Miksei raskauden jälkiharmeista kerrota avoimesti? Onko tässä taustalla joku omituinen salaliitto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm tai sitten kyseessä on synnyttäneen tavallista matalampi äo, kyvyttömyys omaksua tietoa tai hakea sitä tai vain yleinen mielenkiinnottomuus. Yleensä raskaaksi tulemista harkitsevat ja jo raskaana olevat tietävät noista jokaisesta ja yksi yleisimmistä synnytystä edeltävistä peloista on paha repeämä. Jälkivuodolle ei oikein hirveästi voi mitään, joillakin sitä on runsaasti ja pitkään, joillakin vähän vähemmän. Näistä asioista kyllä kerrotaan ihan neuvolassakin jos vain viitsii kuunnella ja kysellä.

Harvat kuitenkaan saavat mitään ylitsepääsemättömiä vaivoja, toki vaurioiden toteaminen ja korjaus pitäisi olla paremmalla tolalla, apua pitäisi saada helpommin. Imetysohjausta pitäisi lisätä ja vaikka mitä, mutta pimennossa meitä ei pidetä.

”Kerrotaan neuvolassa”. Eikös sitten ole talallaan jo vähän liian myöhäistä?

Yläasteen biologian tunneillako pitäisi alkaa jauhaa jostain jälkivuodosta?

Meille kyllä kerrottiin synnytyksestä ja tavallisimmista synnytykseen liittyvistä asioista jo yläasteella, kun muutenkin oli ihmisen biologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin , kun työnsin vaunuja jalat harallaan ja  pelkäsin, etten enää koskaan kävelisi normaalisti !

Vielä ristiäisissä  vaapuin jalat harallaan ja mies auttoi istumaan.. enkä ollut edes saanut mitään pahoja repeämiä!

Ikävää, että olet ollut noin säälittävän huonokuntoinen alun perin. 

En itse ole koskaan ollut ristiäisissä, joissa äiti olisi tarvinnut mitään talutusapua, en omissani enkä muiden (yli kahdetkymmenet juhlat). 

Uskokoon ken tahtoo tämänkin trollin. 

Hyvin demonstroit sitä vähättelyä josta puhuin. Siis negatiiviset kokemukset suorastaan kiistetään ja niistä puhuvat leimataan trolleiksi.

Ap

Siis miten niin? 

Tämäkin ketju on täynnä kauhutarinoita. Hyviäkin kokemuksia on joukossa, mutta niitä saa tikulla kaivaa... 

Paras vaihtoehto on selata lääketieteellisiä artikkeleita tilastoineen asiasta, niin saa oikeaa faktaa prosentteineen.

Niin, sinäkin yritit kiistää edellisen kirjoittajan kokemukset leimaamalla hänet trolliksi. Tyypillistä vähättelyä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm tai sitten kyseessä on synnyttäneen tavallista matalampi äo, kyvyttömyys omaksua tietoa tai hakea sitä tai vain yleinen mielenkiinnottomuus. Yleensä raskaaksi tulemista harkitsevat ja jo raskaana olevat tietävät noista jokaisesta ja yksi yleisimmistä synnytystä edeltävistä peloista on paha repeämä. Jälkivuodolle ei oikein hirveästi voi mitään, joillakin sitä on runsaasti ja pitkään, joillakin vähän vähemmän. Näistä asioista kyllä kerrotaan ihan neuvolassakin jos vain viitsii kuunnella ja kysellä.

Harvat kuitenkaan saavat mitään ylitsepääsemättömiä vaivoja, toki vaurioiden toteaminen ja korjaus pitäisi olla paremmalla tolalla, apua pitäisi saada helpommin. Imetysohjausta pitäisi lisätä ja vaikka mitä, mutta pimennossa meitä ei pidetä.

”Kerrotaan neuvolassa”. Eikös sitten ole talallaan jo vähän liian myöhäistä?

Yläasteen biologian tunneillako pitäisi alkaa jauhaa jostain jälkivuodosta?

Ei itse asiassa ollenkaan hullumpi idea. Kiitän lukion terveystiedon opettajaani, joka näytti meille aivan järkyttävän synnytysvideon tunnilla ja kertoi synnytyksestä täysin rehellisesti. Hän saattoi myös ehkäistä teiniraskauksia tietämättään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin , kun työnsin vaunuja jalat harallaan ja  pelkäsin, etten enää koskaan kävelisi normaalisti !

Vielä ristiäisissä  vaapuin jalat harallaan ja mies auttoi istumaan.. enkä ollut edes saanut mitään pahoja repeämiä!

Ikävää, että olet ollut noin säälittävän huonokuntoinen alun perin. 

En itse ole koskaan ollut ristiäisissä, joissa äiti olisi tarvinnut mitään talutusapua, en omissani enkä muiden (yli kahdetkymmenet juhlat). 

Uskokoon ken tahtoo tämänkin trollin. 

Hyvin demonstroit sitä vähättelyä josta puhuin. Siis negatiiviset kokemukset suorastaan kiistetään ja niistä puhuvat leimataan trolleiksi.

Ap

Siis miten niin? 

Tämäkin ketju on täynnä kauhutarinoita. Hyviäkin kokemuksia on joukossa, mutta niitä saa tikulla kaivaa... 

Paras vaihtoehto on selata lääketieteellisiä artikkeleita tilastoineen asiasta, niin saa oikeaa faktaa prosentteineen.

Niin, sinäkin yritit kiistää edellisen kirjoittajan kokemukset leimaamalla hänet trolliksi. Tyypillistä vähättelyä.

Ap

Ap hyvä, selonottovelvollisuus on ihmisellä itsellään. Jos sinä kritiikittömästi  ja kyseenalaistamatta uskot kaiken mitä sulle sanotaan saat syyttää ihan vaan itseäsi. Tietoon pääsee nykyään käsiksi muutamalla klikkauksella joten sun on ihan turha kitistä ettei sulla ollut tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm tai sitten kyseessä on synnyttäneen tavallista matalampi äo, kyvyttömyys omaksua tietoa tai hakea sitä tai vain yleinen mielenkiinnottomuus. Yleensä raskaaksi tulemista harkitsevat ja jo raskaana olevat tietävät noista jokaisesta ja yksi yleisimmistä synnytystä edeltävistä peloista on paha repeämä. Jälkivuodolle ei oikein hirveästi voi mitään, joillakin sitä on runsaasti ja pitkään, joillakin vähän vähemmän. Näistä asioista kyllä kerrotaan ihan neuvolassakin jos vain viitsii kuunnella ja kysellä.

Harvat kuitenkaan saavat mitään ylitsepääsemättömiä vaivoja, toki vaurioiden toteaminen ja korjaus pitäisi olla paremmalla tolalla, apua pitäisi saada helpommin. Imetysohjausta pitäisi lisätä ja vaikka mitä, mutta pimennossa meitä ei pidetä.

”Kerrotaan neuvolassa”. Eikös sitten ole talallaan jo vähän liian myöhäistä?

Yläasteen biologian tunneillako pitäisi alkaa jauhaa jostain jälkivuodosta?

Kyllä. Siellä jo pitäisi kertoa raskauden ja synnyttämisen vaarallisuudesta.

Eihän mistään muusta puhutakaan kuin huonoista puolista!

Saa olla aika kapinallinen että uskaltaa tuoda hyviä puolia esiin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm tai sitten kyseessä on synnyttäneen tavallista matalampi äo, kyvyttömyys omaksua tietoa tai hakea sitä tai vain yleinen mielenkiinnottomuus. Yleensä raskaaksi tulemista harkitsevat ja jo raskaana olevat tietävät noista jokaisesta ja yksi yleisimmistä synnytystä edeltävistä peloista on paha repeämä. Jälkivuodolle ei oikein hirveästi voi mitään, joillakin sitä on runsaasti ja pitkään, joillakin vähän vähemmän. Näistä asioista kyllä kerrotaan ihan neuvolassakin jos vain viitsii kuunnella ja kysellä.

Harvat kuitenkaan saavat mitään ylitsepääsemättömiä vaivoja, toki vaurioiden toteaminen ja korjaus pitäisi olla paremmalla tolalla, apua pitäisi saada helpommin. Imetysohjausta pitäisi lisätä ja vaikka mitä, mutta pimennossa meitä ei pidetä.

”Kerrotaan neuvolassa”. Eikös sitten ole talallaan jo vähän liian myöhäistä?

Yläasteen biologian tunneillako pitäisi alkaa jauhaa jostain jälkivuodosta?

Ei itse asiassa ollenkaan hullumpi idea. Kiitän lukion terveystiedon opettajaani, joka näytti meille aivan järkyttävän synnytysvideon tunnilla ja kertoi synnytyksestä täysin rehellisesti. Hän saattoi myös ehkäistä teiniraskauksia tietämättään.

Nykyihmiset on niin hemmetin nössöjä.

Totta kyllä ettei missään kerrottu jälkivuodoista, epparista, imetyksen sattumisesta jne. Itse kuitenkin jo raskausaikana etsin kaiken tiedon itse netistä. Tiesin kaikki ponnistustavat, tiesin miten tehdään eppari ja miltä se näyttää, tiesin että imetys voi sattua ja paljon muuta. Eli olin varautunut pahimpaan :D No raskaus oli helppo kyllä loppuun asti, missään vaiheessa vauva ei painanut keuhkoja eikä kyllä muutenkaan, kun oli lähes koko raskauden pää alaspäin. Synnytyskin oli helppo, kivuton ja nopea. Eppari kyllä piti tehdä, mutta ei siitä mitään harmia koitunut jälkeenpäin. Eli kaikenkaikkiaan itse en yllättynyt mistään eikä mikään sattunut.

Ollaan toosi vieraantuneita biologiasta ja ihmisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin , kun työnsin vaunuja jalat harallaan ja  pelkäsin, etten enää koskaan kävelisi normaalisti !

Vielä ristiäisissä  vaapuin jalat harallaan ja mies auttoi istumaan.. enkä ollut edes saanut mitään pahoja repeämiä!

Ikävää, että olet ollut noin säälittävän huonokuntoinen alun perin. 

En itse ole koskaan ollut ristiäisissä, joissa äiti olisi tarvinnut mitään talutusapua, en omissani enkä muiden (yli kahdetkymmenet juhlat). 

Uskokoon ken tahtoo tämänkin trollin. 

Hyvin demonstroit sitä vähättelyä josta puhuin. Siis negatiiviset kokemukset suorastaan kiistetään ja niistä puhuvat leimataan trolleiksi.

Ap

Siis miten niin? 

Tämäkin ketju on täynnä kauhutarinoita. Hyviäkin kokemuksia on joukossa, mutta niitä saa tikulla kaivaa... 

Paras vaihtoehto on selata lääketieteellisiä artikkeleita tilastoineen asiasta, niin saa oikeaa faktaa prosentteineen.

Niin, sinäkin yritit kiistää edellisen kirjoittajan kokemukset leimaamalla hänet trolliksi. Tyypillistä vähättelyä.

Ap

Ei kukaan kiistä sinun kokemuksiasi asiassa. Sen vain, että ne olisivat jokin yleinen totuus.

Raskauden ja äitiyden huonoista puolista ei saa puhua.

Anna-Leena Härkönen kirjoitti karuista kokemuksistaan 2003 kirjassa Heikosti positiivinen.

Hän sai roppakaupalla pa%kaa niskaansa.

Äitiys on ihanaa, siitä saa kertoa vain ylistäviä tarinoita!

Koska eihän niistä saa valittaa kun pitäään sitä vähän kärsiä, että saa sellaisen kitisevät kasan syliinsä.

Olen 26-vuotias, kaveripiirissä on lapsia, luen naistenlehtiä ja hyvin olin hereillä koulussa terveystiedossa ja biologiassa. Olen kiinnostunut eri asioista ja ihan perusfiksu.

Täytyy suoraan sanoa, että kyllä näitä ikäviä kokemuksia vähätellään ja en ollut tietoinen siitä, miten vaikeita osa näistä on. Tiesin jälkivuodosta, mutten ajatellut, että se voisi kestää jopa liki 2 kk ja asia olisi ihan normaali. Samoin siitä, miten imetys ei aina ole helppoa, mutta lähinnä keskustelupalstoilta löytyy tarinoita siitä, miten vaikeaa se oikeasti on ollut ja kuinka pahalta naisista tuntuu, koska lehdissä ja oppaissa lähinnä selitetään, miten tärkeää rintamaito on, kannustetaan pitkään imetykseen ja miten hyvää imetys tekee lapsen ja äidin suhteelle. Ei ihme, jos tulee huono fiilis jos ei sujukaan.

Eli jos olisin tuore äiti ja reilu kuukausi lapsen syntymästä olisi kiva käydä käyttämässä häntä appivanhemmilla tunnin ajomatkan päässä, se ei ehkä onnistuisi, kun istun uimarenkaan päällä kipujen ja repeämien takia ja jälkivuodosta vaikeuttaisivat. Jos sanoisin nämä anopille syyksi, ettemme voi tulla sinne, olisiko hän ymmärtäväinen ja tukisi minua vai toteaisi, että liioittelen ja ei hänellä ainakaan ollut tuollaista ja saisin vielä haukut jos imettäminen ei onnistuisi?

Näistä syistä minusta myös ongelmat pitäisi tuoda esiin ja todeta, että nekin ovat tavallisia. Ei tunnu tuoreesta äidistä siltä, että on epäonnistunut ja ehkä lähipiiriään ei sitten liikaa kritisoi.

Jotkut osaa suhteuttaa muutaman viikon vuodon "Kamaluuden" elämän isoihin asioihin. Niihin onnen aiheisiin ja niihin asioihin jotka ovat oikeasti kamalia elämässä. Ohimenevät kivut ja väliaikainen epämukavuus eivät ole niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.

Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.

Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?

Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.

Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.

Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.

Jos haluat lukea repeämien kauhistelua, kannattaa kääntyä sektiokeskusteluiden puoleen. Niissä kerrotaan toinen toistaan kammottavampia "repesin haaroista hartioihin" -kokemuksia.

Juuri negaahan on koko netti ja media pullollaan mitä lapsiin tulee. Joku joka uskaltaa väittää muuta saa aggressiivisten velojen haukut niskaansa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm tai sitten kyseessä on synnyttäneen tavallista matalampi äo, kyvyttömyys omaksua tietoa tai hakea sitä tai vain yleinen mielenkiinnottomuus. Yleensä raskaaksi tulemista harkitsevat ja jo raskaana olevat tietävät noista jokaisesta ja yksi yleisimmistä synnytystä edeltävistä peloista on paha repeämä. Jälkivuodolle ei oikein hirveästi voi mitään, joillakin sitä on runsaasti ja pitkään, joillakin vähän vähemmän. Näistä asioista kyllä kerrotaan ihan neuvolassakin jos vain viitsii kuunnella ja kysellä.

Harvat kuitenkaan saavat mitään ylitsepääsemättömiä vaivoja, toki vaurioiden toteaminen ja korjaus pitäisi olla paremmalla tolalla, apua pitäisi saada helpommin. Imetysohjausta pitäisi lisätä ja vaikka mitä, mutta pimennossa meitä ei pidetä.

”Kerrotaan neuvolassa”. Eikös sitten ole talallaan jo vähän liian myöhäistä?

Ai perua raskaus? Harvempi synnytyksen jälkeinen vaiva nyt on niin vakavaa laatua, että joku jättäisi lapsen hankkimatta sen takia.

Minä olen käynyt ekassa raskaudessa ekan kerran neuvolassa rv 6+, koska en voinut uskoa, että jatkuva oksentelu voi johtua pelkästään raskaudesta. Aika nopeasti neuvolan terkkari sai vakuutettua, että ei syytä huoleen.

Oksentelua jatkui keskimäärin 2-3 kertaa päivässä rv 14 asti. Oksensin joka ikinen päivä vähintään kerran, ja maha oli koko ajan kipeä ja krampissa. Oksennus tuli mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Kerran heräsin siihen iltayöstä, että oksennus lensi kaaressa seinätapettiin. Huonoksi onneksi olin syönyt iltapalaksi mustikkaa, joka värjäsi tapetin pahasti. Autossa olo lisäsi pahaa oloa, joten vähintään kerran viikossa pysähdyin kesken työmatkan oksentamaan tienpientareelle. Uimahallissa olin kerran vähän huonovointinen ja menin lämmittelemään hetkeksi saunaan. Voimakas oksennusryöppy lähti tulemaan suuhun ihan arvaamatta, työnsin kädet suun eteen, ryntäsin alas lauteilta ja matkalla vessaan roiskui oksennukset saunan oveen, suihkutilojen lattioille, vessan lattialle. Oksennusta tuli valtava määrä. Pyysin jotain ventovierasta mummoa hakemaan siivoojan tai siivousvälineitä oksennusten pesemiseksi. Sieltä tuli kokonainen armeija henkilökuntaa paikalle, pystyttivät varoituskylttejä, joissa luki, että suljettu siivouksen ajaksi. Minä oksensin uudestaan ja uudestaan vessatiloissa, joten en päässyt edes itse siivousavuksi. Se uimahallireissu jäi viimeiseksi koko raskauden aikana. Rv 14 oksentelu loppui kuin seinään. Olin silti huonovointinen koko loppuraskauden, siis noin 24/7 tuntui, että kohta lentää laatta. Kaikki ruoka röyhtäytti. Sain hampaisiin pahat kiillevauriot raskaudesta. En ole kokenut mitään synnytyksen jälkeistä kipua tai vuotoa niin inhottavana kuin tuon raskauspahoinvoinnin.

Aika teki tehtävänsä, koska esikoisen ollessa 7 v. meille tuli toinen lapsi ja noin 3 vuotta sen jälkeen vielä kolmaskin. Myös muissa raskauksissa oksentelin paljon alkuraskaudesta, vähintään joka toinen päivä. Viimeisen raskauden aikana sain pahat liitoskivut ja peräpukamat loppuraskaudesta, ja ne vaivat jatkui synnytyksen jälkeenkin. Kävely ei onnistunut kuin hyvin hitaasti ja kivuliaasti useamman kuukauden ajan (liitoskivut yhdistettynä löysiin lonkkaniveliin).

Raskausen ja synnytyksen riskeistä löytyy tietoa vaikka millä mitalla jos haluat asiasta lukea.

Siinä, että neuvolassa alettaisiin hieroa näitä kauhukuvia raskaanaolevan naamaan, ei taas ole mitään järkeä. Kohotettaisiin vain pelkoja ja synnyttäjän stressiä.

Ja välttämättä ei edes jää mitään, itsellänikin muistona vain siisti sektioarpi kiireellisestä sektiosta. Ei vaivoja, ei raskausarpia, ei mitään.

Vauvat ovat nykyään järkyttävän kokoisia!

Miettikää, kuinka moni olisi kuollut tai jäänyt repeämineen kärsimään vielä 100 vuotta sitten.

On siinä jotain sairasta, että jälkeläinen on liian iso mahtuakseen emonsa synnytyskanavasta ulos repimättä kudoksia hajalle. Synnyttämiseen tarvitaan sairaalaolot ja valmius kirurgisiin toimiin.

Ei kuulosta normaalilta.

Vierailija kirjoitti:

Totta kyllä ettei missään kerrottu jälkivuodoista, epparista, imetyksen sattumisesta jne. Itse kuitenkin jo raskausaikana etsin kaiken tiedon itse netistä. Tiesin kaikki ponnistustavat, tiesin miten tehdään eppari ja miltä se näyttää, tiesin että imetys voi sattua ja paljon muuta. Eli olin varautunut pahimpaan :D No raskaus oli helppo kyllä loppuun asti, missään vaiheessa vauva ei painanut keuhkoja eikä kyllä muutenkaan, kun oli lähes koko raskauden pää alaspäin. Synnytyskin oli helppo, kivuton ja nopea. Eppari kyllä piti tehdä, mutta ei siitä mitään harmia koitunut jälkeenpäin. Eli kaikenkaikkiaan itse en yllättynyt mistään eikä mikään sattunut.

Mikä on eppari?