Mies, miksi petät hyvässä liitossa?

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on kahden ihmisen välisen sopimiksen rikkominen ja siitä pitää olla sanktio. Jos haluaa seksiä muiden kuin kumppaninsa kanssa on se sovittava kumppanin kanssa, eikä vain yksipuolisesti. Mitä sinä petturi sanoisit kun yhtäkkiä löytäisit tautitesteistä sukupuilitaudin ja ehkä tappavankin ja olisirät sen tartuttanut myös sinuun luottavaan puolisoosikin.

Mikä sopimus? Ei me ainenkaan mitään sopimusta olla tehty :D seurustellaan koska tykätään toisistamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tästä sitten ylpeä, mutta rehellinen vastaus: 

Petän sen vuoksi, että nainen passivoitui liikunnallisesti/elämäntavallisesti ja lihoi vuodessa liki kymmenen kiloa. Kuin eri ihminen, johon aikanaan tutustuin ja en yksinkertaisesti koe enää seksuaalista vetoa häneen. Kaunis kasvoista ja hieno persoona hän on edelleen, mutta en yksinkertaisesti voi tälle fyysiselle tunteelle mitään. Yritän yleensä vältellä seksiä.

Yrittänyt kyllä vuoden verran tukea muutokseen, mutta sitäkin on lopulta vaikea tehdä, ettei sitä tulkita painostamiseksi. Siis että tuot kaupasta salaattia ja raejuustoa, niin kommentti on "ai olenko mä sun mielestä liika läski?" Saman tyyppinen vastaus voi tulla jos pyydät kävelylle metsään. Tai sitten voi marttyyriksi uhriutua, kun palaan lenkiltä ja hän ei "ehtinyt".

Varsinaisia keskusteluja on aiheesta joskus ja toinen vetäytyy nopeasti siilipuolustukseen. Varsinaista eroprosessia en haluaisi tästä aloittaa, mutta pakostakin tästä tilanteesta jatkuessaan on ulos päästävä.

Salasuhde tuli tavallaan (ennen yhteisen) liikuntaharrastuksen kautta: eronnut nainen, joka juuri nyt ei kaipaa mitään muuta kuin seksiä ja hetken iholla oloa. Kummallakaan ei romanttista tunnetta pelissä, mutta seksuaalisten himojen sammutus onnistuu hyvin. Eivät tunne toisiaan, mikä oli itsellekin raja, mitä en olisi ylittänyt.

Surullista. Tahdot tai et, teidän suhteenne tekee kuolemaa. Jos sulla on vielä pienikin halu jatkaa, tunnusta tekosi. Jos nainen ei enää haluaa jatkaa, voitte sitten yrittää. Ja jos sulla ei ole enää haluakaan jatkaa suhteessa, eroa, ettet loukkaa naistasi enempää. Reilu peli.

Olin joskus tuollainen sinisilmäinen idealisti, mutta elämä on opettanut kyllä karvaasti, ettei tuollainen avoimuus aina ole tie onneen. Olen itsekin ollut petetyn roolissa, eikä se tieto hieromalla päin kasvoja mitenkään ainakaan minua auttanut. Millaisia oikean elämän kokemuksia itselläsi on tästä?

Eli en kyllä aio tunnustaa. En edes tiedä missä fantasiamaailmassa tuo oikeasti voisi parantaa asioiden tolaa? 

Haluaisin mieluiten entisen naiseni takaisin semmoisena kuin hän oli ja himoita häntä taas. Jos se ei kertakaikkiaan onnistu, niin eroamme. Minun ei tarvitse rikkoa toista enempää hieromalla asiaa kasvoille, varsinkin koska syyt pettämiseeni ovat sinänsä pinnalliset.

Olen viisikymppinen idealisti. Elämä on opettanut kaikenlaista, esimerkiksi sen, että mitä enemmän parisuhteelle antaa, sitä enemmän siitä saa. Ja mitä rehellisemmin uskaltaa lähestyä itseä sitä rehellisemmin myös toista. Ja kyllä, olen ollut lähellä pettää muutamankin kerran, mutta onneksi en ole pettänyt. Ja kyllä, minua on petetty. Pahinta pettämisissä on ollut valehtelu ja tiedon pimittäminen. Tämä on oma kokemukseni. Niin kuin muutkin ovat toistaneet, ei pahinta ole seksi toisen kanssa, vaan valehtelu ja luottamuksen pettäminen.

Peukutin ja tykkäsin, mutta valitettavasti parisuhteet ei mene aina 1:1 ja en usko, että tässä tapauksessa olisi rehellisyydellä kovinkaan positiivisia seurauksia. Jonkun toisen kanssa varmasti toimisikin avoimella meiningillä. Vaimoni ei kuitenkaan ole se.

Ja kun joku tuossa sanoi, ettei olisi mitään menetettävää, niin kyllä siinä sosioekonomisia menetyksiä tapahtuu väistämättä, jos perhe hajoaa. Olen se harrastuksiin osallistuva ja kuskaava, kentän tai maneesin laidalla päivystävä (tämäkin oli ennen yhteistä, tuli vaan mieleen) isä.

Kyllä minä käymistäni keskusteluista tiedän, että naisillakin himot sammuu, kun mies ei osallistu ja alkaa muuttamaan muotoaan ulkoisesti huonompaan suuntaan. Ei tässä lopulta siitä mitään siitä poikkeavaa ole. Tai no, ehkä nainen on yleensä pettäessään romantiikan nälkäisempi, kun taas itse koen olevani aika lailla puhtaasti seksuaalisten halujeni perässä. 

Valitettavasti et tunnu kirjoittamasi perusteella arvostavan vaimoasi, joten kaikesta (= lapsista) huolimatta ero olisi paras vaihtoehto. Jos et siis halua yrittää ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Se ei onnistu ilman omien virheittesi ja pettämisen tunnustamista vaimolle.

Millä tavalla elämämme (minun, vaimon ja lasten näkökulmasta) konkreettisesti voisi muuttua paremmaksi jos eroamme?

Tuohon kun nämä "kerro puolisollesi" tyypit vastaisivat. Olisi täydellisen turhaa kertoa asia, minkä tietää satuttavan. Siksi ei kerrota, että ei haluat satuttaa toista ja rakastaa ja arvostaa toista puolisona, jota ei halua satuttaa, vaikka hän ei pystyisikään seksuaalisesti tyydyttämään toista.

Joo joo ja siksi kun niin kovasti arvostetaan niin jatketaan sitä pettämistä ja käydään ihan vaan seksiä harrastamassa. Eihän se mitään haittaa. Jos tekee sen ihan huomaamatta ja tosi salassa niin että hyvä kun itsekään huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tästä sitten ylpeä, mutta rehellinen vastaus: 

Petän sen vuoksi, että nainen passivoitui liikunnallisesti/elämäntavallisesti ja lihoi vuodessa liki kymmenen kiloa. Kuin eri ihminen, johon aikanaan tutustuin ja en yksinkertaisesti koe enää seksuaalista vetoa häneen. Kaunis kasvoista ja hieno persoona hän on edelleen, mutta en yksinkertaisesti voi tälle fyysiselle tunteelle mitään. Yritän yleensä vältellä seksiä.

Yrittänyt kyllä vuoden verran tukea muutokseen, mutta sitäkin on lopulta vaikea tehdä, ettei sitä tulkita painostamiseksi. Siis että tuot kaupasta salaattia ja raejuustoa, niin kommentti on "ai olenko mä sun mielestä liika läski?" Saman tyyppinen vastaus voi tulla jos pyydät kävelylle metsään. Tai sitten voi marttyyriksi uhriutua, kun palaan lenkiltä ja hän ei "ehtinyt".

Varsinaisia keskusteluja on aiheesta joskus ja toinen vetäytyy nopeasti siilipuolustukseen. Varsinaista eroprosessia en haluaisi tästä aloittaa, mutta pakostakin tästä tilanteesta jatkuessaan on ulos päästävä.

Salasuhde tuli tavallaan (ennen yhteisen) liikuntaharrastuksen kautta: eronnut nainen, joka juuri nyt ei kaipaa mitään muuta kuin seksiä ja hetken iholla oloa. Kummallakaan ei romanttista tunnetta pelissä, mutta seksuaalisten himojen sammutus onnistuu hyvin. Eivät tunne toisiaan, mikä oli itsellekin raja, mitä en olisi ylittänyt.

Surullista. Tahdot tai et, teidän suhteenne tekee kuolemaa. Jos sulla on vielä pienikin halu jatkaa, tunnusta tekosi. Jos nainen ei enää haluaa jatkaa, voitte sitten yrittää. Ja jos sulla ei ole enää haluakaan jatkaa suhteessa, eroa, ettet loukkaa naistasi enempää. Reilu peli.

Olin joskus tuollainen sinisilmäinen idealisti, mutta elämä on opettanut kyllä karvaasti, ettei tuollainen avoimuus aina ole tie onneen. Olen itsekin ollut petetyn roolissa, eikä se tieto hieromalla päin kasvoja mitenkään ainakaan minua auttanut. Millaisia oikean elämän kokemuksia itselläsi on tästä?

Eli en kyllä aio tunnustaa. En edes tiedä missä fantasiamaailmassa tuo oikeasti voisi parantaa asioiden tolaa? 

Haluaisin mieluiten entisen naiseni takaisin semmoisena kuin hän oli ja himoita häntä taas. Jos se ei kertakaikkiaan onnistu, niin eroamme. Minun ei tarvitse rikkoa toista enempää hieromalla asiaa kasvoille, varsinkin koska syyt pettämiseeni ovat sinänsä pinnalliset.

Olen viisikymppinen idealisti. Elämä on opettanut kaikenlaista, esimerkiksi sen, että mitä enemmän parisuhteelle antaa, sitä enemmän siitä saa. Ja mitä rehellisemmin uskaltaa lähestyä itseä sitä rehellisemmin myös toista. Ja kyllä, olen ollut lähellä pettää muutamankin kerran, mutta onneksi en ole pettänyt. Ja kyllä, minua on petetty. Pahinta pettämisissä on ollut valehtelu ja tiedon pimittäminen. Tämä on oma kokemukseni. Niin kuin muutkin ovat toistaneet, ei pahinta ole seksi toisen kanssa, vaan valehtelu ja luottamuksen pettäminen.

Peukutin ja tykkäsin, mutta valitettavasti parisuhteet ei mene aina 1:1 ja en usko, että tässä tapauksessa olisi rehellisyydellä kovinkaan positiivisia seurauksia. Jonkun toisen kanssa varmasti toimisikin avoimella meiningillä. Vaimoni ei kuitenkaan ole se.

Ja kun joku tuossa sanoi, ettei olisi mitään menetettävää, niin kyllä siinä sosioekonomisia menetyksiä tapahtuu väistämättä, jos perhe hajoaa. Olen se harrastuksiin osallistuva ja kuskaava, kentän tai maneesin laidalla päivystävä (tämäkin oli ennen yhteistä, tuli vaan mieleen) isä.

Kyllä minä käymistäni keskusteluista tiedän, että naisillakin himot sammuu, kun mies ei osallistu ja alkaa muuttamaan muotoaan ulkoisesti huonompaan suuntaan. Ei tässä lopulta siitä mitään siitä poikkeavaa ole. Tai no, ehkä nainen on yleensä pettäessään romantiikan nälkäisempi, kun taas itse koen olevani aika lailla puhtaasti seksuaalisten halujeni perässä. 

Valitettavasti et tunnu kirjoittamasi perusteella arvostavan vaimoasi, joten kaikesta (= lapsista) huolimatta ero olisi paras vaihtoehto. Jos et siis halua yrittää ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Se ei onnistu ilman omien virheittesi ja pettämisen tunnustamista vaimolle.

Millä tavalla elämämme (minun, vaimon ja lasten näkökulmasta) konkreettisesti voisi muuttua paremmaksi jos eroamme?

Tuohon kun nämä "kerro puolisollesi" tyypit vastaisivat. Olisi täydellisen turhaa kertoa asia, minkä tietää satuttavan. Siksi ei kerrota, että ei haluat satuttaa toista ja rakastaa ja arvostaa toista puolisona, jota ei halua satuttaa, vaikka hän ei pystyisikään seksuaalisesti tyydyttämään toista.

Se petetty puoliso ei tiedä, millaisessa parisuhteessa hän on. Kertomatta jättäminen on puolison puolesta päättämistä, että on ihan ok, kun suhteeseen tulee uusi aikuinen mukaan. Mitä pitempään sivusuhde kestää, sitä pahemmin se loukkaa toista, kun asia tulee ilmi. Miksei pettäjä anna vaimon päättää, miten hän haluaa jatkaa. Ties vaikka miehen sivusuhde on naisesta ihan hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on kahden ihmisen välisen sopimiksen rikkominen ja siitä pitää olla sanktio. Jos haluaa seksiä muiden kuin kumppaninsa kanssa on se sovittava kumppanin kanssa, eikä vain yksipuolisesti. Mitä sinä petturi sanoisit kun yhtäkkiä löytäisit tautitesteistä sukupuilitaudin ja ehkä tappavankin ja olisirät sen tartuttanut myös sinuun luottavaan puolisoosikin.

Mikä sopimus? Ei me ainenkaan mitään sopimusta olla tehty :D seurustellaan koska tykätään toisistamme.

Onko teillä kummallakin muitakin seksisuhteita siinä ohella?

Vierailija kirjoitti:

paikat levähtäny lasten tulon jälkeen, paskamaha ei jaksa edes urheilla. himassa ei saa mitään tehdä ilman ininää. Käyn säännöllisesti thaihieronnassa ja runkkaan kotona, vaimolle en kullia anna. Lasten takia pysyn yhdessä

Enpä haluaisi tietää mikä on käsityksesi huonosta suhteesta, jos tuo on hyvä suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tästä sitten ylpeä, mutta rehellinen vastaus: 

Petän sen vuoksi, että nainen passivoitui liikunnallisesti/elämäntavallisesti ja lihoi vuodessa liki kymmenen kiloa. Kuin eri ihminen, johon aikanaan tutustuin ja en yksinkertaisesti koe enää seksuaalista vetoa häneen. Kaunis kasvoista ja hieno persoona hän on edelleen, mutta en yksinkertaisesti voi tälle fyysiselle tunteelle mitään. Yritän yleensä vältellä seksiä.

Yrittänyt kyllä vuoden verran tukea muutokseen, mutta sitäkin on lopulta vaikea tehdä, ettei sitä tulkita painostamiseksi. Siis että tuot kaupasta salaattia ja raejuustoa, niin kommentti on "ai olenko mä sun mielestä liika läski?" Saman tyyppinen vastaus voi tulla jos pyydät kävelylle metsään. Tai sitten voi marttyyriksi uhriutua, kun palaan lenkiltä ja hän ei "ehtinyt".

Varsinaisia keskusteluja on aiheesta joskus ja toinen vetäytyy nopeasti siilipuolustukseen. Varsinaista eroprosessia en haluaisi tästä aloittaa, mutta pakostakin tästä tilanteesta jatkuessaan on ulos päästävä.

Salasuhde tuli tavallaan (ennen yhteisen) liikuntaharrastuksen kautta: eronnut nainen, joka juuri nyt ei kaipaa mitään muuta kuin seksiä ja hetken iholla oloa. Kummallakaan ei romanttista tunnetta pelissä, mutta seksuaalisten himojen sammutus onnistuu hyvin. Eivät tunne toisiaan, mikä oli itsellekin raja, mitä en olisi ylittänyt.

Surullista. Tahdot tai et, teidän suhteenne tekee kuolemaa. Jos sulla on vielä pienikin halu jatkaa, tunnusta tekosi. Jos nainen ei enää haluaa jatkaa, voitte sitten yrittää. Ja jos sulla ei ole enää haluakaan jatkaa suhteessa, eroa, ettet loukkaa naistasi enempää. Reilu peli.

Olin joskus tuollainen sinisilmäinen idealisti, mutta elämä on opettanut kyllä karvaasti, ettei tuollainen avoimuus aina ole tie onneen. Olen itsekin ollut petetyn roolissa, eikä se tieto hieromalla päin kasvoja mitenkään ainakaan minua auttanut. Millaisia oikean elämän kokemuksia itselläsi on tästä?

Eli en kyllä aio tunnustaa. En edes tiedä missä fantasiamaailmassa tuo oikeasti voisi parantaa asioiden tolaa? 

Haluaisin mieluiten entisen naiseni takaisin semmoisena kuin hän oli ja himoita häntä taas. Jos se ei kertakaikkiaan onnistu, niin eroamme. Minun ei tarvitse rikkoa toista enempää hieromalla asiaa kasvoille, varsinkin koska syyt pettämiseeni ovat sinänsä pinnalliset.

Olen viisikymppinen idealisti. Elämä on opettanut kaikenlaista, esimerkiksi sen, että mitä enemmän parisuhteelle antaa, sitä enemmän siitä saa. Ja mitä rehellisemmin uskaltaa lähestyä itseä sitä rehellisemmin myös toista. Ja kyllä, olen ollut lähellä pettää muutamankin kerran, mutta onneksi en ole pettänyt. Ja kyllä, minua on petetty. Pahinta pettämisissä on ollut valehtelu ja tiedon pimittäminen. Tämä on oma kokemukseni. Niin kuin muutkin ovat toistaneet, ei pahinta ole seksi toisen kanssa, vaan valehtelu ja luottamuksen pettäminen.

Peukutin ja tykkäsin, mutta valitettavasti parisuhteet ei mene aina 1:1 ja en usko, että tässä tapauksessa olisi rehellisyydellä kovinkaan positiivisia seurauksia. Jonkun toisen kanssa varmasti toimisikin avoimella meiningillä. Vaimoni ei kuitenkaan ole se.

Ja kun joku tuossa sanoi, ettei olisi mitään menetettävää, niin kyllä siinä sosioekonomisia menetyksiä tapahtuu väistämättä, jos perhe hajoaa. Olen se harrastuksiin osallistuva ja kuskaava, kentän tai maneesin laidalla päivystävä (tämäkin oli ennen yhteistä, tuli vaan mieleen) isä.

Kyllä minä käymistäni keskusteluista tiedän, että naisillakin himot sammuu, kun mies ei osallistu ja alkaa muuttamaan muotoaan ulkoisesti huonompaan suuntaan. Ei tässä lopulta siitä mitään siitä poikkeavaa ole. Tai no, ehkä nainen on yleensä pettäessään romantiikan nälkäisempi, kun taas itse koen olevani aika lailla puhtaasti seksuaalisten halujeni perässä. 

Valitettavasti et tunnu kirjoittamasi perusteella arvostavan vaimoasi, joten kaikesta (= lapsista) huolimatta ero olisi paras vaihtoehto. Jos et siis halua yrittää ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Se ei onnistu ilman omien virheittesi ja pettämisen tunnustamista vaimolle.

Millä tavalla elämämme (minun, vaimon ja lasten näkökulmasta) konkreettisesti voisi muuttua paremmaksi jos eroamme?

Koen edelleen arvostavani hänen hyviä puoliaan vaimona, mutta se himo, halu ja seksuaalisuus on häntä kohtaan kadoksissa. Tottakai on jotain muitakin asioita myös mitä en niin arvosta, mutta niin on varmasti vikoja minussakin.

Uskon, että olemme aikanaan valinneet toisemme MYÖS urheilullisten ominaisuuksiemme vuoksi ja minä pidin sitä itsestäänselvyytenä, että se arvo kantaa läpi elämämme. Nyt muutaman vuoden jälkeen olen menettämässä uskoani, että elämänmuutos terveellisyyteen päin enää tapahtuisi. Joskus yksin hiljaa mietin, että someen kun voi vielä kuvailla itseään sopivista kuvakulmista, kerätä kavereilta sydämet ja luoda perheidyllistä ilmapiiriä herkkuruokineen, niin kaikki on silloin hyvin?

Mitähän nuo naisen hyvät puolet vaimona oikein ovat?

Tapasin nykyisen puolisoni hyvin nuorena. Takana pitkä liitto ja lapset pian aikuisia. Kaikki on tai oli ”hyvin”, mutta tapasin (klisee, klisee) sielunkumppanini tai jotain. Naisen, jonka haluaisin, jota ajattelen ihan liikaa. Suhteemme ei ole fyysinen halailua lukuunottamatta, mutta pidän jatkuvaa yhteydenpitoa pettämisenä. Miksi en lähde nuivahtaneesta liitosta? En tiedä. Mukavuudenhalu, yhteinen omaisuus, helppous, velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin nykyisen puolisoni hyvin nuorena. Takana pitkä liitto ja lapset pian aikuisia. Kaikki on tai oli ”hyvin”, mutta tapasin (klisee, klisee) sielunkumppanini tai jotain. Naisen, jonka haluaisin, jota ajattelen ihan liikaa. Suhteemme ei ole fyysinen halailua lukuunottamatta, mutta pidän jatkuvaa yhteydenpitoa pettämisenä. Miksi en lähde nuivahtaneesta liitosta? En tiedä. Mukavuudenhalu, yhteinen omaisuus, helppous, velvollisuus.

Mukavuudenhaluinen= laiskuus ja monet edut joita suhteessa on

Yhteinen omaisuus= ahneus

Helppous= saamattomuus

Velvollisuudentunto = itsepetos jolla selitetään edellisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin nykyisen puolisoni hyvin nuorena. Takana pitkä liitto ja lapset pian aikuisia. Kaikki on tai oli ”hyvin”, mutta tapasin (klisee, klisee) sielunkumppanini tai jotain. Naisen, jonka haluaisin, jota ajattelen ihan liikaa. Suhteemme ei ole fyysinen halailua lukuunottamatta, mutta pidän jatkuvaa yhteydenpitoa pettämisenä. Miksi en lähde nuivahtaneesta liitosta? En tiedä. Mukavuudenhalu, yhteinen omaisuus, helppous, velvollisuus.

Mukavuudenhaluinen= laiskuus ja monet edut joita suhteessa on

Yhteinen omaisuus= ahneus

Helppous= saamattomuus

Velvollisuudentunto = itsepetos jolla selitetään edellisiä

Tämän ketjun aihe oli kysyä miehiltä miksi pettää. Sitten kun tänne kirjoitetaan, niin naispuolinen lukija kokee suuria tunteita ja vääntää tekstistä haluamansa näköisen olkiukon ja alkaa piiskaamaan sitä. Sitten muut pian yhtyvät peukuttaen piiskausjonoon.

Muistin juuri miksi naisten kanssa keskustelu on niin helvetin turhauttavaa: "OLET SIIS SITÄ MIELTÄ ETTÄ....!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä petän koska en saa parisuhteesta sitä mitä haluan.

Periaatteessa kaikki hyvin, kunnollinen ja arvostava mies, hyvä kumppani ja paras ystäväni. Seksiäkin on mutta hänen pornonkatselun takia liian harvoin. Minäkin katson mutta olen aina pitänyt parisuhteen ykkösenä. Meillä on kaikin puolin ns hyvät puolisot, teemme kaikkemme toistemme hyväksi.

Mutta. En saa yhtään läheisyyttä mieheltäni, halauksetkin joudun pyytämään. Mies koskee vain sängyssä - ehkä siksikin on pakko saada seksiä että saa toisen lähelle. Hän on onnellinen kun ei kukaan koske, elämä on täydellistä. Inhoan sitä että hän valehtelee pornosta, eihän se ole kiellettyä jos ei vaikuta meidän suhteeseen. Lisäksi tiedän että hänelläkin on täydet valmiudet pettämiseen (miksi, sitä en tiedä), on jo paljastanut pystyvänsä. Oli kuulemma niin kännissä ettei ajatellut mitään. No ihan varmasti, mies joka hallitsee itsensä täysin joka tilanteessa eikä koskaan vedä lärvejä! Ihan ei mene läpi....

Mun pettäminen on sitä että tapaan vanhaa ystävääni ajalta ennen kuin edes tunsin miestäni. Hän halaa niin että mua alkaa aina itkettämään. Silittää poskesta ja hiuksista mikä on mun mielestä eroottisinta maailmassa! Pitää kädestä kun kävelemme jossain, ottaa kainaloon kun pysähdymme. Kaikkea sitä mitä en ole koskaan saanut kotoa. Olemme rakastelleet vuosien mittaan satunnaisesti, edellisestä kerrasta aika tasan vuosi. Ehdottomasti paras seksikumppanini ikinä

Mistä tällaisen ”kosketusmiehen” löytää? Ja kyllä seksikin käy, tietysti.

Olen aivan vapaa 40-vuotias nainen, mutta en ole löytänyt miestä, joka haluaisi läheisyyttä ja hellyyttä. Olen hyvännäköinen, normaalipainoinen, liikunnallinen, työssäkäyvä.. ei siis mitään ”vikaa”.

Miehet eivät ilmeisesti pidä kosketuksesta, johon liittyy tunteita. Eivät ole valmiita vastaanottamaan sellaista saati antamaan, vaikka tässäkin ketjussa näin voisi olettaa.

Olemme tuntenet ja halunneet toisiamme jo 32v, siis jo ennen kuun tapasin mieheni. Viimeksi tänään tapasimme, nyt olen taas rentoutunut ja onnellinen:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä petän koska en saa parisuhteesta sitä mitä haluan.

Periaatteessa kaikki hyvin, kunnollinen ja arvostava mies, hyvä kumppani ja paras ystäväni. Seksiäkin on mutta hänen pornonkatselun takia liian harvoin. Minäkin katson mutta olen aina pitänyt parisuhteen ykkösenä. Meillä on kaikin puolin ns hyvät puolisot, teemme kaikkemme toistemme hyväksi.

Mutta. En saa yhtään läheisyyttä mieheltäni, halauksetkin joudun pyytämään. Mies koskee vain sängyssä - ehkä siksikin on pakko saada seksiä että saa toisen lähelle. Hän on onnellinen kun ei kukaan koske, elämä on täydellistä. Inhoan sitä että hän valehtelee pornosta, eihän se ole kiellettyä jos ei vaikuta meidän suhteeseen. Lisäksi tiedän että hänelläkin on täydet valmiudet pettämiseen (miksi, sitä en tiedä), on jo paljastanut pystyvänsä. Oli kuulemma niin kännissä ettei ajatellut mitään. No ihan varmasti, mies joka hallitsee itsensä täysin joka tilanteessa eikä koskaan vedä lärvejä! Ihan ei mene läpi....

Mun pettäminen on sitä että tapaan vanhaa ystävääni ajalta ennen kuin edes tunsin miestäni. Hän halaa niin että mua alkaa aina itkettämään. Silittää poskesta ja hiuksista mikä on mun mielestä eroottisinta maailmassa! Pitää kädestä kun kävelemme jossain, ottaa kainaloon kun pysähdymme. Kaikkea sitä mitä en ole koskaan saanut kotoa. Olemme rakastelleet vuosien mittaan satunnaisesti, edellisestä kerrasta aika tasan vuosi. Ehdottomasti paras seksikumppanini ikinä

Miksi olette yhessä? Minä eroaisin tuollaisesta liitosta jossa kosketusta joutuu kerjäämään.

Olen vuosia käynyt itseni kanssa keskustelua siitä mikä mulle on tärkeintä. Kumppanuus vai läheisyys, velvollisuuspano vai ihana rakastelu. Olen yrittänyt joka päivä nähdä sen hyvän parisuhteessamme mutta jaksaminen on jo äärirajoilla. Jos tuo ystäväni olisi vapaa lähtisin heti. Mutta hänkin haluaa pysyä omassa liitossaan ainakin vielä vuoden pari kunnes nuorin lapsista on aikuinen. Minulla on myös samanikäinen kuopus tässä kotona, yhdessä pystymme takaamaan hänellekin taloudellisesti mukavan nuoruuden. Yksin en.

Nyt meillä on koti myynnissä ja kun tämä on myyty käydään kyllä keskustelu (jälleen kerran) elämän prioriteeteista. Mieheni ei tiedä että tiedän hänen valheensa (jälleen kerran). Olen aina ollut valmis panostamaan häneen ja suhteeseemme, hän ei edes harkitse kompromisseja! Ei vain kertakaikkiaan näe omassa toiminnassaan mitään outoa. Tätä menoa hänestä tulee yksinäinen vanha runkkari....

Se on sitä kun ollaan rahan takia yhdessä. Sääli. Olisit hankkinut oman uran, niin ei tarvitse katsella ketään jos ei huvita

Urassani ja tulotasossani ei ollut mitään vikaa ennenkuin sairastuin vakavasti.

Täysipäiväiseen työhön minusta ei halustani huolimatta enää ole ja ikää sen verran että valinnan mahdollisuudet on vähissä. Yksin kyllä selviän mutta lukiolainen maksaa aika paljon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tästä sitten ylpeä, mutta rehellinen vastaus: 

Petän sen vuoksi, että nainen passivoitui liikunnallisesti/elämäntavallisesti ja lihoi vuodessa liki kymmenen kiloa. Kuin eri ihminen, johon aikanaan tutustuin ja en yksinkertaisesti koe enää seksuaalista vetoa häneen. Kaunis kasvoista ja hieno persoona hän on edelleen, mutta en yksinkertaisesti voi tälle fyysiselle tunteelle mitään. Yritän yleensä vältellä seksiä.

Yrittänyt kyllä vuoden verran tukea muutokseen, mutta sitäkin on lopulta vaikea tehdä, ettei sitä tulkita painostamiseksi. Siis että tuot kaupasta salaattia ja raejuustoa, niin kommentti on "ai olenko mä sun mielestä liika läski?" Saman tyyppinen vastaus voi tulla jos pyydät kävelylle metsään. Tai sitten voi marttyyriksi uhriutua, kun palaan lenkiltä ja hän ei "ehtinyt".

Varsinaisia keskusteluja on aiheesta joskus ja toinen vetäytyy nopeasti siilipuolustukseen. Varsinaista eroprosessia en haluaisi tästä aloittaa, mutta pakostakin tästä tilanteesta jatkuessaan on ulos päästävä.

Salasuhde tuli tavallaan (ennen yhteisen) liikuntaharrastuksen kautta: eronnut nainen, joka juuri nyt ei kaipaa mitään muuta kuin seksiä ja hetken iholla oloa. Kummallakaan ei romanttista tunnetta pelissä, mutta seksuaalisten himojen sammutus onnistuu hyvin. Eivät tunne toisiaan, mikä oli itsellekin raja, mitä en olisi ylittänyt.

Surullista. Tahdot tai et, teidän suhteenne tekee kuolemaa. Jos sulla on vielä pienikin halu jatkaa, tunnusta tekosi. Jos nainen ei enää haluaa jatkaa, voitte sitten yrittää. Ja jos sulla ei ole enää haluakaan jatkaa suhteessa, eroa, ettet loukkaa naistasi enempää. Reilu peli.

Olin joskus tuollainen sinisilmäinen idealisti, mutta elämä on opettanut kyllä karvaasti, ettei tuollainen avoimuus aina ole tie onneen. Olen itsekin ollut petetyn roolissa, eikä se tieto hieromalla päin kasvoja mitenkään ainakaan minua auttanut. Millaisia oikean elämän kokemuksia itselläsi on tästä?

Eli en kyllä aio tunnustaa. En edes tiedä missä fantasiamaailmassa tuo oikeasti voisi parantaa asioiden tolaa? 

Haluaisin mieluiten entisen naiseni takaisin semmoisena kuin hän oli ja himoita häntä taas. Jos se ei kertakaikkiaan onnistu, niin eroamme. Minun ei tarvitse rikkoa toista enempää hieromalla asiaa kasvoille, varsinkin koska syyt pettämiseeni ovat sinänsä pinnalliset.

Olen viisikymppinen idealisti. Elämä on opettanut kaikenlaista, esimerkiksi sen, että mitä enemmän parisuhteelle antaa, sitä enemmän siitä saa. Ja mitä rehellisemmin uskaltaa lähestyä itseä sitä rehellisemmin myös toista. Ja kyllä, olen ollut lähellä pettää muutamankin kerran, mutta onneksi en ole pettänyt. Ja kyllä, minua on petetty. Pahinta pettämisissä on ollut valehtelu ja tiedon pimittäminen. Tämä on oma kokemukseni. Niin kuin muutkin ovat toistaneet, ei pahinta ole seksi toisen kanssa, vaan valehtelu ja luottamuksen pettäminen.

Peukutin ja tykkäsin, mutta valitettavasti parisuhteet ei mene aina 1:1 ja en usko, että tässä tapauksessa olisi rehellisyydellä kovinkaan positiivisia seurauksia. Jonkun toisen kanssa varmasti toimisikin avoimella meiningillä. Vaimoni ei kuitenkaan ole se.

Ja kun joku tuossa sanoi, ettei olisi mitään menetettävää, niin kyllä siinä sosioekonomisia menetyksiä tapahtuu väistämättä, jos perhe hajoaa. Olen se harrastuksiin osallistuva ja kuskaava, kentän tai maneesin laidalla päivystävä (tämäkin oli ennen yhteistä, tuli vaan mieleen) isä.

Kyllä minä käymistäni keskusteluista tiedän, että naisillakin himot sammuu, kun mies ei osallistu ja alkaa muuttamaan muotoaan ulkoisesti huonompaan suuntaan. Ei tässä lopulta siitä mitään siitä poikkeavaa ole. Tai no, ehkä nainen on yleensä pettäessään romantiikan nälkäisempi, kun taas itse koen olevani aika lailla puhtaasti seksuaalisten halujeni perässä. 

Valitettavasti et tunnu kirjoittamasi perusteella arvostavan vaimoasi, joten kaikesta (= lapsista) huolimatta ero olisi paras vaihtoehto. Jos et siis halua yrittää ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Se ei onnistu ilman omien virheittesi ja pettämisen tunnustamista vaimolle.

Millä tavalla elämämme (minun, vaimon ja lasten näkökulmasta) konkreettisesti voisi muuttua paremmaksi jos eroamme?

Tuohon kun nämä "kerro puolisollesi" tyypit vastaisivat. Olisi täydellisen turhaa kertoa asia, minkä tietää satuttavan. Siksi ei kerrota, että ei haluat satuttaa toista ja rakastaa ja arvostaa toista puolisona, jota ei halua satuttaa, vaikka hän ei pystyisikään seksuaalisesti tyydyttämään toista.

Juu, ja siksi n*ssitaan ja valheellaankin kun ei haluta satuttaa sitä oi niin rakasta puolisoa. Älä jauha potaskaa.

Kun näitä tekstejä lukee niin älä ukko oota mua kotiin tai älä tule kesken töiden kotiin, sillä minulla on paljon hauskempaa kun et ole paikalla.

Minulla oli viime kesänä vipinää nelikymppisen miehen kanssa, jolla oli piiiiitkä naishistoria takanaan. Pitkä, komeahko ja matalaääninen mies, todella karismaattinen. Hän oli ollut muutama vuosi sitten aviossakin jokusen kuukauden, kunnes jäi kiinni pettämisestä. Löysi toisen naisen, seurusteli tämän kanssa pari vuotta, tapasi minut, petti minun kanssani naistaan (en tietysti tiennyt heidän parisuhteestaan kun mies väitti eronneensa), jäi kiinni, yrittivät vielä pelastaa parisuhteensa, mutta lopulta kai erosivat pari kuukautta sitten. Mies kertoi eräissä juhlissa minulle, että on pettänyt niin monesti, koska kyllästyy naisiinsa viimeistään muutaman vuoden sisällä ja haluaa suhteesta eroon. Kysyin, että eikö ihan asiasta rehellisesti puhuminen olisi kätevämpää. Hän vastasi että ei hän osaa sitä, mutta että nyt aikoo ottaa itselleen aikaa ja olla parisuhteista erossa jonkin aikaa.

No, eilen kuulin että hän seurustelee taas. Jotenkin tuollaisten ihmisten soisi ihan vain pysyvän yhden illan jutuissa. Tämäkin tyttö on minua vain pari vuotta vanhempi (eli noin 25) ja vaikuttaa hyvin herkältä ja kiltiltä. Aivan varmasti taas tämä äijä kyllästyy jossain vaiheessa ja pettää.

Kontulan tutkimusten mukaan korkeasti koulutetut ihmiset, myös naiset, pettävät enemmän kuin matalammin koulutetut. Syynä lienee osittain tarjoutuvat mahdollisuudet, mutta myös se, että päämäärätietoiset ihmiset ovat tottuneet ottamaan sen,  minkä haluavat.

Harvemminpa vuosikymmenten liitto voi tarjota samaa hetken huumaa kuin vieraampi kumppani. Siksi laskelmoivat ihmiset hankkivat elämäänsä nautintoa käymällä vieraissa, mutta pitäen samalla liiton pystyssä.

Eikä kysymys ole välttämättä edes siitä, että liitto olisi onneton. Seksi on vain jossain muualla parempaa.

Seksi ei aina ole vieraissa parempaa. Kun on vertailupohjaa,voi arvostaa jälleen seksiä oman puolison kanssa.

Riippuu ihan miehestä pettääkö vai ei. Olkoon kuinka hyvä vaimo ja avioliitto, niin sisimmässään moraaliton mies pettää silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin nykyisen puolisoni hyvin nuorena. Takana pitkä liitto ja lapset pian aikuisia. Kaikki on tai oli ”hyvin”, mutta tapasin (klisee, klisee) sielunkumppanini tai jotain. Naisen, jonka haluaisin, jota ajattelen ihan liikaa. Suhteemme ei ole fyysinen halailua lukuunottamatta, mutta pidän jatkuvaa yhteydenpitoa pettämisenä. Miksi en lähde nuivahtaneesta liitosta? En tiedä. Mukavuudenhalu, yhteinen omaisuus, helppous, velvollisuus.

Mukavuudenhaluinen= laiskuus ja monet edut joita suhteessa on

Yhteinen omaisuus= ahneus

Helppous= saamattomuus

Velvollisuudentunto = itsepetos jolla selitetään edellisiä

Totta osin ainakin. Välillä toivon, että vaimoni tekisi aloitteen eroon, kun minusta siihen ei ole. Säälittävää, kyllä. Surullista, kyllä.

Käyttäjä12242 kirjoitti:

Kontulan tutkimusten mukaan korkeasti koulutetut ihmiset, myös naiset, pettävät enemmän kuin matalammin koulutetut. Syynä lienee osittain tarjoutuvat mahdollisuudet, mutta myös se, että päämäärätietoiset ihmiset ovat tottuneet ottamaan sen,  minkä haluavat.

Harvemminpa vuosikymmenten liitto voi tarjota samaa hetken huumaa kuin vieraampi kumppani. Siksi laskelmoivat ihmiset hankkivat elämäänsä nautintoa käymällä vieraissa, mutta pitäen samalla liiton pystyssä.

Eikä kysymys ole välttämättä edes siitä, että liitto olisi onneton. Seksi on vain jossain muualla parempaa.

Tämä pitää ainakin omalla kohdallani paikkansa: olen korkeasti koulutettu, ystäväni on korkeasti koulutettu, eikä hänen liittonsa ole mitenkään onneton. Yhteinen seksi on kuitenkin hauskempaa kuin avioseksi, ja osaamme kumpikin suhtautua tilanteeseen hyvin "järkevästi". Tähän mennessä tästä ei ole kyllä kärsinyt kukaan, mutta iloa ja nautintoa on ollut paljon.

Minulla on nyt hyvä liitto. "Hyvä" on tässä tapauksessa jopa lattea ilmaisu tilanteestamme. En petä. En pettänyt edellisessäkään liitossa joka oli umpisurkea.