Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Masennuslääkkeiden haittavaikutukset: rakastuminen estyy
29.06.2018 |
Törmäsin tällaiseen vanhaan uutiseen, jossa kerrotaan SSRI-lääkkeiden vaikutuksista. Miten niiden toiminta perustuu serotoniinitasojen vakaana pitämiseen, joka taas estää rakastumisen, sillä rakastuessa serotoniinitasot romahtavat. Koska kyseinen serotoniinin romahtaminen ei tapahdu SSRI-lääkkeistä johtuen, toiseen ei voi kiintyä. Lisäksi asiantuntija kertoo miten nuorten masennuksen syynä on usein epäonni rakkauselämässä. Tämän pohjalta vaikuttaakin järjettömältä miten innokkaasti masennuslääkkeitä ihmisille jaetaan, ja miten halukkaasti ihmiset niitä itse käyttävät.
Tässä vielä linkki uutiseen: https://yle.fi/uutiset/3-6739982
Kommentit (109)
valitettavaa kirjoitti:
HenkisestiKuollut kirjoitti:
Itse käytin yli kaksi vuotta jatkuvasti erilaisia psykiatrisia lääkkeitä enkä kykene enää lainkaan tuntemaan ihastumisen/rakastumisen tunteita ollenkaan. Tunne-elämäni on huomattavan latistunut. Lääkkeiden käytön olen lopettanut jo aikaa sitten, mutta tunteet eivät ole palautuneet vieläkään, sama koskee libidoa. Olen täysin aromanttinen ja aseksuaalinen nyt, ennen lääkkeiden käyttöä olin todella seksuaalinen ihminen ja ihastuin helposti. Kaipaan sitä normaalia ihmisyyttä, joka minussa oli. Tunnen itseni robotiksi, friikiksi. En kykene teeskentelemään kiinnostusta, mikään asia ei liikuta tai kiehdo minua syvästi kuten ennen. En tunne ilon ja onnellisuuden tunteita laisinkaan. Tätä tilaa kutsutaan anhedoniaksi. Näyttää siltä, että jään pysyvästi tähän tilaan. Elämäni on sietämätöntä, en kykene tekemään yhtään mitään sillä mikään tai kukaan ei kiinnosta minua eikä merkitse minulle yhtään mitään. Olen olemassa ja hengitän, siinä kaikki. Kaikilta asioilta on pudonnut pohja pois. Kuin eläisi jossain välitilassa, jota on vaikea kuvailla. Masentuneena sentään tunsin asioita, ja olin niistä sekä ihmisistä kiinnostunut, aidosti. Tämä nykyinen tilani ei ole masennusta nähnytkään. Ikäänkuin persoonani ja minuuteni olisi pyyhitty kokonaan pois. Minussa ei ole mitään jäljellä, jokin syvä tietoisuuden taso on himmentynyt kokonaan sisälläni. Sellainen kipinä ja liekki, joka motivoi tekemään, olemaan ja sai tuntemaan tunteiden koko laajan kirjon. Merkitys elämältä on kadonnut ihan täysin.
100% sympatiat. Itselleni on käynyt juuri samoin, vaikka lääkekäyttö oli lyhyt. Tämä on helvettuä. Keskustelisin mielelläni, vaikka tiedän että se ei meitä paranna. Miten saisin yhteyden sinuun?
Hei, oletko se henkilö joka laittoi sähköpostiosoitteensa tähän ketjuun? Haluaisin mielelläni jutella tästä asiasta kanssasi. Omalla kohdallani lääkekäyttöä oli n. kaksi vuotta. Olen pahoillani, että myös sinulle kävi näin ikävästi. Laitan sinulle viestiä tulemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sad kirjoitti:
sama kohtalo kirjoitti:
sama kohtalo kirjoitti:
sama kohtalo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kuinka orgasmikyvyttömyys aina laitetaan masennuksen piikkiin. Ennen kuin käytin mitään näitä paskalääkkeitä, kykenin tulemaan. Klitorikseni oli äärimmäisen kosketusherkkä, ja sain ihan taivaallisia orgasmeja. Nyt pimppini on kauttaltaan turta, ei tietokaan kosketusherkkydestä ja niistä voimakkaista, sykähdysmäisistä orgasmeista, jotka menevät aaltona kehosi läpi, ja saavat sinut sätkimään ja voihkimaan nautinnosta. Nykyään vaginani on tunnoton, emättimessä ei ole luontaista liukkautta ollenkaan, se on kuiva kuin saharan aavikko. Sormettaminen on äärimmäisen kivuliasta, ja johtaa verenvuotoon emättimen kuivuuden takia. Emättimen seinämät ovat myös ihan tunnottomat. Vaikka hankaan klitoristani kuinka, en saa aikaiseksi kuin kivuliaan nykäyksen, joka ei edes etäisesti muistuta orgasmia. En kiihotu seksuaalisista visuaalisista ärsykkeistä, edes komean miehen näkeminen ei enää kiihota. Seksin ajattelu on sama kuin ajattelisi jotakin elotonta objektia, ei se aiheuta minussa minkäänlaisia kiihottumisen tunteita. En innostu seksistä edes ajatuksen tasolla. Alapään koskettaminen tuntuu samalta kuin koskettaisi vaikkapa käsivartta. Ei minkäänlaista nautinnon tunnetta siellä, ei niin mitään.
Kuvasit juuri sitä, mitä minä olen kokenut jo vuosia. Kävin joku aika sitten terveyskeskuksen lääkärillä puhumassa asiasta. Vastaanotto ja kohtelu oli suorastaan nuivaa. Emäntä kertoili naama vääntyneenä, että kyllä se halu sieltä tulee, kun kumppanin kanssa varovasti pikkuhiljaa alatte hommiin. No arvappa mitä, Ei tule! Tuo tunnottomuus on niin kokonaisvaltaista, ja todellakin klitoriksen kanssa touhuilu tuottaa kipua, kunhan täysi tunnottomuus menee aikansa hinkattua ohi. Olen elänyt sinkkuna jo pitkään, enkä usko, että tulen enää koskaan olemaan suhteessa, koska kukapa alkaisi täysin tunnottoman, haluttoman ihmisen kanssa tulevaisuutta rakentamaan.
Minä voisin alkaakin, koska olen täsmälleen saman tuhon kokenut mies, joka ajattelee juuri samalla tavalla. Olisi tosi hienoa ainakin jutella, ja haluaisin tutustua kohtalotoveriin. zeipii@gmx.com
kaikki kohtalotoverit ottakaa ihmeessä yhteyttä, haluan jakaa ajatuksia ja ehkä voimme jotenkin lievittää toistemme tuskaa. Osoite yllä.
Haluan vielä korostaa, että en ole trolli, vaan nyt 15 kk tästä myrkkyjen aiheuttamasta helvetistä kärsinyt luotettava mies. Olen löytänyt ulkomaalaisia kohtalotovereita mm. surviving antidepressants - foorumilta, mutta haluaisin ehdottomasti tutustua ja keskustella suomalaisten kohtalotoverien kanssa. Sähköpostiosoite yhä yllä.
Olen nainen, jolla on samoja ongelmia. Laita sähköpostiosoitteesi niin laitan sulle viestiä tästä asiasta. Kaipaan kohtalotoverin kanssa juttelua :(
Kyseinen henkilö laittoi jo osoitteensa hieman aiemmin, ks. viesti nro 63.
kyllä, osoitteeni siis tuo zeipii@gmx.com
Yhteydenotoista olisin iloinen.
No ei kyllä estänyt raskautumista, mutta muita ongelmia aiheutti.
Minulle väitettiin 12-vuotta sitten kivenkovaa että minun on parempi syödä masennuslääkettä myös ollessani raskaana, se ei aiheuttaisi ongelmia vauvalle. No en ollut niin tyhmä kuin lääkärit vaan vähensin lääkkeen (siihen aikaan käytössä kuuluisa zoloft) jonka annos oli 100mg päivä raskauden viimeisen kahden kuukauden aikana niin alas kun pystyin, eli söin enää 25-50mg joka 3pv.
Ajattelin että koska minä saan siitä kamalat vieroitus oireet kärsii lapsikin niistä ja näin oli... Lapsi söi ja söi ja söi ja sitten onsensi kun veti itsensä niin ähkyyn suihkuna kaiken ulos. Sai niitä samoja sähköiskumasia tällejä kuin itsekkin sain jos lääkettä en ottanut. Oli itkuinen ensimmäiset 3vk ja kysymys 3i ollut kokiikista. Lääkärit eivät uskoneet minua. Mutta kyllä minä sen itse näin... Ja arvatkaa vaan kärsikö siitä.
Tuo alapään täysi tunnottomuus lääkityksen käytön aikana on munkin omakohtainen kokemus. Ei mitään orgasmin viivästymistä mikä sivuvaikutuksissa ehkä mainitaankin, vaan se oli täysin mahdoton saada millään keinolla. Mulla oli käytössä Venlafaksin ja käytön lopetuksen jälkeen orgasmi on löytynyt taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan sellaisen kirjan nimeä, jossa kerrotaan lääketutkimuksista ja vaietuista tutkimustuloksista? "Likainen lääketiede" tms, mustakeltaiset kannet. Siinä mm. kerrotaan siitä, että masennuslääkkeitten vaikuttavat aineet ovat samoja kuin huumeissa.
Tarkoitatko Cochrane-tutkimuskeskuksen johtajan kahta kirjaa:
1.https://www.sitruunakustannus.fi/tappavat-laumlaumlkkeet-ja-jaumlrjesta…
"Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus
- Näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon"2. https://www.sitruunakustannus.fi/tappava-psykiatria-ja-laumlaumlkinnaum…
"Tappava psykiatria ja lääkinnän harha"
??
Häneen liittye, Lääkärilehti paljastui olevansa propagandalehti, joka ei noudata journalistisia sääntöjä https://www.madinamerica.com/2017/02/editorial-misconduct-finnish-medic…
... mutta nämä aiheet ovat täällä tabuja ja tämäkin viesti tullaan varmasti poistamaan.
Psyykenlääkehullu jaksaa vuodesta toiseen. :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta... Mielenterveys potilaita seurannut niin ukko/akka vaihtuu heti kun yksi pettää ja toinen jättää, huonosta suhteesta toiseen, koska niin rakastunut taas... Joo tuo otsikko olisi oikeasti hyvä juttu....
Olen huomannut itse saman vaikutuksen lääkityksen aloitettuani, tunnehuiput ovat kadonneet ja muutenkin tasapainoisempaa. En koe hullaantumista niin vahvasti kuin ilmamän lääkkeitä mikä on loistavaa omalla kohdallani. Ennen rakastuin ja ihastuin salamana täysillä kehen vain, ripustautuen. Hakien rakkautta. Kun se ei onnistunut tulin alas ja kovaa. Ehkä lääke itselläni tasoittaa juuri noita todella jyrkkiä tunnehuippuja niin hyvässä kuin pahassa helpottaen elämääni huomattavasti. Nyt sinkkuna olen pystynyt tutustumaan itseenikin ja oppinut rakastamaan itseään, ei ole kiire rynnätä hakemaan rakkautta muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on mielialalääkitys ahdistukseen (SSRI) sekä syön pitkävaikutteisia bentsoja. Haittavaikutuksena (SSRI) on ollut ruokahalun lähes täydellinen katoaminen. Liikakiloja on jokunen, joten tämä ei sinällään haittaa.
Tunnen edelleen iloa, rakkautta, ihastumistakin. Orgasmit ovat tosin hieman laimentuneet. Voimakas ahdistuneisuus on lähes kadonnut, siedettävää ahdistusta on kuitenkin välillä, melko harvoin. Olo on paljon parempi, kuin vielä joitakin kuukausia sitten (kun mietin jäiden alle hukuttautumista kroonistuneen ahdistuksen vuoksi). Olen nyt tasaisempi, en kuitenkaan täydellisen vakaa. Enkä tosiaan ole tunteeton. Herkkänä ja todella empaattisena ihmisenä tunnen paljon ja voimakkaasti, lääke on tasannut tunnehuippuja pois ja tämä on helpottanut elämää ja olemista. Olen pystynyt käsittelemään tunteita ja tapahtumia ahdistuneisuuden takana. Aiemmin menin vain kokonaan lukkoon ja sukelsin tunteisiin, pystymättä olemaan rationaalinen.
Imeisesti siis minulle nämä lääkkeet sopivat. Tarkoitus on syödä niitä vielä jokunen kuukausi ja sitten ajaa lääkitys alas. Lääkkeiden lisäksi käyn terapiassa.
Halusin vastata tähän keskusteluun, sanoakseni, että joskus lääkitys on paikallaan ja oikean lääkityksen löytyessä, siitä on apua. Me ihmiset olemme kuitenkin erilaisia. Ehkä toisille mielialalääkkeet eivät vain sovi. Olen pahoillani kaikkien teidän puolesta, joiden elämänlaatua lääkitys on laskenut.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mielialalääkitys ahdistukseen (SSRI) sekä syön pitkävaikutteisia bentsoja. Haittavaikutuksena (SSRI) on ollut ruokahalun lähes täydellinen katoaminen. Liikakiloja on jokunen, joten tämä ei sinällään haittaa.
Tunnen edelleen iloa, rakkautta, ihastumistakin. Orgasmit ovat tosin hieman laimentuneet. Voimakas ahdistuneisuus on lähes kadonnut, siedettävää ahdistusta on kuitenkin välillä, melko harvoin. Olo on paljon parempi, kuin vielä joitakin kuukausia sitten (kun mietin jäiden alle hukuttautumista kroonistuneen ahdistuksen vuoksi). Olen nyt tasaisempi, en kuitenkaan täydellisen vakaa. Enkä tosiaan ole tunteeton. Herkkänä ja todella empaattisena ihmisenä tunnen paljon ja voimakkaasti, lääke on tasannut tunnehuippuja pois ja tämä on helpottanut elämää ja olemista. Olen pystynyt käsittelemään tunteita ja tapahtumia ahdistuneisuuden takana. Aiemmin menin vain kokonaan lukkoon ja sukelsin tunteisiin, pystymättä olemaan rationaalinen.
Imeisesti siis minulle nämä lääkkeet sopivat. Tarkoitus on syödä niitä vielä jokunen kuukausi ja sitten ajaa lääkitys alas. Lääkkeiden lisäksi käyn terapiassa.
Halusin vastata tähän keskusteluun, sanoakseni, että joskus lääkitys on paikallaan ja oikean lääkityksen löytyessä, siitä on apua. Me ihmiset olemme kuitenkin erilaisia. Ehkä toisille mielialalääkkeet eivät vain sovi. Olen pahoillani kaikkien teidän puolesta, joiden elämänlaatua lääkitys on laskenut.
Mullekin tuo lääkkeen mielialaa tasaava vaikutus kyllä kelpaisi mutta tuntuu vähän kammottavalta se alapään täysi tunnottomuus. Ahdistavaa kun mikään kosketus ei tunnu oikein miltään. Olisin tunnoton mieluummin yläpäästä kuin alapäästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos paljon tiedosta. Kyseessä on tuo ensimmäinen kirja "Tappavat lääkkeet ja kärjestäytynyt rikollisuus", jonka löysin joskus kirjastosta. Aion lukea nuo molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan sellaisen kirjan nimeä, jossa kerrotaan lääketutkimuksista ja vaietuista tutkimustuloksista? "Likainen lääketiede" tms, mustakeltaiset kannet. Siinä mm. kerrotaan siitä, että masennuslääkkeitten vaikuttavat aineet ovat samoja kuin huumeissa.
Tarkoitatko Cochrane-tutkimuskeskuksen johtajan kahta kirjaa:
1.https://www.sitruunakustannus.fi/tappavat-laumlaumlkkeet-ja-jaumlrjesta…
"Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus
- Näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon"2. https://www.sitruunakustannus.fi/tappava-psykiatria-ja-laumlaumlkinnaum…
"Tappava psykiatria ja lääkinnän harha"
??
Häneen liittye, Lääkärilehti paljastui olevansa propagandalehti, joka ei noudata journalistisia sääntöjä https://www.madinamerica.com/2017/02/editorial-misconduct-finnish-medic…
... mutta nämä aiheet ovat täällä tabuja ja tämäkin viesti tullaan varmasti poistamaan.
*järjestäytynyt*
Vierailija kirjoitti:
Kiitos paljon tiedosta. Kyseessä on tuo ensimmäinen kirja "Tappavat lääkkeet ja kärjestäytynyt rikollisuus", jonka löysin joskus kirjastosta. Aion lukea nuo molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan sellaisen kirjan nimeä, jossa kerrotaan lääketutkimuksista ja vaietuista tutkimustuloksista? "Likainen lääketiede" tms, mustakeltaiset kannet. Siinä mm. kerrotaan siitä, että masennuslääkkeitten vaikuttavat aineet ovat samoja kuin huumeissa.
Tarkoitatko Cochrane-tutkimuskeskuksen johtajan kahta kirjaa:
1.https://www.sitruunakustannus.fi/tappavat-laumlaumlkkeet-ja-jaumlrjesta…
"Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus
- Näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon"2. https://www.sitruunakustannus.fi/tappava-psykiatria-ja-laumlaumlkinnaum…
"Tappava psykiatria ja lääkinnän harha"
??
Häneen liittye, Lääkärilehti paljastui olevansa propagandalehti, joka ei noudata journalistisia sääntöjä https://www.madinamerica.com/2017/02/editorial-misconduct-finnish-medic…
... mutta nämä aiheet ovat täällä tabuja ja tämäkin viesti tullaan varmasti poistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Cochrane-keskuksen johtaja Peter Gozsche on kirjoittanut kirjassaan Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus (s.265-266):
"Tutkimusvilppi ja markkinoinnin valheet, lääketieteen korruptio ja valvontaviranomaisten heikkous on tuskin missään räikeämpää kuin niin kutsuttujen onnenpillereiden kohdalla. Petokset alkavat jo nimestä. Termi "selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät" keksittiin SmithKline Beechamilla, joka vuonna 2000 yhdistyi GlaxoSmithKlineksi. Valitsettavasti se on virallinen tieteellinen nimi tämän luokan lääkkeille, vaikka niissä ei ole mitään erityisen selektiivistä. Niissä ei ole myöskään mitään erityisen spesifiä. Useimmat aivoihin vaikuttavat aineet, alkoholi mukaan luettuna, vaikuttavat masennukseen todennäköisesti yhtä paljon kuin SSRI:t, ja esimerkiksi vanha bentsodiatsepiini, alpratsolami, on lumetta parempi ja yhtä tehokas kuin trisykliset masennuslääkkeet, jotka nekin ovat parempia kuin SSRI:t.
Vuonna 2003 Britannian lääkevirasto levitti potilastiedotteissaan sitä valheellista tietoa, että serotoniin puute olisi masennuksen syy. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, miksi serotiinilääkkeillä on sellaisia vaikutuksia kuin niillä on, eikä pillereistä löydy onnea. Niiden selvin vaikutus on seksuaalitoiminnan häiriöt. FDA:n tutkija sai selville, että yhtiöt ovat salanneet sukupuolielämän haitat syyttämällä niistä lääkkeen sijaan potilaita. Esimerkiksi naisten orgasmikyvyttömyys oli luokiteltu "naisen sukupuolielinten häiriöksi". Yhtiöt väittivät, että lääkkeet aiheuttavat haittoja vain 5 % potilaista, mikä on kymmenesosa todellisesta määrästä. Ongelmaa tutkittiin kokeella, jonka perusteella seksuaalisia häiriöitä oli 59 % 1022 potilaasta, joilla kaikilla oli ollut normaali sukupuolielämä ennen lääkkeiden käytön aloittamista. ---SSRI lääkkeitä olisikin pitänyt markkinoida mainiona tapana pilata seksuaalielämä, mutta silloin pillerit olisivat jääneet myymättä."
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mielialalääkitys ahdistukseen (SSRI) sekä syön pitkävaikutteisia bentsoja. Haittavaikutuksena (SSRI) on ollut ruokahalun lähes täydellinen katoaminen. Liikakiloja on jokunen, joten tämä ei sinällään haittaa.
Tunnen edelleen iloa, rakkautta, ihastumistakin. Orgasmit ovat tosin hieman laimentuneet. Voimakas ahdistuneisuus on lähes kadonnut, siedettävää ahdistusta on kuitenkin välillä, melko harvoin. Olo on paljon parempi, kuin vielä joitakin kuukausia sitten (kun mietin jäiden alle hukuttautumista kroonistuneen ahdistuksen vuoksi). Olen nyt tasaisempi, en kuitenkaan täydellisen vakaa. Enkä tosiaan ole tunteeton. Herkkänä ja todella empaattisena ihmisenä tunnen paljon ja voimakkaasti, lääke on tasannut tunnehuippuja pois ja tämä on helpottanut elämää ja olemista. Olen pystynyt käsittelemään tunteita ja tapahtumia ahdistuneisuuden takana. Aiemmin menin vain kokonaan lukkoon ja sukelsin tunteisiin, pystymättä olemaan rationaalinen.
Imeisesti siis minulle nämä lääkkeet sopivat. Tarkoitus on syödä niitä vielä jokunen kuukausi ja sitten ajaa lääkitys alas. Lääkkeiden lisäksi käyn terapiassa.
Halusin vastata tähän keskusteluun, sanoakseni, että joskus lääkitys on paikallaan ja oikean lääkityksen löytyessä, siitä on apua. Me ihmiset olemme kuitenkin erilaisia. Ehkä toisille mielialalääkkeet eivät vain sovi. Olen pahoillani kaikkien teidän puolesta, joiden elämänlaatua lääkitys on laskenut.
Kunpa itsekin olisin lopettanut lyhyen käytön jälkeen. Yli kymmenen vuoden käyttö romutti koko seksuaalisuuteni eikä palautumista ole tapahtunut. Ehkä pitemmällä tähtäimellä haittojen osuus kasvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mielialalääkitys ahdistukseen (SSRI) sekä syön pitkävaikutteisia bentsoja. Haittavaikutuksena (SSRI) on ollut ruokahalun lähes täydellinen katoaminen. Liikakiloja on jokunen, joten tämä ei sinällään haittaa.
Tunnen edelleen iloa, rakkautta, ihastumistakin. Orgasmit ovat tosin hieman laimentuneet. Voimakas ahdistuneisuus on lähes kadonnut, siedettävää ahdistusta on kuitenkin välillä, melko harvoin. Olo on paljon parempi, kuin vielä joitakin kuukausia sitten (kun mietin jäiden alle hukuttautumista kroonistuneen ahdistuksen vuoksi). Olen nyt tasaisempi, en kuitenkaan täydellisen vakaa. Enkä tosiaan ole tunteeton. Herkkänä ja todella empaattisena ihmisenä tunnen paljon ja voimakkaasti, lääke on tasannut tunnehuippuja pois ja tämä on helpottanut elämää ja olemista. Olen pystynyt käsittelemään tunteita ja tapahtumia ahdistuneisuuden takana. Aiemmin menin vain kokonaan lukkoon ja sukelsin tunteisiin, pystymättä olemaan rationaalinen.
Imeisesti siis minulle nämä lääkkeet sopivat. Tarkoitus on syödä niitä vielä jokunen kuukausi ja sitten ajaa lääkitys alas. Lääkkeiden lisäksi käyn terapiassa.
Halusin vastata tähän keskusteluun, sanoakseni, että joskus lääkitys on paikallaan ja oikean lääkityksen löytyessä, siitä on apua. Me ihmiset olemme kuitenkin erilaisia. Ehkä toisille mielialalääkkeet eivät vain sovi. Olen pahoillani kaikkien teidän puolesta, joiden elämänlaatua lääkitys on laskenut.
Kunpa itsekin olisin lopettanut lyhyen käytön jälkeen. Yli kymmenen vuoden käyttö romutti koko seksuaalisuuteni eikä palautumista ole tapahtunut. Ehkä pitemmällä tähtäimellä haittojen osuus kasvaa?
Niin se saattaa olla, valitettavasti. Omalla kohdalla vuosi on ihan maksimi kuinka kauan ajattelin noita popsia. Aiemmin, joskus kymmenen vuotta sitten, söin noin kahdeksan kuukautta. Se riitti siihen, että pääsin jaloilleni, mieli tasottui ja vaikea masennus oli selätetty suurilta osin. Silloin olin niin syvissä vesissä, etten huomannut edes mitään haittavaikutuksia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan sellaisen kirjan nimeä, jossa kerrotaan lääketutkimuksista ja vaietuista tutkimustuloksista? "Likainen lääketiede" tms, mustakeltaiset kannet. Siinä mm. kerrotaan siitä, että masennuslääkkeitten vaikuttavat aineet ovat samoja kuin huumeissa.
Tarkoitatko Cochrane-tutkimuskeskuksen johtajan kahta kirjaa:
1.https://www.sitruunakustannus.fi/tappavat-laumlaumlkkeet-ja-jaumlrjesta…
"Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus
- Näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon"2. https://www.sitruunakustannus.fi/tappava-psykiatria-ja-laumlaumlkinnaum…
"Tappava psykiatria ja lääkinnän harha"
??
Häneen liittye, Lääkärilehti paljastui olevansa propagandalehti, joka ei noudata journalistisia sääntöjä https://www.madinamerica.com/2017/02/editorial-misconduct-finnish-medic…
... mutta nämä aiheet ovat täällä tabuja ja tämäkin viesti tullaan varmasti poistamaan.
Psyykenlääkehullu jaksaa vuodesta toiseen. :O
Psykiatriaa kritisoivia keskusteluja häiriköivä lääkeuskovainen hullu taas näemmä paikalla :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mielialalääkitys ahdistukseen (SSRI) sekä syön pitkävaikutteisia bentsoja. Haittavaikutuksena (SSRI) on ollut ruokahalun lähes täydellinen katoaminen. Liikakiloja on jokunen, joten tämä ei sinällään haittaa.
Tunnen edelleen iloa, rakkautta, ihastumistakin. Orgasmit ovat tosin hieman laimentuneet. Voimakas ahdistuneisuus on lähes kadonnut, siedettävää ahdistusta on kuitenkin välillä, melko harvoin. Olo on paljon parempi, kuin vielä joitakin kuukausia sitten (kun mietin jäiden alle hukuttautumista kroonistuneen ahdistuksen vuoksi). Olen nyt tasaisempi, en kuitenkaan täydellisen vakaa. Enkä tosiaan ole tunteeton. Herkkänä ja todella empaattisena ihmisenä tunnen paljon ja voimakkaasti, lääke on tasannut tunnehuippuja pois ja tämä on helpottanut elämää ja olemista. Olen pystynyt käsittelemään tunteita ja tapahtumia ahdistuneisuuden takana. Aiemmin menin vain kokonaan lukkoon ja sukelsin tunteisiin, pystymättä olemaan rationaalinen.
Imeisesti siis minulle nämä lääkkeet sopivat. Tarkoitus on syödä niitä vielä jokunen kuukausi ja sitten ajaa lääkitys alas. Lääkkeiden lisäksi käyn terapiassa.
Halusin vastata tähän keskusteluun, sanoakseni, että joskus lääkitys on paikallaan ja oikean lääkityksen löytyessä, siitä on apua. Me ihmiset olemme kuitenkin erilaisia. Ehkä toisille mielialalääkkeet eivät vain sovi. Olen pahoillani kaikkien teidän puolesta, joiden elämänlaatua lääkitys on laskenut.
Kunpa itsekin olisin lopettanut lyhyen käytön jälkeen. Yli kymmenen vuoden käyttö romutti koko seksuaalisuuteni eikä palautumista ole tapahtunut. Ehkä pitemmällä tähtäimellä haittojen osuus kasvaa?
Niin se saattaa olla, valitettavasti. Omalla kohdalla vuosi on ihan maksimi kuinka kauan ajattelin noita popsia. Aiemmin, joskus kymmenen vuotta sitten, söin noin kahdeksan kuukautta. Se riitti siihen, että pääsin jaloilleni, mieli tasottui ja vaikea masennus oli selätetty suurilta osin. Silloin olin niin syvissä vesissä, etten huomannut edes mitään haittavaikutuksia...
Vammoja voi syntyä jo päivissä. Niin on monelle käynyt. Olen myös miettinyt, että eräkohtaisesti saattaa esiintyä huomattavia pitoisuusmääriä, olkoonkin tuotantoteknologia oletuksen mukaan kuinka tarkkaa vain. Myrkkyjä kaikki.
V
Alue: Aihe vapaa
Kyseinen henkilö laittoi jo osoitteensa hieman aiemmin, ks. viesti nro 63.