Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Masennuslääkkeiden haittavaikutukset: rakastuminen estyy

Vierailija
29.06.2018 |

Törmäsin tällaiseen vanhaan uutiseen, jossa kerrotaan SSRI-lääkkeiden vaikutuksista. Miten niiden toiminta perustuu serotoniinitasojen vakaana pitämiseen, joka taas estää rakastumisen, sillä rakastuessa serotoniinitasot romahtavat. Koska kyseinen serotoniinin romahtaminen ei tapahdu SSRI-lääkkeistä johtuen, toiseen ei voi kiintyä. Lisäksi asiantuntija kertoo miten nuorten masennuksen syynä on usein epäonni rakkauselämässä. Tämän pohjalta vaikuttaakin järjettömältä miten innokkaasti masennuslääkkeitä ihmisille jaetaan, ja miten halukkaasti ihmiset niitä itse käyttävät.

Tässä vielä linkki uutiseen: https://yle.fi/uutiset/3-6739982

Kommentit (109)

Vierailija
101/109 |
01.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

valitettavaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mielialalääkitys ahdistukseen (SSRI) sekä syön pitkävaikutteisia bentsoja. Haittavaikutuksena (SSRI) on ollut ruokahalun lähes täydellinen katoaminen. Liikakiloja on jokunen, joten tämä ei sinällään haittaa.

Tunnen edelleen iloa, rakkautta, ihastumistakin. Orgasmit ovat tosin hieman laimentuneet. Voimakas ahdistuneisuus on lähes kadonnut, siedettävää ahdistusta on kuitenkin välillä, melko harvoin. Olo on paljon parempi, kuin vielä joitakin kuukausia sitten (kun mietin jäiden alle hukuttautumista kroonistuneen ahdistuksen vuoksi). Olen nyt tasaisempi, en kuitenkaan täydellisen vakaa. Enkä tosiaan ole tunteeton. Herkkänä ja todella empaattisena ihmisenä tunnen paljon ja voimakkaasti, lääke on tasannut tunnehuippuja pois ja tämä on helpottanut elämää ja olemista. Olen pystynyt käsittelemään tunteita ja tapahtumia ahdistuneisuuden takana. Aiemmin menin vain kokonaan lukkoon ja sukelsin tunteisiin, pystymättä olemaan rationaalinen.

Imeisesti siis minulle nämä lääkkeet sopivat. Tarkoitus on syödä niitä vielä jokunen kuukausi ja sitten ajaa lääkitys alas. Lääkkeiden lisäksi käyn terapiassa.

Halusin vastata tähän keskusteluun, sanoakseni, että joskus lääkitys on paikallaan ja oikean lääkityksen löytyessä, siitä on apua. Me ihmiset olemme kuitenkin erilaisia. Ehkä toisille mielialalääkkeet eivät vain sovi. Olen pahoillani kaikkien teidän puolesta, joiden elämänlaatua lääkitys on laskenut.

Kunpa itsekin olisin lopettanut lyhyen käytön jälkeen. Yli kymmenen vuoden käyttö romutti koko seksuaalisuuteni eikä palautumista ole tapahtunut. Ehkä pitemmällä tähtäimellä haittojen osuus kasvaa?

Niin se saattaa olla, valitettavasti. Omalla kohdalla vuosi on ihan maksimi kuinka kauan ajattelin noita popsia. Aiemmin, joskus kymmenen vuotta sitten, söin noin kahdeksan kuukautta. Se riitti siihen, että pääsin jaloilleni, mieli tasottui ja vaikea masennus oli selätetty suurilta osin. Silloin olin niin syvissä vesissä, etten huomannut edes mitään haittavaikutuksia...

Vammoja voi syntyä jo päivissä. Niin on monelle käynyt. Olen myös miettinyt, että eräkohtaisesti saattaa esiintyä huomattavia pitoisuusmääriä, olkoonkin tuotantoteknologia oletuksen mukaan kuinka tarkkaa vain. Myrkkyjä kaikki.

V

Mitä tarkoitat?

Vierailija
102/109 |
01.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tässsäkin tullaan siiihen että miksi pitäisi jos silllä ei ole realismia vaaan nytkiin ajattelen että tässä taustallla on se etttä joku ihminen haluaa etttä rakastuisin ja petttyisin jotta hän pääsisi taaas nostamaan oman arvontuntoansa minun pettymyksen kustannnuksellla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
103/109 |
01.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Pelkkää paskaahan siitä rakastumisesta vaan tullut niskaan, itse en ole kokenut mitään taianomaista molemminpuolista rakastumista. Joten omasta puolesta olisi ollut parempi, jos olisikin jääneet nuo saatanalliset tunteet masennuksineen kokematta.

Tämä. Moni masentuu juuri sen takia, että on joskus tyhmyyksissään mennyt rakastumaan. Itsekin olin vielä niin hölmö tosirakkauteen uskova romantikko. Pää pilvissä aina. Olisivat saaneet syöttää mulle niitä hullupillereitään lapsesta asti.

Vierailija
104/109 |
01.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole muhun mitenkään vaikuttanut vaan päinvastoin, tunsin itseni entistä enemmän välittävämmältä kuin yleensä. Ehkä se masennus vei kaikesta halut, jopa elämästä.

Vierailija
105/109 |
01.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

On todella huolestuttavaa ja edesvastuutonta, miten helposti erilaisia psyykenlääkkeitä masennuslääkkeistä neurolepteihin tänä päivänä määrätään. Vähän on mieli maassa, tai nukkunut huonosti, niin vastaus on masennuslääke ja/tai neurolepti. Lääkäri joskus näkee potilasta alle 10 minuutin ajan ja siinä ajassa päättelee, että tällainen lääkitys on ratkaisu kaikkeen. Osalla, joille näitä on määrätty on fyysisiä sairauksia, kuten kilpirauhasen vajaatoimintaa, uniapneaa tms. joka aiheutta oireet.

En suinkaan ole lääkevastainen ja uskon, että näilläkin lääkkeillä on paikkansa ja tilanteet, joissa niiden käyttö on perusteltua. Mutta silloinkin lääkkeiden käyttö hoitavan lääkärin valvonnassa, muut sairaudet poissuljettuna, terapian ohella ja siten, että on olemassa selkeä hoitosuunnitelma, jossa ilmaistaan millä annoksilla, mihin oireisiin ja kuinka pitkään lääkitystä on tarkoitus jatkaa.

Vierailija
106/109 |
01.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

On todella huolestuttavaa ja edesvastuutonta, miten helposti erilaisia psyykenlääkkeitä masennuslääkkeistä neurolepteihin tänä päivänä määrätään. Vähän on mieli maassa, tai nukkunut huonosti, niin vastaus on masennuslääke ja/tai neurolepti. Lääkäri joskus näkee potilasta alle 10 minuutin ajan ja siinä ajassa päättelee, että tällainen lääkitys on ratkaisu kaikkeen. Osalla, joille näitä on määrätty on fyysisiä sairauksia, kuten kilpirauhasen vajaatoimintaa, uniapneaa tms. joka aiheutta oireet.

En suinkaan ole lääkevastainen ja uskon, että näilläkin lääkkeillä on paikkansa ja tilanteet, joissa niiden käyttö on perusteltua. Mutta silloinkin lääkkeiden käyttö hoitavan lääkärin valvonnassa, muut sairaudet poissuljettuna, terapian ohella ja siten, että on olemassa selkeä hoitosuunnitelma, jossa ilmaistaan millä annoksilla, mihin oireisiin ja kuinka pitkään lääkitystä on tarkoitus jatkaa.

Ilman neuroleptejä en nukkuisi. En haluisi syödä niitä, mutta minkäs teet. Valvot yöt? Kiitos ei! Mielummin ampuisin itseni. Ahdistus on tosi kova jos ei nuku muutamaan päivään. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
107/109 |
16.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vieläkö täällä käy pysyviä muutoksia kokeneita? Laitoin vähän viiveellä viestiä zeipiille joka oli ainoana jättänyt emailin.

Todella pitkään olen kipuillut näiden asioiden kanssa. Ei ole ollut aikuisiässä päivääkään etten olisi surrut ja katunut lääketaustaani. Vertaistuesta voisi olla iloa, mielellään olisin ainakin emailin tai kik-sovelluksen kautta yhteyksissä.

Vierailija
108/109 |
16.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielessäni on käynyt sellainenkin teoria että voisiko jotkut jotka kokevat, että luonnollinen masennus on samanlaista kuin toisilla lääkkeiden aiheuttama haluttomuus/tunteettomuus itseasiassa kärsiä vastaavasta lääkeperäisestä tilasta. Siis jos käyttävät tai ovat käyttäneet joskus vastaavalla tavalla serotoniiniin/ hormooneihin vaikuttavia muita lääkkeitä. Esimerkiksi allergialääkkeet, isotretoiini, tietyt antibiootit, kortisoni, finasteridi, hormonaalinen ehkäisy tms. Että kaikki luonnolliseksi luultu masennus ei olisikaan luonnollista vaan kemiallista sivuvaikutusta tai vaurioita. Tai voisiko olla, että syntymästään asti aseksuaalien ihmisten vanhemmat (mahdollisesti äiti raskauden aikana) olisivat käyttäneet jotain tämänkaltaisia lääkkeitä. En yhtään ihmettelisi oman lääkehistorian pohjalta ja muiden kokemuksia luettuani.

Karmivaa kyllä ajatella miten ulalla/välinpitämätön tämä lääkekeskeinen yhteiskunta ehkä todellisuudessa on lääkkeiden kauaskantoisista negatiivisista seurauksista suhteisiin, terveyteen, työkykyyn, syntyvyyteen, syntyviin lapsiin ja persoonallisuuteen.

Omasta kokemuksesta voin ainakin kumota väitteen että masennuslääkkeet eivät muka muuttaisi persoonallisuutta tai aiheuttaisi pysyviä muutoksia. Onhan sitä havaintoa tukevia tutkimuksiakin jo tehty.

On hassua että eräässä tutkimuksessa todettiin psyykelääkkeitä käyttävien päätyvän todennäköisemmin eroon sairautensa vuoksi. Mutta ei tarkasteltu ollenkaan heidän lääkkeiden vaikutusta asiaan. Ei ollut vertailuryhmää, että olisiko psyykkisesti sairastuneiden suhteet kestäneet normaalisti tai paremmin ilman lääkkeitä ja niiden voimakkaitakin haittoja..

Se on pelottavaa miten monella ihmisellä on se harhakäsitys etteivät lääkkeet voisi aiheuttaa haittoja vielä pitkällä viiveelläkin. Siis että jos joku haitta alkaa vasta kuukauden päästä aloituksesta niin ei voisi muka johtua lääkkeestä kun ei tullut heti.. Vaikka todellisuudessahan esim. psyykelääkkeiden kohdalla haitat voivat tulla vaikka vasta lopetettaessa tai lopetuksen jälkeenkin, kun lääkeaineen vaikutus on kokonaan lakannut. Ja myös vuosien viiveellä käytön aikana.

Miksi ihmisille ei painostuksen, syyllistämisen tai tuputtamisen sijaan voitaisi opettaa tervettä kriittisyyttä ja varovaisuutta näiden aineiden kanssa. Ja alettaisi kuunnella niitä potilaiden omia kokemuksia ja pelkoja sivuvaikutuksista sekä raportoitaisi ne tunnollisesti eteenpäin. Kyselyseurantalomake olisi mainio. Erikoista touhua miten pakkomielteistä täällä on hoitaa kaikkea lääkkeillä sopi tai ei ja halusi tai ei. Ja vastuu vaurioista täysin potilaalla, koska nehän ovat mielikuvitusta. Ja sittenkin vielä tarjotaan uutta lääkettä.. ei kovin kunnioittavaa tai luottamusta herättävää potilaita kohtaan. Luulen että suomessa on paljon ihmisiä jotka eivät enää uskalla hakea apua psyykkisiin haasteisiin vaikka tarvetta olisi. Ehkä olisi parempi kun lievemmät tapaukset ohjattaisi ihan suoraan jonkun miedomman avun piiriin kuin ensimmäisenä suoraan psykiatrin vastaanotolle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
109/109 |
19.02.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ne masennuslääkkeet onkin tarkoitettu masennuksen ja ahdistuksen ja sen häiritsevän pahan olon poistoon. Serotiniini ja dopamiinikeskukseen vaikuttaa ja aivot eivät tietenkään voi tunnistaa ihastumisen tunteita ja jättää niihin vaikuttamatta. Tämän takia lääkkeet turruttaa mutta tunteen ei ole kadonneet mihinkään. Itsellä laskettiin lääkitystä hieman ja heti huomasin että olo oli aidompi ja pirteämpi eikä niin sumussa mitä paljon arjessa olen ja kärsin ahdistushäiriöstä. Huomasin sen ja lohdutti kun aitous ja tunteita tuli takaisin eli se varmisti sen että kykenen tuntemaan tunteita ja ne tunteet on vaan lääkkeiden alla " piilossa ". Sitten joku hieno päivä kun saan asiani ja pääkoppani järjestykseen ja pärjään ilman lääkkeitä toivon taas tuntevani ihastusta

 

mies 34

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme seitsemän kuusi