Miksei raskauden jälkiharmeista kerrota avoimesti? Onko tässä taustalla joku omituinen salaliitto?

Aloitusviestini oli ehkä vähän turhan kiukkuinen. Olisi vain ollut kiva valmistautua henkisesti myös näihin ikäviin puoliin.

Ap

Koska halutaan että ihmiset lisääntyy

Hmmm tai sitten kyseessä on synnyttäneen tavallista matalampi äo, kyvyttömyys omaksua tietoa tai hakea sitä tai vain yleinen mielenkiinnottomuus. Yleensä raskaaksi tulemista harkitsevat ja jo raskaana olevat tietävät noista jokaisesta ja yksi yleisimmistä synnytystä edeltävistä peloista on paha repeämä. Jälkivuodolle ei oikein hirveästi voi mitään, joillakin sitä on runsaasti ja pitkään, joillakin vähän vähemmän. Näistä asioista kyllä kerrotaan ihan neuvolassakin jos vain viitsii kuunnella ja kysellä.

Harvat kuitenkaan saavat mitään ylitsepääsemättömiä vaivoja, toki vaurioiden toteaminen ja korjaus pitäisi olla paremmalla tolalla, apua pitäisi saada helpommin. Imetysohjausta pitäisi lisätä ja vaikka mitä, mutta pimennossa meitä ei pidetä.

Ei salaliitto vaan naisten kokemusten avoin väheksyntä. Koskee koko ihmiskuntaa alkuajoista asti.

Joillakin meistä käy synnytyksessä köpsämmin ja on paljon ongelmia ja kipuja jälkikäteen.

Niillä, joilla on ollut helpompi synnytys, eivät usein tajua, mitä esimerkiksi puolentoista tunnin ponnistus, imukuppisynnytys ja epparinleikkuu voivat saada aikaan. Suututtaa toisten rajujen kokemusten sivuuttaminen. Kuitataan, että ”no ei mulla ainakaan” ja ”minä ainakin jo silloin synnytyksen jälkeen sitä ja tätä”.

Ja ei, näistä ei oikein ole soveliasta puhua, kun äitiys on vain niin ihanaa, että oma hyvinvointi on toissijaista.

Sama kokemus minulla ensimmäisen lapsen jälkeen. Neuvolasta sai todella paljon tietoa kaikesta, mutta tästä ei mitään. Pitäisi kertoa totuudenmukaisesti.

Ehkä ei turhaan haluta maalata kauhukuvia. Kaikki voi mennä hyvinkin, ja useimmiten meneekin. Ei tieto kaikista mahdollisista komplikaatioista ja ongelmista auttaisi mitään, aiheuttaisi vain ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm tai sitten kyseessä on synnyttäneen tavallista matalampi äo, kyvyttömyys omaksua tietoa tai hakea sitä tai vain yleinen mielenkiinnottomuus. Yleensä raskaaksi tulemista harkitsevat ja jo raskaana olevat tietävät noista jokaisesta ja yksi yleisimmistä synnytystä edeltävistä peloista on paha repeämä. Jälkivuodolle ei oikein hirveästi voi mitään, joillakin sitä on runsaasti ja pitkään, joillakin vähän vähemmän. Näistä asioista kyllä kerrotaan ihan neuvolassakin jos vain viitsii kuunnella ja kysellä.

Harvat kuitenkaan saavat mitään ylitsepääsemättömiä vaivoja, toki vaurioiden toteaminen ja korjaus pitäisi olla paremmalla tolalla, apua pitäisi saada helpommin. Imetysohjausta pitäisi lisätä ja vaikka mitä, mutta pimennossa meitä ei pidetä.

Niin, synnyttäneiden ÄO tosiaan tuntuu pienenevän noin puoleen, kun hehkutetaan imetyksen ihanuutta, vähätellään kipuja ja puhutaan vain niistä hyvistä (?) asioista niin kuin mitkäkin kursailevat marttyyrianopit.

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

Samaa mieltä, kyllähän jokaisessa synnytyksestä kertovassa opuksessa puhutaan noista. Ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mielialoista, siitä että imetyksen käynnistyminen voi olla kivuasta jne. Missä kuplassa pitää elää, että näiltä välttyy?

Minulla ei ollut mitään käsitystä, että itse raskaus on jo todella kurjaa. Olo on ollut ihan hirveä koko ajan ja ilmeisesti kaikki vaan pahenee. Liitoskivut - kuulin niistä ensimmäisen kerran kun ihmettelin miksi olen niin saakelin kipeä. Närästys on suorastaan epäinhimillistä. Väsyttää kaikki ja selkään sattuu jos mitään yrittää tehdä. Kaikkein paras oli havainto, että vaikka tunnen oloni todella surkeaksi ja raihnaiseksi, mun kehoni itseasiassa on kestänyt raskauden esimerkillisesti. Kaveri muutaman kuukauden jäljessä ja lähes työkyvytön. Itse pystyn tekemään vielä raskasta fyysistä työtäni, jota rakastan ja aion todellakin jatkaa kunnes en pääse ylös sängystä.

Tämän kokemuksen jälkeen en ihmettele niitä naisia, jotka jää kotiin makaamaan kun ovat raskaana ja tiedän, että ne jotka hehkuttaa oloaan somessa ovat vajaita tai valehtelevat - todennäköisesti molempia.

Toi mitä on tulossa synnytyksen jälkeen... Siitäkin olisi tarpeellista tietää enemmän. Neuvolassa ei ole kertaakaan mainittu jälkivuodoista tai mistään synnytyksen jälkeisestä haitasta.

Ehdottomasti raskauden ja synnytyksen kaunistelu pitäisi lopettaa. Tämä on ihan syvältä. Ja aion tehdä tämän toisenkin kerran, prkl.

Siis minä pystyin molempien synnytysten jälkeen heti istumaan normaalisti, imetys toki vähän sattui ja jälkivuotoa tuli muttei mitään miksi en olisi synnyttänyt uudestaan.

Olenpa pistänyt merkille, että nyt kun puhutaan syntyvyyden laskusta on mediaan yhtäkkiä putkahtanut paljon mainoksia, ohjelmia yms. sisältöä, jossa on enenevissä määrin lapsia, vauvoja ja "ihana lapsiperhearkea" esitettynä. Luulen, että tällä yritetään alitajuntaisesti vaikuttaa nuoriin ja saada heidät haluamaan mukuloita. Vastapuolena sitten ollaan hipihiljaa siitä todellisuudesa, mitä se oikeasti on. Ikävät kohdat peitetään, ettei aivopesu-missio karahtaisi karille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

Samaa mieltä, kyllähän jokaisessa synnytyksestä kertovassa opuksessa puhutaan noista. Ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mielialoista, siitä että imetyksen käynnistyminen voi olla kivuasta jne. Missä kuplassa pitää elää, että näiltä välttyy?

Eikä tarvitse lukea edes mutään synnytysopasta, vaan tavallinen naistenlehti tai vaikka tämä palsta riittää. Joka puolellahan noista toitotetaan.

No mitä noita nyt ihmettelemään, voi jeesus! "Nännit on kipeät" niiiin? Oletko ap sellainen pikkuvauva ettet kestä mitään? Tai tulee 3 viikkoa vai oliko se peräti 6 viikkoa jälkivuotoa! Kamalaa, etkö osaa elää kolmea viikkoa vuodon kanssa!? Jättääkö lapset tekemättä, koska voi tulla epämukavaa, yhyyyy. Jos olet niin tyhmä, ettet tajua, että ei siitä ihan epämukavuuksitta selviydytä, niin se on ihan oma vikasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

Samaa mieltä, kyllähän jokaisessa synnytyksestä kertovassa opuksessa puhutaan noista. Ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mielialoista, siitä että imetyksen käynnistyminen voi olla kivuasta jne. Missä kuplassa pitää elää, että näiltä välttyy?

Eikä tarvitse lukea edes mutään synnytysopasta, vaan tavallinen naistenlehti tai vaikka tämä palsta riittää. Joka puolellahan noista toitotetaan.

No nimenomaan, ihme kuplassa on saanut elää jos kukaan koskaan ei missään ole maininnut...

Normaaleista synnytyksen jälkeisistä jutuista saa kyllä neuvolasta ja neuvolan lehtisistä ja synnytysvalmennuksessa tietoa. Tyyliin jälkivuoto, repeämien hoito, baby blues, tissien hoito... Terkka myös on puhunut lantionpohjan lihaksista, kohdun laskeuman (tai joka sellainen??) riskistä, vatsalihaksista ja niiden kuntoutuksesta yms jo kauan ennen synnytystä.

Miksi vakavista riskeistä pitäisi alkaa kauheasti puhumaan? Tottahan toki niitäkin on, mutta palvelisiko se synnyttäjää jotenkin?

Kyllä ap:n mainitsemat asiat on minulla tiedossa vaikka ei ole vielä lapsia. Eihän kukaan lukutaitoinen voi olla tietämättä vai voiko. Olen huomannut myös sen että jopa terveydenhuollossa näitä joskus vähätellään. Useat varmaan toipuvat suht hyvin mutta se juuri pelottaa, että jää pysyviä vaurioita, joita ei sitten haluta korjata tai ei edes pystytä. Olen lukenut paljon juttuja ja huomannut naisten vähättelyä näissä asioissa. Hyviä kokemuksia ei ilmeisesti ole niin tarvetta jakaa mutta kyllähän se on hyvä, että näistä puhutaan. Minä ainakin haluan tietää kaikki vaihtoehdot.

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.

Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.

Minäkin jouduin istumaan uimarenkaalla useamman viikon synnytyksen jälkeen, mutta eipä tullut edes mieleeni valittaa siitä! Kyllä sitä meistä vähän älykkäämmät tajuaa, että kaikki sellainen on tilapäistä vain, eikä sitä kannata dramatisoida. Ehkä on ollut vähän liian helppo ja edestä siloiteltu elämä, jos tuommoisista maailma sortuu nyyhkytyksiin.