Mies, miksi petät hyvässä liitossa?

Pieni osa miehistä ja naisista ovat empaatteja. Ainoastaan he pystyvät uskollisuuteen, koska nauttivat seksistä vain jos siinä on myös tunnepuoli mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä petän koska en saa parisuhteesta sitä mitä haluan.

Periaatteessa kaikki hyvin, kunnollinen ja arvostava mies, hyvä kumppani ja paras ystäväni. Seksiäkin on mutta hänen pornonkatselun takia liian harvoin. Minäkin katson mutta olen aina pitänyt parisuhteen ykkösenä. Meillä on kaikin puolin ns hyvät puolisot, teemme kaikkemme toistemme hyväksi.

Mutta. En saa yhtään läheisyyttä mieheltäni, halauksetkin joudun pyytämään. Mies koskee vain sängyssä - ehkä siksikin on pakko saada seksiä että saa toisen lähelle. Hän on onnellinen kun ei kukaan koske, elämä on täydellistä. Inhoan sitä että hän valehtelee pornosta, eihän se ole kiellettyä jos ei vaikuta meidän suhteeseen. Lisäksi tiedän että hänelläkin on täydet valmiudet pettämiseen (miksi, sitä en tiedä), on jo paljastanut pystyvänsä. Oli kuulemma niin kännissä ettei ajatellut mitään. No ihan varmasti, mies joka hallitsee itsensä täysin joka tilanteessa eikä koskaan vedä lärvejä! Ihan ei mene läpi....

Mun pettäminen on sitä että tapaan vanhaa ystävääni ajalta ennen kuin edes tunsin miestäni. Hän halaa niin että mua alkaa aina itkettämään. Silittää poskesta ja hiuksista mikä on mun mielestä eroottisinta maailmassa! Pitää kädestä kun kävelemme jossain, ottaa kainaloon kun pysähdymme. Kaikkea sitä mitä en ole koskaan saanut kotoa. Olemme rakastelleet vuosien mittaan satunnaisesti, edellisestä kerrasta aika tasan vuosi. Ehdottomasti paras seksikumppanini ikinä

Mistä tällaisen ”kosketusmiehen” löytää? Ja kyllä seksikin käy, tietysti.

Olen aivan vapaa 40-vuotias nainen, mutta en ole löytänyt miestä, joka haluaisi läheisyyttä ja hellyyttä. Olen hyvännäköinen, normaalipainoinen, liikunnallinen, työssäkäyvä.. ei siis mitään ”vikaa”.

Miehet eivät ilmeisesti pidä kosketuksesta, johon liittyy tunteita. Eivät ole valmiita vastaanottamaan sellaista saati antamaan, vaikka tässäkin ketjussa näin voisi olettaa.

Erikoiselta kuulostaa etteikö löytyisi. Kyllä kai suurinosa pitää koskettelusta. On sinulla varmasti muitakin "vaatimuksia" miehelle.

M35

Vierailija kirjoitti:

Pieni osa miehistä ja naisista ovat empaatteja. Ainoastaan he pystyvät uskollisuuteen, koska nauttivat seksistä vain jos siinä on myös tunnepuoli mukana.

Ilmeisesti kuulun sitten tuohon porukkaan.

M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset - eikä puoliso - kärsi siitä pettämisestä mitenkään, kun he eivät asiaa tiedä. Täälläkin kuvitellaan, että suhteissa joissa petetään kotona olisi jotenkin kireä ilmapiiri tai muuten huonot välit. Ei se niin ole. Siinä pääsuhteessa voi kaikki olla oikeinkin hyvin ja vanhemmat onnellisia yhdessä ja se on todellakin parempi niille lapsille kuin erota, koska haluaa välillä erilaista seksiä eri ihmisen kanssa.

Minä ja rakastajani olemme molemmat parisuhteissa, joita ympärillä olevat ihmiset kadehtii, että kun meillä menee niin hyvin ja huomaa, että oikeasti rakastamme toisiamme pääsuhteessa ja niinhän se onkin. Tuollaisen suhteen tuhoaminen vain sen vuoksi, että kaipaa seksielämäänsä vaihtelua olisi äärimmäisen itsekästä ja tuhoaisi lapsilta ehjän, onnellisen perheen.

Samaa mieltä tästä. Ei pettäminen tarkoita välttämättä sitä, että oma puoliso tai lapset joutuvat siitä kärsimään. On todellakin täysin mahdollista elää hyvää perhe-elämää ja pitää samaan aikaan yllä sivusuhdetta tai -suhteita.

Hyvässä liitossa olevat miehet, jotka pettävät, ovat usein niitä tosi mukavia miehiä, jotka kelpaavat kyllä muillekin naisille. Eli tilaisuuksia heillä kyllä piissaa.

EI pidä paikkaansa. Pettämisestä epäileminen on piinaavaa ja kauheaa. Pettäjä musertaa petettävän itsetunnon salaamalla tekonsa. Petetty kuitenkin aistii, että jotain on menossa. Syyttää ehkä itseään, koska ei tajua, mistä on kysymys. Ei pääse eteenpäin eikä voi syyttää toista, koska todisteita ei ole.

Väittäisin, että saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Jos sivusuhde on jatkunut useita vuosia eikä ole aiheuttanut mitään outoja aistimuksia tai epäilyjä, niin miten ihmeessä se voi musertaa toisen itsetunnon? Jos petetty ei tunne jäävänsä mistään paitsi, niin miten hän edes osaa epäillä mitään? Kyllä tällainenkin on täysin mahdollista.

Kyllä se pettäminen tulee ilmi aina jossain vaiheessa. Ennemmin tai myöhemmin, ja kyllä jos se tapahtuu vasta vuosien päästä on kauhea ajatus että on pidetty tyhmänä ja narrina vuosia kun itse on rakastanut ja kaikkensa antanut. Minä olisin siinä tilanteessa kyllä jo valmis murhatekoihin, se loukkaisi eniten että on teeskennelty ja valehdeltu vuosia ja annettu se rakkaus toiselle joka olisi kuulunut minulle.

Pidetty tyhmänä ja narrina... Hmm, riippuu tietenkin tapauksesta, mutta on miehiä, joilla on pitkäaikainen salasuhde, mutta jotka kuitenkin välittävät vaimostaan hyvin paljon. Ongelma on vain siinä, että vaimo ei enää välitä miehestään miehenä, mutta ei ole myöskään valmis neuvottelemaan alkuperäisiä uskollisuuslupauksia uudelleen vaan ymmärtää tällaiset neuvottelut ensiaskeleena eroon, vaikka ne eivät sitä olekaan. Väittäisin jopa, että tällaisessa tilanteessa on hienotunteisempaa jättää neuvottelut neuvottelematta ja löytää rakastajatar, joka on samanlaisessa tilanteessa ja joka kunnioittaa rakastajansa perhettä. Ja uskokaa tai älkää, salasuhde ja toisen perhe-elämän kunnioittaminen eivät välttämättä sulje toisiaan pois! Varsinkin keski-iässä yhteisiä vuosia on jo paljon - on yhteiset lapset, sukulaiset, ystävät, koti, harrastukset jne. - mutta toisaalta koko loppuiän kestävä selibaattikaan ei houkuttele. Tämän puutteen voi hoitaa fiksulla tavalla pitämättä tietämätöntä osapuolta tyhmänä tai narrina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun ei ole tarpeeksi seksiä. Mikä teitä naisia vaivaa, kun läheisyys ja seksi ei kiinnosta? Se on todella tärkeä asia parisuhteessa. 

Mikä teitä miehiä vaivaa, kun se naisen seksuaalinen halukkuus ei ole valintakriteeri? Miksi pitää valita se vähän haluava? Siksikö kun se näyttää hyvältä?

Pääsääntöisesti nainen kuin nainen panee kuin kiimainen kani ensimmäisen vuoden aikana, mutta sitten homma alkaa hiipumaan. Sen jälkeen voi olla jo liian iso kynnys erota sellaisen seikan takia.

Minä kyllä panisin yhä vaan vaikka joka päivä, mutta olen erittäin tyytyväinen nykyiseen. Molempien tarpeet huomioon ottavaa vaihtelevaa seksiä 3–10 kertaa viikossa, molemmat saa aina.

Tähän kuvioon ei oikein edes ulkopuoliset mahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset - eikä puoliso - kärsi siitä pettämisestä mitenkään, kun he eivät asiaa tiedä. Täälläkin kuvitellaan, että suhteissa joissa petetään kotona olisi jotenkin kireä ilmapiiri tai muuten huonot välit. Ei se niin ole. Siinä pääsuhteessa voi kaikki olla oikeinkin hyvin ja vanhemmat onnellisia yhdessä ja se on todellakin parempi niille lapsille kuin erota, koska haluaa välillä erilaista seksiä eri ihmisen kanssa.

Minä ja rakastajani olemme molemmat parisuhteissa, joita ympärillä olevat ihmiset kadehtii, että kun meillä menee niin hyvin ja huomaa, että oikeasti rakastamme toisiamme pääsuhteessa ja niinhän se onkin. Tuollaisen suhteen tuhoaminen vain sen vuoksi, että kaipaa seksielämäänsä vaihtelua olisi äärimmäisen itsekästä ja tuhoaisi lapsilta ehjän, onnellisen perheen.

Samaa mieltä tästä. Ei pettäminen tarkoita välttämättä sitä, että oma puoliso tai lapset joutuvat siitä kärsimään. On todellakin täysin mahdollista elää hyvää perhe-elämää ja pitää samaan aikaan yllä sivusuhdetta tai -suhteita.

Hyvässä liitossa olevat miehet, jotka pettävät, ovat usein niitä tosi mukavia miehiä, jotka kelpaavat kyllä muillekin naisille. Eli tilaisuuksia heillä kyllä piissaa.

EI pidä paikkaansa. Pettämisestä epäileminen on piinaavaa ja kauheaa. Pettäjä musertaa petettävän itsetunnon salaamalla tekonsa. Petetty kuitenkin aistii, että jotain on menossa. Syyttää ehkä itseään, koska ei tajua, mistä on kysymys. Ei pääse eteenpäin eikä voi syyttää toista, koska todisteita ei ole.

Väittäisin, että saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Jos sivusuhde on jatkunut useita vuosia eikä ole aiheuttanut mitään outoja aistimuksia tai epäilyjä, niin miten ihmeessä se voi musertaa toisen itsetunnon? Jos petetty ei tunne jäävänsä mistään paitsi, niin miten hän edes osaa epäillä mitään? Kyllä tällainenkin on täysin mahdollista.

Kyllä se pettäminen tulee ilmi aina jossain vaiheessa. Ennemmin tai myöhemmin, ja kyllä jos se tapahtuu vasta vuosien päästä on kauhea ajatus että on pidetty tyhmänä ja narrina vuosia kun itse on rakastanut ja kaikkensa antanut. Minä olisin siinä tilanteessa kyllä jo valmis murhatekoihin, se loukkaisi eniten että on teeskennelty ja valehdeltu vuosia ja annettu se rakkaus toiselle joka olisi kuulunut minulle.

Pidetty tyhmänä ja narrina... Hmm, riippuu tietenkin tapauksesta, mutta on miehiä, joilla on pitkäaikainen salasuhde, mutta jotka kuitenkin välittävät vaimostaan hyvin paljon. Ongelma on vain siinä, että vaimo ei enää välitä miehestään miehenä, mutta ei ole myöskään valmis neuvottelemaan alkuperäisiä uskollisuuslupauksia uudelleen vaan ymmärtää tällaiset neuvottelut ensiaskeleena eroon, vaikka ne eivät sitä olekaan. Väittäisin jopa, että tällaisessa tilanteessa on hienotunteisempaa jättää neuvottelut neuvottelematta ja löytää rakastajatar, joka on samanlaisessa tilanteessa ja joka kunnioittaa rakastajansa perhettä. Ja uskokaa tai älkää, salasuhde ja toisen perhe-elämän kunnioittaminen eivät välttämättä sulje toisiaan pois! Varsinkin keski-iässä yhteisiä vuosia on jo paljon - on yhteiset lapset, sukulaiset, ystävät, koti, harrastukset jne. - mutta toisaalta koko loppuiän kestävä selibaattikaan ei houkuttele. Tämän puutteen voi hoitaa fiksulla tavalla pitämättä tietämätöntä osapuolta tyhmänä tai narrina.

Salasuhde harvemmin pysyy salasuhteena. Aina joku näkee, kuulee, vuotaa tai vaimo aavistaa ja saa todisteita. Pettäjästä tulee jossain vaiheessa huolimaton ja ylimielinen. Ero on kuitenkin edessä joten miksi siitä pitää tehdä ruma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset - eikä puoliso - kärsi siitä pettämisestä mitenkään, kun he eivät asiaa tiedä. Täälläkin kuvitellaan, että suhteissa joissa petetään kotona olisi jotenkin kireä ilmapiiri tai muuten huonot välit. Ei se niin ole. Siinä pääsuhteessa voi kaikki olla oikeinkin hyvin ja vanhemmat onnellisia yhdessä ja se on todellakin parempi niille lapsille kuin erota, koska haluaa välillä erilaista seksiä eri ihmisen kanssa.

Minä ja rakastajani olemme molemmat parisuhteissa, joita ympärillä olevat ihmiset kadehtii, että kun meillä menee niin hyvin ja huomaa, että oikeasti rakastamme toisiamme pääsuhteessa ja niinhän se onkin. Tuollaisen suhteen tuhoaminen vain sen vuoksi, että kaipaa seksielämäänsä vaihtelua olisi äärimmäisen itsekästä ja tuhoaisi lapsilta ehjän, onnellisen perheen.

Samaa mieltä tästä. Ei pettäminen tarkoita välttämättä sitä, että oma puoliso tai lapset joutuvat siitä kärsimään. On todellakin täysin mahdollista elää hyvää perhe-elämää ja pitää samaan aikaan yllä sivusuhdetta tai -suhteita.

Hyvässä liitossa olevat miehet, jotka pettävät, ovat usein niitä tosi mukavia miehiä, jotka kelpaavat kyllä muillekin naisille. Eli tilaisuuksia heillä kyllä piissaa.

EI pidä paikkaansa. Pettämisestä epäileminen on piinaavaa ja kauheaa. Pettäjä musertaa petettävän itsetunnon salaamalla tekonsa. Petetty kuitenkin aistii, että jotain on menossa. Syyttää ehkä itseään, koska ei tajua, mistä on kysymys. Ei pääse eteenpäin eikä voi syyttää toista, koska todisteita ei ole.

Väittäisin, että saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Jos sivusuhde on jatkunut useita vuosia eikä ole aiheuttanut mitään outoja aistimuksia tai epäilyjä, niin miten ihmeessä se voi musertaa toisen itsetunnon? Jos petetty ei tunne jäävänsä mistään paitsi, niin miten hän edes osaa epäillä mitään? Kyllä tällainenkin on täysin mahdollista.

Kyllä se pettäminen tulee ilmi aina jossain vaiheessa. Ennemmin tai myöhemmin, ja kyllä jos se tapahtuu vasta vuosien päästä on kauhea ajatus että on pidetty tyhmänä ja narrina vuosia kun itse on rakastanut ja kaikkensa antanut. Minä olisin siinä tilanteessa kyllä jo valmis murhatekoihin, se loukkaisi eniten että on teeskennelty ja valehdeltu vuosia ja annettu se rakkaus toiselle joka olisi kuulunut minulle.

Pidetty tyhmänä ja narrina... Hmm, riippuu tietenkin tapauksesta, mutta on miehiä, joilla on pitkäaikainen salasuhde, mutta jotka kuitenkin välittävät vaimostaan hyvin paljon. Ongelma on vain siinä, että vaimo ei enää välitä miehestään miehenä, mutta ei ole myöskään valmis neuvottelemaan alkuperäisiä uskollisuuslupauksia uudelleen vaan ymmärtää tällaiset neuvottelut ensiaskeleena eroon, vaikka ne eivät sitä olekaan. Väittäisin jopa, että tällaisessa tilanteessa on hienotunteisempaa jättää neuvottelut neuvottelematta ja löytää rakastajatar, joka on samanlaisessa tilanteessa ja joka kunnioittaa rakastajansa perhettä. Ja uskokaa tai älkää, salasuhde ja toisen perhe-elämän kunnioittaminen eivät välttämättä sulje toisiaan pois! Varsinkin keski-iässä yhteisiä vuosia on jo paljon - on yhteiset lapset, sukulaiset, ystävät, koti, harrastukset jne. - mutta toisaalta koko loppuiän kestävä selibaattikaan ei houkuttele. Tämän puutteen voi hoitaa fiksulla tavalla pitämättä tietämätöntä osapuolta tyhmänä tai narrina.

Salasuhde harvemmin pysyy salasuhteena. Aina joku näkee, kuulee, vuotaa tai vaimo aavistaa ja saa todisteita. Pettäjästä tulee jossain vaiheessa huolimaton ja ylimielinen. Ero on kuitenkin edessä joten miksi siitä pitää tehdä ruma?

Niin, sinä katsot näitä asioita juuri samalla tavalla kuin vaimo joka 1) ei halua erota, 2) ei halua kuitenkaan enää seksiä miehensä kanssa, 3) ei halua myöskään avointa suhdetta, 4) on sitä mieltä, että viriili mies voi aivan hyvin elää loppuelämänsä selibaatissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset - eikä puoliso - kärsi siitä pettämisestä mitenkään, kun he eivät asiaa tiedä. Täälläkin kuvitellaan, että suhteissa joissa petetään kotona olisi jotenkin kireä ilmapiiri tai muuten huonot välit. Ei se niin ole. Siinä pääsuhteessa voi kaikki olla oikeinkin hyvin ja vanhemmat onnellisia yhdessä ja se on todellakin parempi niille lapsille kuin erota, koska haluaa välillä erilaista seksiä eri ihmisen kanssa.

Minä ja rakastajani olemme molemmat parisuhteissa, joita ympärillä olevat ihmiset kadehtii, että kun meillä menee niin hyvin ja huomaa, että oikeasti rakastamme toisiamme pääsuhteessa ja niinhän se onkin. Tuollaisen suhteen tuhoaminen vain sen vuoksi, että kaipaa seksielämäänsä vaihtelua olisi äärimmäisen itsekästä ja tuhoaisi lapsilta ehjän, onnellisen perheen.

Samaa mieltä tästä. Ei pettäminen tarkoita välttämättä sitä, että oma puoliso tai lapset joutuvat siitä kärsimään. On todellakin täysin mahdollista elää hyvää perhe-elämää ja pitää samaan aikaan yllä sivusuhdetta tai -suhteita.

Hyvässä liitossa olevat miehet, jotka pettävät, ovat usein niitä tosi mukavia miehiä, jotka kelpaavat kyllä muillekin naisille. Eli tilaisuuksia heillä kyllä piissaa.

EI pidä paikkaansa. Pettämisestä epäileminen on piinaavaa ja kauheaa. Pettäjä musertaa petettävän itsetunnon salaamalla tekonsa. Petetty kuitenkin aistii, että jotain on menossa. Syyttää ehkä itseään, koska ei tajua, mistä on kysymys. Ei pääse eteenpäin eikä voi syyttää toista, koska todisteita ei ole.

Väittäisin, että saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Jos sivusuhde on jatkunut useita vuosia eikä ole aiheuttanut mitään outoja aistimuksia tai epäilyjä, niin miten ihmeessä se voi musertaa toisen itsetunnon? Jos petetty ei tunne jäävänsä mistään paitsi, niin miten hän edes osaa epäillä mitään? Kyllä tällainenkin on täysin mahdollista.

Kyllä se pettäminen tulee ilmi aina jossain vaiheessa. Ennemmin tai myöhemmin, ja kyllä jos se tapahtuu vasta vuosien päästä on kauhea ajatus että on pidetty tyhmänä ja narrina vuosia kun itse on rakastanut ja kaikkensa antanut. Minä olisin siinä tilanteessa kyllä jo valmis murhatekoihin, se loukkaisi eniten että on teeskennelty ja valehdeltu vuosia ja annettu se rakkaus toiselle joka olisi kuulunut minulle.

Pidetty tyhmänä ja narrina... Hmm, riippuu tietenkin tapauksesta, mutta on miehiä, joilla on pitkäaikainen salasuhde, mutta jotka kuitenkin välittävät vaimostaan hyvin paljon. Ongelma on vain siinä, että vaimo ei enää välitä miehestään miehenä, mutta ei ole myöskään valmis neuvottelemaan alkuperäisiä uskollisuuslupauksia uudelleen vaan ymmärtää tällaiset neuvottelut ensiaskeleena eroon, vaikka ne eivät sitä olekaan. Väittäisin jopa, että tällaisessa tilanteessa on hienotunteisempaa jättää neuvottelut neuvottelematta ja löytää rakastajatar, joka on samanlaisessa tilanteessa ja joka kunnioittaa rakastajansa perhettä. Ja uskokaa tai älkää, salasuhde ja toisen perhe-elämän kunnioittaminen eivät välttämättä sulje toisiaan pois! Varsinkin keski-iässä yhteisiä vuosia on jo paljon - on yhteiset lapset, sukulaiset, ystävät, koti, harrastukset jne. - mutta toisaalta koko loppuiän kestävä selibaattikaan ei houkuttele. Tämän puutteen voi hoitaa fiksulla tavalla pitämättä tietämätöntä osapuolta tyhmänä tai narrina.

Ei ihmisiä saa noin kohdella. Tuo on nimenomaan toisen aliarvostamista. Jos olisin tuossa se toinen osapuoli, olisin syvästi pettynyt ja loukkaantunut. Tuossa asetelmassa pettäjä pääsee helpommalla, muttei välitä muista.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jotain on isossa kuvassa pielessä kun Suomi on täynnä puutteessa olevia naimisissa olevia ihmisiä. Kysyntä kohtaa tarjonnan. 

Olen nainen, petin edellisessä suhteessani, joka oli kaikilla mittareilla ihan hyvä. Tässä syitä:

- oma heikko itsetunto, kaipasin tunnetta, että pystyn saamaan miehiä

- jännityksen kaipuu, sitä ei oikein vakisuhteessa samalla tavalla saa

- halu kokeilla erilaisia asetelmia, mm alistumista

- epäkypsyys, olin elänyt varsin tynnyrissä vahvojen vanhempien varjossa ja kun muutin pois kotoa, piti sitten kokeilla kaikkea

Vaihtelu virkistää. Joku nainen voi olla todella seksikäs ja häntä on kiva päästä "kokeilemaan". Ei se tarkoita, etteikö rakastaisi vaimoa tai että haluaisi eron. Eikä se ole vaimolta pois muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset - eikä puoliso - kärsi siitä pettämisestä mitenkään, kun he eivät asiaa tiedä. Täälläkin kuvitellaan, että suhteissa joissa petetään kotona olisi jotenkin kireä ilmapiiri tai muuten huonot välit. Ei se niin ole. Siinä pääsuhteessa voi kaikki olla oikeinkin hyvin ja vanhemmat onnellisia yhdessä ja se on todellakin parempi niille lapsille kuin erota, koska haluaa välillä erilaista seksiä eri ihmisen kanssa.

Minä ja rakastajani olemme molemmat parisuhteissa, joita ympärillä olevat ihmiset kadehtii, että kun meillä menee niin hyvin ja huomaa, että oikeasti rakastamme toisiamme pääsuhteessa ja niinhän se onkin. Tuollaisen suhteen tuhoaminen vain sen vuoksi, että kaipaa seksielämäänsä vaihtelua olisi äärimmäisen itsekästä ja tuhoaisi lapsilta ehjän, onnellisen perheen.

Samaa mieltä tästä. Ei pettäminen tarkoita välttämättä sitä, että oma puoliso tai lapset joutuvat siitä kärsimään. On todellakin täysin mahdollista elää hyvää perhe-elämää ja pitää samaan aikaan yllä sivusuhdetta tai -suhteita.

Hyvässä liitossa olevat miehet, jotka pettävät, ovat usein niitä tosi mukavia miehiä, jotka kelpaavat kyllä muillekin naisille. Eli tilaisuuksia heillä kyllä piissaa.

EI pidä paikkaansa. Pettämisestä epäileminen on piinaavaa ja kauheaa. Pettäjä musertaa petettävän itsetunnon salaamalla tekonsa. Petetty kuitenkin aistii, että jotain on menossa. Syyttää ehkä itseään, koska ei tajua, mistä on kysymys. Ei pääse eteenpäin eikä voi syyttää toista, koska todisteita ei ole.

Väittäisin, että saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Jos sivusuhde on jatkunut useita vuosia eikä ole aiheuttanut mitään outoja aistimuksia tai epäilyjä, niin miten ihmeessä se voi musertaa toisen itsetunnon? Jos petetty ei tunne jäävänsä mistään paitsi, niin miten hän edes osaa epäillä mitään? Kyllä tällainenkin on täysin mahdollista.

Kyllä se pettäminen tulee ilmi aina jossain vaiheessa. Ennemmin tai myöhemmin, ja kyllä jos se tapahtuu vasta vuosien päästä on kauhea ajatus että on pidetty tyhmänä ja narrina vuosia kun itse on rakastanut ja kaikkensa antanut. Minä olisin siinä tilanteessa kyllä jo valmis murhatekoihin, se loukkaisi eniten että on teeskennelty ja valehdeltu vuosia ja annettu se rakkaus toiselle joka olisi kuulunut minulle.

Pidetty tyhmänä ja narrina... Hmm, riippuu tietenkin tapauksesta, mutta on miehiä, joilla on pitkäaikainen salasuhde, mutta jotka kuitenkin välittävät vaimostaan hyvin paljon. Ongelma on vain siinä, että vaimo ei enää välitä miehestään miehenä, mutta ei ole myöskään valmis neuvottelemaan alkuperäisiä uskollisuuslupauksia uudelleen vaan ymmärtää tällaiset neuvottelut ensiaskeleena eroon, vaikka ne eivät sitä olekaan. Väittäisin jopa, että tällaisessa tilanteessa on hienotunteisempaa jättää neuvottelut neuvottelematta ja löytää rakastajatar, joka on samanlaisessa tilanteessa ja joka kunnioittaa rakastajansa perhettä. Ja uskokaa tai älkää, salasuhde ja toisen perhe-elämän kunnioittaminen eivät välttämättä sulje toisiaan pois! Varsinkin keski-iässä yhteisiä vuosia on jo paljon - on yhteiset lapset, sukulaiset, ystävät, koti, harrastukset jne. - mutta toisaalta koko loppuiän kestävä selibaattikaan ei houkuttele. Tämän puutteen voi hoitaa fiksulla tavalla pitämättä tietämätöntä osapuolta tyhmänä tai narrina.

Hoitaa fiksulla tavalla kumppanin selän takana? Huhhuh kun täällä on taas oksettavan ällöttävää porukkaa. Valehdellaan ja petetään sekä itseä että omaa kumppania ja sitten ilman häpyä vielä todetaan, että hyvässä tarkoituksessa. No kyllä karma ennenpitkää iskee takaisin. Kaikki pettäjät luulevat olevansa niin fiksuja ja siihen ylimielisyyteen se homma lopulta kompastuu.

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko että pettämiseen liittyy yhtään millään tavalla se vaimo/avovaimo/tyttöystävä. Tämä huomiona monesta pettäjästä. Itsestänikin. Kyse on ihan vain sen miehen omasta persoonasta ja mielihyvän hakemisesta. Miehillä on tapana keksiä tarinoita syyllistääkseen muita kun eivät halua vaan suoraan sanoa että "no panen sua koska voin ja haluan eikä kukaan estä. "  Onhan se helpottavampaa sanoa että no vaimo ei anna, on hankala, ei kemiat enää kohtaa....Aika, paikka, halu ja helppo saanti ovat avainsanoja. Miehet eivät halua hankalaa naista jota pitää tavoitella vaan helpon, tässä on todellakin väärinkäsitys naisten ajatuksissa.

Olet varmaan erimieltä naisten pettämisen kohdalla jota muuten tapahtuu yhtä usein? Sehän on ehkä miehen vika jos nainen joutuu toisen luo ajautumaan...

Vierailija kirjoitti:

Vaihtelu virkistää. Joku nainen voi olla todella seksikäs ja häntä on kiva päästä "kokeilemaan". Ei se tarkoita, etteikö rakastaisi vaimoa tai että haluaisi eron. Eikä se ole vaimolta pois muutenkaan.

Jos se ei ole vaimolta pois niin tokihan voit syrjähypyistäsi hänelle kertoa. Mitä sitä suotta salailemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun ei ole tarpeeksi seksiä. Mikä teitä naisia vaivaa, kun läheisyys ja seksi ei kiinnosta? Se on todella tärkeä asia parisuhteessa. 

Mikä teitä miehiä vaivaa, kun se naisen seksuaalinen halukkuus ei ole valintakriteeri? Miksi pitää valita se vähän haluava? Siksikö kun se näyttää hyvältä?

Oletus on, että normaali ihminen haluaa seksiä ainakin jonkin verran.

Jos nainen on suhteen alussa kovin halukas ja viriili niin pitäisikö tässäkin miehen olla selvän näkivä, että tilanne muuttuu? Ja jos tilanteet muuttuvat niin naisten mielestä naiselle se on normaalia ja miehelle sairaus. Naisella hormooni ja stressi, miehellä vetelyys, impous ja alhaiset testot! Kuka nainen edes katselee epämiestä jolla alhaiset testot eikä oma nainen kiihota! Johan siinä Hyvä Vaimo pettää lerppamunaista miestään.

Epäloogista on myös se, että naiset vaahtoavat kuinka parasta on seksi tutun oman miehen kanssa kun voi luottaa. Ja silti panohalukkuus on suurimmillaan alussa kun mies on kovin tuntematon vielä. Sitten kun on pidempiaikaista luottamusta niin eihän enää huvitakaan.

Miksi nainen ei voi aviosuhteessaan harrastaa seksiä miehensä kanssa, riippumatta siitä haluaako hän vai ei.  Hän voi tehdä sen vain miellyttääkseen miestä.  Ei tietenkään kannata sanoa sitä vastenmieliseksi.  

Mies sitävastoin ei kykene seksiin, jos peli ei jäykisty.  No onhan nykyään lääkkeitä joilla mies aadaan seksikuntoon, haluista en tiedä.  Kai näissä asioissa voi järjelläkin toimia.

Olen lukenut näistä jutuista ja jotkut sanovat miehestä, että riippuu siitä, miten sitä vehjettä osaa käyttää.  Mitä sillä tarkemmin sanottuna tarkoitetaan.

En ole tästä sitten ylpeä, mutta rehellinen vastaus: 

Petän sen vuoksi, että nainen passivoitui liikunnallisesti/elämäntavallisesti ja lihoi vuodessa liki kymmenen kiloa. Kuin eri ihminen, johon aikanaan tutustuin ja en yksinkertaisesti koe enää seksuaalista vetoa häneen. Kaunis kasvoista ja hieno persoona hän on edelleen, mutta en yksinkertaisesti voi tälle fyysiselle tunteelle mitään. Yritän yleensä vältellä seksiä.

Yrittänyt kyllä vuoden verran tukea muutokseen, mutta sitäkin on lopulta vaikea tehdä, ettei sitä tulkita painostamiseksi. Siis että tuot kaupasta salaattia ja raejuustoa, niin kommentti on "ai olenko mä sun mielestä liika läski?" Saman tyyppinen vastaus voi tulla jos pyydät kävelylle metsään. Tai sitten voi marttyyriksi uhriutua, kun palaan lenkiltä ja hän ei "ehtinyt".

Varsinaisia keskusteluja on aiheesta joskus ja toinen vetäytyy nopeasti siilipuolustukseen. Varsinaista eroprosessia en haluaisi tästä aloittaa, mutta pakostakin tästä tilanteesta jatkuessaan on ulos päästävä.

Salasuhde tuli tavallaan (ennen yhteisen) liikuntaharrastuksen kautta: eronnut nainen, joka juuri nyt ei kaipaa mitään muuta kuin seksiä ja hetken iholla oloa. Kummallakaan ei romanttista tunnetta pelissä, mutta seksuaalisten himojen sammutus onnistuu hyvin. Eivät tunne toisiaan, mikä oli itsellekin raja, mitä en olisi ylittänyt.

Vierailija kirjoitti:

En ole tästä sitten ylpeä, mutta rehellinen vastaus: 

Petän sen vuoksi, että nainen passivoitui liikunnallisesti/elämäntavallisesti ja lihoi vuodessa liki kymmenen kiloa. Kuin eri ihminen, johon aikanaan tutustuin ja en yksinkertaisesti koe enää seksuaalista vetoa häneen. Kaunis kasvoista ja hieno persoona hän on edelleen, mutta en yksinkertaisesti voi tälle fyysiselle tunteelle mitään. Yritän yleensä vältellä seksiä.

Yrittänyt kyllä vuoden verran tukea muutokseen, mutta sitäkin on lopulta vaikea tehdä, ettei sitä tulkita painostamiseksi. Siis että tuot kaupasta salaattia ja raejuustoa, niin kommentti on "ai olenko mä sun mielestä liika läski?" Saman tyyppinen vastaus voi tulla jos pyydät kävelylle metsään. Tai sitten voi marttyyriksi uhriutua, kun palaan lenkiltä ja hän ei "ehtinyt".

Varsinaisia keskusteluja on aiheesta joskus ja toinen vetäytyy nopeasti siilipuolustukseen. Varsinaista eroprosessia en haluaisi tästä aloittaa, mutta pakostakin tästä tilanteesta jatkuessaan on ulos päästävä.

Salasuhde tuli tavallaan (ennen yhteisen) liikuntaharrastuksen kautta: eronnut nainen, joka juuri nyt ei kaipaa mitään muuta kuin seksiä ja hetken iholla oloa. Kummallakaan ei romanttista tunnetta pelissä, mutta seksuaalisten himojen sammutus onnistuu hyvin. Eivät tunne toisiaan, mikä oli itsellekin raja, mitä en olisi ylittänyt.

Surullista. Tahdot tai et, teidän suhteenne tekee kuolemaa. Jos sulla on vielä pienikin halu jatkaa, tunnusta tekosi. Jos nainen ei enää haluaa jatkaa, voitte sitten yrittää. Ja jos sulla ei ole enää haluakaan jatkaa suhteessa, eroa, ettet loukkaa naistasi enempää. Reilu peli.

Vierailija kirjoitti:

En ole mies, mutta petän puolisoani ja se, kenen kanssa petän, pettää omaa puolisoaan. Miksikö? Koska se on kivaa ;)

Omasta suhteesta ei saa sellaista seksiä, mitä kaipaisi, vieraalta saa.

Olisi äärimmäisen itsekästä jättää puoliso ja lapset siksi, että kaipaa seksielämältään enemmän. Miksi rikkoa perhe, kun voi saada molemmat?

En kuitenkaan siksi jätä elämättäkään, että olen valinnut kumppanin, kenen kanssa jakaa elämäni.

Kyllä olet tyhmä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset - eikä puoliso - kärsi siitä pettämisestä mitenkään, kun he eivät asiaa tiedä. Täälläkin kuvitellaan, että suhteissa joissa petetään kotona olisi jotenkin kireä ilmapiiri tai muuten huonot välit. Ei se niin ole. Siinä pääsuhteessa voi kaikki olla oikeinkin hyvin ja vanhemmat onnellisia yhdessä ja se on todellakin parempi niille lapsille kuin erota, koska haluaa välillä erilaista seksiä eri ihmisen kanssa.

Minä ja rakastajani olemme molemmat parisuhteissa, joita ympärillä olevat ihmiset kadehtii, että kun meillä menee niin hyvin ja huomaa, että oikeasti rakastamme toisiamme pääsuhteessa ja niinhän se onkin. Tuollaisen suhteen tuhoaminen vain sen vuoksi, että kaipaa seksielämäänsä vaihtelua olisi äärimmäisen itsekästä ja tuhoaisi lapsilta ehjän, onnellisen perheen.

Äärimmäisen itsekästä tässä on se, että koska sinä haluat erilaista seksiä, sinä petät kumppaniasi. Kokeile erilaisia ja uusia asioita seksissä kumppanisi kanssa, katso pornoa ja haaveile yms, mutta älä petä äläkä ainakaan koita puolustella sitä ja esittää, että olet niin hyvä, rakastava ja epäitsekäs kumppani.

Varmasti meistä suurin osa kokee seksuaalista vetovoimaa tai viehätystä joskus jotain toistakin kohtaan, ja voi jopa mielessään sitten fantasioida seksistä kyseisen henkilön kanssa, mutta siinä se. Ne ovat vain haluja. Muutenkin tuollaisia satunnaisia haluja ja mielitekoja kuuluu elämään, muillakin osa-alueilla kuin seksissä, mutta ei niitä kaikkia tarvitse päästä toteuttamaan.

Oikeasti luulet että kaikki ihmiset haluaa kokeilla uusia asioita parisuhteessa?

Tänäänkin oli ketju missä yököteltiin kun uskallettiin kertoa fantasia puolisolle. Seksi-palstalla kerrotaan miten naiset eivät halua antaa suuseksiä mutta ottavat sitä kuitenkin itse vastaan. Sen lisäksi useat naiset haukkuvat miehen seksuaalisuutta vain koska se edes on olemassa ja se on niin tukahduttavaa kun mies EDELLEEN 20v suhteen jälkeen haluaa sitä omaa vaimoaan himokkaasti eikä jätä rauhaan. Useat naiset myös dissaavat pornoa katsovia miehiä. Sitten kun mies saa tarpeekseen ja ei enää halua seksiä niin aletaan valittaa ja joko jätetään tai aloitetaan sivusuhde.

Yritä tuossa nyt sit tehdä mitään seksiä parantavaa suhteessa kun joka tapauksessa menee väärin.

Jos asiat on tuolla tolalla, niin silloinhan parisuhde on ihan syvältä, ei se ole hyvä. Nyt kysyttiin että miksi pettää jos on HYVÄ parisuhde, eli seksikin toimii.

Pettämisen yleisyys ihmiskunnassa kertoo kyllä sen, että ihminen ei ole kovinkaan  seksuaalisesti yksiavioinen olento. Vaikka onkin hyvä parisuhde ja seksi toimii niin moni yksinkertaisesti haluaa pitkissä suhteissa seksuaalista vaihtelua. Lupaa seksuaalisen vaihtelun saamiseen ei todellakaan moni halua antaa kumppanilleen, niin monet päätyy sen takia pettämään selän takana.

Sitten kun tarpeeksi hyvät seksirobotit on markkinoilla niin heltiäisikö lupa niiden hankkimiseen/ käyttämiseen sitten helpommin? Ei tarvitsisi pettää/erota saadakseen seksuaalista vaihtelua. 

Ei tartu taudit jne. lukemattomia hyviä puolia