Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Huomenta Antti

Vierailija kirjoitti:

Totinen. Erilainen. Väsynyt.

Eikö ihminen saa olla totinen ja väsynyt?

Vierailija kirjoitti:

Missä olit aamulla😢

Miehissä.

Vierailija kirjoitti:

Eilen.

Olisitko voinut kysyä miten menee tai huomioida jotenkin. Se voi joskus auttaa.

Naiselle kirjoitti:

Tää kevät ja kesä meni vähä niin ja näin. Mietin, että onkohan mul enää mahdollisuuksii jos oon saanut ajatukset täysin selviksi?

On jos olisit hän. En voi sua unohtaa. Jos olisit hän. Luulin tai luulen että mun kaivattu haluaa unohtaa mut tai on jo unohtanut.

Kysy. Laita viesti. Tule käymään. Katso mua kuten katsoit ennen (tai aina kun on nähty) niin tiedän. Tykkää jostain mun vanhasta instakuvasta niin tiedän. Mitä vaan.

Mä en uskalla katsoa tai tehdä enää mitään, olen sanonut jo liikaa enkä tiedä mitä tehdä. Pelkään että ahdistut.

Vierailija kirjoitti:

Villasukkani mun kirjoitti:

Piirsin sulle rantahiekkaan sydämen, jonka aallot on huuhdelleet jo melkein näkymättömiin.

Mistä tuo nimi Villasukka tulee?

Yhdestä lauluesityksestä yli kymmenen vuotta sitten.

Minäkin haluan, mutta en odota enää.

Typerintä hommaa ikinä ylipäätään odotella ketään kenen kanssa ei ole selkeästi yhdessä sovittu, että odotetaan.

Rakas. Olisin halunnut nukkua sun vieressä viime yön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä olit aamulla😢

Miehissä.

Eikä😮

Vierailija kirjoitti:

Rakas. Olisin halunnut nukkua sun vieressä viime yön.

Et sä nuku kumminkaan 😜

Vierailija kirjoitti:

Rakas. Olisin halunnut nukkua sun vieressä viime yön.

Rakas. Niin minäkin sinun vieressäsi. Millainen päivä sinulla on? Mitä mietit?

Vierailija kirjoitti:

Eilen.

Voi harmi. Et taida olla kaivattuni, koska en nähnyt häntä eilen. :( Muuten täsmäsi. Yritä joku kerta jutella kaivatullesi ja kysy, onko hänellä kaikki kunnossa. Se voisi piristää häntä.

Rakas. Olisi ihana päivä tai ilta mennä kanssasi kävelemään meren rantaan tai sinne, missä tapasimme. Lähtisitkö?

Vierailija kirjoitti:

Tai tehdään niin että tavataan siellä paikassa ensi viikolla joku ilta eikä laiteta sen kummempia viestejä? Mä meen siihen paikkaan minkä mä ajattelen olevan oikea.

Rakas. Olikohan tämä vastaus sinulta?

Vierailija kirjoitti:

Rakas. Olisi ihana päivä tai ilta mennä kanssasi kävelemään meren rantaan tai sinne, missä tapasimme. Lähtisitkö?

Olen jo pitkään miettinyt, voisitko olla kaivattuni, kodka asumme molemmat lähellä merta. Ja kyllä, kävelyretki olisi ihana.

Pitkästä aikaa nähtiin. Se veikeä hymy vaan saa edelleen sydämen raiteiltaan ja kielen solmuun. Niin söpö oot.

Eiköhän täältä löydy aika monta meren läheisyydessä asuvaa. Pelkästään Helsingissä on niin monta asuinaluetta, missä meri vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tehdään niin että tavataan siellä paikassa ensi viikolla joku ilta eikä laiteta sen kummempia viestejä? Mä meen siihen paikkaan minkä mä ajattelen olevan oikea.

Rakas. Olikohan tämä vastaus sinulta?

Nyt on niin monta rakasta tässä ketjussa että enää ei tiedä mikä on keneltäkin rakkaalta. Mutta oli kyllä minulta hänelle. (miehelle)

Odottaminen ei sinänsä ole ihan oma päätös, sillä usein sitä tahtomattaankin odottelee niin kauan kuin suuria tunteita on pinnalla.

Olen päättänyt lukemattomia kertoja "päästää irti", "unohtaa" ja "lopettaa odottamisen" siinä koskaan onnistumatta, sillä tunteita oli liikaa.

Viime keväänä käsittelin rytinällä äitisuhdettani ja kaivattuuni liittyviä kipeitä tunteita (olen aina ilmentänyt äitisuhdettani miessuhteissa) ja kaikkien hirveiden öiden ja päivien jälkeen kun itkin yksin sikiöasennossa silloin loputtomalta tuntunutta tuskaa, näin kamalia unia ja kärsin, tuli kuitenkin suhteellisen nopeasti rauha ja vapautuminen.

Löysin jopa tutkimuksia aiheesta, siis siitä kuinka sellainen äitisuhde kuin minulla heijastuu aikuisena miessuhteisiin.

Elämäni rankimman kevään jälkeen tuli ihana kesä, ja oma rauhani ja vapautumiseni on kaikesta päätellen säteillyt muillekin entistä lujemmin.:)

Olen saanut tänä kesänä useampia (!!?) viestejä tapaamiltani uusilta ja "tutun tuttu"-asteisilta naisilta (kaverimielessä siis), että kanssani oli ihana keskustella ja olo on nyt jotenkin keventynyt ja voitaisiinko hengata joskus! Myös ystäväni ovat viimeaikoina kertoneet, kuinka turvallinen olo kanssani on ja vaikka tuo turvallisuus on asia joka minussa on aina asunut ja josta olen kuullut ihan nuoresta saakka, niin jotenkin se on nyt vain lisääntynyt ja säteillyt entistä enemmän ulospäin.

Rauha, turva, terapeuttisuus on toistuneet eri ihmisten huomioina alati enenevissä määrin jo vuoden ajan, eli nämä prosessini ja oloni eivät ole vain minun - niillä on vaikutusta kaikkiin!

Se heijastaa muihin ja ilmentää itseään välillä myös fyysisesti; turvattomuutta kokevat voivat nukkua vieressäni, tulla syliin/kainaloon, halata ym. tai olla muuten vaan läsnä.

Mietiskelin näitä asioita ja teki mieli kirjoittaa jonnekin, ja tää liittyy oleellisesti myös kaivattuuni ja häneen liittyneeseen, tuskaisaankin prosessiin.

Luultavasti minulla ei ollut hänelle koskaan merkitystä, mutta hänellä oli minulle ja kauttani myös monille muille suuri merkitys.

Hänen tapaamisensa (en käytä sanaa 'kohtaaminen' sillä emme nähdäkseni kohdanneet kuin parin häivähdyksen verran, vaikkakin niillä parilla kohtaamisella oli valtava voima) myötä pääsin äitisuhteeni rikkovien elementtien juurille ja sieltä pois ja hän henkilönä pisti päälle sellaisen prosessin, jonka tuskaistenkin vaiheiden kautta olen ymmärtänyt yhteisöllisen merkitykseni ja tarkoitukseni enkä pakoile enää muihin ulottuvuuksiin hillumaan kuvitellen, ettei tällä maailmalla ja ihmisillä ole minulle mitään annettavaa ja vielä vähemmän minulla heille.

Päivän gallup. Paljastetaanko omien kaupunkiemme ensimmäinen kirjain? Rohkeimmat kertovat lisäksi läänin tai maakunnan tai peräti itse kaupungin.