Miehen ex-vaimo suuttui verisesti kuultuaan että olen raskaana alle puoli vuotta heidän esikoisensa kuoleman

Aloittaja kommentoi kirjoituksessaan lapsen kuolemaan liittyen "silti ei voi elämä pysähtyä". Kyllä voi. Lapsen kuolema on niin järkyttävä asia, että silloin koko elämä voi todella pysähtyä niin, että kuolevaa lasta sureva vanhempi muuttuu "eläväksi zombieksi", eli on olemassa, on hengissä, mutta elämä on pilalla, eikä mikään tunnu enää miltään. Ja jos nyt sattuisikin joskus jotain tuntemaan, niin tuntee vain syvää surua, ja kaipausta. Elämä siis todella VOI PYSÄHTYÄ. Tätä ei ymmärrä, kuin vain ja ainoastaan henkilö, jonka oma lapsi on kuollut, tai henkilö, jonka elämä on joskus "pysähtynyt" jostakin muusta vastaavanlaisesta syystä, eli rakkaan ihmisen kuoleman takia.

Toivottavasti se uusi lapsi elää pitempään, eikä kuole kesken kaiken.

Paljon tällä puhutaan äidin surusta ja siitä miten hän on menettänyt lapsensa. VAIN ÄITIKÖ SEN LAPSEN ON MENETTÄNYT!? Ajatteleeko kukaan tätä isän kannalta? Äiti on menettänyt yhden lapsen mutta onko sitten oikein että isä menettää tämän äidin surun takia MOLEMMAT!? Kertokaa minulle miksi tämä on teidän mielestänne oikea yhtäl? Se onko uusi perheenlisäys tulossa ei vaikuta tähän millään lailla. Miksi on äidin kohdalla on tragedia menettää yksi lapsi mutta isän kohdalla ok menettää molemmat?

Vierailija kirjoitti:

Paljon tällä puhutaan äidin surusta ja siitä miten hän on menettänyt lapsensa. VAIN ÄITIKÖ SEN LAPSEN ON MENETTÄNYT!? Ajatteleeko kukaan tätä isän kannalta? Äiti on menettänyt yhden lapsen mutta onko sitten oikein että isä menettää tämän äidin surun takia MOLEMMAT!? Kertokaa minulle miksi tämä on teidän mielestänne oikea yhtäl? Se onko uusi perheenlisäys tulossa ei vaikuta tähän millään lailla. Miksi on äidin kohdalla on tragedia menettää yksi lapsi mutta isän kohdalla ok menettää molemmat?

Jep, isä suru on varmaan yhtä ssuuri. Se ei poista sitä faktaa, että hänelle on jo nyt tulossa uusi tulokas. Jos isä olisiollut surun murtama, niin sänkypuuhat luulisi olevan viimeisenä mielessä. AP ei kerromotä keinoja on yritetty ja kuinka kauan tilanne on jatkunut. Koska tilanteen ratkaisemiseksi on muita vaihtoehtoja kun oikeuden käynti. Soitto äidin ystävälle, äidille tai isälle. Aina on joku joka voisi auttaa.

Ap.lle vinkki:

Ota talteen tämä ketju.

Korosta punaisella omat kommenttisi ja etenkin aloitus.

Kun psykiatri aikanaan ihmettelee, mikä lapsissasi on vialla, kun heistä on tullut itsekkäitä tunnevammaisia mulkeroita, voit näyttää tätä keskustelua ja vastata: Minä olen heidät kasvattanut!

Minä taas suosittelen exää tai exän ystäviä, jotka ovat ihan varmoja että kyseessä exä, ottamaan ihan vaan varmuuden vuoksi talteen tämän. On sitten jotain näyttää jos tilanne niin vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä päätit jatkaa huolimatta siitä, että suruaika on juuri alkanut. Se on sinun oikeus, mutta silloin ihmiset voivat juuri reagoida eri tavoilla..

Mitähän tämäkin tarkoittaa. Onko täällä todellakin olemassa ihmisiä, joiden mielestä abortti olisi pitänyt tehdä, minä luulin niitä heittoja vaan tavallisiksi av-ilkeysheitoiksi?

Ei ap varmaankaan päättänyt, että raskautuu, kun suruaika on juuri alkanut. Niin nyt sattui käymään. Tarvitaan aika kiero mieli, että kuvittelee, että  joku päättää raskautua juuri silloin, kun perheessä on  hankalimmat mahdolliset ajat.

Ihan outoja täältä tosiaan saa lukea.

Tuollaisia ne kakkosnaiset ovat. Äiti on ilmeisesti apn mielestä saanut liikaa huomiota lapsen kuolemalla (kenties mieskin lohduttanut ja tukenut kun yhteinen lapsi oli) niin se päätti nyt raskautua että saa huomion itseensä. Sairasta.

Sinä olet taasen joko lukukyvytön tai tyhmä. Tässä ei ole kyse kakkosnaisesta, vaan pariskunnasta, joka on ollut yhdessä 5 vuotta ja heillä on jo yksi yhteinen lapsi. Miehen ja exän eroon ap ei ole liittynyt mitenkään.

Hän on aina kakkosnainen ja ensimmäinen vaimo ja lasten äiti se ykkönen.

Tämä on kyllä niin väsynyt provo, mutta silti menee tunteisiin, kun osa porukasta reaalimaailmassakin pilaa meidän normaalien exien maineen.

Ex-mieheni ykkösnainen on hänen nykyinen vaimonsa. En minä, hänen ex-vaimonsa. En ole ykkönen, vaikka meillä on exän kanssa kaksi yhteistä lasta ja exälläni ja nykyisellään ei yhtään. En edes haluaisi olla exäni ykkösnainen. Olisi kamalaa, jos exäni roikkuisi niin minussa.

Jos olet ensimmäinen vaimo, olet ensimmäinen vaimo. Et toiseksi muutu kun ei mennyttä voi muuttaa. Toinen vaimo on sitten toinen vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Teillä on vauva tulossa. Antakaa sen äidin olla. Tuskin olette niin erityisiä, että lapsi tarvitsee teitä.

Onpas tosiaan kamala kommentti. Pitäisi ajatella sen lapsen näkökulmasta eikä sen äidin. Toki äidillä on vaikeaa ja se pitää ottaa huomioon, muttei sen lapsen kustannuksella. Lapsi on tärkein ja lapsi tarvitsee isäänsä siinä missä äitiään. Sille lapselle tekisi hyvää olla välillä isän kanssa ja päästä pois surevan äidin luota ja kotoa missä sisar asui. Lastenvalvojaan, sosiaalitoimistoon tms. yhteyttä, ei kai siihen lakimiestä välttämättä tarvii. LAPSI on tärkein. Ja vaikka lapsi nyt olisi surullinen eikä jaksaisi tehdä mitään, sen pitää tehdä muutakin kuin surra. Ja kuka on parempi kuin oma isä auttamaan surussa.

uiiii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on vauva tulossa. Antakaa sen äidin olla. Tuskin olette niin erityisiä, että lapsi tarvitsee teitä.

Onpas tosiaan kamala kommentti. Pitäisi ajatella sen lapsen näkökulmasta eikä sen äidin. Toki äidillä on vaikeaa ja se pitää ottaa huomioon, muttei sen lapsen kustannuksella. Lapsi on tärkein ja lapsi tarvitsee isäänsä siinä missä äitiään. Sille lapselle tekisi hyvää olla välillä isän kanssa ja päästä pois surevan äidin luota ja kotoa missä sisar asui. Lastenvalvojaan, sosiaalitoimistoon tms. yhteyttä, ei kai siihen lakimiestä välttämättä tarvii. LAPSI on tärkein. Ja vaikka lapsi nyt olisi surullinen eikä jaksaisi tehdä mitään, sen pitää tehdä muutakin kuin surra. Ja kuka on parempi kuin oma isä auttamaan surussa.

Jo, lapsi on tärkein. Ja, lapselta viety jo sisarrus ja nyt äitipuoli ssuunnittelee poistamaan äidin juristilla ja uudella vauvalla. En ole niinkään varma, että tuo äitipuoli ja isä osaa hoitaa lapsen surua. Ei pakottamalla lasta tekemään mitään tuo mitään hyvää. Nämä kaksi todisti todella hyvin, että uuden sisaruksen saa aina. Ap kirjoituksen mukaan, niin en todella usko, että hän olisi hyvä lapselle. Tuo empatian puute on hälyttävä, jamiten hän sitten puhuisi äidistä.

Ihme kommentteja. Vaikka olisi kuinka järkevä ihminen,niin kamelin selkä voi katkea. Ihan jokainen meistä on joskus saanut likaa paskaa niskaan ja joskus käyttäytynyt huonosti. Ilmeisesti lapsen pois meno ei ollut yhtä traumaattinen kun äidille. Siksi hän on voinut jatkaa matkaa ja elää täysillä. Tässä ei nyt kaikki täsmää, mistä tiedetään onko tuo se ihan absoluuttinen totuus. Miksi ollaan heti menossa oikeuteen?

Fakta on, että äidin toiminta ei ole paras, muyta jos AP on käyttänyt juuri noita sanoja surevalle äidille, niin on hän aika pölkkypää myös.

Apuja lapsi ja äiti tarvitsee ja kyllä se terapia auttaa. Ota yhteytta tetapeuttiin ja keskustelu. Jos menette oikeuteen, niin siitä ei tule kuin vihaisempia ihmisiä. AP pyydä miehesi hakemaan apuja.

Onko kaikki muuten mennyt hyvin, elatusmaksut, hautajaiset, kivi jne. Onko nämä sovittu ilman riitoja?

On kyllä ihmeellistä jos neuvolassa ei ole otettu puheeksi millaisia voimavaroja perheellä on uuteen raskauteen tuossa tilanteessa

Hurjimmassa tapauksessa lapsi syntyy kun on kuolleen lapsen vuosipäivä.

Vierailija kirjoitti:

Ihme kommentteja. Vaikka olisi kuinka järkevä ihminen,niin kamelin selkä voi katkea. Ihan jokainen meistä on joskus saanut likaa paskaa niskaan ja joskus käyttäytynyt huonosti. Ilmeisesti lapsen pois meno ei ollut yhtä traumaattinen kun äidille. Siksi hän on voinut jatkaa matkaa ja elää täysillä. Tässä ei nyt kaikki täsmää, mistä tiedetään onko tuo se ihan absoluuttinen totuus. Miksi ollaan heti menossa oikeuteen?

Fakta on, että äidin toiminta ei ole paras, muyta jos AP on käyttänyt juuri noita sanoja surevalle äidille, niin on hän aika pölkkypää myös.

Apuja lapsi ja äiti tarvitsee ja kyllä se terapia auttaa. Ota yhteytta tetapeuttiin ja keskustelu. Jos menette oikeuteen, niin siitä ei tule kuin vihaisempia ihmisiä. AP pyydä miehesi hakemaan apuja.

Onko kaikki muuten mennyt hyvin, elatusmaksut, hautajaiset, kivi jne. Onko nämä sovittu ilman riitoja?

Ensinnäkin haluan huomauttaa että AV:lla on aina ihmeellisiä kommentteja. Eikä kannatakaan tunnepäissään lähteä spekuloimaan tilannetta josta emme tällä hetkellä muuta tiedä kuin ap:n version. Äidin tilanne on kamala ja täysin ymmärrettävä, mutta se ei siltikään oikeuta käyttäytymään miten tahansa. Äidin pitää pystyä olla lapselleen kunnollinen äiti, eristämättä tätä muusta perheestään - ja jos äiti ei siihen pysty, tarvitsee hän apua. Mikäli äidin voimavarat eivät tällä hetkellä riitä lapsen hoitoon, voi olla ihan hyväksi kaikille osapuolille että äidin toipumisaikana lapsi asuu muualla, tärkeintä on kuitenkin lapsen hyvinvointi.

Kukaan järkevä ihminen tuskin kannattaa sitä että lapsi "otettaisiin äidiltään kokonaan pois" niinkuin jotkut täällä hurmiossa huutavat. Sen sijaan lapsen oikeus isäänsä on taattava, ja mikäli äiti ei tällä hetkellä ole sopiva huoltaja, voi lapsen olla parempi asua muualla. Tällaisia tilanteita kuitenkin selvittää parhaiten sosiaalitoimi, eikä av-raati.

Vierailija kirjoitti:

uiiii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on vauva tulossa. Antakaa sen äidin olla. Tuskin olette niin erityisiä, että lapsi tarvitsee teitä.

Onpas tosiaan kamala kommentti. Pitäisi ajatella sen lapsen näkökulmasta eikä sen äidin. Toki äidillä on vaikeaa ja se pitää ottaa huomioon, muttei sen lapsen kustannuksella. Lapsi on tärkein ja lapsi tarvitsee isäänsä siinä missä äitiään. Sille lapselle tekisi hyvää olla välillä isän kanssa ja päästä pois surevan äidin luota ja kotoa missä sisar asui. Lastenvalvojaan, sosiaalitoimistoon tms. yhteyttä, ei kai siihen lakimiestä välttämättä tarvii. LAPSI on tärkein. Ja vaikka lapsi nyt olisi surullinen eikä jaksaisi tehdä mitään, sen pitää tehdä muutakin kuin surra. Ja kuka on parempi kuin oma isä auttamaan surussa.

Jo, lapsi on tärkein. Ja, lapselta viety jo sisarrus ja nyt äitipuoli ssuunnittelee poistamaan äidin juristilla ja uudella vauvalla. En ole niinkään varma, että tuo äitipuoli ja isä osaa hoitaa lapsen surua. Ei pakottamalla lasta tekemään mitään tuo mitään hyvää. Nämä kaksi todisti todella hyvin, että uuden sisaruksen saa aina. Ap kirjoituksen mukaan, niin en todella usko, että hän olisi hyvä lapselle. Tuo empatian puute on hälyttävä, jamiten hän sitten puhuisi äidistä.

'

Vaikuttaa siltä että samaistut tuohon äitiin niin paljon ettet pysty keskittymään lukemaasi kunnolla. Ensinnäkään äitipuoli ei ole suunnitellut yhtään mitään - lapsen isä on huolissaan lapsensa tapaamisoikeudesta ja on ottanut puheeksi oikeustoimet ellei tapaamista muuten turvata. Äitipuoli ei liity oikeustoimiin millään lailla, muuten kuin että on tuonut ilmi huolensa aviomiehestään.

Ap:sta emmekä äidistä tiedä  sinä enkä minä tällä hetkellä juuri mitään: tilanne voi olla joko niin että ap on tunteeton narsisti ja äiti rakkautta täynnä oleva selväjärkinen aikuinen; tai sitten ap on ihan normaali perheenäiti joka on huolissaan aviomiehensa ja bonuslapsensa voinnista tilanteessa jossa ex-vaimon mielenterveys rakoilee pahasti. Kumpaakaan emme me voi täällä tietää, sillä kumpikin skenaario on täysin mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme kommentteja. Vaikka olisi kuinka järkevä ihminen,niin kamelin selkä voi katkea. Ihan jokainen meistä on joskus saanut likaa paskaa niskaan ja joskus käyttäytynyt huonosti. Ilmeisesti lapsen pois meno ei ollut yhtä traumaattinen kun äidille. Siksi hän on voinut jatkaa matkaa ja elää täysillä. Tässä ei nyt kaikki täsmää, mistä tiedetään onko tuo se ihan absoluuttinen totuus. Miksi ollaan heti menossa oikeuteen?

Fakta on, että äidin toiminta ei ole paras, muyta jos AP on käyttänyt juuri noita sanoja surevalle äidille, niin on hän aika pölkkypää myös.

Apuja lapsi ja äiti tarvitsee ja kyllä se terapia auttaa. Ota yhteytta tetapeuttiin ja keskustelu. Jos menette oikeuteen, niin siitä ei tule kuin vihaisempia ihmisiä. AP pyydä miehesi hakemaan apuja.

Onko kaikki muuten mennyt hyvin, elatusmaksut, hautajaiset, kivi jne. Onko nämä sovittu ilman riitoja?

Ensinnäkin haluan huomauttaa että AV:lla on aina ihmeellisiä kommentteja. Eikä kannatakaan tunnepäissään lähteä spekuloimaan tilannetta josta emme tällä hetkellä muuta tiedä kuin ap:n version. Äidin tilanne on kamala ja täysin ymmärrettävä, mutta se ei siltikään oikeuta käyttäytymään miten tahansa. Äidin pitää pystyä olla lapselleen kunnollinen äiti, eristämättä tätä muusta perheestään - ja jos äiti ei siihen pysty, tarvitsee hän apua. Mikäli äidin voimavarat eivät tällä hetkellä riitä lapsen hoitoon, voi olla ihan hyväksi kaikille osapuolille että äidin toipumisaikana lapsi asuu muualla, tärkeintä on kuitenkin lapsen hyvinvointi.

Kukaan järkevä ihminen tuskin kannattaa sitä että lapsi "otettaisiin äidiltään kokonaan pois" niinkuin jotkut täällä hurmiossa huutavat. Sen sijaan lapsen oikeus isäänsä on taattava, ja mikäli äiti ei tällä hetkellä ole sopiva huoltaja, voi lapsen olla parempi asua muualla. Tällaisia tilanteita kuitenkin selvittää parhaiten sosiaalitoimi, eikä av-raati.

Eikä myös AP. Kyllä ex mies saa apuja sosiaalitoimistosta ja he järjestävät äidille apua ja terapia. Ei lasta myöskään oteta äidiltä pois ja se myös tarkoittaa, että lapsi asuu edelleen äidin luona ja isän tapaamiset järjestetään. Apuja tarvitsee koko perhe, myös AP tarvitsee apua. Tuolla tavalla ei kirjoiteta ihmisestä joka on menettänyt lapsensa. APllä on täysin oikeus tulla raskaaksi ja jatkaa elämää, mutta tuo täysin kylmä kohtelu äidistä on järkyttävää lukemista. Ja, ei kukaan ota lasta pois äidiltä jos hän osaa huolehtia lapsesta. Ne, järjestää vaan isän tapaamiset. Ja, ei se oikeuden kautta tule nopeasti, voi mennä vuosienkin kuin tulee päätöstä. Parasta olisi ottaa yhteyttä äidin läheiseen ja pyytää apua. Keskustelu yhteys on avattava, silloin kaikki voittavat

Enitenhän tuossa surettaa sen kuolleen nuorempi sisarus. Hän menetti sisaruksen lisäksi isänsä ja äitinkin on sekaisin.

Suruun ei ole hyvä jäädä kytemään. Suruaika on käytävä läpi mutta joskus on pakko koittaa jatkaa eteenpäin. Elämä ja aika ei pysähdy ympärillä koskaan vaikka omalla kohdalla se hetkeksi saattaakin pysähtyä. Isä on selkeästi tehnyt valinnan koittaa jatkaa elämässä eteenpäin tästä huolimatta, äiti taas ei. Vai ettekö muka kukaan ole koskaan vielä menettäneet rakkaitanne, sukulaisia, isovanhempia, omia vanhempia? Miten te olette täällä täysissä voimissanne? Kyllä, jatkoitte eteenpäin. Lapsen menetys on toki suurempi, mutta ei syy jäädä suruun ikuisiksi ajoiksi ilman että koittaa millään lailla selviytyä siitä. Puoli vuotta on kuitenkin pitkä aika. Täysin siitä ei toivu sinä aikana, varmasti ei vielä pitkään aikaan, mutta kyllä prosessi olisi hyvä jo olla edes laitettu käyntiin sinä aikana.

Vierailija kirjoitti:

jälkeen. Tästä johtuen kieltäytyy nyt vaikka mihin tekosyihin vedoten antamasta heidän toista yhteistä lasta tapaamisiin, tiedämme kaikki että totuus on se, minkä nainen joskus tekstasi, että mies on "sydämetön kylmä hirviö".

Ymmärrän äidin tuskan lapsen menettämisestä, ja suree isäkin ja minä. Silti ei voi koko elämä pysähtyä ja tämä menee jo naurettavuuksiin. Lakimieskö tässä pitää palkata, että mies saa lastaan tavata?

Lue tuo viimeinen lause, AP juuri suunnittelee lakimiehen palkkaamista.... Eihän koko elämä voi pysähtyä..... Ei AP mitään suunnittele...

Nyt en etsi, mutta yhdessä vastauksessa AP sanoi, että mies ei halua haastaa äitiä oikeuteen.

Kuka suunnittelemitä?

Vierailija kirjoitti:

Suruun ei ole hyvä jäädä kytemään. Suruaika on käytävä läpi mutta joskus on pakko koittaa jatkaa eteenpäin. Elämä ja aika ei pysähdy ympärillä koskaan vaikka omalla kohdalla se hetkeksi saattaakin pysähtyä. Isä on selkeästi tehnyt valinnan koittaa jatkaa elämässä eteenpäin tästä huolimatta, äiti taas ei. Vai ettekö muka kukaan ole koskaan vielä menettäneet rakkaitanne, sukulaisia, isovanhempia, omia vanhempia? Miten te olette täällä täysissä voimissanne? Kyllä, jatkoitte eteenpäin. Lapsen menetys on toki suurempi, mutta ei syy jäädä suruun ikuisiksi ajoiksi ilman että koittaa millään lailla selviytyä siitä. Puoli vuotta on kuitenkin pitkä aika. Täysin siitä ei toivu sinä aikana, varmasti ei vielä pitkään aikaan, mutta kyllä prosessi olisi hyvä jo olla edes laitettu käyntiin sinä aikana.

Huh, huh. Lapsen kuolemasta ei ikinä pääse yli. Sinä opit elämään surun kanssa, mutta et ole ikinä sama ihminen kuin ennen. Ja, puoli vuotta on lyhyt aika, jokainen joulu, pääsiäinen, juhannus, kesäloma, Suvivirsi ilman sitä lasta. Eli vuosi on realistinen aika päästä pahimman yli. Ja, joo äidin on päästävä eteenpäin ja jatkaa, siihen hän tarvitsee tukea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä päätit jatkaa huolimatta siitä, että suruaika on juuri alkanut. Se on sinun oikeus, mutta silloin ihmiset voivat juuri reagoida eri tavoilla..

Mitähän tämäkin tarkoittaa. Onko täällä todellakin olemassa ihmisiä, joiden mielestä abortti olisi pitänyt tehdä, minä luulin niitä heittoja vaan tavallisiksi av-ilkeysheitoiksi?

Ei ap varmaankaan päättänyt, että raskautuu, kun suruaika on juuri alkanut. Niin nyt sattui käymään. Tarvitaan aika kiero mieli, että kuvittelee, että  joku päättää raskautua juuri silloin, kun perheessä on  hankalimmat mahdolliset ajat.

Ihan outoja täältä tosiaan saa lukea.

Tuollaisia ne kakkosnaiset ovat. Äiti on ilmeisesti apn mielestä saanut liikaa huomiota lapsen kuolemalla (kenties mieskin lohduttanut ja tukenut kun yhteinen lapsi oli) niin se päätti nyt raskautua että saa huomion itseensä. Sairasta.

Sinä olet taasen joko lukukyvytön tai tyhmä. Tässä ei ole kyse kakkosnaisesta, vaan pariskunnasta, joka on ollut yhdessä 5 vuotta ja heillä on jo yksi yhteinen lapsi. Miehen ja exän eroon ap ei ole liittynyt mitenkään.

Hän on aina kakkosnainen ja ensimmäinen vaimo ja lasten äiti se ykkönen.

Tämä on kyllä niin väsynyt provo, mutta silti menee tunteisiin, kun osa porukasta reaalimaailmassakin pilaa meidän normaalien exien maineen.

Ex-mieheni ykkösnainen on hänen nykyinen vaimonsa. En minä, hänen ex-vaimonsa. En ole ykkönen, vaikka meillä on exän kanssa kaksi yhteistä lasta ja exälläni ja nykyisellään ei yhtään. En edes haluaisi olla exäni ykkösnainen. Olisi kamalaa, jos exäni roikkuisi niin minussa.

Jos olet ensimmäinen vaimo, olet ensimmäinen vaimo. Et toiseksi muutu kun ei mennyttä voi muuttaa. Toinen vaimo on sitten toinen vaimo.

Kyllä olen ensimmäinen vaimo. En ole ykkösnainen hänen nykyisessä elämässään. Huomaa ero näissä! Nykyisen vaimon tarpeet ovat, ja pitääkin olla, exälleni tärkeämpiä kuin minun tarpeeni.