Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on ihana. Tykkään tästä juuri näin, vaikka välillä mennäänkin ihan sivuraiteille, välillä hypätään parin pysäkin yli ja välillä palataan asemalle. Joskus matkustetaan ilman lippua ja joskus juna kaahaa niin että raiteet vinkuu. :)

Tunnustan; menen ilman lippua täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saaressa kalliolla ja sinä nainen olet minua lähellä ajatuksissani.

Voi niitä kuumia kesiä exäni kanssa, kun vesillä vietettiin kuumaa kesää, kallioilla rusketuttiin, lämpimässä vedessä uitiin, saareen yöksi, rannassa rakasteltiin, auringonlaskua ihailtiin, ja nuotiolla aamuyöhön maailmaa paranneltiin. Kalaa syötiin ja toisistamme, ja rauhasta nautittiin. Ihania muistoja, vahvoja, kuin eilinen päivä. Niitä ei mikään pois ota. 

Exä? Mitä teille tapahtui? Noin kaunis rakkaus, voih.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on ihana. Tykkään tästä juuri näin, vaikka välillä mennäänkin ihan sivuraiteille, välillä hypätään parin pysäkin yli ja välillä palataan asemalle. Joskus matkustetaan ilman lippua ja joskus juna kaahaa niin että raiteet vinkuu. :)

Tunnustan; menen ilman lippua täällä.

Minulla on sellainen ikivanha lippu, josta on nurkat järsitty ja kellonajoista ei saa enää selvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?

Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.

Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.

Eihän tuossa edes ollut haukkumista. Kirjoittaja kertoi yllättävän asiallisesti tilanteestaan kun ottaa huomioon, kuinka ahdistava tilanne on.

Oletko sinä sellainen puolisoa hiljaa henkisesti hengiltä kuristava hirviö, vai miksi vedit herneen nenään tuntemattoman anonyymistä avautumisesta?

Kirjoittaa samalla tyylillä kuin aiemminkin täällä viestitolkulla vaimonsa huonoutta ruotinut. Ei minulla ole puolisoa.

Niin?

Implikoitko, ettei huonon huonoutta saisi ruotia?

Sisäänkö pitäisi padota, hä?

Jokainen luultavasti kokee rakastumisen omalla tavallaan. Ehkä yhteinen piirre siinä on että panettaa ja alapäässä kuumottaa, aivot ja ajatukset sumenevat, alkavat kiertämään hän - hän - hän -kehää.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on ihana. Tykkään tästä juuri näin, vaikka välillä mennäänkin ihan sivuraiteille, välillä hypätään parin pysäkin yli ja välillä palataan asemalle. Joskus matkustetaan ilman lippua ja joskus juna kaahaa niin että raiteet vinkuu. :)

Tämä ketju olisi suorastaan täydellinen ilman kuokkijia eli varattuja vaimoja, jotka tulevat tänne viihdyttämään itseään ja heittämään sivusta Ö-luokan analyyseja kuvitellen olevansa jotain oman elämänsä Maaret Kallioita.

Mikä vi tun terveis ketju tää enää on vit tu ei oo sellaista enää nähnykää kun jotku ääliöt kirjottaa ihan omia jankutuksia tänne. Tänne nainen avaa haaras mua panettaa ihan perk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?

Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.

Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.

Onko pahempi avautua tutuille vai tuntemattomille? Saako terapeutille avautua yksilö- tai pariterapiassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on ihana. Tykkään tästä juuri näin, vaikka välillä mennäänkin ihan sivuraiteille, välillä hypätään parin pysäkin yli ja välillä palataan asemalle. Joskus matkustetaan ilman lippua ja joskus juna kaahaa niin että raiteet vinkuu. :)

Tämä ketju olisi suorastaan täydellinen ilman kuokkijia eli varattuja vaimoja, jotka tulevat tänne viihdyttämään itseään ja heittämään sivusta Ö-luokan analyyseja kuvitellen olevansa jotain oman elämänsä Maaret Kallioita.

Niinpä, ihan hirveän ärsyttäviä just noi tollaiset jotka leikkii jotain Maaret Kalliota ja kuvittelevat olevansa niin niin viisaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?

Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.

Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.

Eihän tuossa edes ollut haukkumista. Kirjoittaja kertoi yllättävän asiallisesti tilanteestaan kun ottaa huomioon, kuinka ahdistava tilanne on.

Oletko sinä sellainen puolisoa hiljaa henkisesti hengiltä kuristava hirviö, vai miksi vedit herneen nenään tuntemattoman anonyymistä avautumisesta?

Kirjoittaa samalla tyylillä kuin aiemminkin täällä viestitolkulla vaimonsa huonoutta ruotinut. Ei minulla ole puolisoa.

Niin?

Implikoitko, ettei huonon huonoutta saisi ruotia?

Sisäänkö pitäisi padota, hä?

En arvosta ihmisiä jotka haukkuu kumppaniaan muille. Kaipausketjussa oman rakkaansa halventaminen on jo omaa luokkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?

Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.

Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.

Onko pahempi avautua tutuille vai tuntemattomille? Saako terapeutille avautua yksilö- tai pariterapiassa?

Sehän riippuu ihan millainen tuttu tai tuntematon on, tai se terapeutti on ja terapiasuuntaus on. Mut kai terapeutille voi puhuu mistä vaan, vaikka kengännumerosta ja eilisistä keleistä.

Joku sammunut puskaspurku voisi olla ihan hyvä vaihtoehto jos rehellistä ja luotettavaa kuuntelijaa tarvitsee. Myötätuntoisesti aina vähän rohisisi sopivassa tilanteessa, eikä maksa mitään.

Minun puolisoni on niin paska ettei toista.

Kirjoittaakohan se psykoterapeutti M. Kallio tänne? (saakohan ton nimen laittaa tähän)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?

Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.

Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.

Eihän tuossa edes ollut haukkumista. Kirjoittaja kertoi yllättävän asiallisesti tilanteestaan kun ottaa huomioon, kuinka ahdistava tilanne on.

Oletko sinä sellainen puolisoa hiljaa henkisesti hengiltä kuristava hirviö, vai miksi vedit herneen nenään tuntemattoman anonyymistä avautumisesta?

Kirjoittaa samalla tyylillä kuin aiemminkin täällä viestitolkulla vaimonsa huonoutta ruotinut. Ei minulla ole puolisoa.

Mikä sun ohje mulle sitten on? Älä avaudu äläkä kysy apua keltään. Pidä paha olo sisälläsi. Älä pakene todellisuutta haaveilemalla toisesta. Opettele ottamaan vastaan puolison huono käytös, koska olet ansainnut sen. Niinkö?

Rakkaita terveisiä minun kaivattuni. Tulevaisuus ja elämä kanssasi olisi pelkkää ihanaa eloa ja vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?

Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.

Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.

Eihän tuossa edes ollut haukkumista. Kirjoittaja kertoi yllättävän asiallisesti tilanteestaan kun ottaa huomioon, kuinka ahdistava tilanne on.

Oletko sinä sellainen puolisoa hiljaa henkisesti hengiltä kuristava hirviö, vai miksi vedit herneen nenään tuntemattoman anonyymistä avautumisesta?

Kirjoittaa samalla tyylillä kuin aiemminkin täällä viestitolkulla vaimonsa huonoutta ruotinut. Ei minulla ole puolisoa.

Mikä sun ohje mulle sitten on? Älä avaudu äläkä kysy apua keltään. Pidä paha olo sisälläsi. Älä pakene todellisuutta haaveilemalla toisesta. Opettele ottamaan vastaan puolison huono käytös, koska olet ansainnut sen. Niinkö?

Mun mielestä on hyvä kysyä apuja, jos ihminen on huonossaa jamassa ja elämä potkii. MUTTA pitää osata katsoa myös itseään vaikka kipeää tekisi, ymmärtää myös sitä miksi vaimo pillastuu "minusta ja tekemisistäni" ja tutkia niitä. Pyrkiä ottamaan selvää MIKSI se vaimo nyt noin ja nuin.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaita terveisiä minun kaivattuni. Tulevaisuus ja elämä kanssasi olisi pelkkää ihanaa eloa ja vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja.

Vaikutatpa todella empaattiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saaressa kalliolla ja sinä nainen olet minua lähellä ajatuksissani.

Eikä siellä kalliolla pylly jo ole ihan tulikuuma näin kuumalla kelillä?

Pääsee täällä varjoonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?

Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.

Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.

Eihän tuossa edes ollut haukkumista. Kirjoittaja kertoi yllättävän asiallisesti tilanteestaan kun ottaa huomioon, kuinka ahdistava tilanne on.

Oletko sinä sellainen puolisoa hiljaa henkisesti hengiltä kuristava hirviö, vai miksi vedit herneen nenään tuntemattoman anonyymistä avautumisesta?

Kirjoittaa samalla tyylillä kuin aiemminkin täällä viestitolkulla vaimonsa huonoutta ruotinut. Ei minulla ole puolisoa.

Mikä sun ohje mulle sitten on? Älä avaudu äläkä kysy apua keltään. Pidä paha olo sisälläsi. Älä pakene todellisuutta haaveilemalla toisesta. Opettele ottamaan vastaan puolison huono käytös, koska olet ansainnut sen. Niinkö?

Mun mielestä on hyvä kysyä apuja, jos ihminen on huonossaa jamassa ja elämä potkii. MUTTA pitää osata katsoa myös itseään vaikka kipeää tekisi, ymmärtää myös sitä miksi vaimo pillastuu "minusta ja tekemisistäni" ja tutkia niitä. Pyrkiä ottamaan selvää MIKSI se vaimo nyt noin ja nuin.

Niin. Vikahan on aina miehessä, teki se mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?

Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.

Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.

Eihän tuossa edes ollut haukkumista. Kirjoittaja kertoi yllättävän asiallisesti tilanteestaan kun ottaa huomioon, kuinka ahdistava tilanne on.

Oletko sinä sellainen puolisoa hiljaa henkisesti hengiltä kuristava hirviö, vai miksi vedit herneen nenään tuntemattoman anonyymistä avautumisesta?

Kirjoittaa samalla tyylillä kuin aiemminkin täällä viestitolkulla vaimonsa huonoutta ruotinut. Ei minulla ole puolisoa.

Mikä sun ohje mulle sitten on? Älä avaudu äläkä kysy apua keltään. Pidä paha olo sisälläsi. Älä pakene todellisuutta haaveilemalla toisesta. Opettele ottamaan vastaan puolison huono käytös, koska olet ansainnut sen. Niinkö?

Olen pahoillani etten voi auttaa. En ole terapeutti. Olen kaipausketjun kaipaaja.