Mies, miksi petät hyvässä liitossa?

En pettänyt hyvässä liitossa enkä edes suhteen loppuvaiheilla, koska olin tehnyt tietoisen päätöksen. Ikävä kyllä (ex-)vaimoni ei ajatellut samalla tavalla. Kyllä meitä uskollisia miehiä on. Mutta näköjään naisten valinta kohdistuu niihin vauhdikkaampin tapauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tästä sitten ylpeä, mutta rehellinen vastaus: 

Petän sen vuoksi, että nainen passivoitui liikunnallisesti/elämäntavallisesti ja lihoi vuodessa liki kymmenen kiloa. Kuin eri ihminen, johon aikanaan tutustuin ja en yksinkertaisesti koe enää seksuaalista vetoa häneen. Kaunis kasvoista ja hieno persoona hän on edelleen, mutta en yksinkertaisesti voi tälle fyysiselle tunteelle mitään. Yritän yleensä vältellä seksiä.

Yrittänyt kyllä vuoden verran tukea muutokseen, mutta sitäkin on lopulta vaikea tehdä, ettei sitä tulkita painostamiseksi. Siis että tuot kaupasta salaattia ja raejuustoa, niin kommentti on "ai olenko mä sun mielestä liika läski?" Saman tyyppinen vastaus voi tulla jos pyydät kävelylle metsään. Tai sitten voi marttyyriksi uhriutua, kun palaan lenkiltä ja hän ei "ehtinyt".

Varsinaisia keskusteluja on aiheesta joskus ja toinen vetäytyy nopeasti siilipuolustukseen. Varsinaista eroprosessia en haluaisi tästä aloittaa, mutta pakostakin tästä tilanteesta jatkuessaan on ulos päästävä.

Salasuhde tuli tavallaan (ennen yhteisen) liikuntaharrastuksen kautta: eronnut nainen, joka juuri nyt ei kaipaa mitään muuta kuin seksiä ja hetken iholla oloa. Kummallakaan ei romanttista tunnetta pelissä, mutta seksuaalisten himojen sammutus onnistuu hyvin. Eivät tunne toisiaan, mikä oli itsellekin raja, mitä en olisi ylittänyt.

Surullista. Tahdot tai et, teidän suhteenne tekee kuolemaa. Jos sulla on vielä pienikin halu jatkaa, tunnusta tekosi. Jos nainen ei enää haluaa jatkaa, voitte sitten yrittää. Ja jos sulla ei ole enää haluakaan jatkaa suhteessa, eroa, ettet loukkaa naistasi enempää. Reilu peli.

Olin joskus tuollainen sinisilmäinen idealisti, mutta elämä on opettanut kyllä karvaasti, ettei tuollainen avoimuus aina ole tie onneen. Olen itsekin ollut petetyn roolissa, eikä se tieto hieromalla päin kasvoja mitenkään ainakaan minua auttanut. Millaisia oikean elämän kokemuksia itselläsi on tästä?

Eli en kyllä aio tunnustaa. En edes tiedä missä fantasiamaailmassa tuo oikeasti voisi parantaa asioiden tolaa? 

Haluaisin mieluiten entisen naiseni takaisin semmoisena kuin hän oli ja himoita häntä taas. Jos se ei kertakaikkiaan onnistu, niin eroamme. Minun ei tarvitse rikkoa toista enempää hieromalla asiaa kasvoille, varsinkin koska syyt pettämiseeni ovat sinänsä pinnalliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset - eikä puoliso - kärsi siitä pettämisestä mitenkään, kun he eivät asiaa tiedä. Täälläkin kuvitellaan, että suhteissa joissa petetään kotona olisi jotenkin kireä ilmapiiri tai muuten huonot välit. Ei se niin ole. Siinä pääsuhteessa voi kaikki olla oikeinkin hyvin ja vanhemmat onnellisia yhdessä ja se on todellakin parempi niille lapsille kuin erota, koska haluaa välillä erilaista seksiä eri ihmisen kanssa.

Minä ja rakastajani olemme molemmat parisuhteissa, joita ympärillä olevat ihmiset kadehtii, että kun meillä menee niin hyvin ja huomaa, että oikeasti rakastamme toisiamme pääsuhteessa ja niinhän se onkin. Tuollaisen suhteen tuhoaminen vain sen vuoksi, että kaipaa seksielämäänsä vaihtelua olisi äärimmäisen itsekästä ja tuhoaisi lapsilta ehjän, onnellisen perheen.

Samaa mieltä tästä. Ei pettäminen tarkoita välttämättä sitä, että oma puoliso tai lapset joutuvat siitä kärsimään. On todellakin täysin mahdollista elää hyvää perhe-elämää ja pitää samaan aikaan yllä sivusuhdetta tai -suhteita.

Hyvässä liitossa olevat miehet, jotka pettävät, ovat usein niitä tosi mukavia miehiä, jotka kelpaavat kyllä muillekin naisille. Eli tilaisuuksia heillä kyllä piissaa.

EI pidä paikkaansa. Pettämisestä epäileminen on piinaavaa ja kauheaa. Pettäjä musertaa petettävän itsetunnon salaamalla tekonsa. Petetty kuitenkin aistii, että jotain on menossa. Syyttää ehkä itseään, koska ei tajua, mistä on kysymys. Ei pääse eteenpäin eikä voi syyttää toista, koska todisteita ei ole.

Väittäisin, että saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Jos sivusuhde on jatkunut useita vuosia eikä ole aiheuttanut mitään outoja aistimuksia tai epäilyjä, niin miten ihmeessä se voi musertaa toisen itsetunnon? Jos petetty ei tunne jäävänsä mistään paitsi, niin miten hän edes osaa epäillä mitään? Kyllä tällainenkin on täysin mahdollista.

Kyllä se pettäminen tulee ilmi aina jossain vaiheessa. Ennemmin tai myöhemmin, ja kyllä jos se tapahtuu vasta vuosien päästä on kauhea ajatus että on pidetty tyhmänä ja narrina vuosia kun itse on rakastanut ja kaikkensa antanut. Minä olisin siinä tilanteessa kyllä jo valmis murhatekoihin, se loukkaisi eniten että on teeskennelty ja valehdeltu vuosia ja annettu se rakkaus toiselle joka olisi kuulunut minulle.

Pidetty tyhmänä ja narrina... Hmm, riippuu tietenkin tapauksesta, mutta on miehiä, joilla on pitkäaikainen salasuhde, mutta jotka kuitenkin välittävät vaimostaan hyvin paljon. Ongelma on vain siinä, että vaimo ei enää välitä miehestään miehenä, mutta ei ole myöskään valmis neuvottelemaan alkuperäisiä uskollisuuslupauksia uudelleen vaan ymmärtää tällaiset neuvottelut ensiaskeleena eroon, vaikka ne eivät sitä olekaan. Väittäisin jopa, että tällaisessa tilanteessa on hienotunteisempaa jättää neuvottelut neuvottelematta ja löytää rakastajatar, joka on samanlaisessa tilanteessa ja joka kunnioittaa rakastajansa perhettä. Ja uskokaa tai älkää, salasuhde ja toisen perhe-elämän kunnioittaminen eivät välttämättä sulje toisiaan pois! Varsinkin keski-iässä yhteisiä vuosia on jo paljon - on yhteiset lapset, sukulaiset, ystävät, koti, harrastukset jne. - mutta toisaalta koko loppuiän kestävä selibaattikaan ei houkuttele. Tämän puutteen voi hoitaa fiksulla tavalla pitämättä tietämätöntä osapuolta tyhmänä tai narrina.

Salasuhde harvemmin pysyy salasuhteena. Aina joku näkee, kuulee, vuotaa tai vaimo aavistaa ja saa todisteita. Pettäjästä tulee jossain vaiheessa huolimaton ja ylimielinen. Ero on kuitenkin edessä joten miksi siitä pitää tehdä ruma?

Niin, sinä katsot näitä asioita juuri samalla tavalla kuin vaimo joka 1) ei halua erota, 2) ei halua kuitenkaan enää seksiä miehensä kanssa, 3) ei halua myöskään avointa suhdetta, 4) on sitä mieltä, että viriili mies voi aivan hyvin elää loppuelämänsä selibaatissa.

1) En tietenkään halua erota hyvästä suhteesta, 2) seksistä en ole koskaan kieltäytynyt, sitä on edelleen parin vuosikymmenen jälkeen usein ja se on vaihtelevaa, 3) en tietenkään halua, miksi haluaisin esim. seksitauteja, 4) viriilin mieheni ei tarvitse elää selibaatissa. Eli jos mies näistä seikoista huolimatta pettää, ero ei tule olemaan mikään mukava ja helppo järjestely.

eiymmärrä kirjoitti:

Miksi nainen ei voi aviosuhteessaan harrastaa seksiä miehensä kanssa, riippumatta siitä haluaako hän vai ei.  Hän voi tehdä sen vain miellyttääkseen miestä.  Ei tietenkään kannata sanoa sitä vastenmieliseksi.  

Mies sitävastoin ei kykene seksiin, jos peli ei jäykisty.  No onhan nykyään lääkkeitä joilla mies aadaan seksikuntoon, haluista en tiedä.  Kai näissä asioissa voi järjelläkin toimia.

Olen lukenut näistä jutuista ja jotkut sanovat miehestä, että riippuu siitä, miten sitä vehjettä osaa käyttää.  Mitä sillä tarkemmin sanottuna tarkoitetaan.

Vastaus ekaan kysymykseesi on se, että naisella on itsemäärämisoikeus kehoonsa ja oikeus koskemattomuuteen vaikka kuinka olisi suhteessa. Ei se suhde tarkoita sitä että sun pitää olla sen kumppanisi seksiorja.

Vierailija kirjoitti:

En ole tästä sitten ylpeä, mutta rehellinen vastaus: 

Petän sen vuoksi, että nainen passivoitui liikunnallisesti/elämäntavallisesti ja lihoi vuodessa liki kymmenen kiloa. Kuin eri ihminen, johon aikanaan tutustuin ja en yksinkertaisesti koe enää seksuaalista vetoa häneen. Kaunis kasvoista ja hieno persoona hän on edelleen, mutta en yksinkertaisesti voi tälle fyysiselle tunteelle mitään. Yritän yleensä vältellä seksiä.

Yrittänyt kyllä vuoden verran tukea muutokseen, mutta sitäkin on lopulta vaikea tehdä, ettei sitä tulkita painostamiseksi. Siis että tuot kaupasta salaattia ja raejuustoa, niin kommentti on "ai olenko mä sun mielestä liika läski?" Saman tyyppinen vastaus voi tulla jos pyydät kävelylle metsään. Tai sitten voi marttyyriksi uhriutua, kun palaan lenkiltä ja hän ei "ehtinyt".

Varsinaisia keskusteluja on aiheesta joskus ja toinen vetäytyy nopeasti siilipuolustukseen. Varsinaista eroprosessia en haluaisi tästä aloittaa, mutta pakostakin tästä tilanteesta jatkuessaan on ulos päästävä.

Salasuhde tuli tavallaan (ennen yhteisen) liikuntaharrastuksen kautta: eronnut nainen, joka juuri nyt ei kaipaa mitään muuta kuin seksiä ja hetken iholla oloa. Kummallakaan ei romanttista tunnetta pelissä, mutta seksuaalisten himojen sammutus onnistuu hyvin. Eivät tunne toisiaan, mikä oli itsellekin raja, mitä en olisi ylittänyt.

Voi hellanlettas, että ihan lihoi 10 kg ja sulla ei ota eteen. Monet lihoo enemmänkin ja seksi sujuu silti. Tee palvelus vaimollesi ja hae se ero. Ei ole hänelle kuule iso menetys päästä pinnallisesta ja valehtelevasta paskiaisesta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset - eikä puoliso - kärsi siitä pettämisestä mitenkään, kun he eivät asiaa tiedä. Täälläkin kuvitellaan, että suhteissa joissa petetään kotona olisi jotenkin kireä ilmapiiri tai muuten huonot välit. Ei se niin ole. Siinä pääsuhteessa voi kaikki olla oikeinkin hyvin ja vanhemmat onnellisia yhdessä ja se on todellakin parempi niille lapsille kuin erota, koska haluaa välillä erilaista seksiä eri ihmisen kanssa.

Minä ja rakastajani olemme molemmat parisuhteissa, joita ympärillä olevat ihmiset kadehtii, että kun meillä menee niin hyvin ja huomaa, että oikeasti rakastamme toisiamme pääsuhteessa ja niinhän se onkin. Tuollaisen suhteen tuhoaminen vain sen vuoksi, että kaipaa seksielämäänsä vaihtelua olisi äärimmäisen itsekästä ja tuhoaisi lapsilta ehjän, onnellisen perheen.

Samaa mieltä tästä. Ei pettäminen tarkoita välttämättä sitä, että oma puoliso tai lapset joutuvat siitä kärsimään. On todellakin täysin mahdollista elää hyvää perhe-elämää ja pitää samaan aikaan yllä sivusuhdetta tai -suhteita.

Hyvässä liitossa olevat miehet, jotka pettävät, ovat usein niitä tosi mukavia miehiä, jotka kelpaavat kyllä muillekin naisille. Eli tilaisuuksia heillä kyllä piissaa.

EI pidä paikkaansa. Pettämisestä epäileminen on piinaavaa ja kauheaa. Pettäjä musertaa petettävän itsetunnon salaamalla tekonsa. Petetty kuitenkin aistii, että jotain on menossa. Syyttää ehkä itseään, koska ei tajua, mistä on kysymys. Ei pääse eteenpäin eikä voi syyttää toista, koska todisteita ei ole.

Väittäisin, että saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Jos sivusuhde on jatkunut useita vuosia eikä ole aiheuttanut mitään outoja aistimuksia tai epäilyjä, niin miten ihmeessä se voi musertaa toisen itsetunnon? Jos petetty ei tunne jäävänsä mistään paitsi, niin miten hän edes osaa epäillä mitään? Kyllä tällainenkin on täysin mahdollista.

Kyllä se pettäminen tulee ilmi aina jossain vaiheessa. Ennemmin tai myöhemmin, ja kyllä jos se tapahtuu vasta vuosien päästä on kauhea ajatus että on pidetty tyhmänä ja narrina vuosia kun itse on rakastanut ja kaikkensa antanut. Minä olisin siinä tilanteessa kyllä jo valmis murhatekoihin, se loukkaisi eniten että on teeskennelty ja valehdeltu vuosia ja annettu se rakkaus toiselle joka olisi kuulunut minulle.

Pidetty tyhmänä ja narrina... Hmm, riippuu tietenkin tapauksesta, mutta on miehiä, joilla on pitkäaikainen salasuhde, mutta jotka kuitenkin välittävät vaimostaan hyvin paljon. Ongelma on vain siinä, että vaimo ei enää välitä miehestään miehenä, mutta ei ole myöskään valmis neuvottelemaan alkuperäisiä uskollisuuslupauksia uudelleen vaan ymmärtää tällaiset neuvottelut ensiaskeleena eroon, vaikka ne eivät sitä olekaan. Väittäisin jopa, että tällaisessa tilanteessa on hienotunteisempaa jättää neuvottelut neuvottelematta ja löytää rakastajatar, joka on samanlaisessa tilanteessa ja joka kunnioittaa rakastajansa perhettä. Ja uskokaa tai älkää, salasuhde ja toisen perhe-elämän kunnioittaminen eivät välttämättä sulje toisiaan pois! Varsinkin keski-iässä yhteisiä vuosia on jo paljon - on yhteiset lapset, sukulaiset, ystävät, koti, harrastukset jne. - mutta toisaalta koko loppuiän kestävä selibaattikaan ei houkuttele. Tämän puutteen voi hoitaa fiksulla tavalla pitämättä tietämätöntä osapuolta tyhmänä tai narrina.

Salasuhde harvemmin pysyy salasuhteena. Aina joku näkee, kuulee, vuotaa tai vaimo aavistaa ja saa todisteita. Pettäjästä tulee jossain vaiheessa huolimaton ja ylimielinen. Ero on kuitenkin edessä joten miksi siitä pitää tehdä ruma?

Niin, sinä katsot näitä asioita juuri samalla tavalla kuin vaimo joka 1) ei halua erota, 2) ei halua kuitenkaan enää seksiä miehensä kanssa, 3) ei halua myöskään avointa suhdetta, 4) on sitä mieltä, että viriili mies voi aivan hyvin elää loppuelämänsä selibaatissa.

Minusta sinä olet väärässä.

Tuo edellinen kirjoittaja katsoo asiaa niin että kun ollaan yhdessä niin siihen ei muita mahdu ja jos toisella alkaa mahtumaan niin tämä osapuoli on rehellinen asiasta ja jos se johtaa eroon niin se johtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtelu virkistää. Joku nainen voi olla todella seksikäs ja häntä on kiva päästä "kokeilemaan". Ei se tarkoita, etteikö rakastaisi vaimoa tai että haluaisi eron. Eikä se ole vaimolta pois muutenkaan.

Sano nyt rehellisesti, hyväksytkö vaimoltasi saman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tästä sitten ylpeä, mutta rehellinen vastaus: 

Petän sen vuoksi, että nainen passivoitui liikunnallisesti/elämäntavallisesti ja lihoi vuodessa liki kymmenen kiloa. Kuin eri ihminen, johon aikanaan tutustuin ja en yksinkertaisesti koe enää seksuaalista vetoa häneen. Kaunis kasvoista ja hieno persoona hän on edelleen, mutta en yksinkertaisesti voi tälle fyysiselle tunteelle mitään. Yritän yleensä vältellä seksiä.

Yrittänyt kyllä vuoden verran tukea muutokseen, mutta sitäkin on lopulta vaikea tehdä, ettei sitä tulkita painostamiseksi. Siis että tuot kaupasta salaattia ja raejuustoa, niin kommentti on "ai olenko mä sun mielestä liika läski?" Saman tyyppinen vastaus voi tulla jos pyydät kävelylle metsään. Tai sitten voi marttyyriksi uhriutua, kun palaan lenkiltä ja hän ei "ehtinyt".

Varsinaisia keskusteluja on aiheesta joskus ja toinen vetäytyy nopeasti siilipuolustukseen. Varsinaista eroprosessia en haluaisi tästä aloittaa, mutta pakostakin tästä tilanteesta jatkuessaan on ulos päästävä.

Salasuhde tuli tavallaan (ennen yhteisen) liikuntaharrastuksen kautta: eronnut nainen, joka juuri nyt ei kaipaa mitään muuta kuin seksiä ja hetken iholla oloa. Kummallakaan ei romanttista tunnetta pelissä, mutta seksuaalisten himojen sammutus onnistuu hyvin. Eivät tunne toisiaan, mikä oli itsellekin raja, mitä en olisi ylittänyt.

Surullista. Tahdot tai et, teidän suhteenne tekee kuolemaa. Jos sulla on vielä pienikin halu jatkaa, tunnusta tekosi. Jos nainen ei enää haluaa jatkaa, voitte sitten yrittää. Ja jos sulla ei ole enää haluakaan jatkaa suhteessa, eroa, ettet loukkaa naistasi enempää. Reilu peli.

Olin joskus tuollainen sinisilmäinen idealisti, mutta elämä on opettanut kyllä karvaasti, ettei tuollainen avoimuus aina ole tie onneen. Olen itsekin ollut petetyn roolissa, eikä se tieto hieromalla päin kasvoja mitenkään ainakaan minua auttanut. Millaisia oikean elämän kokemuksia itselläsi on tästä?

Eli en kyllä aio tunnustaa. En edes tiedä missä fantasiamaailmassa tuo oikeasti voisi parantaa asioiden tolaa? 

Haluaisin mieluiten entisen naiseni takaisin semmoisena kuin hän oli ja himoita häntä taas. Jos se ei kertakaikkiaan onnistu, niin eroamme. Minun ei tarvitse rikkoa toista enempää hieromalla asiaa kasvoille, varsinkin koska syyt pettämiseeni ovat sinänsä pinnalliset.

Olen viisikymppinen idealisti. Elämä on opettanut kaikenlaista, esimerkiksi sen, että mitä enemmän parisuhteelle antaa, sitä enemmän siitä saa. Ja mitä rehellisemmin uskaltaa lähestyä itseä sitä rehellisemmin myös toista. Ja kyllä, olen ollut lähellä pettää muutamankin kerran, mutta onneksi en ole pettänyt. Ja kyllä, minua on petetty. Pahinta pettämisissä on ollut valehtelu ja tiedon pimittäminen. Tämä on oma kokemukseni. Niin kuin muutkin ovat toistaneet, ei pahinta ole seksi toisen kanssa, vaan valehtelu ja luottamuksen pettäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tästä sitten ylpeä, mutta rehellinen vastaus: 

Petän sen vuoksi, että nainen passivoitui liikunnallisesti/elämäntavallisesti ja lihoi vuodessa liki kymmenen kiloa. Kuin eri ihminen, johon aikanaan tutustuin ja en yksinkertaisesti koe enää seksuaalista vetoa häneen. Kaunis kasvoista ja hieno persoona hän on edelleen, mutta en yksinkertaisesti voi tälle fyysiselle tunteelle mitään. Yritän yleensä vältellä seksiä.

Yrittänyt kyllä vuoden verran tukea muutokseen, mutta sitäkin on lopulta vaikea tehdä, ettei sitä tulkita painostamiseksi. Siis että tuot kaupasta salaattia ja raejuustoa, niin kommentti on "ai olenko mä sun mielestä liika läski?" Saman tyyppinen vastaus voi tulla jos pyydät kävelylle metsään. Tai sitten voi marttyyriksi uhriutua, kun palaan lenkiltä ja hän ei "ehtinyt".

Varsinaisia keskusteluja on aiheesta joskus ja toinen vetäytyy nopeasti siilipuolustukseen. Varsinaista eroprosessia en haluaisi tästä aloittaa, mutta pakostakin tästä tilanteesta jatkuessaan on ulos päästävä.

Salasuhde tuli tavallaan (ennen yhteisen) liikuntaharrastuksen kautta: eronnut nainen, joka juuri nyt ei kaipaa mitään muuta kuin seksiä ja hetken iholla oloa. Kummallakaan ei romanttista tunnetta pelissä, mutta seksuaalisten himojen sammutus onnistuu hyvin. Eivät tunne toisiaan, mikä oli itsellekin raja, mitä en olisi ylittänyt.

Surullista. Tahdot tai et, teidän suhteenne tekee kuolemaa. Jos sulla on vielä pienikin halu jatkaa, tunnusta tekosi. Jos nainen ei enää haluaa jatkaa, voitte sitten yrittää. Ja jos sulla ei ole enää haluakaan jatkaa suhteessa, eroa, ettet loukkaa naistasi enempää. Reilu peli.

Olin joskus tuollainen sinisilmäinen idealisti, mutta elämä on opettanut kyllä karvaasti, ettei tuollainen avoimuus aina ole tie onneen. Olen itsekin ollut petetyn roolissa, eikä se tieto hieromalla päin kasvoja mitenkään ainakaan minua auttanut. Millaisia oikean elämän kokemuksia itselläsi on tästä?

Eli en kyllä aio tunnustaa. En edes tiedä missä fantasiamaailmassa tuo oikeasti voisi parantaa asioiden tolaa? 

Haluaisin mieluiten entisen naiseni takaisin semmoisena kuin hän oli ja himoita häntä taas. Jos se ei kertakaikkiaan onnistu, niin eroamme. Minun ei tarvitse rikkoa toista enempää hieromalla asiaa kasvoille, varsinkin koska syyt pettämiseeni ovat sinänsä pinnalliset.

Olen viisikymppinen idealisti. Elämä on opettanut kaikenlaista, esimerkiksi sen, että mitä enemmän parisuhteelle antaa, sitä enemmän siitä saa. Ja mitä rehellisemmin uskaltaa lähestyä itseä sitä rehellisemmin myös toista. Ja kyllä, olen ollut lähellä pettää muutamankin kerran, mutta onneksi en ole pettänyt. Ja kyllä, minua on petetty. Pahinta pettämisissä on ollut valehtelu ja tiedon pimittäminen. Tämä on oma kokemukseni. Niin kuin muutkin ovat toistaneet, ei pahinta ole seksi toisen kanssa, vaan valehtelu ja luottamuksen pettäminen.

Peukutin ja tykkäsin, mutta valitettavasti parisuhteet ei mene aina 1:1 ja en usko, että tässä tapauksessa olisi rehellisyydellä kovinkaan positiivisia seurauksia. Jonkun toisen kanssa varmasti toimisikin avoimella meiningillä. Vaimoni ei kuitenkaan ole se.

Ja kun joku tuossa sanoi, ettei olisi mitään menetettävää, niin kyllä siinä sosioekonomisia menetyksiä tapahtuu väistämättä, jos perhe hajoaa. Olen se harrastuksiin osallistuva ja kuskaava, kentän tai maneesin laidalla päivystävä (tämäkin oli ennen yhteistä, tuli vaan mieleen) isä.

Kyllä minä käymistäni keskusteluista tiedän, että naisillakin himot sammuu, kun mies ei osallistu ja alkaa muuttamaan muotoaan ulkoisesti huonompaan suuntaan. Ei tässä lopulta siitä mitään siitä poikkeavaa ole. Tai no, ehkä nainen on yleensä pettäessään romantiikan nälkäisempi, kun taas itse koen olevani aika lailla puhtaasti seksuaalisten halujeni perässä. 

eiymmärrä kirjoitti:

Miksi nainen ei voi aviosuhteessaan harrastaa seksiä miehensä kanssa, riippumatta siitä haluaako hän vai ei.  Hän voi tehdä sen vain miellyttääkseen miestä.  Ei tietenkään kannata sanoa sitä vastenmieliseksi.  

Mies sitävastoin ei kykene seksiin, jos peli ei jäykisty.  No onhan nykyään lääkkeitä joilla mies aadaan seksikuntoon, haluista en tiedä.  Kai näissä asioissa voi järjelläkin toimia.

Olen lukenut näistä jutuista ja jotkut sanovat miehestä, että riippuu siitä, miten sitä vehjettä osaa käyttää.  Mitä sillä tarkemmin sanottuna tarkoitetaan.

Haluttomuutta on tietysti monenlaista. Nainen voi olla tuntematta himoa, mutta suostua kuitenkin seksiin, jos ei ole mitään syytä miksi seksin harrastaminen tuntuisi vastenmieliseltä. Eri asia on, jos tuntuu siltä, että ei todellakaan halua tehdä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tästä sitten ylpeä, mutta rehellinen vastaus: 

Petän sen vuoksi, että nainen passivoitui liikunnallisesti/elämäntavallisesti ja lihoi vuodessa liki kymmenen kiloa. Kuin eri ihminen, johon aikanaan tutustuin ja en yksinkertaisesti koe enää seksuaalista vetoa häneen. Kaunis kasvoista ja hieno persoona hän on edelleen, mutta en yksinkertaisesti voi tälle fyysiselle tunteelle mitään. Yritän yleensä vältellä seksiä.

Yrittänyt kyllä vuoden verran tukea muutokseen, mutta sitäkin on lopulta vaikea tehdä, ettei sitä tulkita painostamiseksi. Siis että tuot kaupasta salaattia ja raejuustoa, niin kommentti on "ai olenko mä sun mielestä liika läski?" Saman tyyppinen vastaus voi tulla jos pyydät kävelylle metsään. Tai sitten voi marttyyriksi uhriutua, kun palaan lenkiltä ja hän ei "ehtinyt".

Varsinaisia keskusteluja on aiheesta joskus ja toinen vetäytyy nopeasti siilipuolustukseen. Varsinaista eroprosessia en haluaisi tästä aloittaa, mutta pakostakin tästä tilanteesta jatkuessaan on ulos päästävä.

Salasuhde tuli tavallaan (ennen yhteisen) liikuntaharrastuksen kautta: eronnut nainen, joka juuri nyt ei kaipaa mitään muuta kuin seksiä ja hetken iholla oloa. Kummallakaan ei romanttista tunnetta pelissä, mutta seksuaalisten himojen sammutus onnistuu hyvin. Eivät tunne toisiaan, mikä oli itsellekin raja, mitä en olisi ylittänyt.

Surullista. Tahdot tai et, teidän suhteenne tekee kuolemaa. Jos sulla on vielä pienikin halu jatkaa, tunnusta tekosi. Jos nainen ei enää haluaa jatkaa, voitte sitten yrittää. Ja jos sulla ei ole enää haluakaan jatkaa suhteessa, eroa, ettet loukkaa naistasi enempää. Reilu peli.

Olin joskus tuollainen sinisilmäinen idealisti, mutta elämä on opettanut kyllä karvaasti, ettei tuollainen avoimuus aina ole tie onneen. Olen itsekin ollut petetyn roolissa, eikä se tieto hieromalla päin kasvoja mitenkään ainakaan minua auttanut. Millaisia oikean elämän kokemuksia itselläsi on tästä?

Eli en kyllä aio tunnustaa. En edes tiedä missä fantasiamaailmassa tuo oikeasti voisi parantaa asioiden tolaa? 

Haluaisin mieluiten entisen naiseni takaisin semmoisena kuin hän oli ja himoita häntä taas. Jos se ei kertakaikkiaan onnistu, niin eroamme. Minun ei tarvitse rikkoa toista enempää hieromalla asiaa kasvoille, varsinkin koska syyt pettämiseeni ovat sinänsä pinnalliset.

Olen viisikymppinen idealisti. Elämä on opettanut kaikenlaista, esimerkiksi sen, että mitä enemmän parisuhteelle antaa, sitä enemmän siitä saa. Ja mitä rehellisemmin uskaltaa lähestyä itseä sitä rehellisemmin myös toista. Ja kyllä, olen ollut lähellä pettää muutamankin kerran, mutta onneksi en ole pettänyt. Ja kyllä, minua on petetty. Pahinta pettämisissä on ollut valehtelu ja tiedon pimittäminen. Tämä on oma kokemukseni. Niin kuin muutkin ovat toistaneet, ei pahinta ole seksi toisen kanssa, vaan valehtelu ja luottamuksen pettäminen.

Peukutin ja tykkäsin, mutta valitettavasti parisuhteet ei mene aina 1:1 ja en usko, että tässä tapauksessa olisi rehellisyydellä kovinkaan positiivisia seurauksia. Jonkun toisen kanssa varmasti toimisikin avoimella meiningillä. Vaimoni ei kuitenkaan ole se.

Ja kun joku tuossa sanoi, ettei olisi mitään menetettävää, niin kyllä siinä sosioekonomisia menetyksiä tapahtuu väistämättä, jos perhe hajoaa. Olen se harrastuksiin osallistuva ja kuskaava, kentän tai maneesin laidalla päivystävä (tämäkin oli ennen yhteistä, tuli vaan mieleen) isä.

Kyllä minä käymistäni keskusteluista tiedän, että naisillakin himot sammuu, kun mies ei osallistu ja alkaa muuttamaan muotoaan ulkoisesti huonompaan suuntaan. Ei tässä lopulta siitä mitään siitä poikkeavaa ole. Tai no, ehkä nainen on yleensä pettäessään romantiikan nälkäisempi, kun taas itse koen olevani aika lailla puhtaasti seksuaalisten halujeni perässä. 

Valitettavasti et tunnu kirjoittamasi perusteella arvostavan vaimoasi, joten kaikesta (= lapsista) huolimatta ero olisi paras vaihtoehto. Jos et siis halua yrittää ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Se ei onnistu ilman omien virheittesi ja pettämisen tunnustamista vaimolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä petän koska en saa parisuhteesta sitä mitä haluan.

Periaatteessa kaikki hyvin, kunnollinen ja arvostava mies, hyvä kumppani ja paras ystäväni. Seksiäkin on mutta hänen pornonkatselun takia liian harvoin. Minäkin katson mutta olen aina pitänyt parisuhteen ykkösenä. Meillä on kaikin puolin ns hyvät puolisot, teemme kaikkemme toistemme hyväksi.

Mutta. En saa yhtään läheisyyttä mieheltäni, halauksetkin joudun pyytämään. Mies koskee vain sängyssä - ehkä siksikin on pakko saada seksiä että saa toisen lähelle. Hän on onnellinen kun ei kukaan koske, elämä on täydellistä. Inhoan sitä että hän valehtelee pornosta, eihän se ole kiellettyä jos ei vaikuta meidän suhteeseen. Lisäksi tiedän että hänelläkin on täydet valmiudet pettämiseen (miksi, sitä en tiedä), on jo paljastanut pystyvänsä. Oli kuulemma niin kännissä ettei ajatellut mitään. No ihan varmasti, mies joka hallitsee itsensä täysin joka tilanteessa eikä koskaan vedä lärvejä! Ihan ei mene läpi....

Mun pettäminen on sitä että tapaan vanhaa ystävääni ajalta ennen kuin edes tunsin miestäni. Hän halaa niin että mua alkaa aina itkettämään. Silittää poskesta ja hiuksista mikä on mun mielestä eroottisinta maailmassa! Pitää kädestä kun kävelemme jossain, ottaa kainaloon kun pysähdymme. Kaikkea sitä mitä en ole koskaan saanut kotoa. Olemme rakastelleet vuosien mittaan satunnaisesti, edellisestä kerrasta aika tasan vuosi. Ehdottomasti paras seksikumppanini ikinä

Miksi olette yhessä? Minä eroaisin tuollaisesta liitosta jossa kosketusta joutuu kerjäämään.

Olen vuosia käynyt itseni kanssa keskustelua siitä mikä mulle on tärkeintä. Kumppanuus vai läheisyys, velvollisuuspano vai ihana rakastelu. Olen yrittänyt joka päivä nähdä sen hyvän parisuhteessamme mutta jaksaminen on jo äärirajoilla. Jos tuo ystäväni olisi vapaa lähtisin heti. Mutta hänkin haluaa pysyä omassa liitossaan ainakin vielä vuoden pari kunnes nuorin lapsista on aikuinen. Minulla on myös samanikäinen kuopus tässä kotona, yhdessä pystymme takaamaan hänellekin taloudellisesti mukavan nuoruuden. Yksin en.

Nyt meillä on koti myynnissä ja kun tämä on myyty käydään kyllä keskustelu (jälleen kerran) elämän prioriteeteista. Mieheni ei tiedä että tiedän hänen valheensa (jälleen kerran). Olen aina ollut valmis panostamaan häneen ja suhteeseemme, hän ei edes harkitse kompromisseja! Ei vain kertakaikkiaan näe omassa toiminnassaan mitään outoa. Tätä menoa hänestä tulee yksinäinen vanha runkkari....

Se on sitä kun ollaan rahan takia yhdessä. Sääli. Olisit hankkinut oman uran, niin ei tarvitse katsella ketään jos ei huvita

Lähtökohtaisesti kunnioitan suhdettani ja puolisoani ja yhdessä sovittuihin sääntöihin sitoutumista mihin lukeutuu yksiavioisuus.

Vaikea on silti elämää ennustaa, kerran olen jo vienyt itseni tietoisesti pois tilanteesta/ihmisestä joka aiheutti kiusauksen. Lopetin harrastuksen missä tutustuin tähän ihmiseen, järkytyin itsekin vuosien aikana kerääntyneistä katseista, kuumottavista poskista ja mielettömistä masturbaatio sessioista miehen ympärille.

Laitoin rajusti hihnat kiinni ja päätöksen jälkeen en ole nähnyt häntä, siis emme edes vaihtaneet useita sanojakaan vuosien aikana, seksuaalinen jännite vaan oli niin vahva, että ilman päätöstäni olisi lopputulos voinut olla pettäminen.

Toivon sormet ristissä ettei noin vahvaa kemiaa enään kehity kenenkään kanssa.

Suurin pelko on tavata mies joka tunnistaa minussa tietyn piirteen jota en saa täytettyä mieheni kanssa, vaikka avoimesti olemme puhuneet asiasta, mies vaan löydä itsestään täydentävää piirettä omani vastapainoksi.

Ja suhteemme on oikeasti loistava, onnellinen, himokas, välitön, rento ja rakastava, mutta kuten todettua ihmisiä tässä vaan ollaan ja toivon ettei kumpikaan meistä lankea pettämiseen.

Kysymyksennasettelu on pielessä. Miksi pitäisi pettää minkäänlaisessa liitossa?

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksennasettelu on pielessä. Miksi pitäisi pettää minkäänlaisessa liitossa?

Yleensä rahan takia. Myös läheisriippuvuuden takia, mutta raha on yleisin syy. Eroaminen ei ole heikoille ihmisille vaihtoehtona mahdollinen, jos heiltä vaaditaan asiassa aktiivisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tästä sitten ylpeä, mutta rehellinen vastaus: 

Petän sen vuoksi, että nainen passivoitui liikunnallisesti/elämäntavallisesti ja lihoi vuodessa liki kymmenen kiloa. Kuin eri ihminen, johon aikanaan tutustuin ja en yksinkertaisesti koe enää seksuaalista vetoa häneen. Kaunis kasvoista ja hieno persoona hän on edelleen, mutta en yksinkertaisesti voi tälle fyysiselle tunteelle mitään. Yritän yleensä vältellä seksiä.

Yrittänyt kyllä vuoden verran tukea muutokseen, mutta sitäkin on lopulta vaikea tehdä, ettei sitä tulkita painostamiseksi. Siis että tuot kaupasta salaattia ja raejuustoa, niin kommentti on "ai olenko mä sun mielestä liika läski?" Saman tyyppinen vastaus voi tulla jos pyydät kävelylle metsään. Tai sitten voi marttyyriksi uhriutua, kun palaan lenkiltä ja hän ei "ehtinyt".

Varsinaisia keskusteluja on aiheesta joskus ja toinen vetäytyy nopeasti siilipuolustukseen. Varsinaista eroprosessia en haluaisi tästä aloittaa, mutta pakostakin tästä tilanteesta jatkuessaan on ulos päästävä.

Salasuhde tuli tavallaan (ennen yhteisen) liikuntaharrastuksen kautta: eronnut nainen, joka juuri nyt ei kaipaa mitään muuta kuin seksiä ja hetken iholla oloa. Kummallakaan ei romanttista tunnetta pelissä, mutta seksuaalisten himojen sammutus onnistuu hyvin. Eivät tunne toisiaan, mikä oli itsellekin raja, mitä en olisi ylittänyt.

Surullista. Tahdot tai et, teidän suhteenne tekee kuolemaa. Jos sulla on vielä pienikin halu jatkaa, tunnusta tekosi. Jos nainen ei enää haluaa jatkaa, voitte sitten yrittää. Ja jos sulla ei ole enää haluakaan jatkaa suhteessa, eroa, ettet loukkaa naistasi enempää. Reilu peli.

Olin joskus tuollainen sinisilmäinen idealisti, mutta elämä on opettanut kyllä karvaasti, ettei tuollainen avoimuus aina ole tie onneen. Olen itsekin ollut petetyn roolissa, eikä se tieto hieromalla päin kasvoja mitenkään ainakaan minua auttanut. Millaisia oikean elämän kokemuksia itselläsi on tästä?

Eli en kyllä aio tunnustaa. En edes tiedä missä fantasiamaailmassa tuo oikeasti voisi parantaa asioiden tolaa? 

Haluaisin mieluiten entisen naiseni takaisin semmoisena kuin hän oli ja himoita häntä taas. Jos se ei kertakaikkiaan onnistu, niin eroamme. Minun ei tarvitse rikkoa toista enempää hieromalla asiaa kasvoille, varsinkin koska syyt pettämiseeni ovat sinänsä pinnalliset.

Olen viisikymppinen idealisti. Elämä on opettanut kaikenlaista, esimerkiksi sen, että mitä enemmän parisuhteelle antaa, sitä enemmän siitä saa. Ja mitä rehellisemmin uskaltaa lähestyä itseä sitä rehellisemmin myös toista. Ja kyllä, olen ollut lähellä pettää muutamankin kerran, mutta onneksi en ole pettänyt. Ja kyllä, minua on petetty. Pahinta pettämisissä on ollut valehtelu ja tiedon pimittäminen. Tämä on oma kokemukseni. Niin kuin muutkin ovat toistaneet, ei pahinta ole seksi toisen kanssa, vaan valehtelu ja luottamuksen pettäminen.

Peukutin ja tykkäsin, mutta valitettavasti parisuhteet ei mene aina 1:1 ja en usko, että tässä tapauksessa olisi rehellisyydellä kovinkaan positiivisia seurauksia. Jonkun toisen kanssa varmasti toimisikin avoimella meiningillä. Vaimoni ei kuitenkaan ole se.

Ja kun joku tuossa sanoi, ettei olisi mitään menetettävää, niin kyllä siinä sosioekonomisia menetyksiä tapahtuu väistämättä, jos perhe hajoaa. Olen se harrastuksiin osallistuva ja kuskaava, kentän tai maneesin laidalla päivystävä (tämäkin oli ennen yhteistä, tuli vaan mieleen) isä.

Kyllä minä käymistäni keskusteluista tiedän, että naisillakin himot sammuu, kun mies ei osallistu ja alkaa muuttamaan muotoaan ulkoisesti huonompaan suuntaan. Ei tässä lopulta siitä mitään siitä poikkeavaa ole. Tai no, ehkä nainen on yleensä pettäessään romantiikan nälkäisempi, kun taas itse koen olevani aika lailla puhtaasti seksuaalisten halujeni perässä. 

Valitettavasti et tunnu kirjoittamasi perusteella arvostavan vaimoasi, joten kaikesta (= lapsista) huolimatta ero olisi paras vaihtoehto. Jos et siis halua yrittää ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Se ei onnistu ilman omien virheittesi ja pettämisen tunnustamista vaimolle.

Millä tavalla elämämme (minun, vaimon ja lasten näkökulmasta) konkreettisesti voisi muuttua paremmaksi jos eroamme?

Koen edelleen arvostavani hänen hyviä puoliaan vaimona, mutta se himo, halu ja seksuaalisuus on häntä kohtaan kadoksissa. Tottakai on jotain muitakin asioita myös mitä en niin arvosta, mutta niin on varmasti vikoja minussakin.

Uskon, että olemme aikanaan valinneet toisemme MYÖS urheilullisten ominaisuuksiemme vuoksi ja minä pidin sitä itsestäänselvyytenä, että se arvo kantaa läpi elämämme. Nyt muutaman vuoden jälkeen olen menettämässä uskoani, että elämänmuutos terveellisyyteen päin enää tapahtuisi. Joskus yksin hiljaa mietin, että someen kun voi vielä kuvailla itseään sopivista kuvakulmista, kerätä kavereilta sydämet ja luoda perheidyllistä ilmapiiriä herkkuruokineen, niin kaikki on silloin hyvin?

paikat levähtäny lasten tulon jälkeen, paskamaha ei jaksa edes urheilla. himassa ei saa mitään tehdä ilman ininää. Käyn säännöllisesti thaihieronnassa ja runkkaan kotona, vaimolle en kullia anna. Lasten takia pysyn yhdessä

Pettäminen on kahden ihmisen välisen sopimiksen rikkominen ja siitä pitää olla sanktio. Jos haluaa seksiä muiden kuin kumppaninsa kanssa on se sovittava kumppanin kanssa, eikä vain yksipuolisesti. Mitä sinä petturi sanoisit kun yhtäkkiä löytäisit tautitesteistä sukupuilitaudin ja ehkä tappavankin ja olisirät sen tartuttanut myös sinuun luottavaan puolisoosikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tästä sitten ylpeä, mutta rehellinen vastaus: 

Petän sen vuoksi, että nainen passivoitui liikunnallisesti/elämäntavallisesti ja lihoi vuodessa liki kymmenen kiloa. Kuin eri ihminen, johon aikanaan tutustuin ja en yksinkertaisesti koe enää seksuaalista vetoa häneen. Kaunis kasvoista ja hieno persoona hän on edelleen, mutta en yksinkertaisesti voi tälle fyysiselle tunteelle mitään. Yritän yleensä vältellä seksiä.

Yrittänyt kyllä vuoden verran tukea muutokseen, mutta sitäkin on lopulta vaikea tehdä, ettei sitä tulkita painostamiseksi. Siis että tuot kaupasta salaattia ja raejuustoa, niin kommentti on "ai olenko mä sun mielestä liika läski?" Saman tyyppinen vastaus voi tulla jos pyydät kävelylle metsään. Tai sitten voi marttyyriksi uhriutua, kun palaan lenkiltä ja hän ei "ehtinyt".

Varsinaisia keskusteluja on aiheesta joskus ja toinen vetäytyy nopeasti siilipuolustukseen. Varsinaista eroprosessia en haluaisi tästä aloittaa, mutta pakostakin tästä tilanteesta jatkuessaan on ulos päästävä.

Salasuhde tuli tavallaan (ennen yhteisen) liikuntaharrastuksen kautta: eronnut nainen, joka juuri nyt ei kaipaa mitään muuta kuin seksiä ja hetken iholla oloa. Kummallakaan ei romanttista tunnetta pelissä, mutta seksuaalisten himojen sammutus onnistuu hyvin. Eivät tunne toisiaan, mikä oli itsellekin raja, mitä en olisi ylittänyt.

Surullista. Tahdot tai et, teidän suhteenne tekee kuolemaa. Jos sulla on vielä pienikin halu jatkaa, tunnusta tekosi. Jos nainen ei enää haluaa jatkaa, voitte sitten yrittää. Ja jos sulla ei ole enää haluakaan jatkaa suhteessa, eroa, ettet loukkaa naistasi enempää. Reilu peli.

Olin joskus tuollainen sinisilmäinen idealisti, mutta elämä on opettanut kyllä karvaasti, ettei tuollainen avoimuus aina ole tie onneen. Olen itsekin ollut petetyn roolissa, eikä se tieto hieromalla päin kasvoja mitenkään ainakaan minua auttanut. Millaisia oikean elämän kokemuksia itselläsi on tästä?

Eli en kyllä aio tunnustaa. En edes tiedä missä fantasiamaailmassa tuo oikeasti voisi parantaa asioiden tolaa? 

Haluaisin mieluiten entisen naiseni takaisin semmoisena kuin hän oli ja himoita häntä taas. Jos se ei kertakaikkiaan onnistu, niin eroamme. Minun ei tarvitse rikkoa toista enempää hieromalla asiaa kasvoille, varsinkin koska syyt pettämiseeni ovat sinänsä pinnalliset.

Olen viisikymppinen idealisti. Elämä on opettanut kaikenlaista, esimerkiksi sen, että mitä enemmän parisuhteelle antaa, sitä enemmän siitä saa. Ja mitä rehellisemmin uskaltaa lähestyä itseä sitä rehellisemmin myös toista. Ja kyllä, olen ollut lähellä pettää muutamankin kerran, mutta onneksi en ole pettänyt. Ja kyllä, minua on petetty. Pahinta pettämisissä on ollut valehtelu ja tiedon pimittäminen. Tämä on oma kokemukseni. Niin kuin muutkin ovat toistaneet, ei pahinta ole seksi toisen kanssa, vaan valehtelu ja luottamuksen pettäminen.

Peukutin ja tykkäsin, mutta valitettavasti parisuhteet ei mene aina 1:1 ja en usko, että tässä tapauksessa olisi rehellisyydellä kovinkaan positiivisia seurauksia. Jonkun toisen kanssa varmasti toimisikin avoimella meiningillä. Vaimoni ei kuitenkaan ole se.

Ja kun joku tuossa sanoi, ettei olisi mitään menetettävää, niin kyllä siinä sosioekonomisia menetyksiä tapahtuu väistämättä, jos perhe hajoaa. Olen se harrastuksiin osallistuva ja kuskaava, kentän tai maneesin laidalla päivystävä (tämäkin oli ennen yhteistä, tuli vaan mieleen) isä.

Kyllä minä käymistäni keskusteluista tiedän, että naisillakin himot sammuu, kun mies ei osallistu ja alkaa muuttamaan muotoaan ulkoisesti huonompaan suuntaan. Ei tässä lopulta siitä mitään siitä poikkeavaa ole. Tai no, ehkä nainen on yleensä pettäessään romantiikan nälkäisempi, kun taas itse koen olevani aika lailla puhtaasti seksuaalisten halujeni perässä. 

Valitettavasti et tunnu kirjoittamasi perusteella arvostavan vaimoasi, joten kaikesta (= lapsista) huolimatta ero olisi paras vaihtoehto. Jos et siis halua yrittää ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Se ei onnistu ilman omien virheittesi ja pettämisen tunnustamista vaimolle.

Millä tavalla elämämme (minun, vaimon ja lasten näkökulmasta) konkreettisesti voisi muuttua paremmaksi jos eroamme?

Tuohon kun nämä "kerro puolisollesi" tyypit vastaisivat. Olisi täydellisen turhaa kertoa asia, minkä tietää satuttavan. Siksi ei kerrota, että ei haluat satuttaa toista ja rakastaa ja arvostaa toista puolisona, jota ei halua satuttaa, vaikka hän ei pystyisikään seksuaalisesti tyydyttämään toista.

Voi näitä sinisilmäisiä uhoajia: "minä en kyllä petä, eikä puolisonikaan petä, ja seksi on meillä tosi hyvää, eikä siihen muita tarvita". Tietäisittepä vain...