Lue keskustelun säännöt.
Miksei raskauden jälkiharmeista kerrota avoimesti? Onko tässä taustalla joku omituinen salaliitto?
10.06.2018 |
Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen. Kultaako aika ja kivat kokemukset muistot vai onko tässä joku suurempi salaliitto taustalla?
Saa.ana
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.
Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.
Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?
Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.
Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.
Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.
No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"
Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?
Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.
No mitä siinä tarkoitettiin? Kerro toki viisaampana?
Näin siinä luki:
"Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"
Tarkoittiko se siis jotain ihan muuta? En mitenkään pysty ymmärtämään sitä muuten kuin että aloittaja on ollut autuaan tietämätön normaaleista synnytyksen vaivoista. Ja muutama viesti myöhemmin myöntää tienneensä noista. Ei tässä puhuta mistään vakavista komplikaatioista, joista kieltämättä virallisesti on aika vaikea mitään tietoa saada, keskustelupalstoilla toki sitäkin enemmän mässäillään.
Vai haluaako hän, että terkkarit, synnärin henkilökunta ja viralliset opukset kertovat hänelle, että johtuen noista vauvoista tuoreella äidillä voi olla kurja olo? Ei sitten tajunnut sitä itse?
Minuakin alkaa kiinnostaa, mitä aloituksessa tarkoitettiin? Sitäkö, ettei aloittajalle maalailtu kauhukuvia synnytyksen jälkeisestä ajasta, ja nyt hän joutui tekemisiin realismin kanssa? Hahhah, ja tutustui omaan heikkouteensa? Jos ois maalailtu kauhukuvia, hän ois voinut esittää itselleen voittajaa, kun ne eivät "päässeet yllättämään" häntä? Ja nyt tuli heiveröinen, pieni olo?
Mitä ihmettä oikein selität? 😂 Tarkoitin aloituksellani tietysti sitä, että negatiivisia asioita vähätellään ja piilotellaan liikaa. Ja aika moni täälläkin on jakanut kokemukseni, eli en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa.
Koita kestää.
Ap
Mutta mikä sulla on sen kanssa ongelmana, miksi toivoisit, että niistä maalattaisiin sulle kauhukuvia? Kun itse taas en lainkaan haluaisi kuulla niistä, eli kyllä se on niin päin, että niistä puhutaan ihan liiankin paljon. Joskin onneksi itse onnistuin väistämään ne kauhumaalailut, koska olisin vain odotellut ihmeissäni, milloin ne alkavat. Kun siis vuosin, en pystynyt istumaan, nännit kipeytyivät todella jne, mutta että milloin se kauhea kohta tästä alkaa?
En kaipaa kauhukuvien maalailua, tuo on ihan oma olkiukkosi. Mutta REHELLISYYS on liian aliarvostettua tänä päivänä. Kipujen ja ongelmien vähättely ja piilottelu eivät ole ok. Ja mieluummin olisin kuullut vaikka niitä kauheimpia skenaarioita ja yllättynyt positiivisesti.
Ap
Kerrotko vielä kenen olisi pitänyt olla rehellinen tai kuka ei ollut?
Tuntuu että oikein kukaan ei ole ollut rehellinen. Kätilö, äitini, synnyttäneet kaverini, siskoni. Tietysti nämä asiat ovat aina aika yksilöllisiä - ehkä kaikilla paitsi minulla kaikki on ollut ihanaa ja kaikki meni mallikkaasti.
Ap
Milälailla kätilö ei ollut rehellinen? Kysyit jotain, ja hän valehteli siihen, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen. Kultaako aika ja kivat kokemukset muistot vai onko tässä joku suurempi salaliitto taustalla?
Saa.ana
Minä tiedän nämä kaikki (ja paljon muuta) enkä ole edes lisääntynyt, tai muutenkaan millään lailla erityisesti perehtynyt alan asioihin.
Luulen että ennemminkin lisääntymistä suunnittelevat itse kieltäytyvät tietämästä ja sulkevat korvansa näiltä jutuilta siksi, etteivät halua ajatella kaikkia tulevia kauheuksia. Kuulemma se lisääntymishimo on niin suuri, ettei siihen tielle tämmöiset pikkuesteet sovi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.
Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.
Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?
Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.
Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.
Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.
No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"
Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?
Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.
No mitä siinä tarkoitettiin? Kerro toki viisaampana?
Näin siinä luki:
"Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"
Tarkoittiko se siis jotain ihan muuta? En mitenkään pysty ymmärtämään sitä muuten kuin että aloittaja on ollut autuaan tietämätön normaaleista synnytyksen vaivoista. Ja muutama viesti myöhemmin myöntää tienneensä noista. Ei tässä puhuta mistään vakavista komplikaatioista, joista kieltämättä virallisesti on aika vaikea mitään tietoa saada, keskustelupalstoilla toki sitäkin enemmän mässäillään.
Vai haluaako hän, että terkkarit, synnärin henkilökunta ja viralliset opukset kertovat hänelle, että johtuen noista vauvoista tuoreella äidillä voi olla kurja olo? Ei sitten tajunnut sitä itse?
Minuakin alkaa kiinnostaa, mitä aloituksessa tarkoitettiin? Sitäkö, ettei aloittajalle maalailtu kauhukuvia synnytyksen jälkeisestä ajasta, ja nyt hän joutui tekemisiin realismin kanssa? Hahhah, ja tutustui omaan heikkouteensa? Jos ois maalailtu kauhukuvia, hän ois voinut esittää itselleen voittajaa, kun ne eivät "päässeet yllättämään" häntä? Ja nyt tuli heiveröinen, pieni olo?
Mitä ihmettä oikein selität? 😂 Tarkoitin aloituksellani tietysti sitä, että negatiivisia asioita vähätellään ja piilotellaan liikaa. Ja aika moni täälläkin on jakanut kokemukseni, eli en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa.
Koita kestää.
Ap
Mutta mikä sulla on sen kanssa ongelmana, miksi toivoisit, että niistä maalattaisiin sulle kauhukuvia? Kun itse taas en lainkaan haluaisi kuulla niistä, eli kyllä se on niin päin, että niistä puhutaan ihan liiankin paljon. Joskin onneksi itse onnistuin väistämään ne kauhumaalailut, koska olisin vain odotellut ihmeissäni, milloin ne alkavat. Kun siis vuosin, en pystynyt istumaan, nännit kipeytyivät todella jne, mutta että milloin se kauhea kohta tästä alkaa?
En kaipaa kauhukuvien maalailua, tuo on ihan oma olkiukkosi. Mutta REHELLISYYS on liian aliarvostettua tänä päivänä. Kipujen ja ongelmien vähättely ja piilottelu eivät ole ok. Ja mieluummin olisin kuullut vaikka niitä kauheimpia skenaarioita ja yllättynyt positiivisesti.
Ap
Seli seli, tässä ole mistään rehellisyydestä kysymys, vaan siitä, että sinä olet tottunut olemaan muiden yläpuolella sillä, että haluat kuunnella kaikkien heikkoudet ja jos ei sinulle osukaan kaikkea sitä kamalaa, haluat paistatella itsessäsi näkemässäsi paremmuudessasi. Oletko muka tentannut joltain, oliko kamalaa, ja tämä valehteli sinulle, että ei ollut, ja jostain saitkin tietää, että oikeasti toisella olikin? Ja nyt olet katkerana?
Nyt ne lääkkeet!
Aloittaja täällä vaan alapeukuttaa kaikki, jotka oikeasti ja vilpittömästi voivat sanoa, että synnytyksen jälkeinen aika ei ollut mitenkään erityisen kamalaa. Kuka täällä ei kestä rehellisyyttä vaikka sitä itkee? Onko vain tietynlainen rehellisyys arvokasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta nyt ap joutuu epäilemään, että olikin heikompi tai yhtä heikko(vahva, ei vahvempi) kuin muut, kun muilla ei ollutkaan ollut vain pelkkiä kauhukertomuksia jakaa.
No nyt teoriasi menivät kyllä jo aika oudoiksi. Itselleni ei ole oma fyysinen vahvuuteni tai heikkouteni niin kovin tärkeää.
Ap
No ei ehkä se, mutta paremmuudentunne on, jonka kursit kokoon sillä, että haluat muiden valittavan ja sitten selviytyä asiasta itse kaikkia muita edes pikkuisen paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin , kun työnsin vaunuja jalat harallaan ja pelkäsin, etten enää koskaan kävelisi normaalisti !
Vielä ristiäisissä vaapuin jalat harallaan ja mies auttoi istumaan.. enkä ollut edes saanut mitään pahoja repeämiä!
Ikävää, että olet ollut noin säälittävän huonokuntoinen alun perin.
En itse ole koskaan ollut ristiäisissä, joissa äiti olisi tarvinnut mitään talutusapua, en omissani enkä muiden (yli kahdetkymmenet juhlat).
Uskokoon ken tahtoo tämänkin trollin.
En ole mikään trolli, vaan noin se minulla meni. Sattui kamalasti nivusiin ja jalkoväliin!
En usko että kyse olisi siitä ettei haluta pelotella, koska samaan aikaan kun noista jätetään kertomatta niin käydään kuitenkin läpi synnytyskivut, imukuppisynnytys, sektio ja hätäsektio, raskausmyrkytys, raskausdiabetes, raskaushepatoosi, Down-syndrooman mahdollisuus, koliikki, synnytys matkalla sairaalaan, raskausturvotukset ja pahoinvoinnit jne. Vain nämä synnytyksen jälkiseuraamukset kehossa jätetään kertomatta. Jälkisupistuksista esim. kuulin vasta anopilta, kun ihmettelin "mahaoireitani".
Neuvolassa siirrytään vauvan syntymän jälkeen keskittymään vauvaan ja jätetään äiti vähälle huomiolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin , kun työnsin vaunuja jalat harallaan ja pelkäsin, etten enää koskaan kävelisi normaalisti !
Vielä ristiäisissä vaapuin jalat harallaan ja mies auttoi istumaan.. enkä ollut edes saanut mitään pahoja repeämiä!
Eihän sun vauva vain tullut ulos käsi poskella? Mun tuli ja kävelin pari kk synnytyksen jälkeen tosiaan kuin joku rokkari !
Kyllä neuvolassa kerrotaan kaikki oleellinen ja kun kysyin itse mieltä askarruttavista asioista, kun kuullut ja lukenut näitä kauhutarinoita, kerrottiin niistä aivan perusteellisesti. Ei ne siellä turhaan ala raskaana oleville aiheuttamaan stressiä ja pelottelemaan kun valtaosalla kaikki menee ihan hyvin.
Itse yllätyin raskaudesta ja synnytyksestä, kuinka suht. helppoa ja kivutonta kaikki oli, kun mielikuvat olivat ihan muuta näitä internetin ja vauvapalstan kokemuksia lukeneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin , kun työnsin vaunuja jalat harallaan ja pelkäsin, etten enää koskaan kävelisi normaalisti !
Vielä ristiäisissä vaapuin jalat harallaan ja mies auttoi istumaan.. enkä ollut edes saanut mitään pahoja repeämiä!
Ikävää, että olet ollut noin säälittävän huonokuntoinen alun perin.
En itse ole koskaan ollut ristiäisissä, joissa äiti olisi tarvinnut mitään talutusapua, en omissani enkä muiden (yli kahdetkymmenet juhlat).
Uskokoon ken tahtoo tämänkin trollin.
En ole mikään trolli, vaan noin se minulla meni. Sattui kamalasti nivusiin ja jalkoväliin!
Mä voin uskoa tämän, mäkään en kävellyt synnytyksen jälkeen pitkiä matkoja vaan mies työnsi sairaalassa rullatuolilla, kun piti mennä lastensairaalan puolelle.
Mutta en minä ole sitäkään minään kamalana kokemuksena pitänyt, josta pitäisi "varoittaa" kaikkia tulevia äitejä! Itseä se pikemminkin huvittaa näin jälkeenkin päin.
No kerrotaanpa ihan rehellisesti: viimeisin synnytykseni oli kokemuksena mukava ja helppo. Lähdin sairaalasta 8h synnytyksen jälkeen ja seuraavana päivänä jaksoin jo puuhailla lähes normaalisti. Kuntoilun aloitin viikko synnytyksen jälkeen ja kunnolla urheilun heti jälkitarkastuksen jälkeen. Imetys lähti käyntiin ilman mitään ongelmia ja jälkivuotoa oli kolme viikkoa, 3 ensimmäistä päivää runsasta.
Siinä ihan raadollisen rehellinen kokemus sinulle. Mutta oletan, että vääränlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.
Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.
Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?
Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.
Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.
Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.
No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"
Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?
Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.
No mitä siinä tarkoitettiin? Kerro toki viisaampana?
Näin siinä luki:
"Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"
Tarkoittiko se siis jotain ihan muuta? En mitenkään pysty ymmärtämään sitä muuten kuin että aloittaja on ollut autuaan tietämätön normaaleista synnytyksen vaivoista. Ja muutama viesti myöhemmin myöntää tienneensä noista. Ei tässä puhuta mistään vakavista komplikaatioista, joista kieltämättä virallisesti on aika vaikea mitään tietoa saada, keskustelupalstoilla toki sitäkin enemmän mässäillään.
Vai haluaako hän, että terkkarit, synnärin henkilökunta ja viralliset opukset kertovat hänelle, että johtuen noista vauvoista tuoreella äidillä voi olla kurja olo? Ei sitten tajunnut sitä itse?
Minuakin alkaa kiinnostaa, mitä aloituksessa tarkoitettiin? Sitäkö, ettei aloittajalle maalailtu kauhukuvia synnytyksen jälkeisestä ajasta, ja nyt hän joutui tekemisiin realismin kanssa? Hahhah, ja tutustui omaan heikkouteensa? Jos ois maalailtu kauhukuvia, hän ois voinut esittää itselleen voittajaa, kun ne eivät "päässeet yllättämään" häntä? Ja nyt tuli heiveröinen, pieni olo?
Mitä ihmettä oikein selität? 😂 Tarkoitin aloituksellani tietysti sitä, että negatiivisia asioita vähätellään ja piilotellaan liikaa. Ja aika moni täälläkin on jakanut kokemukseni, eli en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa.
Koita kestää.
Ap
Aika moni jakanut kokemuksesi? 😂 Päin vastoin suurin osa ihmettelee, mihin pensaaseen olet pääsi työntänyt, jos et ole tiennyt näistä. Itse en ole viitsinyt koko ketjuun kommentoida mitään, koska ainahan on ihmisiä, jotka väittävät, että ei ole kerrottu, eivät ole vaivautuneet kuuntelemaan neuvolassa tai synnärillä, eivät ole ainuttakaan kirjaa avanneet ja sitten valittavat, että asioita on salattu/piiloteltu.
No peukuista ja vastauksista päätellen kyllä, on jakanut. Ei täällä ole kuin sinä ja pipipää "kaverisi" jankkaamassa tuota samaa.
Ap
Siis mitä hemmettiä, onko luku- ja tiedonhakutaitojen lisäksi laskutaitokin hukassa? Tuo täysin asiattomaan ja lapselliseen solvausviestiisi johtanut kommentti oli saanut toistaiseksi kuusi ylipeukkua. Monet tietämättämyyttäsi ihmettelevät ovat saaneet yhtä paljon ylä- ja alapeukkuja. Millä perusteella sinä väität, että kanssasi eri mieltä on vaan pari "pipipäätä" ja kaikki muut ovat sinun kaltaisiasi uusavuttomia?
Nyt meni kyllä loputkin sympatiat. Aluksi ajattelin, että olet vain pikkuisen hölmö ja avuton ressukka, mutta ilmeisesti olet sen lisäksi vielä ilkeä ja ylimielinenkin. Ei löydy sääliä.
Väheksymättä ehkä repeämisiä ym.ei korosteta ,koska suuri enemmistö onnekkaasti selviää ilman niitä? Oikeaa tilastotietoa tai ihan henk.koht tietoa kätilönä?
Faktojen pimittäminen ei ole puolusteltavissa,mutta ei myöskään pelottelu.
Jo synnyksen kivuliaisuus on henkilökohtaista ja riippuu monesta eri tekijästä.
Itselle tieto esim.noista repeämien yleisyydestä oli täysin uusi.Lapsen synnytin n.30v sitten.
Eikö enää tehdä epitosomiaa?
Ap ei evätkä muutkaan halunneet tähän hyvin menneitä ,mutta silti sanotaanko vaikka toivoa antamaan heille,jotka tätäkin ketjua pelolla lukevat ,synnyksestä voi myös selvitä vähin vammoin.Em.lapsi painoi 4.5 kg ,en revennyt,epitosomia,istuin seuraavana päivänä,ruokinta vastikkeella alusta alkaen (ei maitoa) eli synnytys kaikkineen _voi_mennä ihan hyvinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin , kun työnsin vaunuja jalat harallaan ja pelkäsin, etten enää koskaan kävelisi normaalisti !
Vielä ristiäisissä vaapuin jalat harallaan ja mies auttoi istumaan.. enkä ollut edes saanut mitään pahoja repeämiä!
Ikävää, että olet ollut noin säälittävän huonokuntoinen alun perin.
En itse ole koskaan ollut ristiäisissä, joissa äiti olisi tarvinnut mitään talutusapua, en omissani enkä muiden (yli kahdetkymmenet juhlat).
Uskokoon ken tahtoo tämänkin trollin.
Niin koska sinä et ole sellaista nähnyt, sellaista ei voi olla? Voi jessus mikä älykääpiö olet.
Ja ilmeisesti sinulla synnytys meni hyvin ilman pahempia jälkikomplikaatioita, onneksi olkoon! Koetko nyt olevasi voimaantunut, parempi nainen? No bravo, hyvä sinulle, taputapu! 👏👏 *ojentaa pokaalin Suomen parhaalle, vahvimmalle ja voimaantuneimmalle synnyttäjälle*
Harmi että idiootit lisääntyvät eniten, ja pahimmat idiootit ovat vieläpä ylpeitä siitä.
Hoitohenkilökunta keskittyy viattoman avuttoman lapsen hyvinvointiin, sitä varten ne on. Raskausaikana ja synnytyksessä äidin hyvinvointi vaikuttaa lapseen ja siksi silloin äidistä huolehditaan enempi. Kun vauva on syntynyt niin äidin kehon tuntemukset ei vaikuta enää niin vauvaan vaan silloin keskitytään vauvan kehitykseen, kasvuun, ravintoon jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin , kun työnsin vaunuja jalat harallaan ja pelkäsin, etten enää koskaan kävelisi normaalisti !
Vielä ristiäisissä vaapuin jalat harallaan ja mies auttoi istumaan.. enkä ollut edes saanut mitään pahoja repeämiä!
Ikävää, että olet ollut noin säälittävän huonokuntoinen alun perin.
En itse ole koskaan ollut ristiäisissä, joissa äiti olisi tarvinnut mitään talutusapua, en omissani enkä muiden (yli kahdetkymmenet juhlat).
Uskokoon ken tahtoo tämänkin trollin.
Niin koska sinä et ole sellaista nähnyt, sellaista ei voi olla? Voi jessus mikä älykääpiö olet.
Ja ilmeisesti sinulla synnytys meni hyvin ilman pahempia jälkikomplikaatioita, onneksi olkoon! Koetko nyt olevasi voimaantunut, parempi nainen? No bravo, hyvä sinulle, taputapu! 👏👏 *ojentaa pokaalin Suomen parhaalle, vahvimmalle ja voimaantuneimmalle synnyttäjälle*
Harmi että idiootit lisääntyvät eniten, ja pahimmat idiootit ovat vieläpä ylpeitä siitä.
Ahaa, siis nyt on idiootti, jos kokee synnyttämisen ja jälkiajan helppoina? Tämä menee koko ajan absurdimmaksi. Jos oma synnytys on mennyt hyvin, pitääkö väkisin kaivaa jotain kamalaa jälkipolville jaettavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.
Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.
Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?
Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.
Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.
Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.
No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"
Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?
Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.
No mitä siinä tarkoitettiin? Kerro toki viisaampana?
Näin siinä luki:
"Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"
Tarkoittiko se siis jotain ihan muuta? En mitenkään pysty ymmärtämään sitä muuten kuin että aloittaja on ollut autuaan tietämätön normaaleista synnytyksen vaivoista. Ja muutama viesti myöhemmin myöntää tienneensä noista. Ei tässä puhuta mistään vakavista komplikaatioista, joista kieltämättä virallisesti on aika vaikea mitään tietoa saada, keskustelupalstoilla toki sitäkin enemmän mässäillään.
Vai haluaako hän, että terkkarit, synnärin henkilökunta ja viralliset opukset kertovat hänelle, että johtuen noista vauvoista tuoreella äidillä voi olla kurja olo? Ei sitten tajunnut sitä itse?
Minuakin alkaa kiinnostaa, mitä aloituksessa tarkoitettiin? Sitäkö, ettei aloittajalle maalailtu kauhukuvia synnytyksen jälkeisestä ajasta, ja nyt hän joutui tekemisiin realismin kanssa? Hahhah, ja tutustui omaan heikkouteensa? Jos ois maalailtu kauhukuvia, hän ois voinut esittää itselleen voittajaa, kun ne eivät "päässeet yllättämään" häntä? Ja nyt tuli heiveröinen, pieni olo?
Mitä ihmettä oikein selität? 😂 Tarkoitin aloituksellani tietysti sitä, että negatiivisia asioita vähätellään ja piilotellaan liikaa. Ja aika moni täälläkin on jakanut kokemukseni, eli en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa.
Koita kestää.
Ap
Aika moni jakanut kokemuksesi? 😂 Päin vastoin suurin osa ihmettelee, mihin pensaaseen olet pääsi työntänyt, jos et ole tiennyt näistä. Itse en ole viitsinyt koko ketjuun kommentoida mitään, koska ainahan on ihmisiä, jotka väittävät, että ei ole kerrottu, eivät ole vaivautuneet kuuntelemaan neuvolassa tai synnärillä, eivät ole ainuttakaan kirjaa avanneet ja sitten valittavat, että asioita on salattu/piiloteltu.
No peukuista ja vastauksista päätellen kyllä, on jakanut. Ei täällä ole kuin sinä ja pipipää "kaverisi" jankkaamassa tuota samaa.
Ap
Siis mitä hemmettiä, onko luku- ja tiedonhakutaitojen lisäksi laskutaitokin hukassa? Tuo täysin asiattomaan ja lapselliseen solvausviestiisi johtanut kommentti oli saanut toistaiseksi kuusi ylipeukkua. Monet tietämättämyyttäsi ihmettelevät ovat saaneet yhtä paljon ylä- ja alapeukkuja. Millä perusteella sinä väität, että kanssasi eri mieltä on vaan pari "pipipäätä" ja kaikki muut ovat sinun kaltaisiasi uusavuttomia?
Nyt meni kyllä loputkin sympatiat. Aluksi ajattelin, että olet vain pikkuisen hölmö ja avuton ressukka, mutta ilmeisesti olet sen lisäksi vielä ilkeä ja ylimielinenkin. Ei löydy sääliä.
Niin, puhuin aloituksen saamista peukuista tietenkin. Sulla ei taida olla kaikki inkkarit kanootissa. :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ei turhaan haluta maalata kauhukuvia. Kaikki voi mennä hyvinkin, ja useimmiten meneekin. Ei tieto kaikista mahdollisista komplikaatioista ja ongelmista auttaisi mitään, aiheuttaisi vain ahdistusta.
Tuosta olen kuullut, että kätilöt ja terkkarit voivottelee, kun synnyttäjät on menneet lukemaan tai kuulleet muilta synnytyksen kauhujuttuja. Itse olen kertonut omasta synnytyksestä joka ei todellakaan mennyt hyvin ja päätyi hätäsektioon. Minun synnytykseni ei ole mikään kauhujuttu vaan ihan todellakin aivan täyttä totta. Lisäksi koen, että minulla on oikeus kertoa omasta synnytyksestä siinä missä muillakin.
Vaikka minulla olisikin jotain ikäviä kokemuksia, niin en tajua millä logiikalla minun kuuluisi varoitella keitään muita niistä? Minusta sellainen on vastuutonta, eihän muiden kokemus tule olemaan samanlainen kuin omani. Ja eihän sitä vain pysty estämään (jos ei pysty), että mitä tulee, sitä tulee mitä tulee, ja jokaisen on riskinsä otettava.
Ikävää, että olet ollut noin säälittävän huonokuntoinen alun perin.
En itse ole koskaan ollut ristiäisissä, joissa äiti olisi tarvinnut mitään talutusapua, en omissani enkä muiden (yli kahdetkymmenet juhlat).
Uskokoon ken tahtoo tämänkin trollin.