Lue keskustelun säännöt.
Mies heitti ulos ja lopetti suhteen.
07.06.2018 |
Olen siis noin puolenvuoden ajan tapaillut ja alkanut seurustelemaan leskeksi jääneen miehen kanssa. Mies oli jäänyt leskeksi noin 5 vuotta sitten (vaimo oli menehtynyt onnettomuudessa) ja heillä on 11.v tyttö ja 17.v poika. Olin siis ensimmäinen nainen, jota mies oli alkanut tapailemaan kunnolla onnettomuuden jälkeen, vaimon menetys oli kuulemma helvet#n kova ja nyt vasta alkoi olemaan valmis kokeilemaan uutta suhdetta.
Jo alkuvaiheessa tapailua mua alko ärsyttämään kun kävin miehen luona ja siellä oli valokuvia ex vaimosta (lasten huoneessa ehkä ymmärrän, mutta vitriinissä oli pari valokuvaa lapsista ja ex vaimosta), exsän maalaama taulu, eksän tekemä tilkkutäkki.
Kaikki suju ihan hyvin, mies on kiltti, hauska, hyvä isä, fiksu ja erittäin komea. Meillä oli hyviä keskusteluja, hän oli erittäin hurmaava ja huomioon ottava. Mutta kokoajan tuntu että eksä on siellä jossain taustalla. Tottakai hän kertoi eksästään, mutta pyysin ettei hän puhuisi hänestä. Ymmärrän että vaimon menetys oli rankka, mutta siitä oli jo 5 vuotta. Oltiin puhuttu jopa yhteenmuutosta jossain vaiheessa, kuhan lapset tottuvat ajatukseen ja minuun, ei halunnut hätiköidä tai hämmentää lapsiaa. Minun mielestä kyllä lapsienkin pitäisi jo päästä asiasta pikkuhiljaa yli, vaikka ymmärrän että lapsille vanhemman menetys on rankka asia, mutta asiasta on jo sen 5 vuotta ja lapsetkin olivat sen verran pieniä.
Mutta tavattiin viime lauantaina ja tarkoitus oli olla yötä hänen luonaan. Mies alkoi tekemään ruokaa ja otti kaapistaan jonkun vanhan keittokirjan. Autoin häntä ruoan jälkeen siivoamaan keittiön ja huomasin, että keittokirja on eksän tekemä ja minulla keitti yli. Mies lähti hakemaan tytärtään kaveriltaan ja minä jäin hänen luokseen siksi aikaa. Päätin sitten heittää keittokirjan pois ja sen vanhan ruman tilkkutäkin, jos sinne aion kerran muuttaakkin. Vein eksän valokuvat lasten huoneeseen. En halua elää talossa, missä on kuollut eksvaimo läsnä. Mies tietenkin huomasi asian ja alkoi huutamaan minulle, että minulla ei ole oikeutta koskea hänen eksänsä tavaroihin ja paineli hakemaan kirjan ja täkin roskiksesta. Yritin selittää hänelle, että hänen on aika päästä yli eksästään, koska tämä on kuollut ja en aio asua talossa, missä on jonkun eks akan tavaroita. Mies heitti pyysi minua poistumaan ja sain illalla viestin, että tämä on tässä.
En tiedä mitä ajatella, miehen pitäisi päästä jo yli jos on minun kanssani. Yritin laittaa hänelle vielä viestiä ja soittaa, mutta hän ei vastaa. Mitä tehdä?
Kommentit (249)
Minun mieheni kuoli 3 vuotta sitten. En ole alkanut tapailla ketään uutta, koska ei oiken edes kiinnosta. Olen miehen vaatteet vienyt kierrätykseen, lukuunottamatta hänen suosikki t-paitaansa, jonka halusin säästää. Muistoesineet, hääkuvat ja sormukset myös säästin. Mutta kyllä minäkin suuttuisin, jos uusi mies tulisi ja heittäisi hänen tavaransa roskiin, vaikka meillä ei olekkaan lapsia. Se ei tarkoita, että en voisi rakastaa uutta kumppaniani, jos minulla on kaapinpohjalla laatikossa edellisen mieheni muutama tavara. Ja ei, minulla ei ole mitään alttaria miehelleni tai seiniä täynnä hänen kuviaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi. Toivottavasti mies todellakin ajattelee nyt vain lapsiaan eikä ota sinunlaistasi heidän perhettään pahoittamaan.
Ajattelepa ap, jos se mies ei olisi huomannut että se täkki on poissa. Roska-auto olisi vienyt sen polttolaitokseen. Puf, sitä ei ole enää. Pojalle se oli tärkeä. Mitkähän sun mahdollisuudet olisi sitten saada siltä pojalta ikinä anteeksi? Kyllä sen joku olisi jossain vaiheessa huomannut, ettei sitä enää ole missään.
Minun mieheni on menettänyt äitinsä 10-vuotiaana, isä meni 6 v siitä. . Hän on nyt 60+. Paikoin minusta tuntuu, että ei hän ole koskaan tuosta tainnut toipua. Se on muokannut hänen persoonaansa voimakkaasti. Jos aikuinen voi kokea näin, niin miksi alaikäisen pitäisi olla toipunut ja päästänyt irti, kun aika on kulunut 5 vuotta. Aika kohtuuton vaatimus.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun olemme kaikki tuominneet liki paholaismaisen aapeen, joka käyttäytymisellään häpäisi vaimovainaan muiston, voisimmeko yrittää ymmärtää asiaa hieman aloittajankin kannalta?
Vaikka hän käyttäytyikin hyvin harkitsemattomasti, uskaltaisin väittää, ettei kukaan halua parisuhteeseensa kolmansia osapuolia, edes kuollutta sellaista. Suhteen pituus huomioon ottaen, myös mies käyttäytyi mielestäni hieman tökerösti ja harkitsemattomasti. Lasten äidin kuvat, oli kuollut tai ei, kuuluu lasten huoneeseen. Torkkupeiton ja keittokirjan merkityksen olisi voinut avata aapeelle, ja aapeen ylilyönnin jälkeen, mies olisi voinut suhteen lopetuksen sijaan ilmoittaa jämäkästi kantansa asioihin aloittajaa ymmärtäen.
Suhde ei tainnut olla kestävällä pohjalla alun alkaenkaan.
No kun ap:n käytös on käsittämättömän törkeää vaikka miltä kannalta ajattelisi.
Jos ajattelee kumppanin edesmennyttä puolisio "parisuhteen kolmantena osapuolena" ei kannata edes yrittää seurustella lesken kanssa. Ei se edellinen puoliso katoa mihinkään sillä, että hänestä ei puhuta/ole näkyviä merkkejä.
Olin 10 vuotta parisuhteessa, joka päättyi äkillisesti kumppanin kuolemaan. Nykyisen kumppanin kanssa puhuimme asiasta heti tapailun alussa, eikä hän pitänyt asiaa kynnyskysymyksenä. Valokuvia ei ole esillä, mutta esimerkiksi edesmenneeltä kumppanilta saatuja lahjoja on. Puhun hänestä samoin kuin kenestä tahansa, ei ole tabu suhteessamme.
Mielestäni vaatii aivan erityisen kärsivällisen ja avarakatseisen ihmisen, että pystyy seurustelemaan lesken kanssa.
Jos on ap:n tavoin mustasukkainen vainajalke, ei pitäisi edes yrittää.
Lisäksi ap:n tapauksessa mies oli ollut naimisissa pitkään(lapset jo isoja), siihen verrattuna puolen vuoden tapailu on silmänräpäys, ei siinä vaiheessa todellakaan aleta katsella mitä kamoja toinen " saa" kotonaan pitää(ei niitä heitetä luvatta pois myöhemminkään, mutta voi neuvotella JOS yhteenmuutto tulee ajankohtaiseksi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko miehellä siis seinillä ja vitriinissä heidän hääkuvia tai muita yhteisiä valokuvia yms näytillä ja oliko edesmenneen vaimon tavaroita kämpässä ja vaatteet yms vaatekaapissa vielä?
Yhteisiä kuvia heistä ei ollut esillä, paitsi pojan huoneessa yksi valokuva koko perheestä kehyksissä. Vaatteet ja muut tavarat ovat kuulemma vaimon äidillä vintissä ja osa meni kierrätykseen. Valokuvia on parissa kansiossa hyllyssä ja niissä lähinnä lasten kuvia, joissa myös kuvia heidän äidistään ja koko perheestä. Lapset kuulemma tykkäävät katsella niitä aina välillä. Ja vaimon tärkeimmät henkilökohtaiset tavarat on miehen varastossa lapsien takia.
Miehellä on heidän hääkuva ja sormukset jossain rasiassa tallessa. AP
Eli millaisia valokuvia ensimmäisestä vaimosta siellä vitriinissä esillä oikein oli? Montako kuvaa?
Kolme kuvaa, yksi jossa on poikansa kanssa, yksi jossa on vastasyntynyt tytär kainalossa ja yksi jossa pitää molempia lapsiaan kainalossa.
Eli lasten kotona on esillä kolme kuvaa lapsista heidän äitinsä kanssa ja tämä on sinulle liikaa? Eiku se reseptikirjahan se kamelin selän katkaisikin. Eihän sitä sovi enää pullaa paistaa vaimovainaan reseptillä kun se on kuollut. Kuolkoot hyväksihavaitut reseptitkin hänen mukanaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitoin miehelle eilen asiallisen viestin ja pyysin anteeksi ja kerroin, että minusta tuntuu että olen kolmaspyörä suhteessa ja että haluaisin yrittää vielä uudestaan ja edetä rauhassa ja tutustua lapsiin kunnolla. Sanoin myös, että hyväksyn jos hän ei enää halua minua, mutta toivon hänen edes antavan minulle anteeksi.
Mies vastasi noin 15 minuuttia sitten ja sanoi antavansa anteeksi. Pyysi myös anteeksi omaa käyttäytymistään ja selitti että suuttui siksi niin paljon, että esineet ovat erittäin tärkeitä hänen lapsillensa ja Hänen poikansa oli suuttunut erittäin paljon asiasta myös, eikä halua nähdä minua enää. Hänen poikansa ei ole päässyt yli äitistään ja käy terapiassa asiasta. Hän lupasi harkita kahvilla käntiä ainakin näin aluksi ystävä mielessä. Mutta haluaa ajatella lapsiensa hyvinvointia, koska se on hänelle tärkeintä.
AP
On kyllä harvinaisen tyhmä ja nössö mies jos haluaa pitää AP:hen enää mitään yhteyttä. AP:n temppu osoittaa niin vakavaa luonnehäiriötä ja piittaamattomuutta toisten ihmisten tunteista että tuollaisen ihmisen kanssa on täysin turha mitään parisuhdetta yrittää rakentaa.
Toivottavasti miehellä on sen verran selkärankaa että panee oman poikansa pilden edelle. Jos hän kerran on niin komea, hurmaava ja ihana kuin AP kertoo, niin naisia on varmasti jonoksi asti. Muitakin kuin luonnehäiriöisiä.
Mies ei ole vielä valmis uuteen suhteeseen. Hän elää haamun kanssa. Hänen tulisi siunata myös entinen itsensä ullakolle ja jatkaa uutena miehenä. Ei noin voi elää. Mutta ymmärrän, ettei elämänsä rakkautta ole helppo jättää edes ajatuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anders kirjoitti:
Miehenä en kyllä ymmärrä tuota äijää lainkaan. Toki edesmennyttä pitää kunnioittaa, mutta ei se exä sieltä takaisin palaa vaikka sitä vuosikaudet muistelisi ja kuvia toljottaisi. Kyllä oikeasti olisi aika siirtyä eteenpäin elämässä eikä jäädä muistojen vankilaan, olkoon se kuinka ihana paikka tahansa.
Ei palaakaan, mutta ei se kuollut puoliso myöskään häviä mihinkään sillä, että hänet siivotaan pois näkyvistä eikä koskaan enää mainita koko ihmistä.
Kun itse pohdin noita asioita, löysin ihanan lohdullisen lauseen" Voit rakastaa mennyttä, mutta silti nauttia nykyhetkestä" ja oivalsin, että niin asia tosiaan on.
Edesmenneestä rakastetusta on kauniita muistoja, joita vaalin aina. Nykyisen rakkaan kanssa luon uusia muistoja. Eivät poissulje toisiaan.
Eikä ne kuolleet puolisot ole välttämättä mitään pyhimyksiä edes olleet. Aika kultaa muistot. Elämä on elettävänä, haamuihin ei kannata takertua. Itsestä tuntuisi ainakin pahalta, jos kuolisin ja mies hautoisi täällä mun esineitä jonain pyhäinjäännöksinä ja torppaisi uudet suhteet niillä vielä viiden vuoden päästä. Kun kuolen, jatkakaa läheiset elämää. Ei se minun arvoani vähennä, jos minua ei enää muistella niin intensiivisesti siinä vaiheessa, kun jäljellä on enää luita tai tuhkakasa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttu rouva jätti miehensä 28 vuoden avioliiton jälkeen, koska miehen nuoruuden vaimo, ehtivät olla 2 vuotta naimisissa ennen naisen kuolemaa, oli aina se pyhä ja kaiken taustalla. Sanoi, että nyt riitti. Haistakoon huilun ja tuijottakoon 30 vuotta vanhaa kuvaa ihan ihtekseen. Mitä teki mies? Meni aivan paniikkiin, aneli ja ryömi, jotta tämä elämänsä nainen palaisi takaisin. Nainen ihmetteli, että eikös se elämän nainen ollutkaan se Marita.... Mies jaksaa vieläkin itkeä, kun tämä hyvä vaimo hänet jätti ja uudet naisystävät ei jaksa sitä, että pitäisi koko ajan puhua tästä ihanasta jättäneestä vaimosta.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sivusta. Minusta edesmennyt puoliso ei ole ex.
Ei niin ! Se on aina nyxä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän sivusta.Minusta edesmennyt puoliso ei ole ex.Vanhempani ja isovanhempani ovat kuolleet,mutta ei he mitään ex-äitejä ole.
Anteeksi kuinka?
MiäsHenkilö kirjoitti:
Mies ei ole vielä valmis uuteen suhteeseen. Hän elää haamun kanssa. Hänen tulisi siunata myös entinen itsensä ullakolle ja jatkaa uutena miehenä. Ei noin voi elää. Mutta ymmärrän, ettei elämänsä rakkautta ole helppo jättää edes ajatuksena.
Olen samaa mieltä, sillä noin se juuri on.
Tuon miehen raukkamaisuuden paljasti se että laittoi ratkaisunsa (ei kykene itse sitoutumaan ja antautumaan tuolle naiselle nykyisyyteen ) poikansa piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti tämä ei ole totta. Ja jos on niin mies teki kyllä enemmän kuin oikein. Sairasta kokea tuollaista mustasukkaisuutta kuolleesta ei vaimosta. Eipä olisi haitannut pätkääkään kuvat eikä keskustelu eikä mikään. Ihminen voi rakastaa montaa kerralla ja tottakai sitä rakastaa myös ex vaimoa, vaikka onkin kuollut. Ei ole mikään maailman hirvein asia, päinvastoin. Toivottavasti mies löytää itselleen seuraavaksi kypsemmän naisen.
Pisteet sille miehelle, että heitti sinut mäkeen. Ensinnäkin: edesmennyt vaimo EI OLE EX! Toisekseen sinulla ei ole oikeutta puuttua miehen tavaroihin, jotka hänellä on muistona edesmenneestä vaimostaan. Ja kolmanneksi: suomen kielen taitosi on aika heikkoa. Et liene penaalin terävin pännä, et edes toiseksi terävin. sydämen sivistys sinulta puuttuu kokonaan.
Ap, kohtaa totuus: sinusta ei ole elämään lesken perheessä.
Jos näet lesken kolmantena pyöränä jonka normaalit tavarat ja läsnäolon perheen muistoissa koet uhkana joka sumentaa järjen niin ettet voinut edes ajatella lasten tunteita heitellessäsi tavaroita pois, et vaan sovi yhteen tuon miehen kanssa. Samantekevää vängätä siitä kumman reaktio oli nolompi. Ethän sinä edes asunut tuon miehen kanssa, ja silti kuvittelet että sinulla on joku oikeus hänen tavaroihinsa.
Olet mustasukkainen ja käyttäydyit rajattomasti, eikä se ole ihmisessä mikään kaunis piirre varsinkaan jos kohdistuu edesmenneeseen.
Yllättävän monta luonnevikaista löytyi ap:ta puolustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ja mies ovat tavanneet noin puoli vuotta sitten ja puhuneet yhteen muutosta, kunhan lapset tottuvat ajatukseen. Suhde on siis todella alkuvaiheessa, eikä ap ole vielä muuttamassa, siihenhän voisi mennä vuosia. Kamalan määräilevän asenteen ap on silti suhteessa ja toisen kodissa ottanut. Ei kyllä pääsisi jatkoon minunkaan suhteeni. En ylipäätäänkään hyväksy määräilyjä ja toisen muuttamistavoitteita. Ap taitaa olla todella omistushaluinen ja itsestään epävarma ihminen (jos ei ole provo)
No minä kyllä sain käsityksen, että muuttaisimme tämän vuoden puolella vielä. Ja kuten olen täällä jo monesti sanonut, että olen ymmärrän kyllä käyttäytyneeni väärin ja pyytänyt asiaa anteeksi. Ja minä en ole määräilevä tai empatiokyvytön. Ja ymmärrän kyllä senkin, että mies välittää edesmenneestä vaimostaan, mutta jos olen suhteessa ihmisen kanssa, minä haluan olla se ainut nainen. Mutta en ole syrjäyttämässä edemennyttä vaimoa tai vähättelemässä hänen merkitystä miehen ja lasten elämässä. JA en ole muuttamassa miestä millään tavalla. Haluan että hän olisi onnellinen nyt minun kanssani, kuin oli aikoinaan edesmenneen vaimonsa kanssa.
Mutta tarkoitukseni ei ollut tahallaan ketään loukata vaikka käyttäydyinkin tyhmästi.
Kissan viikset, sinun käytöksesi laukaisi varmaan totaali kypsyminen ja olit takuulla nielly jo jonkin aikaa asioita exän muiston vaalimisen varjolla mieheltä. Et tehnyt mitään väärää vaan reaktiosi oli normaali. Sen sijaan tuo mies kuulostaa jo omituiselta tilkkutäkkeineen jonka paikka olisi vaikka ullakolla lapsille säilytettynä tai vaikka lapsien huoneessa jos haluavat äiskän vanhan tilkkutäkin välttämättä.
Parisuhde on kakasisuuntainen tie ja miehen olisi luullut heräävän koomastaan viimeistään tässä vaiheessa keskutelemaan ja käsittelemään asiaa - suuttumuksestaan huolimatta.
No olisihan minun pitänyt ennemmin se keittokirja ja täkki viedä lasten huoneisiin, kuin heittää roskiin, mutta olin typerä. Ja ihmettelen itsekkin miehen vahvaa reaktiota asiaan. Olisihan hän voinut edes keskustella kanssani, vaikka ymmärränkin suuttumuksen. Mutta olla nyt vastaamatta viesteihin ja puheluihin, tuntuu vaan lapselliselta. Vaikka hän vaikuttikin olevan jo päässyt vaimon yli, mutta taisin osua vaan liian arkaan paikkaan. AP
Ei, vaan sinun ei olisi pitänyt koskea tavaroihin ENNEN kuin SINÄ olet keskustellut miehen kanssa voiko niitä siirtää ja minne. Sinuahan ne häiritsee. Selittelet nyt miestä lapselliseksi kun koko riidan aloitit sinä suuttumalla tavaroihin, josta sitten mies aiheesta suuttui.
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Mies ei ole vielä valmis uuteen suhteeseen. Hän elää haamun kanssa. Hänen tulisi siunata myös entinen itsensä ullakolle ja jatkaa uutena miehenä. Ei noin voi elää. Mutta ymmärrän, ettei elämänsä rakkautta ole helppo jättää edes ajatuksena.
Olen samaa mieltä, sillä noin se juuri on.
Tuon miehen raukkamaisuuden paljasti se että laittoi ratkaisunsa (ei kykene itse sitoutumaan ja antautumaan tuolle naiselle nykyisyyteen ) poikansa piikkiin.
Tai mitäpä jos hän vain yksinkertaisesti kertoi suoraan miten asiat on ja ajattelee lapsensa parasta? Koska jos minä olisin ollut tilanteen mies ja nainen jota olen tapaillut puolivuotta ja alkanut seurustelemaan, heittäisi 5 vuotta sitten kuolleen vaimoni tekemän viltin ja keittokirjan roskiin kysymättä, jotka ovat lapsilleni erittäin tärkeitä. En todellakaan katsoisi hyvällä ja ymmärtäisin täysin poikaani, jos hän suuttuisi ja ei haluaisi nähdä kyseistä naista eteen. Ota huomioon, että poika oli vain 12 vuotias, kun hänen äitinsä menehtyi ja käy asiasta terapiassa. Kyllä minä ainakin laittaisin lapseni ja hänen hyvinvointinsa etusijalle, kun jonkun puolenvuoden suhteen.
Tämän on oltava provo. Ei KUKAAN voi olla noin kuvottava, itsekeskeinen ja halveksuttava kuin ap. Toivottavasti mies tosiaan heivaa sinut lopullisesti.