Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Huomenta rakas. Tahtoisin niin keskustella kanssasi. Kaikkea hyvää päivääsi.
Katselen kuviasi melkein päivittäin ja ajattelen millaista meillä olisi yhdessä. Haluan sinua aivan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Sielu oli täytynyt halkaista kahtia, ja toinen puolikas oli sijoitettu pojan ruumiiseen ja toinen tytön.
Se oli ollut välttämätöntä, sillä yksi ihminen ei olisi jaksanut kantaa niin haavoittuvaista sielua.
Keitä nämä kaksi mahtavat olla...?
Vierailija kirjoitti:
Mietin asioita realistisesti ja totesin, että sun elämä taitaa olla niin kiireistä ettei sulla ois edes aikaa uusille ystäville. Lenkillekin sulla on varmaan jo ihan tarpeeksi seuraa ja kotona ollessakaan sulla ei mahda olla koskaan tylsää.
Jos sä olet kaivattuni niin kyl mä taikoisin aina sulle jostain aikaa, kyllä rakkaille aina järjestyisi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä muistutat Jason Batemania.
Hirvee ikävä tuli <3komea mies :-)
Kyllä, molemmat :)
Tämä kylä on tyhjä ilman sua. Mä olen tyhjä ilman sua.
Laita viestiä mulle irl niin sit mä tiedän että sä ajattelet mua edes vähän.
Vierailija kirjoitti:
Mietin asioita realistisesti ja totesin, että sun elämä taitaa olla niin kiireistä ettei sulla ois edes aikaa uusille ystäville. Lenkillekin sulla on varmaan jo ihan tarpeeksi seuraa ja kotona ollessakaan sulla ei mahda olla koskaan tylsää.
Aina rakkaalle ystävälle löytyy aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Katselen kuviasi melkein päivittäin ja ajattelen millaista meillä olisi yhdessä. Haluan sinua aivan liikaa.
Mikä hänessä on sellaista että saa sinut haluamaan häntä?
Vierailija kirjoitti:
Mietin asioita realistisesti ja totesin, että sun elämä taitaa olla niin kiireistä ettei sulla ois edes aikaa uusille ystäville. Lenkillekin sulla on varmaan jo ihan tarpeeksi seuraa ja kotona ollessakaan sulla ei mahda olla koskaan tylsää.
Kyllä ystävälle voi olla tarvetta, vaikka olisikin kiireinen eikä potisi tylsyyttä. Sitä aikaa järjestetään. Ei tietenkään kiireinen ihminen ehdi nähdä niin usein kuin kiireetön, mutta välillä voi vaikka viestitellä. Saattaahan myös olla, että se kiireinen on se kaikkein yksinäisin. Joko siksi, ettei ole ehtinyt hankkia uusia ystäviä tai siksi, että täyttää kiireellä sitä yksinäisyyttä. Ei kannata olettaa, kun päälle päin et voi tietää, kuka on ystävän tarpeessa ja kuka ei.
Mä päätin hankkia uuden ihastuksen. Vaikka sä oot aina se mun spesiaalitapaus :*
Toivon että pääsen vierailemaan unissas joskus niinkuin sä mun. Heippa kuitenki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin asioita realistisesti ja totesin, että sun elämä taitaa olla niin kiireistä ettei sulla ois edes aikaa uusille ystäville. Lenkillekin sulla on varmaan jo ihan tarpeeksi seuraa ja kotona ollessakaan sulla ei mahda olla koskaan tylsää.
Kyllä ystävälle voi olla tarvetta, vaikka olisikin kiireinen eikä potisi tylsyyttä. Sitä aikaa järjestetään. Ei tietenkään kiireinen ihminen ehdi nähdä niin usein kuin kiireetön, mutta välillä voi vaikka viestitellä. Saattaahan myös olla, että se kiireinen on se kaikkein yksinäisin. Joko siksi, ettei ole ehtinyt hankkia uusia ystäviä tai siksi, että täyttää kiireellä sitä yksinäisyyttä. Ei kannata olettaa, kun päälle päin et voi tietää, kuka on ystävän tarpeessa ja kuka ei.
No ei hän ainakaan yksinäinen ole. Sen verran paljon hänellä on somessakin seuraajia, että varmasti kavereita ja ystäviäkin on niin paljon ettei ehdi entisiäkään nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin taas täällä illan tai yön hämärässä sinua ja kaikkea. Haluaisin kertoa sinulle ihan kaiken. Mietin monesti jostain asiasta, että haluaisin kertoa sen sinulle tai jakaa jonkun tapahtuman kanssasi. Haluaisin kuulla myös sinun asioita ja jakaa hetkiä yhdessä. Olen monesti miettinyt, mitä olet tehnyt kesän aikana ja mitä sinulle kuuluu. Olen ollut viime aikoina ahdistunut ja hysteerisenä pelosta, koska olen sairastunut. En tiedä diagnoosia vielä. Haluaisin kertoa sinulle tästä. En tiedä, onko se näkynyt minusta päälle päin, mutta ainakaan en tunne olleeni oma itseni pitkään aikaan. Pelottaisi kyllä kertoa. Mutta mitä minä taas täällä kaipausketjussa avaudun. En vaan tiedä, mihin muuallekaan tästä kertoisin. Kunhan selvittelen ajatuksiani ja kuvittelen, että joku kuuntelee.
Hyvää yötä sinulle, kaikkein rakkain. Lempeitä unia ja paljon silityksiä ja halauksia. Nuku hyvin.
Luulen että tuo sun halu kertoa hänelle kaikki pohjautuu siihen että alitajuisesti tiedät että häneen voi luottaa. Rohkaistu puhumaan vain. Kyllä sen ainakin heti ensi metreillä huomaa haluaako toinen kuunnella vai ei. Vaikuttaako empaattiselta ja kuunteleeko aidosti vai vaikuttaako siltä ettei kiinnosta, ahdistaa tai huvittaa yms. Kokeile puhua hänelle, niin viimeistään huomaat. Paranemisia joka tapauksessa.
Kiitos sinulle. Kaivattuni vaikuttaa empaattiselta ja ihanalta ihmiseltä. Uskoisin, että tuo on ihan totta, että alitajuisesti tiedän voivani luottaa häneen. Pelkään silti, että kertominen vaikuttaisi jotenkin suhtautumiseen, mutta hän ei vaikuta sellaiselta.
Moni varmaan ihastuu kauneuteesi. Itse ihastuin sun älykkyyteen, rauhallisuuteen ja aitouteen. Olisi unelma nukahtaa rauhoittavaan ääneesi iltaisin ja herätä iloiseen nauruusi aamuisin.
Vierailija kirjoitti:
Moni varmaan ihastuu kauneuteesi. Itse ihastuin sun älykkyyteen, rauhallisuuteen ja aitouteen. Olisi unelma nukahtaa rauhoittavaan ääneesi iltaisin ja herätä iloiseen nauruusi aamuisin.
Minkälaista älykkyyttä hänellä on?
Haluaisin olla sinulle sellainen ihminen, jolle voisit aina kertoa kaiken. Hellät ajatukset sinusta kulkevat aina mukanani, missä olenkin. Haluaisin tuntea sinut paremmin. Milloin saan katsoa silmiisi sun? Unelmoin siitä, että saisimme olla kahdestaan, tuntien rakkauden välillämme.
En tunne enää minkäänlaista intohimoa puolisoani kohtaan. Seksi on muuttunut lähinnä pakkopullaksi. Helpoiten kestän sen humalassa. Silti arkielämä rullaa ihan hyvin. Onko epärealistista olettaa, että intohimo jatkuisi vuodesta toiseen? Onko tämä se pitkän parisuhteen ”normaali”?
Vierailija kirjoitti:
En tunne enää minkäänlaista intohimoa puolisoani kohtaan. Seksi on muuttunut lähinnä pakkopullaksi. Helpoiten kestän sen humalassa. Silti arkielämä rullaa ihan hyvin. Onko epärealistista olettaa, että intohimo jatkuisi vuodesta toiseen? Onko tämä se pitkän parisuhteen ”normaali”?
Miten sen nyt ottaa, voiko tuntea intohimoa asiaan tai ihmiseen, joka on yhtä arkinen kuin voileipä, tai jonka tuntee paremmin kuin taskunsa sisällön?
Kaveripohjalta sitä kai pidemmissä liitoissa yhdessä ollaan ja seksissä fantasioidaan siitä seksikkäästä työkaverista jne.
Vierailija kirjoitti:
En tunne enää minkäänlaista intohimoa puolisoani kohtaan. Seksi on muuttunut lähinnä pakkopullaksi. Helpoiten kestän sen humalassa. Silti arkielämä rullaa ihan hyvin. Onko epärealistista olettaa, että intohimo jatkuisi vuodesta toiseen? Onko tämä se pitkän parisuhteen ”normaali”?
Teillä (tai sinulla) on lähtökohtaisesti jotakin vikana. Olen ollut naimisissa 22 vuotta, ja meillä on seksiä kolme kertaa viikossa - hyvää seksiä.
Kiitos. Sinäkin vaikutat mukavalta. Hyvää yötä sinullekin.