Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne enää minkäänlaista intohimoa puolisoani kohtaan. Seksi on muuttunut lähinnä pakkopullaksi. Helpoiten kestän sen humalassa. Silti arkielämä rullaa ihan hyvin. Onko epärealistista olettaa, että intohimo jatkuisi vuodesta toiseen? Onko tämä se pitkän parisuhteen ”normaali”?
Miten sen nyt ottaa, voiko tuntea intohimoa asiaan tai ihmiseen, joka on yhtä arkinen kuin voileipä, tai jonka tuntee paremmin kuin taskunsa sisällön?
Kaveripohjalta sitä kai pidemmissä liitoissa yhdessä ollaan ja seksissä fantasioidaan siitä seksikkäästä työkaverista jne.
Onko se todella noin? Sillä logiikallahan ei vaihtaminenkaan kannata, koska samassa suossa sitä olisi ennen pitkää. Voi kunpa koko seksin harrastamisen voisi lopettaa. En juuri nyt jäisi kaipaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne enää minkäänlaista intohimoa puolisoani kohtaan. Seksi on muuttunut lähinnä pakkopullaksi. Helpoiten kestän sen humalassa. Silti arkielämä rullaa ihan hyvin. Onko epärealistista olettaa, että intohimo jatkuisi vuodesta toiseen? Onko tämä se pitkän parisuhteen ”normaali”?
Teillä (tai sinulla) on lähtökohtaisesti jotakin vikana. Olen ollut naimisissa 22 vuotta, ja meillä on seksiä kolme kertaa viikossa - hyvää seksiä.
Miksi luet tätä ikävöinti ketjua?
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin olla sinulle sellainen ihminen, jolle voisit aina kertoa kaiken. Hellät ajatukset sinusta kulkevat aina mukanani, missä olenkin. Haluaisin tuntea sinut paremmin. Milloin saan katsoa silmiisi sun? Unelmoin siitä, että saisimme olla kahdestaan, tuntien rakkauden välillämme.
Voisitko tehdä asian eteen jotain?
Vierailija kirjoitti:
En tunne enää minkäänlaista intohimoa puolisoani kohtaan. Seksi on muuttunut lähinnä pakkopullaksi. Helpoiten kestän sen humalassa. Silti arkielämä rullaa ihan hyvin. Onko epärealistista olettaa, että intohimo jatkuisi vuodesta toiseen? Onko tämä se pitkän parisuhteen ”normaali”?
Sama sulla olisi edessä toisenkin kanssa. Kiima ja intohimo kestää sen pari-kolme vuotta ja sitten pitää jo taas vaihtaa, jos haluaa jatkuvaa ilotulitusta elämäänsä. Ole sinkku, jos et sovi parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne enää minkäänlaista intohimoa puolisoani kohtaan. Seksi on muuttunut lähinnä pakkopullaksi. Helpoiten kestän sen humalassa. Silti arkielämä rullaa ihan hyvin. Onko epärealistista olettaa, että intohimo jatkuisi vuodesta toiseen? Onko tämä se pitkän parisuhteen ”normaali”?
Sama sulla olisi edessä toisenkin kanssa. Kiima ja intohimo kestää sen pari-kolme vuotta ja sitten pitää jo taas vaihtaa, jos haluaa jatkuvaa ilotulitusta elämäänsä. Ole sinkku, jos et sovi parisuhteeseen.
Kestää kauemmin jos on oikea ihminen vastassa. Sanotaan että yli 10 vuotta suhteessa alkaa intohimo olla aika kortilla jos enää ollenkaan. Tietenkin sekin on suhteellista, riippuu siitä miten paljon pariskunta on yhdessä, jos on paljon omia menoja, öitä muualla esim työn puolesta, voi heidän välinen kipinä säilyä kauemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin olla sinulle sellainen ihminen, jolle voisit aina kertoa kaiken. Hellät ajatukset sinusta kulkevat aina mukanani, missä olenkin. Haluaisin tuntea sinut paremmin. Milloin saan katsoa silmiisi sun? Unelmoin siitä, että saisimme olla kahdestaan, tuntien rakkauden välillämme.
Voisitko tehdä asian eteen jotain?
Suurin kysymys on, haluaako hän minun lähestyvän häntä ja jos haluaa, niin miten? Minulle ei ole ongelma tehdä aloitetta, mutta tarvitsisin jonkin merkin siitä että se on toivottua.
Jos hän vaikka kysyisi minulta kuulumisia ihan millä tavalla vain tai tekisi vaikka tikusta asiaa tai vastaavaa, niin voisin rohkaistua. Viestintähistoriamme käänteet tekevät asian monimutkaisemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne enää minkäänlaista intohimoa puolisoani kohtaan. Seksi on muuttunut lähinnä pakkopullaksi. Helpoiten kestän sen humalassa. Silti arkielämä rullaa ihan hyvin. Onko epärealistista olettaa, että intohimo jatkuisi vuodesta toiseen? Onko tämä se pitkän parisuhteen ”normaali”?
Sama sulla olisi edessä toisenkin kanssa. Kiima ja intohimo kestää sen pari-kolme vuotta ja sitten pitää jo taas vaihtaa, jos haluaa jatkuvaa ilotulitusta elämäänsä. Ole sinkku, jos et sovi parisuhteeseen.
Päivän jankutus-lypsyaihe on taas keksitty! By the way.
Kestää kauemmin jos on oikea ihminen vastassa. Sanotaan että yli 10 vuotta suhteessa alkaa intohimo olla aika kortilla jos enää ollenkaan. Tietenkin sekin on suhteellista, riippuu siitä miten paljon pariskunta on yhdessä, jos on paljon omia menoja, öitä muualla esim työn puolesta, voi heidän välinen kipinä säilyä kauemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne enää minkäänlaista intohimoa puolisoani kohtaan. Seksi on muuttunut lähinnä pakkopullaksi. Helpoiten kestän sen humalassa. Silti arkielämä rullaa ihan hyvin. Onko epärealistista olettaa, että intohimo jatkuisi vuodesta toiseen? Onko tämä se pitkän parisuhteen ”normaali”?
Miten sen nyt ottaa, voiko tuntea intohimoa asiaan tai ihmiseen, joka on yhtä arkinen kuin voileipä, tai jonka tuntee paremmin kuin taskunsa sisällön?
Kaveripohjalta sitä kai pidemmissä liitoissa yhdessä ollaan ja seksissä fantasioidaan siitä seksikkäästä työkaverista jne.
Onko se todella noin? Sillä logiikallahan ei vaihtaminenkaan kannata, koska samassa suossa sitä olisi ennen pitkää. Voi kunpa koko seksin harrastamisen voisi lopettaa. En juuri nyt jäisi kaipaamaan.
Olen miettinyt samaa. Jos on selvää että suhde on kaveri/kumppanuusvaiheessa ja toimii sellaisenaan ihan hyvin ja arki rullaa, niin miksi pitää väkisin pitää kiinni seksin harrastamisesta, mikä ei tuota kummallekaan sen suurempaa nautintoa. Paineet voi purkaa itsekseenkin, ei kumppania kannata pitää minään runkkualustana.
Seksitön suhde toimisi itselleni oikein hyvin. Ei tarvitsisi jännittää ja ahdistua kahdenkeskisistä illanvietoista vasn olisi selvät sävelet.
Oletko sinä mies intohimoinen? Onko sinulle suhteessa seksi tärkeässä roolissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin olla sinulle sellainen ihminen, jolle voisit aina kertoa kaiken. Hellät ajatukset sinusta kulkevat aina mukanani, missä olenkin. Haluaisin tuntea sinut paremmin. Milloin saan katsoa silmiisi sun? Unelmoin siitä, että saisimme olla kahdestaan, tuntien rakkauden välillämme.
Voisitko tehdä asian eteen jotain?
Suurin kysymys on, haluaako hän minun lähestyvän häntä ja jos haluaa, niin miten? Minulle ei ole ongelma tehdä aloitetta, mutta tarvitsisin jonkin merkin siitä että se on toivottua.
Jos hän vaikka kysyisi minulta kuulumisia ihan millä tavalla vain tai tekisi vaikka tikusta asiaa tai vastaavaa, niin voisin rohkaistua. Viestintähistoriamme käänteet tekevät asian monimutkaisemmaksi.
Millaiset käänteet?
Mulla on useita hyviä ystäviä ja muutenkin ihmisiä ympärillä, mutta kaivattuni jälkeen kukaan heistä ei ole tuntunut enää niin tyydyttävältä kuin ennen.
Kaipaan kaivattuani ja haluaisin olla hänen kanssaan.
Ystävät onneksi ymmärtävät ja läheisin ystävä sanoikin hiljattain hänestä tuntuvan, että kaivattuni olisi minulle sopiva ja meidän elintapojen ja tavan olla olemassa toisiinsa sopivat.
Lisäksi kaikki ystäväni olivat ennen sitä mieltä, ettei varmaan ole olemassakaan ihmistä joka minulle sopisi eivätkä osaa edes kuvitella sellaista - kunnes tapasin tämän yhden ja ”en kyllä osaa kuvitella sinulle ketään, ei sulle sopivaa ihmistä varmaan ole olemassakaan”-puheet vaihtuivat ”kyllä itseasiassa osaisin kuvitella, se ihastuksesihan on juuri sellainen sinun tyyppinen”-puheiksi.
Eli vaikka ihmisellä olisikin jo hyvä sosiaalinen elämä eikä ikinä tylsää (miksi muuten pitäisi olla tylsää halutakseen seurustella muiden ihmisten kanssa? Ei ihmissuhteiden ja -kontaktien funktio ainakaan minulle ole mikään tylsyyden poistaminen...), niin voi silti kaivata.
Ei tarvitse kuin tavata yksi ihminen 7,5 miljardista ja ”minulla on kaikki enkä kaipaa mitään”-tunne on historiaa...
Tämä sivusta ja yleisenä huomiona omaa esimerkkiä käyttäen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä mies intohimoinen? Onko sinulle suhteessa seksi tärkeässä roolissa?
Olen hyvin intohimoinen. Vahvat tunteet ovat mielestäni tärkeä osa seksuaalisuutta. Jos molemmat rakastavat toisiaan, niin silloin he yleensä ovat myös haluavat tuottaa toisilleen nautintoa. Mikään ei ole ihanampaa, kuin saada rakastamansa nainen onnensa kukkuloille seksuaalisesti. Sen eteen on valmis tekemään kaikkensa. Seksiä ei ole vain sängyssä harrastettu seksi, vaan jännitettä voi esim. hellyydellä luoda hienovaraisesti pikkuhiljaa päivän aikana, jolloin on illalla todella halutaan uppoutua toisiinsa intohimoisen esileikin ja seksin merkeissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne enää minkäänlaista intohimoa puolisoani kohtaan. Seksi on muuttunut lähinnä pakkopullaksi. Helpoiten kestän sen humalassa. Silti arkielämä rullaa ihan hyvin. Onko epärealistista olettaa, että intohimo jatkuisi vuodesta toiseen? Onko tämä se pitkän parisuhteen ”normaali”?
Sama sulla olisi edessä toisenkin kanssa. Kiima ja intohimo kestää sen pari-kolme vuotta ja sitten pitää jo taas vaihtaa, jos haluaa jatkuvaa ilotulitusta elämäänsä. Ole sinkku, jos et sovi parisuhteeseen.
Kestää kauemmin jos on oikea ihminen vastassa. Sanotaan että yli 10 vuotta suhteessa alkaa intohimo olla aika kortilla jos enää ollenkaan. Tietenkin sekin on suhteellista, riippuu siitä miten paljon pariskunta on yhdessä, jos on paljon omia menoja, öitä muualla esim työn puolesta, voi heidän välinen kipinä säilyä kauemminkin.
Eli vaihto kymmenen vuoden välein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin olla sinulle sellainen ihminen, jolle voisit aina kertoa kaiken. Hellät ajatukset sinusta kulkevat aina mukanani, missä olenkin. Haluaisin tuntea sinut paremmin. Milloin saan katsoa silmiisi sun? Unelmoin siitä, että saisimme olla kahdestaan, tuntien rakkauden välillämme.
Voisitko tehdä asian eteen jotain?
Suurin kysymys on, haluaako hän minun lähestyvän häntä ja jos haluaa, niin miten? Minulle ei ole ongelma tehdä aloitetta, mutta tarvitsisin jonkin merkin siitä että se on toivottua.
Jos hän vaikka kysyisi minulta kuulumisia ihan millä tavalla vain tai tekisi vaikka tikusta asiaa tai vastaavaa, niin voisin rohkaistua. Viestintähistoriamme käänteet tekevät asian monimutkaisemmaksi.
Mikäli hän ei ole kieltänyt sinua pitämästä yhteyttä ja et ole lähetellyt liikaa viestejä tai muuten vainonnut, anna palaa äläkä kärvistele enempää. Ihan turha odotella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin olla sinulle sellainen ihminen, jolle voisit aina kertoa kaiken. Hellät ajatukset sinusta kulkevat aina mukanani, missä olenkin. Haluaisin tuntea sinut paremmin. Milloin saan katsoa silmiisi sun? Unelmoin siitä, että saisimme olla kahdestaan, tuntien rakkauden välillämme.
Voisitko tehdä asian eteen jotain?
Suurin kysymys on, haluaako hän minun lähestyvän häntä ja jos haluaa, niin miten? Minulle ei ole ongelma tehdä aloitetta, mutta tarvitsisin jonkin merkin siitä että se on toivottua.
Jos hän vaikka kysyisi minulta kuulumisia ihan millä tavalla vain tai tekisi vaikka tikusta asiaa tai vastaavaa, niin voisin rohkaistua. Viestintähistoriamme käänteet tekevät asian monimutkaisemmaksi.
Näetkö häntä usein? Minkälainen hän on kun näette? Siitäkin voi ehkä päätellä jotain?
Joskus minusta tuntuu kuin olisin päiviesi valo. Ja sinä minun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne enää minkäänlaista intohimoa puolisoani kohtaan. Seksi on muuttunut lähinnä pakkopullaksi. Helpoiten kestän sen humalassa. Silti arkielämä rullaa ihan hyvin. Onko epärealistista olettaa, että intohimo jatkuisi vuodesta toiseen? Onko tämä se pitkän parisuhteen ”normaali”?
Sama sulla olisi edessä toisenkin kanssa. Kiima ja intohimo kestää sen pari-kolme vuotta ja sitten pitää jo taas vaihtaa, jos haluaa jatkuvaa ilotulitusta elämäänsä. Ole sinkku, jos et sovi parisuhteeseen.
Kestää kauemmin jos on oikea ihminen vastassa. Sanotaan että yli 10 vuotta suhteessa alkaa intohimo olla aika kortilla jos enää ollenkaan. Tietenkin sekin on suhteellista, riippuu siitä miten paljon pariskunta on yhdessä, jos on paljon omia menoja, öitä muualla esim työn puolesta, voi heidän välinen kipinä säilyä kauemminkin.
Surullista, että joidenkin käsitys rakkaudesta ja elämänkumppanuudesta on noin aneeminen.
Mutta on se varmaan niinkin, että ihan oikeasti ihmisillä on tässä asiassa erilaisia todellisuuksia.
Joillakinhan on perheessä/suvussa/tuttavapiirissä vähintään joka toinen eronnut ja yhdessä olevienkin yhteys sellaista kiihkotonta, ilotonta ja eriytyvää.
Tällä palstallakin näkee aika karuja keskusteluita aiheesta, monin tavoin karuja eikä mikään ihme, ettei ”rakkaus” kestä.
Lähtökohdatkin monilla niin kummalliset ja egovoittoiset.
Tuu tänään ravinteliin hani 😍
Rakas. Olen taas ikävöinyt sinua ja miettinyt meitä kahta. Minkälaista meillä mahtaisi olla, jos olisimme ”me”? Kestäisitköhän minua ollenkaan?
Ketju on lukittu.
Jotkut hakeekin suhteeltaan tasaista tappavaa arkea, sillä sehän se vasta turvallista on kun mikään ei tunnu miltään, eikä mikään horjuta sisäistä mielenmaisemaa. Mutta joillekin on tärkeää saada nauttia tästä ainutkertaisesta elämästä, ja eroavat viimeistään, kun lapset siinä iässä, että se on mahdollista. Hakevat uuden suhteen, jossa ei intohimoa puutu, ja on mielenkiintoista tutustua siihen uuteen ihmiseen, ja opetella elämään yhdessä.