Kotihoito lisää lasten kehitysongelmia

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on olemassa ihan oikeita ongelmia: Lasten ja nuorten tosi isot mielenterveysongelmat. Jotain niille pitää tehdä, mutta en jaksa uskoa, että tämä kotihoito- tai päiväkotihoitokina on siihen se ratkaisu. Maailmalta löytyy paljon esimerkkejä siitä, kuinka lapsia hoidetaan pääosin kodin ulkopuolella, mutta silti heidän mielenterveys parempi kuin Suomessa. En silti halua uskoa, että tuo päiväkotihoito on peruste paremmalle mielenterveydelle. Toki en usko, että kotihoitokaan sitä takaa, koska Suomessa on melkein maailman parhaiten tuettu kotihoito ja silti runsaasti niitä pään ongelmia.

Luulenpa, että ne syyt löytyvät jostain ihan muusta.

Olen kanssasi aivan samaa mieltä, mutta osut vähän ohi aiheen, koska tuossa tutkimuksessa ei edes tutkittu lasten mielenterveyttä eikä tunne-elämän kehitystä vaan pelkästään neurologista kehitystä (esim. puheen kehitys). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mikä oli ongelma? Kotiäitiys on huono asia sekä äidille itselleen että lapsille.

Niin miksi? Lapseni oppi lukemaan, laskemaan matikkaa (vaikeampiakin laskuja jo) ja kerhosta suositeltiinkin jättämään eskari väliin ja siirtymään suoraan ekalle. Ja täysin kotihoidettu lapsi kyseessä. Nyt on koulussa vuotta nuorempana ja hyvin menee.

Eli lapsi kävi kerhossa? Jutussahan korostetaan, että mitään tuollaista ei testissä huonostimenestyneillä ole.

No se 3hx2/vko kerhoa ei hirveästi edistä lasten oppimista suuntaan tai toiseen. Kerhossa lähinnä ulkoillaan ja leikitään.

Leikkiminenhän se on kaikista tärkeintä tuon ikäiselle. Varsinkin vapaan leikin väheksyminen pitäisi lopettaa

Juuri näin. Olen ehdottomasti samaa mieltä. Oma vastaukseni tarkoittikin sitä, että kerhoissa ei juuri opetella asioita. Leikkiminen on se pääasia verrattuna päiväkotiin. Päiväkodithan menevät ihan järjettömyyksiin jo, tuttavani sanoi, että heille oli tullut uudistus, että lapset eivät saisi edes itsenäisesti aloittaa leikkejä vaan aikuisten tulisi olla ohjaamassa leikkejä jatkuvasti.

Ehkäpä lasten ongelmilla ei ole mitään tekemistä hoitomuodon kanssa. Isommaksi ongelmaksi näen me vanhemmat, jotka suorastaan riehumme oman mielipiteemme takia ja käymme niiden kimppuun, jotka eri mieltä. Emme siedä ketään tai mitään, mikä on omaa mutu-tietoamme vastaan. Koemme automaattisesti vääriksi kaikki tutkimukset, jotka ovat omaa näkemystämme vastaan. Ja vastaavasti koemme automaattisesti oikeiksi tutkimukset, jotka puoltavat näkemystämme. Näemme oikeaksi vain ja ainoastaan yhden tavan toimia, omamme. Aggrella ja asiattomasti suhtaudumme tunteet kuohuten kaikkeen muuhun. Ihmekös lapsillemme on ongelmia, kun meitä seuraavat. Perusteluksi mille tahansa käy se, että koska meillä ja sukulaiselle meni näin niin se on yleismaailmallinen fakta.

Vierailija kirjoitti:

2 lasta kotihoidossa 3vuoteen asti.

Molemmat on puhua pölisseet 2vuotiaasta saakka ihan niinku isommatkin lapset ja ovat osanneet leikkiä hippaa ym isompien lasten kanssa.

Vanhenpi nyt 8 lk koko peruskoulu numerot 8-9-10 linjalla.

Sanoisin että ei pidä paikkaansa

Hedelmätöntä mitätöidä suurten aineistojen pohjalta tehty tilastollinen tutkimus vetoamalla omaan pikku kullannuppuun. Mutta vastavetona: mulla on 3 lasta joista jokainen on mennyt päiväkotiin 1-vuotiaana. Kaikki kolme oppivat puhumaan selkeästi ja monisanaisia lauseita jo 1-vuotispäivän tienoilla ja lukemaan 3-vuotiaana. Ovat sosiaalisesti taitavia ja pärjäävät kaiken tyyppisten kavereiden seurassa ja aina saaneet päiväkodissa ja koulussa vain positiivista palautetta. Ovat nyt 15-11 vuotiaita ja kaikkien kouluarvosanat ovat koko peruskoulun olleet kymppejä, mukana välillä jokunen ysi. Tämän yksittäistapauksen valossa lainatun kommentoijan kotona hoidetut lapset pärjäävät huonommin kuin minun päiväkodissa jo pienestä olleet lapseni.

Otsikossa menee kausaliteetti sekaisin.

Yhtä hyvin voi sanoa että ne perheet, kenellä on eniten ongelmia ja eniten vaikeuksia tukea lapsen kasvua, valitsevat kotihoidon.

Ensimmäisenä esimerkkinä nousee lestadiolaiset. Siinä iso joukko kotihoidettuja, lapsilla ei yleensä kodin ulkopuolisia menoja edes kouluikäisenä koulupäivien jälkeen. Ajatellaan että raamattu tarjoaa riittävän tietopohjan, siinähän oma ajattelu on vain haitaksi.

Lapsia on tyypillisesti niin paljon että resurssit vanhemmilla loppuvat, ja lasta tukee, JOS TUKEE lähinnä sisarukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2 lasta kotihoidossa 3vuoteen asti.

Molemmat on puhua pölisseet 2vuotiaasta saakka ihan niinku isommatkin lapset ja ovat osanneet leikkiä hippaa ym isompien lasten kanssa.

Vanhenpi nyt 8 lk koko peruskoulu numerot 8-9-10 linjalla.

Sanoisin että ei pidä paikkaansa

Hedelmätöntä mitätöidä suurten aineistojen pohjalta tehty tilastollinen tutkimus vetoamalla omaan pikku kullannuppuun. Mutta vastavetona: mulla on 3 lasta joista jokainen on mennyt päiväkotiin 1-vuotiaana. Kaikki kolme oppivat puhumaan selkeästi ja monisanaisia lauseita jo 1-vuotispäivän tienoilla ja lukemaan 3-vuotiaana. Ovat sosiaalisesti taitavia ja pärjäävät kaiken tyyppisten kavereiden seurassa ja aina saaneet päiväkodissa ja koulussa vain positiivista palautetta. Ovat nyt 15-11 vuotiaita ja kaikkien kouluarvosanat ovat koko peruskoulun olleet kymppejä, mukana välillä jokunen ysi. Tämän yksittäistapauksen valossa lainatun kommentoijan kotona hoidetut lapset pärjäävät huonommin kuin minun päiväkodissa jo pienestä olleet lapseni.

No kun tutkimus on tehty huonosti (hyvin outo ennustava muuttuja, ei ole selvää onko yksilöjä vai alueita indikoiva), efektit ovat hyvin pieniä ja uutisoinnin otsikointi ei pidä paikkaansa (lasten välillä ei ollut eroja enää peruskoulun lopulla).

Selittäisiköhän lasten testeissä saamia eroja esimerkiksi se, että kotihoidossa olevat lapset eivät välttämättä heti uskalla puhua vieraalle yhtä vuolaasti kuin päivähoidossa olleet, jotka ovat tottuneet siihen, että hoitaja vaihtuu usein. Meidän lapset ovat ainakin melko hitaasti lämpiäviä. Eli melkein tunti menee siihen, ennen kuin pienempi uskaltaa puhua yhtään mitään. Hän täytti kuitenkin vasta 2-vuotta ja puhuu jo viiden sanan lauseita. Mutta vieraalle ihmiselle hän ei varmasti sanoisi yhtään mitään.

Toinen selittävä tekijä voi olla tietysti myös se, että jos perhe kokee, ettei lapsi pärjää päiväkotiryhmässä tai että häntä kiusataan esimerkiksi puutteellisten kommunikointitaitojen takia, saattavat nämä vanhemmat helpommin ottaa lapsensa takaisin kotihoitoon. Miksi viedä lapsi päiväkotiin kiusattavaksi, kun hänet voi hoitaa kotonakin. 

Käsittääkseni päiväkodeissa tehdään lapsille samanlaisia testejä kuin neuvoloissa. Jos lapsi on tehnyt samantyylisen testin jo esim. pari kertaa, on se luonnollisesti helpompi tehdä, kun testiä on jo "harjoiteltu".

Kannattaa myös muistaa ketkä olivatkaan tutkimuksen tilaajia. Tutkimuksia tekevät ihmiset ja tulkinnat samasta aineistosta voivat olla hyvin erilaisia riippuen tutkijan intresseistä.

Jännä, miten av:lla on aina pelkkiä kiitettäviä saavia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mikä oli ongelma? Kotiäitiys on huono asia sekä äidille itselleen että lapsille.

Niin miksi? Lapseni oppi lukemaan, laskemaan matikkaa (vaikeampiakin laskuja jo) ja kerhosta suositeltiinkin jättämään eskari väliin ja siirtymään suoraan ekalle. Ja täysin kotihoidettu lapsi kyseessä. Nyt on koulussa vuotta nuorempana ja hyvin menee.

Näin meni meilläkin.

Lapset hoidettiin kotona ja kaikki olimme tyytyväisiä. Muutimme asumaan ulkomaille ja kaikki kolne laitettiin vuotta ylemmälle luokalle, mihin olisivat ikänsä puolesta kuuluneet. Koulu sujui hyvin vieraallakin kielellä ja 17-v kirjoittivat IB-ylioppilaaksi hyvin arvosanoin.

Kai sutä voi kotiäiti ylpeänä katsoa peiliin, että homma tuli hoidettua oikein!

Nykymaailmassa tarvittava kyynärpää taktiikka jää kotihoidossa olevilta oppimatta, muuta eroa en löydä. Kotona opitaan ihan samanlailla leikkimään, piirtämään yms. kun hoidossakin.

Kyllä meidän kotihoidettu tunnisti neuvolan testeissä eläimetkin paremmin kuin päivähoidossa olleet: eläimen lajin lisäksi mainitsi myös eläimen sukupuolen ym. Neuvolan tädin innostuksella ei ollut mitään rajaa!

Tämä "tutkimus" on kyllä sellaista puppua, että on vaikea kirjoittaa siitä asiallisesti. Jos kotihoito aiheuttaa ongelmia, on sitä parempi, mitä vähemmän lapset ovat tekemisissä vanhempiensa kanssa. Näin ollen olisi parasta suosittaa suoraan, että kaikki lapset kasvatetaan orpokodissa. Sopivilla testeillä se kyllä saadaan näyttämään terveelliseltä.

"Tutkimuksen" tulosten tarkoitushakuisuus on suorastaan loistaa pimeydessä. On törkeää levittää tällaista valtakunnan päälehdissä enkä ymmärrä, miten tutkimuksen tekijät voivat nukkua yönsä, kun tietävät, mitä tekevät. Jos ei usko, niin voi perehtyä oikeaan tutkimukseen, jota on mm vuosikymmenet harjoitettu yliopistoissa.

Tutkimus on aika epäreilu. Kenen tahansa vanhemman kasvatustulosta verrataan ammattilaiskombon tulokseen. On kaikki mahdolliset tuet käytössä koko ajan ja pystytään puuttumaan heti kaikkeen. Kotivanhempi yrittää neuvolassa sanoa että Nico-Petterillä on puheessa ongelmaa, sanotaan että lajitellaan tässä joskus lähetettä ja terapeutti soittelee jos ehtii tämän vuoden puolella. Onko vika kotikasvatuksessa? Ei vaan järjestelmässä joka ei kohtele tasapuolisesti kaikkia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksen tekijänä palkansaajalaitos. Eli tavoitteena saada äidit töihin.

Ullatuuuus!

Sekä  Nokian kehittämisen Suomessa  että kuulennot Amerikassa toteutti se sukupolvi, joka ei saanut "laadukasta varhaiskasvatusta" vaan joka vietti lapsuutensa kotona. Mitä tästä voisi päätellä?

Vierailija kirjoitti:

Se on riski yhteiskunnalle että vanhemmat kasvattaisivat lapsensa itse kotona. Jokainen on saatava yleisen aivopesun piiriin että heitä voidaan valvoa. Siksi "tutkimukset" puoltavat päivähoitoa.

Juuri näin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2 lasta kotihoidossa 3vuoteen asti.

Molemmat on puhua pölisseet 2vuotiaasta saakka ihan niinku isommatkin lapset ja ovat osanneet leikkiä hippaa ym isompien lasten kanssa.

Vanhenpi nyt 8 lk koko peruskoulu numerot 8-9-10 linjalla.

Sanoisin että ei pidä paikkaansa

 

Hedelmätöntä mitätöidä suurten aineistojen pohjalta tehty tilastollinen tutkimus vetoamalla omaan pikku kullannuppuun. Mutta vastavetona: mulla on 3 lasta joista jokainen on mennyt päiväkotiin 1-vuotiaana. Kaikki kolme oppivat puhumaan selkeästi ja monisanaisia lauseita jo 1-vuotispäivän tienoilla ja lukemaan 3-vuotiaana. Ovat sosiaalisesti taitavia ja pärjäävät kaiken tyyppisten kavereiden seurassa ja aina saaneet päiväkodissa ja koulussa vain positiivista palautetta. Ovat nyt 15-11 vuotiaita ja kaikkien kouluarvosanat ovat koko peruskoulun olleet kymppejä, mukana välillä jokunen ysi. T

Jos omien kokemusten mukaan mennään, niin voisit kertoa omistakin lapsistani. Menivät hoitoon 3-vuotiaina, ja silloinkin vain osa-aikaiseen. 1,5-vuotiaana puhuivat 3-sanaisia lauseita paitsi se yksi, joka lähti kävelemään alle 1-vuotiaana. Ei ole kouluarvosanat kymppejä olleet, mutta tuskin ne olisivat olleet silti, vaikka olisivat menneet vuoden ikäisinä hoitoon. Ovat jo aikuisia ammattilaisia ja hyvin näyttävät elämässään pärjäävän.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ne päiväkoditkaan aina niin laadukkaita ole. Meillä ainakin 5v eivät saaneet tehdä heille ihan vasun mukaisia tehtäviä, sillä hoitajien aika meni 2vuotiaiden hoitoon. Kun ryhmässä nyt syksyllä aloitti nuo pienet, niin kaikki metsäretket jäivät, pidemmälle kävelyt jäivät jne. Eli 5v lapset saivat samanlaista ja samantasoista hoitoa kuin 2v.

Suuremmissa tai keskisuurissakin noin 50 lapsen päiväkodeissa on eri ryhmät eri ikäisille. Ei tule silloin tuota ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä lasten ongelmilla ei ole mitään tekemistä hoitomuodon kanssa. Isommaksi ongelmaksi näen me vanhemmat, jotka suorastaan riehumme oman mielipiteemme takia ja käymme niiden kimppuun, jotka eri mieltä. Emme siedä ketään tai mitään, mikä on omaa mutu-tietoamme vastaan. Koemme automaattisesti vääriksi kaikki tutkimukset, jotka ovat omaa näkemystämme vastaan. Ja vastaavasti koemme automaattisesti oikeiksi tutkimukset, jotka puoltavat näkemystämme. Näemme oikeaksi vain ja ainoastaan yhden tavan toimia, omamme. Aggrella ja asiattomasti suhtaudumme tunteet kuohuten kaikkeen muuhun. Ihmekös lapsillemme on ongelmia, kun meitä seuraavat. Perusteluksi mille tahansa käy se, että koska meillä ja sukulaiselle meni näin niin se on yleismaailmallinen fakta.

Itse asiassa emme koe. Muistamme ne yliopiston ensimmäiset luennot, joilla kerrottiin totuus tutkimuksista ja opetettiin suhtautumaan niin kriittisesti. Aina pitäisi perehtyä tutkimuksen rahoitukseen ja muuhunkin aineistoon eikä sokeasti niellä pelkkää tutkimustulosta ilman taustatietoja.

Tuttu eskariope kertoi, että sillointällöin  eskariin tulee  suoraan kotoa lapsia, jotka eivät osaa käyttää saksia tai eivät  tiettyjä termejä mm että mennään piiriin.  Tietyissä asioissa takamatkalla mutta äkkiä tietysti oppivat.