Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa joka ei lahjo opettajia/tarhantätejä keväällä?
En ole koskaan vienyt mitään lahjoja opettajille tai päiväkodin hoitajille kesäloman alkaessa. En oikein ymmärrä miksi siitä että ihminen hoitaa työnsä, josta kuitenkin maksetaan palkka, pitäisi vielä erikseen saada jotain lahjoja loman alkaessa. Ei minunkaan työpaikalle kukaan tuo kukkia kun jään kesälomalle. Ymmärrän kyllä jos on sen ikäisiä lapsia jotka itse osaavat/haluavat esimerkiksi askarrella kortin, mutta en sitä että vanhemmat hikipäässä vääntävät näitä lahjoja.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Ah, taas se aika vuodesta käsillä kun opettajien kesälomat vituttaa kansaa.
Voivoi höpönassukat...
Jos joku on piiiiiiiiiiiiiitkän lomansa ansainnut, se on opettaja!
Parhain terveisin, EI opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset perheet haluavat muistaa ja toiset eivät. Se on jokaisen oma asia. Itse olen kertonut lapsille ennen kevätjuhlaa ja kesälomaa, että minusta halaus on oikein hyvä lahja. :) Näin pystyy ennakoimaan tilannetta, jossa osalla on antaa jotain ja osalla ei. Itse arvostan eniten vanhemmilta saatua sanallista kiitosta ja palautetta. Niitä muistelee monet kerrat jälkeen päin.
T. Lastentarhanopettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lahja.
On historiallinen tapa, jota kaikki suomalaiset eivät ymmärrä.
Mitä olen noita opeja kuunnellut, niin se itse lahja on lähinnä riesa vaikka muistaminen lämmittää. Lapsen piirtämä kortti ja omena olisi hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä annan lahjan joka joulu ja kevät. Lapseni pk-ryhmässä on kolme vakiaikuista, ja heille jokaiselle annan keväisin kukkasen, jonkun euron orvokin, ja jouluisin yhteisen karkkiviritelmän, josta jokainen saa ottaa haluamaansa (neekrinpusuja, salmiakkikarkkeja jne.).
Lisäksi annan lahjan siivoojien taukohuoneeseen, se on tavallisesti joku suklaapaketti.
Lahja tuo hyvän mielen sekä antajalle että saajalle (toivon). Se osoittaa myös yhteistyöhalua ja kiitosta siitä, että he ovat pitäneet hyvää huolta kalleimmastani.
Mites keittiö? Vietkö sinnekin jos siivoojille? Kiinteistönhoito?
En ole koskaan tavannut näitä ruuanlaittajia eivätkä he ole lapseni hoitajia. Pääosin he lämmittävät muualla valmistetun ruuan (vain aamupuuro on heidän keittämäänsä). Siivoojia olen sen sijaan tavannut päivittäin, he pyörivät siellä päiväkodin puolella. Kiinteistönhoitajat ovat paikalla vain, kun heidät kutsutaan kaupungista näille kulmille. Muistan heidän viime vuonna kerran karsineen koivun oksia, jotka peittivät liikennemerkin päiväkodin pihasta poistuttaessa, ja toissa vuonna he korjasivat portin saranaa. Sen enempää en ole heitäkään nähnyt. He eivät ole läsnä lapseni jokapäiväisessä elämässä.
Meidän päiväkodissa kyllä lapset tunsi kettiön tädin ihan nimeltä. Jutteli lasten kanssa ja oppi kaikkien muksujen nimet ja sen kuka tykkää mistäkin ruuasta. Minäkin hänet näin monet kerrat kun vein lapsen aamupalalle. Keittiön täti oli osa päiväkotia, vieläkin nuo koululaiset hänet muistaa. Oli tosiaan mukana lapsen elämässä, joka päivä. Vaikka vaan jakoi muualla valmistettua ruokaa.
Siivoojista mulla ei ole mitään muistikuvaa, samoin kiinteistönhuollosta. Olivat niin vaihtuvaa porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Me hommaamme viemistä aina. Arvostan suuresti opettajien, ohjaajien ja hoitajien työtä ja haluan osoittaa sen heille muistamisten kautta. Lasten kanssa työskentelevät tekevät paljon ylimääräistä vapaaehtoista työtä ja toisaalta panostavat työhön rahallisesti tuomalla lasten käyttöön omalla rahalla ostettua materiaalia. Aikuiset kouluissa ja päiväkodissa ovat päivän aikana lapseni kanssa enemmän kuin minä.
Voi vittu mitä paskaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin vien ihan kohtuu arvoisen lahjan ihan vain sen takia, että lapseni saisivat koulussa parempaa kohtelua opettajilta.
Minä vein aiemmin , mutta nyt en enää vuosiin. Koko touhu on mennyt ihan päättömäksi. Jos lapset itse haluavat jotenkin muistaa, niin sitten muistavat.
Ainoastaan silloin, kun pitkäaikainen opettaja jää kokonaan pois, niin osallistun muistamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin vien ihan kohtuu arvoisen lahjan ihan vain sen takia, että lapseni saisivat koulussa parempaa kohtelua opettajilta.
Samoin. Lapsi on melkein kaksisataa päivää vuodesta koulussa. Jos saan muutamalla kympillä parannettua lapsen viihtymistä koulussa, niin ei ole kovin kallista.
Näin opettajana joskus nolottaa todella paljon, kun muistamiset kohdistuvat pelkästään opettajaan. Työskentelen erityispuolella, mutta lukuisat koulunkäynnin ohjaajat eivät saa mitään muistamista koskaan vanhemmilta. Tekevät myös todella arvokasta työtä. Muistakaa kaikkia luokan aikuisia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin opettajana joskus nolottaa todella paljon, kun muistamiset kohdistuvat pelkästään opettajaan. Työskentelen erityispuolella, mutta lukuisat koulunkäynnin ohjaajat eivät saa mitään muistamista koskaan vanhemmilta. Tekevät myös todella arvokasta työtä. Muistakaa kaikkia luokan aikuisia :)
Tämä. Olen lastenhoitajana kuuden lapsen ”oma hoitaja”. Harvoin saan mitään vanhemmilta, koska muistamiset menevät aina pelkästään lastentarhanopettajalle. Vaikka minä vietän eniten aikaa heidän lapsensa kanssa. En halua mitään lahjoja, mutta kiitos ja miksei korttikin, tuntuisi kivalta.
Lastenhoitajille kuuluisi kyllä muistamiset siinä missä lastentarhanopettajille. Monilla on se tapa, että viedään lahja ”omalle aikuiselle”, olipa hän opettaja tai hoitaja. Se on mielestäni ok.
Vierailija kirjoitti:
Näin opettajana joskus nolottaa todella paljon, kun muistamiset kohdistuvat pelkästään opettajaan. Työskentelen erityispuolella, mutta lukuisat koulunkäynnin ohjaajat eivät saa mitään muistamista koskaan vanhemmilta. Tekevät myös todella arvokasta työtä. Muistakaa kaikkia luokan aikuisia :)
Olen henkilökohtainen avustaja luokassa. Vietin vuoden erittäin vaikeasti kehitysvammaisen lapsen kanssa. Olin aamulla häntä vastassa, syötin ja toteutin perushoidon. Lisäksi avustin tunnilla. Saattelin päivän päätteeksi kyytiin.
Kevään päätteeksi lapsen vanhemmat toivat ison kukkakimpun opettajalle, enkä saanut edes kiitosta työstäni. Silloin tuntui, ettei työtäni arvostettu yhtään. Kortti ja kiitos olisivat todellakin riittäneet minulle.
Tämän jälkeen olen aina muistanut antaa kiitoksen lapseni ryhmän kaikille aikuisille. Ja kortitkin olemme askarrelleet :)
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ajatellut, että mahdollistan lapselleni antamisen ilon ja opetan normaaleja, kohteliaita käytöstapoja, kun hän vie pienen muistamisen opettajalleen.
Hyvin todettu.
Näin ajattelen minäkin.
Antamisen ilo on kotona pienestä pitäen opittava kohtelias asia, kuten myös itsekkyys ja minäminäminävainmullekaikkiheti -asenne.
Pieni kiitos ei numeroita korota, mutta kertoo opettajalle hänen arvostuksestaan.
Vierailija kirjoitti:
Näin opettajana joskus nolottaa todella paljon, kun muistamiset kohdistuvat pelkästään opettajaan. Työskentelen erityispuolella, mutta lukuisat koulunkäynnin ohjaajat eivät saa mitään muistamista koskaan vanhemmilta. Tekevät myös todella arvokasta työtä. Muistakaa kaikkia luokan aikuisia :)
Kuulehan. Hyvä kun rahat riittää keväällä siihen lastentarhanopettajan ja opettajan lahjontaan, niin ei ole varaa enää ostella lahjoja kaikille muille. Keväällä kun on muutakin menoa, kun pitää ostaa kevätjuhlavaatteet ja kesällä odottaa häitä ja polttareita yms.
Ei vain ole varaa ostella kaikille jotain hyvää ja laadukasta lahjaa.
Eikö opettajia koskaan nolota ottaa niitä lahjoja vastaan. Vanhemmat ovat saattaneet jäädä työttömiksi ja on useampi lapsi ja laskuja rästissä. Mutta tuikkukipot ovat roskaa ja paskaa, pitää olla laadukkaampaa lahjaa. Toiset sitten arpovat, että ostetaanko lapselle kengät vai pannaanko kenkärahat hyvin palkattujen opettajien lahjoihin. Moni opettaja tienaa varmaan paljon enemmän, kuin ne lasten vanhemmat.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi on yleensä antanut pienen lahjan pk:n opettajalle ja hoitajalle kevätlukukauden lopussa. Jouluisin ja keväisin meidän pk:ssa oli tapana myös kerätä yhteislahjakortti, joten lapsen henk. kohta muistaminen oli tyylin itse tekemä kortti.
Nyt koulussa lahkorttiperinne on jatkunut (mielestäni kätevä, kun jotain kuitenkin haluaisin antaa), MUTTA jouluna lapseni ei tehnyt opettajalle korttia.
Tämä ei varmasti haitannut opettajaa, mutta kun lapseni huomasi että muut antavat kortin, kukan tms.... Oli viimeisen koulupäivän jälkeen paha mieli. Tykkää opestastaan ja harmitti kun ei älynnyt korttia tehdä ja muut antoivat...
ELI lahjan antamatta jättäminen voi olla lapsen näkökulmasta asia jossa hän jää ryhmästä pois ja kokee nolostumista. Valitettavasti.
Olen myös päiväkodin työntekijänä kokenut tämän itsekin, jos on ollut sellaisia juhlia, että melkein kaikki antavat jotain ja silloin olen toivonut että mielummin kukaan ei olisi tuonut mitään, kun näen joidenkin lasten ilmeet tai kuulen kun he kysyvät vanhemmiltaan mikseivät he tuoneet mitääm :( .
Ja kasvatustyötä tekevänä korostan että ei ne aikuiset siellä mitään vaadi tai odota, vaikka mukava elehän se on. Kortit on ihania. Mutta niiden antaminen olisi hyvä tehdä jossain muualla kuin kevät/joulujuhlassa ettei tule turhaa mielipahaa muille lapsille