Kun et kehtaa sanoa, että olet kotirouva, koska suomalaisenhan on tehtävä töitä.

Jep. Itse teen osa-aikatyötä, koska vain tehdä jotain 2-3 päivää viikossa. Mutta kiva ilmastoa enemmän kotona, ehdin pitää kodista huolta, kokkailla ja leipoa. Meille tämä on taloudellisesti mahdollista. Ihmisille kysyttäessä sanon vain tuon mitä teen työkseni, mitä se heille kuuluu etten tee 8-16 viisi päivää viikossa. Töissä koko aikaisilta tokikuulen tuota "no taasko sulla on vapaata! Kyllä sun kelpaa!" no niin kelpaakin, soronnoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon on olemassa töitä, joita kenenkään täysijärkisen ei luulisi tekevän kuin rahan takia. Useimmat myös sellaisista siisteistä sisätöistä ovat kyllä aika surkea sisältö elämään.

Molemmat kokeilleena komppaan ihan täydestä sydämestä. :D

Ei itse työ ole sisältö elämään, vaan esim. työyhteisö, uudet haastavat projektit, uuden oppiminen, kehittyminen, uralla eteneminen. Joku suorittava työ tai tietokoneen äärellä istuminen samaa tehden päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen ei varmaan olekaan kovin innostavaa.

Etkö mitenkään muuten löydä vastaavia juttuja kuin työn kautta? Millaiset sosiaaliset taidot sinulla on, jos olet noin riippuvainen työstäsi?

Onko se tosiaan sun työttömyydestä pois jos nautin työstäni? Luulisi että kotona olevat olisivat tyytyväisiä siitä että joku tekee mielellään töitä, saa palkkaa ja maksaa siitä veroja. Mutta ei, pitää haukkua ja sättiä ja päivitellä että miten voikin olla ettei keksi elämällään muuta! Yritin olla asiallinen keskustelussa, mutta en ymmärrä tätä hyökkäystä minua kohtaan. Voitko listata tarkalleen ottaen ne tekijät, jotka minun työstä nauttimisessa sinun elämääsi häiritsevät?

En ole työtön. Kunhan vain ihmettelin kommenttiasi.

Ihmettelin mun kommenttia mollaamalla mun sosiaalisia taitoja? Koska nautin työstäni? Työ on iso osa mun elämää, mutta nautin siitä. Parempi olisi varmasti olla elämään tyytymätön valittaja joka käy keskustelupalstoilla nimettömänä "ihmettelemässä" toisten valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän olevani etuoikeutettu, mutta ei minulla myöskään ole tarvetta selitellä miksen käy töissä, vaan riittää, kun sanon olevani kotirouva. Jos joku siitä sitten kehittelee omia päätelmiään, niin ihan vapaasti saa sen tehdä.[/

Itse olen ollut kotirouvana vasta 5 vuotta, ja asumme pienellä paikkakunnalla. Luulen, että olisi helpompaa olla välittämättä ihmisten reaktioista, jos asuisimme isommassa kaupungissa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon on olemassa töitä, joita kenenkään täysijärkisen ei luulisi tekevän kuin rahan takia. Useimmat myös sellaisista siisteistä sisätöistä ovat kyllä aika surkea sisältö elämään.

Molemmat kokeilleena komppaan ihan täydestä sydämestä. :D

Ei itse työ ole sisältö elämään, vaan esim. työyhteisö, uudet haastavat projektit, uuden oppiminen, kehittyminen, uralla eteneminen. Joku suorittava työ tai tietokoneen äärellä istuminen samaa tehden päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen ei varmaan olekaan kovin innostavaa.

Etkö mitenkään muuten löydä vastaavia juttuja kuin työn kautta? Millaiset sosiaaliset taidot sinulla on, jos olet noin riippuvainen työstäsi?

Onko se tosiaan sun työttömyydestä pois jos nautin työstäni? Luulisi että kotona olevat olisivat tyytyväisiä siitä että joku tekee mielellään töitä, saa palkkaa ja maksaa siitä veroja. Mutta ei, pitää haukkua ja sättiä ja päivitellä että miten voikin olla ettei keksi elämällään muuta! Yritin olla asiallinen keskustelussa, mutta en ymmärrä tätä hyökkäystä minua kohtaan. Voitko listata tarkalleen ottaen ne tekijät, jotka minun työstä nauttimisessa sinun elämääsi häiritsevät?

En ole työtön. Kunhan vain ihmettelin kommenttiasi.

Tuossakin "hyökkäyksessä" keskustelija on vaihtunut, ilmeisesti useammankin kerran.

Paha henkilökohtainen loukkaus tuntui olevan silti se, kun ihmiset vihjasivat ettei palkkatyön välttämättä tarvitse olla ainoa sisältö elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta, ap: miten päädyitte tuollaiseen ratkaisuun, että sinä jäät kotiin ja lapset menevät hoitoon? Onko sinulla ollut vaikeuksia työllistymisen kanssa? Tai oman jaksamisen?

Ei olisi vaikeuksia työllistyä, eikä omassa jaksamisessakaan mitään sen ihmeempää ole. Ollaan tämä miehen kanssa näin päätetty. Hän on paljon työnsä vuoksi poissa, minun ei tarvitse lapsia aamuisin herätellä hoitoon, saavat rauhassa nousta, syödä aamupalan, ja sitten hoitoon. Ja lapset ovat tosiaan jo eskari-ikäisiä, joten näen, että päiväkoti tarjoaa heille ensinnäkin kavereita, ja laadukasta hoitoa, enemmän virikkeitä, kun minä pystyisin tarjoamaan tuon ikäisille.

-ap

Minkä ikäisinä lapsesi menivät päivähoitoon?

Minä en ainakaan tuomitse, jokaisen täysin oma asia. Suomessa varmasti jokainen aikuinen tajuaa mahdolliset seuraukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon on olemassa töitä, joita kenenkään täysijärkisen ei luulisi tekevän kuin rahan takia. Useimmat myös sellaisista siisteistä sisätöistä ovat kyllä aika surkea sisältö elämään.

Molemmat kokeilleena komppaan ihan täydestä sydämestä. :D

Ei itse työ ole sisältö elämään, vaan esim. työyhteisö, uudet haastavat projektit, uuden oppiminen, kehittyminen, uralla eteneminen. Joku suorittava työ tai tietokoneen äärellä istuminen samaa tehden päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen ei varmaan olekaan kovin innostavaa.

Etkö mitenkään muuten löydä vastaavia juttuja kuin työn kautta? Millaiset sosiaaliset taidot sinulla on, jos olet noin riippuvainen työstäsi?

Onko se tosiaan sun työttömyydestä pois jos nautin työstäni? Luulisi että kotona olevat olisivat tyytyväisiä siitä että joku tekee mielellään töitä, saa palkkaa ja maksaa siitä veroja. Mutta ei, pitää haukkua ja sättiä ja päivitellä että miten voikin olla ettei keksi elämällään muuta! Yritin olla asiallinen keskustelussa, mutta en ymmärrä tätä hyökkäystä minua kohtaan. Voitko listata tarkalleen ottaen ne tekijät, jotka minun työstä nauttimisessa sinun elämääsi häiritsevät?

En ole työtön. Kunhan vain ihmettelin kommenttiasi.

Ihmettelin mun kommenttia mollaamalla mun sosiaalisia taitoja? Koska nautin työstäni? Työ on iso osa mun elämää, mutta nautin siitä. Parempi olisi varmasti olla elämään tyytymätön valittaja joka käy keskustelupalstoilla nimettömänä "ihmettelemässä" toisten valintoja.

Okei, reaktiosta päätellen sosiaaliset taidot eivät ole kovin kummoiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ap:ta pari vuotta nuorempi lapseton kotirouva. Meillä käy siivooja kolme kertaa viikossa. Rahaa kulutan yhteiseltä tililtä, jonne miehen palkka tulee. Palkkapäivänä siirrän edellisen kuun palkasta ylijääneen summan puoliksi miehen ja puoliksi omalle tilille.

Mies lähtee töihin klo 6:30 ja on kotona klo 14:35. Lomia hänellä on kolme kuukautta vuodessa. Matkustetaan loma-ajat.

Harrastan erästä urheilulajia tavoitteellisesti ja opiskelen asuinmaamme kieltä. Nuo vie n. kuusi tuntia päivässä. Enempää en mitään ohjelmoitua tekemistä kaipaakaan.

Työelämä on tuttua. Tämä on neljäs vuosi ilman työntekoa. Ei ole ikävä. Olin niitä ihmisiä, joille työnteko oli pakollinen juttu. Laskut piti maksaa ja vapaa-aika rahoittaa.

Syksyllä edessä paluu Eurooppaan. Oman alani palkat kohdemaassa on n. 400€/kk, joten töitä ei mitään järkeä ole taaskaan tehdä. Ei haittaa.

Entä eläkevuotesi? Miten ne rahoitetaan? Mitä sinulle käy, jos parisuhteesi päättyy? Miten aiot pitää huolta ammattitaidostasi?

Eläkejärjestelyt on tietenkin kunnossa. En ole aikuisena koskaan asunut maassa, jossa olisi Suomen kaltainen työeläkesysteemi. Eläkettä kartutan nyt samalla tavalla kuin töissä ollessanikin.

Jos parisuhde päättyy, muuttaisin varmaan takaisin maahan, jossa vietin ikävuodet 19-32. Ja luultavasti menisin töihin entiselle työantajalleni. Pari viikonloppukurssia varmaan joutuisin ennen sitä käymään.

Tarkoitatko miehesi maksavan sinulle jotakin yksityistä eläkevakuutusta? Eihän nimittäin eläkerahastoosi kerry muuten mitään silloin ellet ole töissä. Vai aiotko elää iäkkäänä pääomatuloilla?

Lähes kaikissa Eu- ja muissa maissa eläkemaksut maksataan itse, toisin kuin Suomessa, jossa eläkekertymä on sidottu palkkatuloihin ja sen maksaa työnantaja.

Ja myös Suomessa on mahdollisuus kerryttää omaa eläkekertymää maksamalla eläkevak.maksua.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisinä lapsesi menivät päivähoitoon?

Minä en ainakaan tuomitse, jokaisen täysin oma asia. Suomessa varmasti jokainen aikuinen tajuaa mahdolliset seuraukset.[/

Vanhimmat taisivat olla 3v, kun menivät. Nuoremmat olivat 1 ja 2.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisinä lapsesi menivät päivähoitoon?

Minä en ainakaan tuomitse, jokaisen täysin oma asia. Suomessa varmasti jokainen aikuinen tajuaa mahdolliset seuraukset.

Vanhimmat taisivat olla 3v, kun menivät. Nuoremmat olivat 1 ja 2.

-ap

Sä olit siis kotona ja laitoit 1-vuotiaan päivähoitoon??

Sä olit siis kotona ja laitoit 1-vuotiaan päivähoitoon??[/

Kyllä. Aloitettiin muutamalla tunnilla, muutamana päivänä viikossa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Sä olit siis kotona ja laitoit 1-vuotiaan päivähoitoon??[/

Kyllä. Aloitettiin muutamalla tunnilla, muutamana päivänä viikossa.

-ap

:(

No, miettikääpä sitä, jos mies olisi vuositolkulla koti-isä! Olisi luuseri ja vaimon rahoilla eläjä. Kyllä naiselle se vielä jotenkin hyväksytään, vaikka ylivoimaisesti suurin osa yli 3-vuotiaiden lasten äideistä on työssä ja minusta se on hyvä. Naisten työurat lyhenevät muuten liikaa, eläkekertymä on olematon ja ennen kaikkea, jos oma elämä on miehen rahojen varassa, ollaan liiaksi yhden narun varassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sua kiinnostaa muiden mielipide niin paljon? Mun mies tienaa hyvin ja itse olen matalapalkkaisessa työssä ja silti meillä on hyvä elintaso. Pidän myös palkatonta vapaata ja olen opiskellut jolloin mies on hoitanut melkein koko talouden. Ja näin on toimittu koska mies haluaa, on myös ehdottanut että voisin jäädä kokonaan kotiin mutta itse pidän työstäni.

Jos joku kateellinen siitä huutelee huutakoot, ehkä heitän vielä vähän bensaa liekkeihin.

Olen samantyyppisessä tilanteessa kuin ap, eikä ongelmaa olisi jos muita ei kiinnostaisi eivätkä he kommentoisi. Vastaukset kun eivät ole "ai jaa", vaan pitkät saarnat asiasta, joka ei oikeasti heille edes kuulu.

Minua ei kiinnosta kuunnella yhtään muiden roihuamista asiasta. Eikä kertoa mitä mieheni tekee työkseen. Ja kyllä, saan aikani kulumaan oikein hyvin päivisin. Ei eikä elämäni olisi merkityksellisempää jossain toimistossa riidellessä asiakkaiden tai työkavereiden kanssa.

Mutta aina saat olla selittelemässä, joten olen ratkaissut asian joko olemalla hiljaa ja vaihtamalla puheen aihetta tai selittelemällä jotain ympäripyöreää.

Jos sanoo olevansa kotona, niin suurin osa ei jaksa muuta kuin jauhaa miehestäni ja mieheni työstä jne.

Hyvä juttu jos tykkäät olla kotona, ei siinä ole mitään hävettävää.

Itse tykkään työstäni niin paljon että koen saavani siitä palkan lisäksi henkistä tyydytystä enkä halua siksi jäädä kotirouvaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin kun monet luulee, tuskin kotirouvuus herättää kateutta. Itse oikeastaan pidän vähän ressukkana, mikä johtuu saamastani kasvatuksesta. Mulle on taottu päähän, että on pidettävä huoli, että pärjää itse eikä ole kenestäkään (miehestä) taloudellisesti riippuvainen. Liian moni nainen jotuu kestämään vaikka mitä paskaa, koska ei pysty rahan takia suhteesta lähtemään.

Samaa mieltä. En ole kateellinen kotiäideille, päinvastoin. Pidän töissä käymisestä ja olen hankkinut koulutuksen, jolla voin tehdä erilaisia kiinnostavia asioita. Lisäksi kouluttaudun lisää työn ohessa. Nyt olen äitiysvapaalla ja kotona oleminen on tosi tylsää. Toki siihen voi vaikuttaa se, että odotan vielä vauvaa saapuvaksi.. Olisi vaikeaa kunnioittaa itseäni jos elämässäni olisi vain lapset ja koti. Olisin suoraan sanottuna kateellinen jos olisin kotona ja kosketukseni työelämään olisi kuunnella mieheni tarinoita ja kokemuksia työpaikalta.

Olla kotona ja hoitaa lapsia tai olla kotirouva on oikeastaan aika erilaista. Pienet lapset sitovat tosi paljon. Olet tosiaan vain kotona, mutta kun lapsesi ovat kasvaneet tai sinulla ei ole lapsia, niin kotirouvana olo on ihan eri asia ja siitä on tylsyys kaukana.

Monet näistä työelämästä puhuvista puhuvat aina jotenkin merkityksellisistä töistä ja urista. Ihanista työympäristöistä ja mukavista työkavereista. Mutta mites nämä tavis duunarit? Kassat, lähihoitajat, tehtaassa työskentelevät? Eikö se nyt ole tylsää purkittaa jotain hernekeittoa? Tai istua lidlin kassalla? Minä en kahdedi heidän työpäiviään mitenkään.

On töitä joita tietenkin minäkin kadehdin, mutta minulla ei niihin ole saumoja. Vaikka minulla mieleiseen alaan on koulutuskin.

Realistisesti katsottuna, niin minun kohdalla kotirouvana oleminen ei ole mitenkään huonoin vaihtoehto, vaan kaikkea muuta, varsinkin kun kuuntelen noita tuttavien ja ystävien työjuttuja. Eivätkä ole edes duunarihommissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olit siis kotona ja laitoit 1-vuotiaan päivähoitoon??[/

Kyllä. Aloitettiin muutamalla tunnilla, muutamana päivänä viikossa.

-ap

:(

Ei tässä ole mitään surullista. Vapautui paikat juuri siitä päiväkodista, johon lapsemme haluttiin. Ko. Päiväkodista ei juurikaan paikkoja vapaudu. Kesäisin ollaan koko porukalla heinä- elokuu lomalla. Samoin joka perjantai on lapsilla vapaata.

-ap.

Mä olen ajatellut että lasten kannalta on varmaan mukava että toinen vanhemmista on kotona, oli sitten kotirouva tai kotiherra.

Sirpa Selänne täällä hei vaan moi:)

– Mun mielestä lapset tarvitsee äidin, joka on oikeasti kotona. Äiti on lapsille kaikista tärkein, emo. Kun lapset tulevat vanhemmiksi, niin on isäkin tärkeä. Ja sitten naiset haluavat tasa-arvoa. Ne haluavat olla kuin miehiä. Olkaa sitten kuten miehiä, älkää tehkö lapsia. Olen ihan hemmetin vanhanaikainen, Sirpa tulistuu.

– Jos haluat olla työelämässä, niin älä tee lapsia. Paina duunia niska limassa ja bisnestapaamisissa. Who cares! Jos teet lapsia, niin ole äit

Vierailija kirjoitti:

Sirpa Selänne täällä hei vaan moi:)

– Mun mielestä lapset tarvitsee äidin, joka on oikeasti kotona. Äiti on lapsille kaikista tärkein, emo. Kun lapset tulevat vanhemmiksi, niin on isäkin tärkeä. Ja sitten naiset haluavat tasa-arvoa. Ne haluavat olla kuin miehiä. Olkaa sitten kuten miehiä, älkää tehkö lapsia. Olen ihan hemmetin vanhanaikainen, Sirpa tulistuu.

– Jos haluat olla työelämässä, niin älä tee lapsia. Paina duunia niska limassa ja bisnestapaamisissa. Who cares! Jos teet lapsia, niin ole äit

Sirpa tietää mistä puhuu

Kaunis nainen ja kasvattanut kolme fiksua lasta käytännössä yksin

Ei oo Teemu kuskannut lapsia kouluun ..vaan pelaillut lätkää..

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ajatellut että lasten kannalta on varmaan mukava että toinen vanhemmista on kotona, oli sitten kotirouva tai kotiherra.

Tosi monilla makaa semmoinen housihin kussut siiderinorsu kotona lattialla.

Silti täyttää termin kotirouva.

On kotona ja on rouva=naimisissa