Lue keskustelun säännöt.
Kun et kehtaa sanoa, että olet kotirouva, koska suomalaisenhan on tehtävä töitä.
Apviera
07.06.2018 |
Olen 39 vuotias, 4 lapsen äiti, ja kotirouva. Isommat lapset jo koulussa, pienimmät päiväkodissa, ja minä kotona.
Saan mieheltäni omiin menoihin x määrän euroja kuussa. Hoidan perheen juoksevat asiat, siivooja käy 2 kertaa kuussa, laitan ruuat, hoidan pyykit jne, käyn ulkoiluttamassa yhtä mummoa, salilla jne.
Ja kun minulta kysytään, että mitä teen työkseni, en enää sano, että olen kotirouva, vaan vaihdan puheenaihetta. Vastauksen kuultuaan yleensä kysyjä häkeltyy niin paljon, ettei osaa enää jatkaa keskustelua. Koska eihän se ole sopivaa, etteikö suomalainen ole töissä, painamassa rankkaa duunia 24/7/365.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kotiäiti, lapseni ovat päiväkodissa. Veroja maksan vuodessa enemmän, kuin keskiverto suomalainen tienaa. Mt-ongelmia ei ole, ellei pms-oireita niiksi lasketa 😀
En ole kateellinen miehelleni, ja hänen tarinoilleen työelämästä. Harva päivä itselläni on sellainen, että olen viettänyt sen sohvalla telkkaria katsellen.
-ap
Toisin sanoen sinulla on niin paljon varallisuutta, ettei sinun tarvitse tehdä töitä. Miksi haluat määrittää itsesi miehen kautta kutsumalla itseäsi kotirouvaksi, jos kerran pystyt elättämään itsesi, olet halunnut jäädä kotiin ja kannata kortesi perheen kekoon taloudellisesti?
Herranjestas, olisihan sekin aikamoinen keskustelunavaus, jos joku uusi tuttava ilmoittaisi ensimmäiseksi olevansa Mirja ja niin varakas, ettei käy töissä. Siinä jäisi suu auki hämmästyksestä pitkäksi aikaa.
Jos joku kysyy mitä teet työksesi, voi vastata että en käy töissä. Kotirouva on samalla tavalla selittelyä kuin kertoa varallisuudesta tai siitä ettei elä tuilla. Ei tulisi mieleenkään alkaa moittimaan tuntemattoman ihmisen valintoja jos saisin tuollaisen vastauksen. Huonotapaisia ihmisiä on aina, eikä heille taas kelpaa mikään vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apviera kirjoitti:
Olen 39 vuotias, 4 lapsen äiti, ja kotirouva. Isommat lapset jo koulussa, pienimmät päiväkodissa, ja minä kotona.
Saan mieheltäni omiin menoihin x määrän euroja kuussa. Hoidan perheen juoksevat asiat, siivooja käy 2 kertaa kuussa, laitan ruuat, hoidan pyykit jne, käyn ulkoiluttamassa yhtä mummoa, salilla jne.Ja kun minulta kysytään, että mitä teen työkseni, en enää sano, että olen kotirouva, vaan vaihdan puheenaihetta. Vastauksen kuultuaan yleensä kysyjä häkeltyy niin paljon, ettei osaa enää jatkaa keskustelua. Koska eihän se ole sopivaa, etteikö suomalainen ole töissä, painamassa rankkaa duunia 24/7/365.
En sano että sen pitäisi tulla ainoastaan työstä, mutta mistä tarkalleen ottaen saat tyydytystä ja tarkoituksen tunnetta elämääsi? Mummon ulkoiluttamisesta? Lasten hoitamisesta? Etkö koskaan ole tylsistynyt? Teetkö jotain itseäsi kehittävää?
Tunnen yhden ainoa "kotirouvan", eli miehen rahoilla elävän naisen (ei pahalla, tätähän se tarkoittaa), ja hän harrastaa sijoitustoimintaa ja tekee vapaaehtoistyötä.Ap elää osittain pääomatuloilla, mutta saa lisäksi mieheltään rahaa.
Niin koska mies haluaa maksaa. Jos AP maksaa pääomatuloistaan veroja enemmän kuin keskiverto suomalainen tienaa, ovat pääomatulot sen verran korkeat ettei miehen taskurahoilla tee mitään, varsinkin jos elää niin vaatimatonta elämää kuin AP sanoo. Puhutaan siis yli 100000 eurosta vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Apviera kirjoitti:
Olen 39 vuotias, 4 lapsen äiti, ja kotirouva. Isommat lapset jo koulussa, pienimmät päiväkodissa, ja minä kotona.
Saan mieheltäni omiin menoihin x määrän euroja kuussa. Hoidan perheen juoksevat asiat, siivooja käy 2 kertaa kuussa, laitan ruuat, hoidan pyykit jne, käyn ulkoiluttamassa yhtä mummoa, salilla jne.Ja kun minulta kysytään, että mitä teen työkseni, en enää sano, että olen kotirouva, vaan vaihdan puheenaihetta. Vastauksen kuultuaan yleensä kysyjä häkeltyy niin paljon, ettei osaa enää jatkaa keskustelua. Koska eihän se ole sopivaa, etteikö suomalainen ole töissä, painamassa rankkaa duunia 24/7/365.
En sano että sen pitäisi tulla ainoastaan työstä, mutta mistä tarkalleen ottaen saat tyydytystä ja tarkoituksen tunnetta elämääsi? Mummon ulkoiluttamisesta? Lasten hoitamisesta? Etkö koskaan ole tylsistynyt? Teetkö jotain itseäsi kehittävää?
Tunnen yhden ainoa "kotirouvan", eli miehen rahoilla elävän naisen (ei pahalla, tätähän se tarkoittaa), ja hän harrastaa sijoitustoimintaa ja tekee vapaaehtoistyötä.
En ole ap, vaan tuilla elävä työtön. Mutta ihmettelen tuota, kun työssä käymättämöltä kysellään, mistä saa tyydytystä ja tarkoituksen tunnetta elämään. Itse en ole koskaan saanut merkitystä elämään palkkatyöstä. Viihdyn työttömänä oikein hyvin. Aika paljon on olemassa töitä, joita kenenkään täysijärkisen ei luulisi tekevän kuin rahan takia. Useimmat myös sellaisista siisteistä sisätöistä ovat kyllä aika surkea sisältö elämään.
Minä olen ap:ta pari vuotta nuorempi lapseton kotirouva. Meillä käy siivooja kolme kertaa viikossa. Rahaa kulutan yhteiseltä tililtä, jonne miehen palkka tulee. Palkkapäivänä siirrän edellisen kuun palkasta ylijääneen summan puoliksi miehen ja puoliksi omalle tilille.
Mies lähtee töihin klo 6:30 ja on kotona klo 14:35. Lomia hänellä on kolme kuukautta vuodessa. Matkustetaan loma-ajat.
Harrastan erästä urheilulajia tavoitteellisesti ja opiskelen asuinmaamme kieltä. Nuo vie n. kuusi tuntia päivässä. Enempää en mitään ohjelmoitua tekemistä kaipaakaan.
Työelämä on tuttua. Tämä on neljäs vuosi ilman työntekoa. Ei ole ikävä. Olin niitä ihmisiä, joille työnteko oli pakollinen juttu. Laskut piti maksaa ja vapaa-aika rahoittaa.
Syksyllä edessä paluu Eurooppaan. Oman alani palkat kohdemaassa on n. 400€/kk, joten töitä ei mitään järkeä ole taaskaan tehdä. Ei haittaa.
Itseäni se ei haittaa tai aiheuta kateutta, jos on vain kotihommia tehtävänä. Oman mieheni äitipuoli ei tee mitään. Ei tee ruokaa, ainut lapsi on täysi-ikäinen, vähän siivoilee ja käy kaupassa. Ei edes siivoa kunnolla, kun jouluna meitä oli isompi porukka viettämässä joulua ja paikat olivat pölyisiä ja kuolleita hämähäkkejä oli monessa paikassa, jopa suihkussa. Koirien virtsaa useassa huoneessa, kun koiria ei ole koulutettu. Wc-paperi tai ruoka loppuu aina kesken. Omat vanhempani ovat duunareita, mutta paikat ovat aina viimeisen päälle siivottu kun tulee vieraita ja ruokaa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä kummastuttaa se, miten aikuisen ihmisen elämänsisällöksi riittää pyykkien, tiskien ja kokkailun kanssa puuhastelu. Siis vuodesta toiseen. Itse käyn mielelläni töissä, vaikka taloudellista pakkoa siihen ei olisi. Ajatus pelkästään kotona pyörimisestä pöyristyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kotiäiti, lapseni ovat päiväkodissa. Veroja maksan vuodessa enemmän, kuin keskiverto suomalainen tienaa. Mt-ongelmia ei ole, ellei pms-oireita niiksi lasketa 😀
En ole kateellinen miehelleni, ja hänen tarinoilleen työelämästä. Harva päivä itselläni on sellainen, että olen viettänyt sen sohvalla telkkaria katsellen.
-ap
Toisin sanoen sinulla on niin paljon varallisuutta, ettei sinun tarvitse tehdä töitä. Miksi haluat määrittää itsesi miehen kautta kutsumalla itseäsi kotirouvaksi, jos kerran pystyt elättämään itsesi, olet halunnut jäädä kotiin ja kannata kortesi perheen kekoon taloudellisesti?
Herranjestas, olisihan sekin aikamoinen keskustelunavaus, jos joku uusi tuttava ilmoittaisi ensimmäiseksi olevansa Mirja ja niin varakas, ettei käy töissä. Siinä jäisi suu auki hämmästyksestä pitkäksi aikaa.
Jos joku kysyy mitä teet työksesi, voi vastata että en käy töissä. Kotirouva on samalla tavalla selittelyä kuin kertoa varallisuudesta tai siitä ettei elä tuilla. Ei tulisi mieleenkään alkaa moittimaan tuntemattoman ihmisen valintoja jos saisin tuollaisen vastauksen. Huonotapaisia ihmisiä on aina, eikä heille taas kelpaa mikään vastaus.
Olet harvinainen poikkeus. Suurin osa ihmisistä on pirun uteliaita ja heidänkin kanssaan on jotenkin yritettävä tulla juttuun. Masennuksesta kärsivänä olen joskus miettinyt, että pitäisikö ihmisille vain todeta, että ei halua puhua heille enempää tilanteestaan jos joku vain jankuttaa ja jankuttaa yrittäen pumpata sinulta jotain tietoja, joita selvästi olet haluton antamaan. Monikaan ihminen ei ole kovin sosiaalisesti herkkävaistoinen tai kunnioita toisten yksityisyyttä. Helpointa onkin siksi oman jaksamisensa edistämiseksi vain vältellä sellaista seuraa, joka käyttäytyy typerästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En sano että sen pitäisi tulla ainoastaan työstä, mutta mistä tarkalleen ottaen saat tyydytystä ja tarkoituksen tunnetta elämääsi? Mummon ulkoiluttamisesta? Lasten hoitamisesta? Etkö koskaan ole tylsistynyt? Teetkö jotain itseäsi kehittävää?
Tunnen yhden ainoa "kotirouvan", eli miehen rahoilla elävän naisen (ei pahalla, tätähän se tarkoittaa), ja hän harrastaa sijoitustoimintaa ja tekee vapaaehtoistyötä.[/Ihan samaa voisin kysyä sinulta, etkö sinä ole koskaan tylsistynyt? Eiköhän jokainen ihminen ole aina välillä tylsistynyt?
Mistäkö saan tarkoituksen tunnetta? Minulla on 4 lasta, siinä on tähän vaiheeseen elämää tarkoitusta ihan riittämiin 😀
-ap
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on olemassa töitä, joita kenenkään täysijärkisen ei luulisi tekevän kuin rahan takia. Useimmat myös sellaisista siisteistä sisätöistä ovat kyllä aika surkea sisältö elämään.
Molemmat kokeilleena komppaan ihan täydestä sydämestä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apviera kirjoitti:
Olen 39 vuotias, 4 lapsen äiti, ja kotirouva. Isommat lapset jo koulussa, pienimmät päiväkodissa, ja minä kotona.
Saan mieheltäni omiin menoihin x määrän euroja kuussa. Hoidan perheen juoksevat asiat, siivooja käy 2 kertaa kuussa, laitan ruuat, hoidan pyykit jne, käyn ulkoiluttamassa yhtä mummoa, salilla jne.Ja kun minulta kysytään, että mitä teen työkseni, en enää sano, että olen kotirouva, vaan vaihdan puheenaihetta. Vastauksen kuultuaan yleensä kysyjä häkeltyy niin paljon, ettei osaa enää jatkaa keskustelua. Koska eihän se ole sopivaa, etteikö suomalainen ole töissä, painamassa rankkaa duunia 24/7/365.
En sano että sen pitäisi tulla ainoastaan työstä, mutta mistä tarkalleen ottaen saat tyydytystä ja tarkoituksen tunnetta elämääsi? Mummon ulkoiluttamisesta? Lasten hoitamisesta? Etkö koskaan ole tylsistynyt? Teetkö jotain itseäsi kehittävää?
Tunnen yhden ainoa "kotirouvan", eli miehen rahoilla elävän naisen (ei pahalla, tätähän se tarkoittaa), ja hän harrastaa sijoitustoimintaa ja tekee vapaaehtoistyötä.En ole ap, vaan tuilla elävä työtön. Mutta ihmettelen tuota, kun työssä käymättämöltä kysellään, mistä saa tyydytystä ja tarkoituksen tunnetta elämään. Itse en ole koskaan saanut merkitystä elämään palkkatyöstä. Viihdyn työttömänä oikein hyvin. Aika paljon on olemassa töitä, joita kenenkään täysijärkisen ei luulisi tekevän kuin rahan takia. Useimmat myös sellaisista siisteistä sisätöistä ovat kyllä aika surkea sisältö elämään.
Niin, ja siksi juuri kysyn että mistä ap saa sen tyydytyksen ja tarkoituksen tunteen ja kuten kommentistani näet, kirjotan myös että en sano että sen pitäisi tulla työstä.
Sovitaan että minä en kommentoi sinun tilannetta ja sinun ei tarvitse kommentoida miten joku minulle tärkeä asia on "surkea sisältö elämään". Mutta olet ehkä tottunut puolustautumaan hyökkäävästi jos joku mainitsee työn antaman merkityksen.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä kummastuttaa se, miten aikuisen ihmisen elämänsisällöksi riittää pyykkien, tiskien ja kokkailun kanssa puuhastelu. Siis vuodesta toiseen. Itse käyn mielelläni töissä, vaikka taloudellista pakkoa siihen ei olisi. Ajatus pelkästään kotona pyörimisestä pöyristyttää.
Eikö näillä kummastelevilla ole harrastuksia vai mielikuvitusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ap:ta pari vuotta nuorempi lapseton kotirouva. Meillä käy siivooja kolme kertaa viikossa. Rahaa kulutan yhteiseltä tililtä, jonne miehen palkka tulee. Palkkapäivänä siirrän edellisen kuun palkasta ylijääneen summan puoliksi miehen ja puoliksi omalle tilille.
Mies lähtee töihin klo 6:30 ja on kotona klo 14:35. Lomia hänellä on kolme kuukautta vuodessa. Matkustetaan loma-ajat.
Harrastan erästä urheilulajia tavoitteellisesti ja opiskelen asuinmaamme kieltä. Nuo vie n. kuusi tuntia päivässä. Enempää en mitään ohjelmoitua tekemistä kaipaakaan.
Työelämä on tuttua. Tämä on neljäs vuosi ilman työntekoa. Ei ole ikävä. Olin niitä ihmisiä, joille työnteko oli pakollinen juttu. Laskut piti maksaa ja vapaa-aika rahoittaa.
Syksyllä edessä paluu Eurooppaan. Oman alani palkat kohdemaassa on n. 400€/kk, joten töitä ei mitään järkeä ole taaskaan tehdä. Ei haittaa.
Entä eläkevuotesi? Miten ne rahoitetaan? Mitä sinulle käy, jos parisuhteesi päättyy? Miten aiot pitää huolta ammattitaidostasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kotiäiti, lapseni ovat päiväkodissa. Veroja maksan vuodessa enemmän, kuin keskiverto suomalainen tienaa. Mt-ongelmia ei ole, ellei pms-oireita niiksi lasketa 😀
En ole kateellinen miehelleni, ja hänen tarinoilleen työelämästä. Harva päivä itselläni on sellainen, että olen viettänyt sen sohvalla telkkaria katsellen.
-ap
Toisin sanoen sinulla on niin paljon varallisuutta, ettei sinun tarvitse tehdä töitä. Miksi haluat määrittää itsesi miehen kautta kutsumalla itseäsi kotirouvaksi, jos kerran pystyt elättämään itsesi, olet halunnut jäädä kotiin ja kannata kortesi perheen kekoon taloudellisesti?
En määritä itseäni miehen kautta, jos sanon itseäni kotirouvaksi. Sehän minä olen, kotona oleva rouva. Jotenkin termi downshiftaaja on mielestäni epämääräinen 😀
Ja kyllä, pystyn elättämään itseni, siihen vain ei ole tarvetta.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on olemassa töitä, joita kenenkään täysijärkisen ei luulisi tekevän kuin rahan takia. Useimmat myös sellaisista siisteistä sisätöistä ovat kyllä aika surkea sisältö elämään.
Molemmat kokeilleena komppaan ihan täydestä sydämestä. :D
Ei itse työ ole sisältö elämään, vaan esim. työyhteisö, uudet haastavat projektit, uuden oppiminen, kehittyminen, uralla eteneminen. Joku suorittava työ tai tietokoneen äärellä istuminen samaa tehden päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen ei varmaan olekaan kovin innostavaa.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä kummastuttaa se, miten aikuisen ihmisen elämänsisällöksi riittää pyykkien, tiskien ja kokkailun kanssa puuhastelu. Siis vuodesta toiseen. Itse käyn mielelläni töissä, vaikka taloudellista pakkoa siihen ei olisi. Ajatus pelkästään kotona pyörimisestä pöyristyttää.
Enhän minä nyt kaikkia päiviä kotona pyöri. Minulla on ihmisiä, joita autan, niin asioinnissa, kuin taloudellisesti. Tuo entisöintiharrastukseni on maailman mielenkiintoisinta hommaa. Sijoitusten parissa tulee puuhasteltua. Illat menee kuskatessa lapsia harrastuksiin. Jos tuohon alun listaan, vaihtaa 7-16 työn, eivät päiväni eroa juurikaan muiden päivistä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kotiäiti, lapseni ovat päiväkodissa. Veroja maksan vuodessa enemmän, kuin keskiverto suomalainen tienaa. Mt-ongelmia ei ole, ellei pms-oireita niiksi lasketa 😀
En ole kateellinen miehelleni, ja hänen tarinoilleen työelämästä. Harva päivä itselläni on sellainen, että olen viettänyt sen sohvalla telkkaria katsellen.
-ap
Toisin sanoen sinulla on niin paljon varallisuutta, ettei sinun tarvitse tehdä töitä. Miksi haluat määrittää itsesi miehen kautta kutsumalla itseäsi kotirouvaksi, jos kerran pystyt elättämään itsesi, olet halunnut jäädä kotiin ja kannata kortesi perheen kekoon taloudellisesti?
En määritä itseäni miehen kautta, jos sanon itseäni kotirouvaksi. Sehän minä olen, kotona oleva rouva. Jotenkin termi downshiftaaja on mielestäni epämääräinen 😀
Ja kyllä, pystyn elättämään itseni, siihen vain ei ole tarvetta.
-ap
Rouva tarkoittaa naimisissa olevaa, eronnutta tai leskeksi jäänyttä naista, ja kotirouva tällaista naista, joka ei käy töissä. Kotiäiti on määritelmä lasten kautta, kotirouva miehen.
Mutta ihan sama, ei mua oikeastaan haittaa se jos kutsut itseäsi kotirouvaksi. Jos joku kysyy minulta mitä teen, kerron työstäni mutta en kutsu itseäni muissa yhteyksissä tittelilläni, varmaan sama asia.
Syitä, miksi vapaaehtoisesti kotirouvana oleminen herättää ihmetystä, on monia. Yksi on ketjussa useasti mainittu tuilla eläminen. On harvinaista, että useampilapsinen perhe pystyisi elämään mukavasti yhden aikuisen tuloilla, ja osa "kotirouvista" nostaa työttömyyskorvauksia ilman aikomustakaan työllistyä. Toinen syy on se, että aikoinaan on taisteltu, jotta nainen saisi samat oikeudet ja mahdollisuudet yhteiskunnassa miesten kanssa. Se, että joku valitsee kotirouvan roolin, on tässä mielessä askel taaksepäin. Tästä päästä seuraavaan ihmetyksen aiheeseen. Ongelma ei niinkään ole se, ettei kotirouva ole "tuottava yhteiskunnan jäsen", vaan se, että kotirouva elää miehensä rahoilla. Taloudellinen valta voi heijastua parisuhteeseen monin tavoin. Monille on kunniakysymys, että aikuinen ihminen tienaa oman elantonsa. Mainittujen syiden lisäksi tulee mieleen, että kotirouvana eläminen on myös melkoinen riski. Mikäli tulee ero, on vaimo tyhjän päällä ilman työtä ja työkokemusta. Eläkekertymäkin on sitä pienempi, mitä pidempään on ollut työmarkkinoiden ulkopuolella. Ymmärrän kyllä, että joku valitsee olla kotona, jos ei ole taloudellista pakkoa tehdä töitä, mutta myönnän pitäväni valintaa aika lyhytnäköisenä. En tosin sano tätä ääneen, jos asiasta jonkun kotirouvan kanssa tulee puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Syitä, miksi vapaaehtoisesti kotirouvana oleminen herättää ihmetystä, on monia. Yksi on ketjussa useasti mainittu tuilla eläminen. On harvinaista, että useampilapsinen perhe pystyisi elämään mukavasti yhden aikuisen tuloilla, ja osa "kotirouvista" nostaa työttömyyskorvauksia ilman aikomustakaan työllistyä. Toinen syy on se, että aikoinaan on taisteltu, jotta nainen saisi samat oikeudet ja mahdollisuudet yhteiskunnassa miesten kanssa. Se, että joku valitsee kotirouvan roolin, on tässä mielessä askel taaksepäin. Tästä päästä seuraavaan ihmetyksen aiheeseen. Ongelma ei niinkään ole se, ettei kotirouva ole "tuottava yhteiskunnan jäsen", vaan se, että kotirouva elää miehensä rahoilla. Taloudellinen valta voi heijastua parisuhteeseen monin tavoin. Monille on kunniakysymys, että aikuinen ihminen tienaa oman elantonsa. Mainittujen syiden lisäksi tulee mieleen, että kotirouvana eläminen on myös melkoinen riski. Mikäli tulee ero, on vaimo tyhjän päällä ilman työtä ja työkokemusta. Eläkekertymäkin on sitä pienempi, mitä pidempään on ollut työmarkkinoiden ulkopuolella. Ymmärrän kyllä, että joku valitsee olla kotona, jos ei ole taloudellista pakkoa tehdä töitä, mutta myönnän pitäväni valintaa aika lyhytnäköisenä. En tosin sano tätä ääneen, jos asiasta jonkun kotirouvan kanssa tulee puhetta.
Itse ajattelen feministien taistelevan ja taistelleen aikoinaan sen puolesta, että naisilla olisi enemmän vapautta päättää itse miten he elämäänsä haluavat elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kotiäiti, lapseni ovat päiväkodissa. Veroja maksan vuodessa enemmän, kuin keskiverto suomalainen tienaa. Mt-ongelmia ei ole, ellei pms-oireita niiksi lasketa 😀
En ole kateellinen miehelleni, ja hänen tarinoilleen työelämästä. Harva päivä itselläni on sellainen, että olen viettänyt sen sohvalla telkkaria katsellen.
-ap
Toisin sanoen sinulla on niin paljon varallisuutta, ettei sinun tarvitse tehdä töitä. Miksi haluat määrittää itsesi miehen kautta kutsumalla itseäsi kotirouvaksi, jos kerran pystyt elättämään itsesi, olet halunnut jäädä kotiin ja kannata kortesi perheen kekoon taloudellisesti?
En määritä itseäni miehen kautta, jos sanon itseäni kotirouvaksi. Sehän minä olen, kotona oleva rouva. Jotenkin termi downshiftaaja on mielestäni epämääräinen 😀
Ja kyllä, pystyn elättämään itseni, siihen vain ei ole tarvetta.
-ap
Mun mielestä (olen se ketjun downshiftaaja) se termi määrittää olotilaa suhteessa työelämään, muttei puolisoon. Downshiftaajahan voi olla yksineläjäkin, kotirouva ei.
Itse en saa puolisolta rahaa (tk-eläkeläinen). Jos/kun saan asiat siihen malliin, että voin luopua lopustakin töissäkäynnistä, pidän luultavasti edelleen itseäni enemmän downshiftaajana kuin kotirouvana. Anskattoo, sano.
Ap elää osittain pääomatuloilla, mutta saa lisäksi mieheltään rahaa.