Lue keskustelun säännöt.
Mies heitti ulos ja lopetti suhteen.
07.06.2018 |
Olen siis noin puolenvuoden ajan tapaillut ja alkanut seurustelemaan leskeksi jääneen miehen kanssa. Mies oli jäänyt leskeksi noin 5 vuotta sitten (vaimo oli menehtynyt onnettomuudessa) ja heillä on 11.v tyttö ja 17.v poika. Olin siis ensimmäinen nainen, jota mies oli alkanut tapailemaan kunnolla onnettomuuden jälkeen, vaimon menetys oli kuulemma helvet#n kova ja nyt vasta alkoi olemaan valmis kokeilemaan uutta suhdetta.
Jo alkuvaiheessa tapailua mua alko ärsyttämään kun kävin miehen luona ja siellä oli valokuvia ex vaimosta (lasten huoneessa ehkä ymmärrän, mutta vitriinissä oli pari valokuvaa lapsista ja ex vaimosta), exsän maalaama taulu, eksän tekemä tilkkutäkki.
Kaikki suju ihan hyvin, mies on kiltti, hauska, hyvä isä, fiksu ja erittäin komea. Meillä oli hyviä keskusteluja, hän oli erittäin hurmaava ja huomioon ottava. Mutta kokoajan tuntu että eksä on siellä jossain taustalla. Tottakai hän kertoi eksästään, mutta pyysin ettei hän puhuisi hänestä. Ymmärrän että vaimon menetys oli rankka, mutta siitä oli jo 5 vuotta. Oltiin puhuttu jopa yhteenmuutosta jossain vaiheessa, kuhan lapset tottuvat ajatukseen ja minuun, ei halunnut hätiköidä tai hämmentää lapsiaa. Minun mielestä kyllä lapsienkin pitäisi jo päästä asiasta pikkuhiljaa yli, vaikka ymmärrän että lapsille vanhemman menetys on rankka asia, mutta asiasta on jo sen 5 vuotta ja lapsetkin olivat sen verran pieniä.
Mutta tavattiin viime lauantaina ja tarkoitus oli olla yötä hänen luonaan. Mies alkoi tekemään ruokaa ja otti kaapistaan jonkun vanhan keittokirjan. Autoin häntä ruoan jälkeen siivoamaan keittiön ja huomasin, että keittokirja on eksän tekemä ja minulla keitti yli. Mies lähti hakemaan tytärtään kaveriltaan ja minä jäin hänen luokseen siksi aikaa. Päätin sitten heittää keittokirjan pois ja sen vanhan ruman tilkkutäkin, jos sinne aion kerran muuttaakkin. Vein eksän valokuvat lasten huoneeseen. En halua elää talossa, missä on kuollut eksvaimo läsnä. Mies tietenkin huomasi asian ja alkoi huutamaan minulle, että minulla ei ole oikeutta koskea hänen eksänsä tavaroihin ja paineli hakemaan kirjan ja täkin roskiksesta. Yritin selittää hänelle, että hänen on aika päästä yli eksästään, koska tämä on kuollut ja en aio asua talossa, missä on jonkun eks akan tavaroita. Mies heitti pyysi minua poistumaan ja sain illalla viestin, että tämä on tässä.
En tiedä mitä ajatella, miehen pitäisi päästä jo yli jos on minun kanssani. Yritin laittaa hänelle vielä viestiä ja soittaa, mutta hän ei vastaa. Mitä tehdä?
Kommentit (249)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Mies ei ole vielä valmis uuteen suhteeseen. Hän elää haamun kanssa. Hänen tulisi siunata myös entinen itsensä ullakolle ja jatkaa uutena miehenä. Ei noin voi elää. Mutta ymmärrän, ettei elämänsä rakkautta ole helppo jättää edes ajatuksena.
Olen samaa mieltä, sillä noin se juuri on.
Tuon miehen raukkamaisuuden paljasti se että laittoi ratkaisunsa (ei kykene itse sitoutumaan ja antautumaan tuolle naiselle nykyisyyteen ) poikansa piikkiin.
Tai mitäpä jos hän vain yksinkertaisesti kertoi suoraan miten asiat on ja ajattelee lapsensa parasta? Koska jos minä olisin ollut tilanteen mies ja nainen jota olen tapaillut puolivuotta ja alkanut seurustelemaan, heittäisi 5 vuotta sitten kuolleen vaimoni tekemän viltin ja keittokirjan roskiin kysymättä, jotka ovat lapsilleni erittäin tärkeitä. En todellakaan katsoisi hyvällä ja ymmärtäisin täysin poikaani, jos hän suuttuisi ja ei haluaisi nähdä kyseistä naista eteen. Ota huomioon, että poika oli vain 12 vuotias, kun hänen äitinsä menehtyi ja käy asiasta terapiassa. Kyllä minä ainakin laittaisin lapseni ja hänen hyvinvointinsa etusijalle, kun jonkun puolenvuoden suhteen.
Niin- Miksi tuo leskimies edes alkoi virittelemään mitään naiskuvioita kun on noin ruvella sisältä. Keksittyisi nyt lapsiinsa ja lasten hyvinvointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monta luonnevikaista löytyi ap:ta puolustelemaan.
Miten niin yllättävän? Katso ympärillesi. Maailma olisi hyvin toisennäköinen jos kohtuullisen iso osa ihmisistä ei olisi jotenkin luonnehäiriöisiä. Tänäänkin taas Hesarissa juttu vanhemmista jotka perustivat uusperheen johon "vanha" lapsi ei mahtunutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Pisteet sille miehelle, että heitti sinut mäkeen. Ensinnäkin: edesmennyt vaimo EI OLE EX! Toisekseen sinulla ei ole oikeutta puuttua miehen tavaroihin, jotka hänellä on muistona edesmenneestä vaimostaan. Ja kolmanneksi: suomen kielen taitosi on aika heikkoa. Et liene penaalin terävin pännä, et edes toiseksi terävin. sydämen sivistys sinulta puuttuu kokonaan.
mielestäni edesmennyt vaimo kuuluu entiseen elämään ja sieltä kumpuaviin muistoihin ja jo elettyyn elämään. Hän on entinen vaimo joka on menehtynyt. Ex-vaimo joka kuoli. Miten ihmeessä tämä voi olla jollekin tulkinnanvarainen asia. Perunkirjoituksista voi ihan tarkistaa tuon "tittelin" ja sanamuodon.
Leski on aina leski ja rakastaa vaimoaan. Asia jota ap ei tässä nyt ymmärrä, kuolemasta on voinut päästä yli, mutta ei se rakkaus mihinkään katoa. Lesken kanssa jos alkaa olemaan niin tämä pitää hyväksyä.
Mies haki tekosyytä että sai lempata naisen pihalle. Ja kuinka ollakaan onnisti. Muutoin olisi sopinut naisen kanssa.
Moka tosin että mies laittoi hylkäämisen poikansa piikkiin ja syyksi kuolleen vaimonsa vanhan keittokirjan ja viltin poistamisen. Mutta toimi, kunhan tuo nainen nyt tajusi yskän ja häipyisi.
Mies tulee ina vastaan jos tykkää naisesta, uskokaa jo naiset. Mies joka syyllistää ja ei sovi ei rakasta.
Turhaan AP ruoskii itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ohi seuraava tosi tarina. Ystäväni muutti eronneen miehen luo kotiin johon vaimo oli jättänyt paljon tavaraa. Miehen ollessa työssä, ystäväni sisusti uudelleen. Siirteli huonekaluja ja sisustus tavaroita. Mies sai raivarin, kun tuli kotiin. Mihinkään ei olisi saanut koskea, koska ex vaimo oli sisutanut niin kauniisti. Ystäväni omat tavarat ovat kellarissa pahvilaatikoissa. Hän on jäänyt, koska ehti luopua omasta asunnosta. Ja Tukholmassa on vaikea löytää edullista asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Älkää tuomitko ap:ta. Minustakin olisi kamalaa deittailla miestä, joka on leskeytynyt 5 vuotta sitten, ja silti eksä kummittelisi ihan joka paikassa. Ymmärrän, että suru ottaa aikansa. Ymmärrän, että kaikkia muistoja ei voi eikä pidäkään pyyhkiä, mutta uudellekin kumppanille on annettava tilaa ja mahdollisuus päästä sieltä varjosta pois. Siksi olisikin järkevää hommata kokonaan uusi, yhteinen koti.
Mutta siinä ap toimit väärin, että lähdit sörkkimään tilannetta itseksesi. Valitettavasti mies vain ei ole valmis suhteeseen ja sinun olisi pitänyt nostaa tämä kissa pöydälle jo aiemmin. Et voi kiusata itseäsi tuossa tilanteessa, tuo suhde on tuhoontuomittu ja sinä olet vain onneton siinä, jos alat väkisin roikkua toisen asettamilla ehdoilla, joiden ydin on ex-vaimon palvominen.
Oman kokemukseni mukaan leskeys ei tarkoita, että se entinen puoliso olisi aina pyörisi siinä ykkösenä. Mistä sen avioliiton kunnon tietää? Ja elämä on tässä ja nyt, mennyt on mennyttä. Kuten eräs leski sanoi, niin ex-mies oli hyvä mies, mutta niin on uusikin ja uusi on elossa, joten valitsee uusi mies on rakkaampi.
Miten se kuollut puoliso on nyt kummitellut joka paikassa? Aloittajan pyynnöstä mies ei ole puhunut hänestä. Kaapissa on vanha, mutta edelleen mitä ilmeisimmin käytössä oleva reseptikirja. Esillä kolme valokuvaa lapsista äitinsä kanssa ja kaksi muuta lapsille tärkeää muisto/käyttöesinettä. Ei muuta. Ja jottei totuus unohtuisi, se koti on niiden lasten koti myös ihan yhtä paljon kuin miehenkin. Minulla on kotona muistoja 20 vuotta sitten kuolleesta isästäni enemmän kuin tuo määrä. Olen keski-ikäinen nainen ja olin jo aikuinen kun isäni kuoli. Miksi alaikäisillä lapsilla ei olisi oikeutta pitää omassa kotonaan muistoja kuolleesta äidistään edes parin valokuvan, taulun, keittokirjan ja torkkupeiton verran?
Minäkin olen sitä mieltä, että uuden yhteisen kodin hankkiminen voisi olla hyvä idea. Toisaalta, ne miehen lapsethan muuttaisivat sinne uuteen kotiin mukana myös. Siitä tulisi myös heidän kotinsa. Siellä heillä ei olisi enää muistoja yhteisistä hetkistä äidin kanssa siinä kodissa. Eivätkö he sinne saisi edes taulua ja perhanan torkkupeittoa ottaa muistoksi mukaansa? Minä ajattelisin että sitä suurempaan arvoon se torkkupeitto, taulu ja äidin reseptikirja nousisivat, mitä enemmän autenttisista muistoista kodin vaihtuessa katoaisi pois. Jos jossain aloittajan pitäisi näitä esineitä sietää, niin siellä uudessa yhteisessä kodissa, koska silloin ne olisivat ainoa mitä äidistä on lapsille jäljellä, kun lapsuudenkotia, jossa äiti eli, ei enää olisi.
Minusta ap ei sovi leskimiehen puolisoksi, jos ei noin vähäistä määrää muistoja kuolleesta puolisosta kestä edes lasten takia. Ei se kuollut ihminen katoa elämästä kuitenkaan. Hänestä tullaan puhumaan aika-ajoin niiden kanssa, jotka hänet tunsivat. Lapsilla pitää olla oikeus puhua äidistään ja muistella häntä. Hän on ja tulee aina olemaan merkittävä osa tuon miehen ja lasten henkilökohtaista historiaa. Minusta se asia pitää kestää ja sen kanssa on kyettävä elämään, jos vakavaa suhdetta tuollaisessa elämäntilanteessa olevan miehen kanssa harkitsee. Se ei ole reilua lapsia eikä myöskään miestä kohtaan, jos kaikki konkreettiset muistot pitää pyyhkiä pois silmistä, koska uusi puoliso on mustasukkainen monta vuotta sitten kuolleelle naiselle. Tuollainen määrä muistoja on normaalia, ei millään tavalla sitä, että kuollut vaimo kokoajan kummittelisi joka paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi seuraava tosi tarina. Ystäväni muutti eronneen miehen luo kotiin johon vaimo oli jättänyt paljon tavaraa. Miehen ollessa työssä, ystäväni sisusti uudelleen. Siirteli huonekaluja ja sisustus tavaroita. Mies sai raivarin, kun tuli kotiin. Mihinkään ei olisi saanut koskea, koska ex vaimo oli sisutanut niin kauniisti. Ystäväni omat tavarat ovat kellarissa pahvilaatikoissa. Hän on jäänyt, koska ehti luopua omasta asunnosta. Ja Tukholmassa on vaikea löytää edullista asuntoa.
Voi raukkaa, toivottavasti pääsee pois tuosta tilanteesta. Hyvä asia että tavarat on jo valmiiksi kellarissa muuttokunnossa pahvilaatikoissa.
(kohta tähänkin varmaan ilmestyy naista syyllistävä handsmaidstale-jengi !)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sivusta.Minusta edesmennyt puoliso ei ole ex.Vanhempani ja isovanhempani ovat kuolleet,mutta ei he mitään ex-äitejä ole.
Anteeksi kuinka?
Mitä epäselvää yllä olevassa oli? Kukaan ei puhu kuolleista omaisistaan ex-omaisina, miksi ihmeessä suhteen päättyessä kuolemaan puoliso olisi yhtäkkiä exä?
Tuskin kukaan leski niin sanookaan, ap tässä on puhunut miehen edesmenneestä vaimosta " exänä" vähätellääkseen miehen surua.
Eron jälkeen ollaan exiä, tosin en silloinkaan pitäisi pahana että esillä on lasten äidin kuvia(se on myös heidän koti eivätkä he ole eronneet toisesta vanhemmasta).
Avioliiton päättyessö kuolemaan se kuollut on leskelle ensinmäinen vaimo, edesmennyt vaimo tai vaimovainaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että toimivaa uutta suhdetta voi syntyä ennen kuin uusiopari hankkii uuden yhteisen kodin ja pääsee aloittamaan ns puhtaalta pöydältä.
Monille on kertynyt kokemuksia siitä, että ex tai edesmennyt puoliso näkyy liikaa kodissa, joka on ollut entisen puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Mies ei ole vielä valmis uuteen suhteeseen. Hän elää haamun kanssa. Hänen tulisi siunata myös entinen itsensä ullakolle ja jatkaa uutena miehenä. Ei noin voi elää. Mutta ymmärrän, ettei elämänsä rakkautta ole helppo jättää edes ajatuksena.
Olen samaa mieltä, sillä noin se juuri on.
Tuon miehen raukkamaisuuden paljasti se että laittoi ratkaisunsa (ei kykene itse sitoutumaan ja antautumaan tuolle naiselle nykyisyyteen ) poikansa piikkiin.
Tai mitäpä jos hän vain yksinkertaisesti kertoi suoraan miten asiat on ja ajattelee lapsensa parasta? Koska jos minä olisin ollut tilanteen mies ja nainen jota olen tapaillut puolivuotta ja alkanut seurustelemaan, heittäisi 5 vuotta sitten kuolleen vaimoni tekemän viltin ja keittokirjan roskiin kysymättä, jotka ovat lapsilleni erittäin tärkeitä. En todellakaan katsoisi hyvällä ja ymmärtäisin täysin poikaani, jos hän suuttuisi ja ei haluaisi nähdä kyseistä naista eteen. Ota huomioon, että poika oli vain 12 vuotias, kun hänen äitinsä menehtyi ja käy asiasta terapiassa. Kyllä minä ainakin laittaisin lapseni ja hänen hyvinvointinsa etusijalle, kun jonkun puolenvuoden suhteen.
Niin- Miksi tuo leskimies edes alkoi virittelemään mitään naiskuvioita kun on noin ruvella sisältä. Keksittyisi nyt lapsiinsa ja lasten hyvinvointiin.
Meinaat, että kun kerran jää leskeksi, pitää elää loppuikä yksin? Aika karua varsinkin nuorelle leskelle.
Varmaan miehen surutyö oli siinä vaiheessa, että saattoi jo ajatella uutta suhdetta. Huonoa tuuria, että päätyi yhteen tunnevammaisen kanssa.
Ei kyllä mielestäni täysipäisenkään kanssa tarvitse muuttaa yhteen puolen vuoden jälkeen, eihän silloin vielä tunne kunnolla. Varsinkin kun on kokenut kovia ja asumisjärjestely vaikuttaa myös lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sivusta.Minusta edesmennyt puoliso ei ole ex.Vanhempani ja isovanhempani ovat kuolleet,mutta ei he mitään ex-äitejä ole.
Anteeksi kuinka?
Mitä epäselvää yllä olevassa oli? Kukaan ei puhu kuolleista omaisistaan ex-omaisina, miksi ihmeessä suhteen päättyessä kuolemaan puoliso olisi yhtäkkiä exä?
Tuskin kukaan leski niin sanookaan, ap tässä on puhunut miehen edesmenneestä vaimosta " exänä" vähätellääkseen miehen surua.
Eron jälkeen ollaan exiä, tosin en silloinkaan pitäisi pahana että esillä on lasten äidin kuvia(se on myös heidän koti eivätkä he ole eronneet toisesta vanhemmasta).
Avioliiton päättyessö kuolemaan se kuollut on leskelle ensinmäinen vaimo, edesmennyt vaimo tai vaimovainaja.
Jos minä kuolisin, niin haluaisin että mieheni rakastaisi elämässään paljon kuolemani jälkeen eikä liikaa surisi. Tilkkutäkkini ja tilpehöörini saisi viskata uusi vaimo minne mielii. Ja hyvä jos viskaisi vanhat romppeet uuden tieltä.
Sisimmässähän se eteenpäin kantava muisto rakkaudesta säilyy, joka antaa voimaa jatkaa, mikäli tunne on ollut aito ja hyvä. Ei se tosiaan mistään kamoista tai tavaroista ole kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sivusta.Minusta edesmennyt puoliso ei ole ex.Vanhempani ja isovanhempani ovat kuolleet,mutta ei he mitään ex-äitejä ole.
Anteeksi kuinka?
Mitä epäselvää yllä olevassa oli? Kukaan ei puhu kuolleista omaisistaan ex-omaisina, miksi ihmeessä suhteen päättyessä kuolemaan puoliso olisi yhtäkkiä exä?
Tuskin kukaan leski niin sanookaan, ap tässä on puhunut miehen edesmenneestä vaimosta " exänä" vähätellääkseen miehen surua.
Eron jälkeen ollaan exiä, tosin en silloinkaan pitäisi pahana että esillä on lasten äidin kuvia(se on myös heidän koti eivätkä he ole eronneet toisesta vanhemmasta).
Avioliiton päättyessö kuolemaan se kuollut on leskelle ensinmäinen vaimo, edesmennyt vaimo tai vaimovainaja.
Jos minä kuolisin, niin haluaisin että mieheni rakastaisi elämässään paljon kuolemani jälkeen eikä liikaa surisi. Tilkkutäkkini ja tilpehöörini saisi viskata uusi vaimo minne mielii. Ja hyvä jos viskaisi vanhat romppeet uuden tieltä.
Sisimmässähän se eteenpäin kantava muisto rakkaudesta säilyy, joka antaa voimaa jatkaa, mikäli tunne on ollut aito ja hyvä. Ei se tosiaan mistään kamoista tai tavaroista ole kiinni.
Ajattelen samoin, mutta että lapsille voisi säästää tavaroita, paitsi sitten jos hekään eivät tarvitse niin eteenpäin vaan. Eikä tarvi uusien vaimojen kera käydä haudalla suremassa, onnellista elämää vaan eteenpäin. Ainoa oikea toive olisi, jos vaan toivoa voisi, että uusi vaimo oikeasti välittäisi lapsista kuin omistaan. Ja että suhde kestäisi. Mutta ihmiset on erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pinnallinen ihminen takertuu tavaroihin kun sisin ammottaa tyhjyyttään. Tarvitaan siis todisteita ja tavaroita että toinen on ollu olemassa kun sisimmässä puhaltaa tyhjyys. Jollain se täytyy täyttää.
Sydämessä on aidon rakkauden koti, ei tarvita ryijyjä seinille eikä lasiesineitä vitriiniin.
Siellä se lämmittää ja antaa voimaa, sisimmässä, ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sivusta.Minusta edesmennyt puoliso ei ole ex.Vanhempani ja isovanhempani ovat kuolleet,mutta ei he mitään ex-äitejä ole.
Anteeksi kuinka?
Mitä epäselvää yllä olevassa oli? Kukaan ei puhu kuolleista omaisistaan ex-omaisina, miksi ihmeessä suhteen päättyessä kuolemaan puoliso olisi yhtäkkiä exä?
Tuskin kukaan leski niin sanookaan, ap tässä on puhunut miehen edesmenneestä vaimosta " exänä" vähätellääkseen miehen surua.
Eron jälkeen ollaan exiä, tosin en silloinkaan pitäisi pahana että esillä on lasten äidin kuvia(se on myös heidän koti eivätkä he ole eronneet toisesta vanhemmasta).
Avioliiton päättyessö kuolemaan se kuollut on leskelle ensinmäinen vaimo, edesmennyt vaimo tai vaimovainaja.
Jos minä kuolisin, niin haluaisin että mieheni rakastaisi elämässään paljon kuolemani jälkeen eikä liikaa surisi. Tilkkutäkkini ja tilpehöörini saisi viskata uusi vaimo minne mielii. Ja hyvä jos viskaisi vanhat romppeet uuden tieltä.
Sisimmässähän se eteenpäin kantava muisto rakkaudesta säilyy, joka antaa voimaa jatkaa, mikäli tunne on ollut aito ja hyvä. Ei se tosiaan mistään kamoista tai tavaroista ole kiinni.
Tarkoitatko siis, että jos sinä kuolisit, miehesi uusi tyttis saisi viskata sinun lastesi muistot sinusta minne mielii? Turha sinun 11- ja 17-vuotiaiden lastesikaan olisi edes tilkkutäkkiä sinusta saada pitää? Muistaisivathan he sinut ilman turhaa tilpehööriäkin, joten parempi että raivaavat turhat sinusta muistuttavat roippeet pois, jotta uusi tyttis voi täyttää kodin itse valitsemallaan tilpehöörillä?
.[/quote]
Jos minä kuolisin, niin haluaisin että mieheni rakastaisi elämässään paljon kuolemani jälkeen eikä liikaa surisi. Tilkkutäkkini ja tilpehöörini saisi viskata uusi vaimo minne mielii. Ja hyvä jos viskaisi vanhat romppeet uuden tieltä.
Sisimmässähän se eteenpäin kantava muisto rakkaudesta säilyy, joka antaa voimaa jatkaa, mikäli tunne on ollut aito ja hyvä. Ei se tosiaan mistään kamoista tai tavaroista ole kiinni. [/quote]
Ajattelen samoin, mutta että lapsille voisi säästää tavaroita, paitsi sitten jos hekään eivät tarvitse niin eteenpäin vaan. Eikä tarvi uusien vaimojen kera käydä haudalla suremassa, onnellista elämää vaan eteenpäin. Ainoa oikea toive olisi, jos vaan toivoa voisi, että uusi vaimo oikeasti välittäisi lapsista kuin omistaan. Ja että suhde kestäisi. Mutta ihmiset on erilaisia.[/quote]
Samoin. Rakastan läheisiäni niin paljon että haluan heille rakkautta ja hienoa elämän jatkamista. Tuhkaus ja tuhkat huitsin nevadaan - ei haudalla nyyhkimisiä eikä tavaroideni hilloamista. Mielessä hienot muistost ja sydämessä mahtava lämpö vaan joka muistuttaa kuinka rakkaus ei koskaan katoa kenenkään kuollessa.
Aivan yksi hailee joku tommonen että kutsutaanko exäksi vai vainajaksi. Mitä ihmeen väliä.
Puhuimme siis miehen kanssa, että jos muuttaisimme yhteen että muuttaisinko heidän kotiinsa, koska minulla ei ola lapsia. Mies on siis itse rakentanut heidän talonsa. Asiasta ei oikein sen enempää puhuttu.
Mutta miehen vastauksen jälkeen olemme vaihtaneet pari viestiä. Mies sanoi suoraan, että hänen edesmennyt vaimonsa on hänen elämänsä rakkaus, koska se oli hänen ensimmäinen tyttöystävänsäkkin. Mutta sanoi, että on päässyt asian yli ja siksi uskalsikin alkaa deittailla minun kanssani. On hänellä kuulemma eron jälkeen ollut ehdokkaita, mutta on tiennyt ettei hän pysty vielä siihen. Sanoi myös, että hän loukkaantui erittäin paljon siitä, miten minä omin päin menin koskemaan heidän perheen tavaroihin, jotka ovat lapsille todella tärkeitä ja minä ymmärrän sen. Sovittiin ainakin näin alustavasti, että ollaan ihan vain kavereita ja mies haluaa ottaa vähän etäisyyttä.
En sitten tiedä, tuleeko tästä enää mitään, mutta toivon hartaasti koska mies on erittäin ihana, hurmaava ja komea. Yritän laitella hänelle välillä viestiä, ettei unohda minua. Ja pyysin tottakai välittämään lapsille anteeksipyyntöni.
Vierailija kirjoitti:
Puhuimme siis miehen kanssa, että jos muuttaisimme yhteen että muuttaisinko heidän kotiinsa, koska minulla ei ola lapsia. Mies on siis itse rakentanut heidän talonsa. Asiasta ei oikein sen enempää puhuttu.
Mutta miehen vastauksen jälkeen olemme vaihtaneet pari viestiä. Mies sanoi suoraan, että hänen edesmennyt vaimonsa on hänen elämänsä rakkaus, koska se oli hänen ensimmäinen tyttöystävänsäkkin. Mutta sanoi, että on päässyt asian yli ja siksi uskalsikin alkaa deittailla minun kanssani. On hänellä kuulemma eron jälkeen ollut ehdokkaita, mutta on tiennyt ettei hän pysty vielä siihen. Sanoi myös, että hän loukkaantui erittäin paljon siitä, miten minä omin päin menin koskemaan heidän perheen tavaroihin, jotka ovat lapsille todella tärkeitä ja minä ymmärrän sen. Sovittiin ainakin näin alustavasti, että ollaan ihan vain kavereita ja mies haluaa ottaa vähän etäisyyttä.
En sitten tiedä, tuleeko tästä enää mitään, mutta toivon hartaasti koska mies on erittäin ihana, hurmaava ja komea. Yritän laitella hänelle välillä viestiä, ettei unohda minua. Ja pyysin tottakai välittämään lapsille anteeksipyyntöni.
AP siis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sivusta.Minusta edesmennyt puoliso ei ole ex.Vanhempani ja isovanhempani ovat kuolleet,mutta ei he mitään ex-äitejä ole.
Anteeksi kuinka?
Mitä epäselvää yllä olevassa oli? Kukaan ei puhu kuolleista omaisistaan ex-omaisina, miksi ihmeessä suhteen päättyessä kuolemaan puoliso olisi yhtäkkiä exä?
Tuskin kukaan leski niin sanookaan, ap tässä on puhunut miehen edesmenneestä vaimosta " exänä" vähätellääkseen miehen surua.
Eron jälkeen ollaan exiä, tosin en silloinkaan pitäisi pahana että esillä on lasten äidin kuvia(se on myös heidän koti eivätkä he ole eronneet toisesta vanhemmasta).
Avioliiton päättyessö kuolemaan se kuollut on leskelle ensinmäinen vaimo, edesmennyt vaimo tai vaimovainaja.
Jos minä kuolisin, niin haluaisin että mieheni rakastaisi elämässään paljon kuolemani jälkeen eikä liikaa surisi. Tilkkutäkkini ja tilpehöörini saisi viskata uusi vaimo minne mielii. Ja hyvä jos viskaisi vanhat romppeet uuden tieltä.
Sisimmässähän se eteenpäin kantava muisto rakkaudesta säilyy, joka antaa voimaa jatkaa, mikäli tunne on ollut aito ja hyvä. Ei se tosiaan mistään kamoista tai tavaroista ole kiinni.
No niin minäkin aattelin, että jos seurustelemme ja puhumme yhteenmuutosta, ei minun mielestäni minun tarvitse katsella enää mitään edesmenneen puolison tilkkutäkkejä ja voin itse vaikka ostaa miehelle uuden keittokirjan, vanhan käsinkirjoitetun tilalle (käsialakin oli vähän epäselvää mitä sitä katsoin)
Tottakai minun olisi pitänyt kysyä asiasta, eikä ominpäin heittää mitään pois ja lapsilla saa toki kuvia olla. Mutta minä olen nyt ja edesmennyt vaimo oli 5 vuotta sitten. Lapset ja mies kyllä sydämmessään muistavat häntä.
Mielestäni ei ole miehekästä mieheltä ensin mököttää ja sitten laittaa poikansa piikkiin sen, ettei halua jatkaa suhdetta muutoin kuin kahvittelun (?) merkeissä.
Ihan kypsymätöntä touhua kohtuuttomasti tuota naista morkata kun hän yritti kuitenkin selvittää asiaa osaltaan.
Tuon naisen ei kannat olla enää yhteydessä van jatkaa uusille vesille. Jotkut lesket voivat ollla noin traumatisoituneita ja kipunsa takia vaikeita tapauksia, ehdottomia siinä mielessä että näkevät vain ja ainoastaan oman tilanteensa.