Vaimo saa kyllä maksaa seuraavana lomamatkan tai sitten ei enää lomailla.

Ok, kiva trolli jälleen kerran. Milloin ajattelit lopettaa? Olet kuitenkin aikuinen nainen.

Voi mun miesparkaa. Mä kun en tienaa mitään. Edes tukia. Silti mies sanoo vaan että teen osuuteni kun huolehdin lapsesta ja kodista.

Matkoista en maksa mitään. Enkä tietenkään muustakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, älkää valitko persaukista puolisoa. Toiseksi, avatkaa yhteinen taloustili, johon molemmat laittaa saman summan ja josta maksetaan perheen kulut, lainanlyhennykset, matkat ym. Sitten kumpikin maksaa omat kulut omalta tililtään.

Ei ole vaikeaa, toimii.

Yleensä kyllä suositellaan, että taloustilille laitetaan sama prosentti(esim70%) nettotuloista. Jos toinen vaikka saa käteen 3000€ ja toinen 2000€, niin taloustilille laitettavat summat ovat 2100 ja 1400€.

Miksi? Esim minä tienaan tonnin enemmän kuin puoliso. Hänellä jää kuussa noiden yhteisten kulujen jälkeen noin 2000e, minulla 3000e. Miksi minun pitäisi lahjoittaa osa omista rahoistani hänelle, kun hän pärjää aivan mainiosti tuolla omalla rahallaan, ja laittaisi minulta saadut rahat vain säästöön (nyt säästämänsä rahan päälle)? Etenkin, kun minun työni on paljon stressaavampaa ja vie lähes 1.5h päivässä pidempään kuin hänen.

Et kai vaan käytä hyväksesi naisen vapaa-aikaa, sitä kun hänellä on enemmän kuin sinulla? Monet unohtavat, että aika on rahaan verrattavaa. Ärsyttää naiset, jotka sanovat "teen kaikki kotityöt kun miehellä on pitempi työpäivä". Nainenkin voisi sen sijaan tehdä jotain, josta saa rahaa.

Pidät siis reiluna sitä, että mies tekee enemmän ansiotyötä ja tuo enemmän elintasoa ja maksukykyä taloon, sen jälkeen tehdään kotityöt tasan? Reiluako myös siten katsottuna, että miehellä on vapaa-aikaa vuorokaudessa 15min, vaimolla 15min+90min jos kerran malli on se, että nainenhan ei tee kotitöitä silloin kun mies on töissä?

Tuossa lukee aivan selvästi "Miksi minun pitäisi lahjoittaa osa omista rahoistani hänelle, kun hän pärjää aivan mainiosti tuolla omalla rahallaan" eli kulut laitetaan puoliksi. Ne miehen tienaamat ylimääräiset rahat menevät vain ja ainoastaan miehen hyväksi, ei ne nosta perheen elintasoa. Joten kyllä, jos kumpikin maksaa kuluista yhtä suuren osan, myös kotityöt pitää jakaa yhtä tasaisesti. Voihan nainen vaihtaa työn niin, että työmatkoihin menee kolme tuntia, joten sinun mukaasi mies tekee sitten enemmän kotitöitä. Jos ei ehdi, niin onhan hänellä vapaapäiviä viikolla sitä varten.

Jos kulut laitetaan puoliksi, niin kotityötkin menee puoliksi. Mutta esim. AP selkeästi sanoi, että maksaa isomman osuuden perheen menoista. Pitäisikö silloinkin kotityöt jakaa puoliksi vai voisiko vaimo vastaavasti tehdä niistä isomman osan?

Vierailija kirjoitti:

Merkkihuppari, sijoitustoiminta, rahan kerääminen, mitä näitä nyt on täytyy koskea koko perhettä. Yleensä kun mies harjoittaa yksipuolisesti sitä rahan keräämistä omalle tilille, niin lapset kulkee ryysyistä. Lapsille opetetaan malli, missä isä kerää rahaa itsellensä, ja muu perhe kävelee ryysyissä, koska tietysti sijoitustoimintaa harrastavalle isälle, ei se sosiaalisen luokan näyttäminen ole tärkeää. Sijoitustoimintaa harrastavalle isälle on tärkeää, vain pankkitilinsä saldo. Matkustelu, ruoka, vaatteet, mikään ei ole tärkeämpää, kuin oman tilin saldo. Tuossa mallissa lapset laitetaan alimpaan kastiin vaateiden ja harrastusten kanssa. Palkkatyöläisen paras sijoitus on ostaa lapselle merkkivaatteet ja laittaa harrastamaan kalliimpia harrastuksia, mitä löytyy. Tällöin lapsi ponnistaa sosiaalisessa luokassa eteenpäin ja päätyy tekemisiin pärjäävien perheiden lasten kanssa. Tekee samat kuviot opiskelun ja uran suhteen, mitä pärjäävien perheiden ja yrittäjien lapset. Kylmäkiskoinen rahan säästäminen omalle tilille on pahinta, mitä voi kasvuiässä olevalle lapselle tehdä.

En tiedä oliko tämä tarkoituksellista ironiaa vai ei, mutta joka tapauksessa täysin metsään tämä ajattelu menee. Ne merkkivaatteisiin satsaavat köyhät erottuvat koulutetusta keskiluokasta hyvin räikeästi. Koulutetun ylemmän keskiluokan lapsi kulkee tyytyväisenä h&m-vaatteissaan ja lähtee opiskelemaan kunnon rahapotti säästötilillään. Alemman sosiaaliluokan lapsi on kulkenut kalliissa merkkivaatteissaan, ja jää tuossa vaiheessa kyydistä.

Jos haluaa lapselle luokkanousua, niin kannattaa miettiä, mitä ylemmät luokat oikeasti arvostavat, ei sitä, mikä on omissa silmissä hienoa. Logot ovat alempien sosiaaliluokkien juttuja, samoin ylipäätään merkkivaatteiden ihailu. ’Hienot’ nimet kuuluvat alempiin sosiaaliluokkiin. Ylemmissä sosiaaliluokissa arvostusta saadaan opiskelulla, sillä, että on luettu paljon kirjallisuutta, tunnetaan musikkia (muutakin kuin populaari) ja maailmaa, muutakin kuin rantalomia.

Minne ne vaimon rahat sitten menee? Maksatteko saman verran ruoasta ja asumisesta, entä lapsien menot? (oletan että lapsia on kun perheestä puhut) Alkakaa jatkossa laittaa saman verran taloustilille, josta sitten lomat yms menot hoidatte... kattokaa sitten mitä jää viivan alle ja onko varaa lomailuun. Jos kaikki pitää littiin jakaa, niin sitten se tarkoittaa joka osa-alueella pennilleen kohdilleen.

Meillä mies on maksanut perheen lomamatkat jo 25 vuotta, eikä koskaan ole vaatinut maksua jälkeenpäin.

Olet todella huono mies. Minä ostin vaimolle matkan ja löin vielä  tonnin käteistä käteen että alahan mennä  siitä lomalle :) 

Vierailija kirjoitti:

Voi mun miesparkaa. Mä kun en tienaa mitään. Edes tukia. Silti mies sanoo vaan että teen osuuteni kun huolehdin lapsesta ja kodista.

Matkoista en maksa mitään. Enkä tietenkään muustakaan

Toivottavasti mies maksaa sinulle myös vapaaehtoista eläkevakuutusta. En itse voisi kuvitella alistuvani tuollaiseen, en ikinä. Elämä ilman omia rahoja olisi ihan käsittämätön ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi mun miesparkaa. Mä kun en tienaa mitään. Edes tukia. Silti mies sanoo vaan että teen osuuteni kun huolehdin lapsesta ja kodista.

Matkoista en maksa mitään. Enkä tietenkään muustakaan

Toivottavasti mies maksaa sinulle myös vapaaehtoista eläkevakuutusta. En itse voisi kuvitella alistuvani tuollaiseen, en ikinä. Elämä ilman omia rahoja olisi ihan käsittämätön ajatus.

On minulla 30 000e omia rahoja säästössä että semmosta "alistumista" iik.

Näitä kun lukee, niin ei voi kuin onnitella itseään hyvästä puolisovalinnasta.

15-vuotta naimisissa, palkan menevät samalle tilille, nolla riitaa rahasta.

Outo ajatuskin lähteä excelöimään jotain tuloja ja menoja - naimisissahan tässä ollaan, rakkaudesta. Mutta kukin kai sitten tyylillään!

Loisii häpeilemättä toisen lompsalla. Vastuutonta ja itsekästä sanoisin.

Lisätietoa merkkihupparin tuomasta statuksen nostosta?

Hupparit ovat lasten vaatteita, joita aikuinen pitää korkeintaan sisätiloissa, puutarhahommissa, veneessä, mökillä - ei julkisella paikalla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi mun miesparkaa. Mä kun en tienaa mitään. Edes tukia. Silti mies sanoo vaan että teen osuuteni kun huolehdin lapsesta ja kodista.

Matkoista en maksa mitään. Enkä tietenkään muustakaan

Toivottavasti mies maksaa sinulle myös vapaaehtoista eläkevakuutusta. En itse voisi kuvitella alistuvani tuollaiseen, en ikinä. Elämä ilman omia rahoja olisi ihan käsittämätön ajatus.

On minulla 30 000e omia rahoja säästössä että semmosta "alistumista" iik.

Kotivuodet ovat tainneet hieman sumentaa rahantajun. 30 tonnia on käytetty eläkkeellä/jos mies häipyy sitä ennen, noin kolmessa vuodessa. Sulla on kolme vuotta elämästä turvattu koko eläkeiän sijaan (jos olisit käynyt töissä), jee 🙄?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä siis vaimon kanssa omat rahat?

Nytpä en osaa sanoa mitään järkevää, koska meillä on aina olleet yhteiset rahat, eli kaikki palkkasaatavat on menneet yhteisen perheen hyväksi. Jo silloin kun oltiin avoliitossa eikä lapsia vielä ollut. Nyt toiminut jo 22 vuotta näin ja matkoillakin ollaan käyty.

Teidän tilanne kuulostaa omituiselta.

Tuo on yksi vaihtoehto mutta ei sovi kaikille. Meillä ei ole yhteisiä rahoja eikä tule koskaan olemaan. Sen sijaan molemmat laittavat yhteiselle tilille saman summan kuukausittain. Yhteiset matkat maksetaan puoliksi ja ne tehdään kohteisiin, jotka molempia kiinnostavat. Omia matkoja yksin tai kavereiden kanssa tehdään omilla rahoilla.

Sitten jos elämässä tulee tilanne, että toisen on otettava isompi vastuu yhteisestä taloudesta, niin tehdään niin, mutta siihen saakka on paljon selvempää, että on erilliset rahat. En haluaisi joutua kysymään mieheltäni, saanko käyttää yhteiseltä tililtä rahoja omiin matkoihini, eikä hän taatusti haluaisi joutua kysymään minulta saako ostaa milloin minkäkin koneen tai laitteen omaksi ilokseen.

ei-ap

Ei meidänkään tarvitse lupaa kysyä, senkin ostetaan mitä halutaan. Kunhan tilille jää ruokarahaa ja rahaa laskuihin. Molemmathan sitä rahaa tienaa joten molemmat sitä saa käyttää.

En ole kukaan edellä kommentoineista. Meillä on myös erilliset rahat, vaikka olemme naimisissa. Tämä vain tuntuu järkevältä. Melkein samankokoiset palkat, joten olemme päätyneet siihen, että molemmat siirtävät yhteiselle taloustilille kuukausittain saman summan. Taloustililtä maksetaan vastike, yhteiset asumiseen liittyvät laskut, kodin välttämättömät hankinnat ja ruoka. Asunnon omistamme puoliksi, ja kumpikin hoitaa itse omaa lainaansa.

Minusta on kiva, että avioliitossakin on tietty taloudellinen vapaus hankkia myös jotain, mikä toisen mielestä on hölmöä. Jos olisi yhteiset rahat, kokisin velvollisuudekseni paljon tarkemmin harkita ostopäätöksiäni sen mukaan, onko hankinta molempien mielestä tarpeellinen ja järkevä. Ei olisi reilua, että jos toinen olisi vaikka säästämiseen, pihistelyyn ja harkitsevaan sijoitteluun taipuvainen, joutuisi hän sietämään vaikkapa toisen jatkuvat kalliit puutarhahankinnat, joita itse ei pidä ollenkaan tarpeellisina. Joku tietty on sitä mieltä, että kyllä rakastava puoliso sallii kumppanilleen vaikka mitkä ostokset, mutta ei se minusta kiva ja reilu kuvio ole.

Tunnustan, että minulla on eräänlainen riippumattomuuskompleksi. En halua vahingossakaan olla riippuvainen mieheni rahoista, ellei kyseessä ole jokin erikoistilanne, kuten sairastuminen. Lapset sitten ovat asia erikseen. Heihin ajattelen kummankin vanhemman panostavan myös rahallisesti niin paljon kuin suinkin pystyvät. Jos toinen pystyy enemmän, hän sitten tekee niin. Lapset ovat kuiten molemmille omat, rakkaat ja tärkeät. Heidän kohdallaan ei omia pennosia lasketa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi mun miesparkaa. Mä kun en tienaa mitään. Edes tukia. Silti mies sanoo vaan että teen osuuteni kun huolehdin lapsesta ja kodista.

Matkoista en maksa mitään. Enkä tietenkään muustakaan

Toivottavasti mies maksaa sinulle myös vapaaehtoista eläkevakuutusta. En itse voisi kuvitella alistuvani tuollaiseen, en ikinä. Elämä ilman omia rahoja olisi ihan käsittämätön ajatus.

Tiedän. Mutta ei ole alistumista vaan järki päätöksiä perheessä. Vauvan kanssa mennään näin. Sitten kun päätän tehdä töitä, kertyy eläke.

Yrittäjä perheessä eläke muodostuu muutoinkin hieman eri tavalla kuin palkkatöissä.

Ulkomailla muutoinkin eritavalla. Säästetään oma eläkekassa.

Olen kiitollinen että voin olla rennosti vauvan kanssa murehtimatta töihin paluuta vaan tehdä senkin omalla ehdolla. Tai vauvan.

Ja kyllä, vaikka ollaan miehen varassa on mieheni huolehtinut siitäkin että pärjätään vaikka sattuisi jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, älkää valitko persaukista puolisoa. Toiseksi, avatkaa yhteinen taloustili, johon molemmat laittaa saman summan ja josta maksetaan perheen kulut, lainanlyhennykset, matkat ym. Sitten kumpikin maksaa omat kulut omalta tililtään.

Ei ole vaikeaa, toimii.

Yleensä kyllä suositellaan, että taloustilille laitetaan sama prosentti(esim70%) nettotuloista. Jos toinen vaikka saa käteen 3000€ ja toinen 2000€, niin taloustilille laitettavat summat ovat 2100 ja 1400€.

Miksi? Esim minä tienaan tonnin enemmän kuin puoliso. Hänellä jää kuussa noiden yhteisten kulujen jälkeen noin 2000e, minulla 3000e. Miksi minun pitäisi lahjoittaa osa omista rahoistani hänelle, kun hän pärjää aivan mainiosti tuolla omalla rahallaan, ja laittaisi minulta saadut rahat vain säästöön (nyt säästämänsä rahan päälle)? Etenkin, kun minun työni on paljon stressaavampaa ja vie lähes 1.5h päivässä pidempään kuin hänen.

Et kai vaan käytä hyväksesi naisen vapaa-aikaa, sitä kun hänellä on enemmän kuin sinulla? Monet unohtavat, että aika on rahaan verrattavaa. Ärsyttää naiset, jotka sanovat "teen kaikki kotityöt kun miehellä on pitempi työpäivä". Nainenkin voisi sen sijaan tehdä jotain, josta saa rahaa.

Pidät siis reiluna sitä, että mies tekee enemmän ansiotyötä ja tuo enemmän elintasoa ja maksukykyä taloon, sen jälkeen tehdään kotityöt tasan? Reiluako myös siten katsottuna, että miehellä on vapaa-aikaa vuorokaudessa 15min, vaimolla 15min+90min jos kerran malli on se, että nainenhan ei tee kotitöitä silloin kun mies on töissä?

Tuossa lukee aivan selvästi "Miksi minun pitäisi lahjoittaa osa omista rahoistani hänelle, kun hän pärjää aivan mainiosti tuolla omalla rahallaan" eli kulut laitetaan puoliksi. Ne miehen tienaamat ylimääräiset rahat menevät vain ja ainoastaan miehen hyväksi, ei ne nosta perheen elintasoa. Joten kyllä, jos kumpikin maksaa kuluista yhtä suuren osan, myös kotityöt pitää jakaa yhtä tasaisesti. Voihan nainen vaihtaa työn niin, että työmatkoihin menee kolme tuntia, joten sinun mukaasi mies tekee sitten enemmän kotitöitä. Jos ei ehdi, niin onhan hänellä vapaapäiviä viikolla sitä varten.

Miksi puhut minusta, viittaamastasi kirjoittajasta miehenä? Todella seksististä olettaa että paremmin ansaitseva on mies.

Yhä, jaamme sekä menot että kotityöt tasan, enkä ymmärrä miksi minun pitäisi lahjoittaa puolisolleni joka kuukausi noin 300euroa kun hänellä jo nyt jää noin tonni kuussa säästöön. Millä ihmeellä tämä perustellaan? Teen rahojeni eteen enemmän töitä kuin puoliso, teen kotona puolet hommista,ja silti minun pitäisi maksaa hänelle monta sataa kuussa "jostakin" mutta en ymmärrä mistä.

Tosi kiva vastata, kun jokainen kirjoittaja viittaa edelliseen kommenttiin ja on kuitenkin ihan eri tyyppi. vastasin tyypille, joka kertoi tekevänsä pitempää päivää ja tienaavansa enemmän kuin vaimonsa, mutta joka silti ei halua tehdä osaansa kotitöistä. Missään ei sanottu, että hän maksaa valtaosan perheen menoista. Kirjoittakaa jatkossa kommentit erikseen, niin ei tule epäselvää. Aloituksessakaan ei puhuttu muusta kuin lomamatkojen kuluista.

Vierailija kirjoitti:

Olet todella huono mies. Minä ostin vaimolle matkan ja löin vielä  tonnin käteistä käteen että alahan mennä  siitä lomalle :) 

Jaa’a, minusta aloituksen aihe ei kerro mitään miehen hyvyydestä miehenä. Sen sijaan sinä olet kyllä hyvä maksaja, ei siinä mitään. Se tosin ei kerro mitään hyvyydestä miehenä.

Yhdessä ollaan, mutta rahat ei kuitenkaan ole yhteisiä. Kun se tienaa ton verran ja minä tienaan tämän verran niin sen pitää maksaa tämän verran ja minä maksan tämän verran. Oisko kaikkien kannalta parempi elää ihan vain yksinään jos se raha on tärkeämpi kuin se puoliso? Jos ei pysty oikeasti jakamaan kaikkea vaan pitää vahtia kuka maksaa ja mitä maksaa niin ei ole valmis avioliittoon. Minusta oikeassa parisuhteessa ei ole sellaista asiaa kuin sinun ja minun rahat. On vain meidän rahat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi mun miesparkaa. Mä kun en tienaa mitään. Edes tukia. Silti mies sanoo vaan että teen osuuteni kun huolehdin lapsesta ja kodista.

Matkoista en maksa mitään. Enkä tietenkään muustakaan

Toivottavasti mies maksaa sinulle myös vapaaehtoista eläkevakuutusta. En itse voisi kuvitella alistuvani tuollaiseen, en ikinä. Elämä ilman omia rahoja olisi ihan käsittämätön ajatus.

Erotilanteessa meillä menisi kaikki puoliksi, niin myös eläkesäästöt ja kaikki muu omaisuus. Kummallakaan ei olisi mitään hätää, vaikka ei saisi eläkettäkään, mutta eiköhän jokainen ole oikeutettu vähintäänkin kansaneläkkeeseen. Saahan sillä ainakin jokapäiväisen leivän talouteen, ja omista varoista maksaa sitten kaiken muun.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse miettiä näitä, kun on yhteiset rahat.

Yhteiset rahat on siitä kivat, että se käyttää, joka ekana ehtii. Ei tule riitoja matkoista, kun ennättää maksamaan yhteisistä rahoista itselle tärkeitä juttuja.