Kotihoito lisää lasten kehitysongelmia

2 lasta kotihoidossa 3vuoteen asti.

Molemmat on puhua pölisseet 2vuotiaasta saakka ihan niinku isommatkin lapset ja ovat osanneet leikkiä hippaa ym isompien lasten kanssa.

Vanhenpi nyt 8 lk koko peruskoulu numerot 8-9-10 linjalla.

Sanoisin että ei pidä paikkaansa

Kyseessä oli huono tutkimusasetelma, jossa ei kontrolloitu olennaisia muuttujia vaan tutkittiin vain koko populaa niputettuna yhdeksi mukasamanlaiseksi ryhmäksi. Jos tutkimuksessa oltaisiin tarkasteltu, että selittääkö perheen sosioekonominen asema tai koulutustaso lapsen kotihoidon ja kognitiivisen kehityksen välisen yhteyden niin olisi voinut tulla mielenkiintoinen tulos. Tai jos oltaisiin tarkasteltu faktisia laadullisia eroja varhaiskasvatuksessa esim. päiväkotiryhmän kokoa tai henkilöstömäärää per lapsimäärä tms niin taas olisi voinut tulla mielenkiintoinen tulos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja käytösongelmat ovat räjähtäneet käsiin. Saisikohan tästä jonkun analogian siihen, että aiemmin valtaosa lapsista ei ollut päiväkodissa?

Luulenpa kotihoidetuilla olevan melkoinen yliedustus käytösongelmaisissa. 40% kotihoidontukea saavilla ei edes ole työpaikkaa. Ongelmalapsissa yhdistyy usein yksinhuoltajuus ja kotihoito ja yksinhuoltajuushan meillä on lisääntynyt huimasti viime vuosina. Se on räjähtänyt käsiin samaan aikaan kuin ongelmat kouluissa.

Niin, pointtini on siinä, että nämä johtopäätökset vedetään monesti vähän huterasti. Jos keskimäärin pk:ssa ollut on kehittyneempi ennen kouluikää, voi ihan keskimäärin johtua siitä, että koulutetut vanhemmat yleensä palaavat aiemmin töihin ja toisaalta kuitenkin tarjoavat lapselle virikkeellisemmän lapsuuden. Siis keskimäärin, tottakai matalasti koulutetuissa, työttömissä jne on myös paljon hyviä vanhempia ja korkeasti koulutetuissa huonoja.

Toinen kysymys on, että onko sillä mitään merkitystä onko joku 3v hieman edellä toista kehityksessä. Jos ero ei enää koulumenestyksessä näy.

Ja käytösongelmiin on varmasti kymmeniä syitä, mutta ei ne isot ryhmät liian vähillä aikuisilla varmaankaan helpota käytösongelmiin taipuvaisen kehitystä.

Luotettavasti asiaa voisi tutkia vain, jos olisi kaksi tutkimusryhmää (kotohoidossa olevat ja pk:ssa olevat) ja molempien kehitystaso mitattaisiin ajanhetkellä 0 eli ennen päiväkodin aloitusta (ja kotihoitoryhmä siis saman ikäisenä) ja sitten uudelleen esim. kahden vuoden päästä, ja sitten verrattaisiin, että onko jommassa kummassa ryhmässä tapahtunut isompi kehitysharppaus tämän kahden vuoden aikana. Lisäksi pitäisi vakioida perheiden koulutustaso ja sosioekonominen asema ja etninen tausta ja päiväkotiryhmän koko, jotta ne ei vaikuttaisi tuloksiin.

Huomataan myöhemmin.

Hetkinen. Joku palkandiipadaapayhdistyksen tutkimus. Varmaan todella puolueeton. Vähän niinkuin joku kotihoidonkannttajienliitto tekisi vastaavan. Hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis mistä tämä järjetön aliarvostus äitejä kohtaan kumpuaa?? http://www.iltalehti.fi/politiikka/201805302200979205_pi.shtml?ref=juur…

Mikä aliarvostus? Tilastollisen tutkimuksen mukaan kotihoito on huonompi vaihtoehto lyhyen aikavälin kehitykselle kuin varhaiskasvatus. Ei tuo ole mikään arvokysymys tai mielipide. Onhan se nyt selvä että koulutettu ammattilainen osaa useassa tapauksessa tukea paremmin lapsen kehitystä kuin kotona oleva äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mikä oli ongelma? Kotiäitiys on huono asia sekä äidille itselleen että lapsille.

Niin miksi? Lapseni oppi lukemaan, laskemaan matikkaa (vaikeampiakin laskuja jo) ja kerhosta suositeltiinkin jättämään eskari väliin ja siirtymään suoraan ekalle. Ja täysin kotihoidettu lapsi kyseessä. Nyt on koulussa vuotta nuorempana ja hyvin menee.

Hyvä. Todennäköisesti laskisi ja lukisi vielä paremmin jos ei olisi kotihoidettu. Mutta onko tarvetta niin se on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen. Joku palkandiipadaapayhdistyksen tutkimus. Varmaan todella puolueeton. Vähän niinkuin joku kotihoidonkannttajienliitto tekisi vastaavan. Hohhoijaa.

Tutkimuksen tekijätaho ei tosiaan ole joukko neuropsykologeja tai kasvatustieteilijöitä tai lääkäreitä. Heidän ammattiosaaminen ei todellakaan liity lapsen neurologiseen kehitykseen, sattuvat nyt vain osaamaan tilastollisia menetelmiä. Korrelaatiot ja kausaliteetitkin tosin tuntuvat menevän vähän sekaisin, ainakin uutisoinnissa. '

Oikeasti varhaiskasvatuksen vaikutusta lapsen neurologiseen kehitykseen osaa luotettavasti tutkia vain sen alan ammattilainen.

Taas täysin huuhaa tutkimus ja kaiken lisäksi siinä todetaan heti tiivistelmässä, että kotihoidon ja varhaiskasvatuksen välillä ei ole mitään eroa enää kouluvaiheessa. 

Ja jos lukee sen tutkimuksen, niin erot ovat häilyvän pieniä. Menee virhemarginaalin sisään. Mutta saatiinpahan jälleen paljon klikkauksia lööppiroskalehdille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutukset eivät näkyneet lainkaan peruskoulun päättötodistuksessa eivätkä ylioppilaskirjoituksen tuloksissa. Ainoastaan neuvolan jossakin testissä kotihoidetut pärjäsivät huonommin. Eli ei syytä huoleen!

Niin. Se, että erot eivät näyt koulumaailmassa, antaa aihetta epäillä, että ongelma on neuvolassa, ei lapsissa.

EI, vaan että suomalainen koululaitos auttaa ottamaan kiinni kehityksessä myös kunhan sinne on elaluokallae siirrytty. Kehitys laahaa jäljessä tilastollisesti niin kauan kuin lapsi on julkisen kasvatuksen ulkopuolella, mutta koulussa kaikki oppivat viimeistään lukemaan, laskemaan standardoitulla tavalla.

Tässä on taas malliesimerkki journalisitien erittäin löyhästä eettisestä moraalista. 

Otsikossa lukee isolla " Tutkimus: kotihoito lisää lasten kehitysongelmia". No erot tuloksissa ovat häilyvän pieniä ja uskoisin, että päiväkoideissa tiedetään mitä temppuja lapselle pitää opettaa. 

Lisäksi tuossa "tutkimuksessa" sanotaa: Tutkimuksessa ei löydetä selkeitä vaikutuksia lasten kouluarvosanoihin tai koulutusvalintoihin pidemmällä aikavälillä.

Eli taas ihan höpö höpö settiä tutkijoilta, joilla ei ole mitään pätevyyttä tutkia koko asiaa. Mutta eihän se kiinnosta lööpin kirjoittajaa, kunhan saadaan pirusti klikkauksia.

Vierailija kirjoitti:

Luin ylen uutisista tuosta samasta tutkimuksesta. Jutusta paistoi läpi, että yritetään saada kotihoito näyttämään pahalta ja varhaiskasvatus hyvältä - vaikka eroja lasten välillä ei enää näkynyt päättötodistuksissa tai ylioppilaskokeissa. Siinä ylen jutussa on kommentointimahdollisuus, ja siellä joku oli sanonut, että eiväthän päiväkotilapset kehity paremmin vaan aikaisemmin. Kotihoidetut lapset kehittyvät jossain vaiheessa päiväkotilapsia nopeammin, koska muutenhan he eivät saisi kiinni päivähoitolapsia koulun loppuun mennessä.

"Jossain vaiheessa" eli silloin kun menevät kouluun.

Nuo tutkimuksen tekijät on molemmat koulutukseltaan taloustieteilijöitä. Heillä ei ole koulutusta liittyen lasten neurologiseen kehitykseen. 

Rohkenen väittää, ettei valinnalla kotihoito versus päivähoito ole juurikaan mitään merkitystä normaaleille lapsille normaaleissa oloissa pidemmän päälle tai lopputuleman kannalta. Lopputulos taitaa johtua hyvin monesta muusta asiasta ja monen asian kokonaisuudesta. Olisihan toki helppoa ratkaista kaikki Suomen nuorten mielenterveysongelmat ja itsemurhat kerralla määräämällä yksi ainoa ja oikea hoitomuoto joka tilanteeseen.

Suomesta ja maailmalta löytyy kasapäin ihan päteviä tutkimuksia, joissa joskus löydetään kotihoidon etuja ja joskus päiväkotihoidon. Pitkällä aikaraamilla nämä pienet erot usein tasottuvat tai selittyvät muilla asioilla. Enemmän löytyy sitä korrelaatiota ja myös osoitettua kausaliteettiä muista tekijöistä, kuten vanhemmuudesta, sairauksista, genetiikasta jne ja jne.

Hyvä vanhempi on varmaankin hyvä sekä kotivanhempana että työssä käyvänä. Huono samoin. Täällä moni kertoo, kuinka hoisi lapset kotona ja niin hyviä tuli. Ja moni kertoo, kuinka päikkyhoito tuotti hyvän lopputuloksen. Hienoa, että olette lapsiinne tyytyväisiä, mutta ehkäpä lopputulos olis ollut ihan yhtä hyvä siinä toisessakin vaihtoehdossa. Rinnakaistodellisuutta kun ei voi elää.

Erityislasten ja poikkeustilanteiden osalta varmasti eri juttu. Ja näissäkin kai on jo todennettu, että joihinkin erityistilanteisiin löytyy helpotusta kotihoitoratkaisusta, joihinkin päikkyratkaisusta. Ja joihinkin ei kummastakaan, vaikka kuinka töitä tehtäisiin ja yritettäisiin.

Tilastojen mukaan niitä hienoja lapsi aja nuoria tulee ulos molemmista putkista. Ja kyllä niitä itsemurhiakin tekevät molempien hoitoratkaisujen kasvatit. Nuortemme mielenterveystilanne on paha, mutta tällä piikittelyllä emme sitä taida ratkaista. Toiseen ketjuun samasta aiheesta tämän saman jo kommentoinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja käytösongelmat ovat räjähtäneet käsiin. Saisikohan tästä jonkun analogian siihen, että aiemmin valtaosa lapsista ei ollut päiväkodissa?

Asun Keski-Euroopassa, maassa jossa suuri osa lapsista on päivähoidossa. Yleisesti käytös on kohteliasta ja vanhempia ihmisiä kunnoitetaan. En osaa sanoa onko näillä yhteyttä, kunhan tein huomion, kun vihjattiin että ennen oli paremmin. Päivähoitoon suhtaudutaan asuinmaassani pääasiassa positiivisesti. 

Kaikissa länsimaissa suhtaudutaan päivähoitoon positiivisemmin kuin Suomessa. En tajua miksi Suomi on jäänyt tällaiselle kotiäiti-tasolle, jossa äidin helmoissa pyöriminen 6-vuotiaaksi on lapsuutta onnellisimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

2 lasta kotihoidossa 3vuoteen asti.

Molemmat on puhua pölisseet 2vuotiaasta saakka ihan niinku isommatkin lapset ja ovat osanneet leikkiä hippaa ym isompien lasten kanssa.

Vanhenpi nyt 8 lk koko peruskoulu numerot 8-9-10 linjalla.

Sanoisin että ei pidä paikkaansa

Ai tilastollinen tutkimus ei pidä paikkaansa koska sun kokemus on eri? Toivottavasti lapset ei opi sinulta myös tällaista ajattelua. Hyvä jos olet saanut lapsesi kasvatettua kunnialla, mutta tajua nyt että keskimäärin kotihoidossa olevien lasten vanhemmat on työttömiä, köyhiä, mt-ongelmaisia kuin yksivuotiaana varhaiskasvatuksen piirissä olevien lasten vanhemmat. Tällaisilla vanhemmilla ei ole resursseja eikä kykyjä huolehtia lasten iänmukaisesta kehityksestä.

Olen äitiyslomalla 0v ja 5v lapsen kanssa, olen koulutukseltani lastentarhanopettaja. En veisi omiani päiväkotiin mikäli mahdollisuus olla kotona. Ja miksi erot näkyvät päiväkoti ja kotihoidon lapsilla neuvolan testeissä; koska aina ennen neuvolakäyntiä miltein samat lenet ja kehut tehdään myös päiväkodissa. Siksi.

Suomessa on olemassa ihan oikeita ongelmia: Lasten ja nuorten tosi isot mielenterveysongelmat. Jotain niille pitää tehdä, mutta en jaksa uskoa, että tämä kotihoito- tai päiväkotihoitokina on siihen se ratkaisu. Maailmalta löytyy paljon esimerkkejä siitä, kuinka lapsia hoidetaan pääosin kodin ulkopuolella, mutta silti heidän mielenterveys parempi kuin Suomessa. En silti halua uskoa, että tuo päiväkotihoito on peruste paremmalle mielenterveydelle. Toki en usko, että kotihoitokaan sitä takaa, koska Suomessa on melkein maailman parhaiten tuettu kotihoito ja silti runsaasti niitä pään ongelmia.

Luulenpa, että ne syyt löytyvät jostain ihan muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mikä oli ongelma? Kotiäitiys on huono asia sekä äidille itselleen että lapsille.

Niin miksi? Lapseni oppi lukemaan, laskemaan matikkaa (vaikeampiakin laskuja jo) ja kerhosta suositeltiinkin jättämään eskari väliin ja siirtymään suoraan ekalle. Ja täysin kotihoidettu lapsi kyseessä. Nyt on koulussa vuotta nuorempana ja hyvin menee.

Eli lapsi kävi kerhossa? Jutussahan korostetaan, että mitään tuollaista ei testissä huonostimenestyneillä ole.

No se 3hx2/vko kerhoa ei hirveästi edistä lasten oppimista suuntaan tai toiseen. Kerhossa lähinnä ulkoillaan ja leikitään.

Väität, että 6t/vko ei ole merkityksellistä? Sehän iso aika olla muiden lasten ja vieraiden aikuisten kanssa ja opetella sos. taitoja ja muita ryhmätaitoja. Monesti kerho myös pakottaa vanhempia opettamaan lapselle jonkinlaista omatoimisuutta, esim. pukemisen ja syömisen suhteen.

Olen kotihoidettu enkä ennen kouluikää ollut koskaan leikkinyt yli 2 lapsen kanssa, näitä serkkujani tapasin ehkä jokusen kerran vuodessa. En ollut koskaan puhunut vieraalle aikuiselle (neuvolassa en puhunut).

Sanoisin, että olisi koulunaloitus ollut aika erilaista jos olisin ollut 6t/vko kerhossa.

No tässähän se juuri nähdään se ero lapsissa ja mitä vanhemmat heidän kanssaan tekee. Me kävimme paljon lapsen kanssa puistoissa jo ennen kerhoa. Siellä hän jatkuvasti leikki muiden kanssa ja sai kavereita. Osan kanssa kyläiltiin puolin ja toisin. Aikuistenkin kanssa jutteli puistoissa, laivalla, kahviloissa vastaili, jos joku aikuinen heille jutteli ym.

Pukea osasi myös jo ennen kerhoa jne. Toki vaikutusta on myös kerholla ollu tuohon, että osaa ryhmässä toimia, mutta ei siellä kerhossa opita todellakaan samoja asioita kuin päiväkodissa, sillä siellä ei tehdä kynä-paperihommia, eikä ole nallematikkaa jne. Vasuihin kuuluvia asioita. Niitä tarkoitin, että ei ole suuri merkitys oppimisen kannalta. Paljon vaikuttaa se, mitä vanhemmat lapsien kanssa tekevät muuten kotona. Kerhoaika on todella lyhyt verrattuna päiväkodissa olemiseen edes puolipäiväisenä.