Lue keskustelun säännöt.
Kun et kehtaa sanoa, että olet kotirouva, koska suomalaisenhan on tehtävä töitä.
Apviera
07.06.2018 |
Olen 39 vuotias, 4 lapsen äiti, ja kotirouva. Isommat lapset jo koulussa, pienimmät päiväkodissa, ja minä kotona.
Saan mieheltäni omiin menoihin x määrän euroja kuussa. Hoidan perheen juoksevat asiat, siivooja käy 2 kertaa kuussa, laitan ruuat, hoidan pyykit jne, käyn ulkoiluttamassa yhtä mummoa, salilla jne.
Ja kun minulta kysytään, että mitä teen työkseni, en enää sano, että olen kotirouva, vaan vaihdan puheenaihetta. Vastauksen kuultuaan yleensä kysyjä häkeltyy niin paljon, ettei osaa enää jatkaa keskustelua. Koska eihän se ole sopivaa, etteikö suomalainen ole töissä, painamassa rankkaa duunia 24/7/365.
Kommentit (106)
Minua säälittää, kun joku ei kehtaa hyväksynnän puutteen pelossa sanoa, mikä on. Sinusta itsestäsi se on kiinni, että onko sinulla itsetuntoa, vaiko ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset päiväkodissa/koulussa, mutta silti tarvitsette siivoojan palveluita? Miten saat aikasi kulumaan päivisin? Ei kotirouvana olossa ole mitään hävettävää, ihan normaali tapa ympäri eurooppaa. Ehkä muut olettavat, että elät yhteiskunnan tuilla.
En tykkää siivota, siksi käy siivooja. Toki järjestelen päivittäin paikat. Muuten hoidat tiskit, pyykit, pihan jne.
Hyvin minulla aika kuluu päivisin. Ymmärrän olevani etuoikeutetussa asemassa, koska voin käyttää päiväni, miten haluan. Mutta samalla se jotenkin hävettää, koska eihän tässä maassa ole ”oikeutettua” näyttää / kertoa hyvästä elintasosta.
Itse olin 15 vuotta kotirouvana. Voi että miten kaipaankaan sitä aikaa. Nyt lapset maailmalla ja töitä painan niskalimassa.
Ymmärrän. Itse sovin juuri työajan lyhentämisestä toistaiseksi (hamaan ikuisuuteen). Vastaanotto työpaikalla: "Toiset täällä painavat sataa prosenttia" - eikä olla samoissa hommissa tai minun downshiftaamiseni vaikuta mihinkään, en ole korvaamaton. Työ se on jonka ääreen suomalaisen on kuoltava lunastaakseen paikkansa yhteiskunnassa. Pyh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sua kiinnostaa muiden mielipide niin paljon? Mun mies tienaa hyvin ja itse olen matalapalkkaisessa työssä ja silti meillä on hyvä elintaso. Pidän myös palkatonta vapaata ja olen opiskellut jolloin mies on hoitanut melkein koko talouden. Ja näin on toimittu koska mies haluaa, on myös ehdottanut että voisin jäädä kokonaan kotiin mutta itse pidän työstäni.
Jos joku kateellinen siitä huutelee huutakoot, ehkä heitän vielä vähän bensaa liekkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Itse sovin juuri työajan lyhentämisestä toistaiseksi (hamaan ikuisuuteen). Vastaanotto työpaikalla: "Toiset täällä painavat sataa prosenttia" - eikä olla samoissa hommissa tai minun downshiftaamiseni vaikuta mihinkään, en ole korvaamaton. Työ se on jonka ääreen suomalaisen on kuoltava lunastaakseen paikkansa yhteiskunnassa. Pyh.
Tää on niin totta. En nosta mitään tukea, ollakseni kotona, sen mahdollistaa mieheni ja osittain omat pääomatuloni.
En oikeastaan kenellekään ole ns. omalla naamalla sanonut, että meillä käy siivooja. Tuntuu, että sen kuuleminen olisi monelle liikaa. Saan jo nykyisellään ihan tarpeeksi ihmettelyjä siitä, miten voin olla kotona. Yleensä ihmettelijät muistavat mainita, että he eivät kotona olisi, koska pitävät työstään. Ja sehän on ihan ok, pitää työstään. Mutta silti väitän, että moni olisi mielellään kotona, jos siihen olisi taloudellinen mahdollisuus.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sua kiinnostaa muiden mielipide niin paljon? Mun mies tienaa hyvin ja itse olen matalapalkkaisessa työssä ja silti meillä on hyvä elintaso. Pidän myös palkatonta vapaata ja olen opiskellut jolloin mies on hoitanut melkein koko talouden. Ja näin on toimittu koska mies haluaa, on myös ehdottanut että voisin jäädä kokonaan kotiin mutta itse pidän työstäni.
Jos joku kateellinen siitä huutelee huutakoot, ehkä heitän vielä vähän bensaa liekkeihin.
Tavallaan kiinnostaa, ja tavallaan ei kiinnosta. Tuli tässä muutama päivä sitten, hieman palautetta yhdeltä tutulta. Kuinka minun olisi syytä olla tuottava jäsen yhteiskuntaan, ei ole hyväksyttävää olla kotona, kun nuorimmatkin lapset alkavat olla eskari-ikäisiä. Jäin vain sitten miettimään, että miksi suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole ok, olla kotirouva.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sua kiinnostaa muiden mielipide niin paljon? Mun mies tienaa hyvin ja itse olen matalapalkkaisessa työssä ja silti meillä on hyvä elintaso. Pidän myös palkatonta vapaata ja olen opiskellut jolloin mies on hoitanut melkein koko talouden. Ja näin on toimittu koska mies haluaa, on myös ehdottanut että voisin jäädä kokonaan kotiin mutta itse pidän työstäni.
Jos joku kateellinen siitä huutelee huutakoot, ehkä heitän vielä vähän bensaa liekkeihin.
Tavallaan kiinnostaa, ja tavallaan ei kiinnosta. Tuli tässä muutama päivä sitten, hieman palautetta yhdeltä tutulta. Kuinka minun olisi syytä olla tuottava jäsen yhteiskuntaan, ei ole hyväksyttävää olla kotona, kun nuorimmatkin lapset alkavat olla eskari-ikäisiä. Jäin vain sitten miettimään, että miksi suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole ok, olla kotirouva.
-ap
Kyllä se on se kateus mikä tuota aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käyn 2 päivää viikossa töissä (omalla akateemisella alallani) ja muuten olen kotona vaikka kaikki lapset ovat jo aika isoja koululaisia. Minusta ideaalitilanne. Miehen iso palkka ja perhekeskeisyys mahdollistavat sen. Tosin hän ei anna minulle mitään tiettyä summaa vaan meillä on yhteiset tilit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sua kiinnostaa muiden mielipide niin paljon? Mun mies tienaa hyvin ja itse olen matalapalkkaisessa työssä ja silti meillä on hyvä elintaso. Pidän myös palkatonta vapaata ja olen opiskellut jolloin mies on hoitanut melkein koko talouden. Ja näin on toimittu koska mies haluaa, on myös ehdottanut että voisin jäädä kokonaan kotiin mutta itse pidän työstäni.
Jos joku kateellinen siitä huutelee huutakoot, ehkä heitän vielä vähän bensaa liekkeihin.
Tavallaan kiinnostaa, ja tavallaan ei kiinnosta. Tuli tässä muutama päivä sitten, hieman palautetta yhdeltä tutulta. Kuinka minun olisi syytä olla tuottava jäsen yhteiskuntaan, ei ole hyväksyttävää olla kotona, kun nuorimmatkin lapset alkavat olla eskari-ikäisiä. Jäin vain sitten miettimään, että miksi suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole ok, olla kotirouva.
-ap
Suomessa kotirouvana olemiseen tietty liittyy erilaiset riskit kuin esim. Saksassa, jossa eron tullessa nainen ei jää tyhjän päälle.
Tuohon tuottavuusnäkökulmaan olen myös törmännyt. Olisikohan se sosialistisen ajattelun peruja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Itse sovin juuri työajan lyhentämisestä toistaiseksi (hamaan ikuisuuteen). Vastaanotto työpaikalla: "Toiset täällä painavat sataa prosenttia" - eikä olla samoissa hommissa tai minun downshiftaamiseni vaikuta mihinkään, en ole korvaamaton. Työ se on jonka ääreen suomalaisen on kuoltava lunastaakseen paikkansa yhteiskunnassa. Pyh.
Tää on niin totta. En nosta mitään tukea, ollakseni kotona, sen mahdollistaa mieheni ja osittain omat pääomatuloni.
En oikeastaan kenellekään ole ns. omalla naamalla sanonut, että meillä käy siivooja. Tuntuu, että sen kuuleminen olisi monelle liikaa. Saan jo nykyisellään ihan tarpeeksi ihmettelyjä siitä, miten voin olla kotona. Yleensä ihmettelijät muistavat mainita, että he eivät kotona olisi, koska pitävät työstään. Ja sehän on ihan ok, pitää työstään. Mutta silti väitän, että moni olisi mielellään kotona, jos siihen olisi taloudellinen mahdollisuus.
-ap
Entisenä siivoojana (alanvaihtaja) tuo kaksijakoinen suhtautuminen edelleen hymyilyttää: jos siivoat, et ole muuhun pystynyt, mutta jos siivoat, olet ylellisyyttä, joka ei kosketa kuin rikkaita - ja toisaalta sosiaalitapauksia, joille kunta maksaa palvelun. Minulle 1. ammatti maksoi asuntolainan, elätti perhettä puolison sairastuttua ja kustansi yliopisto-opinnot, ja tämän mahdollistamisen vuoksi nyt nelikymppisenä ei ole enää pakko tehdä otsansa hiessä.
En ole saanut luterilaista kasvatusta, minusta työ on ihmistä eikä ihminen työtä varten, poikkeuksena tietysti ne, joilla on kutsumus tai intohimo jotakin alaa kohtaan. Aika monella ei tosiaan ole. :) Toivottavasti joskus helpottaa, surettaa katsoa aikuistuvaa nuorta, jonka suurin murhe on työllistyminen (tai ehkä hyvä niin, ettei ole suurempia).
Kyllä mäkin olisin kotirouva jos siihen olisi mahdollisuus, nyt olen työtön ja tämä työnhaku on kamalaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä veikkaan että jos joku nyrpistää asialle se johtuu siitä että henkilö luulee sinun nostavan yhteiskunnan tukia. Tuskin kukaan kotonaoloa muuten arvostelee, kunhan ei "veronmaksajien rahoilla" elellä. Sanot vaan suoraan että olet niin rikas ettei sun tarvi tehdä töitä joten et tee. Näin ollen kukaan ei oleta sun loisivan tuilla. Minusta ja miehestänikin luultiin pitkään näin, kunnes vähän tutustuessaan naapurit ja tutut tajusivat että meillä nyt vain on varaa olla käymättä töissä. Sen jälkeen arvostus nousi ihan eri tasolle. Ehkä vuokralla asuminen vaikutti tosin ennakkoluuloihin myös.
Olen jotenkin aina ajatellut, että kotirouva hoitaisi kotona alle kouluikäiset lapsensa.
Toisin kun monet luulee, tuskin kotirouvuus herättää kateutta. Itse oikeastaan pidän vähän ressukkana, mikä johtuu saamastani kasvatuksesta. Mulle on taottu päähän, että on pidettävä huoli, että pärjää itse eikä ole kenestäkään (miehestä) taloudellisesti riippuvainen. Liian moni nainen jotuu kestämään vaikka mitä paskaa, koska ei pysty rahan takia suhteesta lähtemään.
Ihan uteliaisuudesta, ap: miten päädyitte tuollaiseen ratkaisuun, että sinä jäät kotiin ja lapset menevät hoitoon? Onko sinulla ollut vaikeuksia työllistymisen kanssa? Tai oman jaksamisen?
Suomessa kotirouva on ylellisyyttä ja todella harvinaisia ja ehkä siksi se aiheuttaa hämmennystä.
Olen yli 50v ja eläissäni en ole tuntenut kuin yhden kotirouvan, hänkin on perheyrityksen osakkeenomistaja ja saa osinkotuloja. Tietysti hän hoiti lapset kouluikään asti ja nyt tekee hyväntekeväisyyttä, kun lapset ovat jo aikuisia.
Muut kotona olevat naiset ovat olleet perhevapailla, työttömiä, eläkeläisiä, sairaslomalla, työkyvyttömyyseläkkeellä eikä siksi voi kutsua kotirouviksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta, ap: miten päädyitte tuollaiseen ratkaisuun, että sinä jäät kotiin ja lapset menevät hoitoon? Onko sinulla ollut vaikeuksia työllistymisen kanssa? Tai oman jaksamisen?
En ole ap, mutta olen myös kotirouva. 2 lasta, joista esikoinen jo täysi-ikäinen, kuopus 16.
Itse jäin kotiin yhteisestä päätöksestä lähinnä siksi, että olisimme vapaita harrastamaan ja reissaamaan perheen kesken ilman kahden työajan ja lomien sovittamista yhteen. Miehelläni on todella vaihtelevat, mutta toisaalta joustavat työajat. Suurimman osan vuodesta tekee puolta päivää, usein voi tehdä työt kotoa, ja lomaa saa ottaa mielensä mukaan, ruuhkakaudet (4-5 viikkoa vuodessa) pois lukien.
Tämä järjestely on toiminut loistavasti meidän perheellemme.
Emme elä tuilla.
Kotirouva on Suomessa perheverotuksen puutteen vuoksi ylellisyystuote, johon harvalla on varaa, jos mielii hyvän elintason. Vähempikin hämmästyttää. Jos se on kiusallista, sanot hoitavasi lapsia kotona.