Lue keskustelun säännöt.
Kun et kehtaa sanoa, että olet kotirouva, koska suomalaisenhan on tehtävä töitä.
Apviera
07.06.2018 |
Olen 39 vuotias, 4 lapsen äiti, ja kotirouva. Isommat lapset jo koulussa, pienimmät päiväkodissa, ja minä kotona.
Saan mieheltäni omiin menoihin x määrän euroja kuussa. Hoidan perheen juoksevat asiat, siivooja käy 2 kertaa kuussa, laitan ruuat, hoidan pyykit jne, käyn ulkoiluttamassa yhtä mummoa, salilla jne.
Ja kun minulta kysytään, että mitä teen työkseni, en enää sano, että olen kotirouva, vaan vaihdan puheenaihetta. Vastauksen kuultuaan yleensä kysyjä häkeltyy niin paljon, ettei osaa enää jatkaa keskustelua. Koska eihän se ole sopivaa, etteikö suomalainen ole töissä, painamassa rankkaa duunia 24/7/365.
Kommentit (106)
Mites eläkeasiat? Maksetaanko sulle eläkettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syitä, miksi vapaaehtoisesti kotirouvana oleminen herättää ihmetystä, on monia. Yksi on ketjussa useasti mainittu tuilla eläminen. On harvinaista, että useampilapsinen perhe pystyisi elämään mukavasti yhden aikuisen tuloilla, ja osa "kotirouvista" nostaa työttömyyskorvauksia ilman aikomustakaan työllistyä. Toinen syy on se, että aikoinaan on taisteltu, jotta nainen saisi samat oikeudet ja mahdollisuudet yhteiskunnassa miesten kanssa. Se, että joku valitsee kotirouvan roolin, on tässä mielessä askel taaksepäin. Tästä päästä seuraavaan ihmetyksen aiheeseen. Ongelma ei niinkään ole se, ettei kotirouva ole "tuottava yhteiskunnan jäsen", vaan se, että kotirouva elää miehensä rahoilla. Taloudellinen valta voi heijastua parisuhteeseen monin tavoin. Monille on kunniakysymys, että aikuinen ihminen tienaa oman elantonsa. Mainittujen syiden lisäksi tulee mieleen, että kotirouvana eläminen on myös melkoinen riski. Mikäli tulee ero, on vaimo tyhjän päällä ilman työtä ja työkokemusta. Eläkekertymäkin on sitä pienempi, mitä pidempään on ollut työmarkkinoiden ulkopuolella. Ymmärrän kyllä, että joku valitsee olla kotona, jos ei ole taloudellista pakkoa tehdä töitä, mutta myönnän pitäväni valintaa aika lyhytnäköisenä. En tosin sano tätä ääneen, jos asiasta jonkun kotirouvan kanssa tulee puhetta.
Se, että elää kotona, rouvana, tai äitinä, ei ole tekosyy sille, etteikö pitäisi pitää omasta varallisuudestaan huolta. Jokaisen, pitäisi ymmärtää turvata oma selustansa.
Ja mitä eläkkeeseen tulee, en usko, että nykyinen eläkejärjestelmämme tulee enää kovin montaa vuosikymmentä toimimaan. Tulevaa eläkekertymää on kartutettava muutenkin, kuin työllä, jos elää aikoo eläkkeellä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ap:ta pari vuotta nuorempi lapseton kotirouva. Meillä käy siivooja kolme kertaa viikossa. Rahaa kulutan yhteiseltä tililtä, jonne miehen palkka tulee. Palkkapäivänä siirrän edellisen kuun palkasta ylijääneen summan puoliksi miehen ja puoliksi omalle tilille.
Mies lähtee töihin klo 6:30 ja on kotona klo 14:35. Lomia hänellä on kolme kuukautta vuodessa. Matkustetaan loma-ajat.
Harrastan erästä urheilulajia tavoitteellisesti ja opiskelen asuinmaamme kieltä. Nuo vie n. kuusi tuntia päivässä. Enempää en mitään ohjelmoitua tekemistä kaipaakaan.
Työelämä on tuttua. Tämä on neljäs vuosi ilman työntekoa. Ei ole ikävä. Olin niitä ihmisiä, joille työnteko oli pakollinen juttu. Laskut piti maksaa ja vapaa-aika rahoittaa.
Syksyllä edessä paluu Eurooppaan. Oman alani palkat kohdemaassa on n. 400€/kk, joten töitä ei mitään järkeä ole taaskaan tehdä. Ei haittaa.
Entä eläkevuotesi? Miten ne rahoitetaan? Mitä sinulle käy, jos parisuhteesi päättyy? Miten aiot pitää huolta ammattitaidostasi?
Eläkejärjestelyt on tietenkin kunnossa. En ole aikuisena koskaan asunut maassa, jossa olisi Suomen kaltainen työeläkesysteemi. Eläkettä kartutan nyt samalla tavalla kuin töissä ollessanikin.
Jos parisuhde päättyy, muuttaisin varmaan takaisin maahan, jossa vietin ikävuodet 19-32. Ja luultavasti menisin töihin entiselle työantajalleni. Pari viikonloppukurssia varmaan joutuisin ennen sitä käymään.
Tarkoitatko miehesi maksavan sinulle jotakin yksityistä eläkevakuutusta? Eihän nimittäin eläkerahastoosi kerry muuten mitään silloin ellet ole töissä. Vai aiotko elää iäkkäänä pääomatuloilla?
Vierailija kirjoitti:
Mites eläkeasiat? Maksetaanko sulle eläkettä?
Nykyisen eläkejärjestelmän varaan ei kenenkään kannata laskea mitään. Ja omat eläkeasiani ovat kunnossa.
-ap
Olen itse kahden alle kouluikäisen äiti ja ollut jo useamman vuoden lasten kanssa kotona. Omia tuloja ei juurikaan ole, mutta mieheni tienaa hyvin ja pystyy elättämään meidät näin ilman mitään rahahuolia. On kiva, isohko omakotitalo, molemmilla uudehkot autot, tehdään joka vuosi lomareissuja yms. Totta kai ymmärrän olevani etuoikeutettu. Itselläni ei edes ole halua jatkaa näin loppuikääni, vaikka taloudellisesti aivan hyvin voisinkin. Siitä huolimatta myönnän, että hiukan hävettää joskus, kun joku kysyy, mitä teen työkseni ja sanon vain, että olen kotiäiti.
Kiusallisin olo on suoraan sanoen tullut silloin, kun olen jutellut muiden kotiäitien kanssa, joiden perheessä tuntuu olevan tiukkaa rahasta. Yhdenkin uudemman tuttavuuden kanssa juttelin joskus siitä, kun me olimme juuri ostaneet sohvan ja hänkin kertoi, että heidän pitäisi ostaa uusi. Kysyi sitten minulta, että mistä ja mihin hintaan ostimme omamme. Kerroin rehellisesti ja sen kummempia ajattelematta, että sohva oli maksanut muutaman tonnin. Tuli vähän hankala olo, kun toinen sitten tokaisikin saaneensa juuri lahjaksi 50e lahjakortin Ikeaan ja, että pitäisi vielä säästää, että saisi ostettua sohvan jonkun reilun 100e maksavan sohvan. Eikä siinä siis mitään vikaa ole, että ostaa Ikeasta halvalla (on meilläkin sieltä huonekaluja), mutta tuntui hirveältä, että me olimme ostaneet monella tonnilla sohvan ihan tuosta noin vain ja toinen joutuu säästämään ja saamaan lahjaksi rahaa, että pystyy ostamaan jonkun 100e sohvan. Mitäpä siihen sitten kommentoimaan? Tuntui molemmille olevan hiukan kiusallinen tilanne. En ikinä tahallani rehvastelisi rahoilla, mutta en siitä valehtelemaankaan rupea. Nykyään tosin pyrin kiertämään tuollaiset kysymykset tai jätän kokonaan vastaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syitä, miksi vapaaehtoisesti kotirouvana oleminen herättää ihmetystä, on monia. Yksi on ketjussa useasti mainittu tuilla eläminen. On harvinaista, että useampilapsinen perhe pystyisi elämään mukavasti yhden aikuisen tuloilla, ja osa "kotirouvista" nostaa työttömyyskorvauksia ilman aikomustakaan työllistyä. Toinen syy on se, että aikoinaan on taisteltu, jotta nainen saisi samat oikeudet ja mahdollisuudet yhteiskunnassa miesten kanssa. Se, että joku valitsee kotirouvan roolin, on tässä mielessä askel taaksepäin. Tästä päästä seuraavaan ihmetyksen aiheeseen. Ongelma ei niinkään ole se, ettei kotirouva ole "tuottava yhteiskunnan jäsen", vaan se, että kotirouva elää miehensä rahoilla. Taloudellinen valta voi heijastua parisuhteeseen monin tavoin. Monille on kunniakysymys, että aikuinen ihminen tienaa oman elantonsa. Mainittujen syiden lisäksi tulee mieleen, että kotirouvana eläminen on myös melkoinen riski. Mikäli tulee ero, on vaimo tyhjän päällä ilman työtä ja työkokemusta. Eläkekertymäkin on sitä pienempi, mitä pidempään on ollut työmarkkinoiden ulkopuolella. Ymmärrän kyllä, että joku valitsee olla kotona, jos ei ole taloudellista pakkoa tehdä töitä, mutta myönnän pitäväni valintaa aika lyhytnäköisenä. En tosin sano tätä ääneen, jos asiasta jonkun kotirouvan kanssa tulee puhetta.
Olet aivan oikeassa. Hyvin pieni osa kotirouvista on apn tilanteessa. Useimmiten kyse on työttömyydestä, sairaudesta tai jos valinta on tehty yhdessä, mies käyttää naiseen taloudellista ylivaltaa tai nainen on eron sattuessa todella heikossa asemassa. Apn on ymmärrettävä että vaikka itse olisi hyvässä tilanteessa omasta tahdostaan selusta turvattuna, suuri osa kotona olevista naisista ei ole. Tämän takia tilanne aiheuttaa hämmennystä muissa. Oma ensiajatus olisi myös pelko esim. ystävän puolesta, miten hänelle käy jos tilanne muuttuu yllättäen, onko hän tosiaan onnellinen vai selittääkö huonoa asemaa työmarkkinoilla omalla valinnalla jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on olemassa töitä, joita kenenkään täysijärkisen ei luulisi tekevän kuin rahan takia. Useimmat myös sellaisista siisteistä sisätöistä ovat kyllä aika surkea sisältö elämään.
Molemmat kokeilleena komppaan ihan täydestä sydämestä. :D
Ei itse työ ole sisältö elämään, vaan esim. työyhteisö, uudet haastavat projektit, uuden oppiminen, kehittyminen, uralla eteneminen. Joku suorittava työ tai tietokoneen äärellä istuminen samaa tehden päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen ei varmaan olekaan kovin innostavaa.
Etkö mitenkään muuten löydä vastaavia juttuja kuin työn kautta? Millaiset sosiaaliset taidot sinulla on, jos olet noin riippuvainen työstäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi miehesi maksaa sinulle rahaa jos pääomatulot on enemmän kuin keskivertoihminen saa palkkaa? Ja siivojaa en ymmärrä laisinkaan. Mutta muuten ok, kiva että joku uskaltaa elää omanlaistansa elämää, mitä se muille kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kahden alle kouluikäisen äiti ja ollut jo useamman vuoden lasten kanssa kotona. Omia tuloja ei juurikaan ole, mutta mieheni tienaa hyvin ja pystyy elättämään meidät näin ilman mitään rahahuolia. On kiva, isohko omakotitalo, molemmilla uudehkot autot, tehdään joka vuosi lomareissuja yms. Totta kai ymmärrän olevani etuoikeutettu. Itselläni ei edes ole halua jatkaa näin loppuikääni, vaikka taloudellisesti aivan hyvin voisinkin. Siitä huolimatta myönnän, että hiukan hävettää joskus, kun joku kysyy, mitä teen työkseni ja sanon vain, että olen kotiäiti.
Kiusallisin olo on suoraan sanoen tullut silloin, kun olen jutellut muiden kotiäitien kanssa, joiden perheessä tuntuu olevan tiukkaa rahasta. Yhdenkin uudemman tuttavuuden kanssa juttelin joskus siitä, kun me olimme juuri ostaneet sohvan ja hänkin kertoi, että heidän pitäisi ostaa uusi. Kysyi sitten minulta, että mistä ja mihin hintaan ostimme omamme. Kerroin rehellisesti ja sen kummempia ajattelematta, että sohva oli maksanut muutaman tonnin. Tuli vähän hankala olo, kun toinen sitten tokaisikin saaneensa juuri lahjaksi 50e lahjakortin Ikeaan ja, että pitäisi vielä säästää, että saisi ostettua sohvan jonkun reilun 100e maksavan sohvan. Eikä siinä siis mitään vikaa ole, että ostaa Ikeasta halvalla (on meilläkin sieltä huonekaluja), mutta tuntui hirveältä, että me olimme ostaneet monella tonnilla sohvan ihan tuosta noin vain ja toinen joutuu säästämään ja saamaan lahjaksi rahaa, että pystyy ostamaan jonkun 100e sohvan. Mitäpä siihen sitten kommentoimaan? Tuntui molemmille olevan hiukan kiusallinen tilanne. En ikinä tahallani rehvastelisi rahoilla, mutta en siitä valehtelemaankaan rupea. Nykyään tosin pyrin kiertämään tuollaiset kysymykset tai jätän kokonaan vastaamatta.
Ainoa asia mikä tässä minua huolettaa on, kuten mainittua, oletko turvannut oman tilanteesi? Onko perheen omaisuus molempien nimissä? Onko sinulla sijoituksia, säästöjä, jotka auttaisivat pienen eläkkeen kanssa? Tällaisia kysymyksiä kannattaa miettiä kun asiat menee hyvin, koska se on myöhäistä kun asiat on huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein saa kuulla kuinka "seinät kaatuu päälle" tai " tulisin hulluksi kotona ilman työtä". Minua jotenkin säälittää nuo ihmiset, jos ei ole muuta elämänsisältöä kuin työ niin heikosti on asiat. Tuntuu kuin ei olla itsensä kanss niin sujut että jaksaisi omaa seuraa ja paetaan töihin elämänsisältöä hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Usein saa kuulla kuinka "seinät kaatuu päälle" tai " tulisin hulluksi kotona ilman työtä". Minua jotenkin säälittää nuo ihmiset, jos ei ole muuta elämänsisältöä kuin työ niin heikosti on asiat. Tuntuu kuin ei olla itsensä kanss niin sujut että jaksaisi omaa seuraa ja paetaan töihin elämänsisältöä hakemaan.
"Jaksaisi omaa seuraa", eli olla suurimman osan ajasta yksin tai ilman aikuisten seuraa neljän seinän sisällä. Se se vasta säälittävää onkin.
Miksi te kotirouvat niin hanakasti haluatte mollata toisten valintoja ja jauhaa siitä miten säälittävää on jos työ antaa sisältöä elämään? Se kuulostaa siltä ettet ole itse sujut oman valintasi kanssa. Jos olisit, en ymmärrä miksi toisten valintoja pitäisi mollata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi maksaa sinulle rahaa jos pääomatulot on enemmän kuin keskivertoihminen saa palkkaa? Ja siivojaa en ymmärrä laisinkaan. Mutta muuten ok, kiva että joku uskaltaa elää omanlaistansa elämää, mitä se muille kuuluu?
Ei siis ainoastaan tulot ole enemmän, vaan niistä maksettavat verot on enemmän kuin keskivertosuomalaisen palkka.
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi maksaa sinulle rahaa jos pääomatulot on enemmän kuin keskivertoihminen saa palkkaa? Ja siivojaa en ymmärrä laisinkaan. Mutta muuten ok, kiva että joku uskaltaa elää omanlaistansa elämää, mitä se muille kuuluu?
Hän haluaa antaa minulle rahaa. Käytän tuon rahan lapsiimme, ja muutaman avustuskohteeseen.
Itse ymmärrän siivoojan oikein hyvin, inhoan siivoamista. Järjestely on mukavampaa.
Ja kyllä, ymmärrän olevani etuoikeutettu. On lähinnä kiusallista, kun muutamat ystävistäni valittelevat rahapulaansa. Ei kiusallista siksi, ettei heillä ole rahaa, vaan kiusallista siksi, että katson viisaammaksi pitää suuni kiinni, etteivät he oleta minun pröystäilevän tms.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on olemassa töitä, joita kenenkään täysijärkisen ei luulisi tekevän kuin rahan takia. Useimmat myös sellaisista siisteistä sisätöistä ovat kyllä aika surkea sisältö elämään.
Molemmat kokeilleena komppaan ihan täydestä sydämestä. :D
Ei itse työ ole sisältö elämään, vaan esim. työyhteisö, uudet haastavat projektit, uuden oppiminen, kehittyminen, uralla eteneminen. Joku suorittava työ tai tietokoneen äärellä istuminen samaa tehden päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen ei varmaan olekaan kovin innostavaa.
Etkö mitenkään muuten löydä vastaavia juttuja kuin työn kautta? Millaiset sosiaaliset taidot sinulla on, jos olet noin riippuvainen työstäsi?
Onko se tosiaan sun työttömyydestä pois jos nautin työstäni? Luulisi että kotona olevat olisivat tyytyväisiä siitä että joku tekee mielellään töitä, saa palkkaa ja maksaa siitä veroja. Mutta ei, pitää haukkua ja sättiä ja päivitellä että miten voikin olla ettei keksi elämällään muuta! Yritin olla asiallinen keskustelussa, mutta en ymmärrä tätä hyökkäystä minua kohtaan. Voitko listata tarkalleen ottaen ne tekijät, jotka minun työstä nauttimisessa sinun elämääsi häiritsevät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ap:ta pari vuotta nuorempi lapseton kotirouva. Meillä käy siivooja kolme kertaa viikossa. Rahaa kulutan yhteiseltä tililtä, jonne miehen palkka tulee. Palkkapäivänä siirrän edellisen kuun palkasta ylijääneen summan puoliksi miehen ja puoliksi omalle tilille.
Mies lähtee töihin klo 6:30 ja on kotona klo 14:35. Lomia hänellä on kolme kuukautta vuodessa. Matkustetaan loma-ajat.
Harrastan erästä urheilulajia tavoitteellisesti ja opiskelen asuinmaamme kieltä. Nuo vie n. kuusi tuntia päivässä. Enempää en mitään ohjelmoitua tekemistä kaipaakaan.
Työelämä on tuttua. Tämä on neljäs vuosi ilman työntekoa. Ei ole ikävä. Olin niitä ihmisiä, joille työnteko oli pakollinen juttu. Laskut piti maksaa ja vapaa-aika rahoittaa.
Syksyllä edessä paluu Eurooppaan. Oman alani palkat kohdemaassa on n. 400€/kk, joten töitä ei mitään järkeä ole taaskaan tehdä. Ei haittaa.
Entä eläkevuotesi? Miten ne rahoitetaan? Mitä sinulle käy, jos parisuhteesi päättyy? Miten aiot pitää huolta ammattitaidostasi?
Eläkejärjestelyt on tietenkin kunnossa. En ole aikuisena koskaan asunut maassa, jossa olisi Suomen kaltainen työeläkesysteemi. Eläkettä kartutan nyt samalla tavalla kuin töissä ollessanikin.
Jos parisuhde päättyy, muuttaisin varmaan takaisin maahan, jossa vietin ikävuodet 19-32. Ja luultavasti menisin töihin entiselle työantajalleni. Pari viikonloppukurssia varmaan joutuisin ennen sitä käymään.
Tarkoitatko miehesi maksavan sinulle jotakin yksityistä eläkevakuutusta? Eihän nimittäin eläkerahastoosi kerry muuten mitään silloin ellet ole töissä. Vai aiotko elää iäkkäänä pääomatuloilla?
Minulla on kaksi erilaista eläkejärjestelyä. Niihin molempiin maksetaan miehen palkasta. Toinen on varmaan vastaava kuin yksityiset eläkevakuutukset Suomessa. En rehellisesti tiedä. Suomessa minulla ei ole eläkettä.
Minä olen jo vanhempi kotirouva, lapset lentäneet pesästä. Kyllä minä olen aina kehdannut rehellisesti sanoa sitä olevani, sanonut myös, etten käy töissä vaan keskity. nauttimaan elämästäni. Ja jos mieheni on paikalla, lisää hän aina, että ”minä maksan paremmin kuin yksikään työnantaja”.
Tämä elämä on mahdollistanut ensin lasten kasvattamisen ja hoitamisen kotona ja myöhemmin oli mukavaa, ettei heidän tarvinnut tulla koulusta tyhjään kotiin. Edelleenkin olen saatavilla, kun tarvitaan, en tosin aina enää fyysisesti, sillä asun osittain eri maassa kuin he. Tämä on myös mahdollistanut sen, että olen voinut matkustaa todella paljon ympäri maailmaa osallistuen mieheni työmatkoille, osallistunut edustamiseen jne.
Peiliin voin katsoa ylpeänä, kun näen, mitä lapsista on tullut. He ovat saaneet hyvän kasvatuksen, koulutuksen ja siivet, jotka kantavat.
Joskus joku on kysynyt, miten saan päiväni kulumaan. Voi veikkonen, minulla on kalenteri niin täynnä, etten minä edes ehtisi töissä käymään, mutta ne ovat minun itseni sinne merkitsemiä ja helposti muuteltavissa. Joku saa elämäänsä sisällön työn tekemisestä, minä taas kaikesta muusta. Nautin suuresti siitä, että minulla ei ole mitään rajoituksia, työnantajan määräämiä lona-aikoja jne., vaan voin tehdä ihan mitä haluan juuri silloin kuin haluan. Harrastuksia on paljon. Meillä käy myös siivooja kerran viikossa, ikkunanpesufirma parin kuukauden välein, loma-asunnolla puutarhuri, uima-altaan hoitaja ja siivooja.
Minun kotirouvana oloni on yhteinen päätöksemme, joten mieheni ei anna minulle ”kuukausirahaa”, vaan yhteinen tilimme on vapaasti molempien käytössä ja minulla on samat luottokortit kuin hänellä tietenkin lukuunottamatta firmojen kortteja. Itsestään selvää on, että hän on maksanut minulle privaattieläkettä ja omaisuutemme on molempien nimissä. Ei minulla olisi hätäpäivää, jos ero tulisi. Mutta miksi eroaisimme, kun molemmilla on asiat hyvin ja meillä on edelleen kivaa yhdessä?
Tiedän olevani etuoikeutettu, mutta ei minulla myöskään ole tarvetta selitellä miksen käy töissä, vaan riittää, kun sanon olevani kotirouva. Jos joku siitä sitten kehittelee omia päätelmiään, niin ihan vapaasti saa sen tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on olemassa töitä, joita kenenkään täysijärkisen ei luulisi tekevän kuin rahan takia. Useimmat myös sellaisista siisteistä sisätöistä ovat kyllä aika surkea sisältö elämään.
Molemmat kokeilleena komppaan ihan täydestä sydämestä. :D
Ei itse työ ole sisältö elämään, vaan esim. työyhteisö, uudet haastavat projektit, uuden oppiminen, kehittyminen, uralla eteneminen. Joku suorittava työ tai tietokoneen äärellä istuminen samaa tehden päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen ei varmaan olekaan kovin innostavaa.
Etkö mitenkään muuten löydä vastaavia juttuja kuin työn kautta? Millaiset sosiaaliset taidot sinulla on, jos olet noin riippuvainen työstäsi?
Onko se tosiaan sun työttömyydestä pois jos nautin työstäni? Luulisi että kotona olevat olisivat tyytyväisiä siitä että joku tekee mielellään töitä, saa palkkaa ja maksaa siitä veroja. Mutta ei, pitää haukkua ja sättiä ja päivitellä että miten voikin olla ettei keksi elämällään muuta! Yritin olla asiallinen keskustelussa, mutta en ymmärrä tätä hyökkäystä minua kohtaan. Voitko listata tarkalleen ottaen ne tekijät, jotka minun työstä nauttimisessa sinun elämääsi häiritsevät?
Se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on olemassa töitä, joita kenenkään täysijärkisen ei luulisi tekevän kuin rahan takia. Useimmat myös sellaisista siisteistä sisätöistä ovat kyllä aika surkea sisältö elämään.
Molemmat kokeilleena komppaan ihan täydestä sydämestä. :D
Ei itse työ ole sisältö elämään, vaan esim. työyhteisö, uudet haastavat projektit, uuden oppiminen, kehittyminen, uralla eteneminen. Joku suorittava työ tai tietokoneen äärellä istuminen samaa tehden päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen ei varmaan olekaan kovin innostavaa.
Etkö mitenkään muuten löydä vastaavia juttuja kuin työn kautta? Millaiset sosiaaliset taidot sinulla on, jos olet noin riippuvainen työstäsi?
Onko se tosiaan sun työttömyydestä pois jos nautin työstäni? Luulisi että kotona olevat olisivat tyytyväisiä siitä että joku tekee mielellään töitä, saa palkkaa ja maksaa siitä veroja. Mutta ei, pitää haukkua ja sättiä ja päivitellä että miten voikin olla ettei keksi elämällään muuta! Yritin olla asiallinen keskustelussa, mutta en ymmärrä tätä hyökkäystä minua kohtaan. Voitko listata tarkalleen ottaen ne tekijät, jotka minun työstä nauttimisessa sinun elämääsi häiritsevät?
En ole työtön. Kunhan vain ihmettelin kommenttiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on olemassa töitä, joita kenenkään täysijärkisen ei luulisi tekevän kuin rahan takia. Useimmat myös sellaisista siisteistä sisätöistä ovat kyllä aika surkea sisältö elämään.
Molemmat kokeilleena komppaan ihan täydestä sydämestä. :D
Ei itse työ ole sisältö elämään, vaan esim. työyhteisö, uudet haastavat projektit, uuden oppiminen, kehittyminen, uralla eteneminen. Joku suorittava työ tai tietokoneen äärellä istuminen samaa tehden päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen ei varmaan olekaan kovin innostavaa.
Etkö mitenkään muuten löydä vastaavia juttuja kuin työn kautta? Millaiset sosiaaliset taidot sinulla on, jos olet noin riippuvainen työstäsi?
Onko se tosiaan sun työttömyydestä pois jos nautin työstäni? Luulisi että kotona olevat olisivat tyytyväisiä siitä että joku tekee mielellään töitä, saa palkkaa ja maksaa siitä veroja. Mutta ei, pitää haukkua ja sättiä ja päivitellä että miten voikin olla ettei keksi elämällään muuta! Yritin olla asiallinen keskustelussa, mutta en ymmärrä tätä hyökkäystä minua kohtaan. Voitko listata tarkalleen ottaen ne tekijät, jotka minun työstä nauttimisessa sinun elämääsi häiritsevät?
En ole työtön. Kunhan vain ihmettelin kommenttiasi.
Tuossakin "hyökkäyksessä" keskustelija on vaihtunut, ilmeisesti useammankin kerran.
Eläkejärjestelyt on tietenkin kunnossa. En ole aikuisena koskaan asunut maassa, jossa olisi Suomen kaltainen työeläkesysteemi. Eläkettä kartutan nyt samalla tavalla kuin töissä ollessanikin.
Jos parisuhde päättyy, muuttaisin varmaan takaisin maahan, jossa vietin ikävuodet 19-32. Ja luultavasti menisin töihin entiselle työantajalleni. Pari viikonloppukurssia varmaan joutuisin ennen sitä käymään.