Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Tää unohtaminen on hemmetin vaikeaa. Voisitko mies lähteä pois mielestäni? Tää ikävöinti ei ole kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.
💜
Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?
Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.
Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?
Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.
Ero?
Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.
Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?
Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.
Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.
Eihän tuossa edes ollut haukkumista. Kirjoittaja kertoi yllättävän asiallisesti tilanteestaan kun ottaa huomioon, kuinka ahdistava tilanne on.
Oletko sinä sellainen puolisoa hiljaa henkisesti hengiltä kuristava hirviö, vai miksi vedit herneen nenään tuntemattoman anonyymistä avautumisesta?
Kirjoittaa samalla tyylillä kuin aiemminkin täällä viestitolkulla vaimonsa huonoutta ruotinut. Ei minulla ole puolisoa.
Mikä sun ohje mulle sitten on? Älä avaudu äläkä kysy apua keltään. Pidä paha olo sisälläsi. Älä pakene todellisuutta haaveilemalla toisesta. Opettele ottamaan vastaan puolison huono käytös, koska olet ansainnut sen. Niinkö?
Eri kommentoija tässä.
Mieti nyt vielä, olisiko sulla mahdollisuutta lähteä. Jos ei, niin aivan huoletta voit haaveilla toisesta. Niin minäkin tein, kun oli vaikeaa. Muuten olisin lähtenyt tai seonnut tai masentunut. Vaikeimmat ajat on jo takana, mutta haaveilen vähän vieläkin. Osittain sen toisen henkilön vuoksi ja osittain ehkä edelleen omaksi lohdukseni ja ilokseni. Aika pienet asiat saa nuo vanhat asiat vielä vyörymään päälle. Varmaan niitä olisi parempi käsitellä, mutta en jaksa, kun ei siitä ennenkään ole ollut oikein hyötyä. Siksi helposti vain vetäydyn haaveisiini. Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.
💜
Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?
Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.
Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?
Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.
Ero?
Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.
Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?
Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.
Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.
Eihän tuossa edes ollut haukkumista. Kirjoittaja kertoi yllättävän asiallisesti tilanteestaan kun ottaa huomioon, kuinka ahdistava tilanne on.
Oletko sinä sellainen puolisoa hiljaa henkisesti hengiltä kuristava hirviö, vai miksi vedit herneen nenään tuntemattoman anonyymistä avautumisesta?
Kirjoittaa samalla tyylillä kuin aiemminkin täällä viestitolkulla vaimonsa huonoutta ruotinut. Ei minulla ole puolisoa.
Mikä sun ohje mulle sitten on? Älä avaudu äläkä kysy apua keltään. Pidä paha olo sisälläsi. Älä pakene todellisuutta haaveilemalla toisesta. Opettele ottamaan vastaan puolison huono käytös, koska olet ansainnut sen. Niinkö?
Mun mielestä on hyvä kysyä apuja, jos ihminen on huonossaa jamassa ja elämä potkii. MUTTA pitää osata katsoa myös itseään vaikka kipeää tekisi, ymmärtää myös sitä miksi vaimo pillastuu "minusta ja tekemisistäni" ja tutkia niitä. Pyrkiä ottamaan selvää MIKSI se vaimo nyt noin ja nuin.
Niin no miten voi saada ulkopuolista näkökulmaa ja perspektiiviä, jos ei ”hauku puolisoa” eli avaudu muille?
Edelleenkään tuo kirjoittaja ei kyllä edes haukkunut, vaan kertoi asiallisesti vaimonsa käytöksestä.
Se teiltä oman elämänne Maaret Kallioilta usein unohtuu, että vaikka syiden ymmärtäminen onkin tärkeää ei sillä silti vielä ongelmaa poisteta.
Ja: huonoa käytöstä ei tarvitse hyväksyä, vaikka syyt ymmärtäisikin.
Myös: syiden tiedostamisen jälkeen täytyy pyrkiä systemaattiseen muutokseen eli käytösmallien kehittämiseen, eikä piiloutua syiden taakse ja oikeuttaa vahingollisia toimintamalleja niillä syillä.
Minun mielestäni ymmärrystä korostetaan ihan liikaa ja unohdetaan, että syiden ymmärtäminen on vain portti sinne missä todellinen työ alkaa, eli kehitykseen.
Mutta syyt on tosiaan oleellista ymmärtää, jotta voi kehittyä.
Ja jos kyseisen henkilön puoliso itse ei halua kehittää itseään, on kyseinen henkilö käytännössä kädetön hänen kanssaan.
Henkilö voi ymmärtää syyt käytökselleen, mutta ei silti halua kehittää itseään vaan käyttää syitä oikeutuksena huonolle käytökselle ja milloin millekin.
Sellaisia ihmisiä riittää ja ymmärryspuhe on mannaa heidän kaltaisilleen!
🔵🔵🔵🔵🔵🔵⚪️⚪️🔴🔴⚪️🔴🔴⚪️
🔵🔵⚪️⚪️🔵🔵⚪️🔴🔴🔴🔴🔴🔴🔴
🔵🔵🔵🔵🔵🔵⚪️⚪️🔴🔴🔴🔴🔴⚪️
🔵🔵⚪️⚪️🔵🔵⚪️⚪️⚪️🔴🔴🔴⚪️⚪️
🔵🔵⚪️⚪️🔵🔵⚪️⚪️⚪️⚪️🔴⚪️⚪️⚪️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaita terveisiä minun kaivattuni. Tulevaisuus ja elämä kanssasi olisi pelkkää ihanaa eloa ja vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja.
Vaikutatpa todella empaattiselta.
Etenkin näin helteellä on hyvä muistaa se ironiasuodatin, ettei käpy kärtsää syyttä suotta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.
💜
Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?
Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.
Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?
Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.
Ero?
Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.
Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?
Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.
Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.
Eihän tuossa edes ollut haukkumista. Kirjoittaja kertoi yllättävän asiallisesti tilanteestaan kun ottaa huomioon, kuinka ahdistava tilanne on.
Oletko sinä sellainen puolisoa hiljaa henkisesti hengiltä kuristava hirviö, vai miksi vedit herneen nenään tuntemattoman anonyymistä avautumisesta?
Kirjoittaa samalla tyylillä kuin aiemminkin täällä viestitolkulla vaimonsa huonoutta ruotinut. Ei minulla ole puolisoa.
Mikä sun ohje mulle sitten on? Älä avaudu äläkä kysy apua keltään. Pidä paha olo sisälläsi. Älä pakene todellisuutta haaveilemalla toisesta. Opettele ottamaan vastaan puolison huono käytös, koska olet ansainnut sen. Niinkö?
Olen pahoillani etten voi auttaa. En ole terapeutti. Olen kaipausketjun kaipaaja.
No siinä tapauksessa onkin ehkä parempi, että annat munkin kaivata etkä viisastele.
Säälittää vaimosi tilanne. Vaikea yhteiselämä ja se rakkain ihminen täällä hakee sääliä tuntemattomilta. Ja kaipaa muita.
Tietysti olit oikeassa. Ei tässä siitä ikinä kyse ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla mies kaikki ihan hyvin? Oletko nauttinut lomasta?
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla mies kaikki ihan hyvin? Oletko nauttinut lomasta?
Nyt joku tunniste!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin silloin joskus oikeassa siinä ettei mua lakkaa koskaan harmittamasta että kerroin sulle ihastumisesta. Vieläkin nimittäin harmittaa. Meidän välit meni pilalle ja mun maine siinä samalla. Ihastuminen katosi, mutta harmitus jäi, ikuisesti. Mä oon muuten kyllästynyt tähän ketjuun ajat sitten, kuten vähän kaikkeen muuhunkin elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.
💜
Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?
Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.
Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?
Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.
Ero?
Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.
Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?
Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.
Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.
Eihän tuossa edes ollut haukkumista. Kirjoittaja kertoi yllättävän asiallisesti tilanteestaan kun ottaa huomioon, kuinka ahdistava tilanne on.
Oletko sinä sellainen puolisoa hiljaa henkisesti hengiltä kuristava hirviö, vai miksi vedit herneen nenään tuntemattoman anonyymistä avautumisesta?
Kirjoittaa samalla tyylillä kuin aiemminkin täällä viestitolkulla vaimonsa huonoutta ruotinut. Ei minulla ole puolisoa.
Mikä sun ohje mulle sitten on? Älä avaudu äläkä kysy apua keltään. Pidä paha olo sisälläsi. Älä pakene todellisuutta haaveilemalla toisesta. Opettele ottamaan vastaan puolison huono käytös, koska olet ansainnut sen. Niinkö?
Olen pahoillani etten voi auttaa. En ole terapeutti. Olen kaipausketjun kaipaaja.
No siinä tapauksessa onkin ehkä parempi, että annat munkin kaivata etkä viisastele.
Munkit ei kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin silloin joskus oikeassa siinä ettei mua lakkaa koskaan harmittamasta että kerroin sulle ihastumisesta. Vieläkin nimittäin harmittaa. Meidän välit meni pilalle ja mun maine siinä samalla. Ihastuminen katosi, mutta harmitus jäi, ikuisesti. Mä oon muuten kyllästynyt tähän ketjuun ajat sitten, kuten vähän kaikkeen muuhunkin elämässä.
vais ni. hohhoijaaa.
Ei ollu multa! Ei harmita, ei kaduta! Hyvä vaan kun kerroin! 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on ihana. Tykkään tästä juuri näin, vaikka välillä mennäänkin ihan sivuraiteille, välillä hypätään parin pysäkin yli ja välillä palataan asemalle. Joskus matkustetaan ilman lippua ja joskus juna kaahaa niin että raiteet vinkuu. :)
Tämä ketju olisi suorastaan täydellinen ilman kuokkijia eli varattuja vaimoja, jotka tulevat tänne viihdyttämään itseään ja heittämään sivusta Ö-luokan analyyseja kuvitellen olevansa jotain oman elämänsä Maaret Kallioita.
Mutta varatut miehethän täällä saa temmeltää vapaasti, eikös niin? 💕 Ovat niin väärin ymmärrettyjä raukkoja, ihan pimppiä pitää jakaa jottei tule varatuille ukoille paha mieli. 💋
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.
💜
Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?
Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.
Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?
Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.
Ero?
Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.
Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?
Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.
Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.
Eihän tuossa edes ollut haukkumista. Kirjoittaja kertoi yllättävän asiallisesti tilanteestaan kun ottaa huomioon, kuinka ahdistava tilanne on.
Oletko sinä sellainen puolisoa hiljaa henkisesti hengiltä kuristava hirviö, vai miksi vedit herneen nenään tuntemattoman anonyymistä avautumisesta?
Kirjoittaa samalla tyylillä kuin aiemminkin täällä viestitolkulla vaimonsa huonoutta ruotinut. Ei minulla ole puolisoa.
Mikä sun ohje mulle sitten on? Älä avaudu äläkä kysy apua keltään. Pidä paha olo sisälläsi. Älä pakene todellisuutta haaveilemalla toisesta. Opettele ottamaan vastaan puolison huono käytös, koska olet ansainnut sen. Niinkö?
Mikset yksinkertaisesti eroa, jos suhteesi on vaikea ja onneton ja vieraat haaveissa? Miksi haukut puolisoasi julkisesti, tuskin olet mikään enkeli itsekään. Rahaa tulee ja menee, se on aina järjestelykysymys. Lapsia näkee ihan lakisääteisesti.
En ymmärrä näitä kitisijöitä. Tee elämällesi jotain tai lopeta ruikutus ja tekosyyt.
Hyvää yötä sinulle ihanalle. Ei tästä ikävästä pääse mihinkään. Taas on ollut niin kaunis päivä. Tällaiset hetket haluaisin jakaa kanssasi. Kauniita unia sinulle. Nuku hyvin.
Ketju on lukittu.
No siinä tapauksessa onkin ehkä parempi, että annat munkin kaivata etkä viisastele.