Kun et kehtaa sanoa, että olet kotirouva, koska suomalaisenhan on tehtävä töitä.

Minä olin kotona 10 vuotta (hoidin omia lapsia) ja kotirouvana en itseäni pitänyt, lähinnä olin palkaton piika.

Vierailija kirjoitti:

Toisin kun monet luulee, tuskin kotirouvuus herättää kateutta. Itse oikeastaan pidän vähän ressukkana, mikä johtuu saamastani kasvatuksesta. Mulle on taottu päähän, että on pidettävä huoli, että pärjää itse eikä ole kenestäkään (miehestä) taloudellisesti riippuvainen. Liian moni nainen jotuu kestämään vaikka mitä paskaa, koska ei pysty rahan takia suhteesta lähtemään.

Eiköhön suurin osa oikeista kotirouvista ole oman selustansa turvanneet eli ovat yritysten osakkeenomistajia, eläkevakuutukset, omaisuutta ja sijoituksia eli ovat keskimääräistä varakkaampia, kuin moni työssä pakertava nainen. Näin on ainakin omassa tuttavapiirissäni.

Kotirouva ja kotiäiti on kaksi eri asiaa, kotiäidit ovat perhevapailla tai olosuhteiden pakosta kotona.

Sinähän se olet oman elämäsi herra, ei kukaan muu. Sinä teet valintasi itse, ei kukaan muu. Jos sinä olet tyytyväinen elämääsi, muiden mielipiteille voi viitata kintaalla. Tietysti voit varautua näihin tilanteisiin jo etukäteen, miten vastaat napakasti takaisin, jos joku alkaa huuli pyöreänä ihmettelemään valintojasi tai huikkaa jotain asiatonta.Näitäkin idiootteja löytyy nimittäin. Itse erehdyin sanomaan yhdelle puolitutulle, että "sanouduin irti vakityöpaikastani, pidin vähän lomailua muutamia kuukausia ja nyt opiskelen", niin heti tuli tuo kommentti "elät miehen siivellä". Täytyy sanoa, että näitä todella tyhmiä ihmisiä kyllä löytyy ja ihan sama, mitkä on koulutustaustat ja ovatko kiertäneet maailmaa vai ei, aina löytyy typeryksiä joiden suusta pursuilee sammakoita.

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta, ap: miten päädyitte tuollaiseen ratkaisuun, että sinä jäät kotiin ja lapset menevät hoitoon? Onko sinulla ollut vaikeuksia työllistymisen kanssa? Tai oman jaksamisen?

Ei olisi vaikeuksia työllistyä, eikä omassa jaksamisessakaan mitään sen ihmeempää ole. Ollaan tämä miehen kanssa näin päätetty. Hän on paljon työnsä vuoksi poissa, minun ei tarvitse lapsia aamuisin herätellä hoitoon, saavat rauhassa nousta, syödä aamupalan, ja sitten hoitoon. Ja lapset ovat tosiaan jo eskari-ikäisiä, joten näen, että päiväkoti tarjoaa heille ensinnäkin kavereita, ja laadukasta hoitoa, enemmän virikkeitä, kun minä pystyisin tarjoamaan tuon ikäisille.

-ap

Jos itse on kotona, niin ei tulisi viedä muutenkin vähäisiä päiväkotipaikkoja.

Sitä varten on kerhot, asukaspuistot ja muut, missä kotihoitolapset saavat ikäistään seuraa ja virikkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Toisin kun monet luulee, tuskin kotirouvuus herättää kateutta. Itse oikeastaan pidän vähän ressukkana, mikä johtuu saamastani kasvatuksesta. Mulle on taottu päähän, että on pidettävä huoli, että pärjää itse eikä ole kenestäkään (miehestä) taloudellisesti riippuvainen. Liian moni nainen jotuu kestämään vaikka mitä paskaa, koska ei pysty rahan takia suhteesta lähtemään.

Mä voisin rahoineni lähteä koska vaan, tästä suhteesta. Saan ihan sievoisen siivun pääomatuloa vuosittain. En jäisi tyhjän päälle. Meillä on erilliset omat tilit, joihin toisella ei ole käyttöoikeutta. Avioehtokin löytyy. Se, että mies antaa minulle kuukausittain x summan euroja, on hänen valintansa. Yhdessä on minun kotiin jäämisen sovittu, ja silloin mies sanoi siitä ”palkkaa” maksavansa.

Vierailija kirjoitti:

Sinähän se olet oman elämäsi herra, ei kukaan muu. Sinä teet valintasi itse, ei kukaan muu. Jos sinä olet tyytyväinen elämääsi, muiden mielipiteille voi viitata kintaalla. Tietysti voit varautua näihin tilanteisiin jo etukäteen, miten vastaat napakasti takaisin, jos joku alkaa huuli pyöreänä ihmettelemään valintojasi tai huikkaa jotain asiatonta.Näitäkin idiootteja löytyy nimittäin. Itse erehdyin sanomaan yhdelle puolitutulle, että "sanouduin irti vakityöpaikastani, pidin vähän lomailua muutamia kuukausia ja nyt opiskelen", niin heti tuli tuo kommentti "elät miehen siivellä". Täytyy sanoa, että näitä todella tyhmiä ihmisiä kyllä löytyy ja ihan sama, mitkä on koulutustaustat ja ovatko kiertäneet maailmaa vai ei, aina löytyy typeryksiä joiden suusta pursuilee sammakoita.

Kateutta.

Muistan kun 18 -vuotiaana ex käytännössä heitettion lapsuudenkodistaan ulos, kun taas minä sain asua kotonani niin pitkään kuin halusin.

Tämän exän mukaan "siivestin" vanhempien kustannuksella, kun en muuttanut hänen kanssaan rahattomana itä-helsingin lähiöihin.

Nyt luettuani ap:n vastaukset totean, että hämmentyisin kuullessani toisen olevan kotirouvana siksi, ettei minulla ole kokemusta noin vauraista ihmisistä. En kehtaisi livenä udella asiasta, etten vaikuttaisi tyhmältä. Ap:n elämä kuulostaa olevan hyvin järjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Minua säälittää, kun joku ei kehtaa hyväksynnän puutteen pelossa sanoa, mikä on. Sinusta itsestäsi se on kiinni, että onko sinulla itsetuntoa, vaiko ei.

No jaa. Jos olet kotona kotirouvana tai vaikka työttömänä niin sepä vasta vaatiikin itsetuntoa esitellä asiat siten kuin ne ovat jossain "aikuisten hiekkalaatikolla", jossa kaikki pätevät vain sitä kautta mitä tekevät työkseen.

Naisten rasite on todellakin olla täydellinen perheenäiti, vaimo ja sitten vielä painaa täyttä työpäivää kodin ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Nyt luettuani ap:n vastaukset totean, että hämmentyisin kuullessani toisen olevan kotirouvana siksi, ettei minulla ole kokemusta noin vauraista ihmisistä. En kehtaisi livenä udella asiasta, etten vaikuttaisi tyhmältä. Ap:n elämä kuulostaa olevan hyvin järjestyksessä.

Meillä ei varallisuus juurikaan näy elintasossa. Asutaan vaatimattomimmin, kuin kukaan muu meidän kaveripiiristä, huonekalut ovat suurimmaksi osaksi oma kunnostamiani huutokauppa- ja kirpoislöytöjä. En koe tarvetta ostaa kalliita vaatteita, jotenkin minulle riittää ajatus, että voin mennä Parikalle, ja ostaa putiikin tyhjäksi kengistä, jos haluan.

Ehkä kotona olemiseni ei herättäisi niin kummeksuntaa, jos vauraus näkyisi ulospäin, enkä olisi ihan tavallinen tuulipukukansalainen.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt luettuani ap:n vastaukset totean, että hämmentyisin kuullessani toisen olevan kotirouvana siksi, ettei minulla ole kokemusta noin vauraista ihmisistä. En kehtaisi livenä udella asiasta, etten vaikuttaisi tyhmältä. Ap:n elämä kuulostaa olevan hyvin järjestyksessä.

Meillä ei varallisuus juurikaan näy elintasossa. Asutaan vaatimattomimmin, kuin kukaan muu meidän kaveripiiristä, huonekalut ovat suurimmaksi osaksi oma kunnostamiani huutokauppa- ja kirpoislöytöjä. En koe tarvetta ostaa kalliita vaatteita, jotenkin minulle riittää ajatus, että voin mennä Parikalle, ja ostaa putiikin tyhjäksi kengistä, jos haluan.

Ehkä kotona olemiseni ei herättäisi niin kummeksuntaa, jos vauraus näkyisi ulospäin, enkä olisi ihan tavallinen tuulipukukansalainen.

-ap

Ehkäpä. Hirveän helposti joku saattaa ajatella, että itsensä ilmoittaminen kotirouvaksi on kauniimpi tapa ilmaista olevansa sairauseläkkeellä mt-ongelmien takia yms.

En tiedä mitä tuo tilanteesi kenellekään kuuluu jos et nosta etuuksia etkä toitota jatkuvasti miten oma elämäntyylisi on ainoa oikea. Jos asia on sinulle ja miehellesi ok, pitäisi sen olla ok myös muille. Henkilökohtaisesti minua surettaa kuunnella sitä miten jotkut naiset ovat päättäneet että äidin paikka on kotona, eletään tuilla ja lisäksi mies tekee pitkää päivää että voi elättää perheen. Naisen "valinta" on tehty miehen vapaa-ajan kustannuksella.

Muista kuitenkin huolehtia omasta varallisuudesta, ettet eron sattuessa kohdalle tai eläkkeellä ole pulassa ja joudu miettimään ostatko ruoan vai lääkkeet.

Sivumainintana, "kotirouva" kuulostaa tosi oudolta. Olet itse valintasi tehnyt joten sinun pitäisi myös pystyä sanomaan ettet ole töissä, jos joku kysyy. Vai etkö olekaan ok asian kanssa? Suomalaista yhteiskuntaa et voi muuttaa, työmoraali on meillä tiukassa ja ihmistä, joka on tietoisesti ja tahallaan jättäytynyt työelämän ulkopuolelle, tullaan aina katsomaan kieroon.

Vierailija kirjoitti:

Toisin kun monet luulee, tuskin kotirouvuus herättää kateutta. Itse oikeastaan pidän vähän ressukkana, mikä johtuu saamastani kasvatuksesta. Mulle on taottu päähän, että on pidettävä huoli, että pärjää itse eikä ole kenestäkään (miehestä) taloudellisesti riippuvainen. Liian moni nainen jotuu kestämään vaikka mitä paskaa, koska ei pysty rahan takia suhteesta lähtemään.

Samaa mieltä. En ole kateellinen kotiäideille, päinvastoin. Pidän töissä käymisestä ja olen hankkinut koulutuksen, jolla voin tehdä erilaisia kiinnostavia asioita. Lisäksi kouluttaudun lisää työn ohessa. Nyt olen äitiysvapaalla ja kotona oleminen on tosi tylsää. Toki siihen voi vaikuttaa se, että odotan vielä vauvaa saapuvaksi.. Olisi vaikeaa kunnioittaa itseäni jos elämässäni olisi vain lapset ja koti. Olisin suoraan sanottuna kateellinen jos olisin kotona ja kosketukseni työelämään olisi kuunnella mieheni tarinoita ja kokemuksia työpaikalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin kun monet luulee, tuskin kotirouvuus herättää kateutta. Itse oikeastaan pidän vähän ressukkana, mikä johtuu saamastani kasvatuksesta. Mulle on taottu päähän, että on pidettävä huoli, että pärjää itse eikä ole kenestäkään (miehestä) taloudellisesti riippuvainen. Liian moni nainen jotuu kestämään vaikka mitä paskaa, koska ei pysty rahan takia suhteesta lähtemään.

Samaa mieltä. En ole kateellinen kotiäideille, päinvastoin. Pidän töissä käymisestä ja olen hankkinut koulutuksen, jolla voin tehdä erilaisia kiinnostavia asioita. Lisäksi kouluttaudun lisää työn ohessa. Nyt olen äitiysvapaalla ja kotona oleminen on tosi tylsää. Toki siihen voi vaikuttaa se, että odotan vielä vauvaa saapuvaksi.. Olisi vaikeaa kunnioittaa itseäni jos elämässäni olisi vain lapset ja koti. Olisin suoraan sanottuna kateellinen jos olisin kotona ja kosketukseni työelämään olisi kuunnella mieheni tarinoita ja kokemuksia työpaikalta.

Itse olen korkeakoulutettu, mutta olen todella pettynyt työelämään. Jos ei olisi taloudellista pakkoa käydä töissä, niin varmasti rakentaisin elämäni aivan muiden asioiden kuin palkkatyön ympärille.

En ole kotiäiti, lapseni ovat päiväkodissa. Veroja maksan vuodessa enemmän, kuin keskiverto suomalainen tienaa. Mt-ongelmia ei ole, ellei pms-oireita niiksi lasketa 😀

En ole kateellinen miehelleni, ja hänen tarinoilleen työelämästä. Harva päivä itselläni on sellainen, että olen viettänyt sen sohvalla telkkaria katsellen.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin kun monet luulee, tuskin kotirouvuus herättää kateutta. Itse oikeastaan pidän vähän ressukkana, mikä johtuu saamastani kasvatuksesta. Mulle on taottu päähän, että on pidettävä huoli, että pärjää itse eikä ole kenestäkään (miehestä) taloudellisesti riippuvainen. Liian moni nainen jotuu kestämään vaikka mitä paskaa, koska ei pysty rahan takia suhteesta lähtemään.

Samaa mieltä. En ole kateellinen kotiäideille, päinvastoin. Pidän töissä käymisestä ja olen hankkinut koulutuksen, jolla voin tehdä erilaisia kiinnostavia asioita. Lisäksi kouluttaudun lisää työn ohessa. Nyt olen äitiysvapaalla ja kotona oleminen on tosi tylsää. Toki siihen voi vaikuttaa se, että odotan vielä vauvaa saapuvaksi.. Olisi vaikeaa kunnioittaa itseäni jos elämässäni olisi vain lapset ja koti. Olisin suoraan sanottuna kateellinen jos olisin kotona ja kosketukseni työelämään olisi kuunnella mieheni tarinoita ja kokemuksia työpaikalta.

Itse olen korkeakoulutettu, mutta olen todella pettynyt työelämään. Jos ei olisi taloudellista pakkoa käydä töissä, niin varmasti rakentaisin elämäni aivan muiden asioiden kuin palkkatyön ympärille.

Ja näin varmaan aika moni ihminen toimisi? Suhde työntekoon muuttuisi täysin, jos siihen ei olisi taloudellista pakkoa. Työtä voisi tehdä lyhyempää aikaa, vain erittäin kiinnostavia projekteja, hyväntekeväisyystyötä jne. Yrittää tehdä harrastuksista uutta ammattia välittämättä olisiko se taloudellisesti järkevää yms.

Apviera kirjoitti:

Olen 39 vuotias, 4 lapsen äiti, ja kotirouva. Isommat lapset jo koulussa, pienimmät päiväkodissa, ja minä kotona.

Saan mieheltäni omiin menoihin x määrän euroja kuussa. Hoidan perheen juoksevat asiat, siivooja käy 2 kertaa kuussa, laitan ruuat, hoidan pyykit jne, käyn ulkoiluttamassa yhtä mummoa, salilla jne.

Ja kun minulta kysytään, että mitä teen työkseni, en enää sano, että olen kotirouva, vaan vaihdan puheenaihetta. Vastauksen kuultuaan yleensä kysyjä häkeltyy niin paljon, ettei osaa enää jatkaa keskustelua. Koska eihän se ole sopivaa, etteikö suomalainen ole töissä, painamassa rankkaa duunia 24/7/365.

En sano että sen pitäisi tulla ainoastaan työstä, mutta mistä tarkalleen ottaen saat tyydytystä ja tarkoituksen tunnetta elämääsi? Mummon ulkoiluttamisesta? Lasten hoitamisesta? Etkö koskaan ole tylsistynyt? Teetkö jotain itseäsi kehittävää?

Tunnen yhden ainoa "kotirouvan", eli miehen rahoilla elävän naisen (ei pahalla, tätähän se tarkoittaa), ja hän harrastaa sijoitustoimintaa ja tekee vapaaehtoistyötä.

Teen etätöitä kotona ja lapseni on päiväkodissa. Minulle on tällä palstalla vinguttu että lapsi pois tarhasta kun kerta kotona olen ja työt pitää saada lapsen mukaan sumplittua sitten.

Mutta kotirouva voi viedä lapsensa tarhaan virikehoitoon? Auttakaahan ymmärtämään tämä ero.

Vierailija kirjoitti:

En ole kotiäiti, lapseni ovat päiväkodissa. Veroja maksan vuodessa enemmän, kuin keskiverto suomalainen tienaa. Mt-ongelmia ei ole, ellei pms-oireita niiksi lasketa 😀

En ole kateellinen miehelleni, ja hänen tarinoilleen työelämästä. Harva päivä itselläni on sellainen, että olen viettänyt sen sohvalla telkkaria katsellen.

-ap

Toisin sanoen sinulla on niin paljon varallisuutta, ettei sinun tarvitse tehdä töitä. Miksi haluat määrittää itsesi miehen kautta kutsumalla itseäsi kotirouvaksi, jos kerran pystyt elättämään itsesi, olet halunnut jäädä kotiin ja kannata kortesi perheen kekoon taloudellisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kotiäiti, lapseni ovat päiväkodissa. Veroja maksan vuodessa enemmän, kuin keskiverto suomalainen tienaa. Mt-ongelmia ei ole, ellei pms-oireita niiksi lasketa 😀

En ole kateellinen miehelleni, ja hänen tarinoilleen työelämästä. Harva päivä itselläni on sellainen, että olen viettänyt sen sohvalla telkkaria katsellen.

-ap

Toisin sanoen sinulla on niin paljon varallisuutta, ettei sinun tarvitse tehdä töitä. Miksi haluat määrittää itsesi miehen kautta kutsumalla itseäsi kotirouvaksi, jos kerran pystyt elättämään itsesi, olet halunnut jäädä kotiin ja kannata kortesi perheen kekoon taloudellisesti?

Herranjestas, olisihan sekin aikamoinen keskustelunavaus, jos joku uusi tuttava ilmoittaisi ensimmäiseksi olevansa Mirja ja niin varakas, ettei käy töissä. Siinä jäisi suu auki hämmästyksestä pitkäksi aikaa.