Miksei raskauden jälkiharmeista kerrota avoimesti? Onko tässä taustalla joku omituinen salaliitto?

Vierailija kirjoitti:

No kerrotaanpa ihan rehellisesti: viimeisin synnytykseni oli kokemuksena mukava ja helppo. Lähdin sairaalasta 8h synnytyksen jälkeen ja seuraavana päivänä jaksoin jo puuhailla lähes normaalisti. Kuntoilun aloitin viikko synnytyksen jälkeen ja kunnolla urheilun heti jälkitarkastuksen jälkeen. Imetys lähti käyntiin ilman mitään ongelmia ja jälkivuotoa oli kolme viikkoa, 3 ensimmäistä päivää runsasta.

Siinä ihan raadollisen rehellinen kokemus sinulle. Mutta oletan, että vääränlainen.

Juu... 

Mulla on video, jossa pelaan tennistä viikon jälkeen synnytyksen. Eipä siitä muuta huomannut eroa tavalliseen kuin pieni vatsamakkara :)

Sekin hävisi hyvin nopeasti. 

Näinkin voi mennä ja ei kai kovin epätavallistakaan. 

Minun toinen lapseni syntyi tosi pahassa virheasennossa niin ettei mahtunut ulos. Ilmeisesti vauvan käsi oli jotenkin taittunut jossain vaiheessa synnytystä. Imukuppia käytettiin ja 4. asteen repeämäthän siitä tuli. Samantien leikkaukseen, meni n. puoli vuotta ennen kuin kykenin liikkumaan kävelyä raskaammin. Aivan järkyttäviä kipuja monta kuukautta, mutta pakko oli lasten takia hammasta purren jaksaa.

Voin kertoa etten synnytä enää koskaan. Kiitän jotain korkeampaa tahoa siitä että lapselle ei käynyt kuinkaan tuossa ja että en ole missään vaiheessa syyttänyt lastani tapahtuneesta. Onneksi oli mies ja tukiverkko, muuten en kirjoittelisi tässä enää. Tarkoitus ei ole mitenkään pelotella ketään, mutta ei tullut mieleenikään että noin voisi käydä. Ei todellakaan missään neuvolassa varoiteltu, korkeintaan jostain välilihan repeämästä kerrottiin. Ja koska oli toinen lapsi niin sanottiin vaan että "no varmasti helpompi synnytys edessä =)" Juuh todellakin.

Enpä nyt jaksanut koko ketjua lukea, mutta kysympä vain miksei laskettelurinteissä varoiteta katkeavista raajoista tai pyörää ostaessa kerrota että saatat jäädä auton alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.

Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.

Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?

Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.

Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.

Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.

No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?

Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.

No mitä siinä tarkoitettiin? Kerro toki viisaampana?

Näin siinä luki:

"Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Tarkoittiko se siis jotain ihan muuta? En mitenkään pysty ymmärtämään sitä muuten kuin että aloittaja on ollut autuaan tietämätön normaaleista synnytyksen vaivoista. Ja muutama viesti myöhemmin myöntää tienneensä noista. Ei tässä puhuta mistään vakavista komplikaatioista, joista kieltämättä virallisesti on aika vaikea mitään tietoa saada, keskustelupalstoilla toki sitäkin enemmän mässäillään.

Vai haluaako hän, että terkkarit, synnärin henkilökunta ja viralliset opukset kertovat hänelle, että johtuen noista vauvoista tuoreella äidillä voi olla kurja olo? Ei sitten tajunnut sitä itse?

Minuakin alkaa kiinnostaa, mitä aloituksessa tarkoitettiin? Sitäkö, ettei aloittajalle maalailtu kauhukuvia synnytyksen jälkeisestä ajasta, ja nyt hän joutui tekemisiin realismin kanssa? Hahhah, ja tutustui omaan heikkouteensa? Jos ois maalailtu kauhukuvia, hän ois voinut esittää itselleen voittajaa, kun ne eivät "päässeet yllättämään" häntä? Ja nyt tuli heiveröinen, pieni olo?

Mitä ihmettä oikein selität? 😂 Tarkoitin aloituksellani tietysti sitä, että negatiivisia asioita vähätellään ja piilotellaan liikaa. Ja aika moni täälläkin on jakanut kokemukseni, eli en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa.

Koita kestää.

Ap

Aika moni jakanut kokemuksesi? 😂 Päin vastoin suurin osa ihmettelee, mihin pensaaseen olet pääsi työntänyt, jos et ole tiennyt näistä. Itse en ole viitsinyt koko ketjuun kommentoida mitään, koska ainahan on ihmisiä, jotka väittävät, että ei ole kerrottu, eivät ole vaivautuneet kuuntelemaan neuvolassa tai synnärillä, eivät ole ainuttakaan kirjaa avanneet ja sitten valittavat, että asioita on salattu/piiloteltu.

No peukuista ja vastauksista päätellen kyllä, on jakanut. Ei täällä ole kuin sinä ja pipipää "kaverisi" jankkaamassa tuota samaa.

Ap

Siis mitä hemmettiä, onko luku- ja tiedonhakutaitojen lisäksi laskutaitokin hukassa? Tuo täysin asiattomaan ja lapselliseen solvausviestiisi johtanut kommentti oli saanut toistaiseksi kuusi ylipeukkua. Monet tietämättämyyttäsi ihmettelevät ovat saaneet yhtä paljon ylä- ja alapeukkuja. Millä perusteella sinä väität, että kanssasi eri mieltä on vaan pari "pipipäätä" ja kaikki muut ovat sinun kaltaisiasi uusavuttomia?

Nyt meni kyllä loputkin sympatiat. Aluksi ajattelin, että olet vain pikkuisen hölmö ja avuton ressukka, mutta ilmeisesti olet sen lisäksi vielä ilkeä ja ylimielinenkin. Ei löydy sääliä.

Niin, puhuin aloituksen saamista peukuista tietenkin. Sulla ei taida olla kaikki inkkarit kanootissa. :D

Ap

Aloituksen peukuttaminen ei vielä kerro kokemuksesi jakamisesta. Vaan esim. siitä, että symppaa sitä, että sulla on ollut kovaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin , kun työnsin vaunuja jalat harallaan ja  pelkäsin, etten enää koskaan kävelisi normaalisti !

Vielä ristiäisissä  vaapuin jalat harallaan ja mies auttoi istumaan.. enkä ollut edes saanut mitään pahoja repeämiä!

Ikävää, että olet ollut noin säälittävän huonokuntoinen alun perin. 

En itse ole koskaan ollut ristiäisissä, joissa äiti olisi tarvinnut mitään talutusapua, en omissani enkä muiden (yli kahdetkymmenet juhlat). 

Uskokoon ken tahtoo tämänkin trollin. 

Hyvin demonstroit sitä vähättelyä josta puhuin. Siis negatiiviset kokemukset suorastaan kiistetään ja niistä puhuvat leimataan trolleiksi.

Ap

Enkä osaa ajatella riskinä sitä, että on joitain aikoja synnytyksen jälkeen paikat kipeänä, aristavin nännein ja vuotaa.

Huoooh.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm tai sitten kyseessä on synnyttäneen tavallista matalampi äo, kyvyttömyys omaksua tietoa tai hakea sitä tai vain yleinen mielenkiinnottomuus. Yleensä raskaaksi tulemista harkitsevat ja jo raskaana olevat tietävät noista jokaisesta ja yksi yleisimmistä synnytystä edeltävistä peloista on paha repeämä. Jälkivuodolle ei oikein hirveästi voi mitään, joillakin sitä on runsaasti ja pitkään, joillakin vähän vähemmän. Näistä asioista kyllä kerrotaan ihan neuvolassakin jos vain viitsii kuunnella ja kysellä.

Harvat kuitenkaan saavat mitään ylitsepääsemättömiä vaivoja, toki vaurioiden toteaminen ja korjaus pitäisi olla paremmalla tolalla, apua pitäisi saada helpommin. Imetysohjausta pitäisi lisätä ja vaikka mitä, mutta pimennossa meitä ei pidetä.

”Kerrotaan neuvolassa”. Eikös sitten ole talallaan jo vähän liian myöhäistä?

Viimeisin synnytykseni meni monella tavoin pieleen ja oli lähellä hengenmeno sekä minulla että vauvalla. No, kunnossa onneksi olemme.

Mutta en koe, että tämän kokemuksen aukikirjoittaminen tai selittäminen kaikille ihmisille olisi jotenkin velvollisuuteni tai olisin jotenkin epärehellinen, kun en halua puhua asiasta. Jos joku kysyy, voin sanoa, että oli komplikaatioita, joista en halua puhua, koska loppu hyvin kaikki hyvin. Suurin osa synnytyksistä ei mene pieleen näin pahasti ja jos menee, sairaalassa on asiantunteva henkilöstö, joka tekee kaikkensa äidin ja lapsen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.

Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.

Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?

Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.

Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.

Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.

No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?

Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.

No mitä siinä tarkoitettiin? Kerro toki viisaampana?

Näin siinä luki:

"Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Tarkoittiko se siis jotain ihan muuta? En mitenkään pysty ymmärtämään sitä muuten kuin että aloittaja on ollut autuaan tietämätön normaaleista synnytyksen vaivoista. Ja muutama viesti myöhemmin myöntää tienneensä noista. Ei tässä puhuta mistään vakavista komplikaatioista, joista kieltämättä virallisesti on aika vaikea mitään tietoa saada, keskustelupalstoilla toki sitäkin enemmän mässäillään.

Vai haluaako hän, että terkkarit, synnärin henkilökunta ja viralliset opukset kertovat hänelle, että johtuen noista vauvoista tuoreella äidillä voi olla kurja olo? Ei sitten tajunnut sitä itse?

Minuakin alkaa kiinnostaa, mitä aloituksessa tarkoitettiin? Sitäkö, ettei aloittajalle maalailtu kauhukuvia synnytyksen jälkeisestä ajasta, ja nyt hän joutui tekemisiin realismin kanssa? Hahhah, ja tutustui omaan heikkouteensa? Jos ois maalailtu kauhukuvia, hän ois voinut esittää itselleen voittajaa, kun ne eivät "päässeet yllättämään" häntä? Ja nyt tuli heiveröinen, pieni olo?

Mitä ihmettä oikein selität? 😂 Tarkoitin aloituksellani tietysti sitä, että negatiivisia asioita vähätellään ja piilotellaan liikaa. Ja aika moni täälläkin on jakanut kokemukseni, eli en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa.

Koita kestää.

Ap

Aika moni jakanut kokemuksesi? 😂 Päin vastoin suurin osa ihmettelee, mihin pensaaseen olet pääsi työntänyt, jos et ole tiennyt näistä. Itse en ole viitsinyt koko ketjuun kommentoida mitään, koska ainahan on ihmisiä, jotka väittävät, että ei ole kerrottu, eivät ole vaivautuneet kuuntelemaan neuvolassa tai synnärillä, eivät ole ainuttakaan kirjaa avanneet ja sitten valittavat, että asioita on salattu/piiloteltu.

No peukuista ja vastauksista päätellen kyllä, on jakanut. Ei täällä ole kuin sinä ja pipipää "kaverisi" jankkaamassa tuota samaa.

Ap

Siis mitä hemmettiä, onko luku- ja tiedonhakutaitojen lisäksi laskutaitokin hukassa? Tuo täysin asiattomaan ja lapselliseen solvausviestiisi johtanut kommentti oli saanut toistaiseksi kuusi ylipeukkua. Monet tietämättämyyttäsi ihmettelevät ovat saaneet yhtä paljon ylä- ja alapeukkuja. Millä perusteella sinä väität, että kanssasi eri mieltä on vaan pari "pipipäätä" ja kaikki muut ovat sinun kaltaisiasi uusavuttomia?

Nyt meni kyllä loputkin sympatiat. Aluksi ajattelin, että olet vain pikkuisen hölmö ja avuton ressukka, mutta ilmeisesti olet sen lisäksi vielä ilkeä ja ylimielinenkin. Ei löydy sääliä.

Niin, puhuin aloituksen saamista peukuista tietenkin. Sulla ei taida olla kaikki inkkarit kanootissa. :D

Ap

Aloituksen peukuttaminen ei vielä kerro kokemuksesi jakamisesta. Vaan esim. siitä, että symppaa sitä, että sulla on ollut kovaa.

Aika moni on myös jakanut samanlaisia asioita tähänkin ketjuun ja saaneet yläpeukkuja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen. Kultaako aika ja kivat kokemukset muistot vai onko tässä joku suurempi salaliitto taustalla?

Saa.ana

Kuule, noista asioista löytyy netistä tietoa kaikilla mahdollisilla kielillä kaikenmaailman mammapalstoilta. Voit syyttää vaan itseäsi  ettet ottanut asioista selvää etukäteen!!!!

Opettele.käyttämään.hakukoneita

Täysin samaa mieltä. Kannattaisi välillä surffailla sinne Googleen tai vaikka odottajien foorumeille sen sijaan, että lojuu mammapalstalla valittamassa että kaikkea informaatiota ei kaadeta valmiiksi jauhettuna korvasta sisään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin , kun työnsin vaunuja jalat harallaan ja  pelkäsin, etten enää koskaan kävelisi normaalisti !

Vielä ristiäisissä  vaapuin jalat harallaan ja mies auttoi istumaan.. enkä ollut edes saanut mitään pahoja repeämiä!

Ikävää, että olet ollut noin säälittävän huonokuntoinen alun perin. 

En itse ole koskaan ollut ristiäisissä, joissa äiti olisi tarvinnut mitään talutusapua, en omissani enkä muiden (yli kahdetkymmenet juhlat). 

Uskokoon ken tahtoo tämänkin trollin. 

Hyvin demonstroit sitä vähättelyä josta puhuin. Siis negatiiviset kokemukset suorastaan kiistetään ja niistä puhuvat leimataan trolleiksi.

Ap

Nooo, mutta mitä hätää, sinulle niistä on ainakin saanut avautua ihan vastaanottavaisen yleisön edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.

Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.

Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?

Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.

Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.

Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.

No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?

Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.

No mitä siinä tarkoitettiin? Kerro toki viisaampana?

Näin siinä luki:

"Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Tarkoittiko se siis jotain ihan muuta? En mitenkään pysty ymmärtämään sitä muuten kuin että aloittaja on ollut autuaan tietämätön normaaleista synnytyksen vaivoista. Ja muutama viesti myöhemmin myöntää tienneensä noista. Ei tässä puhuta mistään vakavista komplikaatioista, joista kieltämättä virallisesti on aika vaikea mitään tietoa saada, keskustelupalstoilla toki sitäkin enemmän mässäillään.

Vai haluaako hän, että terkkarit, synnärin henkilökunta ja viralliset opukset kertovat hänelle, että johtuen noista vauvoista tuoreella äidillä voi olla kurja olo? Ei sitten tajunnut sitä itse?

Minuakin alkaa kiinnostaa, mitä aloituksessa tarkoitettiin? Sitäkö, ettei aloittajalle maalailtu kauhukuvia synnytyksen jälkeisestä ajasta, ja nyt hän joutui tekemisiin realismin kanssa? Hahhah, ja tutustui omaan heikkouteensa? Jos ois maalailtu kauhukuvia, hän ois voinut esittää itselleen voittajaa, kun ne eivät "päässeet yllättämään" häntä? Ja nyt tuli heiveröinen, pieni olo?

Mitä ihmettä oikein selität? 😂 Tarkoitin aloituksellani tietysti sitä, että negatiivisia asioita vähätellään ja piilotellaan liikaa. Ja aika moni täälläkin on jakanut kokemukseni, eli en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa.

Koita kestää.

Ap

Aika moni jakanut kokemuksesi? 😂 Päin vastoin suurin osa ihmettelee, mihin pensaaseen olet pääsi työntänyt, jos et ole tiennyt näistä. Itse en ole viitsinyt koko ketjuun kommentoida mitään, koska ainahan on ihmisiä, jotka väittävät, että ei ole kerrottu, eivät ole vaivautuneet kuuntelemaan neuvolassa tai synnärillä, eivät ole ainuttakaan kirjaa avanneet ja sitten valittavat, että asioita on salattu/piiloteltu.

No peukuista ja vastauksista päätellen kyllä, on jakanut. Ei täällä ole kuin sinä ja pipipää "kaverisi" jankkaamassa tuota samaa.

Ap

Siis mitä hemmettiä, onko luku- ja tiedonhakutaitojen lisäksi laskutaitokin hukassa? Tuo täysin asiattomaan ja lapselliseen solvausviestiisi johtanut kommentti oli saanut toistaiseksi kuusi ylipeukkua. Monet tietämättämyyttäsi ihmettelevät ovat saaneet yhtä paljon ylä- ja alapeukkuja. Millä perusteella sinä väität, että kanssasi eri mieltä on vaan pari "pipipäätä" ja kaikki muut ovat sinun kaltaisiasi uusavuttomia?

Nyt meni kyllä loputkin sympatiat. Aluksi ajattelin, että olet vain pikkuisen hölmö ja avuton ressukka, mutta ilmeisesti olet sen lisäksi vielä ilkeä ja ylimielinenkin. Ei löydy sääliä.

Niin, puhuin aloituksen saamista peukuista tietenkin. Sulla ei taida olla kaikki inkkarit kanootissa. :D

Ap

Aloituksen peukuttaminen ei vielä kerro kokemuksesi jakamisesta. Vaan esim. siitä, että symppaa sitä, että sulla on ollut kovaa.

Aika moni on myös jakanut samanlaisia asioita tähänkin ketjuun ja saaneet yläpeukkuja.

Ap

Niin, et ole ainut uusavuton ihminen Suomessa. Onko joku väittänyt muuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm tai sitten kyseessä on synnyttäneen tavallista matalampi äo, kyvyttömyys omaksua tietoa tai hakea sitä tai vain yleinen mielenkiinnottomuus. Yleensä raskaaksi tulemista harkitsevat ja jo raskaana olevat tietävät noista jokaisesta ja yksi yleisimmistä synnytystä edeltävistä peloista on paha repeämä. Jälkivuodolle ei oikein hirveästi voi mitään, joillakin sitä on runsaasti ja pitkään, joillakin vähän vähemmän. Näistä asioista kyllä kerrotaan ihan neuvolassakin jos vain viitsii kuunnella ja kysellä.

Harvat kuitenkaan saavat mitään ylitsepääsemättömiä vaivoja, toki vaurioiden toteaminen ja korjaus pitäisi olla paremmalla tolalla, apua pitäisi saada helpommin. Imetysohjausta pitäisi lisätä ja vaikka mitä, mutta pimennossa meitä ei pidetä.

”Kerrotaan neuvolassa”. Eikös sitten ole talallaan jo vähän liian myöhäistä?

Yläasteen biologian tunneillako pitäisi alkaa jauhaa jostain jälkivuodosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin , kun työnsin vaunuja jalat harallaan ja  pelkäsin, etten enää koskaan kävelisi normaalisti !

Vielä ristiäisissä  vaapuin jalat harallaan ja mies auttoi istumaan.. enkä ollut edes saanut mitään pahoja repeämiä!

Ikävää, että olet ollut noin säälittävän huonokuntoinen alun perin. 

En itse ole koskaan ollut ristiäisissä, joissa äiti olisi tarvinnut mitään talutusapua, en omissani enkä muiden (yli kahdetkymmenet juhlat). 

Uskokoon ken tahtoo tämänkin trollin. 

Tai sitten sinä voisit vain uskoa, että on erilaisia kudostyyppejä ja geenejä. Itselläni paranee kaikki haavat ja arvet ja vammat todella hitaasti (esim. murtuneen sormen luutuminen vei melkein 2x ”normaalin” ajan), ja vika lääkärin mukaan on kudostyypissäni. Voidaan siis olettaa, että synnytyksessä kävisi samoin, kun edes pienimmät haavat ei muuallakaan meinaa millään parantua.

Mutta kiitos sulle. Juuri kaltaisesi ”olet vain huono äiti, kun et kiltisti kärsi niin kuin minäkin, ja ei voi oikeasti sattua kun ei minulla sattunut, tai jos sattuu niin sinulla on huono kunto ollut alun perin ja oma vikasi on”-märisijät, -vittuilijat ja -vähättelijät tuovat mulle vähän lohtua lapsettomuudesta kärsiessäni. Jotain hyvää tässäkin, kun eipähän tarvitse sitten perityn kudostyypin aiheuttaman hitaan parantumisen takia kuunnella olevani huonompi ihminen. Enkä sitten levitä näitä huonon äidin geenejäni teidän kiusaksenne, kun en lapsia voi saada, oikea win–win-tilanne siis.

Jännä, että sen luunmurtuman keskimääräistä hitaammastakaan parantumisesta ei kukaan tule toipilaalle samalla tavalla vänisemään, mutta synnytyksestä toipumisesta pitää tehdä joku ihmeen kilpailu ja lytätä niitä, joilla menee huonommin. Ei ihme, että synnytyksen jälkeinen masennus on niin yleistä, kun vaikeuksista puhumiseen reagoidaan empatian sijaan haukkumalla. Sitten kun ei uskalla lynkkauksen pelossa (heittelevien hormonien vielä ruokkiessa pelkoja) puhua kellekään, niin sitä apuakaan ei saa ennen kuin kaikki ehtii romahtaa. Koulussakin tuota heikompien lyttäystä sanottiin kiusaamiseksi ja muistutettiin, että kiusaamisen takia tehdään jopa itsemurhia. Mutta kyllähän tuoreen äidin pitää se kiusaaminen valmiiksi väsyneenä ja kivulloisenakin kestää ja hymyillä vain päälle 😒

-N32, kohtusyövän takia pysyvästi lapseton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin , kun työnsin vaunuja jalat harallaan ja  pelkäsin, etten enää koskaan kävelisi normaalisti !

Vielä ristiäisissä  vaapuin jalat harallaan ja mies auttoi istumaan.. enkä ollut edes saanut mitään pahoja repeämiä!

Ikävää, että olet ollut noin säälittävän huonokuntoinen alun perin. 

En itse ole koskaan ollut ristiäisissä, joissa äiti olisi tarvinnut mitään talutusapua, en omissani enkä muiden (yli kahdetkymmenet juhlat). 

Uskokoon ken tahtoo tämänkin trollin. 

Tai sitten sinä voisit vain uskoa, että on erilaisia kudostyyppejä ja geenejä. Itselläni paranee kaikki haavat ja arvet ja vammat todella hitaasti (esim. murtuneen sormen luutuminen vei melkein 2x ”normaalin” ajan), ja vika lääkärin mukaan on kudostyypissäni. Voidaan siis olettaa, että synnytyksessä kävisi samoin, kun edes pienimmät haavat ei muuallakaan meinaa millään parantua.

Mutta kiitos sulle. Juuri kaltaisesi ”olet vain huono äiti, kun et kiltisti kärsi niin kuin minäkin, ja ei voi oikeasti sattua kun ei minulla sattunut, tai jos sattuu niin sinulla on huono kunto ollut alun perin ja oma vikasi on”-märisijät, -vittuilijat ja -vähättelijät tuovat mulle vähän lohtua lapsettomuudesta kärsiessäni. Jotain hyvää tässäkin, kun eipähän tarvitse sitten perityn kudostyypin aiheuttaman hitaan parantumisen takia kuunnella olevani huonompi ihminen. Enkä sitten levitä näitä huonon äidin geenejäni teidän kiusaksenne, kun en lapsia voi saada, oikea win–win-tilanne siis.

Jännä, että sen luunmurtuman keskimääräistä hitaammastakaan parantumisesta ei kukaan tule toipilaalle samalla tavalla vänisemään, mutta synnytyksestä toipumisesta pitää tehdä joku ihmeen kilpailu ja lytätä niitä, joilla menee huonommin. Ei ihme, että synnytyksen jälkeinen masennus on niin yleistä, kun vaikeuksista puhumiseen reagoidaan empatian sijaan haukkumalla. Sitten kun ei uskalla lynkkauksen pelossa (heittelevien hormonien vielä ruokkiessa pelkoja) puhua kellekään, niin sitä apuakaan ei saa ennen kuin kaikki ehtii romahtaa. Koulussakin tuota heikompien lyttäystä sanottiin kiusaamiseksi ja muistutettiin, että kiusaamisen takia tehdään jopa itsemurhia. Mutta kyllähän tuoreen äidin pitää se kiusaaminen valmiiksi väsyneenä ja kivulloisenakin kestää ja hymyillä vain päälle 😒

-N32, kohtusyövän takia pysyvästi lapseton

Kiitos paljon viisaista sanoistasi! Onnea ja tsemppiä elämääsi, sinunkaltaisiasi saisi olla enemmäkin 💕 olen pahoillani kohtusyövästäsi, ei mene oikeudenmukaisesti tässä maailmassa asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin , kun työnsin vaunuja jalat harallaan ja  pelkäsin, etten enää koskaan kävelisi normaalisti !

Vielä ristiäisissä  vaapuin jalat harallaan ja mies auttoi istumaan.. enkä ollut edes saanut mitään pahoja repeämiä!

Ikävää, että olet ollut noin säälittävän huonokuntoinen alun perin. 

En itse ole koskaan ollut ristiäisissä, joissa äiti olisi tarvinnut mitään talutusapua, en omissani enkä muiden (yli kahdetkymmenet juhlat). 

Uskokoon ken tahtoo tämänkin trollin. 

Hyvin demonstroit sitä vähättelyä josta puhuin. Siis negatiiviset kokemukset suorastaan kiistetään ja niistä puhuvat leimataan trolleiksi.

Ap

Siis miten niin? 

Tämäkin ketju on täynnä kauhutarinoita. Hyviäkin kokemuksia on joukossa, mutta niitä saa tikulla kaivaa... 

Paras vaihtoehto on selata lääketieteellisiä artikkeleita tilastoineen asiasta, niin saa oikeaa faktaa prosentteineen.

Mulla ei ole lapsia, eikä ole koskaan lisääntyminen kiinnostanut. En ole halunnut äidiksi. Seuraavia asioita olen kuullut synnyttäneiltä.

- Synnytys sattuu hirveästi, mutta kun saa vauvan syliin, kivut unohtuvat.

- Imettäminen ja vauvanhoito on ihanaa.

- Vasta äidiksi tultuaan ymmärtää elämää.

- Vain äiti voi todella tietää, mitä on rakkaus.

- Vain oman lapsen sairastuminen tai se että sille sattuu jotain on vakavaa. Lapsen kuolema on maailman hirvein visio. Kaikesta muusta pitää selviytyä.

- Raskausaikana on selkäkipua, närästystä, itkettää, ruokahimoja, oksentaa, pissa ja pieru voi karata.

- Synnytys voi tappaa sekä äidin että lapsen, mutta Suomessa se on hyvin harvinaista eikä sitä kannata pelätä. Suurempi katastrofi on lapsettomuus, koska lapseton nainen jää vajaaksi naisena ja ihmisenä. Keskenmenon, kohtukuoleman ja kuolleen lapsen synnytyksen kokeneet ovat myös äitejä. He ovat marttyyreja, joiden kärsimys on pyhää. Tätä kärsimystä on oikeus hoivata vaikka loppuikä. Toisin on muiden omaisten menettämisen laita. Esim. eronneelle ja leskelle sanotaan viimeistään vuoden kuluttua, että sun on aika lakata rypemästä surussa, et saa elää toisen kautta.

- Äidiksi tultuaan nainen alkaa elää lastensa kautta, ja se on suurenmoista.

Vierailija kirjoitti:

Hoitohenkilökunta keskittyy viattoman avuttoman lapsen hyvinvointiin, sitä varten ne on. Raskausaikana ja synnytyksessä äidin hyvinvointi vaikuttaa lapseen ja siksi silloin äidistä huolehditaan enempi. Kun vauva on syntynyt niin äidin kehon tuntemukset ei vaikuta enää niin vauvaan vaan silloin keskitytään vauvan kehitykseen, kasvuun, ravintoon jne.

Niin, ei äidillä siis mitään väliä, vaikka äidin hyvinvointi vaikuttanee lapsen elämään myös syntymän jälkeen.

Oma synnytykseni oli helppo ja toivuin nopeasti. En parhaalla tahdollakaan löydä mitään kamalaa kerrottavaa, ellei sitä lasketa kamalaksi, että jälkivuoto on ärsyttävää. Onko se sitten epärehellisyyttä ja salailua?

Tämä ei ole väheksyntää kuitenkaan niitä kohtaan, joilla on mennyt toisin. En koe olevani parempi äiti tai muutakaan. Minulla vain meni näin. Ja kyllä, koin että tietoa synnytyksen jälkeisistä vaivoista tuli joka tuutista kyllästymiseen saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitohenkilökunta keskittyy viattoman avuttoman lapsen hyvinvointiin, sitä varten ne on. Raskausaikana ja synnytyksessä äidin hyvinvointi vaikuttaa lapseen ja siksi silloin äidistä huolehditaan enempi. Kun vauva on syntynyt niin äidin kehon tuntemukset ei vaikuta enää niin vauvaan vaan silloin keskitytään vauvan kehitykseen, kasvuun, ravintoon jne.

Niin, ei äidillä siis mitään väliä, vaikka äidin hyvinvointi vaikuttanee lapsen elämään myös syntymän jälkeen.

No äitihän pystyy itsekin hankkimaan itselleen apua ihan puheella. Vauva ei.