Lue keskustelun säännöt.
Lapsellinen mies - JSS?
mieslapsenäiti
02.07.2018 |
Alkaa usko loppua. Olen seurustellut n. 3 vuotta kolmekymppisen mieheni kanssa. Ongelmana on se, että hän on aivan järjettömän lapsellinen ja ei hyvällä tavalla. Hän on perheensä ainoa lapsi ja äitinsä hemmotellut pilalle josta varmaan nämäkin jutut johtuu.
- Ei osaa käyttää rahaa. On ulosotossa, käyttää rahaa miten sattuu (on ollut myös pitkiä jaksoja työttömänä ja syyllisti minua kun en pystynyt pitämään varsin kulurikasta elämäntyyliämme yllä yhdellä palkalla) eikä ymmärrä että jos tilillä on vaikka 300e, se ei ole tuhlattavaksi vaan sillä pitäisi pärjätä koko loppukuu. Saattaa käyttää sen salaa nettikasinoille tai muualle.
- Valehtelee. Yllä mainitsemani rahan käyttö on isoin ongelma, tulojen pienuuden takia meillä ei ole "omia rahoja" vaan kaikki menee kuluihin lähestulkoon mitä saamme. Hän ei ymmärrä vaan käyttää rahaa mitä ihmeellisimpiin kohteisiin (lahjoittaa joillekkin pelistreamaajille???) ja pelaa nettikasinolla ja luulee etten osaa päässäni laskea paljon rahaa pitäisi vielä olla jäljellä. Valehdellut myös suhteen alussa nostaakseen omaa imagoaan. Saattaa valehdella ihan pienistäkin asioista joka taas syö luottamusta.
- Kiukuttelee ja purkaa kaiken minuun. Kaikki on aina minun vikani ja jos asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla, hän suuttuu. Asia saattaa olla ihan todella pieni, esimerkiksi hän saattaa suuttua kun en halua mennä citymarkettiin koska asiat saa lidlistä halvemmalla. Hän heittäytyy aivan järjettömän raivon valtaan ja ei suostu enää lähtemään ollenkaan. Tämä voi olla too much information MUTTA hänellä oli nivusessa joku ihme mätivä patti (naurattaa melkein kirjottaa tätä) ja hän ei itse yltänyt sorkkimaan sitä. Sanoin että sen kanssa pitää mennä lääkäriin enkä halunnut koskea siihen niin hän sitten uhkaili että käyttää viimeiset ruokarahamme siihen että menee yksityiselle lääkäriasemalle, koska HÄNHÄN EI JONOTA ja ala tuhlaamaan arvokasta työttömän aikaansa istumalla terveyskeskuksessa ja se on kuulemma minun vikani kun en suostu auttamaan häntä.
- On tekopyhä. Esimerkiksi hän jaksaa aina toitottaa kuinka maailman ärsyttävin asia on typerät ihmiset, mutta hän ei kyllä itse ole todellakaan siunattu millään einsteinin hoksottimilla. Normaalit loogista päättelykykyä ja ohjeiden seuraamista vaativat asiat saattavat olla hänelle aivan liian vaikeita (esim huonekalujen kokoaminen) ja hän alkaa ensin tekemään ja sitten vasta katsomaan ohjeita. Ei siinä mitään mutta tuo tekopyhyys raivostuttaa.
- Ylimielisyys. Jos hän sattuu saamaan jostain töitä (on parempipalkkaisissa hommissa kuin minä), hänestä tulee suoraan sanottuna aivan helvetin ylimielinen. Rahaa on yhtäkkiä kuin roskaa ja kaikki muut ihmiset on pelkkää saastaa jos he sattuvat tienaamaan häntä vähemmän. Riidoissa kiristää minua sillä ettei maksukykyni ole yhtä hyvä kuin hänellä, ja saattaa heitellä jotain "tuu sitte puhumaan ku sun vuositulot on yhtä hyvät kun mulla" vaikkei se liity asiaan mitenkään.
Haluaisin lapsia, ja hänkin haluaa. Haluaisin saada taloudellisen tilanteen siihen kuntoon että voisimme alkaa säästämään omaan asuntoon. Haluaisin naimisiin. Hänkin haluaa näitä kaikkia asioita, mutta ei ymmärrä että minulla on jo yksi lapsi ja se on hän. Hän osaa olla aivan ihana, huomioi minua, on todella hauska ja saa minut nauramaan ja oloni turvalliseksi MUTTA kun on huono päivä, se todella on huono.
Onko kellään kokemusta että mies onkin kasvanut aikuiseksi vai tuhlaanko vain aikaani? En haluaisi millään erota hänestä mutta nyt kun noita huonoja päiviä on tullut viime aikoina monta viikkoon, alkaa usko pikkuhiljaa horjua. Haluaisin saada juttumme toimimaan mutta tandempyörän polkeminen yksin ylämäkeen alkaa verottaa voimia kovasti.
Kommentit (110)
Oikea termi tuolle paukapäälle on tyrannisoiva idiootti, ei pelkkä lapsellinen mies. En voi kuin ihmetellä
miksi edelleenkin suostut kynnysmatoksi!? Nyt ihan oikeasti kaikessa hiljaisuudessa katselet asuntoa
itsellesi ja muutat pois! Tietenkään mies ei halua sinun lähtevän vaan joskus hetken teeskentelee normaalia
kun huomaa että poljettu matohan osoittaa elon merkkejä vielä. Ja niinpä kuvittelet että onhan se
loppujen lopuksi niin ihana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikea termi tuolle paukapäälle on tyrannisoiva idiootti, ei pelkkä lapsellinen mies. En voi kuin ihmetellä
miksi edelleenkin suostut kynnysmatoksi!? Nyt ihan oikeasti kaikessa hiljaisuudessa katselet asuntoa
itsellesi ja muutat pois! Tietenkään mies ei halua sinun lähtevän vaan joskus hetken teeskentelee normaalia
kun huomaa että poljettu matohan osoittaa elon merkkejä vielä. Ja niinpä kuvittelet että onhan se
loppujen lopuksi niin ihana...
Poljettu matohan osoittaa elonmerkkejä :DDDD
Näköjään näitä uusavuttomia miehiä riittää.
Sitten vielä vaikea lähteä pois suhteesta, kun toinen "ei tee mitään". Silloin vaimo on se paha, aina nalkuttamassa, vaatimassa jne. Kuka nainen haluaa olla miehensä äiti.
Ei tule olemaan tulevaisuutta jos noin perustavaa laatua olevat asiat ovat pielessä.
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi vaan mutta onko tuolla miehellä koivuhalon kokoinen lerssi ja onko hän mielettömän mahtava panomies? Vai miksi olet tuollaisen työttömän, peliongelmaisen, valehtelevan ja vi***maisen luuserin kanssa?
Jokin osa minusta ei osaa ajatella, että hän olisi tuollainen. Ajattelen että sisimmässään hän on se ihana ja minulle niin kovin rakas ihminen joka rakastaa minua myös takaisin. Ja muna on ihan normaalin kokoinen, panotaidotkin samaa luokkaa eli sillä ei kyllä ole merkitystä tässä päätöksessä :D
Jostain syystä koen kamalaa huonoa omatuntoa kun edes kirjoitin hänestä noita inhottavia asioita (vaikka ne ovatkin totta). En pysty kertomaan kenellekkään oikeassa elämässä hänen taipumuksistaan täysin rehellisesti ettei hän joudu huonoon valoon ystävieni silmissä. En tiedä miksi puolustelen häntä tai hänen kulissiaan. Kai olen ottanut jonkinlaisen äidin roolin puolison roolin sijasta kun koen leijonaemomaista tarvetta puolustaa häntä vaikka hän on mikä on.
Siinä vaiheessa pitää myös kellojen soida, jos et voi olla ystävillesi ja sukulaisillesi rehellinen vaan joudut salailemaan miehen käytöstä.
Miehellä voisi olla jotain toivoa, jos hyvinä päivinä ja hetkinä hän kykenisi keskustelemaan avoimesti ja käsittäisi toimivansa väärin. Jos kuitenkin hyvinäkään hetkinä keskustelu ei onnistu vaan seurauksena on suuttuminen, ei hän tule koskaan muuttumaan. Lisäksi ilmeisesti joudut hyvinäkin hetkinä olemaan varpaisillasi, että mies ei suuttuisi ja tilanne kääntyisi päälaelleen? Ethän silloin voi koskaan olla aidosti rentoutunut suhteessa. Tilanne kehittyy koko ajan siihen suuntaan, että huonoja päivä on enemmän ja tiuhemmin. Miksi ihmeessä se jossain välissä muuttuisi toiseen suuntaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaat vastailijat, ei kannata tuhlata tähän enää yhtään kallisarvoista aivosolua. Täällä on ollut hyviä ja asiallisia neuvoja, mutta ap ei aio niitä noudattaa koska "silloin kun on normaali päivä, niin mies osaa olla todella ihana ja huomioonottava myös fyysisesti ja rakastaa oikeasti".
Vierailija kirjoitti:
Rakkaat vastailijat, ei kannata tuhlata tähän enää yhtään kallisarvoista aivosolua. Täällä on ollut hyviä ja asiallisia neuvoja, mutta ap ei aio niitä noudattaa koska "silloin kun on normaali päivä, niin mies osaa olla todella ihana ja huomioonottava myös fyysisesti ja rakastaa oikeasti".
Varmaan sen takia tämän aloituksen teinkin että saan silmät auki ja jotain järkeä päähän. Kyllä minä sisimmässäni tiedän että ei tässä ole mitään järkeä, mutta jostain syystä jaksan aina toivoa parempaa huomista. Tänään on viime öisen riidan jälkeen oiva tilaisuus keskustella (vaikka sitten yksipuolisesti) tästä tilanteesta ja ilmoittaa, etten aio olla enää kynnysmattona. En voi enää tuhlata arvokkaita nuoruusvuosiani tälläiseen p*skaan, tiedän sen. Itsetuntoni on vain niin alhaalla kaiken tapahtuneen jälkeen, etten osaa ajatella olevani hyvä ja arvokas, tai että ansaitsisin mitään tämän parempaa. Kyllä tästä voi minuakin syyttää kun olen tämän tilanteen antanut jatkua näin pitkään ja lähtenyt tälläiseen sirkukseen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaan sinä itteäs syytät, ei se oo heikkoutta et oot tollasessa tilanteessa, sulla on vaan ollu liikaa annettavaa niinsanotusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaat vastailijat, ei kannata tuhlata tähän enää yhtään kallisarvoista aivosolua. Täällä on ollut hyviä ja asiallisia neuvoja, mutta ap ei aio niitä noudattaa koska "silloin kun on normaali päivä, niin mies osaa olla todella ihana ja huomioonottava myös fyysisesti ja rakastaa oikeasti".
Varmaan sen takia tämän aloituksen teinkin että saan silmät auki ja jotain järkeä päähän. Kyllä minä sisimmässäni tiedän että ei tässä ole mitään järkeä, mutta jostain syystä jaksan aina toivoa parempaa huomista. Tänään on viime öisen riidan jälkeen oiva tilaisuus keskustella (vaikka sitten yksipuolisesti) tästä tilanteesta ja ilmoittaa, etten aio olla enää kynnysmattona. En voi enää tuhlata arvokkaita nuoruusvuosiani tälläiseen p*skaan, tiedän sen. Itsetuntoni on vain niin alhaalla kaiken tapahtuneen jälkeen, etten osaa ajatella olevani hyvä ja arvokas, tai että ansaitsisin mitään tämän parempaa. Kyllä tästä voi minuakin syyttää kun olen tämän tilanteen antanut jatkua näin pitkään ja lähtenyt tälläiseen sirkukseen mukaan.
Ap hyvä: sinä ANSAITSET parempaa. Olet kärsinyt jo liikaa. Ajattele, mitä sanoisit hyvälle ystävälle, tai sisarelle, joka kertoisi sinulle samanlaisista kokemuksista. Et epäröisi hetkeäkään!
Ole vihainen. Ehkä pelkäät myös osoittaa niitä vahvoja tunteitasi? Varot miehen reaktiota? Välttelet konflikteja? Nyt palaat siihen viimeöiseen aggressioon ja suuntaat sen siihen, että pidät omaa puoltasi! Viha ei ole paha, se voi olla hyvinkin tärkeä eteenpäin vievä voima. Kun sisuunnut siitä kunnolla, mies ei enää pääse pompottelemaan sinua.
Ja vihaisuus ei tässä tarkoita mitään huutoa ja muuta huonoa käytöstä. Vaan sitä sisäistä liekkiä, joka sanoo, että nyt riitti, nyt tämä asia käsitellään. Pysy tyynenä, vaikka sisällä kiehuisi. Silloin ei mieskään pääse mitätöimään sanomaasi sillä, että "naiset ne vaan pimahtelee".
73 lisää vielä: viesteissäsi on ollut hyvinkin huolestuttavia piirteitä. Mies ei kunnioita sinun terveyttäsi, uhkailee jne. Jos et vielä ole siihen havahtunut, miehesi on väkivaltainen. Jos ei ole vielä fyysisesti, niin kaikin muin tavoin (taloudellinen ja henkinen ainakin). Siinä ehkä yksi syy, miksi olet hänen ympärillään niin varovainen; vaistomaisesti tajuat itsekin, että tilanne voi mennä vaaralliseksi. Siksi onkin erittäin tärkeää, että pysyt tyynenä mutta jämäkkänä!
Ja jos keskustelu ei tänään etene, ala täydessä hiljaisuudessa järjestellä lähtöäsi. Kun ilmoitat, että tämä oli tässä, huolehdi, ettette ole kaksin asunnossa.
Ehdottomasti tärkein neuvo viimeisenä: KERRO läheisillesi! Kerro viime yöstä. Hae tukea. Siinä ei sinulla ole mitään menetettävää, pelkkää voitettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa tutulle. Olin aikoinaan suhteessa samanlaisen kusipään kanssa. Ja vieläpä hirvesässä hää- ja vauvakuumeessa. Olin mielestäni niin vahva ihminen, etten luovuta pienten(?) vastoinkäymisten vuoksi. Minun onnekseni koitui se, että ihastuin varsin komeaan työkaveriini ja jostain käsittämättömästä syystä sain jopa vastakaikua. Tämä sai itsetuntoni nousemaan ja tajusin, että todellakin ansaitsen parempaa! Sen jälkeen oli aika helppoa potkia mies pihalle. Tuosta on kohta jo 20 vuotta aikaa, mutta muistan yhä sen mahtavan fiiliksen, kun ovi kolahti miehen lähdettyä! Mä olin lopultakin vapaa! Päivääkään en ole katunut. Muuta kuin sitä, että miksi en tehnyt sitä jo paljon aiemmin!
Joten kaikesta sydämestäni.
AP, SINÄ ANSAITSET PAREMPAA! LÄHDE NYT!
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko minua, ET halua ko. miehen kanssa lapsia. Jos välttämättä haluat pitäää miehen jonkinlaisena viihdyttäjänä, niin ei lapsia, eri asunnot, eri rahat, ja tapaatte vain hauskanpidon merkeissä kun molemmille sopii.
Ongelmana tuossakin sopimuksessa olisi se, että hän kertonut, että hänellä ei ole minkäänlaisia välejä keneenkään exäänsä. Hän katkaisee kaikki välit ja on uhkaillut minuakin eron tullessa mm. että aikoo tuhota elämäni täällä uudessa kaupungissa, ja että kun hän on saanut työnsä tehtyä minulla ei ole täällä enää yhtäkään ihmistä joka haluaisi olla kontaktissa minuun. Hän pahimmissa raivokohtauksissa on myös hajottanut omaisuuttani ja se pelottaa minua, että en välttämättä halutessani edes pääsisi hänestä eroon.
Eroa ja muuta toiseen kaupunkiin niin pääset miehestö kertaheitolla. Hae vaikka opiskelemaan niin sulla tulevaisuutta parempaan liksaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi kuulla ap:n tilannekatsaus!
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kuulla ap:n tilannekatsaus!
Lupaan kyllä pitää tämän keskustelun päivitettynä niin kauan kun tilanteet elää ja muuttuu ja kunnes saan edes jonkinlaisen päätöksen tälle.
Eilen kotiin päästyäni mies oli normaaliin tapaansa tietokoneella pelailemassa ystäviensä kanssa. Hän ei edes viitsinyt tervehtiä vaan oli kun en olisi kotiin tullutkaan. Siitäpä sitten sisuunnuin ja vessassa käytyäni lähdin samalla oven avauksella sanaakaan sanomatta ystäväni luokse. Kerroin hänelle juurta jaksaen kaiken. Hän oli kovin järkyttynyt. Hän on tuntenut mieheni kauemmin kuin minä ja osasi kertoa, että mieheni on aina ollut kovin äkkipikainen ja omapäinen tapaus. Tieto ei kyllä valanut varsinaisesti valoa tälle päätösten taipaleelle, mutta antoi lohtua siitä että se en ole minä kenen takia hän on tälläinen. Hän myöskin ehdotti, että juttelisin asiasta mieheni parhaan ystävän kanssa (on myös minun hyvä ystäväni).
Kotiin tultuani hyppäsin suoraan sohvalle ja en mennyt lähellekkään pahamaineista tietokonehuonetta. Minulla oli ystävälle kertomisen ja huonojen yöunien takia kovin uupunut olo, ja päätin että tänään en jaksa alkaa vääntämään tästä asiasta vielä miehenkin kanssa.
Tänään on pakko uskaltaa puhua. Tämä ei saa olla taas yksi niistä kerroista kun kiltisti unohdan kaiken ja annan hänen liiskata minut maan rakoon... Nyt pitää vain olla rohkea! Tulen kertomaan miten juttelu meni. Pitää varmaan kirjoittaa ylös jotain asioita mitä haluaa käsitellä ettei mene sormi suuhun ja kissa vie kieltä vahvan ja sanavalmiin, dominoivan mieheni mahdollisesti loukkaantuessa.
Lisätään vielä, että kiitos kauheasti teille kaikille myötäeläjille ja apuaan antaneille. Teidän ansiostanne uskalsin kertoa ystävälleni, ja alkaa arvostaa itseäni. Ette tiedäkkään miten monet kyyneleet olen salaa työpöytäni takana, tai kotona sohvan nurkassa näille kommenteille vieräyttänyt. Ne merkitsevät minulle todella paljon ja antavat sanoinkuvaamatonta voimaa selviytyä tästä. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Googlaapas "trauma bonding". Mies ei ole elämäsi rakkaus, vaan olet koukussa siihen vuoristoratamaisuuden ja jatkuvien pettymysten ja niitä seuraavien hyvien hetkien aiheuttamaan hormoni- ja välittäjäainemyrskyyn. Lisäksi tunnetta ylläpitää omat haaveesi ja kuvitelmasi, "jos mies olisi vaan koko ajan sellainen kuin hyvinä hetkinä niin kaikki olisi täydellistä". Eroaminen tuntuu lähes mahdottomalta, mutta on oikeastaan ainut vaihtoehto jos haluaa säilyttää oman terveytensä, niin henkisen kuin fyysisenkin.
T: Persoonallisuushäiriöisen alkoholistin eksä
En ole ap, mutta minulla on myös ollut kuvatun kaltainen suhde, täytyypä perehtyä tuohon trauma bondingiin.
Koukussa vuoristorataa kuvaa sitä hyvin, varsinkin nuorempana nautin dramaattisesta elämästä. Ajayterttelin, että normaali suhde olisi tylsä.Tosin en suostunut muuttamaan virallisesti yhteen, lapsista en voinut edes haaveilla.
Kun ikä alkoi olla lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä, aloin kaivata tasaisempaa elämää, mutta em pystynyt jättämään sitä sikaa, kun olin panostanut suhteeseen niin paljon ja hyvät hetket olivat tosi hyviä. Suhde päättyi kumppanin kuolemaan.
Nyt olen seurustellut vuoden verran normaalin miehen kanssa, etsimme yhteistä asuntoa ja lapsia on tarkoitus hankkia lähivuosina.
Eli ymmärrän, miksi aloituksessa kuvailtu nues on vaikea lempata, mutta jos ja kun sellaisesta pääsee eroon, elämänlaatu kohenee huomattavasti.Ap:kin on vielä sen ikäinen, että ehtii helposti löytää tuleville lapsilleen hyvän isän, ei tuollainen tilanne puhumalla parane.
Meidän lukijoiden mielestä taas tuossa ei ole mitään normaalia.