Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, joiden ei tarvitse tehdä ruokaa miehelleen ja pestä tämän pyykkejä?
30.06.2018 |
Minun mieheni hoita itse pääosin ruokansa, käy itsenäisesti kaupassa ja ostaa sitä mitä tykkää syödä. Samoin teen minä. Ruokamakumme poikkeavat jonkin verran toisistaan. Toki välillä syömme koko perhe yhteistä ruokaa tai grillataan kaikille, mutta pääosa arjesta menee niin, ettei kumpikaan vanhemmista ole päävastuussa ruoanlaitosta. Samoin mies pesee itse pyykkinsä ja osittain lastenkin.
Tämä tyyli sopii meille oikein mainiosti. On ihanaa, ettei kummankaan tarvitse uhrata elämäänsä hellan vieressä, kun kumpikaan ei sitä halua tehdä. Eikä ole koskaan tullut riitaa asian tiimoilta. Olenkohan poikkeuksellisen onnekas, kun olen löytänyt näin sopivan puolison itselleni.
Kommentit (181)
Ei munkaan rouva juuri mulle ruokaa tee, syön töissä, ja kotona ei arkisin illalla enää lämmintä ruokaa tehdä. Lapselle kokkaa ja pyykit hän pesee - mulle ei olisi mikään ongelma pestä omia pyykkejäni, mutta hän ei suostu ostamaan pelkästään vaatteita, jotka voi pestä neljässäkympissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tota vois todesta ottaa? Älä viiti kusettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.
Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.
En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.
Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä rakastan miestäni, mutta varmasti tuntuisi minusta pakolta, jos pitäisi tehdä hänelle ruoka joka päivä. ap
Entäs kun teille tulee lapsi, tekeekö sekin itselleen ruuat ja pesee pyykkinsä?
En ole Ap:n lapsi, mutta lapsi, tai no nuori, kotona asuva Poika(mies) Saanko kysyä, että missä lapsi nuo mainitsemasi taidot, minusta tavanomaiset kotiaskareet oppii ja omaksuu, jollei omilta vanhemmiltaan? - Koulussa meillä on kyllä ollut köksää e. sielläkin opeteltu mm. ruoanlaittoa, mutta kyllä ainakin minä olen enemmän oppinut kotona asuessani, kun vanhempani ovat odottaneet, etten sanoisi vaatineet meidän lasten pikkuhiljaa osallistuvan ja tekevän osan kotiaskareista. Itse esimerkiksi teen paljon mieluummin ruokaa kuin vaikka imuroin. Tai pesen pyykkiä, tai siis ripusta pyykit kun kone on ne pessyt kuin pyyhin pölyjä...
Minä hoidan pääasiassa kodin, omasta tahdostani. Teen osa-aikatyötä, mies kokoaikasta vuorotyötä joten mulla on enemmän aikaa (ja halua). Ei se tarkota kuitenkaan sitä että viettäisin kaiken vapaa-aikani kotitöiden parissa. Tietty mies ja lapset tekee jotain, mutta meillä on erilainen käsitys siisteydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.
Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.
En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.
Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä rakastan miestäni, mutta varmasti tuntuisi minusta pakolta, jos pitäisi tehdä hänelle ruoka joka päivä. ap
Entäs kun teille tulee lapsi, tekeekö sekin itselleen ruuat ja pesee pyykkinsä?
En ole Ap:n lapsi, mutta lapsi, tai no nuori, kotona asuva Poika(mies) Saanko kysyä, että missä lapsi nuo mainitsemasi taidot, minusta tavanomaiset kotiaskareet oppii ja omaksuu, jollei omilta vanhemmiltaan? - Koulussa meillä on kyllä ollut köksää e. sielläkin opeteltu mm. ruoanlaittoa, mutta kyllä ainakin minä olen enemmän oppinut kotona asuessani, kun vanhempani ovat odottaneet, etten sanoisi vaatineet meidän lasten pikkuhiljaa osallistuvan ja tekevän osan kotiaskareista. Itse esimerkiksi teen paljon mieluummin ruokaa kuin vaikka imuroin. Tai pesen pyykkiä, tai siis ripusta pyykit kun kone on ne pessyt kuin pyyhin pölyjä...
No eihän se lapsi heti syntyessään osaa mitään ruokaa tai kotitöitä tehdä, eikä kunnolla vielä moniin moniin vuosiin syntymän jälkeenkään, joten vanhempienhan ne lapsen ruuat ja pyykit täytyy hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies tekee suurimman osan kotitöistä ihan omasta halustaan. Minä hoidan pyykit koska tykkään pyykkäämisestä. Mies hoitaa aina tiskit ja tekee useammin ruokaa kuin minä. Lapsia meillä ei ole joten eipä niitä hommiakaan ihan mahdottomasti ole. Nautimme elämästä yhdessä :)
Meillä taas tulisi välittömästi avioero, kun mies tulee aikaisemmin töistä ja jos kävisi kaupsssa ja valmistaisi ruuan itselleen ja toiselle lapselle, ja minä joutuisin pitkän työpäivän jälkeen vielä menemään kauppaan ja ruokkisin erikseen itseni ja toisen lapsen.
Kuulostaa hullun hommalta, eikä sillä ole mitään tekemistä tasa-arvon tai perinteen kanssa.
Hehheh..ja jokaisella on omat ruokansa jääkaapissa ja tietysti nimilapulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvitse tehdä on aika voimakas ilmaisu. Suomessa ei kenenkään tarvitse noita asioita miehelleen tai vaimolleen tehdä jos ei tahdo.
Meillä se tekee kuka kerkee, jaksaa tai haluaa. Molemmat osallistuu niin ei tarvitse tapella.
Käytännössä kyllä tarvitsee, eivät tietenkään kaikki koe huonoksi vaihtoehdoksi.
En itsekään aikoinani, nykyään en passaa kuin itseäni, siinäkin askaretta kyllin.
Jokaisella perheellä on omat tapansa hoitaa kotihommat. Meillä on vuosien saatossa tullut tietyt arkirutiinit. Mies hoitaa aamun eli tekee aamiaisen, laittaa paikat kuntoon, lataa pyykin- ja astianpesukoneen ja huolehtii lapset kouluun. Kun lapset tulevat koulusta, laittavat he koneet päälle, siirtävät pestyt pyykin kuivaajaan ja nostavat ne viikattuina tason päälle ja vievät omat vaatteensa huoneisiinsa.
Kun tulen töistä, käyn usein lähikaupassa ostamassa täydennystä, juon kahvit ja juttelen lasten kanssa. Kun mieskin on tullut kotiin, lähdemme usein lenkille. Siinä puoli seitsemän maissa alamme tehdä päivällistä. Lapset kattavat pöydän, mies sekoittaa salaatin ja minä teen pääruuan.
Torstai-iltaisin siivotaan ja käydään sen jälkeen jossain syömässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruokaa ei tarvitse tehdä miehelle, mutta pyykit pesen samalla kun pesen omani eli ei aiheuta ylimääräistä vaivaa. Tämä ihan siksi, etten halua miehen pilaavan omia vaatteitani pesemällä ne väärässä lämpötilassa tms. Ja turha pyörittää kummankin vaatteet eri koneellisissa.
Välillä viikonloppuisin mies tekee yhteisen ruoan sillä pitää kyllä kokkaamisesta ja on parempi siinä kuin itse olen. Arkena kumpikin hoitaa omat syömisensä.
Tässä minua vaan ihmetyttää että aikuinen ihminen ei ilmeisesti kykene oppimaan pesukoneen käyttöä. Taitaa kuitenkin olla niin, että miehesi on yksi niistä lukemattomista jotka on huomanneet, että pilaamalla muutaman vaatteen pesemällä ne 90 asteessa saa loppuelämäkseen vapautuksen pyykinpesusta. Aika hyvä diili, sanoisin.
Meillä mies tekee enemmän kotitöitä ja hoitanee suuremman osan ruoanlaitostakin. On kyllä suoraan sanonutkin, että toivoisi minun olevan enemmän emäntä-tyyppiä, joka puunaisi kotia, kokkaisi ja ylipäätään pysyttelisi kotona. Valitettavasti olen vähän menevämpää sorttia, harrastan, tapaan ystäviä ja syön ulkona paljon. Siivoan kyllä osani, mutta minulla ei ole sisäänrakennettua tarvetta ylläpitää kiiltävää sisustuslehden kannesta repäistyä kotia. Olen myöskin vähän tällainen ota tai jätä -paketti, mies on vapaa halutessaan lähteä ja etsiä itselleen unelmiensa pikkupiian jos siltä tuntuu. Viimeisen vuosikymmenen ajan olen kelvannut omana itsenäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.
Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.
En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.
Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä rakastan miestäni, mutta varmasti tuntuisi minusta pakolta, jos pitäisi tehdä hänelle ruoka joka päivä. ap
Entäs kun teille tulee lapsi, tekeekö sekin itselleen ruuat ja pesee pyykkinsä?
Miehesi on samalla kehitystasolla kuin pieni lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.
Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.
En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.
Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä rakastan miestäni, mutta varmasti tuntuisi minusta pakolta, jos pitäisi tehdä hänelle ruoka joka päivä. ap
Entäs kun teille tulee lapsi, tekeekö sekin itselleen ruuat ja pesee pyykkinsä?
En ole Ap:n lapsi, mutta lapsi, tai no nuori, kotona asuva Poika(mies) Saanko kysyä, että missä lapsi nuo mainitsemasi taidot, minusta tavanomaiset kotiaskareet oppii ja omaksuu, jollei omilta vanhemmiltaan? - Koulussa meillä on kyllä ollut köksää e. sielläkin opeteltu mm. ruoanlaittoa, mutta kyllä ainakin minä olen enemmän oppinut kotona asuessani, kun vanhempani ovat odottaneet, etten sanoisi vaatineet meidän lasten pikkuhiljaa osallistuvan ja tekevän osan kotiaskareista. Itse esimerkiksi teen paljon mieluummin ruokaa kuin vaikka imuroin. Tai pesen pyykkiä, tai siis ripusta pyykit kun kone on ne pessyt kuin pyyhin pölyjä...
No eihän se lapsi heti syntyessään osaa mitään ruokaa tai kotitöitä tehdä, eikä kunnolla vielä moniin moniin vuosiin syntymän jälkeenkään, joten vanhempienhan ne lapsen ruuat ja pyykit täytyy hoitaa.
No mikä on aikuisen miehen peruste että häntä on hoidettava samalla tavalla kuin lasta? Mies on kuin lapsi joka ei pysty huolehtimaan itsestään. Siis en ymmärrä miten kukaan aikuinen odottaa että puoliso toimii hänen äitinään tai isänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.
Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.
En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.
Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä rakastan miestäni, mutta varmasti tuntuisi minusta pakolta, jos pitäisi tehdä hänelle ruoka joka päivä. ap
Entäs kun teille tulee lapsi, tekeekö sekin itselleen ruuat ja pesee pyykkinsä?
En ole Ap:n lapsi, mutta lapsi, tai no nuori, kotona asuva Poika(mies) Saanko kysyä, että missä lapsi nuo mainitsemasi taidot, minusta tavanomaiset kotiaskareet oppii ja omaksuu, jollei omilta vanhemmiltaan? - Koulussa meillä on kyllä ollut köksää e. sielläkin opeteltu mm. ruoanlaittoa, mutta kyllä ainakin minä olen enemmän oppinut kotona asuessani, kun vanhempani ovat odottaneet, etten sanoisi vaatineet meidän lasten pikkuhiljaa osallistuvan ja tekevän osan kotiaskareista. Itse esimerkiksi teen paljon mieluummin ruokaa kuin vaikka imuroin. Tai pesen pyykkiä, tai siis ripusta pyykit kun kone on ne pessyt kuin pyyhin pölyjä...
Sinäpä olet harvinaisen reipas nuori mies, kun osaat laittaa ruokaa ja teet sitä jopa mielellään. Terveisin mummeli!
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella perheellä on omat tapansa hoitaa kotihommat. Meillä on vuosien saatossa tullut tietyt arkirutiinit. Mies hoitaa aamun eli tekee aamiaisen, laittaa paikat kuntoon, lataa pyykin- ja astianpesukoneen ja huolehtii lapset kouluun. Kun lapset tulevat koulusta, laittavat he koneet päälle, siirtävät pestyt pyykin kuivaajaan ja nostavat ne viikattuina tason päälle ja vievät omat vaatteensa huoneisiinsa.
Kun tulen töistä, käyn usein lähikaupassa ostamassa täydennystä, juon kahvit ja juttelen lasten kanssa. Kun mieskin on tullut kotiin, lähdemme usein lenkille. Siinä puoli seitsemän maissa alamme tehdä päivällistä. Lapset kattavat pöydän, mies sekoittaa salaatin ja minä teen pääruuan.
Torstai-iltaisin siivotaan ja käydään sen jälkeen jossain syömässä.
Olette hieno perhe, onneksi olkoon.
Tuota... anteeksi nyt, mutta mitä järkeä tuossa on, ap?
Nyt te MOLEMMAT KÄYTTE ERIKSEEN KAUPASSA JA TEETTE OMAN RUUAN. Oletan, että jompi kumpi tekee ruokaa myös lapsille, kumpi?
Eikös tuo ole kaksinkertainen duuni?
Meillä minä ja mies käymme molemmat kaupassa ja teemme ruokaa, mutta vuorotellen niin, että jompi kumpi tekee koko sakille. Eikä siis niin, että molemmat kokkaa er ruuat.
Minusta on tasa-arvon totaalista väärinymmärrystä, jos se johtaa hankaliin ja tuplatyötä aiheutaviin järjestelyihin. Ei se ole tasa-arvoa, että molemmat menevät äärimmäisyyksiin välttääkseen toisen puolesta asioiden tekemistä.
Se sen sijaan on tasa-arvoa, että kokonaisuudessaan kotityöt ja kasvatustyöt menevät puoliksi.
Esimerkiksi meillä minä hoidan yksin pyykkipuolen ja silityksen, koska en pidä niitä kovina tai epämieluisina töinä. Mies sen sijaan hoitaa puutarhan ja halonhakkuun yms. ulkotyön, meillä on ympärivuotisessa käytössä oleva mökki. Siivoukset ja ruuanlaitot hoidamme yhdessä tasan.
Pointti siis on, että joo, nainen saa tykätä enemmän ns. perinteisistä naisten töistä ja hoitaa ne ilman, että "passaa miestä" tai on "kynnysmatto" JOS mies hoiaa vastaavan määrän muita kotitöitä.
Ja molemmille jää siten yhtä paljon aikaa rentoutua ja harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.
Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.
En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.
Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä rakastan miestäni, mutta varmasti tuntuisi minusta pakolta, jos pitäisi tehdä hänelle ruoka joka päivä. ap
Meillä se on noin yksinkertaista. Kun minä teen ruokaa, mies syö sitä. Kun mies tekee ruokaa, minä syön sitä. Kun pyykkikorissa on pyykkiä, sitä pestään. Kun autosta on bensa loppu, se tankataan ja kun kaupasta tarvii ruokaa, sitä haetaan.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella perheellä on omat tapansa hoitaa kotihommat. Meillä on vuosien saatossa tullut tietyt arkirutiinit. Mies hoitaa aamun eli tekee aamiaisen, laittaa paikat kuntoon, lataa pyykin- ja astianpesukoneen ja huolehtii lapset kouluun. Kun lapset tulevat koulusta, laittavat he koneet päälle, siirtävät pestyt pyykin kuivaajaan ja nostavat ne viikattuina tason päälle ja vievät omat vaatteensa huoneisiinsa.
Kun tulen töistä, käyn usein lähikaupassa ostamassa täydennystä, juon kahvit ja juttelen lasten kanssa. Kun mieskin on tullut kotiin, lähdemme usein lenkille. Siinä puoli seitsemän maissa alamme tehdä päivällistä. Lapset kattavat pöydän, mies sekoittaa salaatin ja minä teen pääruuan.
Torstai-iltaisin siivotaan ja käydään sen jälkeen jossain syömässä.
Lapsia kohtaan väärin
Minä päivätyöni lisäksi teen kaikki kotityöt ja ruoanlaiton.
Meillä toimii tämä järjestely 🙂 lapsia ei ole. Jos olisi, niin silloin en todellakaan päivätyön lisäksi jaksaisi/haluaisi kaikkia kotihommia tehdä.
Meillä mies laittaa ruoat. Minä joskus hyvin harvoin. Pesee myös pyykit, liiankin innokkaasti. Mielelläni hoitaisin pyykkihommat. Molemmat ollaan konekuskeja eli tasa-arvo myös töiden suhteen.