Lue keskustelun säännöt.
Lapsellinen mies - JSS?
mieslapsenäiti
02.07.2018 |
Alkaa usko loppua. Olen seurustellut n. 3 vuotta kolmekymppisen mieheni kanssa. Ongelmana on se, että hän on aivan järjettömän lapsellinen ja ei hyvällä tavalla. Hän on perheensä ainoa lapsi ja äitinsä hemmotellut pilalle josta varmaan nämäkin jutut johtuu.
- Ei osaa käyttää rahaa. On ulosotossa, käyttää rahaa miten sattuu (on ollut myös pitkiä jaksoja työttömänä ja syyllisti minua kun en pystynyt pitämään varsin kulurikasta elämäntyyliämme yllä yhdellä palkalla) eikä ymmärrä että jos tilillä on vaikka 300e, se ei ole tuhlattavaksi vaan sillä pitäisi pärjätä koko loppukuu. Saattaa käyttää sen salaa nettikasinoille tai muualle.
- Valehtelee. Yllä mainitsemani rahan käyttö on isoin ongelma, tulojen pienuuden takia meillä ei ole "omia rahoja" vaan kaikki menee kuluihin lähestulkoon mitä saamme. Hän ei ymmärrä vaan käyttää rahaa mitä ihmeellisimpiin kohteisiin (lahjoittaa joillekkin pelistreamaajille???) ja pelaa nettikasinolla ja luulee etten osaa päässäni laskea paljon rahaa pitäisi vielä olla jäljellä. Valehdellut myös suhteen alussa nostaakseen omaa imagoaan. Saattaa valehdella ihan pienistäkin asioista joka taas syö luottamusta.
- Kiukuttelee ja purkaa kaiken minuun. Kaikki on aina minun vikani ja jos asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla, hän suuttuu. Asia saattaa olla ihan todella pieni, esimerkiksi hän saattaa suuttua kun en halua mennä citymarkettiin koska asiat saa lidlistä halvemmalla. Hän heittäytyy aivan järjettömän raivon valtaan ja ei suostu enää lähtemään ollenkaan. Tämä voi olla too much information MUTTA hänellä oli nivusessa joku ihme mätivä patti (naurattaa melkein kirjottaa tätä) ja hän ei itse yltänyt sorkkimaan sitä. Sanoin että sen kanssa pitää mennä lääkäriin enkä halunnut koskea siihen niin hän sitten uhkaili että käyttää viimeiset ruokarahamme siihen että menee yksityiselle lääkäriasemalle, koska HÄNHÄN EI JONOTA ja ala tuhlaamaan arvokasta työttömän aikaansa istumalla terveyskeskuksessa ja se on kuulemma minun vikani kun en suostu auttamaan häntä.
- On tekopyhä. Esimerkiksi hän jaksaa aina toitottaa kuinka maailman ärsyttävin asia on typerät ihmiset, mutta hän ei kyllä itse ole todellakaan siunattu millään einsteinin hoksottimilla. Normaalit loogista päättelykykyä ja ohjeiden seuraamista vaativat asiat saattavat olla hänelle aivan liian vaikeita (esim huonekalujen kokoaminen) ja hän alkaa ensin tekemään ja sitten vasta katsomaan ohjeita. Ei siinä mitään mutta tuo tekopyhyys raivostuttaa.
- Ylimielisyys. Jos hän sattuu saamaan jostain töitä (on parempipalkkaisissa hommissa kuin minä), hänestä tulee suoraan sanottuna aivan helvetin ylimielinen. Rahaa on yhtäkkiä kuin roskaa ja kaikki muut ihmiset on pelkkää saastaa jos he sattuvat tienaamaan häntä vähemmän. Riidoissa kiristää minua sillä ettei maksukykyni ole yhtä hyvä kuin hänellä, ja saattaa heitellä jotain "tuu sitte puhumaan ku sun vuositulot on yhtä hyvät kun mulla" vaikkei se liity asiaan mitenkään.
Haluaisin lapsia, ja hänkin haluaa. Haluaisin saada taloudellisen tilanteen siihen kuntoon että voisimme alkaa säästämään omaan asuntoon. Haluaisin naimisiin. Hänkin haluaa näitä kaikkia asioita, mutta ei ymmärrä että minulla on jo yksi lapsi ja se on hän. Hän osaa olla aivan ihana, huomioi minua, on todella hauska ja saa minut nauramaan ja oloni turvalliseksi MUTTA kun on huono päivä, se todella on huono.
Onko kellään kokemusta että mies onkin kasvanut aikuiseksi vai tuhlaanko vain aikaani? En haluaisi millään erota hänestä mutta nyt kun noita huonoja päiviä on tullut viime aikoina monta viikkoon, alkaa usko pikkuhiljaa horjua. Haluaisin saada juttumme toimimaan mutta tandempyörän polkeminen yksin ylämäkeen alkaa verottaa voimia kovasti.
Kommentit (110)
aloittaja kirjoitti:
Noniin, täällä taas ap eli ilmeisesti pöytälaatikkokirjailijan tarinat jatkuvat.
Tulin eilen kuntosalilta kotiin ja mies tuli siihen sitten kitisemään, että meidän pitää ratkaista tämä eikä jättää puolitiehen. Sanoin hänelle, että olen kaiken sanottavani eilen sanonut mitä haluan ja pallo on nyt hänellä. Hän vähän siitä sitten suivaantui ja alkoi kyselemään, että miksi hänen pitää aina olla se joka selvittää asiat (saatoin hieman huutonauraa pääni sisällä tuossa kohtaa). Sitten hän jalomielisesti ilmoitti, että kun olen valmis puhumaan, voin tulla makuuhuoneeseen hänen kanssaan keskustelemaan ja että hän odottaa siellä.
En mennyt koko iltana.
Alkaa tämä tiukkana pysyminen itseäkin pikkuhiljaa verottaa, saatikka se, että sohvalla nukkuminen käy unenlaatuni sekä selkäni päälle vaikka mukava sohva onkin. Sängyssä hänen vieressään en kyllä silti aio nukkua.
Tänään taas varmaan sama meno jatkuu, saa nähdä jaksanko kolmatta päivää pysytellä tiukkana. Huomenna meillä olisi menoa yhteisten ystäviemme tupaantuliaisiin, saa kyllä mies mennä sinne yksin. Minä en mitään kulisseja jaksa enää hänen vuokseen ylläpitää...
Tänne oli tullut kamalasti ihania viestejä, kiitos kaikille! Kurja sinänsä kuulla, että muilla on ollut tälläistä ja samalla tietenkin pelottavaa että itseasiassa yksikään ei ole tainnut sanoa että anna aikaa, tai että kyllä hän siitä kasvaa. Ketjun tarkoitus on kertoa tarinani ja ehkä jättää itsellekkin "jälki" tästä vaikeasta ajasta. Tietenkin se, että jotkut ovat alkaneet miettiä omaa suhdettaan tämän ketjun myötä kertoo, että tämä tuli tarpeeseen muillekkin.
APn kirjoitustyyli on jotenkin ristiriidassa kuvatun tilanteen kanssa. Keksitty juttu, vaikka tuollaista varmasti paljon muuten on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP on tainnut palata kiltin alistujan paikalle kun ei enää jaa pitkiä tilityksiä.
Jäi vaivaamaan miten tässä kävi...
ap on palstan l assutrolli, joka kääntää kaiken päinvastaiseksi. älkää ruokkiko la ssutrollia. ok? katkera äitivihaaja, joka yrittää kääntää kaiken naisten syyksi, koska ei saa pipareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin läpinäkyvä taas trolli eli feikkialoitus. Näitä fantasioita. Peilataan jotain omaa suhdetta valetarinoilla. Aloittaja on niin lapsellinen,koska kuvittelee ettei hänen tekstityyliään jo tunnisteta.
Grow up, la ssutrolli. Ja ap on mies siis.
Ap täällä. Anteeksi etten ole jaksanut tulla päivittelemään, eipä tässä ole oikein mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. Tapani mukaan annoin taas noiden asioiden olla ja unohtua, tosin sillä erotuksella että uskalsin kertoa vielä toisellekkin ystävälle. Hän sanoi samoja asioita päin naamaa kuin tekin. Mitä teen tässä suhteessa, haluanko herätä kymmenen vuoden päästä ja todeta heittäneeni elämäni hukkaan yms. Hän on myös tuntenut mieheni pitkään (on miehen parhaan ystävän serkku) ja sanoi vähän samaa kuin edellinen ystäväni, että ainahan se on tuollainen ollut eli ei ole oikeutettua vierittää syytä käytöksestään minun niskoilleni.
Tehtiin sopimus, että seuraavasta riidasta lähden. Muutan ystäväni isän tyhjänä olevaan asuntoon niin kauaksi aikaa, että etsin oman asunnon / muutamme ystäväni kanssa ainakin alkuun kimppaan (olisi turvaa ja joku tukemassa tässä).
Nyt pitäisi vielä ottaa taas luultavasti huudot niskoille, kun ilmoitan miehelleni että en enää jää kynnysmatoksi ja anna asioiden olla. En varmaan jaksa joka päivä tänne kirjoitella (tuskin ketään kiinnostaa tyhjänpäiväinen "tänään ei taaskaan tapahtunut mitään" tyylinen päivitys), mutta ainakin ne ketkä tätä ovat seuranneet toivottavasti huomaavat ajoittaisen päivittämiseni. Kyllä minä lupaukseni pidän ja loppuun asti kerron miten tässä kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin läpinäkyvä taas trolli eli feikkialoitus. Näitä fantasioita. Peilataan jotain omaa suhdetta valetarinoilla. Aloittaja on niin lapsellinen,koska kuvittelee ettei hänen tekstityyliään jo tunnisteta.
Grow up, la ssutrolli. Ja ap on mies siis.
Yleensä jätän nämä huomioimatta mutta... Mikä ihme on la ssutrolli? :D En pyöri tällä foorumilla kuin satunnaisesti joten en ole tuohon termiin koskaan törmännyt. Ja jos peilaan omaa suhdettani valetarinoihin, eikö se nimenomaan tarkoittaisi että kertoisin totuuksia omasta suhteestani? Mistä tekstityylini on sinulle tuttu? Kai selkeä itsensä ilmaisu on tällä palstalla niin harvinaista herkkua että saa lokaa niskaansa. Olisi myös mukava kuulla, mistä päättelet minun olevan mies :D Kyllä kannatti tulla takaisin tänne päivittelemään, ties vaikka tässä oppii jotain uutta itsestäänkin!
Taalla yksi melkein samassa tilanteessa oleva. Olen 27 v nainen. Mutta en uskalla lahtea suhteesta koska opiskelu kesken ja pelkaan etten parjaisi rahallisesti ja jos en saisikaan toita... opiskelustakin osa nimittain jo unohtunut ja opiskelen toisesta ksupungissa missa asun :(
Nyt on ruokatunti. APn olisi syytä tehdä tilanne päivitys vai joko kyllästyy provoiluunsa?