Miksi ette voi ottaa mieheltä vastaan neuvoja?

Ihan mielelläni otan, jos neuvot ovat hyviä. Jos ne sen sijaan perustuvat oletukseen, että minä en ymmärrä mitään kun olen nainen, ja neuvo on ylimalkaisesti lonkalta heitetty eli sellainen, joka ei anna minulle lisää tietoa tai uusia ideoita, minulla ei ole vaikeuksia ohittaa neuvoa höpönlöpönä.

Jos ei mies ymmärrä, mikä johtaa tiettyyn asiaan. Siihen ei auta lopputulokseen keskittyvä ohje kun ongelman ydin on jokin ihan muu kuin mitä mies luulee. Se ydin pitäisi korjata ensin.

Samoin kuin ensimmäinen vastaaja. Arvostan tietotaitoa ja mielelläni kysynkin apua ja neuvoa, kun koen sitä tarvitsevani. Jos mies (yleensä se on mies) kuitenkin katsoo asiakseen neuvoa ja opastaa asioissa, joissa pärjään aivan hyvin, sanon kyllä takaisin, että kiitos, en pyytänyt apuja.

Seurustelin vähän aikaa tällaisen miehen kanssa, joka neuvoi ja ohjasi jatkuvasti kuin pientä lasta. En voi mitään, että se kävi ärsyttämään. Mies puolustautui ettei tarkoita mitään pahaa, minkä toki ymmärsin, mutta olisihan sen voinut ottaa hänkin kehittymisen paikkana. Ne oli tosiaan ihan naurettavia neuvoja, tyyliin tiellä koirankakkaa ja mies huudahtaa VARO ÄLÄ ASTU PÄÄLLE, ikään kuin en itse olisi 35 ikävuoteen asti oppinut varomaan koiranpaskaa tiellä. Tai jos laitoin jonkin jonnekin tai säädin jotain, niin hänen piti vielä kerran koskea siihen. Maissia grillille, radion volyymia, mitä tahansa, niin hänen piti laittaa se vielä hiukan paremmin. Kuulostaa myös neuroosilta, mutta kyllä kyse oli ihan vain siitä, että kun asia ei mennyt juuri niin kuin hän sen oli ajatellut, niin sitä piti tietysti perästä korjata.

Ketä tällainen ei kävisi ärsyttämään?

Kyllä mä töissä kysyn tilasto-asiantuntijaltta (mies) neuvoja, jos mulla on vaikeuksia analyysien kanssa.

Oma mies on samalla alalla kuin minä, joten usein kysyn häneltä mielipidettä johonkin työasiaan.

Sitten ihan yleinen hyvä neuvo sosiaaliseen kanssakäymiseen on, että neuvoja ei kannata kenellekään tarjota pyytämättä.

Mulla on nyt tuollainen koiranpaskasta varoittava mies. Ohjeistus yltää muuallekin. Hermot on välillä tiukilla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä töissä kysyn tilasto-asiantuntijaltta (mies) neuvoja, jos mulla on vaikeuksia analyysien kanssa.

Oma mies on samalla alalla kuin minä, joten usein kysyn häneltä mielipidettä johonkin työasiaan.

Sitten ihan yleinen hyvä neuvo sosiaaliseen kanssakäymiseen on, että neuvoja ei kannata kenellekään tarjota pyytämättä.

Erittäin paljon juuri näin! Kyllä se lähes poikkeuksetta kuulostaa holhoavalta.

Voisin kertoa tuosta, koska olin naimisissa luokanopettajan kanssa. 

Ensinnäkin työelämä oli yhtä ja kotiolot jotain ihan muuta. Olimme nuoria ja tietämättömiä yhteen mennessä ja ainoa joka viitsi tutustua yhteenkään ohjekirjaan keittokirjasta alkaen olin minä. Silti sankari oli perheen pää ja mielipide löytyi oikein sukkelasti asiaan kuin asiaan. Koska kellit ja niin pois päin. En todellakaan suosittele, niistä kasvaa vuosi vuodelta enemmän kaikesta kaiken tietäviä kädettömiä. 

Neuvon voi ottaa vastaan ja siitä olla kiitollinenkin.

Neuvo, jota ei ole pyydetty ja joka on pahimmillaan ihan tuulesta temmattu, sitä en siedä enkä todellakaan ota vastaan.

Monella miehellä on ilmeisesti tarve päteä ja neuvoa. Esimerkiksi työssäni miesvaltaisella alalla saan usein "neuvoja", jotka osoittavat sen, että miehellä ei ole oikeasti hajuakaan, miten joku asia tehdään, mutta silti pitää "vähän neuvoa tyttöä". Ikäiseni ja vanhemmat miehet syyllistyvät tähän usein, nuorempi väki suhtautuu minuun alan konkarina mieluummin kuin naisena. Sitten otetaan nokkiinsa, kun minä selitän, miksi teen asian tietyllä tavalla ja ilmoitan ketutustasosta riippuen joko kauniisti tai vähemmän kauniisti, että hänen tavallaan tulee sutta ja pa*kaa.

Jos tarvitsen keneltäkään neuvoa, kysyn sitä, neuvonantajan sukupuolesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Voisin kertoa tuosta, koska olin naimisissa luokanopettajan kanssa. 

Ensinnäkin työelämä oli yhtä ja kotiolot jotain ihan muuta. Olimme nuoria ja tietämättömiä yhteen mennessä ja ainoa joka viitsi tutustua yhteenkään ohjekirjaan keittokirjasta alkaen olin minä. Silti sankari oli perheen pää ja mielipide löytyi oikein sukkelasti asiaan kuin asiaan. Koska kellit ja niin pois päin. En todellakaan suosittele, niistä kasvaa vuosi vuodelta enemmän kaikesta kaiken tietäviä kädettömiä. 

Ohjeet on amatööreille. Tosimies tietää mitä tekee, aina ja ohjeita katsomatta.

Yllättävän moni nainen haluaa oppia kaiken kantapään kautta. Kuten vaikkapa ex-vaimoni. Typerää.  No itsepähän kärsivät.

Kyllä voin jos mies tietää asiasta jota neuvoo enemmän. En kuitenkaan jaksa miespätemistä.

Miksi te naiset ette voi ottaa useammin miehiltä suuhun?

Millaisissa asioissa arvon mies haluaa neuvoa? Onko arvon mies varma, että todella tietää paremmin?

Otan mielelläni nevoja vastaan miehiltä, paitsi jos ne esitetään alentuvaan sävyyn.

Sen verran monta kertaa astunut koiranpaskaan huomaamattani että en kyllä viitsi nokkiini ottaa jos joku varottaa reitilläni lojuvasta kikkareesta. Muihin esimerkkeihin on helpompi samaistua mutta tuosta kyllä tulee mieleen että neuvon vastaanottajallakin on joku ego-ongelma.

Jos neuvot piikikkäästi tai vihaisesti, niin voit olla varma, ettei neuvoja oteta vastaan hymysuin. Yllättävää, että tämäkään ei ole itsestäänselvää kaikille.

Niin millaisista neuvoista on kyse? Sellaisistako kuten "Näyttäisit miellyttävämmältä, jos hymyilisit!"

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa asioissa arvon mies haluaa neuvoa? Onko arvon mies varma, että todella tietää paremmin?

Miehenä en tarvi kenenkään neuvoja. Tiedän kaiken mitä tarvitsee tietää.

Otan vastaan neuvoja, jos ne on hyviä. Jotkut eivät kerro kattavasti tai puhuvat puuta heinää.

Toivottavasti tässä ei puhuta tuntemattomista miehistä, jotka esim. salilla tulee "auttamaan", töissä pyörimään tiellä kun vien aulan poikki raskasta kuormaa tai kadulla huutelemaan. Niitä pässejä ei jaksa kukaan.