Masennuslääkkeiden haittavaikutukset: rakastuminen estyy

Jännä kuinka orgasmikyvyttömyys aina laitetaan masennuksen piikkiin. Ennen kuin käytin mitään näitä paskalääkkeitä, kykenin tulemaan. Klitorikseni oli äärimmäisen kosketusherkkä, ja sain ihan taivaallisia orgasmeja. Nyt pimppini on kauttaltaan turta, ei tietokaan kosketusherkkydestä ja niistä voimakkaista, sykähdysmäisistä orgasmeista, jotka menevät aaltona kehosi läpi, ja saavat sinut sätkimään ja voihkimaan nautinnosta. Nykyään vaginani on tunnoton, emättimessä ei ole luontaista liukkautta ollenkaan, se on kuiva kuin saharan aavikko. Sormettaminen on äärimmäisen kivuliasta, ja johtaa verenvuotoon emättimen kuivuuden takia. Emättimen seinämät ovat myös ihan tunnottomat. Vaikka hankaan klitoristani kuinka, en saa aikaiseksi kuin kivuliaan nykäyksen, joka ei edes etäisesti muistuta orgasmia. En kiihotu seksuaalisista visuaalisista ärsykkeistä, edes komean miehen näkeminen ei enää kiihota. Seksin ajattelu on sama kuin ajattelisi jotakin elotonta objektia, ei se aiheuta minussa minkäänlaisia kiihottumisen tunteita. En innostu seksistä edes ajatuksen tasolla. Alapään koskettaminen tuntuu samalta kuin koskettaisi vaikkapa käsivartta. Ei minkäänlaista nautinnon tunnetta siellä, ei niin mitään.

Niitä samoja lääkkeitä käytetään sitten seksuaalirikollisten himojen hillitsemiseen. Monikäyttöisiä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HenkisestiKuollut kirjoitti:

Itse käytin yli kaksi vuotta jatkuvasti erilaisia psykiatrisia lääkkeitä enkä kykene enää lainkaan tuntemaan ihastumisen/rakastumisen tunteita ollenkaan. Tunne-elämäni on huomattavan latistunut. Lääkkeiden käytön olen lopettanut jo aikaa sitten, mutta tunteet eivät ole palautuneet vieläkään, sama koskee libidoa. Olen täysin aromanttinen ja aseksuaalinen nyt, ennen lääkkeiden käyttöä olin todella seksuaalinen ihminen ja ihastuin helposti. Kaipaan sitä normaalia ihmisyyttä, joka minussa oli. Tunnen itseni robotiksi, friikiksi. En kykene teeskentelemään kiinnostusta, mikään asia ei liikuta tai kiehdo minua syvästi kuten ennen. En tunne ilon ja onnellisuuden tunteita laisinkaan. Tätä tilaa kutsutaan anhedoniaksi. Näyttää siltä, että jään pysyvästi tähän tilaan. Elämäni on sietämätöntä, en kykene tekemään yhtään mitään sillä mikään tai kukaan ei kiinnosta minua eikä merkitse minulle yhtään mitään. Olen olemassa ja hengitän, siinä kaikki. Kaikilta asioilta on pudonnut pohja pois. Kuin eläisi jossain välitilassa, jota on vaikea kuvailla. Masentuneena sentään tunsin asioita, ja olin niistä sekä ihmisistä kiinnostunut, aidosti. Tämä nykyinen tilani ei ole masennusta nähnytkään. Ikäänkuin persoonani ja minuuteni olisi pyyhitty kokonaan pois. Minussa ei ole mitään jäljellä, jokin syvä tietoisuuden taso on himmentynyt kokonaan sisälläni. Sellainen kipinä ja liekki, joka motivoi tekemään, olemaan ja sai tuntemaan tunteiden koko laajan kirjon. Merkitys elämältä on kadonnut ihan täysin.

Ööö, eli olet masentunut.

Niin kuule, voisiko olla että lääke ei ole tehonnut? Voisit vaihtaa

Kyseessä ei missään tapauksessa ole masennus, sillä kykenin tuntemaan kaikenlaisia tunteita ennen minkäänlaisten psykiatristen lääkkeiden käyttöä. Olin hyvin kiinnostunut eri asioista, henkisesti ja fyysisesti jaksavampi ihminen masennuksesta huolimatta, olin myös kiinnostunut ympäristöstäni ja muista ihmisistä, jaksoin harrastaa asioita. Kykenin myös nukkumaan aivan normaalisti, sekin kyky on nyt mennyttä näiden lääkkeiden takia. En saa enää normaalisti unta. Jos nukun unilääkkeiden avulla vaikkapa 10-tuntia, niin olen silti koko seuraavan päivän hyvin väsynyt ja jopa pienikin tekeminen uuvuttaa minut sängynpohjalle. Näin ei ollut aiemmin. Tämä epänormaali väsymys on yksi keskeisimpiä aivovaurion oireita, kuten on myös persoonallisuuden muutokset. Minulla oli normaali, terve ja jopa poikkeuksellisen korkea libido naiseksi. Sain useita orgasmeja päivässä, ihastuin melkein joka viikko johonkin mieheen. Kaikki nämä tunteet ja toiminnot hävisivät lääkkeiden myötä eivätkä ole palautuneet normaaleiksi, vaikka lääkkeiden lopettamisesta on jo yli vuosi aikaa. Mitä ihmettä joku jauhaa jostain lääkkeiden vaihdosta, kun en tällaisia myrkkyjä laittaisi suuhuni enää pitkällä tikullakaan? Kyse on pysyvistä aivoon syntyneistä vaurioista, ei tavan masennuksesta. Masennus ei aiheuta PSSD:tä (post SSRI sexual dusfunction), anorgasmiaa (orgasmikyvyttömyys), vaginan kuivuutta ja genitaaliaalueiden sekä kehon erogeenisten alueiden puutumista ja turtumista (mm. nännipihat).  Terveisin tuo alkuperäinen kirjoittaja. 

Mitä jos olet jo sellaisessa vaiheessa elämässä, että näet asioita laajemmin. Eihän jatkuva ihastuminen nyt ole ehkä ihan normaalia psyyken toimintaa. Jospa tuo latteus yrittää kertoa että iloa olisi syytä etsiä muista asioita kuten itsestään eikä jatkuvista ihastumisesta. Jospa sulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö eli hypomania ja nyt olet masentunut?

Mitään pseudotieteellisiä lisädiagnooseja on turha hakea, ne eivät muuta mitään eivätkä ne poista sitä tosiasiaa, että nämä oireet ovat epätyypilliset ja elämänlaatuani huonontavia. Ei jatkuva ihastuminen  ole mikään psyykkinen häiriö, onko pakko katsoa asioita medikalisaation ja psykiatristen oireiden/diagnoosien kautta? Ihminen on normaalitilassa, jos hän tuntee rakkautta, iloa, surua, vihaa, intohimoa ja muita tunteita. Nämä ovat ihmisille tyypillisiä asioita, jotka pyritään psykiatrian näkökulmasta leimaamaan virheellisellä ja negatiivisella tavalla. Psykiatrit aina katsovat ihmisten käyttäytymistä ja tunnereaktioita tietyn linssin läpi, jossa ihmisen käytöstä pyritään tulkitsemaan heidän normiensa ja diagnoositaulukkojensa mukaisesti. Itselle näistä ihastumisista ei ollut mitään haittaa, se ei ollut luonteeltaan maanista, pakonomaista tai millään muullaakaan tavalla olemistani tai psyykettäni vaurioittavaa. Absurdia edes väittää, että aiemmin kokemani täysin inhimilliset tunteet olisivat oire tai merkki jostakin psyykkisestä häiriöstä. Jos minulla olisi tämä ns. kaksisuuntainen mielialahäiriö, olisi se jo todettu. Kyse ei ole mistään psykiatrisen tautiluokituksen diagnooseista, vaan kuvailin tilaani näiden psykiatristen lääkkeiden käytön jäljiltä. Oirekuvasto on samanlainen, kuin muillakin anhedoniasta, tunteiden latistumisesta ja seksuaalisen toimintakyvyn häiriöstä kärsivillä tuhansilla ihmisillä ympäri maailmaa. PSSD kärsijöille on suunnattu mm. erilaisia keskustelufoorumeja, joissa ihmiset jakavat tarinoita ja kokemuksiaan sekä kuvailevat tilaansa. Ne kuvailut ovat pelottavan samankaltaisia. Tämä ei ole tavan masennus, sillä aiemmin tunsin tunteita normaalisti, olin seksuaalinen, minulla oli korkea libido (nyt olematon), Ihastuin/rakastuin normaalisti, minulla ei myöskään ollut mitään näitä nykyisiä fyysisiä haittoja, joita nämä lääkkeet minulle aiheuttivat. Masennus ei vie ihmisen kykyä orgasmiin, latista tunteita täysin, eikä aiheuta mm. tasapainoaistin häiriöitä ja hidasta metabolismia. Tilani ei ole tavan masennus, ei todellakaan. Vaikea edes kuvailla tätä tilaa. Olen todella tyhjä sisältä, masennus taas aiheuttaa melankoliaa ja ihminen tuntee edes jotain, vaikkapa surua. T: sama kirjoittaja

Ok. Kuulostat hieman erikoiselta. Onko sinun helpompi ajatella että ongelmat johtuvat nyt kaikki itsen ulkopuolelta (lääkkeestä). Miksi kritisoit niin kovasti psykiatriaa? Moni on saanut todella hyvän avun lääkkeistä. Kun ihminen on vakavasti masentunut, ei hän välttämättä pysty intensiiviseen terapiaan viikottain. Mikä olisi sinun ehdotuksesi ihmisten hoitamiseksi?Moni itsemurhakin on estetty lääkityksellä. Terapian tuoma apu näkyy vasta kuukausien tai vuosien kuluttua riippuen ihmisen luvusta käsitteellistää ja sanoittaa tunteitaan. Ei kaikilla ole kykyä edes tähän.

Luvusta = kyvyistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kieltäydyin aikoinani lääkkeistä, vaikka silloinen psykologini jankutti ja painosti ja hyvä, ettei olisi varannut psykiatrille aikaa puolestani. Kieltäytymisen perustelin juuri näillä syillä, että ne saattavat vaikuttaa negatiivisesti sekä tunne-elämään että seksuaaliviettiin ja orgasmikykyyn. Psykologi tokaisi, että niillä asioilla ei ole mitään väliä, koska minulla ei ole miestä. Lopetin käynnit piakkoin tämän kommentin jälkeen.

Hah! Vai ei ole väliä? Entä jos HALUAA TULEVAISUUDESSA SUHTEEN!? Eikö idiootin tasolla olevat puoskarit ota tätä asiaa yhtään huomioon? Masennuksen voi kyllä selättää, mutta pysyvää vauriota aivoihin ei. Jos kyky ihastua ja rakastua sekä seksuaalisuus häviää, niin siinäpä sitten kärsit noiden pysyvien haittojen kanssa. Niitä ei voi enää jälkeenpäin lähteä korjaamaan yhtään mitenkään. Suomessa näistä asioista ei ole yhtä avointa keskustelua, kuin muualla maailmassa. Pysyvien vaurioiden uhrit eivät saa minkäänlaista tukea eivätkä korvauksia aiheutetusta kärsimyksestä ja pysyvistä haitoista. Nämä lääkkeet vievän kyvyn normaaliin tekemiseen ja tuntemiseen, ne vievät ihmisyyden pois. Luuleeko lääkärit, ettei esimerkiksi seksuaalisen toimintahäiriön pysyvyys vaikuta ihmisen itsetuntoon, minäkuvaan ja mielialaan negatiivisesti? Omasta kokemuksesta voin sanoa että kyllä muuten vaikuttaa!! Olisin paljon mieluummin "vain" masentunut kuin tällainen lihava, äärimmäisen hitaan metabolismin omaava, orgasmikyvytön, aseksuaalinen, kyvytön ihastumaan oleva tunteeton zombie. Orgasmithan ovat luontainen anti-depressantti, jotka mm. vähentävät stressiä, pitävät nuorekkaampana ja nostavat mielialaa. Ilman orgasmeja, henkilö masentuu. Näin kävi omallakin kohdalla. Olen nyt turhautuneempi, stressaantuneempi, ahdistuneempi ja masentuneempi kuin koskaan aiemmin. Ironista, eikö?

Älä meuhkaa ja jaa väärää tietoa. Lääkkeet voi ja saa vaihtaa sopivaampaan, vaihtoehtoja on useita. Kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille. En tunne yhtään ihmistä jolla masennuslääkkeiden käytöstä olisi jäänyt pysyviä vaurioita. 

Sen sijaan tunnen useita, jotka ovat omin päin jättäneet lääkkeet pois ja heitä ei enää ole. Sitä vasta onkin vaikea tulla takaisin korjaamaan vai mitä? Olen myös omin silmin nähnyt masennuslääkkeiden (huom! yhdessä terapian kanssa) pelastavan ihmisiä elämälle. 

Vaihtakaa ssri-lääkkeet muihin. Esim. valdoxan ja Aurorix eivät aiheuta moista. Googlatkaa lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kieltäydyin aikoinani lääkkeistä, vaikka silloinen psykologini jankutti ja painosti ja hyvä, ettei olisi varannut psykiatrille aikaa puolestani. Kieltäytymisen perustelin juuri näillä syillä, että ne saattavat vaikuttaa negatiivisesti sekä tunne-elämään että seksuaaliviettiin ja orgasmikykyyn. Psykologi tokaisi, että niillä asioilla ei ole mitään väliä, koska minulla ei ole miestä. Lopetin käynnit piakkoin tämän kommentin jälkeen.

Hah! Vai ei ole väliä? Entä jos HALUAA TULEVAISUUDESSA SUHTEEN!? Eikö idiootin tasolla olevat puoskarit ota tätä asiaa yhtään huomioon? Masennuksen voi kyllä selättää, mutta pysyvää vauriota aivoihin ei. Jos kyky ihastua ja rakastua sekä seksuaalisuus häviää, niin siinäpä sitten kärsit noiden pysyvien haittojen kanssa. Niitä ei voi enää jälkeenpäin lähteä korjaamaan yhtään mitenkään. Suomessa näistä asioista ei ole yhtä avointa keskustelua, kuin muualla maailmassa. Pysyvien vaurioiden uhrit eivät saa minkäänlaista tukea eivätkä korvauksia aiheutetusta kärsimyksestä ja pysyvistä haitoista. Nämä lääkkeet vievän kyvyn normaaliin tekemiseen ja tuntemiseen, ne vievät ihmisyyden pois. Luuleeko lääkärit, ettei esimerkiksi seksuaalisen toimintahäiriön pysyvyys vaikuta ihmisen itsetuntoon, minäkuvaan ja mielialaan negatiivisesti? Omasta kokemuksesta voin sanoa että kyllä muuten vaikuttaa!! Olisin paljon mieluummin "vain" masentunut kuin tällainen lihava, äärimmäisen hitaan metabolismin omaava, orgasmikyvytön, aseksuaalinen, kyvytön ihastumaan oleva tunteeton zombie. Orgasmithan ovat luontainen anti-depressantti, jotka mm. vähentävät stressiä, pitävät nuorekkaampana ja nostavat mielialaa. Ilman orgasmeja, henkilö masentuu. Näin kävi omallakin kohdalla. Olen nyt turhautuneempi, stressaantuneempi, ahdistuneempi ja masentuneempi kuin koskaan aiemmin. Ironista, eikö?

Älä meuhkaa ja jaa väärää tietoa. Lääkkeet voi ja saa vaihtaa sopivaampaan, vaihtoehtoja on useita. Kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille. En tunne yhtään ihmistä jolla masennuslääkkeiden käytöstä olisi jäänyt pysyviä vaurioita. 

Sen sijaan tunnen useita, jotka ovat omin päin jättäneet lääkkeet pois ja heitä ei enää ole. Sitä vasta onkin vaikea tulla takaisin korjaamaan vai mitä? Olen myös omin silmin nähnyt masennuslääkkeiden (huom! yhdessä terapian kanssa) pelastavan ihmisiä elämälle. 

Suhdeluku on noin 4:10, eli 4 tappaa itsensä lääkkeillä ja 6 katsotaan pelastuvan. Siksi niissä lääkkeissä on varoitus itsetuhoisista ajatuksista. Lääkemolekyylejä ei ole kovin monia. Lääkkeiden kauppanimiä on paljon. Osalle syntyvät pysyvät vauriot ovat tutkittuja tosiseikkoja. Niitä ei voi kieltää millään.

Vierailija kirjoitti:

Jännä kuinka orgasmikyvyttömyys aina laitetaan masennuksen piikkiin. Ennen kuin käytin mitään näitä paskalääkkeitä, kykenin tulemaan. Klitorikseni oli äärimmäisen kosketusherkkä, ja sain ihan taivaallisia orgasmeja. Nyt pimppini on kauttaltaan turta, ei tietokaan kosketusherkkydestä ja niistä voimakkaista, sykähdysmäisistä orgasmeista, jotka menevät aaltona kehosi läpi, ja saavat sinut sätkimään ja voihkimaan nautinnosta. Nykyään vaginani on tunnoton, emättimessä ei ole luontaista liukkautta ollenkaan, se on kuiva kuin saharan aavikko. Sormettaminen on äärimmäisen kivuliasta, ja johtaa verenvuotoon emättimen kuivuuden takia. Emättimen seinämät ovat myös ihan tunnottomat. Vaikka hankaan klitoristani kuinka, en saa aikaiseksi kuin kivuliaan nykäyksen, joka ei edes etäisesti muistuta orgasmia. En kiihotu seksuaalisista visuaalisista ärsykkeistä, edes komean miehen näkeminen ei enää kiihota. Seksin ajattelu on sama kuin ajattelisi jotakin elotonta objektia, ei se aiheuta minussa minkäänlaisia kiihottumisen tunteita. En innostu seksistä edes ajatuksen tasolla. Alapään koskettaminen tuntuu samalta kuin koskettaisi vaikkapa käsivartta. Ei minkäänlaista nautinnon tunnetta siellä, ei niin mitään.

Kuvasit juuri sitä, mitä minä olen kokenut jo vuosia. Kävin joku aika sitten terveyskeskuksen lääkärillä puhumassa asiasta. Vastaanotto ja kohtelu oli suorastaan nuivaa. Emäntä kertoili naama vääntyneenä, että kyllä se halu sieltä tulee, kun kumppanin kanssa varovasti pikkuhiljaa alatte hommiin. No arvappa mitä, Ei tule! Tuo tunnottomuus on niin kokonaisvaltaista, ja todellakin klitoriksen kanssa touhuilu tuottaa kipua, kunhan täysi tunnottomuus menee aikansa hinkattua ohi.  Olen elänyt sinkkuna jo pitkään, enkä usko, että tulen enää koskaan olemaan suhteessa, koska kukapa alkaisi täysin tunnottoman, haluttoman ihmisen kanssa tulevaisuutta rakentamaan. 

Tästä kyllä voisi vetää johtopäätöksen salaliitosta, jolla ihmisten määrää voidaan rajoittaa. Tavallaan tästä on todisteitakin, koska meillä syödään eniten maailmassa mielialalääkkeitä ja syntyvyys on historiallisen vähäistä.

Olisi ihan hyvä yleislääke juuri eronneille pikkulasten vanhemmille. Eivät heti.säntäisi kiihkoissaan perustelemaan uusioperheitä. Lääkkeet vievät hyvim seksihalutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtakaa ssri-lääkkeet muihin. Esim. valdoxan ja Aurorix eivät aiheuta moista. Googlatkaa lisää.

Eikä voxra.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtakaa ssri-lääkkeet muihin. Esim. valdoxan ja Aurorix eivät aiheuta moista. Googlatkaa lisää.

Eikä voxra.

Eikös masennus pitänyt olla kemiallista epätasapainoa serotoniinijärjestelmässä? Mainitut ei-kastroivat lääkkeet:

Valdoxan = Agomelatiini on kemiallinen yhdiste, joka on rakenteellisesti läheistä sukua melatoniinille. Agomelatiini on tehokas agonisti melatoniinireseptoreille ja heikko antagonisti serotoniini-2C -reseptoreille.

Aurorix = Moklobemidi on toisen sukupolven monoamiinioksidaasiestäjiin lukeutuva mielialalääke ja ainoa Suomen markkinoilla oleva palautuvien ja selektiivisten MAO-A-estäjien ryhmään kuuluva lääkeaine.

Voxra = Bupropioni, vanhalta nimeltään amfebutamoni, on dopamiinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä, tupakoinnin lopettamiseen ja masennuksen hoitamiseen käytettävä lääke.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtakaa ssri-lääkkeet muihin. Esim. valdoxan ja Aurorix eivät aiheuta moista. Googlatkaa lisää.

Nolo, ihan googlesta vain etsikää ;D

Up. Ei anneta tämän aiheen unohtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HenkisestiKuollut kirjoitti:

Itse käytin yli kaksi vuotta jatkuvasti erilaisia psykiatrisia lääkkeitä enkä kykene enää lainkaan tuntemaan ihastumisen/rakastumisen tunteita ollenkaan. Tunne-elämäni on huomattavan latistunut. Lääkkeiden käytön olen lopettanut jo aikaa sitten, mutta tunteet eivät ole palautuneet vieläkään, sama koskee libidoa. Olen täysin aromanttinen ja aseksuaalinen nyt, ennen lääkkeiden käyttöä olin todella seksuaalinen ihminen ja ihastuin helposti. Kaipaan sitä normaalia ihmisyyttä, joka minussa oli. Tunnen itseni robotiksi, friikiksi. En kykene teeskentelemään kiinnostusta, mikään asia ei liikuta tai kiehdo minua syvästi kuten ennen. En tunne ilon ja onnellisuuden tunteita laisinkaan. Tätä tilaa kutsutaan anhedoniaksi. Näyttää siltä, että jään pysyvästi tähän tilaan. Elämäni on sietämätöntä, en kykene tekemään yhtään mitään sillä mikään tai kukaan ei kiinnosta minua eikä merkitse minulle yhtään mitään. Olen olemassa ja hengitän, siinä kaikki. Kaikilta asioilta on pudonnut pohja pois. Kuin eläisi jossain välitilassa, jota on vaikea kuvailla. Masentuneena sentään tunsin asioita, ja olin niistä sekä ihmisistä kiinnostunut, aidosti. Tämä nykyinen tilani ei ole masennusta nähnytkään. Ikäänkuin persoonani ja minuuteni olisi pyyhitty kokonaan pois. Minussa ei ole mitään jäljellä, jokin syvä tietoisuuden taso on himmentynyt kokonaan sisälläni. Sellainen kipinä ja liekki, joka motivoi tekemään, olemaan ja sai tuntemaan tunteiden koko laajan kirjon. Merkitys elämältä on kadonnut ihan täysin.

Ööö, eli olet masentunut.

Niin kuule, voisiko olla että lääke ei ole tehonnut? Voisit vaihtaa

Kyseessä ei missään tapauksessa ole masennus, sillä kykenin tuntemaan kaikenlaisia tunteita ennen minkäänlaisten psykiatristen lääkkeiden käyttöä. Olin hyvin kiinnostunut eri asioista, henkisesti ja fyysisesti jaksavampi ihminen masennuksesta huolimatta, olin myös kiinnostunut ympäristöstäni ja muista ihmisistä, jaksoin harrastaa asioita. Kykenin myös nukkumaan aivan normaalisti, sekin kyky on nyt mennyttä näiden lääkkeiden takia. En saa enää normaalisti unta. Jos nukun unilääkkeiden avulla vaikkapa 10-tuntia, niin olen silti koko seuraavan päivän hyvin väsynyt ja jopa pienikin tekeminen uuvuttaa minut sängynpohjalle. Näin ei ollut aiemmin. Tämä epänormaali väsymys on yksi keskeisimpiä aivovaurion oireita, kuten on myös persoonallisuuden muutokset. Minulla oli normaali, terve ja jopa poikkeuksellisen korkea libido naiseksi. Sain useita orgasmeja päivässä, ihastuin melkein joka viikko johonkin mieheen. Kaikki nämä tunteet ja toiminnot hävisivät lääkkeiden myötä eivätkä ole palautuneet normaaleiksi, vaikka lääkkeiden lopettamisesta on jo yli vuosi aikaa. Mitä ihmettä joku jauhaa jostain lääkkeiden vaihdosta, kun en tällaisia myrkkyjä laittaisi suuhuni enää pitkällä tikullakaan? Kyse on pysyvistä aivoon syntyneistä vaurioista, ei tavan masennuksesta. Masennus ei aiheuta PSSD:tä (post SSRI sexual dusfunction), anorgasmiaa (orgasmikyvyttömyys), vaginan kuivuutta ja genitaaliaalueiden sekä kehon erogeenisten alueiden puutumista ja turtumista (mm. nännipihat).  Terveisin tuo alkuperäinen kirjoittaja. 

Mitä jos olet jo sellaisessa vaiheessa elämässä, että näet asioita laajemmin. Eihän jatkuva ihastuminen nyt ole ehkä ihan normaalia psyyken toimintaa. Jospa tuo latteus yrittää kertoa että iloa olisi syytä etsiä muista asioita kuten itsestään eikä jatkuvista ihastumisesta. Jospa sulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö eli hypomania ja nyt olet masentunut?

Mitään pseudotieteellisiä lisädiagnooseja on turha hakea, ne eivät muuta mitään eivätkä ne poista sitä tosiasiaa, että nämä oireet ovat epätyypilliset ja elämänlaatuani huonontavia. Ei jatkuva ihastuminen  ole mikään psyykkinen häiriö, onko pakko katsoa asioita medikalisaation ja psykiatristen oireiden/diagnoosien kautta? Ihminen on normaalitilassa, jos hän tuntee rakkautta, iloa, surua, vihaa, intohimoa ja muita tunteita. Nämä ovat ihmisille tyypillisiä asioita, jotka pyritään psykiatrian näkökulmasta leimaamaan virheellisellä ja negatiivisella tavalla. Psykiatrit aina katsovat ihmisten käyttäytymistä ja tunnereaktioita tietyn linssin läpi, jossa ihmisen käytöstä pyritään tulkitsemaan heidän normiensa ja diagnoositaulukkojensa mukaisesti. Itselle näistä ihastumisista ei ollut mitään haittaa, se ei ollut luonteeltaan maanista, pakonomaista tai millään muullaakaan tavalla olemistani tai psyykettäni vaurioittavaa. Absurdia edes väittää, että aiemmin kokemani täysin inhimilliset tunteet olisivat oire tai merkki jostakin psyykkisestä häiriöstä. Jos minulla olisi tämä ns. kaksisuuntainen mielialahäiriö, olisi se jo todettu. Kyse ei ole mistään psykiatrisen tautiluokituksen diagnooseista, vaan kuvailin tilaani näiden psykiatristen lääkkeiden käytön jäljiltä. Oirekuvasto on samanlainen, kuin muillakin anhedoniasta, tunteiden latistumisesta ja seksuaalisen toimintakyvyn häiriöstä kärsivillä tuhansilla ihmisillä ympäri maailmaa. PSSD kärsijöille on suunnattu mm. erilaisia keskustelufoorumeja, joissa ihmiset jakavat tarinoita ja kokemuksiaan sekä kuvailevat tilaansa. Ne kuvailut ovat pelottavan samankaltaisia. Tämä ei ole tavan masennus, sillä aiemmin tunsin tunteita normaalisti, olin seksuaalinen, minulla oli korkea libido (nyt olematon), Ihastuin/rakastuin normaalisti, minulla ei myöskään ollut mitään näitä nykyisiä fyysisiä haittoja, joita nämä lääkkeet minulle aiheuttivat. Masennus ei vie ihmisen kykyä orgasmiin, latista tunteita täysin, eikä aiheuta mm. tasapainoaistin häiriöitä ja hidasta metabolismia. Tilani ei ole tavan masennus, ei todellakaan. Vaikea edes kuvailla tätä tilaa. Olen todella tyhjä sisältä, masennus taas aiheuttaa melankoliaa ja ihminen tuntee edes jotain, vaikkapa surua. T: sama kirjoittaja

Ok. Kuulostat hieman erikoiselta. Onko sinun helpompi ajatella että ongelmat johtuvat nyt kaikki itsen ulkopuolelta (lääkkeestä). Miksi kritisoit niin kovasti psykiatriaa? Moni on saanut todella hyvän avun lääkkeistä. Kun ihminen on vakavasti masentunut, ei hän välttämättä pysty intensiiviseen terapiaan viikottain. Mikä olisi sinun ehdotuksesi ihmisten hoitamiseksi?Moni itsemurhakin on estetty lääkityksellä. Terapian tuoma apu näkyy vasta kuukausien tai vuosien kuluttua riippuen ihmisen luvusta käsitteellistää ja sanoittaa tunteitaan. Ei kaikilla ole kykyä edes tähän.

Jännä kuinka näiden lääkkeiden haittoja esille tuotuani sanotaan minulla olevan omavastuu näiden oireiden suhteen, mutta masentuneelle hoetaan että kyse ei ole mistään muusta syystä kuin ns. aivokemiasta ja että he eivät voi tilannettaan muutoin kohentaa kuin korjaamalla tämän muka syntyjään vialla olevan ns. aivokemian lääkkeillä. Hieman ristiriitaista. Kyse ei edelleenkään ole masennuksen oireista, vaan lääkkeiden aiheuttamista selvistä vaurioista. Kyllä minä erotan itse, mikä on tavan masennusta ja mitkä oireet taas sopivat aivovaurion oirekuvastoon. Uhrin (minun) syyllistämisen voi jokainen havaita tuosta viestistäsi rivien välistä luettuna. Aika halpamaista ja todella läpinäkyvää touhua, joka juuri todistaa jo tuolla edellä esittämäni pointin siitä, ettei lääkkeiden vaurioittamat ihmiset saa Suomessa minkäänlaista apua eikä tukea. Ongelmamme olemassa oloa ei edes haluta myöntää ääneen. T: kirjoittaja nr. 3. 

Olen syönyt ssri-lääkettä 8 vuotta. 5 vuotta sitten rakastuin palavasti nykyiseen mieheeni ja rakkaus on pysynyt ja vahvistuu päivä päivältä.

Ennen lääkettä ihastuin renttuihin ja heti kun ensihuuma oli ohi, kyllästyin eikä tunteet koskaan kehittyneet rakkauteen asti. Jonkinlaista läheisriippuvuuttakin taisi olla, en pystynyt olemaan yksin lainkaan vaan aina oli oltava uusi mies kierroksessa, en myöskään kestänyt sitä, jos joku halusi jättää minut ennen kuin minä hänet. Lääkkeiden aloittamisen jälkeen olin onnellinen yksinkin, kunnes tapasin mieheni.

Näin erilaisia me ihmiset ollaan. Joillekkin tietyt lääkkeet eivät sovi (kuten itselleni täälläkin hehkutetut voxra ja aurorix), joillekkin sopii kuin nenä päähän ja elämänlaatu paranee huomattavasti.

Masennuslääkkeissä on samoja ainesosia kuin huumeissa, siksi niitten käyttöä seuraa usen romahdus ja sietämätön olo. Masennuslääkkeitten massiivinen vyörytys markkinoille vaikuttaa salaliitolta. Kemialliselta kastraatiolta ja lobotomialta.

Hyvä tietysti, että jotkut saavat apua masennuslääkkeistä. Tosin todella tuuripeliltä sekin vaikuttaa kun ei voi etukäteen tietää saako lääkkeestä avun vai seuraako siitä fyysisen ja psyykkisen terveyden tuho. Sopivaa lääkettä etsiessä voi mennä koko elämä ja terveys siinä samalla. Niitä uhreja ei näytä oikein kukaan kuuntelevan.

Muistaako kukaan sellaisen kirjan nimeä, jossa kerrotaan lääketutkimuksista ja vaietuista tutkimustuloksista? "Likainen lääketiede" tms, mustakeltaiset kannet. Siinä mm. kerrotaan siitä, että masennuslääkkeitten vaikuttavat aineet ovat samoja kuin huumeissa.

tärkeä ketju

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan sellaisen kirjan nimeä, jossa kerrotaan lääketutkimuksista ja vaietuista tutkimustuloksista? "Likainen lääketiede" tms, mustakeltaiset kannet. Siinä mm. kerrotaan siitä, että masennuslääkkeitten vaikuttavat aineet ovat samoja kuin huumeissa.

Tarkoitatko Cochrane-tutkimuskeskuksen johtajan kahta kirjaa:

1.https://www.sitruunakustannus.fi/tappavat-laumlaumlkkeet-ja-jaumlrjesta…

"Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus

- Näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon"

2. https://www.sitruunakustannus.fi/tappava-psykiatria-ja-laumlaumlkinnaum…

"Tappava psykiatria ja lääkinnän harha"

??

Häneen liittye, Lääkärilehti paljastui olevansa propagandalehti, joka ei noudata journalistisia sääntöjä https://www.madinamerica.com/2017/02/editorial-misconduct-finnish-medic…

... mutta nämä aiheet ovat täällä tabuja ja tämäkin viesti tullaan varmasti poistamaan.