Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Ero on paras ratkaisu suhteelle, jossa ei ole molemminpuolista kunnioitusta.

Käytöskin on sinänsä sivuseikka, jos kunnioitusta ei ole - ja sehän heijastaa kaikkeen, kunnioituksen puute.

Etkä saa toista kunnioittamaan, vaikka tekisit mitä ja käyttäyisit miten.

Hyväkin käytös on kalseaa, sielutonta ja aitoa lämpöä vailla, jos kunnioitus puuttuu.

Lähtökohtaisesti pidän eroa asiana johon ei tule lähteä kuin äärimmäisissä tilanteissa, ja kunnioituksen/arvostuksen puute väkivallan ja pahojen päihdeongelmien ohella on sellainen.

Sitäpaitsi kunnioituksen/arvostuksen puute ilmenee usein henkisenä väkivaltana, eikä kenenkään tarvitse elää niin. Tuhoaa itsensä sisältäpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole A:n kaipaaja. Enempää en kerro.

Tv. alkuperäinen

Oletko sä joskus ollut A:n kaipaaja?!!

En ole kaivannut A:ta ainakaan tällä palstalla. Sekoitatte minut johonkin toiseen.

Ketä sä kaipaat?

Erästä, jonka nimi alkaa vokaalilla.

Joku toinen A tai E?

Kyllä teitä nyt kiinnostaa. :D Päästetään teidät piinasta. Kaivattuni nimi alkaa E:llä.

Ullatus ullatus...

Aika moni täällä kaipaa E:tä. Oletko katkera, kun viesti ei ollut sinulle. Ei voi noin paljon kiinnostaa kenenkään viestit. Antakaa toisten kaivata rauhassa.

Olen saaressa kalliolla ja sinä nainen olet minua lähellä ajatuksissani.

T❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?

Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?

Toiset ilmeisesti rakastuvat eri tavalla kuin toiset.

Juuri eilen kinastelin isäni kanssa aiheesta ja hän väitti, etten ole ikinä rakastunut, koska en koe rakastumista sokaistumisena ja kykenen näkemään toisessa ”huonoja” puolia vaikka olisin miten rakastunut.

Kuulemma rakastunut ihminen on aivan sokea ja kuuro, tekee mitä tahansa saadakseen toisen omakseen ja ajattelee, että ”jos minä tuon vaimoksi/mieheksi saan, teen ihan varmasti KAIKKENI etten menetä, enkä päästä IKINÄ irti!”.

No, isäni on kyllä muutenkin aika maaninen persoona ja hullaantuja, mutta käsittääkseni moni muukin kokee rakastumisen kuten hän (sokeana).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?

Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.

Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.

Tämä ketju on ihana. Tykkään tästä juuri näin, vaikka välillä mennäänkin ihan sivuraiteille, välillä hypätään parin pysäkin yli ja välillä palataan asemalle. Joskus matkustetaan ilman lippua ja joskus juna kaahaa niin että raiteet vinkuu. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?

Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.

Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.

Eihän tuossa edes ollut haukkumista. Kirjoittaja kertoi yllättävän asiallisesti tilanteestaan kun ottaa huomioon, kuinka ahdistava tilanne on.

Oletko sinä sellainen puolisoa hiljaa henkisesti hengiltä kuristava hirviö, vai miksi vedit herneen nenään tuntemattoman anonyymistä avautumisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?

Sama ihminen voi muuttua hyvinkin erilaiseksi arvomaailmaltaan ja jopa käyttäytymiseltään ajan saatossa. Uralla eteneminen, kouluttatuminen, uusi työympäristö, uusi ystäväpiiri, naapuristo, läheisen kuolema, sairastuminen, hurahtaminen johonkin, ihan mikä vain voi vaikuttaa siihen että ihminen muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen saaressa kalliolla ja sinä nainen olet minua lähellä ajatuksissani.

Eikä siellä kalliolla pylly jo ole ihan tulikuuma näin kuumalla kelillä?

Vierailija kirjoitti:

T❤

Teenä pakko kommentoida, että jos joku itseäni kaipailisi noin pakkomielteisen sekopäänä, juoksisin karjuen karkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?

Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.

Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.

Eihän tuossa edes ollut haukkumista. Kirjoittaja kertoi yllättävän asiallisesti tilanteestaan kun ottaa huomioon, kuinka ahdistava tilanne on.

Oletko sinä sellainen puolisoa hiljaa henkisesti hengiltä kuristava hirviö, vai miksi vedit herneen nenään tuntemattoman anonyymistä avautumisesta?

Kirjoittaa samalla tyylillä kuin aiemminkin täällä viestitolkulla vaimonsa huonoutta ruotinut. Ei minulla ole puolisoa.

Yksi haaveeni olisi lähteä mies kanssasi Saaristomerelle. Haluaisin mennä kanssasi siellä naimisiin kahden kesken, patikoida siellä ja nukkua ja rakastella teltassa.

Minusta on outoa jos puoliso (tai miksei kaipaaja/ kaivattu) ei millään tavalla reagoi siihen jos kokee loukatuksi tulleensa kumppaninsa taholta. Pitäisikö olla vain kiltisti hiljaa kuin kala ja niellä vaan kaikki vääryys ja kaltoinkohtelu?! Jos suhde on aito, siihen kuuluvat myös tunteet ja tunneilmaisu, sekä rakentava keskustelu. Räyhääminen on tiettyyn rajaan asti välittämistä ja muutoksen halua, muutoksen hakua tilanteeseen.

Ei minulla nousisi sellaiset tunnereaktiot ollenkaan jos esim naapurin serkku kävisi höyläämässä vaikka sataa naista illassa, (koska ei ole sellaista tunneyhteyttä häneen) kuin jos "rakas" kävisi sellaista tekemässä.

Vierailija kirjoitti:

Olen saaressa kalliolla ja sinä nainen olet minua lähellä ajatuksissani.

Voi niitä kuumia kesiä exäni kanssa, kun vesillä vietettiin kuumaa kesää, kallioilla rusketuttiin, lämpimässä vedessä uitiin, saareen yöksi, rannassa rakasteltiin, auringonlaskua ihailtiin, ja nuotiolla aamuyöhön maailmaa paranneltiin. Kalaa syötiin ja toisistamme, ja rauhasta nautittiin. Ihania muistoja, vahvoja, kuin eilinen päivä. Niitä ei mikään pois ota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

T❤

Teenä pakko kommentoida, että jos joku itseäni kaipailisi noin pakkomielteisen sekopäänä, juoksisin karjuen karkuun.

Tuolla perusteella kaikki täällä ovat pakkomielteisiä sekopäitä. Joku kirjoittaa yhden kirjaimen viestejä, joku romaaneja. Samat kaipaajat täällä kirjoittelee päivästä toiseen. Tuskin kukaan on sekopäisempi toista.

Vierailija kirjoitti:

Yksi haaveeni olisi lähteä mies kanssasi Saaristomerelle. Haluaisin mennä kanssasi siellä naimisiin kahden kesken, patikoida siellä ja nukkua ja rakastella teltassa.

Jos nyt voi kysyä niin millä kirjaimella kaivattusi etunimi alkaa ja milloin te tapasitte ekan kerran?