Onko täällä muita, joiden ei tarvitse tehdä ruokaa miehelleen ja pestä tämän pyykkejä?
Minun mieheni hoita itse pääosin ruokansa, käy itsenäisesti kaupassa ja ostaa sitä mitä tykkää syödä. Samoin teen minä. Ruokamakumme poikkeavat jonkin verran toisistaan. Toki välillä syömme koko perhe yhteistä ruokaa tai grillataan kaikille, mutta pääosa arjesta menee niin, ettei kumpikaan vanhemmista ole päävastuussa ruoanlaitosta. Samoin mies pesee itse pyykkinsä ja osittain lastenkin.
Tämä tyyli sopii meille oikein mainiosti. On ihanaa, ettei kummankaan tarvitse uhrata elämäänsä hellan vieressä, kun kumpikaan ei sitä halua tehdä. Eikä ole koskaan tullut riitaa asian tiimoilta. Olenkohan poikkeuksellisen onnekas, kun olen löytänyt näin sopivan puolison itselleni.
Kommentit (181)
Me teemme pääosin yhteiset ruuat, molemmat kokkaa koska molemmat tykkää siitä. Joskus tosin tehdään erikseen koska mies syö lihaa ja minä olen kasvissyöjä. Pyykit hoidetaan puoliksi.
Jos joutuisin joskus ottamaan uuden miehen, niin tulisi kova kriisi siinä vaiheessa, jos mies odottaisi minun hoitavan ruoat hänellekin joka päivä. Ei nimittäin tulisi onnistumaan. ap
Tarvitse tehdä on aika voimakas ilmaisu. Suomessa ei kenenkään tarvitse noita asioita miehelleen tai vaimolleen tehdä jos ei tahdo.
Meillä se tekee kuka kerkee, jaksaa tai haluaa. Molemmat osallistuu niin ei tarvitse tapella.
Ruokaa ei tarvitse tehdä miehelle, mutta pyykit pesen samalla kun pesen omani eli ei aiheuta ylimääräistä vaivaa. Tämä ihan siksi, etten halua miehen pilaavan omia vaatteitani pesemällä ne väärässä lämpötilassa tms. Ja turha pyörittää kummankin vaatteet eri koneellisissa.
Välillä viikonloppuisin mies tekee yhteisen ruoan sillä pitää kyllä kokkaamisesta ja on parempi siinä kuin itse olen. Arkena kumpikin hoitaa omat syömisensä.
Meillä taas mies on aina hoitanut ruokahuollon ja kaupassa käynnit. Pyykit pesee se joka ehtii, samoin muut kotityöt.
Eikö se ole vaivalloista ja aikaa vievää, jos molemmat kokkaa ja pesee pyykkinsä itselleen?
Minä en jaksaisi tehdä vain itselleni ruokaa ja söisin kyllä miehen ruuat, jos hän olisi ne tehnyt vain itselle.
Ei tietenkään tarvitse eikä kukaan pakota, vaan teen ihan mielelläni itse. Molemmat siivoaa omat sotkunsa ja pyykit pestään yhdessä. Samallahan se ruuan teko menee kun itselle tekee ruokaa.
Ei tarvii enää, kun asutaan eri osoitteissa. 6 vuotta yhdessä asuttiin (naimisissa ei olla eikä olla oltu) kunnes totesin että haluan muuttaa omaan asuntoon. Ja homma toimii näin todella hyvin.
Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.
Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.
En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.
Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.
On. Pistin ukon menemään kierrätykseen jo viisi vuotta sitten.
Meillä on yhteinen koti ja elämä. Kotityöt tehdään yhdessä. Kumpi ennättää paremmin tekee ruuan ja pesee pyykit. Kun on lapsia on ruoka-ajat oltava säännölliset. Kaikki syö kaikkea.
Kysyisin mieluummin niin päin, että onko vielä jossain nainen joka hoitaa päivätyönsä lisäksi kaikki kotityöt ja ruuan. Eiköhän nykypäivän normi ole että molemmat osallistuu, se on sitten tietysti parin oma asia miten työt jakaantuu.
Oudolta kuulostaa syödä eri ruokia eri aikaan samassa taloudessa. Itselleni se yhdessä syöminen ole sellainen jokapäiväinen ilo.
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.
Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.
En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.
Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä rakastan miestäni, mutta varmasti tuntuisi minusta pakolta, jos pitäisi tehdä hänelle ruoka joka päivä. ap
Erikseen ja yhdessä hoidetaan kaikkea talouteen ja arkeen sekä juhlaan liittyvää, monesti mies myös siivoa ja ostaa tarjottavat kun on vieraita tulossa.
On myös sanonut ettei minun tehtävä ole olla siivoaja/emäntä talossa, roolini on rakas avovaimo jakamaan elämän yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos joutuisin joskus ottamaan uuden miehen, niin tulisi kova kriisi siinä vaiheessa, jos mies odottaisi minun hoitavan ruoat hänellekin joka päivä. Ei nimittäin tulisi onnistumaan. ap
Ei kait miehet sentään parisuhteessa hae ruuanlaittajaa, vaan muut arvot menevät edelle. Näin meillä ja tuttavapiirissä.
Ja moni mies tykkää laittaa ruokaa ja ovat siinä hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joutuisin joskus ottamaan uuden miehen, niin tulisi kova kriisi siinä vaiheessa, jos mies odottaisi minun hoitavan ruoat hänellekin joka päivä. Ei nimittäin tulisi onnistumaan. ap
Ei kait miehet sentään parisuhteessa hae ruuanlaittajaa, vaan muut arvot menevät edelle. Näin meillä ja tuttavapiirissä.
Ja moni mies tykkää laittaa ruokaa ja ovat siinä hyviä.
Hienoa kuulla, etteivät kaikki miehet ole jämähtäneet kiinni perinteisiin sukupuolirooleihin ja työnjakoon kotona. ap
Ei minun tarvitse, mutta tykkään kokkaamisesta ja olen oikeasti hyvä siinä. Mies arvostaa ja syö mielellään ja muistaa aina kehua. Ja kun pesen omat pyykkini, menee siinä toisenkin pyyit, miksi pesisin puolityhjiä koneellisia?
Vastineeksi, jos olen esim. sairas jää hän vaikka pois töistä minua hoitamaan. Vaikkei tarvitse. Ja tekee paljon muita hommia, jotka tämän huushollin, ison talon ja puutarhan pyörittämiseen vaaditaan.
Ehkä sitä kutsutaan rakkaudeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.
Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.
En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.
Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä rakastan miestäni, mutta varmasti tuntuisi minusta pakolta, jos pitäisi tehdä hänelle ruoka joka päivä. ap
Entäs kun teille tulee lapsi, tekeekö sekin itselleen ruuat ja pesee pyykkinsä?
Minä tykkään ruoanlaitosta, joten on ihan luontevaa, että laitan ruoan molemmille. Itselle vegaanista, miehelle myös lihaa, kalaa, kananmunaa ja maitotuotteita. Mies tykkää hoitaa ostokset ja siivota jäljet. Minä taas inhoan kaupassa käymistä ja tiskaamista. Pyykkiä pesee se, jolla on tarvetta, ja aina on koneessa sen verran tilaa, että kysytään toiseltakin onko tällä jotain, mitä voisi laittaa samaan koneelliseen. Petivaatteet vaihdetaan yhdessä, minä pussitan täkit ja mies imuroi sillä aikaa patjat. Kone pesee.
En pidä itseäni poikkeuksellisen onnekkaana, koska en voisi kuvitella muunlaista tapaa hoitaa kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.
Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.
En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.
Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä rakastan miestäni, mutta varmasti tuntuisi minusta pakolta, jos pitäisi tehdä hänelle ruoka joka päivä. ap
Onko teillä jääkaapissa nimilapulla ruuat, vai miten tiedätte omat ruokanne? Entä kenen sapuskoita lapset syö?
kuulostaa hienolta ja toimii teillä. on perheitä joissa nainen hoitaa kaikki kotityöt. ja on jopa perheitä joissa mies hoitaa kaiken yksin! mikä vaan toimii omassa perheessä niin et toimii niin sehän toimii parhaiten