Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun et kehtaa sanoa, että olet kotirouva, koska suomalaisenhan on tehtävä töitä.
Apviera
07.06.2018 |
Olen 39 vuotias, 4 lapsen äiti, ja kotirouva. Isommat lapset jo koulussa, pienimmät päiväkodissa, ja minä kotona.
Saan mieheltäni omiin menoihin x määrän euroja kuussa. Hoidan perheen juoksevat asiat, siivooja käy 2 kertaa kuussa, laitan ruuat, hoidan pyykit jne, käyn ulkoiluttamassa yhtä mummoa, salilla jne.
Ja kun minulta kysytään, että mitä teen työkseni, en enää sano, että olen kotirouva, vaan vaihdan puheenaihetta. Vastauksen kuultuaan yleensä kysyjä häkeltyy niin paljon, ettei osaa enää jatkaa keskustelua. Koska eihän se ole sopivaa, etteikö suomalainen ole töissä, painamassa rankkaa duunia 24/7/365.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Sirpa Selänne täällä hei vaan moi:)
– Mun mielestä lapset tarvitsee äidin, joka on oikeasti kotona. Äiti on lapsille kaikista tärkein, emo. Kun lapset tulevat vanhemmiksi, niin on isäkin tärkeä. Ja sitten naiset haluavat tasa-arvoa. Ne haluavat olla kuin miehiä. Olkaa sitten kuten miehiä, älkää tehkö lapsia. Olen ihan hemmetin vanhanaikainen, Sirpa tulistuu.
– Jos haluat olla työelämässä, niin älä tee lapsia. Paina duunia niska limassa ja bisnestapaamisissa. Who cares! Jos teet lapsia, niin ole äit
Jos haluat lapsia, mene naimisiin rikkaan lätkänpelaajan kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ajatellut että lasten kannalta on varmaan mukava että toinen vanhemmista on kotona, oli sitten kotirouva tai kotiherra.
Tosi monilla makaa semmoinen housihin kussut siiderinorsu kotona lattialla.
Silti täyttää termin kotirouva.
On kotona ja on rouva=naimisissa
No enpä usko, eiköhän tuollainen esinerkki ole äärimmäisen harvinainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Itse sovin juuri työajan lyhentämisestä toistaiseksi (hamaan ikuisuuteen). Vastaanotto työpaikalla: "Toiset täällä painavat sataa prosenttia" - eikä olla samoissa hommissa tai minun downshiftaamiseni vaikuta mihinkään, en ole korvaamaton. Työ se on jonka ääreen suomalaisen on kuoltava lunastaakseen paikkansa yhteiskunnassa. Pyh.
Tää on niin totta. En nosta mitään tukea, ollakseni kotona, sen mahdollistaa mieheni ja osittain omat pääomatuloni.
En oikeastaan kenellekään ole ns. omalla naamalla sanonut, että meillä käy siivooja. Tuntuu, että sen kuuleminen olisi monelle liikaa. Saan jo nykyisellään ihan tarpeeksi ihmettelyjä siitä, miten voin olla kotona. Yleensä ihmettelijät muistavat mainita, että he eivät kotona olisi, koska pitävät työstään. Ja sehän on ihan ok, pitää työstään. Mutta silti väitän, että moni olisi mielellään kotona, jos siihen olisi taloudellinen mahdollisuus.
-ap
Entisenä siivoojana (alanvaihtaja) tuo kaksijakoinen suhtautuminen edelleen hymyilyttää: jos siivoat, et ole muuhun pystynyt, mutta jos siivoat, olet ylellisyyttä, joka ei kosketa kuin rikkaita - ja toisaalta sosiaalitapauksia, joille kunta maksaa palvelun. Minulle 1. ammatti maksoi asuntolainan, elätti perhettä puolison sairastuttua ja kustansi yliopisto-opinnot, ja tämän mahdollistamisen vuoksi nyt nelikymppisenä ei ole enää pakko tehdä otsansa hiessä.
En ole saanut luterilaista kasvatusta, minusta työ on ihmistä eikä ihminen työtä varten, poikkeuksena tietysti ne, joilla on kutsumus tai intohimo jotakin alaa kohtaan. Aika monella ei tosiaan ole. :) Toivottavasti joskus helpottaa, surettaa katsoa aikuistuvaa nuorta, jonka suurin murhe on työllistyminen (tai ehkä hyvä niin, ettei ole suurempia).
En ole ikinä ymmärtänyt miksi siivoojan ammattia halveksitaan niin usein. Itse arvostan asiantuntevaa, tunnollista siivoojaa todella paljon. Arvostan siivoojan uraa paljon enemmän kuin vaikka jonkun epämääräisen yritysjohtajan (joku entinen urheilija palkattuna jonkun golfkentän "kasvoksi" tai muuta pöllöä), tai pörssidiilerin (turhuuden huippu). Jos kaikki siivoojat tänään lopettais hommansa, huomenna olis ihan hirvee kaaos.
Itse olen ns ”osittain” kotirouva. Teen osa-aikatyötä läheiseni yrityksessä 20-40 h /kk. Paljon jää siis aikaa kodin hoitamiseen. Hoidan ruoka-ostokset, ruoanlaiton, pyykit, siivoamisen jne. Mieheni tykkää tilanteesta, eritoten siitä että kun saapuu ruokatunnilla kotiin syömään, on vaimo kotosalla ja ruoka juuri valmistunutta. Tulemme toimeen näillä tuloilla mitä on. Enkä todellakaan vaihtaisi tästä tilanteesta täysi-aikaiseen työhön! Elämä on ihanaa juuri näin, energiaa riittää mieleisiin harrastuksiin ja ennen kaikkea olemme mieheni kanssa onnellisia!
Tyypillinen suomalainen sinnittelee vuosikymmenet p*skassa työpaikassa, surkean ilmapiirin kera. Tämä kaikki heijastuu sit yksityiselämään. On se hianoo!
Alue: Aihe vapaa
Lapset tykkää kun äiti on kotona:)