Olenko ainoa joka ei lahjo opettajia/tarhantätejä keväällä?

Vierailija kirjoitti:

Opettajien työ on todella henkilökohtaista. Opettaja on voinut ratkoa esim juuri sinun lapsen kiusaamistapauksia ja nähnyt vaivaa ryhmäyttämiseen todella paljon sekä viettänyt unettomia öitä juuri sinun lapsen vuoksi. Lisäksi opettaja on voinut suunnitella, toteuttaa todella hienoja oppimiskokonaisuuksia ja oikeasti eriyttänyt sinun lapselle sopivia juttuja. Opettaja on todennäköisesti askarrellut myös sinun lapselle synttärikortin. (On myös mahdollista että opettaja ei ole tehnyt yhtään mitään näistä.) Kuitenkin outoa että joku ajattelee, että opettaja ei ansaitse kiitosta vuoden päätteksi. Eikö teidän omilla työpaikoilla kukaan koskaan kiitä tai kehu hyvästä työstä? Mielestäni se on ihan perus tapakasvatusta, että kiitetään kortilla. En minäkään opettajana kaipaa mitään älyttömiä lahjoja.

Samaa mieltä. Lapsi kannattaa omalla esimerkillään opettaa kiittämään toisia. Ehkä hän sitten osaa ekasta työharjoittelustaan lähtiessään kiittää perehdyttäjäänsä ja työkaveria avusta jne. Se on tärkeää pääomaa.

Valitettavasti joistakin oppilaista huomaa kotikasvatuksen puutteen. Keväällä hyvästelin ensimmäisen kerran urallani luokan, jolta yksikään oppilas ollut koskaan toivottanut minulle takaisin hyvää viikonloppua/lomaa/päivänjatkoa tms. Kolmen vuoden jälkeen he poistuivat luokasta minua vilkaisemattakaan, vaikka välimme olivat ihan hyvät ja monta heistä olin auttanut ja jotkut olivat itkeneetkin minulle surujaan. En syytä näitä teinejä vaan vanhempia, jotka eivät kiittämään ja hyvästelemään opeta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai yksikään vanhempi oikeasti luule, että varhaiskasvattajat tai opettajat oikeasti välittäisivät näistä kullannupuista yhtään enempää kuin työ vaatii?! Herranjestas! Ne tekee vaan työtään, ei ne halua kotiinsa mitään tuherroksia tai tekeleitä, joista tulee koko ajan työ mieleen. Ei ihme, että työkseen toisten kakaroita hoitavat tai opettavat, "kutsumusammatissaan nautiskelevat" uupuvat taakkansa alle.

Tämä ei pidä paikkaansa ainakaan kaikkien opettajien ja hoitajien kohdalla! Itse opetan yläasteella, ja aina on haikea mieli kun ysit keväällä lähtevät pois. Kiva, kun jotkut tulevat vielä seuraavanakin vuonna koululle moikkaamaan, jos on ollut lyhyt päivä amiksessa / lukiossa.

Kullakin oppilaalla on yläasteella varmaan 15 opettajaa vähintään, ei me tietenkään odoteta mitään lahjoja. Mutta kyllä se lämmittää mieltä, jos joku jotain tuo. Hauskinta on saada muistaminen, joka ulkopuoliselle vaikuttaisi järjettömältä lahjalta, mutta joka liittyy minun ja luokan yhteiseen historiaan, sisäpiirivitseihin tms. Esim. kerran pari oppilasta toi viimeisenä koulupäivänä kilon porkkanoita, jotka liittyivät minun ja tämän kyseisen luokan yhteiseloon. Se oli niin söpöä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat ja opet saa palkkaa työstänsä, eikä tarvitse lahjoja. Kaikenlainen lahjominen pitäisi lopettaa.

Lahja on kiitos. Lahjominen on vaikutusyritys. Ne ovat kaksi eri asiaa. Lahjomisen voikin lopettaa, mitään kalliita juttuja ei virkamies edes saa ottaa vastaan. Joku euron kukkanen sen sijaan on ihan kiva kiitos.

Miksi siitä, että ihminen tekee työnsä pitäisi kiittää lahjalla? Kiitätkö sinäkin esim. lähikaupan kassaa vuosittain kukkasella siitä, että hän on tehnyt työnsä ja palvellut sinua?

Ei ole tietystikään pakko kiittää lahjalla, mutta se voi olla mukavaa. Elämässä on kiva tehdä asioita, joista toiselle tulee hyvä mieli, vaikka niitä ei olekaan pakko tehdä. Itse olen saanut siivoojana joululahjan firmalta, joka oli asiakkaani. Olen saanut jopa lehdenjakajana joululahjan asiakkaalta. Erään asunnon oveen oli teipattu konvehtirasia ja lappu, jossa luki hyvää joulua lehdenjakalle. Kesätöissä olen ollut firmassa, jossa annettiin kesän lopuksi lahjat kaikille kesätyöntekijöille. Lahjojen antaminen ei ole pakollista, mutta näistä kaikista tuli hyvä mieli ja muistan ne edelleen - vuosien jälkeen.

Ite oon lastenhoitaja päiväkodissa, ja kyllä se lämmittää sydäntä kun lapsi loman alkaessa tuo pienen lahjan tai itsetehdyn kortin ja antaa halin. Tai sitten vain antaa sen halin. Auttaa jaksamaan rankassa työssä, kun saa pieniä muistutuksia siitä että kyllä ne mun työtäni arvostaa ja tykkää musta, vaikka välillä saa kuulla olevansa ”maailman tyhmin” kun en anna pelata mun kännykällä tai leikkiä työpaikan avaimilla.

Kiitos riittää mielestäni. Tänä keväänä amiksessa porukalla ostimme pienen muistamisen, kaikki laittoivat 3 e ja meitä oli 6. Joten mielestäni aika kohtuullista, säilyvän muiston ope sai eikä ollut liioiteltu, että hänen olisi ollut vaikea vastaanottaa.