nii eiiii), hermostuin ja sanoin että ehkä meidän on sitten parempi erota kun ei tästä tule enää mitään. Hän suuttui siitä ihan kamalasti ja alkoi taas ne perinteiset uhkailut kuinka hän tuhoaa kaiken yms. Kysyttäessä siitä, miksei sitä eroa voisi hoitaa aikuisten lailla ja sovussa niin "ei kiinnosta, oon aina tehny kaikille näin"...... Hän ei myöskään suostu eroamaan vaan minun pitää jättää hänet (sellaisella välinpitämättömällä ja raivostuneella äänellä, oikein innostui että "saako nyt laittaa facebookkiin että sinkku). Minusta se oli niin oksettavaa ja raivostuttavaa ajatuksenkin tasolla että ei voi sen vertaa ajatella ja kunnioittaa että lähdin olohuoneeseen. Siellä sitten viihdyin koko illan ja sinne nukahdinkin. 

2/2

Olen ihan sekaisin. Tuo kertomus on siis typistetty versio, jos tulee jotain olennaista mieleen, tulen kirjoittamaan sen tänne vielä. Ja tottakai jatkan raportoimista jos täällä kiinnostuneita on. Saa nähdä mikä on meininki kun pääsen tänään töistä kotiin. 

Vaikein asia eli aloittaminen on nyt kuitenkin tehty, huh! En olisi varmaan koskaan puhunut hänelle ilman tätä keskusteluketjua. Jossei hän ala pikkuhiljaa ymmärtämään mitä hän menettää, alan järjestellä lähtöäni. Elän siihen asti täysin erillistä ja omaa elämääni ja sitä kautta kasvatan vahvuutta ja arvostusta itseäni kohtaan. Hän on kuin huume mistä minun täytyy ottaa niskalenkki tai vieroittua kokonaan eroon.

Et siis vieläkään ole lähdössä vaan odotat että miehesi muuttuu? Haloo sisko, nyt alat etsimään asuntoa

ja järjestät elämäsi uusiksi! Anna tuon itsekeskeisen tolvanan mennä menojaan ja keskity rakentamaan

itsetuntoasi ja- kunnioitustasi. Hyvää kesää sinulle ja pää pystyssä kohti uutta elämää!

Vierailija kirjoitti:

Et siis vieläkään ole lähdössä vaan odotat että miehesi muuttuu? Haloo sisko, nyt alat etsimään asuntoa

ja järjestät elämäsi uusiksi! Anna tuon itsekeskeisen tolvanan mennä menojaan ja keskity rakentamaan

itsetuntoasi ja- kunnioitustasi. Hyvää kesää sinulle ja pää pystyssä kohti uutta elämää!

Pakko häntä on kestää vähintään tämä kuu ja ensi kuu vuokrasopimuksen irtisanomisehtojen takia, lain mukaan toista ihmistä ei ole oikeutta potkia pihalle omasta kodistaan vaikka asunto onkin pelkästään minun nimissäni.. Tämän kuun loppuun aion siis kääntää joka kiven ja koittaa vielä, sitten lähtee asunto irtisanottavaksi ja elokuussa viimeistään alan järjestellä omaa uutta elämääni yksin. 

Vaikka minua kohdellaan kuin p*skaa, jostain syystä se lopullisuus ja lähtö saa ne hyvät hetket huonolla tavalla mieleen joka sitten alkaa jarruttaa menoa ja alan miettimään että mitä jos kuitenkin. Alan ärsyttää jo itseänikin kun olen niin samperin heikko. Nyt pidän kuitenkin siitä kiinni että tämän kuun lopussa lähtee uuden asunnon etsintä käyntiin. 

Hei ap, täällä sua aiemminkin tsempannut. Susta on nyt löytynyt sitä sisäistä voimaa, pidä siitä kiinni! On ihan normaalia, että välillä epäröi. Sulla on aikaraja valmiina, se on hyvä! Ota nyt sellainen asenne, että olet vain kämppis olosuhteiden pakosta, niin saat tunteillesi vähän suojaa miehen riehumisilta. Ei tuo suhde kuulosta siltä, että sitä voisi mitenkään pelastaa. Tiedät sen jo  itsekin. Sitä se ärsytys on; osa susta haluaa pitää kiinni vanhasta, vaikka toinen osa tietää sen toivottomaksi.

Puhu vielä sen yhteisen ystävänne kanssa, siitä on varmasti paljon apua tulevina viikkoina. Pidän tän ketjun seurannassa; tiedät, että ainakin yksi palstailija on täällä hengessä mukana!

AP, minäkin pidän tämän seurannassa. Sillä jotain niin tuttua tässä on omasta menneisyydestä... Siksi sanonkin sinulle, että miehen valehtelu ja huono käytös ei todella ole sinun vikasi eikä sinun aiheuttamaa. Tällaisen ihmiset puolustautuvat hyökkäämällä ja kääntämällä kaiken toisen syyksi. Huomaat itsekin miten se toimii kun meinaat jo uskoa miestä. Jokainen ihminen tekee valintansa miten käyttäytyy. Älä ota siitä mitään niskoillesi.

Sama on tuon valittamisen kanssa. Tuskin sinä oikeasti valitat, mutta hän käyttää sitä aseena ja vie pois itse pääasista ja kääntää kaiken itsestään sinuun. Se on vain hänen peliään. Älä lankea siihen ansaan. Uhkailua, mielistelyä, kiristystä... hän kokeilee kaiken.

Paras tapa nähdä miten kieroutuneessa suhteessa elät, on ottaa mieheen välimatkaa. Mene ystäviesi luokse, tee yksin viikon matka tai mitä vaan että saat välimatkaa. Kaukaa näet niin paljon paremmin.

Tsemppiä. Me tuemme sinua täällä. Olet ottanut jo tärkeitä askelia. Miehelläsi on persoonallisuushäiriö. Meistä moni on käynyt saman läpi ja tiedämme miten mies tuossa toimii, ja miksi olet niin koukussa. Hän ei muutu. Muista se. Älä usko kun hän yrittää väittää niin.

En ole ap, enkä ole kommentoinut tähän keskusteluun, mutta tämän ketjun luettuani heräsin... tajusin että olen itsekin samanlaisessa suhteessa kuin ap. Kiitos av, kun saitte minut pohtimaan suhdettani uudesta näkökulmasta ja miettimään eroa.

Huh mikä ketju. Itse olen naimisissa ostosriippuvaisen naisen kanssa, yhteiset käyttörahat ja ”yhteiset” velat... Alkaa usko loppua, mikään ei muutu puheista huolimatta. Rakkautta olisi, mutta en tiedä jaksanko tätä kauaa katkeroitumatta täysin.

mieslapsenäiti kirjoitti:

Alkaa usko loppua. Olen seurustellut n. 3 vuotta kolmekymppisen mieheni kanssa. Ongelmana on se, että hän on aivan järjettömän lapsellinen ja ei hyvällä tavalla. Hän on perheensä ainoa lapsi ja äitinsä hemmotellut pilalle josta varmaan nämäkin jutut johtuu.

- Ei osaa käyttää rahaa. On ulosotossa, käyttää rahaa miten sattuu (on ollut myös pitkiä jaksoja työttömänä ja syyllisti minua kun en pystynyt pitämään varsin kulurikasta elämäntyyliämme yllä yhdellä palkalla) eikä ymmärrä että jos tilillä on vaikka 300e, se ei ole tuhlattavaksi vaan sillä pitäisi pärjätä koko loppukuu. Saattaa käyttää sen salaa nettikasinoille tai muualle.

- Valehtelee. Yllä mainitsemani rahan käyttö on isoin ongelma, tulojen pienuuden takia meillä ei ole "omia rahoja" vaan kaikki menee kuluihin lähestulkoon mitä saamme. Hän ei ymmärrä vaan käyttää rahaa mitä ihmeellisimpiin kohteisiin (lahjoittaa joillekkin pelistreamaajille???) ja pelaa nettikasinolla ja luulee etten osaa päässäni laskea paljon rahaa pitäisi vielä olla jäljellä. Valehdellut myös suhteen alussa nostaakseen omaa imagoaan. Saattaa valehdella ihan pienistäkin asioista joka taas syö luottamusta.

- Kiukuttelee ja purkaa kaiken minuun. Kaikki on aina minun vikani ja jos asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla, hän suuttuu. Asia saattaa olla ihan todella pieni, esimerkiksi hän saattaa suuttua kun en halua mennä citymarkettiin koska asiat saa lidlistä halvemmalla. Hän heittäytyy aivan järjettömän raivon valtaan ja ei suostu enää lähtemään ollenkaan. Tämä voi olla too much information MUTTA hänellä oli nivusessa joku ihme mätivä patti (naurattaa melkein kirjottaa tätä) ja hän ei itse yltänyt sorkkimaan sitä. Sanoin että sen kanssa pitää mennä lääkäriin enkä halunnut koskea siihen niin hän sitten uhkaili että käyttää viimeiset ruokarahamme siihen että menee yksityiselle lääkäriasemalle, koska HÄNHÄN EI JONOTA ja ala tuhlaamaan arvokasta työttömän aikaansa istumalla terveyskeskuksessa ja se on kuulemma minun vikani kun en suostu auttamaan häntä.

- On tekopyhä. Esimerkiksi hän jaksaa aina toitottaa kuinka maailman ärsyttävin asia on typerät ihmiset, mutta hän ei kyllä itse ole todellakaan siunattu millään einsteinin hoksottimilla. Normaalit loogista päättelykykyä ja ohjeiden seuraamista vaativat asiat saattavat olla hänelle aivan liian vaikeita (esim huonekalujen kokoaminen) ja hän alkaa ensin tekemään ja sitten vasta katsomaan ohjeita. Ei siinä mitään mutta tuo tekopyhyys raivostuttaa.

- Ylimielisyys. Jos hän sattuu saamaan jostain töitä (on parempipalkkaisissa hommissa kuin minä), hänestä tulee suoraan sanottuna aivan helvetin ylimielinen. Rahaa on yhtäkkiä kuin roskaa ja kaikki muut ihmiset on pelkkää saastaa jos he sattuvat tienaamaan häntä vähemmän. Riidoissa kiristää minua sillä ettei maksukykyni ole yhtä hyvä kuin hänellä, ja saattaa heitellä jotain "tuu sitte puhumaan ku sun vuositulot on yhtä hyvät kun mulla" vaikkei se liity asiaan mitenkään.

Haluaisin lapsia, ja hänkin haluaa. Haluaisin saada taloudellisen tilanteen siihen kuntoon että voisimme alkaa säästämään omaan asuntoon. Haluaisin naimisiin. Hänkin haluaa näitä kaikkia asioita, mutta ei ymmärrä että minulla on jo yksi lapsi ja se on hän. Hän osaa olla aivan ihana, huomioi minua, on todella hauska ja saa minut nauramaan ja oloni turvalliseksi MUTTA kun on huono päivä, se todella on huono.

Onko kellään kokemusta että mies onkin kasvanut aikuiseksi vai tuhlaanko vain aikaani? En haluaisi millään erota hänestä mutta nyt kun noita huonoja päiviä on tullut viime aikoina monta viikkoon, alkaa usko pikkuhiljaa horjua. Haluaisin saada juttumme toimimaan mutta tandempyörän polkeminen yksin ylämäkeen alkaa verottaa voimia kovasti.

Ap, sä olet katsellut sitä vauvaa 2,5 vuotta liian pitkään. Ei se muutu eikä  aikuistu jos sen ympärillä on ihmisiä jotka  mahdollistavat sen *erseilyn.

JSS.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nähdään, ettei k'ilt-timieh^en todellakaan ole mahdotonta löytää itselleen naista, niin kuin palstalla yleensä väitetään.

mitä kilttiä tuossa nyt oli?

No ap kuvasi just tyypillisen passiivisagressiivisen ja vastuuntunnottoman mieslapsen jota myös palsta*liksi kutsutaan. Tollasia ne ovat.Ulosotossa jos ovat töissä  tai sitten vaan työttömänä vaahtoamassa kuinka kaikki asiat on päin prinkkalaa kun ei saa naista.

Luin koko ketjun,ihan kuin omasta elämästäni.Ap,ole kiltti ja kuuntele näitten palstalaisten neuvoja.Pysy päätöksessäsi,vaikka kuinka mies yrittäisi luikerrella takaisin ja olisi ihana-se ei kestä.Mä katsoin tuollaista touhua avioliitossani 20 vuotta,usean lapsen kanssa.Voi kun joku olisi suhteen alussa sanonut mulle että 'jss'!.Nyt vuosi asuttu erillään,ja sekä lasten että minun elämä on jälleen paitsi normaalia niin myöskin,paikkapaikoin,Aivan Mahtavaa.Ei enää kävelyä munankuorilla,ei ikinä enää: )

Anteeksi vaan, tämä tietenkin voi olla jonkun todellisuutta, mutta repesin silti. Äijä tuhlaa rahansa pelaamalla netissä, räjähtelee, haluaa naisen elettävän itseään, kohtelee eläimiä huonosti ja kaiken lisäksi hänellä on märkivä patti nivusissa. :DDD Todellinen kultakimpale, pidä kii ap! :DD Jos ei ole keksittyä legendaa niin ihmetellä täytyy. Ap on tuhlannut kolme vuotta tähän sankariin.

Tämä on turha ketju, koska on jonkun pöytälaatikkokirjailijan/kirjoituksesi lauseen harjoitelmaa. Liian paljon selitystä ja syöttää "päivitystä". Keskityn oloista avuttomuutta.

Noniin, täällä taas ap eli ilmeisesti pöytälaatikkokirjailijan tarinat jatkuvat. 

Tulin eilen kuntosalilta kotiin ja mies tuli siihen sitten kitisemään, että meidän pitää ratkaista tämä eikä jättää puolitiehen. Sanoin hänelle, että olen kaiken sanottavani eilen sanonut mitä haluan ja pallo on nyt hänellä. Hän vähän siitä sitten suivaantui ja alkoi kyselemään, että miksi hänen pitää aina olla se joka selvittää asiat (saatoin hieman huutonauraa pääni sisällä tuossa kohtaa). Sitten hän jalomielisesti ilmoitti, että kun olen valmis puhumaan, voin tulla makuuhuoneeseen hänen kanssaan keskustelemaan ja että hän odottaa siellä. 

En mennyt koko iltana. 

Alkaa tämä tiukkana pysyminen itseäkin pikkuhiljaa verottaa, saatikka se, että sohvalla nukkuminen käy unenlaatuni sekä selkäni päälle vaikka mukava sohva onkin. Sängyssä hänen vieressään en kyllä silti aio nukkua. 

Tänään taas varmaan sama meno jatkuu, saa nähdä jaksanko kolmatta päivää pysytellä tiukkana. Huomenna meillä olisi menoa yhteisten ystäviemme tupaantuliaisiin, saa kyllä mies mennä sinne yksin. Minä en mitään kulisseja jaksa enää hänen vuokseen ylläpitää... 

Tänne oli tullut kamalasti ihania viestejä, kiitos kaikille! Kurja sinänsä kuulla, että muilla on ollut tälläistä ja samalla tietenkin pelottavaa että itseasiassa yksikään ei ole tainnut sanoa että anna aikaa, tai että kyllä hän siitä kasvaa. Ketjun tarkoitus on kertoa tarinani ja ehkä jättää itsellekkin "jälki" tästä vaikeasta ajasta. Tietenkin se, että jotkut ovat alkaneet miettiä omaa suhdettaan tämän ketjun myötä kertoo, että tämä tuli tarpeeseen muillekkin. 

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi vaan, tämä tietenkin voi olla jonkun todellisuutta, mutta repesin silti. Äijä tuhlaa rahansa pelaamalla netissä, räjähtelee, haluaa naisen elettävän itseään, kohtelee eläimiä huonosti ja kaiken lisäksi hänellä on märkivä patti nivusissa. :DDD Todellinen kultakimpale, pidä kii ap! :DD Jos ei ole keksittyä legendaa niin ihmetellä täytyy. Ap on tuhlannut kolme vuotta tähän sankariin.

Vaikka oon ihan silmät sirrissä huonosti nukuttujen öiden takia, sohva on kolvannut selkäni uuteen uskoon ja sitä kivistää, tuntuu etten jaksa keskittyä mihinkään kun tämä asia vaivaa niin paljon niin kyllä tämä kommentti sai vaan minutkin nauramaan koko tilanteelle :D On tämä kyllä uskomaton tarina mitä voi kertoa jälkipolville varoituksen sanana! 

AP ei edes halua erota. Postauksen tarkoituksena oli saada tukea yhdessä olemisen jatkamiseen. Av-mammat ovat antaneet ihan vääränlaisia vastauksia tälle läheisriippuvaiselle. Hän olisit halunnut tällaisia, että:

- kyllä se mies siitä kohta aikuistuu

- keskustele niin kyllä mies muuttuu

- tehkää lapsi niin kyllä mies ottaa vastuun elämästä ja perheestä

- tärkeintä, että sulla on joku, minulla ei ole ketään jota rakastaa

- jne...

Tuommoiseen uskovista on aivan liikaa tosielämän esimerkkejä.

AP:lle. Älä ryhdy enää neuvottelemaan. Mies on manipuloida ja olet selvästi liian heikko ja siksi hyväksikäytettävä. Ei sinun tarvitse enää miettiä motiivejasi suhteelle, vaan kävele siitä ulos.

Olen kyllä varma, että AP peruu aikeensa kun mies katsoo vetoavasti ja sanoo, että:

- rakastaa sinua ja aikoo muuttua

- rakastaa sinua ja tehdään lapsi

- rakastaa sinua, etkä voi jättää häntä

- jos jätät, pilaa elämäsi tai tappaa sinut

- rakastaa sinua niin, että jos jätät tappaa hän itsensä

- jne...

AP on niin seitissä jo, että ei pääse enää irti.

Suututtaa tuollainen APn kaltainen avuttomuus. Tuossa ei selvästikään ole enää mitään neuvoteltavaa. Jos suhteeseen jää niin itsepä on sen ansainnut. Neuvot on täältä jo saanut eli hommaa uusi asunto, ja irtisanoa nykyinen. Miestä et uuteen ota yöksikään mukaan.

Ja voi sen heittää ulos nytkin jos vuokrasopimus on nimissäsi. Sano, että menee vaikka äidilleen, mutta heti tai viikon päästä oltava pois. Pyydä vuokranantajaa vaihtamaan lukot. Mitään irtisanomisaikaa ei tuossa ole.

Ota valokuvat kämpästä ensin (jos mies varastaa tsi rikkoo). Pyydä joku kolmanneksi paikalle kun ilmoitat ja tarvittaessa ystävättären luo yöksi.

Jos väkivaltaa, heti poliisille rikosilmoitus. Ei mitään, että edes sanot menevää tekemään ilmoituksen, koska mies kyllä tämän luuseri puhuu ympäri perumaan aikeensa... Niin, koska se aina välistä rakastaa ja antaa läheisyyttä.

Miehesi ei ole lapsellinen vaan narsisti. Aikaa myöten panokset vain kovenevat, tai jos sinä lopetat olemasta liian kiltti kynnysmatto. Lähde, nyt ihan heti. Ja hae apua ajoissa, luvassa on vuosisadan sotatila niin henkisesti, taloudellisesti kuin fyysisestikin. Kerro sukulaisillesi ja kavereillesi, salaaminen auttaa tätä hullua päämääriensä saavuttamisessa.