Miksei raskauden jälkiharmeista kerrota avoimesti? Onko tässä taustalla joku omituinen salaliitto?

Ei kun ap olisi halunnut, että hänelle maalataan asiasta kauhukuvia, niin hän voi sitten selviytyä synnytyksestä voittajaololla, koska yhteys realiteetteihin on heikko. Omasta olosta ei voi tarkistaa, miten sujuu, vaan asiat on kuultava etukäteen liioitellun kamalina, jotta voi itse havaita ja sanoa itselleen, että "eihän tämä nyt NIIN kamalaa ollutkaan, mitä MUUT kertoivat! He taisivat olla heikompia, kuin minä." Ja muhia itsetyytyväisyydessään.

Mutta nyt ap joutuu epäilemään, että olikin heikompi tai yhtä heikko(vahva, ei vahvempi) kuin muut, kun muilla ei ollutkaan ollut vain pelkkiä kauhukertomuksia jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.

Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.

Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?

Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.

Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.

Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.

No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?

Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.

No mitä siinä tarkoitettiin? Kerro toki viisaampana?

Näin siinä luki:

"Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Tarkoittiko se siis jotain ihan muuta? En mitenkään pysty ymmärtämään sitä muuten kuin että aloittaja on ollut autuaan tietämätön normaaleista synnytyksen vaivoista. Ja muutama viesti myöhemmin myöntää tienneensä noista. Ei tässä puhuta mistään vakavista komplikaatioista, joista kieltämättä virallisesti on aika vaikea mitään tietoa saada, keskustelupalstoilla toki sitäkin enemmän mässäillään.

Vai haluaako hän, että terkkarit, synnärin henkilökunta ja viralliset opukset kertovat hänelle, että johtuen noista vauvoista tuoreella äidillä voi olla kurja olo? Ei sitten tajunnut sitä itse?

Minuakin alkaa kiinnostaa, mitä aloituksessa tarkoitettiin? Sitäkö, ettei aloittajalle maalailtu kauhukuvia synnytyksen jälkeisestä ajasta, ja nyt hän joutui tekemisiin realismin kanssa? Hahhah, ja tutustui omaan heikkouteensa? Jos ois maalailtu kauhukuvia, hän ois voinut esittää itselleen voittajaa, kun ne eivät "päässeet yllättämään" häntä? Ja nyt tuli heiveröinen, pieni olo?

Mitä ihmettä oikein selität? 😂 Tarkoitin aloituksellani tietysti sitä, että negatiivisia asioita vähätellään ja piilotellaan liikaa. Ja aika moni täälläkin on jakanut kokemukseni, eli en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa.

Koita kestää.

Ap

Mutta mikä sulla on sen kanssa ongelmana, miksi toivoisit, että niistä maalattaisiin sulle kauhukuvia? Kun itse taas en lainkaan haluaisi kuulla niistä, eli kyllä se on niin päin, että niistä puhutaan ihan liiankin paljon. Joskin onneksi itse onnistuin väistämään ne kauhumaalailut, koska olisin vain odotellut ihmeissäni, milloin ne alkavat. Kun siis vuosin, en pystynyt istumaan, nännit kipeytyivät todella jne, mutta että milloin se kauhea kohta tästä alkaa?

En kaipaa kauhukuvien maalailua, tuo on ihan oma olkiukkosi. Mutta REHELLISYYS on liian aliarvostettua tänä päivänä. Kipujen ja ongelmien vähättely ja piilottelu eivät ole ok. Ja mieluummin olisin kuullut vaikka niitä kauheimpia skenaarioita ja yllättynyt positiivisesti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.

Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.

Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?

Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.

Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.

Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.

No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?

Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.

No mitä siinä tarkoitettiin? Kerro toki viisaampana?

Näin siinä luki:

"Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Tarkoittiko se siis jotain ihan muuta? En mitenkään pysty ymmärtämään sitä muuten kuin että aloittaja on ollut autuaan tietämätön normaaleista synnytyksen vaivoista. Ja muutama viesti myöhemmin myöntää tienneensä noista. Ei tässä puhuta mistään vakavista komplikaatioista, joista kieltämättä virallisesti on aika vaikea mitään tietoa saada, keskustelupalstoilla toki sitäkin enemmän mässäillään.

Vai haluaako hän, että terkkarit, synnärin henkilökunta ja viralliset opukset kertovat hänelle, että johtuen noista vauvoista tuoreella äidillä voi olla kurja olo? Ei sitten tajunnut sitä itse?

Minuakin alkaa kiinnostaa, mitä aloituksessa tarkoitettiin? Sitäkö, ettei aloittajalle maalailtu kauhukuvia synnytyksen jälkeisestä ajasta, ja nyt hän joutui tekemisiin realismin kanssa? Hahhah, ja tutustui omaan heikkouteensa? Jos ois maalailtu kauhukuvia, hän ois voinut esittää itselleen voittajaa, kun ne eivät "päässeet yllättämään" häntä? Ja nyt tuli heiveröinen, pieni olo?

Mitä ihmettä oikein selität? 😂 Tarkoitin aloituksellani tietysti sitä, että negatiivisia asioita vähätellään ja piilotellaan liikaa. Ja aika moni täälläkin on jakanut kokemukseni, eli en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa.

Koita kestää.

Ap

Mutta mikä sulla on sen kanssa ongelmana, miksi toivoisit, että niistä maalattaisiin sulle kauhukuvia? Kun itse taas en lainkaan haluaisi kuulla niistä, eli kyllä se on niin päin, että niistä puhutaan ihan liiankin paljon. Joskin onneksi itse onnistuin väistämään ne kauhumaalailut, koska olisin vain odotellut ihmeissäni, milloin ne alkavat. Kun siis vuosin, en pystynyt istumaan, nännit kipeytyivät todella jne, mutta että milloin se kauhea kohta tästä alkaa?

En kaipaa kauhukuvien maalailua, tuo on ihan oma olkiukkosi. Mutta REHELLISYYS on liian aliarvostettua tänä päivänä. Kipujen ja ongelmien vähättely ja piilottelu eivät ole ok. Ja mieluummin olisin kuullut vaikka niitä kauheimpia skenaarioita ja yllättynyt positiivisesti.

Ap

Kerrotko vielä kenen olisi pitänyt olla rehellinen tai kuka ei ollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.

Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.

Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?

Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.

Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.

Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.

No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?

Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.

No mitä siinä tarkoitettiin? Kerro toki viisaampana?

Näin siinä luki:

"Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Tarkoittiko se siis jotain ihan muuta? En mitenkään pysty ymmärtämään sitä muuten kuin että aloittaja on ollut autuaan tietämätön normaaleista synnytyksen vaivoista. Ja muutama viesti myöhemmin myöntää tienneensä noista. Ei tässä puhuta mistään vakavista komplikaatioista, joista kieltämättä virallisesti on aika vaikea mitään tietoa saada, keskustelupalstoilla toki sitäkin enemmän mässäillään.

Vai haluaako hän, että terkkarit, synnärin henkilökunta ja viralliset opukset kertovat hänelle, että johtuen noista vauvoista tuoreella äidillä voi olla kurja olo? Ei sitten tajunnut sitä itse?

Minuakin alkaa kiinnostaa, mitä aloituksessa tarkoitettiin? Sitäkö, ettei aloittajalle maalailtu kauhukuvia synnytyksen jälkeisestä ajasta, ja nyt hän joutui tekemisiin realismin kanssa? Hahhah, ja tutustui omaan heikkouteensa? Jos ois maalailtu kauhukuvia, hän ois voinut esittää itselleen voittajaa, kun ne eivät "päässeet yllättämään" häntä? Ja nyt tuli heiveröinen, pieni olo?

Mitä ihmettä oikein selität? 😂 Tarkoitin aloituksellani tietysti sitä, että negatiivisia asioita vähätellään ja piilotellaan liikaa. Ja aika moni täälläkin on jakanut kokemukseni, eli en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa.

Koita kestää.

Ap

Aika moni jakanut kokemuksesi? 😂 Päin vastoin suurin osa ihmettelee, mihin pensaaseen olet pääsi työntänyt, jos et ole tiennyt näistä. Itse en ole viitsinyt koko ketjuun kommentoida mitään, koska ainahan on ihmisiä, jotka väittävät, että ei ole kerrottu, eivät ole vaivautuneet kuuntelemaan neuvolassa tai synnärillä, eivät ole ainuttakaan kirjaa avanneet ja sitten valittavat, että asioita on salattu/piiloteltu.

Vaikea-asteisia repeämiä saa alle prosentti synnyttäjistä. Näistäkin valtaosa pystytään korjaamaan. 

Lopullinen pidätyskyvyn puute on äärimmäisen harvinaista. 

Eli miksi siitä pitäisi niin kovasti puhua? 

Vähän sama kuin median pitäisi olla pullollaan kauhutarinoita kaikesta inhimillisestä toiminnasta, joka saattaa johtaa vammautumiseen, esim. autoilu. 

Tuhannet ihmiset vammautuvat liikenneonnettomuuksissa vakavasti vuosittain, 300 jopa kuolee. Pitäisikö tätä joka tuutista toitottaa? 

Valtaosan kauppareissut autolla sujuvat kuitenkin hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.

Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.

Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?

Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.

Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.

Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.

No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?

Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.

No mitä siinä tarkoitettiin? Kerro toki viisaampana?

Näin siinä luki:

"Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Tarkoittiko se siis jotain ihan muuta? En mitenkään pysty ymmärtämään sitä muuten kuin että aloittaja on ollut autuaan tietämätön normaaleista synnytyksen vaivoista. Ja muutama viesti myöhemmin myöntää tienneensä noista. Ei tässä puhuta mistään vakavista komplikaatioista, joista kieltämättä virallisesti on aika vaikea mitään tietoa saada, keskustelupalstoilla toki sitäkin enemmän mässäillään.

Vai haluaako hän, että terkkarit, synnärin henkilökunta ja viralliset opukset kertovat hänelle, että johtuen noista vauvoista tuoreella äidillä voi olla kurja olo? Ei sitten tajunnut sitä itse?

Minuakin alkaa kiinnostaa, mitä aloituksessa tarkoitettiin? Sitäkö, ettei aloittajalle maalailtu kauhukuvia synnytyksen jälkeisestä ajasta, ja nyt hän joutui tekemisiin realismin kanssa? Hahhah, ja tutustui omaan heikkouteensa? Jos ois maalailtu kauhukuvia, hän ois voinut esittää itselleen voittajaa, kun ne eivät "päässeet yllättämään" häntä? Ja nyt tuli heiveröinen, pieni olo?

Mitä ihmettä oikein selität? 😂 Tarkoitin aloituksellani tietysti sitä, että negatiivisia asioita vähätellään ja piilotellaan liikaa. Ja aika moni täälläkin on jakanut kokemukseni, eli en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa.

Koita kestää.

Ap

Mutta mikä sulla on sen kanssa ongelmana, miksi toivoisit, että niistä maalattaisiin sulle kauhukuvia? Kun itse taas en lainkaan haluaisi kuulla niistä, eli kyllä se on niin päin, että niistä puhutaan ihan liiankin paljon. Joskin onneksi itse onnistuin väistämään ne kauhumaalailut, koska olisin vain odotellut ihmeissäni, milloin ne alkavat. Kun siis vuosin, en pystynyt istumaan, nännit kipeytyivät todella jne, mutta että milloin se kauhea kohta tästä alkaa?

En kaipaa kauhukuvien maalailua, tuo on ihan oma olkiukkosi. Mutta REHELLISYYS on liian aliarvostettua tänä päivänä. Kipujen ja ongelmien vähättely ja piilottelu eivät ole ok. Ja mieluummin olisin kuullut vaikka niitä kauheimpia skenaarioita ja yllättynyt positiivisesti.

Ap

Kerrotko vielä kenen olisi pitänyt olla rehellinen tai kuka ei ollut?

Tuntuu että oikein kukaan ei ole ollut rehellinen. Kätilö, äitini, synnyttäneet kaverini, siskoni. Tietysti nämä asiat ovat aina aika yksilöllisiä - ehkä kaikilla paitsi minulla kaikki on ollut ihanaa ja kaikki meni mallikkaasti.

Ap

Tähänkö on tultu ettei ihmisen tarvi ottaa itse mistään selvää (ja kyllähän näistä puhutaan neuvolassa, synnytysvalmennuksesss ym)? Kuka muka kuvittelee että raskaus ja synnytys on helppoa tai ei tiedä noista ap:n mainitsemista asioista? Kohta täällä varmaan pitää hampurilaisissakin lukea että "tämä lihottaa" tai kyseessä on salaliitto.

Sain esikoisen 2001 ja ihan samat oli mietteet kuin ap:llä! Tuli ihan puun takaa nännien rikki meneminen, se etten pystynyt istumaan kuin kumirenkaan avulla, itkukohtaukseni, se että imetys"hetki" saattoi alkuun kestää jopa tunteja putkeen, rintatulehdukset, limakalvojen yhdyntää hankaloittava kuivuus koko imetyksen ajan yms.

Oikeastaan ainoa mistä etukäteen varoiteltiin oli yövalvomiset ja itse en kyllä nuorena yhden lapsen äitinä niitä kokenut rankimpina vaan nuo omaan kroppaan liittyvät synnytyksen jälkimainingit.

Kuulin jopa sellaisen lausahduksen kuin "vauvan synnyttyä kaikki kivut unohtuu" - Joopa Joo, siitä ne vasta alkoi. Synnytyksessä olin niin hyvin puudutettu ettei ollut kipuongelmia mutta jälkikäteen...!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.

Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.

Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?

Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.

Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.

Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.

No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?

Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.

No mitä siinä tarkoitettiin? Kerro toki viisaampana?

Näin siinä luki:

"Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Tarkoittiko se siis jotain ihan muuta? En mitenkään pysty ymmärtämään sitä muuten kuin että aloittaja on ollut autuaan tietämätön normaaleista synnytyksen vaivoista. Ja muutama viesti myöhemmin myöntää tienneensä noista. Ei tässä puhuta mistään vakavista komplikaatioista, joista kieltämättä virallisesti on aika vaikea mitään tietoa saada, keskustelupalstoilla toki sitäkin enemmän mässäillään.

Vai haluaako hän, että terkkarit, synnärin henkilökunta ja viralliset opukset kertovat hänelle, että johtuen noista vauvoista tuoreella äidillä voi olla kurja olo? Ei sitten tajunnut sitä itse?

Minuakin alkaa kiinnostaa, mitä aloituksessa tarkoitettiin? Sitäkö, ettei aloittajalle maalailtu kauhukuvia synnytyksen jälkeisestä ajasta, ja nyt hän joutui tekemisiin realismin kanssa? Hahhah, ja tutustui omaan heikkouteensa? Jos ois maalailtu kauhukuvia, hän ois voinut esittää itselleen voittajaa, kun ne eivät "päässeet yllättämään" häntä? Ja nyt tuli heiveröinen, pieni olo?

Mitä ihmettä oikein selität? 😂 Tarkoitin aloituksellani tietysti sitä, että negatiivisia asioita vähätellään ja piilotellaan liikaa. Ja aika moni täälläkin on jakanut kokemukseni, eli en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa.

Koita kestää.

Ap

Aika moni jakanut kokemuksesi? 😂 Päin vastoin suurin osa ihmettelee, mihin pensaaseen olet pääsi työntänyt, jos et ole tiennyt näistä. Itse en ole viitsinyt koko ketjuun kommentoida mitään, koska ainahan on ihmisiä, jotka väittävät, että ei ole kerrottu, eivät ole vaivautuneet kuuntelemaan neuvolassa tai synnärillä, eivät ole ainuttakaan kirjaa avanneet ja sitten valittavat, että asioita on salattu/piiloteltu.

No peukuista ja vastauksista päätellen kyllä, on jakanut. Ei täällä ole kuin sinä ja pipipää "kaverisi" jankkaamassa tuota samaa.

Ap

Ainakin itselleni kaikki nuo asiat kerrottiin neuvolassa ja olin asiasta myös muualtakin lukenut. Se että neuvolassa kerrotaan asioista neutraalisti, niin ei tarkoita vähättelyä. Miksi pitäisi etukäteen pelotella. Että tiesitkö että kyllä sun toosa varmaan repeää peräaukkoon asti ja tulevaisuudessa jäljellä on enää vain yksi reikä? Ja voit jopa kuolla synnytyksessä, kyllä kannattaa ennen saliin menoa varmistaa että testamentti on kunnossa. Lapsikin voi kuolla tai vammautua, joten siihenkin kannattaa varautua etukäteen.

En ymmärrä miten kukaan edes kuvittelee, että synnytyksen jälkeen kaikki olisi välittömästi samoin kuin ennen synnytystä. Miten voi edes olla elänyt niin, ettei ole koskaan kuullut että synnytyksessä voi tulla repeämiä? Ja kun laittaa hakusanaksi imetys, niin löytyy kyllä paljon tietoa myös imetyksen varjopuolista. Tosin itselleni nämä imetysasiat tuli selväksi synnytysvalmennuksessa, joka ymmärtääkseni järjestetään kaikille ensisynnyttäjille. Sinne osallistuminen on tietenkin vapaaehtoista.

Ihmiset on nykyään jotenkin niin avuttomia ja vaikka tietoa löytää helpommin kuin koskaan, niin silti tietämättömyys on aina jonkun muun syy.

Olisikohan niin, että asiasta on kerrottu kirjoitetussa muodossa, ja AP:lla ei ole erityisen hyvä luetun ymmärtämisen taito, joten asia ei ole mennyt perille ennen kuin oman kokemuksen kautta?

Samaa mietin , kun työnsin vaunuja jalat harallaan ja  pelkäsin, etten enää koskaan kävelisi normaalisti !

Vielä ristiäisissä  vaapuin jalat harallaan ja mies auttoi istumaan.. enkä ollut edes saanut mitään pahoja repeämiä!

Vierailija kirjoitti:

Mutta nyt ap joutuu epäilemään, että olikin heikompi tai yhtä heikko(vahva, ei vahvempi) kuin muut, kun muilla ei ollutkaan ollut vain pelkkiä kauhukertomuksia jakaa.

No nyt teoriasi menivät kyllä jo aika oudoiksi. Itselleni ei ole oma fyysinen vahvuuteni tai heikkouteni niin kovin tärkeää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikea-asteisia repeämiä saa alle prosentti synnyttäjistä. Näistäkin valtaosa pystytään korjaamaan. 

Lopullinen pidätyskyvyn puute on äärimmäisen harvinaista. 

Eli miksi siitä pitäisi niin kovasti puhua? 

Vähän sama kuin median pitäisi olla pullollaan kauhutarinoita kaikesta inhimillisestä toiminnasta, joka saattaa johtaa vammautumiseen, esim. autoilu. 

Tuhannet ihmiset vammautuvat liikenneonnettomuuksissa vakavasti vuosittain, 300 jopa kuolee. Pitäisikö tätä joka tuutista toitottaa? 

Valtaosan kauppareissut autolla sujuvat kuitenkin hyvin. 

Juuri näin!

Jokainen löytää halutessaan prosenttiosuuksien tarkkuudella erilaisten komplikaatioiden mahdollisuudet. 

Pitäisikö neuvollassa korostaa, että varaudu pidätyskyvyn menetykseen, varaudu jopa kuolemaan, varaudu kasviksen tasoiseen kehitysvammaiseen lapseen ym. ?

Ei minusta!

Turhan pelon lietsominen muutenkin herkässä tilassa olevalle ihmiselle olisi vastuutonta. Asiallista tietoa toki pitää tarjota. 

Ja kauhean liioittelevalta tuntuvat nämä kokemukset. Jos esim. imettäminen sattuu kovasti, niin siirtyy sitten pulloon. Ei se mikään maailmanloppu ole. Jos istuminen sattuuu, niin istuu renkaan päällä tai makaa silloin kun ei seiso tai kävele. Menee ohi yleensä parissa viikossa ja ihan viimeistään parissa kuukaudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.

Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.

Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?

Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.

Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.

Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.

No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?

Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.

No mitä siinä tarkoitettiin? Kerro toki viisaampana?

Näin siinä luki:

"Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Tarkoittiko se siis jotain ihan muuta? En mitenkään pysty ymmärtämään sitä muuten kuin että aloittaja on ollut autuaan tietämätön normaaleista synnytyksen vaivoista. Ja muutama viesti myöhemmin myöntää tienneensä noista. Ei tässä puhuta mistään vakavista komplikaatioista, joista kieltämättä virallisesti on aika vaikea mitään tietoa saada, keskustelupalstoilla toki sitäkin enemmän mässäillään.

Vai haluaako hän, että terkkarit, synnärin henkilökunta ja viralliset opukset kertovat hänelle, että johtuen noista vauvoista tuoreella äidillä voi olla kurja olo? Ei sitten tajunnut sitä itse?

Minuakin alkaa kiinnostaa, mitä aloituksessa tarkoitettiin? Sitäkö, ettei aloittajalle maalailtu kauhukuvia synnytyksen jälkeisestä ajasta, ja nyt hän joutui tekemisiin realismin kanssa? Hahhah, ja tutustui omaan heikkouteensa? Jos ois maalailtu kauhukuvia, hän ois voinut esittää itselleen voittajaa, kun ne eivät "päässeet yllättämään" häntä? Ja nyt tuli heiveröinen, pieni olo?

Mitä ihmettä oikein selität? 😂 Tarkoitin aloituksellani tietysti sitä, että negatiivisia asioita vähätellään ja piilotellaan liikaa. Ja aika moni täälläkin on jakanut kokemukseni, eli en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa.

Koita kestää.

Ap

Mutta mikä sulla on sen kanssa ongelmana, miksi toivoisit, että niistä maalattaisiin sulle kauhukuvia? Kun itse taas en lainkaan haluaisi kuulla niistä, eli kyllä se on niin päin, että niistä puhutaan ihan liiankin paljon. Joskin onneksi itse onnistuin väistämään ne kauhumaalailut, koska olisin vain odotellut ihmeissäni, milloin ne alkavat. Kun siis vuosin, en pystynyt istumaan, nännit kipeytyivät todella jne, mutta että milloin se kauhea kohta tästä alkaa?

En kaipaa kauhukuvien maalailua, tuo on ihan oma olkiukkosi. Mutta REHELLISYYS on liian aliarvostettua tänä päivänä. Kipujen ja ongelmien vähättely ja piilottelu eivät ole ok. Ja mieluummin olisin kuullut vaikka niitä kauheimpia skenaarioita ja yllättynyt positiivisesti.

Ap

Kerrotko vielä kenen olisi pitänyt olla rehellinen tai kuka ei ollut?

Tuntuu että oikein kukaan ei ole ollut rehellinen. Kätilö, äitini, synnyttäneet kaverini, siskoni. Tietysti nämä asiat ovat aina aika yksilöllisiä - ehkä kaikilla paitsi minulla kaikki on ollut ihanaa ja kaikki meni mallikkaasti.

Ap

Vaikea uskoa, että kukaan olisi suoraan väittänyt, että synnytyksen jälkeinen aika on ihanaa, muuten kuin ihanan vauvan osalta. Mutta se että jos äitisi, siskosi tai kaverisi eivät ole kokeneet perusvaivoja mitenkään ylitsepääsemättömän kamalina, niin ehkä eivät ole niistä jauhaneet. Jos itse kertoisin vaikkapa pikkusiskolleni millaista oli synnytyksen jälkeen, päällimmäisenä kokemuksena olisi kyllä se hormonihumala ja onnen tunne vauvasta. Varmaan mainitsisin kysyttäessä erilaisista vaivoista, mutta eivät ne mitenkään erityisesti ole mielessä enää.

Kätilöt toki tuntevat koko kirjon niistä täydellisistä oppikirjatapauksista ihan totaalisiin kauhukokemuksiin, mutta itse ainakin sain synnärillä erittäin paljon tietoa siitä, mitä tulevina päivinä voi olla edessä. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen. Kultaako aika ja kivat kokemukset muistot vai onko tässä joku suurempi salaliitto taustalla?

Saa.ana

Kuule, noista asioista löytyy netistä tietoa kaikilla mahdollisilla kielillä kaikenmaailman mammapalstoilta. Voit syyttää vaan itseäsi  ettet ottanut asioista selvää etukäteen!!!!

Opettele.käyttämään.hakukoneita

Vierailija kirjoitti:

Olenpa pistänyt merkille, että nyt kun puhutaan syntyvyyden laskusta on mediaan yhtäkkiä putkahtanut paljon mainoksia, ohjelmia yms. sisältöä, jossa on enenevissä määrin lapsia, vauvoja ja "ihana lapsiperhearkea" esitettynä. Luulen, että tällä yritetään alitajuntaisesti vaikuttaa nuoriin ja saada heidät haluamaan mukuloita. Vastapuolena sitten ollaan hipihiljaa siitä todellisuudesa, mitä se oikeasti on. Ikävät kohdat peitetään, ettei aivopesu-missio karahtaisi karille.

Ilmeisesti näin. Aikoinaan en pystynyt inettämään kuin pari kuukautta ja lisämaitoa piti antaa pienikokoiselle vauvalle alusta asti. Kpin hirvittävää syyllisyyttä, kun ajattelin tuhoavani lapsen terveyden tällä! Mitään imetysneuvintaa tai helpotusta ei saanut neuvoloissa eikä laitoksella. Hyvin tuo kasvoi ja on terve teini. Älkää odottavat äidit syyllistäkö itseänne samalla tavalla vaan pääasia on oma terveytenne ja lapsen hyvinvointi!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.

Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.

Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?

Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.

Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.

Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.

No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?

Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.

No mitä siinä tarkoitettiin? Kerro toki viisaampana?

Näin siinä luki:

"Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Tarkoittiko se siis jotain ihan muuta? En mitenkään pysty ymmärtämään sitä muuten kuin että aloittaja on ollut autuaan tietämätön normaaleista synnytyksen vaivoista. Ja muutama viesti myöhemmin myöntää tienneensä noista. Ei tässä puhuta mistään vakavista komplikaatioista, joista kieltämättä virallisesti on aika vaikea mitään tietoa saada, keskustelupalstoilla toki sitäkin enemmän mässäillään.

Vai haluaako hän, että terkkarit, synnärin henkilökunta ja viralliset opukset kertovat hänelle, että johtuen noista vauvoista tuoreella äidillä voi olla kurja olo? Ei sitten tajunnut sitä itse?

Minuakin alkaa kiinnostaa, mitä aloituksessa tarkoitettiin? Sitäkö, ettei aloittajalle maalailtu kauhukuvia synnytyksen jälkeisestä ajasta, ja nyt hän joutui tekemisiin realismin kanssa? Hahhah, ja tutustui omaan heikkouteensa? Jos ois maalailtu kauhukuvia, hän ois voinut esittää itselleen voittajaa, kun ne eivät "päässeet yllättämään" häntä? Ja nyt tuli heiveröinen, pieni olo?

Mitä ihmettä oikein selität? 😂 Tarkoitin aloituksellani tietysti sitä, että negatiivisia asioita vähätellään ja piilotellaan liikaa. Ja aika moni täälläkin on jakanut kokemukseni, eli en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa.

Koita kestää.

Ap

Mutta mikä sulla on sen kanssa ongelmana, miksi toivoisit, että niistä maalattaisiin sulle kauhukuvia? Kun itse taas en lainkaan haluaisi kuulla niistä, eli kyllä se on niin päin, että niistä puhutaan ihan liiankin paljon. Joskin onneksi itse onnistuin väistämään ne kauhumaalailut, koska olisin vain odotellut ihmeissäni, milloin ne alkavat. Kun siis vuosin, en pystynyt istumaan, nännit kipeytyivät todella jne, mutta että milloin se kauhea kohta tästä alkaa?

En kaipaa kauhukuvien maalailua, tuo on ihan oma olkiukkosi. Mutta REHELLISYYS on liian aliarvostettua tänä päivänä. Kipujen ja ongelmien vähättely ja piilottelu eivät ole ok. Ja mieluummin olisin kuullut vaikka niitä kauheimpia skenaarioita ja yllättynyt positiivisesti.

Ap

Seli seli, tässä ole mistään rehellisyydestä kysymys, vaan siitä, että sinä olet tottunut olemaan muiden yläpuolella sillä, että haluat kuunnella kaikkien heikkoudet ja jos ei sinulle osukaan kaikkea sitä kamalaa, haluat paistatella itsessäsi näkemässäsi paremmuudessasi. Oletko muka tentannut joltain, oliko kamalaa, ja tämä valehteli sinulle, että ei ollut, ja jostain saitkin tietää, että oikeasti toisella olikin? Ja nyt olet katkerana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.

Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.

Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?

Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.

Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.

Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.

No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?

Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.

No mitä siinä tarkoitettiin? Kerro toki viisaampana?

Näin siinä luki:

"Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Tarkoittiko se siis jotain ihan muuta? En mitenkään pysty ymmärtämään sitä muuten kuin että aloittaja on ollut autuaan tietämätön normaaleista synnytyksen vaivoista. Ja muutama viesti myöhemmin myöntää tienneensä noista. Ei tässä puhuta mistään vakavista komplikaatioista, joista kieltämättä virallisesti on aika vaikea mitään tietoa saada, keskustelupalstoilla toki sitäkin enemmän mässäillään.

Vai haluaako hän, että terkkarit, synnärin henkilökunta ja viralliset opukset kertovat hänelle, että johtuen noista vauvoista tuoreella äidillä voi olla kurja olo? Ei sitten tajunnut sitä itse?

Minuakin alkaa kiinnostaa, mitä aloituksessa tarkoitettiin? Sitäkö, ettei aloittajalle maalailtu kauhukuvia synnytyksen jälkeisestä ajasta, ja nyt hän joutui tekemisiin realismin kanssa? Hahhah, ja tutustui omaan heikkouteensa? Jos ois maalailtu kauhukuvia, hän ois voinut esittää itselleen voittajaa, kun ne eivät "päässeet yllättämään" häntä? Ja nyt tuli heiveröinen, pieni olo?

Mitä ihmettä oikein selität? 😂 Tarkoitin aloituksellani tietysti sitä, että negatiivisia asioita vähätellään ja piilotellaan liikaa. Ja aika moni täälläkin on jakanut kokemukseni, eli en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa.

Koita kestää.

Ap

Mutta mikä sulla on sen kanssa ongelmana, miksi toivoisit, että niistä maalattaisiin sulle kauhukuvia? Kun itse taas en lainkaan haluaisi kuulla niistä, eli kyllä se on niin päin, että niistä puhutaan ihan liiankin paljon. Joskin onneksi itse onnistuin väistämään ne kauhumaalailut, koska olisin vain odotellut ihmeissäni, milloin ne alkavat. Kun siis vuosin, en pystynyt istumaan, nännit kipeytyivät todella jne, mutta että milloin se kauhea kohta tästä alkaa?

En kaipaa kauhukuvien maalailua, tuo on ihan oma olkiukkosi. Mutta REHELLISYYS on liian aliarvostettua tänä päivänä. Kipujen ja ongelmien vähättely ja piilottelu eivät ole ok. Ja mieluummin olisin kuullut vaikka niitä kauheimpia skenaarioita ja yllättynyt positiivisesti.

Ap

Kerrotko vielä kenen olisi pitänyt olla rehellinen tai kuka ei ollut?

Tuntuu että oikein kukaan ei ole ollut rehellinen. Kätilö, äitini, synnyttäneet kaverini, siskoni. Tietysti nämä asiat ovat aina aika yksilöllisiä - ehkä kaikilla paitsi minulla kaikki on ollut ihanaa ja kaikki meni mallikkaasti.

Ap

Muttakun vaikka menisi kuinka mallikkaasti, nuo aloituksessa mainitsemasi "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen" ovat ihan peruskauraa monelle. En minä noista kavereilleni puhu, miksi puhuisin. Emme me tuollaisista keskustele.